Aurinkorannikkokupla puhkesi

Kun aamulla huojuvat palmut merenrannalla ja illalla tarpoo lumikinoksissa, ei meinaa pysyä pää muutoksessa.

Pakko oli jättää Fuengirola hetkeksi ja suunnistaa työasioissa Suomeen. Vajaa viisi tuntia ja auringonpaiste ja palmupuut vaihtuivat valkoisiin kinoksiin ja pieneen pakkaseen. Meluisan Andalusian rinnalla kotimaa tuntui vähän kuin jonkin sortin retriittiin olisi tullut.

Mieli ei selvästikään suostunut samassa ajassa vaihtamaan maata toiseen. Tarpoessani rautatieasemalta bussipysäkille oli aivan pölmistynyt olo. Sellainen epätodellinen tila kuin näkisi unta, josta uskoo kohta heräävänsä.

Mutta ei tuo tunne yhtään huono ollut. Painajaisesta ei ollut kyse. Ei lainkaan. Vastasatanut lumi ja kaunis valkoisuus yhdistettynä pirtsakkaan pakkaseen tuntuivat pitkästä aikaa oikeastaan ihan hyvältä. Vaikka olin lähtenyt pakoon talven kylmyyttä ja pimeyttä, syvältä selkärangasta suomalaisuus puski esiin. Ihanaa, oikea valkoluminen kunnon talvi! Miten kauniita puut olivatkaan lumikuorman alla.

Siinä kävellessäni ehdin mietiskelemään kaikenlaista. Kuten sitä miten hienoa on, että voin muutaman kuukauden ajan kokea erilaista elämää Euroopan toisella laidalla. Elämässäni on tällä hetkellä kaksi totaalisen erilaista arkea: toinen Andalusian auringon alla, toinen lumisessa Suomessa.

Onhan se totta, että Fuengirola-elämä on vähän oma kuplansa. Elämämme on aika huoletonta ja ristiriidatonta, jos ei lasketa mukaan sitä, että messissä on sama mies ja tutut parisuhdejahinat. Fuengirola-arjessa läsnä ei ole työperäistä stressiä, kiireisiä aamuja, huonoja ajokelejä, ihmissuhdekiemuroita, riittämättömyyden tunnetta eikä hoitamattomia asioita.

Tunnen itseni lapseksi, joka herää jokaiseen aamuun kuin uuteen seikkailuun uteliaana näkemään, mitä kivaa päivä toisi tullessaan. Tarkoituksellisesti siirrän kaikki taka-alalle hiipivät huolet reilun 3000 kilometrin päähän Suomeen. Niiden miettimisen aika ei ole nyt.

Tiesin, että kupla puhkeaisi Suomeen tultaessa. Espanja-euforia ei jaksanut kauaa kantaa. Se toisenlainen arki hyökkäsi vaateineen armotta vastaan. Minua odotti selvitettävänä melkoinen työrupeama. Selviäisinkö ajallisesti kaikesta? Oliko poissaoloaikanani tullut taas sen sata muutosta? Työstressi pyrki pilaamaan seuraavan yön unen ja työntymään alkavaan työjaksoon. Huolettomuus oli tipotiessään.

Mitä sitten tulee siihen ihanaan lumivalkoiseen talveen, hmmmm, otetaanpa vähän takaisin. Seuraavan päivän aloitin raappaamalla autoni ikkunoita. Suhailin autollani työkohteesta toiseen lumipöpperöisillä ja jäisillä kaduilla, jotka muistuttivat kyntöpeltoa.

Pikku korealainen oli kovilla auraamattomilla tienpätkillä. Piti keskittyä kunnolla ajamiseen pysyäkseni tiellä ja päästäkseni ylipäätään eteenpäin. Taivaalta tuli valkoista ihanuutta tuulen kera lisää. Ei tehnyt mieli avata auton ovea. Pakkastakin oli reippaasti. Palelsi.

Muistin palmut, muistin auringon ja hiekkarannan. Muistin valon, meren ja tutun rantakahvilan. Muistin aamulenkit, lounaat parvekkeella ja lämmön tunteen.

Minulla on jo kova ikävä takaisin.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Raija Manner sunnuntai, tammikuu 20, 2019 at 17:17

    Kyllä näillä pakkasilla on Fuengirola tullut mieleen monen monta kertaa. Olenkin tiiviisti katsellut asuntoa vuokralle ensi syksyksi, mutta vain kuukaudeksi tai 5-6 viikoksi ja se tuntuukin melko toivottomalta. Tuntuu siltä, kun lyhyen ajan vuokrasopimuksia ei enää tehtäisi ollenkaan kuten ennen. Jos lähtee ns.lomalle, ei mielestäni kuukausi tai viisi viikkoa ole kovinkaan lyhyt aika, mutta asunnot on tiukassa. Mutta seuraamalla tätä blogia voi saavuttaa sellaisen tilan, kuin itse myös olisi samoilla rannoilla.

    • Reply Annemaria sunnuntai, tammikuu 20, 2019 at 20:00

      Oletko kysellyt apartementos-hotelleista? Näistä ainakin saa lyhyemmäksi aikaa huoneita vuokralle, joissa on ainakin minikeittiö, jos ei ihan normiasunnon varustetasoa. Kiitos lämmittävästä palautteesta 🙂

  • Reply Merja sunnuntai, tammikuu 20, 2019 at 17:55

    Tervetuloa Suomeen, täällä on nyt kyllä todella kaunista. Oikea kunnon talvi pakkasineen, lumikinoksineen kaikkineen. Tätä autuutta ei vain kauan kestä, kun tulee nollakelit ja räpäskät.
    Mutta jospa niitä ei olisi, ei se Espanjakaan niin hienolta tuntuisi. Joskus olen kyllästynyt
    helteisiinkin jopa Suomessa.

    • Reply Annemaria sunnuntai, tammikuu 20, 2019 at 20:07

      Samaa mieltä sun kanssa. Vuodeaikojen vaihtelu on rikkautta. En tykkäisi itsekään asustaa ainaisessa helteessä, jos sitten pimeys ja pakkanenkaan eivät ole mun juttu. Mutta kertakaikkisen kaunista Suomessa on nyt, jos sitten aikamoisen jäätävää. Voin vain kuvitella miten lämpimien maiden turistit ovat ihastuksissaan tästä pohjoisen eksotiikasta.

  • Reply Pentti Pirttilä sunnuntai, tammikuu 20, 2019 at 22:30

    Tässä lumessa ja pakkasessa ei ole mitään hauskaa. Roy puhuu asiaa, kuten aina.

    • Reply Annemaria sunnuntai, tammikuu 20, 2019 at 23:20

      Kauneudesta huolimatta talvi ei kaikkia puhuttele. Kyllä minäkin mieluimmin vaihdan kinokset ja pakkasen mereen ja aurinkoon 🙂

  • Reply marja kiurusalmi maanantai, tammikuu 21, 2019 at 22:47

    olimme viime talvena 5 kk enimmäkseen costa del solilla, calahondassa campingissa! kävimme tämän tästä fugessa. bussi-sekä lähikaduilla pieniä kivoja butiikkeja!

    • Reply Annemaria tiistai, tammikuu 22, 2019 at 08:07

      Yhdenlainen, mutta varmaan ihan mielenkiintoinen tapa reissata tuo campingmatkailu. Täytyy tunnustaa, että itselleni ihan vieras matkailumuoto, mutta hyvinkin voisin joskus kokeilla. Totta, bussikatu on hyvä ostoskatu etenkin meille naisille. Pääsee vähän retonkia repimään 🙂

  • Reply Pirjo Poikela tiistai, tammikuu 22, 2019 at 17:40

    Vajaa kaksi viikkoa ja sitten siellä. Huomaan, että kaipaan jopa Espanjan uutiskanavia ja tyylikkäitä uutisankkureita, vaikken osaa espanjaa. Kaipaan myös meteorologeja, jotka lupaavat aurinkoa, aurinkoa…
    Hienoa jakaa näitä tuntemuksia! Mukava kun kirjoittelet!
    Pirjo

    • Reply Annemaria tiistai, tammikuu 22, 2019 at 19:12

      Kiitos Pirjo. Hassua, mä tuijotan myös aina paikallisia uutisia vaikka en juuri mitään ymmärrä. Samoin säätiedotus on mun lemppariohjelma 🙂

  • Reply Reeta Karhula keskiviikko, tammikuu 23, 2019 at 10:56

    Hei! Linkitinpä nyt tämän kiinnostavan ja upean blogisi itselleni! Facebuukissa jo ihastelinkin. Kuten usein parasta, hyvien sattumien, löytää jotain mielenkiintoista ja hyvää etsimättään, kuten nyt tämä blogisi. Jäänpä sitä innolla seurailemaan ja saatan silloin tällöin kommentoidakin.

    • Reply Annemaria keskiviikko, tammikuu 23, 2019 at 19:22

      Kiitos ja kumarrus 🙂

    Vastaa käyttäjälle Pirjo Poikela Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.