Norjan karmaiseva kaupunki

Missään ei ristin sielua, mutta heiluivatko verhot sittenkin. Tarkkaillaanko meitä…?

Matkustamisen ihanuus piilee usein sen yllätyksellisyydessä. Koskaan ei voi tietää, mitä tulee vastaan ja minkälaiseen paikkaan kulkeutuu. Sitä päätyy toisinaan paikkoihin, joihin ihastuu ja jotka jäävät pitkäksi aikaa positiivisesti mieleen. Sitten on niitä toisenlaisia, jotka jättävät neutraaliksi. Paikkoja, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta joihin ei juurikaan saa mitään otetta.

Melko harvoin tieni on käynyt kohteisiin, jotka olen kokenut epämiellyttäviksi tai joita kohtaan olen tuntenut suorastaan vastenmielisyyttä.

Niin ihana kuin minusta Pohjois-Norjan Varangin niemimaa olikin, löytyipä sieltä muuan kaupunki, joka jostain syystä puistatti. Pyydän jo etukäteen anteeksi, jos lukijoissa on joku, jolle tämä kaupunki on merkityksellinen. Esimerkiksi vuokraisäntämme mielestä hän asui maailman parhaimmassa paikassa. Täällä hän oli syntynyt, täällä elänyt koko ikänsä, täällä hän halusi kasvattaa lapsensa ja täällä myös kuolla.

Kokemukseni on siis takuulla subjektiivinen ja perustuu hetken kokemukseen ja mielentilaan, mutta jaanpa sen nyt kuitenkin kanssanne.

Aavekaupunki.

Ajoimme Jäämeren itäistä rantaa yhtä Norjan viralliseksi merkittyä maisemareittiä pitkin tarkoituksenamme ajaa aina reitin päähän saakka Hamningsbergiin. Sinne saakka emme koskaan päässeet, sillä automme jarruissa ilmenneen vian takia matkamme tyssäsi Vardø-nimiseen kalastajakaupunkiin (suomeksi Vuoreija).

Vardø sijaitsee itseasiassa saarella, jonne johtaa vajaan kolmen kilometrin mittainen meren alla kulkeva tunneli. En suosittele sille, joka on vähänkään klaustrofobinen. Syvimmillään tunneli kulkee 88 metriä merenpinnan alapuolella.

Majoituimme vanhaan 2-kerroksiseen puutaloon kaupungin keskustaan kotoisaan huoneistoon, joka oli kuin mummola hyvällä tavalla. Suosittelen lämmöllä Varanger Old House apartment -huoneistoa.

Taivaalta tihuutteli vettä, mutta uteliaisuuttamme halusimme lähteä ottamaan selvää minkämoiseen paikkaan sitä olikaan tultu.

Meistä oikeasti tuntui kuin olisimme tulleet aavekaupunkiin. Missään ei näkynyt ketään. Reilun tunnin mittaisen kävelyn aikana näimme muutaman auton ja kaksi ihmistä: isän, joka talutti pientä poikaansa napakasti käsipuolessaan. Lapsella oli päällään toppapuku ja villapipo. Hmm, ilmeisesti käytännöllinen asu täällä ympäri vuoden. Luin jostain, että Vardø on kaupunki, jossa ei lämpötilalla mitattuna ole yhtään kesäpäivää.

Katukuva oli masentava. Huonokuntoisia rumia rakennuksia, joista osa oli selvästi hylättyjä. Tyhjillään olevia liikekiinteistöjä, hylättyä romua, rempallaan olevia teitä, rähjäinen satama-alue. Ankeaa, rumaa ja alakuloista. Norjalainen hyvinvointi ei selvästikään yltänyt tähän Jäämeren syrjäiseen kolkkaan.

Vanhan linnoituksen tykit vartioivat kaupunkia.Liikekeskus.Täällä on ennen myyty lasten leluja. Ei enää.Puuttuuko nimestä pari kirjainta?Kätevää: Alko ja rautakauppa vierekkäin. Aukioloaikojen kanssa kannattaa olla tarkkana.

Kuulimme myöhemmin vuokraisännältämme, että kalastuksesta elävä kaupunki oli kohdannut kovia. Kaupungin merkittävä työllistäjä, kalanjalostustehdas, lopetti toimintansa 2000-luvulle tultaessa. Tästä syystä kaupungin väliluku pikku hiljaa puolittui. Työikäinen väestö muutti muuanne ja sen seurauksena talot jäivät tyhjilleen, koska kukaan ei halunnut niitä ostaa. Siksi niin suuri osa rakennuksista oli aikamoisen heikossa kunnossa.

– Olisittepa tulleet kolme vuotta sitten, silloin täällä vasta ankeaa oli, kertoi vuokraisäntämme. Nyt on selvästi piristymistä ilmassa. Taloja kunnostellaan ja ihmisiä muuttaa takaisin. Valoa tunnelin päässä on näkyvissä.

Vardø oli tunnelmaltaan kuin kulttisarja Twin Peaksin syrjäinen synkkä kaupunki. Ainut, että Vardøllä on todellisuudessa ollut karmiva menneisyys noitien polttokaupunkina. Mietimmekin, että onko juuri tuo syrjäinen ja eristäytynyt sijainti jollain lailla altistanut kieroutuneelle ajatusmaailmalle.

Me sovimme jotenkin hyvin tähän ympäristöön.Jossain sentään oli vähän elämää.Yritin löytää edes yhden kauniin näkymän.

Vardøn merkittävimpiä nähtävyyksiä on 1600-luvun noitavainojen muistoksi luotu yli 100 metriä pitkä, läpikäveltävä muistomerkki Steilneset. Ehdottomasti käymisen arvoinen, sillä melkoisen vaikuttavasta teoksesta on kyse. Mene mieluusti huonolla säällä tai hämärällä, jotta pystyt kokemaan karmivan tunnelman vielä syvemmin.

Himmeästi valaisevien hehkulamppujen valossa erotat monumentin seinillä olevat 91 taulua, yksi kullekin uhrille. Ajatelkaa, 77 naista ja 14 miestä sidottu seipääseen ja kaadettu elävänä roviolle juuri samaisella paikalla Jäämeren rannalla. Tätä käsittämätöntä julmuutta kesti lähes sadan vuoden ajan. Väkilukuun suhteutettuna määrä on ollut melkoinen.

Jokaisessa taulussa on noitana poltetun henkilön tiedot ja tuomion syy. Tiedot tuomituista ja tuomioista ovat säilyneet valtionarkistossa Tromssassa aina tähän päivään saakka.

Muistomerkin päässä on tila, jossa lepattaa elävä tuli ja joka heijastuu yläpuolella oleviin peileihin. Ulos tultuamme olin hetken aikaa ihan hiljaa. Tämä taideteos sai sanattomaksi.

Steilneset.

Auton korjaamista selvitellessämme jouduimme jäämään Vardøhön vielä toiseksi yöksi. Ilmassa oli suuri uhka, että varaosaa odotellessamme joutuisimme jäämään tähän maailman lopun kaupunkiin vielä useammaksi päiväksi. Onneksi ei tarvinnut, sillä asia hoitui toisella tapaa.

Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Löysin alueelta jotain poikkeuksellinen kiinnostavaa, josta kerron seuraavassa blogipostauksessa. Varta vasten tämän takia moni tulee tähän eriskummalliseen kaupunkiin maailman reunalle.

Mutta muuten on pakko sanoa, että näin toivottoman tuntuiseen mestaan sitä harvoin on tullut eksyttyä. Sopisi ehdottomasti Twin Peaksin jatko-osien kuvauspaikaksi.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Heidi / Seikkailujen helmiä torstai, elokuu 17, 2017 at 20:34

    Me käytiin tuolla kans noin kuukausi sitten. Ihan samanlaista fiilistä ei mulla jäänyt, kun silloin oli jonkin verran muitakin liikkeellä. Me käytiin Hamningbergissä asti. Se tie sinne oli kyllä mielenkiintoinen. 😀 Harmi kun ei tiietty tuosta muistomerkistä.. Oli varmasti vaikuttava (ja karmaiseva) paikka.

    • Reply Annemaria torstai, elokuu 17, 2017 at 21:03

      Kesälomien ja turistikauden loppuminen varmasti vaikuttaa. Kelilläkin varmasti oma osuutensa. Meidän kohdalla kaupunki näyttäytyi kyllä todellakin kovin surullisena. Harmi taas meille, kun emme päässet tuonne Hamningsbergiin asti. Luinkin, että se loppuosa on kovin mielenkiintoinen ajettava 🙂

  • Reply Emma / Mutkia matkassa torstai, elokuu 17, 2017 at 20:35

    Surullinen kohtalo kaupungilla, mutta ai että miten hienosti kuvasit tunnelmaa. Twin Peaks on mun kaikkien aikojen lempisarja ikinä, joten heti piti tulla lukemaan juttu. Ja toden totta, vähän twinpeaksmäiseltä näyttää. Vau!

    • Reply Annemaria torstai, elokuu 17, 2017 at 21:05

      Sama juttu, mä tykkäsin kanssa tuosta koukuttavasta ja eriskummallisesta tv-sarjasta. Tää kaupunki toi mulle vaan jostain syystä voimakkaasti mieleen tuon vanhan sarjan ja sen himpun ahdistavan tunnelman.

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta torstai, elokuu 17, 2017 at 21:58

    Tosi mielenkiintoinen postaus! Tätä oli kiva lukea. Surullisen oloinen paikka tosiaan, vaikka talot ainakin kuvissa söpöltä näyttävätkin.

    • Reply Annemaria torstai, elokuu 17, 2017 at 23:01

      Kuvat eivät kerro ihan totuutta. Lähdin liikkeelle kamera kädessä sillä mielellä, että kuvaan kaikkea kaunista ja mielenkiintoista niin kuin yleensä. Kunnes huomasin, että ei sellaista oikein olekaan. Olisi pitänyt ymmärtää kääntää toinen moodi päälle ja kuvata juuri sitä, mikä teki tästä paikasta niin omaleimaisen 🙂 Pohjois-Norjassa oli muuten hauska tapa maalata talot värikkäiksi ja hyvin eri värein. Piristää varmasti maisemaa kaamoksen keskellä.

  • Reply Kimmo keskiviikko, syyskuu 12, 2018 at 20:28

    Ei kyllä vastaa omaa kokemusta, tuo kommentti että yritin löytää edes yhden kauniin kohdan kertoo kyllä kirjoittajan silmästä kaiken. Äärimmäisen kaunis paikka. Yritteliäitä, sitkeitä, sopeutuvaisia ja ystävällisiä ihmisiä. Noitamonumentti hyvin vaikuttava. Hamninberg taas aivan mahtava paikka. Tie, maisemat, historia ja sotahistoria 5/5. Toki jäätävän kauniit auringonlaskut värittivät 5/5 arvostelua.

    • Reply Annemaria keskiviikko, syyskuu 12, 2018 at 21:23

      Oli synkkä ja myrskyinen yö 🙂 Kuten jutussa mainitsin, tämä olikin täysin subjektiivinen kokemus. Yhden sateisen illan väsyneen matkaajan fiilikset. Vardø on varmasti juurikin aivan erilainen jonkun toisen mielestä. Tämän paikan kauneus ei vaan minulle avautunut. Sen sijaan läheltä löytyi kyllä kauneutta runsaalla mitalla. Noitamonumentti oli tosiaankin vaikuttava ja puhutteleva. Veti kyllä kertakaikkisen hiljaiseksi.

  • Reply Eira Pietiläinen keskiviikko, syyskuu 26, 2018 at 11:30

    Käytiin ko. paikassa heinäkuun lopulla. Kaupunki täynnä ihmisiä, torilla markkinat ja hulinaa jopa liiaksi asti. Ei millään muotoa aavekaupunki! Ja KAUNIS kun osaa katsoa pintaa syvemmälle 🙂

    • Reply Annemaria keskiviikko, syyskuu 26, 2018 at 19:05

      Säällä on varmasti iso osa tulkintaa ja kokemusta. Meille sattui piinaava tuuli, hakkaava sade ja järkyttävä kylmyys. Oikeasti missään ei ketään. Kaupunki tuntui kerrassaan aavemaiselta, vaikka kuinka syvälle olisi kurkistanut 🙂 Onneksi toissakesän ankeudelle saatiin tällainen upea oikea kesä, joka ulottui ihan pohjoisimpaan kolkkaan.

  • Reply Anita sunnuntai, elokuu 4, 2019 at 06:43

    Kävimme heinäkuun puolivälin jälkeen helteellä siellä. Jos Noitavainojen muistomerkillä olisi pitänyt palaa ikuinen tuli, niin ei palanut ja opastus sinne oli myös ontuva. Ajoimme vähän kaupungissa. Hiljaista. Yksi koira sidottu hihnaan ja makasi kuumalla kadulla. 😪. Vähän nähtiin liikennettä ja joku itävaltalainen pariskunta olisi halunnut myös mennä kirkkoon tutustumaan, mutta se oli kiinni. Noitavainoja lähellä olevan kirkon hautumaan aitaa joku nainen maalasi valkoiseksi. Mulle tärkeää myös löytää yleensä jotakin kaunista kuvattavaa joka paikasta. Kyllä yleensä löytyy. Mutta voin ymmärtää, että säästä ja ajankohdasta hyvin paljon kiinni mikä tunnelma välittyy. Karmaiseva kaupunki jäi kyllä mieleen jollakin tapaa ehkä tuon vaikuttavan noitavaino muistomerkin vuoksi juuri.

    • Reply Annemaria sunnuntai, elokuu 4, 2019 at 18:00

      Kumman hiljaista oli elo kaupungissa meidänkin mielestä, mutta sateisella ja kylmällä säällä oli varmasti oma osuutensa asiaan. Harmi, ettei tuo tuli palanut. Se teki muistomerkistä vieläkin enemmän vaikuttavan. Sai ainakin minut aika hiljaiseksi.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.