Nizzasta Mentoniin – löytyikö pala kauneinta Rivieraa?

Annoin toisen mahdollisuuden Ranskan Rivieralle. Syttyikö rakkaus tällä kertaa?

Kirjoittelin aiemmin kokemuksistani Nizzasta ja kerroin että suhteeni tähän kaupunkiin jäi hieman etäiseksi. Periaatteessa Nizzassa ei mitään vikaa ollut, mutta siltikään en saanut siihen oikein otetta, puhumattakaan, että kaupunki olisi sytyttänyt tai erityisesti innostanut.

Sen sijaan tuolta reissulta jäi erityisesti mieleen Ranskan Rivieran kauneus. Meren ja vuoriston vuoropuhelu ja niiden väliin jäävien pienten kaupunkien viehättävyys olivat minulle enemmän sitä Ranskaa, joka jäi polttelemaan.

Kun Norwegian myi Black Friday kampanjatarjouksena huikean halpoja Nizzan lentoja, päätin antaa Cote d’Azurille toisen mahdollisuuden. Viime matkalla kiinnitin huomiota rivieralaisessa bussissa olleeseen kaupungin nimeen Menton. Jotenkin tuo kaupunki kuulosti tutulta ja mietin olinkohan kuullut paikasta aiemmin Peter Maylen Provence-kirjoissa?

menton9menton18mentonrannikko

Joskus joku asia jää kummittelemaan päähän ja niinhän siinä sitten kävi, että helmikuun alkupäivinä päädyin Mentoniin. Ei minulla oikeastaan ollut yhtään hyvää syytä siihen, miksi matkustin juuri tähän pieneen kaupunkiin lähelle Italian rajaa. Periaatteessa olisin voinut valita minkä Rivieran kaupungeista tahansa. Yksi valintaan vaikuttava tekijä oli toki kaupungin helppo saavutettavuus, bussilla pääsi perille suoraan lentokentältä.

Mentonia pidetään Ranskan italialaisimpana kaupunkina. Naureskelin, että Menton on vähän niin kuin Provencen yrtteihin olisi sekoitettu pizzamaustetta. Naapurimaa on kivenheiton päässä ja italiaa kuulee puhuttavan kaikkialla eikä italialaisravintoloista ollut pulaa (toisaalta, missäpähän maailmaa olisi?). Tässä kaupungissa vaan tuli vielä voimakkaammin tunne, että jos ei halunnut syödä pizzaa tai pastaa, muuta ravintolatarjontaa piti vähän etsiä.

menton13menton2

Voinpa sanoa, että olin kerrankin kaupungissa, jossa en eksynyt kertaakaan. Reilun 27 000 asukkaan meren ja vuorten välissä sijaitsevassa kaupungissa oli jopa minun, joka paikassa suuntavaistottomana pyörivän matkalaisen, helppoa liikkua. Ei edes vanhan kaupunginosan kapeilla kujilla tullut koskaan tunnetta, että hukassa ollaan. Kulkua helpotti tieto, että aina kun laskeudut kapeiden kujien portaita alas, tavoitat meren jossain vaiheessa. Ja yleensä tuo meri jostain kulmasti vilkahtelikin.

Menton on kaikin puolin viehättävä ja kaunis, sitruunan ja Marseille-saippuan tuoksuinen pittoreski merenrantakaupunki. Nizzan lailla katuja reunustavat karamellinväriset talot ja välissä aukiot antavat tilaa hengähtää. Rinteille rakennetun Mentonin kaupunkirakenne on kerroksellinen. Kaupungin alimmilla osilla on jonkin verran uudempaa rakennuskantaa, kauppakatuja ja toimistoja ja mitä ylemmäs rinteitä kipuaa sitä vanhemmaksi katukuva muuttuu.

menton12menton20menton4

Näin turistikauden ulkopuolella elämä oli mukavan leppoisaa ja sopivan paikallista. Tosin kaupunki on pieni, joten levoton turisti on parissa päivässä jo sangen tyydytetty. Etenkin viikolla tuli tunne, että olisiko voinut vähän enemmänkin säpinää olla.

Olin varautunut helmikuun alussa kylmempiin keleihin, mutta ilokseni aurinko näyttäytyi aina väliin päivälämpötilojen kohotessa parhaimmillaan 16 asteeseen. Jos sitten yksi kokonainen sadepäiväkin matkapäiviini osui. Keskivertotilastojen mukaan Menton onkin Ranskan lämpimin kaupunki.

Tunnusomaista Mentonille ovat Belle Époque -kauden loistosta muistuttavat hienostuneet hotellirakennukset. Päällisin puolin rakennusten ylellinen ulkokuori kertoo menneiden aikojen luksuksesta, 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta, jolloin kaupunkiin virtasi sankoin joukoin brittiläisiä aristokraatteja. Aika on nakertanut loistoa ja suuri osa näistä hotelleista on pudonnut kolmen tähden keskitasoiseen ja -hintaiseen hotelliluokkaan.

menton7menton14menton10menton15

Oma hotellivalintani oli ranskalaisittain sanottuna comme ci comme ça, vähän niin ja näin. Hotellini Quality Hotel Mediterrannéen sijainti oli erinomainen kaupungin ydinkeskustassa, lähellä merta ja pääostoskatuja sekä kävelymatkan päässä lentokenttäbussin pysäkiltä. Huoneeni oli ihan siisti ja asiallinen, toisaalta tylsä ja pieni. Hinta oli tässä tapauksessa se ratkaiseva tekijä. Vuorokausi kelvollisella aamiaisella maksoi 58 euroa.

Eniten Mentonissa minua viehätti pienen ranskalaiskaupungin tavallisuus. Menton ei ollut mikään Rivieran jet-setin viihdekeskus, vaan aivan tavallisten ihmisten merenrantakaupunki. Katukuva tarjosi visualistille kauneutta ja värikkyyttä, vanha kaupunki historian havinaa ja meri mukavia maisemia kävelylenkeille.

mentonrantamenton22mentonoldtown2

Kaupungin nähtävyydet ovat nopeasti katsastettu, mutta halpa julkinen liikenneverkosto tarjoaa hyvät mahdollisuudet ympäristökaupunkeihin ja -kyliin tutustumiseen. Monaco on vieressä ja Nizzaan pääsee tunnissa.

Esimerkiksi Italian Ventimigliaan matkusti Mentonista junalla 10 minuutissa. Perjantaisin kaupungissa on isot markkinat, joten jos halvat käsilaukut tai vaatteet kiinnostavat, suuntaa tänne. Kävelet asemalta vain suoraan merta kohden, niin tulet suurelle markkina-alueelle, jossa kojut vain jatkuvat ja jatkuvat… Alkoholijuomat ovat Italian puolella kuulema Ranskaa halvemmat, joten jonkinlainen ranskalaisten Tallinna Ventimiglia näytti myös olevan.

Toinen kiva päiväretkikohde on reilun puolen tunnin bussimatkan päässä oleva piskuinen vanha kylä nimeltään Sant Agnés. Kylästä aukeaa upeat näköalat ja jo bussimatka ylös vuoristoon tarjoaa kaunista katseltavaa. Kirjoittelen tästä kylästä myöhemmin lisää.

Menton ylpeilee vuonna 2011 avatulla Jean Cocteau museolla. Jos et ole surrealismin tai tämän monitaiteilijan erityinen ihailija, museo ei minusta mitään ihmeellistä tarjonnut. Joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai museoon on ilmainen sisäänpääsy.

cocteau2cocteau

Kiinnostavampi käyntikohde sen sijaan oli Mentonin vanha hautausmaa, joka sijaitsi vanhan kaupunginosan korkeimmalla paikalla. Monet brittiläiset ja venäläiset aristokraatit ovat saaneet täältä viimeisen leposijansa. Hienot näköalat palkitsivat kipuamisen.

mentonkirkkomenton11

Matkapäivieni aikana Mentonissa valmistauduttiin seuraavan viikonlopun suuriin sitruunafestivaaleihin. Peräti noin 180 000 vierailijaa saapuu kaupunkiin seuraamaan kulkueita, joissa kerrostalon korkuiset sitruunoista ja appelsiineista rakennetut kokonaisuudet lipuvat ohitse. Luin jostain, että näihin rakennelmiin käytetään peräti 145 tonnia sitrushedelmiä.

menten sitrusfeatri3citronfestivalmenton sitruunafestari2

Menton oli helppo kaupunki yksinmatkailijalle. Selkeä, siisti, viehättävä, kompaktin kokoinen ja mukavasti merellinen tarjoten pitkät rantabulevardit lenkkeilyä varten. Ja jos tämä kaupunki alkaa kyllästyttämään, paikallisbusseilla pääsee näppärästi liikkumaan niin vuoristoon kuin Rivieran muihin rantakaupunkeihin.

Ainut mikä Ranskassa tuntuu minusta yhä vaikealta, on illalla yksin syömään meneminen. Koen jotenkin, että Ranskassa ruokaileminen on selkeästi sosiaalinen tapahtuma, ja jotenkin yksin syövää pidetään kummajaisena. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta kokemusteni perusteella esimerkiksi Espanjassa on paljon helpompaa ja mutkattomampaa mennä illalla yksin syömään.

Ranskan ravintoloiden korkeat hinnat ovat minusta toinen asia, jotka rokottavat turhan paljon hyvää ruokaa rakastavan lompakkoa. Erityisesti kummastuttavat viinien korkeat ravintolahinnat, vaikka viinimaassa ollaan. Ulkona syöminen on Suomen hinnoissa ellei kalliimpaa, halvimmat viinipullot ravintoloissa päälle kahdenkympin.

mentonoldtownmenton6menton19

Koska itselläni tämä reissu kuului pienen budjetin matkoihin, ruokakokemukset jäivät ikävä kyllä tällä kertaa melko mitättömiksi. Ja ne muutamat kerrat kun satsasin vähän pidemmän kaavaan mukaan ruokailuun olivat ikävä kyllä hintalaatusuhteeltaan heikkoja. Terveisiä vaan sille Idée nimiselle ravintolalle, jossa ei ollut kyllä minkäänlaista ideaa. Ruoka oli huonoa ja kallista ja vieläkin kismittää se 8,50 euron hinta heikkotasoisesta roséeviinilasillisesta. En myöskään löytänyt kaupungista edes oikein houkuttelevia ruokapaikkoja.

Vaikka Ranskan Rivieralla oli mukavaa näin keskellä kylmintä talvea käydä nauttimassa valosta, merestä ja auringosta, ei minusta siltikään tullut tälläkään kertaa yletöntä Cote d’Azurin ihailijaa. Vähän samanlainen fiilis jäi kuin Nizzasta. Ihan ok, mutta jotain jäi puuttumaan. Pitäisiköhän tehdä vielä kolmas reissu, että tietäisi mitä?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply ananas2go keskiviikko, helmikuu 8, 2017 at 10:46

    Kiitos yksinmatkailuvinkeistä! Kuulostaa monin tavoin kiehtovalta kohteelta. Kiva tuo kuvaus rinnastaa kaupunki yrttisekoitukseen.

    Mites sitten Italiassa yksin syöminen? Siellä kun pöydässä on käsittääkseni perheen monta sukupolvea? Kokematta en kyllä osaa sanoa, häiritsisikö se minua, olen niin tottunut omaan seuraani tai kirjaan…

    Ranskalainen ruoka ja viinikin on mielestäni ylimainostettua ja yliarvostettua. Puhumattakaan ammoin muodissa olleesta ranskalaisesta keittiöstä, jossa pantiin kaksi porkkanatikkua ristiin lautaselle ja kutsuttiin sitä ateriaksi.

    Matkailoa! Jos osun tuonne, niin Italiaan sitten junalla syömään, vai?

    Sitruunajuhla oli uusi juttu, kirsikkajuhlista olen haaveillut.

    • Reply Annemaria keskiviikko, helmikuu 8, 2017 at 15:28

      Vähän on alkanut tuntua itsestänikin, että onko ranskalaisen ruuan kaikkivoipaisuus tänä päivänä vähän kupla? Onko le cuisine Francaise jämähtänyt paikoilleen muun maailman mennessä ohitse? Oikeastaan samppanja on ainoa asia, mitä gastronomian puolella Ranskasta kaipaan 🙂

      Ehkä tämä yksinruokailun vaikeus on vain omassa päässäni. Jotenkin vain Ranskassa minusta ravintolaelämä on muodollisempaa kuin muualla. Vaikka Italiassakin ruokailu on kovin sosiaalista, se on jotenkin mutkattomampaa. Mutta kuten sanottu, tämä voi olla ihan harha mielikuva tai väärä luulo. Perustuu vain kovin subjektiiviseen tunnekokemukseen 🙂

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani keskiviikko, helmikuu 8, 2017 at 10:57

    Olen käynyt kerran Mentonissa pikaisesti päiväseltään Nizzasta käsin ja sieltä on jäänyt mieleen mieheni tilaama pizza. Pizzan päällä oli kokonaisia pieniä mustekaloja ja simpukat kuorineen. Mies oli oikein otettu ja hyvää kuulemma oli.

    • Reply Annemaria keskiviikko, helmikuu 8, 2017 at 15:31

      Mulla tais nyt olla sellainen matka, että ruokapaikkojen valinnat meni aina pieleen. Osittain varmaan siksikin, että syötyäni tuhdin aamiaisen ei tehnyt mieli ruokaa ennen kuin myöhemmin iltapäivällä, juuri silloin ravintolat sulkivat jo oviaan päivälounaan jäljiltä. Tuollainen pizza maistui mullekin 🙂

  • Reply Jaana keskiviikko, helmikuu 8, 2017 at 15:51

    Minun sydämeni Menton ja koko Ranskan Riviera vei jo kauan sitten! Ensimmäistä kertaa Mentonissa käydessäni vietin siellä kuukauden milanolaisen au pari-perheeni kesäasunnossa. Mentonista käsin tutustuin myös Nizzaan ja lähiympäristöön….Huikeita paikkoja on koko Riviera täynnä!

    • Reply Annemaria keskiviikko, helmikuu 8, 2017 at 20:15

      Kauneutta on todellakin vaikka muille jakaa. Vähän kade olen myös tuosta ihanasta valosta ja säästä, mistä pääsee nauttimaan koko vuoden.

  • Reply Susanna / Matkapatonki keskiviikko, helmikuu 8, 2017 at 15:58

    Olipa mainio vertaus Provencen yrteistä ja pitsamausteesta! 😀 Vaikka mekin ollaan Ranskassa tolkuttoman paljon reissattu, ei olla käyty vielä kertaakaan ulkona syömässä. Kulinarian maassa kun ei viitsisi niitä vähiä reissuroposia käyttää keskiluokkaiseen ravintolaan, eikä tarpeeksi kivannäköistä (ja sopivanhintaista) ole vielä tullut vastaan. Vahvasti kyllä uskon, että sellainen jostain päin Ranskaa vielä löytyy! 🙂

    • Reply Annemaria keskiviikko, helmikuu 8, 2017 at 20:17

      Onkohan ranskalaisten ravintoloiden kanssa vähän sama kuin ranskalaisten viinien. Halvalla ei hyvää saa 🙂

  • Reply Arja P. sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 15:48

    Jos innostut kolmatta kertaa Rivieralle, hyvä suunta voisi olla Nizzan etelä-/länsipuoli. Siellä käymisen arvoisia paikkoja mm. Antibes, Cannes, Cagnes-Sur-Mer. Jos taide kiinnostaa, niin silloin ehdottomasti taiteilijakylä Saint Paul de Vence, jonne pääsee bussilla Nizzassa. Siellä hienoja ateljeita ja putiikkeja ja upeat näköalat.
    Mukava lukuvinkki Cote d’Azurin maisemista on Merja Tynkkysen kirja Valkoinen sohva Rivieralle. Kirja kuvaa hyvin naisen ja miehen erilaista ajatusmaailmaa sekä keski-ikäisten naisen unelman tavoittelua. Kalastusmökin hankkiminen Lapista on miehelle melkein ilmoitusluontoinen asia. Nainen sen sijaan joutuu perustelemaan uuden puseron hankintaa – jos ei muille, niin ainakin itselleen. Saati sitten, jos olisi tarkoitus hankkia kakkoskoti Rivieralta….

    • Reply Annemaria sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 19:53

      Kiitokset Arja, sulla on aina hyviä vinkkejä. Antibesista olen lukenut aiemmin paljon hyvää palautetta.

      Nauratti tuo sinun kirjasuositus. Alkoi vähän kuulostamaan siltä, että onko joku kirjoittanut kirjaa meistä. Parikin kalastusmökkiä on tässä suhteen varrella tullut hankittua ja myytyä. Ja mies jaksaa niiden perään itkeä yhä vaan. Minulla kun nuo unelmat ovat saaneet jo ihan muun muodon. Täytyy ehdottomasti hankkia tuo kirja käsiini.

      • Reply Arja P. maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 10:40

        Samma här! Itseänikin kirjassa eniten huvitti se, miten hyvin kirjoittaja osasi kuvata omia tuntemuksiani ja elämän tilannettani. Olen lukenut kirjan kahteen kertaa. Ensimmäisen lukeman aikoihin en ollut vielä käynyt Cote D’Azurilla. Nyt matkoja alueelle on kertynyt neljä. Luin kirjan uudestaan viime kesänä halutessani muistella, kuinka hyvin se Merja osasikaan kuvata tuntemuksiani. Viimeiseen kolmeen vuoteen en ole alueella käynyt, sillä nyt Euroopan suunnalla kohteena on ollut Aurinkorannikko😎. Fyysisesti alueet ovat kyllä toistensa kaltaisia, mutta – syystä, jota en osaa sanoa- Costa del Sol viehättää enemmän🌞. Se vain on jotenkin itselleni sopivampi.

        • Reply Annemaria maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 19:48

          Sama juttu mulla. Espanjassa on minusta mutkattomampaa ja helpompaa olla kuin Ranskassa. Espanjalainen elämäntapa jotenkin tuntuu kotoisemmalta kuin ranskalainen. Liekö oma syynsä espanjalaisilla ihmisillä ja heidän rennolla elämäntyylillä?

    Vastaa käyttäjälle ananas2go Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.