Onko ruisleipä parempaa kuin sacherkakku?

Kun täytin viisikymmentä, huolestuin. Elettyä elämää oli kiistämättä enemmän takana kuin edessäpäin. Mitään takeita ei ollut siitä, kuinka paljon fyysisesti toiminnallisia vuosia olisi jäljellä.

Suurimman osan aikuisiästäni olin kuluttanut tiukkatahtiseen työntekoon ja laiminlyönyt oman hyvinvointini. Yrittäjänä olin vain tehnyt sen mitä piti: suorittanut, puurtanut, huolehtinut ja hoitanut velvoitteeni työpäivien pituudesta piittaamatta. Takana oli reilun kolmenkymmenen vuoden työrupeama ilman pidempiaikaisia työstä poissaoloja. Olisiko vihdoinkin aika höllätä ja keskittyä muihin elämän asioihin? Olisiko minulla uskallusta hypätä totutusta pois?

Tasan tarkkaan tiesin, etten a) jaksaisi ja b) haluaisi samanlaista työkeskeistä elämää eläkevuosiin saakka. Minusta vain tuntui, että elämä soljuaa ohitse ja itse pakerran toisaalla. Oliko minusta tullut vain suorittava kone, jonka tehtävä oli toteuttaa muiden toimeksiantoja? Aina vain nopeammin ja tehokkaammin. Kuulostaa kliseiseltä, mutta halusin palavasti matkustaa, kiertää ja maistella kiehtovaa maailmaa. Miten viehkolta tuntuikaan ajatus kokea pitkästä aikaa jonkinasteista huolettomuutta. Ehkäpä jopa löytää kadotettua hulvattomuutta.

Saadakseen jotain, joutuu yleensä luopumaan jostain. Kohdallani se tarkoitti yritystoiminnan lopettamista ja heittäytymistä epävakaaseen toimeentuloon. Hankin itselleni osa-aikatyön, joka tarjoaa niukkaa palkkaa, mutta itsenäistä työtä, jonka aikatauluttamiseen voin itse paljon vaikuttaa. Näin pystyn töiden lomaan suunnittelemaan matkoja, tosin taloudellisesti paljon kontrolloidumpia kuin aiemmin. Totuuden nimessä mainittakoon, että kotona on kyllä aviomies, joka huolehtii edelleen perustoimeentulostamme ja mahdollistaa omalta osaltaan vaimon irtiotot.

Täytyy myöntää, rakastan kaikkea luksusta ja asioita, jotka nostavat arjen yläpuolelle. Ylelliset hotellit, tasokkaat ravintolat, hienostuneet miljööt ja persoonalliset putiikit saavat minut sykkimään. Tähän kaikkeen minulla ei varsin tulevaisuudessa ole enää varaa, mutta toisaalta luksus ei ole minulle vain kallista glamouria.

Ylellisyyttä on yhtälailla telttamajoitus huikeissa tunturimaisemissa ja itse pyydetyn taimenen loimutus nuotiotulilla. Ennen kokematon elämys, mieleenpainuva ateria tai mykistävän kaunis näköala; luksus on totisesti muutakin kuin kristallinloistetta kullanhohteisissa saleissa. Tosiasia on, että ruisleipä maistuu usein sacherkakkua paremmalta. Ja samppanjaa voi juoda myös muovimukista. Tervetuloa kanssani etsimään niukalla budjetilla toteutettuja ”ylellisiä” huippumatkoja.

PS: Tämä oli uuden blogini ensimmäinen kirjoitus. Koska en ole mikään tietokonevirtuoosi, teknisesti minulla on vielä paljon opittavaa. Vaan onnellinen olen siitäkin, että olen päässyt tähän asti. Neuvoja ja parannusehdotuksia otetaan kiitollisena vastaan.

Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.