Granada, kätketyn kaihon ja surumielisen intohimon kaupunki

Kapeita kiemurtelevia mukulakivikujia, joiden syvyksiin aurinko ei koskaan yllä. Äänekästä kaupunkielämää, tunnelmallisia tapasbaareja, rinteitä kipuavia valkoisia taloja.

Granada on juuri sellainen kaupunki, mikä tulee mieleen sanasta Andalusia. Flamencokaupunki, jossa tanssi ja laulu on kaikkea tärkeämpää. Vilkkaudesta huolimatta Granada on minusta jotenkin hieman surumielinen. Karhea ja mollivoittoinen kuin flamencolaulajan tulkinta, mutta samaan aikaan kuuma ja vaativa kuin kitaran hakkaava rytmi.

Kävin Granadassa toistamiseen ja ihastuin entisestään. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena, hankin meille liput Maurien linnoituspalatsiin Alhambraan etukäteen. Viime kerralla menin kaupunkiin vilkkaana viikonloppuna vain todetakseni, ettei lippuja saanut.

Jos mielit Alhambraan, liput pystyt ostamaan vaikka täältä. Jos vain suinkin voit, mene viikolla ja vältä vilkkaimpia turistikausia. Nautit käynnistä paljon enemmän. Kirjoitan Alhambra kokemuksistani erikseen vähän myöhemmin.

Eikä sitten marraskuussa kannata mennä Granadaan paljain varpain sandaaleissa, kuten minä tyhmä turisti. Lähtiessämme Fuengirolasta sää oli mitä kesäisin ja olin pukeutunut ohuisiin kesähousuihin ja t-paitaan. Lumihuippuisen Sierra Nevada -vuoriston kupeessa sijaitseva kaupunki otti meidät vastaan raikkaalla vuoristoilmalla ja 12 asteen lämpötilalla.

Paikalliset olivat varustautuneet toppatakein, villahuivein ja talvisaappain. Kiitin itseäni, että olin heittänyt matkalaukkuun farkut ja kevyttoppiksen. Niillä oli nimittäin käyttöä seuraavien päivien aikana.

Granadan vanha keskusta on melkoisen tiivis ja kävellen pärjää ihan hyvin, varsinkin jos pystyt kiipeilemään jyrkkiä rinteitä. Tosin kapeilla kaduilla kulkee myös edullisia pikkubusseja, joilla pääsee kätevämmin nousemaan ylös Alhambraan tai vanhaan arabilaiseen kaupunginosaan Albayziin.

Kannattaa myös käydä pyörähtämässä flamencoluolistaan tunnetussa Sacromontessa. Minibusseja eri puolille lähtee mm. Plaza Nuevan laidalta.

Tapaskulttuuri on viety Granadassa ihan omalle tasolleen. Joka paikassa viinilasillisen tai oluen kyytipojaksi tuotiin tapaksia. Kyse ei ollut mistään oliivikupeista, vaan ihan oikeasti laitetuista tapasannoksista.

Ruokailun voisi illan aikana hoitaa näinkin, sillä kaupunki on täynnänsä toinen toistaan viihtyisempiä ja tunnelmallisempia viinibaareja, bodegoita, joiden hämyyn voisin uppoutua vaikka koko illaksi.

Kaikki matkaoppaat kehottavat turistia suunnistamaan Calle Navas -kadun tapasbaareihin. Itselläni alkavat hälytyskellot soimaan siinä vaiheessa, kun kadunpätkällä seisoo vieri vieressä sisäänheittäjiä. Siksipä suunnistimme muualle, sillä tarjonnasta ei todellakaan ole pulaa lähikatujen varsilla.

Tässä muutama kokeilemisen arvoinen ravintolavinkki:

El Pescaito de Carmela

Kalaa ja mereneläviä. Ei ihan halvimmasta päästä, mutta kaikki mitä söimme oli hyvää. Peukkuja simpukoille ja friteeratuille katkarapupullille (croquetas).

Rosario Valera

Viihtyisä viinibaari. Täällä emme syöneet, mutta kuolailimme paikan kiinnostavan näköisiä ruoka-annoksia.

Bar Parraga Tres

Tylsän näköinen mesta, jossa palvelukin vähän hidasta. Jos kestät nämä, alle kympin hintainen päivän menu (menu del día) tarjosi kuitenkin hyvän hinta-laatusuhteen. Kokeile paikallista kylmää tomaattisosekeittoa salmojeroa.

La Bodega de Antonio

Vanha ravintola, joka on ollut tässä varmaan iät ja ajat. Käsittämätöntä, mitä kaikkea voi saada yhdeksällä eurolla. Menu del díaa ei turistille heti tarjottu, mutta kysymällä löytyi. Mitään menulistaa ei myöskään ollut, tarjoilija vain luetteli, mitä tänään on saatavana. Tässä kohtaa oli suuri apu muutamasta osaamastani espanjan ruokasanaston sanasta.

Alkuruuaksi vedettiin mittavan kokoiset paella-annokset, pääruuaksi miehelle entrecote-pihvi ja minulle paistettua päivän kalaa. Vain yhdeksän euroa alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, viini ja leipä.

Tähän aikaan talvea Granadasta saa majoitusta mukavaan hintaan. Yövyimme pari yötä vanhassa kaupungissa Nieves nimisessä hotellissa hintaan 31 euroa/vrk. Huone oli vähän kolkko, mutta siisti. Plussaa remontoidusta kylppäristä ja loistavasta sijainnista kävelyetäisyyden päässä Alhambrasta. Tosin meteliä kantautui huoneeseen vielä yömyöhällä, mutta tuohon hintaan on valmis jostain tinkimään. Majoitus kannattaa minusta ehdottomasti ottaa Granadan vanhasta kaupungista läheltä katedraalia.

Menimme Granadaan bussilla Malagasta. Matka kesti tunnin ja 45 minuuttia ja kustansi 12 euroa hengeltä. Bussiasema sijaitsee reilun kolmen kilometrin päässä vanhasta kaupungista, joten taksia tai keskustaan vievää bussia kannattaa käyttää.

Granadan kaltaisten kaupunkien vuoksi alan hyvin ymmärtämään, miksi niin paljon pidän Andalusiasta. Tällaiset sielukkaat vanhat kaupungit ovat minusta tämän alueen kirkkaimpia helmiä.

Aiempia tunnelmia Granadasta löydät täältä ja täältä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Pipsa torstai, joulukuu 13, 2018 at 21:17

    Kiitos mukavista Granadan vinkeistä. Ostin liput Alhambraan etukäteen linkkisi kautta 🙂
    Nyt reissu on tehty ja ihana oli kaupunki.

    • Reply Annemaria perjantai, joulukuu 14, 2018 at 10:56

      Mukava kuulla, että sulla oli hyvä reissu. Granada on omalla tavallaan vähän erilainen kaupunki kuin muut Andalusian kaupungit. Espanjaa itämaisin maustein 🙂

  • Reply Nimetön perjantai, joulukuu 14, 2018 at 13:12

    Granada!!!
    Tu tierra está llena de lindas mujeres
    De sangre y de sol…. Ai että kun tuli matkakuume!

    • Reply Annemaria lauantai, joulukuu 15, 2018 at 10:19

      Lorcako se tässä runoilee? En yhtään ihmettele, että Granada saa runoilemaan. Siinä on oikeasti jotain koskettavaa.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.