Lappeenranta valeturistin silmin – roihahtiko vanha rakkaus?

Lähelle on vaikea nähdä. Kun asioista tulee liian tuttua tai itsestään selvää, kiinnostavuutta tai kauneutta on joskus vaikea huomata.

Eräs bloggaajakollegani kehui minulle hiljattain kotikaupunkiani Lappeenrantaa kauniiksi kaupungiksi. Sen sijaan, että olisin todennut näin olevan, aloin luetella erinäisiä vikoja. Hmmm, no onhan satama kesällä ihan kaunis, mutta talvella kuollut. Kaupungin uudisrakennusten peittämä keskusta on aika kirjava ja tylsähkö. Vanha Linnoituksen kaupunginosa on äkkiä läpi kävelty, muuta vanhaa kaupungista ei juuri löydykään.

STOP! Miksi niin helposti hehkutan muita paikkakuntia, mutta näkemys omasta kotikaupungista jää kovin vaisuksi, jopa negatiiviseksi? Kuljenko tutun kaupungin raitteja laput silmillä näkemättä mielenkiintoa ympärilläni? Onko asuinympäristöstäni tullut vähän kuin pakkopullaa, joka ei jaksa enää innostaa?

Lappeenrannan katuja olen tallannut siitä alkaen, kun opin kävelemään. Tässä kaupungissa olen syntynyt ja käynyt kouluni. Aikuisiässä tiemme erkanivat muutamaan otteeseen, mutta etärakkaus oli silti aina olemassa. Kunnes palasin uudelleen. Nyt ihan tositarkoituksella.

Ehkä kyse onkin siitä, että pitkäaikainen kaupunkisuhteeni on vain päässyt väljähtymään ja sitä pitäisi vähän viritellä. Hoivata ja huoltaa kuin vanhaa parisuhdetta. Jossain varmasti on vieläkin olemassa se lämminhenkinen karjalaiskaupunki, josta löytyy aidompaakin jännittävyyttä kuin tv-sarja Sorjosen fiktiivisessä maailmassa.

Pakkasin kesäkuisena päivänä kameran reppuuni ja päätin lähteä katsomaan kotikaupunkiani turistin silmin. Katsomaan, voisiko tuttu ympäristö minua enää mitenkään yllättää tai inspiroida. Lähdin etsimään Lappeenrannan kauneutta ja omaleimaisuutta, jotka olin jostain syystä kadottanut. Saisinko vanhan rakkauteni roihuamaan vielä uudelleen?

Tällaista antia muutama tunti kotikonnuilla synnytti. Vaikka rakkaudessani onkin säröjä, siltikin paljon sykähdyttävää löytyi. Olkaa hyvää, valeturistin kierros: iloista lomaa Itä-Suomessa, miun Lappeenrannassa.

Torirakkautta

Parhaiten Lappeenrannan karjalainen luonne tulee esille kesäisellä kauppatorilla. Mie ja sie värittävät kaupankäyntiä ja tuntemattomille kuuluu jutella. Pysähdy maistelemaan paikallista lihapiirakkaerikoisuutta vetyä tai atomia. Näitä mainioita piirakoita saat kesäaikaan myös satamatorilta, jossa tuntuikin olevan enemmän menoa kuin virallisella kauppatorilla.

Lappeenrannassa kannustetaan Saipaa ja syödään vetyjä.

Saimaa-rakkautta

Lappeenrantaa ei voi ohittaa puhumatta Saimaasta ja satamasta. Ja tietysti laivoista. Huurteisen voit siemailla Prinsessa Armadalla, mutta vesille et tällä paatilla satama-allasta pidemmälle pääse. Sen sijaan useampi venhonen vie sinistä Saimaata ihailemaan tai jos naapurimaahan halajat, m/s Carelialla pääset Saimaan kanavaa pitkin aina Viipuriin asti.

Lappeenrannan satama on rakkaassani ehdottomasti parasta.Lappeenrannan satamasta pääsee rantaraittia pitkin kulkemaan lapsiperheitä kiinnostavalle Hiekkalinnalle. Tosin kyllä noita hiekasta tehtyjä taideteoksia katsoo vanhempikin ihan mieluusti.

Satamasta lähtee kaunis ”laiturireitti”. Lapsuudessani nämä rantareunukset olivat törkyisää jättömaata.

Historiarakkautta

Lappeenrannassa ei paljoakaan vanhaa rakennuskantaa löydy, mutta onneksi kaupungillamme on edes yksi vanha alue Linnoitus. Linnoituksen rakentaminen aloitettiin ruotsalaisten toimesta 1721 ja sitä jatkoivat myöhemmin venäläiset. Linnoituksesta löydät kaupungin merkittävimmät museot kuten Etelä-Karjalan museon, ratsuväkimuseon ja Lappeenrannan taidemuseon. Täällä sijaitsevat myös Suomen vanhin ortodoksinen kirkko ja Lappeenrannan kesäteatteri.

Minusta parasta Linnoituksessa ovat sen vehreät vallit, joilta on kauniit näkymät alas satamaan ja kaupungin silhuettiin. Tajusin yhtäkkiä, että nuo vallithan ovat mitä mainioin paikka kivuta kauniina kesäpäivänä nauttimaan kuohujuomaa lehmusten katveeseen.

Linnoitus ei ole vain ulkoilmamuseo. Siellä myös asutaan ihan oikeasti.

Rakastaa, ei rakasta – ryppyjä keskustarakkaudessa

Vai pitäisikö tässä kohtaa puhua jonkinlaisesta viha-rakkaussuhteesta. Onhan Lappeenrannan keskustassa toki jotain kotoisan viehättävää pikkukaupunkimaisuutta. Keltainen raatihuoneen rakennus pilkottaa ilopillerinä ja Marian kirkon puurakennus kirkkopuiston reunalla on sellainen perinteinen puukirkko keskellä kylää. Mutta.

Jotenkin vaan Lappeenrannan keskustan kaupunkikuva on hajanainen. Pääväylä Valtakatu on jäänyt ajastaan jälkeen, juuri valmistunut Marian aukio ammottaa tyhjyyttään ja pääosin arkkitehtuuri on joko rumaa tai tylsää. Tässä kohden rakkauteni vähän säröilee. Onneksi kesällä kaupungin vehreys paikkailee paljon.

Tätä puistoa kutsutaan Pusupuistoksi. Ei hassumpi paikka siihen hommaan.

Ruokarakkautta

En voi ohittaa yhtään paikkakuntaa puhumatta ruuasta, en myöskään kotikaupunkiani. Minusta Lappeenrannan paras ruokaravintola on ydinkeskustassa, vanhassa Wolkoffin kauppiassuvun talossa sijaitseva ravintola Wolkoff. Ihana miljöö ja fine dining tason ruokaa.

Lounaspaikaksi suosittelen Linnoituksessa sijaitsevaa Kehruuhuonetta. Erinomaiset salaatit ja loistava hinta-laatusuhde. Paikan nimi tulee muuten siitä, että talossa on aikoinaan sijainnut naisvankien kehruusali.

Ravintola WolkoffKehruuhuone

Kahvilarakkautta

Ja pakko on nostaa esille myös pari Lappeenrannan mukavaa kahvilaa. Kahvisalonkien ystävä viehättyy varmasti Linnoituksessa sijaitsevasta Majuskasta. Herkullisen kakkuvalikoiman lisäksi tarjolla silmäkarkkia.

Melko toisenlaista kahvilakulttuuria edustaa kaupungin kahviloiden uusi tulokas Kahvipaahtimo Lehmus Roastery. Satama-alueelle pienpaahtimon yhteyteen avattu kahvila on mukavan kierrätyshenkinen ja letkeätunnelmainen. Itsetehdyistä raakakakuista plussaa.

Majurskan talossa sijaitsee ihastuttava kahvila ja käsityöläisputiikkeja.Kahvipaahtimo Lehmus Roastery

Terassirakkautta

Minusta Lappeenrannan paras kesäterassi on ehdottomasti satamassa sijaitseva veden päälle rakennettu Kasinon terassi. Voiko terassia saada enää lähemmäs järveä? Kiva paikka seurata veneiden kulkua ja auringonlaskua varsinkin jos sää suosii.

Terassin vieressä on muuten vanha kylpylärakennus Lappeenrannan kylpylä, joka toimii myös hotellina. Hyvä majoitusvaihtoehto, mikäli etsit normaalista poikkeavaa hotellimajoitusta.

Toinen ulkoterassi, josta pidän kovasti on aiemmin mainitsemani Wolkoffin ravintolan sisäpihan terassi. Mikäli paikkaa ei tiedä, se jää helposti huomaamatta, sillä sen verran piilossa porttien takana tämä helmi sijaitsee. Mukava vanhojen puutalojen ympäröimä Pikku-Pietarin pihatunnelma. Juomaa terassille voi hakea pihan laidalta löytyvästä Wolkoffin viinikellarista.

Shoppailurakkautta

Valeturistin viimeisenä rakkauskohteena ovat Lappeenrannan shoppailupaikat. Kaupungin kattavin ostoskeskus on Iso-Kristiina, mutta koska en itse juurikaan perusta kauppakeskuksista, annan mieluimmin rakkaudenosoituksia parille puodille.

Ravintola Wolkoffia vastapäätä ydinkeskustasta on suloinen kivijalkakauppa Ideri. Pieni puoti täynnä taidetta onhan omistaja tunnettu akvarellisti Heli Pukki. Ideri kuuluu sarjaan ihanat putiikit, jotka ovat täynnänsä kaikkea hauskaa ja yllätyksellistä.

Toinen kiinnostava putiikkikokonaisuus löytyy Linnoituksesta samasta rakennuksesta kuin Kahvila Majurska. Usean huoneen verran käsitöitä ja lahjatavaraa.

Miten sitten kävi, roihahtiko kotipaikkarakkaus uudelleen? Kyllä ja ei. Löysin paljon ihanaa, tuttua ja turvallista, kaunista ja innostavaa, mutta samassa paketissa myös epäkohtia, joita tulee vaan sietää ja hyväksyä. Sopii kysyy, onko täydellisiä kaupunkeja olemassakaan? Paljon enemmän valeturistin vaakakuppiin jäi kuitenkin hyvää ja kaunista. Joka tapauksessa, Lappeenranta, mie siuta rakastan.

www.visitlappeenranta.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa torstai, kesäkuu 15, 2017 at 19:25

    Asuin joskus nuorena tyttönä kesän Joutsenossa ja totta kai Lappeenrannassa tuli vietettyä aikaa tovi jos toinenkin. Noiden aikojen perintönä minun Lappeenrantani on satama, linnoitus valleineen, kahvila Majurska ja eihän tuota Kasinon terassiakaan listasta pois voi jättää. Nyt kun ajattelen, niin tunnenkin Lappeenrannasta parhaiten nimenomaan nuo kulmat, keskustasta minulle ei edes tule mitään mieleen. Tuonne suunnalle aina edelleen kulkeudun kun Lappeenrannassa käyn.

    • Reply Annemaria perjantai, kesäkuu 16, 2017 at 07:24

      Kyllähän nuo mainitsemasi paikat edustavat kauneinta otosta Lappeenrannasta. Ehkä oma kommenttisi kertoo juuri siitä, että Lappeenrannan keskusta ei ole oikein vetovoimainen. Tällä hetkellä keskustaan rakennetaan paljon. Uusia kerrostaloja nousee vähän joka nurkalle. Vuosi sitten valmistui uusi kauppakeskus ja sen yhteyteen teatteri. Toivotaan, että paikallinen väestö myös elävöittää enemmän kaupungin keskustaa. Nythän meillä keskustaan tuo elämää ehkä eniten venäläiset ostosmatkailijat, mikä tietty on myös hyvä asia.

  • Reply Kukkaiselämää torstai, kesäkuu 15, 2017 at 21:11

    Tajusin Instassa kuvastasi, että ollaankin saman kaupungin tyttöjä! Piti hetimmiten tulla lukemaan juttusi. Opin taas uutta. En todellakaan tiennyt, että Wolkoffin takapihalla on terassi! Kiva postaus.

    • Reply Annemaria perjantai, kesäkuu 16, 2017 at 07:28

      Hei Sie 🙂 ja kiitokset palautteesta. Toi Wolkoffin terassi on tosiaan sellainen, ettei sinne oikein löydä, jos ei tiedä. Ravintolan oven vieressä on portti, jonka takaa terassi löytyy. Piha-alue jää ravintolan ja viinikellarin väliin. No nyt alkaa mulla kova bongailu, missä se sun upea puutarha oikein sijaitsee 🙂

  • Reply Tuire Sironen sunnuntai, kesäkuu 18, 2017 at 00:53

    Rakas koulukaupunkini ja asuinkaupunkini 20 vuotta. Rippikirkko vaahteroineen, valleineen on yhä , vesitornin luona on yhä entinen Lappeenrannan Tyttölyseo. Kimpisen urheilukentällä oli talvisin iltaluistelua ja rusettiluistelua kovaäänisen musiikin tahdissa.Kyllä keskusta on eniten muuttunut..ei ole linja-autoasemaa eikä sen alapuolella Opelan kahvilaa. Satama on yhä parhaita paikkoja .Siellähän on entinen kesätyöpaikkani prinsessa Armaada ja ennen oli kasino ja kylpylaitos ja Karjala oluttehdas. Myllysaaren uimalasta ja kelkkamäestä on kivoja muistoja . Viikko sitten tehty Lappeenranta käynti jätti sekavat tunteet. Kenen aikaansaamat ovat nuo vuosi vuodelta kauhistuttavammat hiekkaveistokset? Lukekaapas tekstikylteistä tulevaisuuden visiot. En suosittele.

    • Reply Annemaria sunnuntai, kesäkuu 18, 2017 at 16:39

      Melkoista muutosta Lappeenrannan keskusta on kokenut ja muuttuu edelleen. Aikamoinen rakennusbuumi keskusta-alueella on menossa. Olen muuten itse käynyt samaista entistä tyttölyseota, joka mun aikana oli jo nimetty Kimpisen lukioksi. Hiekkaveistoksista ja niiden teemoista voi olla kyllä montaa mieltä, mutta hyvä asia on, että lapsiperheitä paikka näitä hyvin vetävän. Ja mikä mukavinta, alueelle ei ole mitään sisäänpääsymaksua. Lappeenrannan satama on kyllä niin hieno ja kaupungin sijainti Saimaan rannalla parasta.

  • Reply Anneli Luukkonen lauantai, marraskuu 25, 2017 at 04:51

    Samaa mieltä hiekkalinnoista kuin edelliset. Jos joku asia on joskus toiminut sen voi myös vaihtaa uudeksi. Nyt hiekkalinnat alkaa vaikuttaa pysähtyneeltä tekemiseltä, menneeltä ajalta, kuin väljähtynyt viini.

    • Reply Annemaria lauantai, marraskuu 25, 2017 at 06:46

      Tai sitten sitä voisi jalostaa vähän uuteen konseptiin. Sen sijaan, että hiekkalinnoja vain katsotaan, voisiko niitä rakentaa interaktiivisempaan suuntaan niin, että lapset pääsisivät jotenkin osaksi rakennelmia. Eli hiekkalinnat olisivatkin vain osa jotain muuta laajempaa kokonaisuutta.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.