Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Olenkohan Suomen surkein kuski?

lauantai, 15 lokakuun, 2016

Olen elämäni aikana ostanut kolme autoa. Joka kerta hinnan lisäksi minua on kiinnostanut vain väri.

Tämä matka -blogin Anna jakoi Facebook-sivuillaan Keskisuomalaisen kolumnin, jossa kerrottiin naisen saamasta idioottimaisesta kohtelusta talvirengaskaupoilla. Kun autoilusta puhutaan, täytyy omalta kohdaltani tunnustaa, että olen häpeäksi naisautoilulle. Lukeudun itse täysiin idiootteihin, joille jutun ”pikkurouva autoliikkeessä” -palvelu on täysin kohdallaan.

Minulla oli ollut ajokortti yli vuoden ajan ennen kuin ensimmäisen kerran tankkasin autoni itse. Mies joutui työnsä puolesta olemaan pois kotoa pidempiä jaksoja, joten oli pakko oppia selviytymään tuosta tankkauksen vaativasta taidosta ihan itse. Tosin ensimmäisiä kertoja menin huoltoasemalle ja kysyin varovaisesti voisiko siellä joku tankata autoni. Nuorempana tämä taktiikka toimi, vaan tuskin enää. Kukapa tätä nykyä haluaisi tankata keski-ikäisen täti-ihmisen menopelin. Onneksi tankkaus onnistuu nykyisin jo ihan omin voimin 🙂

En tänäkään päivänä tiedä, mistä autoni konepelti saadaan auki. Enkä tiedä miten laitetaan pissapoikaan vettä. Ei vaan kiinnosta.

Ennen viime viikkoa en myöskään tiennyt mikä on öljytikku. Sattui nimittäin niin, että olimme ystäväni kanssa ajelemassa Tampereelle. Vähän ennen määränpäätä ystäväni auton näyttöön tuli ilmoitus öljyn vähyydestä. Itselleni olisi iskenyt paniikki tässä kohden, vaan mitä teki ystäväni. Pysäytti seuraavalla huoltoasemalla, avasi konepellin, nosti sieltä tikun (kuulin myöhemmin, että tämä oli öljytikku) ja tutki sitä ammattimaisesti. Sitten hän kaivoi hanskalokerosta ohjekirjan, vertasi tikkua kirjan kuvaan, meni huoltamolle ostamaan öljypullon ja kuulkaa, ihan omin kätösin kaatoi öljyt autoon. Respect, sanon minä!

auto2

Kyllä minä autoa osaan ajaa, jos saa ajaa eteenpäin. Peruuttamisen kanssa nyt on vähän niin ja näin. Jo autokoulussa tiesin, että jos joudun inssissä peruuttamaan, korttia ei heltiä. Tuuri kävi, enpä joutunut. Sitä kun on vähän vaikeaa ymmärtää kumpaan suuntaan rattia käännetään, jos haluaa mennä peruuttamalla esimerkiksi vasemmalle. Enkä oikein ymmärrä niiden peilienkään merkitystä muuta kuin, että etupeili nyt on ihan tarpeellinen huulipunan lisäämisessä.

Jos olen ihan rehellinen, jokaista autoani olen onnistunut hieman tölväisemään johonkin. Milloin on selvitty pintanaarmuilla, milloin on pitänyt peltiä oikoa korjaamolla.  Yhteistä jokaiselle osumalle on ollut, että kaikki tölväisyt ovat tapahtuneet peruuttamalla. Parkkihallin pylväs x 2, sukulaispihan mänty, naapurin auto ja parkkipaikan pihakoroke, kaikki ovat jättäneet kosketusmuistoja autoihini.

Vieläkin harmittaa tuo naapurin auto. Jokaisessa taloyhtiössä on se kallein, uusin ja hienoin ajopeli, joka on omistajansa silmäterä. Miksi kaikista maailman autoista juuri tämän piti osua kohdalleni tai tässä tapauksessa tielleni? Tapauksessa on kyllä olemassa lieventävät asianhaaransa. Auto oli epänormaalilla paikalla, olin juuri palannut lomalta ja oli varhainen aamu…

auto3

Maksan muuten törkeän kallista autovakuutusta. Puhuvat jostain boonuksista, joita minulle ei ilmeisemmin ole päässyt siunautumaan.

Tunnen suurta myötätuntoa katsoessani TV-sarjaa Suomen surkein kuski, ja erityisen suurta sisarrakkautta jokaisen ohjelmassa esiintyvän naisautoilijan kohdalla. Se nyt vaan on niin, ettei kaikessa voi olla hyvä. Ihanaa kuitenkin, kun on oma auto ja omat ajot.

Must to do -listalla on muuten seuraava korjauskeikka. Pitäisi nyt vähän noita auton helmapeltejä oikoa. En ymmärrä kuinka ne laittavat parkkipaikkojen ruutujen väliin sellaisia ylimääräisiä korokkeita. Täysin järjetöntä ja edesvastuutonta.

Alussa mainittu Keskisuomalaisen kolumni löytyy täältä:

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Nainen-ja-rengasmyyjä/854985

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Tuula maanantai, 14 syyskuun, 2020 at 10:42

    Samaistun kanssasi varsinkin tuohon, että autossa tärkein pointti on väri ja tankkausta ei ole tullut ihan hirveästi harrastettua. Itselläni on kuitenkin ollut ajokortti jo useamman vuosikymmenen verran. Ulkomailla matkatessa olen useasti törmännyt erilaisiin tankkauspalveluihin ja on ihana kun tankkausta ei tarvitse suorittaa itse.

    • Reply Annemaria tiistai, 15 syyskuun, 2020 at 15:02

      Tuollainen palvelu huoltoasemilla olisi kyllä ihanaa. Joku tankkaisi, pyyhkisi tuulilasin ja tarkistaisi öljyt. Olen joskus miettinyt, että ilman miestä olisi kyllä tässä kohden vaikeaa. En tiedä edes, mistä konepellin saa auki 🙂

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.