Tarvitsemme ihmisiä, jotka uskovat meihin

Milloin olet viimeksi sanonut jollekin, että hän on hyvä jossain?

Olin viikonloppuna ystäväni järjestämissä juhlissa. Samaan aikaan oli virkistävää nähdä vanhoja tuttuja kuin myös tutustua uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin. Kuulumisia vaihdettiin, elämäntilanteita päivitettiin ja hyviä keskusteluja käytiin.

On aina mukavaa kuulla, kun joku on päässyt opiskelemaan juuri sille alalle ja siihen koulutukseen, kuin on eniten toivonut. Tai, että joku rakastaa työtään niin intohimoisesti, ettei halua kuuna päivänä sieltä eläkkeelle. Tai, että jonkun yritys on lähtenyt lentoon ja menestyy. Tai sitten joku on vaan uskaltanut astua elämässään uudelle, ehkä epävarmallekin tasolle. On vaan rohkeasti kuunnellut itseään.

Mikään näistä ei kuitenkaan ole sattumaa. Hyvä tuuri riittää harvoin pitkälle. Saavuttaakseen jotain on tarvittu poikkeuksetta paljon työtä. Takana on pitkäjänteistä ponnistelua ja puurtamista, luopumista ja melkoinen määrä uhrauksia. Tekemisen intohimoa. Sille, mitä rakastaa tai sille, mitä on halunnut, on pitänyt antaa paljon.

Siitä olen iloinen, että näillä ihmisillä on ollut mahdollisuus tavoitella toivomaansa tai peräti saavuttaa unelmansa. Visioista ja haaveista on tullut todellista. Uskon, että heidän itsensä lisäksi, joku muukin on uskonut siihen, mitä on tehty tai mihin pyritty. Joku on kannustanut jatkamaan.

Samoissa pippaloissa huomasin myös kuinka paljon talenttia monilla ihmisillä on, ilman, että se juurikaan pääsee näkyviin. Se, jos mikä harmittaa. On niin harmillista, jos osaaminen, kyvyt ja taidot jäävät piiloon.

Meistä jokainen saa nautintoa siitä, että tekemisemme huomataan ja kykymme pääsevät esiin. Ja, että joskus joku sanoo: sä oot niin hyvä. Aina voi kirjoittaa pöytälaatikkoon, kerätä valokuvia läppärin arkistoon, laulaa aamusuihkussa, maalailla omaksi iloksi, rustata upeita leivonnaisia lähipiirille tai askarrella luovia kokonaisuuksia iltapuhteina. Mutta, jos koskaan kukaan ei huomaa, miten hienoihin juttuihin pystyt, tekemisen palo ei koskaan pääse kunnolla hehkuun.

Silloin, kun sinulla on ilmiselviä lahjoja ja pystyt taidoillasi nousemaan muiden yläpuolelle, toivoisi, että nämä kyvyt nousisivat jollain tavalla esiin ja laajemman piirin tietoisuuteen. Johtaisivat jopa ihan uusille urille.

Yhdellä on lahja laulaa. Sen oikein näkee kuinka hän syttyy, kun pääsee ääneen. Koko ihminen pehmenee ja valaistuu. Intohimo musiikkiin puskee läpi. Kuinka toivoisin, että tuo ääni voisi ilahduttaa suurempia yleisöjä.

Tai että hän, joka pystyy loihtimaan taivaallisia kakkuluomuksia, voisi joskus saavuttaa kakkukeisarinnan tittelin ja tuottaa leivonnaisillaan makuelämyksiä mahdollisimman monille. Tai jakaa luovimmat, herkullisimmat ja villeimmät kakkureseptinsä tuhansille muille.

Tai hän, jolla on rautainen taito rakentaa vuoden parhaat juhlat, luovimmat koristelut ja silmiä hivelevän kauniit kattaukset, voisi joskus ilahduttaa taidoillaan muutakin kuin perhe- ja ystäväpiiriä.

Meistä jokaisen pitäisi saada edes jossain määrin tehdä juuri sitä, mitä rakastaa ja jossa on hyvä. Meidän pitäisi päästä näyttämään muille taitomme. Jokainen meistä kaipaa arvostusta, positiivista palautetta, kehujakin. Se, että voi kokea onnistuneensa ja joku sen huomaa, tekee onnelliseksi.

Uskon siihen, että silloin, kun tekemisiämme ohjaa intohimo, kaikki on mahdollista. Unelmien on mahdollista toteutua. Tuntemattomastakin voi tulla tunnettu ja arvostettu. Tekemisen palon lisäksi tähän tarvitaan julmetusti päämäärätietoista työtä. Tiellä menestykseen manun illallisia ei ole jaossa.

Toivoisin, että nämä lahjakkaat löytävät ympärillensä ihmisiä, jotka uskovat heidän osaamiseensa. Kuinka kukaan jaksaa itse uskoa siihen, että on hyvä jossain, jos kukaan ei koskaan sano sitä hänelle? Kaipaamme lähellemme ihmisiä ja mielipiteitä, joihin voimme peilata itseämme ja tekemisiämme. Onnellinen hän, jolla on ympärillään innostavia, inspiroivia ja ennen kaikkea kannustavia ihmisiä.

Kun seuraavan kerran näet ympärilläsi osaavan ja lahjakkaan ihmisen, joka on saanut aikaiseksi jotain upeaa tai joka on koskettanut jollain luovuuden alalla, kerro siitä hänelle. Se, että joku kehuu, tuntuu hyvältä, mutta se, että joku kannustaa ja uskoo sinuun, voi johtaa ihan johonkin uuteen. Vuoriakin sillä on kuulema siirretty.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Pommi torstai, syyskuu 27, 2018 at 20:29

    Kiitos tästä kirjoituksesta. Olet niin oikeassa joka sanan kohdalla. Itse olen niitä ihmisiä, jotka on helppo lannistaa, vaikka taitoja ja tietojakin on kerääntynyt. Minua ei huomattu eikä kehuttu, etten tulisi ylpeäksi. Kuulemma. Huijarisyndroomaa käyn siksi läpi joka päivä. Ajoittain sentään jopa uskon itseeni.
    Omat lapseni kasvatin tasapainoiseksi aikuisiksi kehumalla ja huomaamalla. He ovat mestariteoksiani, joille edelleenkin annan huomiotani ja rakkautta niin, jota itselleni ei osoitettu. Olen myös siitä asiasta onnellinen, että ymmärsin katkaista ruman, tylyn negatiivisuuden kierteen heidän kohdallaan kärsittyäni itse siitä koko lapsuuteni, nuoruuteni ja osittain aikuisuutenikin. Minuun ei uskottu, vaan vähäteltiin. Minä en heille halunnut sitä kostaa, vaan tehdä toisin. Ja siinä onnistuin!
    Kaikkea hyvää sinulle – minusta on ihanaa lukea hyvin ja perusteellisesti mietittyjä lauseitasi ja ajatuksiasi, joilla tarkoitat pelkkää hyvää kaikille lukijoille. Pysyt aina positiivisuuden puolella. Kiitos!

    • Reply Annemaria torstai, syyskuu 27, 2018 at 21:02

      Voi kiitos ihanista sanoista. Tuntuu niin hyvältä, jos joku saa ajatuksistani uskoa ja toivoa. Niin totta on tuo, mistä kirjoitat. Luinpa kerran eräästä miehestä, joka oli vasta keski-iässä vaimonsa ansiosta oppinut ymmärtämään, että toisten mollaaminen ja vähättely ei olekaan normaali suhtautumistapa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Tuon käyttäytymismallin hän oli oppinut lapsuudessa vanhemmiltaan, jotka vähättelivät ja latistivat kaikkien tekemiset tai pyrkimykset. Jos lapsena ei koskaan kukaan ole kehunut tai kannustanut, vaikeaa voi olla omaan itseensä luottaminen myöhemmin, puhumattakaan toisten kannustamisesta.

      Upeaa, että sinä olet päässyt lapsuuden ikeestä eroon ja olet omat lapsesi pystynyt kasvattamaan hyväksyvässä ja kannustavassa ilmapiirissä. Siinä on varmasti parasta perintöä, mitä vanhempi voi lapselleen antaa. Terveellä itsetunnolla varustetulla nuorella tie on paljon helpompi.

      Kiitos, kun jaoit kokemuksesi. Kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti sinulla on elämässä joku, joka nostaa päätäsi ylöspäin niinä hetkinä, kun kaikkein vähiten uskoo itseensä. Ainakin minulla niitä hetkiä on turhankin usein.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.