Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Kokemuksia ja nostalgiaa 80-luvun seuramatkoilta

keskiviikko, syyskuu 23, 2015

Kuka muistaa enää 80-luvun seuramatkailua, aikaa ennen nettiä ja sähköpostia? Aikaa, jolloin matkat haettiin esitteistä ja tilattiin matkatoimistosta. Aikaa, jolloin opas odotti bussin kanssa lentokentällä. Aikaa, jolloin mm. Hassen matkat (kansankielellä tunnettiin Hässimatkoina), Aurinkomatkat ja Spies kuljettivat charterkoneilla sankoin joukoin etelänlomille halajavia suomalaisia. Niin myös minua.

Siivosin hiljattain varastoamme ja käsiini osui pino vanhoja valokuva-albumeita. Vietin aikamoisen nostalgisen hetken tutkailemalla kasarihenkisiä matkakuvia nuoruuteni ensimmäisiltä ulkomaanreissuilta reilun kolmenkymmenen vuoden takaa.

MATKAESITE

Muistan kuinka odotin matkaesitteiden ilmestymistä kuin kuuta nousevaa. Eikä ihme, sillä olivathan ne oikeastaan ainut tiedonlähde saatavilla olevasta matkatarjonnasta. Muutaman mukavan illan sai vietettyä nojatuolimatkoilla ja usein suurimman päänvaivan tuotti hotellin valinta. Päätös piti tehdä esitteiden onnettomien postimerkinkokoisten kuvien perusteella, joiden huonekuvassa saattoi näkyä vain pelkkä sänky. Muiden matkustajien arvioinnit olivat aivan vieras käsite, joten ainut kriteeri oli usein hinta ja matkatoimiston antama tähtiluokitus.

Hotelliesittely

Matkaesitteiden tekstit olivat aika yliampuvia, informaation sijaan melkoisen tunnevoittoisia. Vai mitä mieltä olette seuraavasta lainauksesta, jonka olin leikannut jostain matkaesitteestä ja liimannut albumiini: ”Playa del Inglesissä unohtuvat kotoiset lumituiskut, sateet ja tuulet. Siellä on kaikki mitä tarvitaan, jotta sadattuhannet aurinkoa kaipaavat turistit viettäisivät onnistuneen loman. Playa on vauhdikkaiden ja menevien ihmisten paikka. Huveja on kuin suurkaupungissa.”

HOTELLI

Minulla oli vuodessa varaa vain yhteen ulkomaanmatkaan, yleensä kesälomalla tapahtuvaan etelänmatkaan. Se oli koko vuoden kohokohta ja myös taloudellisesti suuri panostus. Neljän tähden hotellista haaveiltiin, mutta kahteen tähteen oli usein tyytyminen. Pääosin hotellit olivat keskitasoisia (tämän päivän mittareilla melko surkeita) ja tasokkaita hotelleja oli ylipäätään niukalti tarjolla.

80-luvun matkailija tyytyi aika vähään ja muistan itsekin kuinka monia asioita katsottiin aika tavalla läpi sormien. Ei oltu opittu vaatimaan, etenkään ulkomailla, saatikka valittamaan. Muistanpa vieläkin sen heinäkuisen matkamme Kreetalle, jossa kylvimme hiessä ankeassa hotellihuoneessamme kaiket yöt. Ilmastointia ei ollut, joten huoneessamme oli varmaan lähemmäs 40 astetta lämmintä yötä päivää. Ainut keino saada viilennystä oli nukkua kietoutuneena kylmällä vedellä kostutettuun pyyheliinaan. Mikä nautinto! Tai sen tapauksen, kun hotellihuoneemme sijaitsi hotellin ravintolan vieressä. Nukkua saattoi aamuyöstä puoli kahden jälkeen, kun pippalot ravintolassa päättyivät.Boarding pass

RUSKETUS

Lomarusketus oli tuohon aikaan todella must-juttu. Pitihän naapureiden ja ystävien nähdä, että etelässä on käyty. Loma ei ollut onnistunut, jos kalpeanaamana palasi kotiin. Matkaesitteiden lämpötila-arvioita tutkittiin tarkoin, sillä olisihan se kamalaa, jos etelänlomalla ei olisi kuuma ja aurinko ei paistaisi. Aurinkomatkoilla taisi olla jopa aurinkotakuu tietyissä kohteissa. Mikäli matkan varrelle sattui sadepäiviä, sai matkan hinnasta osan hyvityksenä takaisin. Urakalla sitä paahdettiinkin nahkaa aamusta iltaan. Usein sillä seurauksella, että illalla muistutimme keitettyjä rapuja ja loppu lomasta revittiin kesivää nahkaa.

POSTIKORTIT

Postikorttien lähettämistä ei sopinut myöskään unohtaa. Puoli päivää sai kulumaan, kun koko koti- ja ystäväpiiriä piti muistaa maisemapostikorteilla. ”Terveisiä Kreetalta. Täällä on niin ihanaa ja lämmintä on piisannut. Tälläkin hetkellä +27° varjossa”.

Playa del Ingles

VIINA RUOKAKAUPASSA JA EKSOOTTISET HERKUT

Alkoholin myynti tavallisissa ruokakaupoissa oli yksi merkittävimpiä etelän ihmeitä. Meillä otettiin vasta ensiaskeleita itsepalvelualkojen suhteen, joten olihan ihmetystä jo siinä, että juomia sai mennä ihan omin käsin valkkailemaan. Juomavalikoima oli pääosin tuntematonta ja suomalaiselle NIIN käsittämättömän halpaa. Matkoilta piti tuoda mukana jokin erikoisen näköinen viina/viinipullo, joka myöhemmin laitettiin kirjahyllyn koristeeksi. Oma ikäluokkani muistaa varmaan, että näitä tyhjiä matkamuistopulloja löytyi vähän jokaisen mökin kirjahyllystä.

Matkoilla oli selvästi suuri vaikutus ruokakäyttäytymiseen. Reissuilla opittiin syömään etelän herkkuja ja matkojen ansiosta mm. fetajuusto, oliivit, mango (ja muut etelän hetelmät), aurinkokuivattu tomaatti ja mozzarella tulivat paremmin tutuiksi ja löysivät tiensä kotikeittiöihin. Luulenpa, että matkat opettivat myös minua juomaan viiniä enemmän ruuan seuralaisena.

Etelän hetelmiä

RETKET

Matkoihin kuuluivat ehdottomasti matkanjärjestäjän toteuttamat retket. Matkakohteen päänähtävyyksiä mentiin katsomaan isolla porukalla ja tietysti suomea puhuvan oppaan johdolla. Kuuluisista possujuhlista en ole itse päässyt (joutunut) nauttimaan, mutta onpahan tullut tehtyä yhden sun toisenlaisia kyläretkiä, joihin kuului palan painikkeeksi viiniä (kauheaa kiljua) niin paljon kuin jaksoi vain juoda. Paluumatkalla bussissa oli aikamoisen riehakas meininki, osalla tosin pahoinvoiva. Osa retkistä oli kyllä aika kyseenalaisia ja jos ilkeä olisin, väittäisin, että haiskahtivat pahasti silkalta rahastukselta. Kuinka moni teistä olisi tänä päivänä valmis maksamaan esimerkiksi oppaiden illasta, jossa paikallisoppaat esittävät omaa ”hauskaa” ohjelmaa?

VALMISMATKAT TÄNÄÄN?

Aika tavalla on matkailun muoto muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa seuramatkoista omatoimimatkoiksi. Netti on avannut maailman eteemme ja lentolippujen hinnat halventuneet. Lentojen ja hotellien vertailu on helppoa ja varaaminen vaivatonta. Mietinkin, että milloinkohan olen itse viimeksi matkustanut jollain valmiilla pakettimatkalla. Enpä oikein muista.

Se mikä valmismatkoissa voisi tänä päivänä minua kiehtoa omatoimimatkailun sijaan, on niiden helppous. Sen kun vain astuu lentokentällä bussiin. Joku vie perille, huolehtii ja vastaa käytännön järjestelyistä ja informaatiosta. Toisaalta olisi mielenkiintoista nähdä onko valmismatkojen rooli muuttunut millä tavoin.

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia seuramatkoista (onko tällaista termiä enää olemassakaan?) viime vuosilta? Onko edellä mainituilla asioilla tänä päivänä kellekkään enää mitään merkitystä vai hakeeko matkailija jo ihan muita juttuja? Mielenkiintoista olisi myös kuulla, tekevätkö nuoret ylipäätään enää valmiita pakettimatkoja vai ovatko ne nykyisin pääosin varttuneemman väen matkailumuoto?

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Juuso torstai, syyskuu 24, 2015 at 08:00

    Kylläpäs kuulostaa tutulta nuo kokemukset. Naurattaa, kun mietin, miten tärkeää tosiaan joskus muinoin rusketus olikaan. Nykyisin käytän valmismatkoja ainoastaan, jos saan halvan äkkilähdön. Jos ikähaitaria ajatellaan, pakettimatkoilla näyttäisi olevan edelleenkin kaiken ikäistä porukkaa, perheitä jopa aiempaa enemmän. Luulen, että tämän päivän matkailija on vaan kaikin puolin itsenäisempi, mikä näkyy mm. siinä, että kohteissa reissataan omatoimisesti aiempaa enemmän eikä niinkään matkanjärjestäjän retkien mukana.

    • Reply Annemaria perjantai, syyskuu 25, 2015 at 07:54

      Totta, tämän päivän pakettimatkaaja ei varmaankaan tarvitse enää niin paljon matkajärjestäjän palveluita kuin aiemmin. Ei tartte enää opasta seurata, kuten ennen muinoin 🙂

  • Reply Kaija torstai, syyskuu 24, 2015 at 20:23

    Olen sen verran vanhempi, että oman ekan ulkomaanmatkani tein 70-luvun alussa Keihäsmatkoilla. Las Palmasissa kävin ja tuliaisena oli (tuon pakollisen kirjahyllypullon lisäksi) omalla nimellä varustettu härkätaistelujuliste, jota ystävien kanssa myöhemmin porukalla ihmeteltiin ja joka seinällä roikkui useita vuosia. Siitä alkaen on varmaan toista sataa valmismatkaa tullu tehtyä, omatoimimatkailu tuntuu vieraammalta. Matkat ovat minusta siisteytyneet huomattavasti. Viina ei virtaa koneessa ja kohteessa enää samalla lailla kuin vuosikymmeniä sitten.

    • Reply Annemaria perjantai, syyskuu 25, 2015 at 07:50

      Hämärästi muistan nuo kohua nostattaneet Keihäsmatkat. Eikö se ite Keihänen (?) näyttäytynyt aina jossain sopuliturkissa? Taisi meno olla aika villiä 🙂

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.