Suomen suurin matkablogiyhteisö
Espanja Yleinen

9 kuvaa ja 8 hetkeä Espanjassa

tiistai, 12 tammikuun, 2016

Valokuvaaminen on koukuttanut minut. Ostin jokunen aika sitten elämäni ensimmäisen järkkärikameran ja siihen vähän parempaa putkea, ja avot, uusi maailma aukesi.

Viime yönä, kun uni ei tullut, aloin kelaamaan koneeltani viime syksyisen Espanjan matkani kuvasatoa. Seitsemän viikkoisella turneella tuli napsittua kuva jos toinen. Vaikka kelvotonta aineistoa on yllin kyllin, jokainen vähänkään onnistuneempi otos tuottaa suurta mielihyvää. Rakkaimpia ovat otokset, joihin on pystynyt vangitsemaan miljöön tai tapahtuman lisäksi edes hitusen ohikiitävän hetken tunnelmaa. Tai kuvat, joiden kautta muistuu mieleen jokin paikka ja siellä koettu mieluisa hetki.

Poimin tähän yhdeksän omaa suosikkikuvaani viime matkalta Espanjassa. Kuvien kautta pääsee uudelleen palaamaan matkan hetkiin ja fiiliksiin.

 

Figueres: ihmistornien rakentamistaihmispyramidi2Vanha katalaanien perinne on yhä voimissaan ja siihen suhtaudutaan todella pieteetillä. Vanvimmat miehet kivijalaksi ja siihen sopii sitten jengiä kiivetä kerroksittain. Yhteenkuuluvaisuuden tunne oli kirjaimellisesti käsin kosketeltavaa.

 

El Port de la Selva: lasillinen virkistävääroseviiniTulen aina muistamaan tämän pienen kalastajakylän Pohjois-Espanjan rannikolla lähellä Ranskan rajaa. Kylässä oli niin täydellinen merenrantapaikan idylli, että se tuntui suorastaan epätodelliselta. Olin kävellyt kylän raittia pitkän tovin auringon paahteessa ja päätin pysähtyä paikallisen bodegan terassille nauttimaan lasillisen virkistävää juomaa. Viini oli kylmää, helmeilevää ja niin raikasta. Paras roselasillinen ikinä.

 

Cadaques: myrsky nouseeCadaquesCadaques, valkoisten talojen kaupunki Pyreneitten kupeessa, oli myös yksi kiertomatkani kauneimmista paikoista. Vuoristosta johtuen sää voi vaihdella alueella hyvin nopeasti, mistä sain itsekin tuntumaa. Hetki sitten aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kunnes lähestyvä ukkosilma muutti tunnelman. Mutta valkoiset talot ne vaan jaksoivat hehkua luoden hienon kontrastin tumman taivaanrannan kanssa.

 

Tarragona: morsian karkaamorsianJoskus osuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Kuljeskelin päämäärättömästi Tarragonan vanhassa kaupungissa ja bongasin hääpärin kulkemassa kujaa pitkin. Niin, täytyy tunnustaa, oli tällä morsiamella sulhanenkin, muta armottomasti rajasin sen kuvasta pois. Tuli nähkääs kuvaan ihan eri tunnelma…

 

Granada: flamencoa ja duendeaflamenco2Andalusiassa hullaannuin flamencosta. Niin musiikki, laulu kuin tanssi olivat täynnä kiihkeää intohimoa, sykkivää rytmiä ja kuumaa tunnelmaa.

 

Malaga: yhteenkuuluvatmalagaEnsimmäinen majapaikkani Malagassa oli kaupungin huonommalla laidalla. Rähjäinen miljöö ja heikossa hapessa olevat talot kertoivat omaa köyhyyden kieltään. Ihmisillä oli tapana istuskella talojen edustoilla ja sieltä eräänä aamuna bongasin miehen, joka ilmiselvästi rakasti parasta ystäväänsä.

 

Sevilla: kohtaaminenLapsi ja puluSevillasta jäivät mieleen kaupungin kauniit puistot. Napsasin kuvan äidin taluttamasta pikku tytöstä, jota näytti aidalla istuva pulu kovasti kiinnostavan. Miettikääpä itse miten erilainen maailma näkyykään alle metrin korkeudesta…

 

Malaga: pääsy kiellettykerjäläinenOlen suhtautunut kerjäläisiin aina vähän kaksijakoisesti. Toisaalta heidän asemansa säälittää, toisaalta jopa ärsyttää, mutta aina on kerjäläisiä yhtä vaikea ohittaa tuntematta jonkinlaista pistoa sydämessä.

Valokuvaaminen on opettanut tarkkailemaan ympäristöä eri tavalla kuin ennen. Yksityiskohtiin kiinnittää huomiota aiempaa tarkemmin ja helpommin tulee noukkineeksi silmällä ne kuvauksellisimmat helmet. On kasvanut ikään kuin kolmas silmä, joka jatkuvasti hakee ja rajailee mielenkiintoisia kuvauskohteita. Samalla on tullut myös tiedostettua kuinka haastava matka tämän harrastuksen puitteissa onkaan edessä. Loputon oppimisen tie. Ja varustelun tie, mikäli kokeneempiin kuvaajiin on uskomista.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Jasmin tiistai, 12 tammikuun, 2016 at 17:02

    Mä oon huomannut myös että valokuvaamisen myötä asioihin kiinnittää ihan eri tavalla huomiota. Vaikka kameraa ei edes olisi mukana mä rajailen kuvia ja sommittelen kuvakulmia päässäni! Mulla on heikkouksena se, etten uskalla/kehtaa ottaa kovin avoimesti toisista ihmisistä kuvia tai jos otan niin ihmiset ei ole yhtä keskeinen osa kuvaa kun oikeasti haluaisin. Noi kaksi viimeistä kuvaa on tosi ihania!

    • Reply Annemaria tiistai, 12 tammikuun, 2016 at 22:07

      Uskallusta vaati mullakin ottaa ihmiset päärooliin. On niin paljon helpompi kuvailla rakennuksia, luontoa ja esineitä, kun voi sommitella näkemäänsä. Ihmisten (ja tietty eläinten) kanssa tilanteet on niin hetkisiä. Heti kun rohkaistuin ottamaan ihmiset osaksi kuvaa, niihin alkoi tulla enemmän luonnetta. Vaan oppia ikä kaikki, noviisilla on vielä paljon opittavaa. Valokuvaaminen on kerrassaan mielenkiintoinen harrastus, jos sitten kovin haastavakin 🙂

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.