Pieni ajatus yksinkertaisesta onnesta

Great things are done by a series of small things brought together. – Vincent van Gogh

Kävin tällä viikolla katsomassa Malagassa Van Gogh alive -esityksen ja näyttelyn. Taiteilijan maalauksia, ajatuksia ja elämänvaiheita tuotiin esiin uudella tapaa multimedian keinoin. Tunnetut maalaukset ikään kuin heräsivät eloon ja mielentiloiltaan ailahteleva taiteilija itse nousi henkiin.

Kokemus oli mielenkiintoinen, vaikka itselleni pienessä tilassa olikin vähän liikaa kaikkea. Nopealla tempolla ympärillä vaihtuvat kuvat ja tekstit jäivät hieman puolinaisiksi, enkä aina oikein tiennyt mihin katsoa tai keskittyä. Mutta sitä ei sovi kieltää, etteikö kokonaisuus olisi ollut vaikuttava elämys.

Näin jälkikäteen jäin miettimään monia Van Goghin ajatuksia elämästä, onnesta ja rakkaudesta. Löysin sieltä monia yhtymäkohtia omiin ajatuksiini. Kauneudenkaipuu, sisällä polttava tunteiden syvyys ja kirjo, elämänjano, seesteisyyden etsiminen, mm. näiden asioiden kanssa van Gogh painiskeli läpi elämänsä. Asioita, jotka tunnistan vahvasti myös omassa elämässäni.

Tässä viime päivinä olen miettinyt paljon elämän onnellisuutta. Oma osansa siinä on ollut mahdollisuus palata jälleen Costa del Solin maisemiin. Elämä täällä tekee minut yksinkertaisesti onnelliseksi. En tiedä johtuuko se useimmiten paistavasta auringosta, kuljeskelusta merenrannalla, uteliaisuudestani vierasta maata kohtaan vaiko vain muutoksesta arkirutiineihin. Mutta sen tiedän, että minun on ollut täällä hyvä olla.

Olen odottanut missä kohden alkaa ensihuuma rapisemaan ja tämä pakahduttava hyvän olon tunne hiipumaan. Missä kohden astuu esiin se monelta taholta mainostettu koti-ikävä?

Toistaiseksi joka kerta, kun olen astunut lentokoneesta Malagan kamaralle, minusta on vaan tuntunut siltä, että lakastunut olemukseni puhkeaa jälleen kukkaan ja alan elämään kuin hehkuva auringonkukka. Olen ollut yllättynyt siitä, että kotimme Suomessa on tuntunut lähinnä seiniltä ympärillä ja enemminkin ikävä ja ajatukseni ovat kääntyneet merenrantakaupunkiin reilun 3000 kilometrin päähän.

Tätä onnen kantamaa tunnetta eivät ole pystyneet latistamaan blogini juupas-eipäs -väittelyt siitä, onko oikein elää tällä tavalla talvipakolaisena. Onpa minua jopa yritetty syyllistää itsekkyydestä, kun ”hylkään” maailman onnellisimmaksi kehutun maan ja siinä ohessa velvoitteeni ja läheiseni. En ole kokenut, että tämä onneni olisi keneltäkään pois. Lapsettomana orpona saanen kai ihan hyvillä mielin nauttia olotilastani?

Eivät tätä onneani ole pystyneet heikentämään myöskään ne ihmiset, jotka julistavat säännöllisesti miten tylsää Aurinkorannikolla onkaan. Jotka hehkuttavat sitä, että kaksi viikkoa on maksimiaika, mitä täällä ylipäätään pystyy kestämään. Minulla ei vaan taida siellä kotona olla mitään niin ihmeellistä, mitä niin paljon kaipaisin ja ikävöisin. Vai mistäköhän se mahtaa johtua, että minulla on täällä yleensä aika mukavaa? Ja teen minä täällä totisesti muutakin kuin juon kuohuvaa 🙂

On hieno asia, että jokainen meistä voi onnensa löytää eri tavoin. Kukapa siihen voi mennä sanomaan, millaista onnellisuuden pitäisi olla ja mistä sen pitäisi koostua. Se, mitä minä kutsun onneksi, ei välttämättä ole kenenkään muun onnea.

Kuten tuossa alun van Goghin ajatuksessa sanotaan, elämän ihanuutta on se, että irralliset pienet jutut johtavat usein yhdessä johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Ja sitten huomaakin, kuinka hieno juttu näistä palasista on päässyt syntymään.

Vähän niin kuin meillä tämän Aurinkorannikolle tulon kanssa. Yllättävät käänteet ja pienet sattumat saivat aikaan sen, että elämäni viimeinen puoli vuotta on ollut aika erilaista kuin koskaan aiemmin. Hyvällä tavalla erilaista.

Meillä on vain tämä yksi elämä. Ja tätä elämää minä niin paljon rakastan. Tässä hetkessä, tässä juuri nyt, piilee yksinkertaista onnea.

The way to know life is to love many things. – Vincent van Gogh

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Reeta lauantai, huhtikuu 6, 2019 at 18:12

    Tuntuipa hyvältä lukea tuota pohdintaasi onnesta ja tyytyväisyydestä. Tuttu riemuisa tunne myös itselläkin, aina saapuminen Malagan kentälle ja sitä rataa Torremolinokseen. Eipä ole vuosikymmenien aikana tullut kyllästymistä, kun aina samaan paikkaan ja mestaan yhä uudelleen palaamme.

    • Reply Annemaria lauantai, huhtikuu 6, 2019 at 21:42

      Sehän on sitten vähän niin kuin kotiin palaisi 🙂 Kentällä alkaa jo se ihana vipinä siitä, mitä kaikkea mukavaa päivät tuovatkaan tullessaan. Mukavia päiviä teille jatkossakin.

  • Reply Johanna lauantai, huhtikuu 6, 2019 at 20:42

    Kyllä tänään täällä ”Aurinko”rannikon myrskytuulen ja sateen keskellä kaiholla ajattelin Suomen (yhtä) lämmintä ja aurinkoista kevätpäivää. Eikä ollut ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun täällä vastaavia ajatuksia nousi mieleen. Ehkä se hienous täällä jossain on, mutta kovasti ainakin tuntuu piileksivän.

    • Reply Annemaria lauantai, huhtikuu 6, 2019 at 21:52

      Vilpoinen tuuli tänään täällä Fugessa, mutta muutenhan toi keli on ihan ok. Onni on mulle vähän laajempi käsite kuin lämmin ja aurinkoinen sää, niin ihanaa kuin se onkin. Vähän niin kuin elämässä. Onnellinen voi olla vaikka välillä on pilvisempää 🙂 Ensi viikolla taas lämpenee. Mukavia päiviä sinulle epävakaisuudesta huolimatta.

  • Reply Merja sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 09:05

    Täällä yksi lapseton orpo on samaa mieltä kanssasi. Onni on pieninä palasina maailmalla.

    • Reply Annemaria sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 19:01

      Onni on tosiaan niin erilainen eri ihmisille. Minulle matkailu luo suurta onnea ja se tuo elämääni sisältöä, iloa ja mielenkiintoa. Palasina sieltä täältä, kuten sanoit 🙂

  • Reply Piyya sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 09:07

    Nauti onnestasi Annemaria !
    Minä olen ainakin innolla kulkenut rinnallasi matkallasi. Tuollaiset tilaisuudet mitkä valaisevat ja saavat tuota vakavaa pohdintaa aikaiseksi jopa onnellisuudesta, saa ainakin minulla ne aidot tunteet pintaan, joka on niin hienoa. Siinä se onnellisuus minusta jopa tuplaantuuu.
    Tämä toinen lapseton täti-ihminen on aina ajoittain löytänyt tuon saman tunteen. Vielä en ole löytänyt omaa The onnellisuuden paikkaa, mutta uskon sen löytäväni vielä.
    Ihanaa onnellista ja nautinnollista oloa sinulle 💗

    • Reply Annemaria sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 19:08

      Kiitos Piyya ihanasta palautteesta. Mulla on ilmeisesti sama vika kuin sulla, että jotkut jutut nostavat tunteita pintaan ja sitten kokemuksiaan jää pohdiskelemaan jälkeen päin. Toivottavasti sinäkin löydät paikan tai tilan, missä kohtaat onnesi. Joskus se vain pitää kerätä palasista matkan varrelta. Onnellista matkaa eteenpäin 🙂

  • Reply Raija Manner sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 12:15

    Jälleen ihanaa lukemista ja odottelen innolla syyskuuta, paluuta tuttuihin maisemiin, vaikkakin vain kuukaudeksi (toistaiseksi) 🙋

    • Reply Annemaria sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 19:09

      Kiitos Raija. Onnellista matkaa syksylle!

  • Reply Pirjo sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 14:13

    Ihana lukea näitä sun ajatuksia..meillä on nyt eka viikko neljästä menossa akselilla Malaga-Fuengirola-Nerjan alue ja katsotaan miten viihdytään tulevia ajatellen.Helteistä emme välitä,joten tämä sää on ihan passeli kävelyintoisille.Pienet lapselapset Suomessa aiheuttavat varmaan suurimman koti-ikävän jos pidempiä aikoja aikoo olla,mutta ainahan tänne suht helposti pääsee moikkaamaan.Van Gogh näyttely käytiin myös tsekkaamassa,tykkäsin kyllä ,vaikka, kuten sanoit vähän sai päätä pyöritellä nopeasti vaihtuvien kuvien vuoksi,mutta musiikki,kuvat ja taiteilijan ajatukset sopivat hyvin yhteen.Eikä ollut ruuhkaa alkuviikosta.

    • Reply Annemaria sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 19:21

      On hyvä vähän pieninä paloina testailla, miltä elämä täällä maistuu, jos pidempiä aikoja suunnittelee. Vähän viileän puoleiseksi noi kelit nyt menivät, mutta ensi viikolla luvassa lämpenevää. Tosin vähissä ovat sellaiset päivät, ettei aurinko ollenkaan näyttäydy. Eikähän tämä ulkoilua estä.

      Van Gogh näyttely oli hieno kokonaisuus. Ja antoi ajattelemisen aihetta. Mulla vaan on aina sellainen fiilis, kun samaan aikaan ympärillä tapahtuu nopealla tempolla paljon mielenkiintoista, että haluaisin pureskella juttua perusteellisemmin. Tuntui, että menetin näyttelyssä paljon sellaista, mihin olisin halunnut tarttua paremmin.

      Nauttikaa elostanne täällä täysin siemauksin. Nerjakin on niin mukava ja tässä on suunniteltu, että ehdittäisiköhän vielä sinnekin suuntaan.

  • Reply MarLi maanantai, huhtikuu 8, 2019 at 19:49

    Juuri tuon onnellisuuden ja tämän oman aikuisuuden päätösvallan myötä tämä Fuge on minulle koti. Ihan se ja sama mitä muut tästä valinnasta ajattelevat, tiedän että paljon on paheksijoita. Ei ole enää mahdollista palata suomeen, ei ei. Hirvittää pelkkä ajatus asumisesta siellä synkkyydessä. Van Gogh on katsottu, tykläsin kovasti. Auringonkukat ovat aina minulle voimakukkia ja nautin et niitä saa täällä kauan, nyt paras sesonki, kuten mansikoissakin 😍

    • Reply Annemaria tiistai, huhtikuu 9, 2019 at 12:24

      On onnea, kun elämässään pystyy rakentamaan itselleen ne puitteet, joissa tuntee olevansa onnellinen ja tasapainoinen. Olen joskus miettinyt, että ehkä tuohon arvosteluun liittyy annos kateutta. Kateutta siitä, ettei itse uskalla/pysty tekemään samoja asioita. Nauti elämästäsi ja onnestasi. Mä rakastan myös auringonkukkia. Niihin on selvästi kätketty kesän valo ja lämpö. Aurinkoista eloa sinulle 🙂

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.