Tallinnan Fabrikin ruoka soi duurissa

Ennen kuin luet syyskuussa kirjoittamani jutun, katso kommenttini postauksen lopusta. Helmikuussa 2017 Fabrik ei ollut enää se sama ravintola.

Ruokailu Tallinnan ravintola Fabrikissa oli kuin Vivaldin kolmiosainen viulukonsertto. Rytmi oli vaihtelevaa, mutta kokonaisuus harmoninen ja melodia kaunis. Keittiöorkesteri onnistui hienosti!

Rakastan ruokaelämyksiä ja inhoan sitä, että niin usein joku osa kokonaisuudessa pettää. Jos alkuruoka lupaa paljon, pääruuassa tapahtuu notkahdus. Jos ravintolamiljöö on viihtyisä, palvelu tökkii. Vaan nyt napsahti kaikki sävelet kohdalleen. Vasta vuoden päivät toiminut ravintola Fabrik Tallinnassa on ennättänyt saada jo kovasti hehkutusta alan piireissä. Eikä suotta, melkoisen makujen sinfonian se tarjosikin.

Ensinnäkin ravintolamiljöö oli kiinnostavan visuaalinen, mutta sopivasti rento. Ei turhaa koristelua ja piipertelyä, vaan selkeän linjakasta ja trendikästä. Katossa kiinnitti huomiota hauska valaisinhässäkkä ja sisustuksessa vivahde rouheutta, joka sopi erinomaisesti Kalajamajan boheemiin henkeen. Rustiikkisuutta olisi toki voinut olla enemmänkin.

fabrikfabrik2fabriklamput

Menu oli melko tiivis, mutta mielenkiintoisen erilainen, mikä antoi jo lupauksen jostain poikkeavasta. Chef oli totta tosiaan miettinyt makujen yhteensopivuutta kuin säveltäjä melodiaa. Pieni miinus laseittain saatavien viinien vähäisyydestä.

Konserton ensimmäinen osa oli kohdallani fenkolin ja ilmakuivatun ankan vuoropuhelua, jota luumu makeutti. Ohuen ohut paahdettu rukiinen toi mukavaa rapsakkuutta annokseen. Tämä sonaatti oli oiva alkusoitto. Grazioso!

fabrik alkuruoka

Pääruokani toi mieleen poutaisen kesäpäivän, vihreän niityn ja lintujen laulun. Tämä oli ehdottomasti konserton runollisin osa, kuin Vivaldia parhaimmillaan. Kuhafile oli saanut purjeen kaalista ja kokonaisuutta säestivät pinaatti ja sitruunaverbena. Keveää, raikasta ja niin täydellistä makuharmoniaa. Leggiero!

fabrik5

Jälkiruuan kohdalla maestro oli käyttänyt improvisaatiota, sillä sen verran monimuotoisten ainesten kombinaatio oli kyseessä. Tällaisella raaka-aineiden leikittelyllä on aina riskinsä, sillä epäonnistumisen vaara on suuri. Keittiössä on ilmeisesti melkoinen virtuoosi, sillä sävellys pysyi kasassa tältäkin osin. Mustikka, fenkoli, valkosuklaa ja suolaheinä leikittelivät keskenään ja vastakohtaiset maut löysivät toisensa marengin narskahdellessa mukavasti suussa. Ehkä mustikka olisi kiinteämpänä toiminut vielä paremmin ja näin annoksesta olisi saanut myös kauniimman näköisen. Joka tapauksessa päätösjakso soitettiin con brio.

fabrik6

Ruokailumme orkesteria johti hyväntuulinen ja ystävällinen tarjoilija, joka hoiti homman taidokkaasti. Tällä kapellimestarilla oli selvästi pilkettä silmäkulmassa ja leikillisyyttä otteissaan, mikä toi vain pikantin lisän kokonaisuuteen.

Koko konsertosta jäi hyvä maku. Haastetta oli, mutta hienosti kestettiin toivotulla tasolla ilman riitasointuja. Olisin vain suonut konsertin kestävän vähän pidempään, sillä melkeinpä teki mieli nuolla lautasilta viimeinenkin pisara.

Talviohjelmiston ilmestyttyä ehdottomasti uudelleen.

http://fabrik.ee/en/

Lisää juttua Tallinnan Kalamajan alueen ravintoloista täältä: Kalamajan ihastuttavat ravintolat

PS. Menin helmikuussa 2017 syömään Fabrikiin uudelleen korkein odotuksin. Pääkokki ja muu keskeinen henkilökunta olivat sanoneet itsensä irti vain muutamaa päivää aiemmin. Ravintolassa oli kriisivaihe menossa ja niin palvelu kuin ruokakin täysin hakusessa. Fabrik ei ollut enää se ravintola, josta tässä jutussa kirjoitin.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.