Suomen suurin matkablogiyhteisö
Risteilyt Ruoka ja viini

Kun vaimo raahasi miehen puoliväkisin risteilylle – kokemuksia kesän uutuusreitiltä Helsingistä Maarianhaminaan

lauantai, 11 heinäkuun, 2020

Ei ole kuulkaa helppoa houkutella risteilylle miestä, joka on suunnitellut lähtevänsä kalareissulle. Vähän piti vaimon laittaa peliin kaikki neuvottelutaitonsa, jotta tämä vastarannan kiiski saatiin punaiselle laivalle kohti Ahvenanmaata.

Risteilyn tarjosi Viking Line Suomi

Onpa siitä vierähtänyt melkoinen tovi, kun ollaan miehen kanssa edellisen kerran oltu kunnon risteilyllä, siis sellaisella, missä yövytään laivalla. Varovaisen arvailumme mukaan mennään peräti 90-luvulle.

Jo siksi mahdollisuus lähteä verestämään risteilykokemuksia tuntui houkuttelevalta. Vieläkö risteilymatka olisi meidän juttumme?

Viking Linen kesän uutuusristeily Helsingistä Maarianhaminaan kiinnosti muutenkin. Maarianhamina on minulle tuntematon kaupunki ja siksi oli kutkuttavaa päästä päivän ajaksi kurkistamaan, miltä tuo lähes ulkomaaksi mieltämäni paikkakunta näytti.

Matkalle mielivälle lähikohde tuntui muutenkin turvalliselta vaihtoehdolta. Koronariski on kuitenkin edelleen olemassa. En lähtisi tässä kohtaa vielä esimerkiksi eteläisimpään Eurooppaan.

Niinpä me seisoimme m/s Gabriellan kannella heinäkuisena iltapäivänä vilkuttamassa taakse jäävälle Helsingille. Edessä olisi kahden yön risteily Itämerellä ja suuntana Ahvenanmaa. Suostui se mies sitten lopulta lähtemään mukaan.

Hyvästi Helsinki. Keula kohti Maarianhaminaa.

Mies: ”Ja minä en sitten lähde mihinkään koppiin nukkumaan.”

Turhaa huolehdit mies. Hyttiluokkamme oli keskitasoa, lyx premium seaside, mikä tarkoitti laivan yhdeksännellä kannella olevaa parivuoteella varustettua ikkunallista ulkohyttiä. Ei hytti mikään suuren suuri ollut, neliöitä 11,5, mutta minusta ihan riittävä. Lisäetuna tässä hyttiluokassa oli tv ja minibaari, jonka juomat kuuluivat matkan hintaan.

Hyttiluokkia Gabriellalla on monipuolisesti. Valittavana on budjettimatkaajan neljän hengen hytistä aina ylimmän 11. kerroksen parvekkeelliseen suiteen.

Missähän se meidän hytti oikein on?

Mies: ”Onkohan nyt ihan turvallista lähteä laivalle. Ettei vaan olisi mikään koronalinko.”

Täytyy myöntää, että tätä mietin itsekin. Mutta toisaalta huonolla tuurilla koronan voi saada mistä vaan: ratikasta, Prisman kassajonosta, kirjastokäynniltä tai lounasravintolasta. Jokainen meistä tekee omat ratkaisunsa, mutta itse koen riskin sen verran olemattomaksi, etten halua enää eristäytyä muusta maailmasta.

Laivalla tuli heti alkuun turvallinen olo suureksi osaksi sen tähden, että matkustajia oli vähän. Laivalle otetaan korona-aikana vajaa puolet normaalista matkustajamäärästä.

Hygieniasta oli huolehdittu hyvin. Käsidesiautomaatteja ja -pulloja oli kaikkialla ja ravintoloissa osa pöydistä oli otettu pois käytöstä, jotta turvavälit säilyivät. Buffet-pöydästä otettiin ruokaa ainoastaan kokin antamana tai omalla haarukalla, joka jätettiin tiskiin yhden käyttökerran jälkeen.

Täytyy myöntää, että nautin kuumimman lomasesongin matkasta kerrankin ilman minkäänlaista jonotusta tai ruuhkaa. Vapaata pöytää ei tarvinnut missään kohtaa etsiskellä. Kaikkialla oli reilusti tilaa ja buffet-pöydästäkin saattoi pikaisesti kipaista hakemaan haluamaansa ilman odottelua. Laivalla oli ylipäätään mukavan letkeä ja rauhallinen tunnelma.

Osan alla olevista kuvista napsin ennen laivan lähtöä, joten ei siellä todellisuudessa ihan näin autiota ollut.

Suurimmat ruuhkat liittyivät laivaan menoon ja sieltä paluuseen. Nämä vältimme menemällä laivalle melko myöhään ja paluussa odottelimme kaikessa rauhassa hytissä, että suurin osa matkustajavirrasta oli mennyt.

Ainakin minun makuuni ravintolatarjontaa laivalla oli riittävästi. Baarien ja ravintoloiden yleisilme oli raikas.

Mies: ”Saakohan sieltä edes kunnon ruokaa. Etteivät näin korona-aikaan lämmittelisi vain pakasteita.”

Risteilypaketin hintaan kuuluvat ruokailut: kaksi meriaamiaista ja kaksi ateriaa/henkilö. Valittavana on kolmen ruokalajin menu à la carte ravintolassa tai buffet-illallinen juomineen. Me söimme mennessä à la cartessa ja paluumatkalla illastimme buffet-ravintolassa, mutta kukaanhan ei estä syömästä buffassa vaikka mennen tullen.

Menun pääruuan saattoi valita kolmesta vaihtoehdosta. Tarjolla oli kala-, liha- ja kasvisvaihtoehto.

A la carten menukokonaisuus oli ihan maukas perussetti, kuten mies asian ilmaisi. Ei mitään yllättävää, muttei myöskään mitään moitittavaa. Suosittelen ottamaan menun kylkeen viinipaketin. Meidän kalapainotteiselle menulle valitut valkkarit olivat oikein oivia.

Chin chin!Toistaiseksi näyttää ihan tyytyväiseltä.

Paluumatkan buffa yllätti meidät positiivisesti. Pöydästähän löytyi vaikka mitä mielenkiintoista makumaailmaa. Molemmat ihastuimme runsaaseen kalavalikoimaan ja itse tykästyin myös maukkaisiin kasvisruokiin.

Koronan vuoksi pöydässä oli normaalia enemmän pieniä makupaloja yksittäisissä kupeissa. Nämä olivat kerrassaan herkullisia. Kuinkahan monta siianmätikippoa mahdoinkaan kumota?

Mutta kyllä söi mieskin. En ymmärrä kuinka se jaksoi kaiken alkuruokaherkuttelun jälkeen vetää päälle reippaan kokoisen pihvin ja siihen vielä jälkkäriksi kunnon juustovalikoiman. Minä päätin ruokailun mieluiten tuoreisiin mansikoihin ja kermavaahtoon, mitä nyt muutaman jäkiruokapalasen vielä lautaselle kokosin.

Meistä risteilyn parasta antia olivat ehdottomasti kiireettömät ruokailut. Saattoi kaikessa rauhassa keskittyä nautiskeluun, hyvää ruokaan ja hyviin viineihin. Buffassa tajusimme pitkän ja hartaan ruokailun päätteeksi olevamme ravintolan ainoat asiakkaat. Luulenpa, että kiireisempänä aikana meitä olisi jo hiostettu ulos seuraavan kattauksen alta.

Kiitos laivan henkilökunta muuten ylen ystävällisestä palvelusta.

Katkarapuja on laivalla aina pakko saada. Koronan takia nyt hieman eri tavoin tarjolla.Buffan hintaan kuuluvat juomat hanasta, myös viinit ja olut. Oltiin sitten meidän kattauksen viimeiset asiakkaat.

Mies: ”Saakohan täällä edes ajan kulumaan?”

Miehen mielestä laiva ei ollut suuren suuri ja ehti tuo jo vähän huolestumaan siitä, että käykö aika risteilyllä pitkäksi. Ei käynyt, jos nyt jotain voi päätellä siitä, että ehdimme ensimmäisenä iltana, korjaan yönä, nukkumaan vasta puoli kahdelta.

Kun ensin oli kuunneltu pianistia viinibaarissa, käyty seuraamassa karaokea, katsottu Antti Ketosen unplugged esitys ja tanssittu alabamalaisen Jamesin villissä menossa, ensimmäinen risteilypäivä alkoikin olla jo pulkassa. Lisätietoa Gabriellan esiintyjistä löydät täältä.

Emme olleet pitkään, pitkään aikaan olleet yhdessä missään viihteellä. Varmaan siksi tuntuikin niin hauskalta saman illan aikana kuunnella montaa eri esiintyjää ja löytää loppuillasta itsestään bilehile. Joskus vaan kaipaa tällaista irtiottoa. Meillä oli itseasiassa oikein lystiä.

Ihmettelen kyllä sitä, miten jaksoimme seuraavana aamuna olla aamiaisella jo heti kahdeksalta. Yöunet jäivät nyt vähän lyhyiksi, mutta en halunnut menettää maissaoloajasta yhtään. Maarianhamina kiinnosti sen verran paljon.

Laivaterminaali on ihan Maarianhaminen keskustan tuntumassa, joten satamasta pääsee noin kymmenessä minuutissa kävellen keskustaan. Terminaalin vieressä on myös merimuseo ja museolaiva Pommern. Maarianhaminan kokemuksista kerron seuraavassa blogijutussa.

Paluumatka otettiinkin sitten huomattavasti rauhallisemmin. Ruokailun päälle otettiin pienet kauneusunet ja sitten jaksoikin taas keskittyä laivan antiin. Tällä kertaa shoppailuun ja illan esiintyjiin.

Täysi kymppi laivan viihdeannista.Ja täydet pisteet myös tästä annista.Bilehileet laivan yössä.

Mies: ”Kannattaakohan sieltä mitään ostaa? Ei ne hinnat kuitenkaan mitään tax-free hintoja ole.”

Tuotiin 12 viinipulloa. Siitä voi jotain päätellä. Laivalla oli nyt muutenkin erittäin hyviä tarjouksia.

Kannattaa liittyä maksuttomaan Viking Line Clubiin, jonka jäsenille oli erikoistarjouksia. Esimerkiksi Viivi Avellanin Vikingille kehittelemä erikoissamppanja oli klubitarjouksessa 29,90 (muuten 39,90). Viininystävän kannattaa katsastaa myös á la carte ravintolan oma pieni viinimyymälä, jossa on myynnissä erikoiseriä.

Samppanjan ystävänä on annettava kiitosta siitä, kuinka hyvä valikoima laivan viinibaarissa oli laseittain saatavia samppanjoita. Se oranssietikettinen Taittinger oli aika nannaa.

Illan päätteeksi mentiin vielä kuuntelemaan Mira Luotia ja Mika Haapasaloa. Sitten oltiinkin jo ihan kypsiä siirtymään yöunille. Aamulla oltaisiin Helsingissä 11 maissa.

Vähän minusta tuntuu, että taisi tuo mieskin nauttia. Lupasi nimittäin lähteä risteilylle seuraavallakin kerralla.

Miehen karkkikauppa.Jopas löytyi samppanjapullo.Oisko tässä uusi kukkamekko?Jotenkin tuntuu siltä, että kyllä se tykkäsi.

Viking Line risteilee m/s Gabriellalla Helsingistä Maarianhaminaan kolmesti viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, elokuun 7. päivään asti. Hinnat kahdelle hengelle aterioineen klubikortilla alkaen 195 euroa (norm. 239 euroa).

Lisää tietoa Gabriellan Maarianhaminan risteilystä löydät täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini

Havaintoja Helsingistä – pari ravintolasuositusta ja asiaa viinibaareista

lauantai, 4 heinäkuun, 2020

Helsinki on aina hyvä matkaidea. Tulipa taasen todistettua, miten mukavaa oli hypätä kaakonkulmalta junaan ja viettää pari päivää hengaillen Helsingissä.

Erityisesti näin koronatylsyyden jälkeen tuntui virkistävältä nähdä pitkästä aikaa elämää ympärillään. En voi sille mitään, että aina kun täältä ”maaseudulta” lähtee pääkaupunkiin, siihen sisältyy jotain käsittämättömän kihelmöivää jännityksen ja odotuksen tunnetta. Minussa asuu näköjään edelleen se pikkutyttö, jolle Helsinki on sama kuin Linnanmäki ja sen ihmeellinen huvipuistomaailma.

Koronakuukausien rajoittuneessa maailmassa ehdinkin jo kaipaamaan kahviloita, viinibaareja ja hyvää ravintolaruokaa. Ei siis ihme, että ystäväni ja minun tämän kertainen pääkaupunkiretki keskittyi olennaiseen – notkuttiin viinibaareissa ja käytiin syömässä maukkaasti parissa omaleimaisessa ravintolassa.

Nyt muuten kannattaa kytätä hotellitarjouksia. Ulkomaisten matkailijoiden puuttuessa hotelleista saa huoneita aika kuluttajaystävälliseen hintaan. Ystäväni oli jostain bongannut Jätkäsaaren Clarioniin edukkaan huonehinnan. Maksoimme kahden hengen huoneelta aamiaisella rapiat 80 euroa vuorokaudelta, mitä voi pitää Helsingin hintatasossa hyvin kohtuullisena.

Täytyy tosin myöntää, että Jätkäsaaren Clarionia enemmän pidän lentokentän Clarionista. Siinä on minusta enemmän lämpöä ja hauskoja yksityiskohtia. Jätkäsaaren Clarionista jäi vähän pelkistetty ja totinen vaikutelma. Sitä paitsi huone oli älyttömän pieni.

Tykkäsin Jätkäsaaren Clarionin ilmavista aulatiloista ja designkalusteista. Ylimmän kerroksen uima-altaalta avautuivat kivat merelliset maisemat.

Ystäväni seuraa aktiivisesti Helsingin ruokamaailmaa ja hän onnistuukin yleensä löytämään kaupungin ravintoloista nappivalintoja. Niin tälläkin kertaa.

Yritimme ensimmäisenä iltana päästä syömään huippusuosittuun Baskeri & Basso bistroon. Tiistai-illan ainut vapaa aika olisi ollut klo 23, jonka skippasimme suosiolla. Sen sijaan saimme pöydän saman paikan viinibaarista Basbas & Staffista.

Jos jotain voi päätellä tämän karvalakkipuolen ruuasta, kovan luokan helmipaikka on kyseessä. Basbas on mutkaton. Lyhyt menu näkyy liitutaululta seinältä, samoin viinit. Valitsimme 36 euron hintaisen menun, johon saattoi listan tarjonnasta valita kaksi alkuruokaa, yhden pääruuan sekä yhden jälkkärin. Valitsimme molemmat eri ruuat, jolloin pääsimme maistelemaan lähes koko menun läpi.

Kaikki, mitä pöytiin tuotiin, oli erinomaista. Ruuissa maistuivat laadukkaat raaka-aineet. Oma suosikkini oli ehdottomasti härkätartar ja pidin paljon myös pääruuastani kuhasta fenkolisiemenvoikastikkeessa.

Pieni miinus täytyy antaa rutiininomaisesta ja himpun verran välinpitämättömän tuntuisesta tarjoilusta. Tarjoilijaa ei tuntunut pätkän vertaa kiinnostavan pidimmekö ruuasta.

Basbas

Seuraavan illan valinta vei meidät Kasarmikadulle. Puhtaasti pohjoismaisia makuja tarjoileva ravintola Spis on pienen pieni. Laskimme, että asiakaspaikkoja on ainoastaan 14.

Ravintolan miljöö on mielestäni siinä rajalla, että onko se jopa liian rustiikkinen, mutta joka tapauksessa Spis on kodikas ja ilmapiiri välitön. Ja kodikkuutta lisää erinomainen ja huomaavainen palvelu. Kolmen ruokalajin menun hinta vaihteli 39 – 45 euron välillä.

Ruuasta välittyi hienostunut makumaailma. Sanoisin, että tämän sympaattisen ravintolan ruoka on rakkaudella valmistettua. Jos jotain miinusta pitäisi etsiä, jälkiruoka oli minusta liian pieni 🙂 Kuusenkerkkäjäätelöä olisi uponnut toinen mokoma palleroinen.

Spis

Edelliset ravintolakäyntini ovat Espanjasta ajalta ennen koronaa. En voi mitään sille, että Espanja-kauden jälkeen on aina yhtä vaikeaa tottua suomalaisiin viinien hintoihin. Päähäni ei mene, että 12 cl perusviiniä kustantaa lähes 10 euroa ja jos haluat jotain vähän parempaa, kymppi ei ole lasillisesta viiniä raha eikä mikään.

Suhteessa ruokaan, viini on minusta ravintoloissa Suomessa liian kallista. Ymmärrän kyllä, että katetta tarvitaan, jotta yritykset säilyvät hengissä, mutta siltikin viinien kertoimet ovat järkyttävän korkeat. Ehkä tarvitsen jälleen vähän aikaa tottuakseni maan tavoille.

Tulihan tälläkin matkalla muutama viinibaari korkattua. Olen tottunut siihen, että reissuillani tapahtumat voivat saada yllättäviä käänteitä. Niin nytkin. Menimme lempparimestaani viinibaari Briccoon nauttimaan lasilliset kuohuvaa, mutta jotenkin kummasti löysimmekin itsemme kokonaisesta viinitastingistä. Päästiin tutustumaan Italian Friulin alueen viineihin, joista erityisesti mineraaliset valkkarit olivat mieleeni.

Bricco

Helsinkiläinen viinibaarimaailma on melkoisen kirjavaa. Joku on steriili, toinen rauhaton, kolmas kallis ja neljäs turhan hienosteleva. Jäin jälkeenpäin mietiskelemään, mikä on se salaisuus, miksi joku paikka tuntuu niin kotoisalta, vaikka miljöö olisi kuinka simppeli. Toinen paikka taas on satsannut pitkän pennin hienoon sisustukseen, mikä tuntuu lähinnä lavasteelta tunnelman puuttuessa täysin.

Odotan hyvältä viinibaarilta sitä, että se huomioi kaikenlaiset asiakkaat. On hienoa ja kunnianhimoista pitää valikoimissa harvinaisuuksia ja helmiä, mutta tarvitaan myös sellaista edullisempaa peruskauraa. Ainakin itse kaipaan useimmiten lasillista järkihintaista kuohuvaa. Arvostan myös sitä, jos lasillisesta aitoa samppanjaa selviää ilman maltaita.

Hyvässä viinibaarissa ei saa olla liikaa meteliä. Inhoan sitä, jos taustalla pauhaa jumputtavaa teknoa. Viinibaariin mennään usein seurustelemaan, joten olisi mukava, jos voisi keskustella normaali volyymilla.

Kun näin korona-aikaan puhutaan paljon hygieniatason parantamisesta, oli ikävää huomata, että eräässäkin paikassa viinilasin reunalla tervehti edellisen asiakkaan huulipuna. Tai että lattialle vierähtänyt viinipullonkorkki pantiin takaisin pullon suulle ilman minkäänlaista huuhtelua. Hyvään hygieniaan kannattaisi nyt kyllä panostaa.

Lasillinen kohtuuhintaista kuohuvaa, kiitos.

Ensi viikolla lähdetään miehen kanssa pitkästä aikaa risteilemään. Kohteena on Maarianhamina, joka on minulle vähän kuin ulkomaille menisi. Tarinaa Viking Linen uutuustuotteesta tulossa ensi viikolla.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Elämäntaito Ikääntyminen Yleinen

Unelmasta totta

lauantai, 27 kesäkuun, 2020

Joka kevät ilmojen lämmetessä se pääsee valloilleen. Yleensä hekumaa kestää pari kuukautta. Sitten se pikku hiljaa laantuu ja juhannukseen mennessä tilanne on yleensä rauhoittunut. Kesäkuun loppuun mennessä olemme tulleet järkiimme ja kuumeilu on saatu taltutettua.

Tänä kesänä kävi toisin. Järjen ääntä ei kuulunut tai emme halunneet sitä kuulla. Mökkikuume ei laantunutkaan.

Pitkin alkukesää päivä toisensa jälkeen istuimme miehen kanssa keittiön pöytämme ääressä kumpikin omiin läppäreihinsä kiinnittyneinä. Selailimme päivittäin netin mökki-ilmoituksia, vaihdoimme suosikkejamme ja teimme listauksia siitä, mitä haluaisimme toiveidemme mökiltä.

Sähköt olivat ehdoton. Iso ja kalaisa vesistö, mieluiten meille tuttu Saimaa. Toimivuuden kannalta olisi hyvä, jos vesi tulisi ja menisi. Tilaa pitäisi olla sen verran, että mökillä viihtyisi pidempiäkin aikoja myös huonoilla keleillä. Käytännössä se tarkoitti riittävää oleskelutilaa, jonkin tasoista keittiötä ja erillistä makuuhuonetta tai nukkuma-aittaa. Sisävessakaan ei olisi pahitteeksi.

Sijaintina olisi hyvä sellainen mökki, joka ei olisi liian korvessa eikä saaressa ja jossa uskaltaisin yöpyä myös yksinäni. Isoja ikkunoita ja valoa pitäisi myös olla. Mökin pitäisi olla myös hyväkuntoinen; vuosia kestävää puuhamaata emme kaivanneet.

Kävimme katsomassa joitain potentiaalisia kandidaatteja, sellaisia mihin taloudellisesti kykenisimme. Niissä kaikissa oli aina joku vika, jonka yli emme päässeet. Ei vain tuntunut yhdenkään kohdalla siltä, että tässä olisi meidän paikkamme. Unelmamme hintalappu oli kasvanut liian korkeaksi.

Lopputulema oli se, että tajusimme unelmoivamme omakotitalovarusteisesta mökistä järven rannalta. Huono yhtälö siinä mielessä, ettei budjettimme taipuisi millään kaikilla mausteilla olevaan nykyaikaiseen mökkiin omalla rantatontilla.

Teimme laskelmia ja totesimme, ettei meillä vaan yksinkertaisesti ollut taloudellisia mahdollisuuksia tähän unelmaan. Jos oikeasti halusimme loma-asunnon, jostain olisi pakko lähteä tinkimään.

Mökkihaaveeseemme kytkeytyi paljolti myös eläköitymisen kynnyksellä olevan pariskunnan tulevaisuuden suunnitelmiin. Mitä haluaisimme tehdä seuraavien vuosikymmenten aikana? Minkälainen olisi tulevien vuosien haave elämäntavastamme, asuinympäristöstä ja unelma-asunnosta? Mitkä ovat niitä asioita, jotka tuovat elämäämme iloa ja sisältöä?

Jos jotain rakastan niin sitä, että olemme olleet elämässä aiemminkin valmiita suuriin muutoksiin. Olemme tarttuneet tilaisuuksiin, tehneet isojakin päätöksiä jopa pelkän intuition vallassa ja hypänneet hullun rohkeasti uusiin juttuihin.

Sattumilla on ollut usein syynsä tapahtumien kulkuun. Yksi ennalta-arvaamaton tilanne tai tapahtuma johtaa toiseen. Niin tälläkin kertaa.

Nyt nimittäin näyttää siltä, että meidän elämäämme on tulossa suuria muutoksia. Ystävääni lainaten, ehkä me olemme järjettömiä, mutta hyvällä tapaa.

Malja tulevalle.

Saimme sen unelmien (tai no lähes) mökin, mutta vähän eri tavalla kuin alunperin ajattelimme. Piti tinkiä vaateistamme, mutta siltikin saimme samaan pakettiin aika paljon toivomaamme.

Samalla tosin otimme tietoisia riskejä, mutta niidenkin suhteen olemme luottavaisia. Kaikki sormet ja varpaat ristissä toivomme ja uskomme, että kaikki käy parhain päin.

Tästä alkaa uusi vaihe. Kerron teille lisää, kun asiat etenevät. Yksi unelma on joka tapauksessa käymässä toteen.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Suomi

Sydämellinen Järvisydän – luonnonläheistä luksusta

tiistai, 9 kesäkuun, 2020

Majoituksen ja kylpyläkäynnin tarjosi Järvisydän.

Kun samassa suvussa yhdistyy sukupolvelta toiselle mielikuvitus ja uskallus, lopputulos on jotain niin ainutlaatuista kuin Rantasalmen Järvisydän.

Tie Rantasalmen Porosalmeen kiemurtelee pitkin savolaista perinnemaisemaa. Peltoja, sekametsää, vähänlaisesti asutusta. Ajamme mutkaisen tien päähän ja yllättäen tupsahdamme Saimaan rannalle keskelle avaraa lomakeskusaluetta.

Silmä huomaa ensimmäiseksi ryhmän pyöreitä rakennuksia, kuin kokoelma jurttia olisi eksynyt keskelle etelä-savolaista pihapiiriä. Hetken päästä erotan alueelta useita muita rakennuksia. Tulee jotenkin hämmentynyt olo. Löydän viitteitä keskiajasta, mutta samaan aikaan näen savo-karjalaista hirsirakentamista, kalevalaishenkistä perinnekäsityötä vai ollaanko sittenkin keskieurooppalaisessa alppitalotunnelmassa?

Saavuimme ystäväni kanssa yhteen ihmeellisimmistä lomakeskuksista, joissa olen koskaan käynyt. Etelä-Savon Järvisydän on äimistyttävä.

Jos pitäisi luonnehtia Hotel & Spa Järvisydäntä yhdellä sanalla, se on ehdottomasti mielikuvituksellinen. Mielikuvitusta ja rohkeutta ei todellakaan ole puuttunut Heiskasen suvun uskalikoilta, jotka ovat ideoineet ja rakentaneet matkailukohteita alueelle nyt jo 11. sukupolven ajan.

Kauas on tultu 1600-luvun kestikievarista, mutta siltikin on onnistuttu säilyttämään sellaista ainutlaatuista tunnelmaa, jota on mahdollista saada vain ja ainoastaan pitkän historian kautta. Luksusleimasta huolimatta Järvisydämessä on viehättävää kodikkuutta ja lämminhenkisyyttä, joista huolehtivat paikan piikatyttöset ja renkipojjaat. Savolaisten juurien halutaan näkyvän.

Majoituimme Järvisydämen Elämyshotellin suitessa. Lasiparvekkeinen tumma rakennus toi ulkoa mieleen hiihtokeskushotellin. Sisätiloihin tultaessa tuli jollain lailla viitteitä keskiaikaisesta hirsilinnasta ja kun saavuimme huoneeseemme olimme kuin rouheassa provencelaisessa maaseutumajoituksessa. Mikä ihmeen mesta tämä oikein on?

Liuskekiveä, hirttä, uppotukkeja ja keloa; luonnon omat rakennusmateriaalit tekivät huoneestamme samalla kertaa ylellisen, mutta kodikkaan. Kaunis makuuhuone parivuoteella, pieni nukkumatila, jossa kaksi erillistä sänkyä kerroksittain, olohuone, keittiötila, kylpyhuone poreammeella, erillinen wc ja tilava parveke. Näihin neliöihin mahtuu hyvin pieni perhekin.

Olisin voinut viettää vaikka koko lomavuorokautemme tässä ihanuudessa. Tai sitten elämyshotellin loungessa, jonka antiikkinahkaiset sohvat kutsuivat puoleensa. Harvoin suomalaisissa hotelleissa tulee vastaan yhtä kiinnostavaa luonnonmateriaaleihin pohjautuvaa sisustusta. Täällä ei oltu tarvittu bling blingiä luomaan ylellisyyttä. Korkea taso näkyy aidoissa ja kalliissa rakennusmateriaaleissa sekä huolitelluissa yksityiskohdissa.

Koronan takia emme päässeet tutustumaan Järvisydämen ravintolaan, mutta sen sijaan ihana kevätsää houkutteli meitä liikkeelle ympäröivään luontoon ja tutkimaan myös tarkemmin, mitä kaikkea alueelta löytyisi.

Yksittäisiä huviloita, lasikattoisia maisemasviittejä, Saimaassa kelluvia House boat -laivoja, hiekkaranta, caravan-alue, vierasvenelaituri, ravintola, kesäterassi, saunamaailma ja järvikylpylä. Yhdelle yritykselle melkoinen valikoima majoitusvaihtoehtoja ja aktiviteetteja. Ja lisää oli rakenteilla.

Koska Saimaan sydänmailla oltiin, laiturista päivittäiset lähtevät veneretket olivat niitä, jotka itseäni kiinnostivat eniten. Veneellä olisi päässyt Linnansaaren kansallispuistoon, norppia bongailemaan ja myöhemmin kesällä myös samppanjaristeilylle. Tai kajakilla melomaan pitkin Saimaan selkiä. Harmi, kun tällä kertaa ei ollut aikaa näille toimille.

Jäin myös miettimään hulppeita kelluvia hotellilaivoja, house boateja. Laivojen kattoterassi olisi aika mahtava paikka viettää kesäpäivää sopivalla ystäväporukalla, saunoa omassa saunassa ja välillä pulahtaa Saimaaseen. Ei ihan halpaa lystiä, mutta erikoista ja tasokasta. Luin jostain, että House boatit tulivat maksamaan niin paljon, ettei yrittäjä suostunut paljastamaan niiden hintaa.

Koronan takia aamiainen toimitettiin huoneeseen, mikä sinänsä olikin ihan kiva juttu. Ei tarvinnut heti herättyä pukeutua ja laittautua ihmisten ilmoille. Aamiaisen jälkeen pujahdimme kylpytakkeihin ja suunnistimme Järvisydämen Järvikylpylään.

Täytyy tunnustaa, etten ole koskaan ollut kauhean innostunut kylpylöistä. Osittain varmaan sen takia, että vieroksun kovaäänisiä paikkoja, joissa kylmistä kaakelipinnoista äänet kaikuvat ja joissa usein on paljon sähellystä. Ennemminkin haluaisin nautiskella seesteisissä ja rauhallisissa paikoissa.

Tässä kohtaa huomasin tulleeni ihan sopivaan paikkaan. Järvisydämen kylpylä on tehty ennen kaikkea nautiskelua varten ja näin aamusta saimme lillua altaissa kaikessa rauhassa. Sitä en osaa sanoa, miten rauha säilyy, kun sesonki on kuumimmillaan. Allasosasto ei ole mitenkään suuren suuri.

Koska nautin suunnattomasti kauniista asioista ympärilläni, olin myös kovin otettu kylpylän visuaalisesta annista. Tämä on ehdottomasti kaunein ja poikkeuksellisin kylpylä, missä olen koskaan käynyt. Tunnelmaa ei ole tarvinnut tehdä värivaloilla tai muilla feikkielementeillä, vaan kallioon louhitun kylpylän rakennusmateriaaleina ovat erilaisen kiviaineksen lisäksi monta sataa vuotta vanhat uppotukit ja kelopuut.

Kauneus jatkui myös saunojen sisätiloihin, joita oli kaikkiaan kuusi. Hamam, infrapuna-, höyry-, maisema-, hako- ja kivisauna olivat kaikki erilaisia ja täysin tavanomaisista saunoista poikkeavia. Totutut kerroksittain olevat lauderakennelmat puuttuivat. Mieleeni jäi mm. infrapunasauna, jossa istuttiin kelolaudoista rakennetuissa keinuissa.

Järvisydämen kylpylän iso lisäarvo oli kylpylän ulkoalue. Uimaan pääsi ulkoaltaisiin, jotka olivat järvivedellä täytettyjä ja lämmittämättömiä. Kylpylästä pääsee halutessaan pulahtamaan myös Saimaan aaltoihin.

Tekee mieli antaa kiitosta myös kylpylän ympäristöystävällisistä energianlähteistä. Aurinkopaneeleista tuleva sähkö on kylpylän pääenergiamuoto. Lisäksi käytetään maasähköä ja jopa tulisijojen hukkalämpö otetaan talteen.

Lähtiessä tuli vähän haikea olo. Järvisydämessä olisi hyvin viihtynyt pidempäänkin. Mutta ei hätää. Kutakuinkin Savonlinnan ja Varkauden puolessa välissä sijaitsevaan lomakeskukseen on kotipaikkakunnaltani vain reilun kahden tunnin ajomatka. Juuri sopivan matkan päässä pientä irtiottoa varten. Tähän Järvisydän on ihan parasta.

www.jarvisydan.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Suomi

3 x matkavinkki Järvi-Suomen sydämeen – nämä ainutlaatuiset kohteet kannattaa nähdä

torstai, 4 kesäkuun, 2020

On matkailukohteita ja sitten on ihanuuksia. Jo näiden takia kannattaa laittaa Etelä-Savo kesäsuunnitelmiin.

Maanantai 1.6. oli merkillinen päivä. Ensiksi sen takia, että koronarajoituksia purettiin ja kahvilat ja ravintolat saivat pitkän tauon jälkeen avata ovensa. Olin odottanut jo kieli pitkällä päästäkseni välillä ulos syömään tai nauttimaan kahvia ja paakkelsia kivoihin kahviloihin.

Merkillinen päivä se oli myös sen takia, miten paljon mukavia asioita mahtui ensimmäiseen viralliseen kesäpäivään. Otettiin ystäväni kanssa oikein matkaöverit ja kierrettiin saman päivän aikana kolme Järvi-Suomen ihastuttavaa matkailukohdetta. Tuntui kuin tylsyyden riuduttama olemukseni olisi puhjennut jälleen elämään. Terhakoiduin kuin vettä saanut nuutunut hortensia.

En tiedä uskaltaako ketään houkutella tällä hetkellä vielä matkailemaan, mutta oma kokemukseni on, että nyt on hyvä aika tehdä ainakin lähimatkoja. Lomakausi ei ole vielä kuumimmillaan, porukkaa on liikkeellä vähänlaisesti ja turvavälit on ollut helppoa pitää. Arvostan myös sitä, että hygieniaan on kiinnitetty paljon huomiota ja esimerkiksi käsidesiä näytti olevan vähän joka tiskillä.

Hotel & Spa Resort Järvisydän

Heräsin kesäkuun ensimmäisenä aamuna kerrassaan kauniista huoneesta. Olin blogimatkalla Hotel & Spa Järvisydämessä Rantasalmella ja yövyin heidän ihastuttavan elämyshotellin suitessa. Luonnonmateriaalit hirsi ja kivi ympärillä lämmittivät mieltä ja huippuhyvä sänky alla sai pitkittämään heräämistä uuteen päivään. Kahisevan peiton alta ei olisi raaskinut millään nousta. Tämä hotelli on tehty nautiskelua varten.

Aamiaisen jälkeen suunnistimme Järvisydämen kylpylään, josta olin nähnyt aiemmin kauniita kuvia. Osasin odottaa paljon, enkä pettynyt. Kylpylä oli soma kuin mikä, eikä mikään ollut feikkiä. Luonnonmateriaaleja oli käytetty hienosti, kuten rakennettu seinämiä valtaisista kivenjärkäleistä. Tuli onnellinen ja kiitollinen olo siitä, kun pystyi aloittamaan päivän näin nautinnollisesti.

Kylpylästä oli käynti ulos järvivedellä täytettyihin uima-altaisiin tai halutessaan pääsi uimaan vaikka Saimaan aaltoihin. Rohkaisin mieleni ja pulahdin virkistävään veteen, vaikka kylmästä vedestä en kauheasti pidäkään. Tulipahan talviturkki heitettyä. Toisaalta saman tien pääsi lämmittelemään kylpylän saunoihin, joita olikin melkoinen määrä.

Järvisydän on yksi niitä paikkoja, jonne Saimaan alueella matkaavan kannattaa ehdottomasti hakeutua. Koko alue on ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa jo majoitusvaihtoehtojen monimuotoisuus hengästyttää. Elämyshotelli, lasikattoinen maisemasviitti, huvila tai Saimaassa kelluva House Boat – onkohan maja puussa ainut, mikä enää puuttuu?

Suomalaisessa mittapuussa Järvisydän on jopa yllättävän ainutlaatuinen. Kirjoitan paikasta ja kokemuksista lähipäivien aikana oman blogijutun. Palan halusta näyttää teille sanoin ja kuvin, minkälainen Saimaan rantakeidas tänne korpien kätköihin piiloutuu. Järvisydän yllätti ja hämmästytti.

www.jarvisydan.fi

Tertin kartano

Järvisydämestä hurautettiin Mikkeliin, kaupunkiin, jossa järviä ja lampia on noin 700. Mikkelistä 5-tien varrelta löytyy kestosuosikkini, vaaleanpunainen viettelys Tertin kartano.

Varsinainen kartanorakennus aukeaa vasta myöhemmin kesäkuussa, mutta lounastamaan pääsee jo nyt Tertin kahvilaan. Rakastan Tertin savumuikkuja ja kun näin pleksin takaa savumuikkuleivän, valinta oli helppo. Maukas leipä oli juuri niin hyvää kuin Tertissä yleensä kaikki syötävä.

Hyvää paikassa on myös sellainen hauska leikkimielisyys. Kun alueella kulkee, joka puolella on visuaalisia yksityiskohtia, jotka ihastuttavat ja ilahduttavat. Kaikki on selkeästi tarkkaan mietitty pieniä yksityiskohtia myöten. Henkilökunnassa täytyy olla joku kaunosielu, joka loihtii kaikenlaisia kauniita asioita ympärilleen. Minä ainakin tulen aina hyväntuuliseksi Tertissä käydessäni.

Tämä on paikka, jonne kannattaa ehdottomasti suunnata ruoka mielessä. Kotiin viemiseksi herkkupuodista löytyy paikan omia tuotteita mm. Tertin omaa ruusukuoharia. Yöpyäkin täällä voi. Pihapiirin aitassa on tasokkaita ja tunnelmallisia huoneita.

www.tertinkartano.fi

Kenkävero

Mikkelissä on toinenkin hennon vaaleanpunainen kaunotar – Kenkäveron vanha pappila. Pahoin ränsistymään päässeen vanhan pitsihuvilan entisöinti saatiin päätökseen 1990, jolloin sen ovet avattiin yleisölle. Onneksi rakennus pelastettiin viime metreillä. Olisi ollut karmeaa, jos tämä ihanuus olisi menetetty.

Kenkäveron päärakennuksessa toimii romanttinen kahvila-ravintola. Lisäksi vieressä on ympäri vuoden avoinna oleva kaupparakennus, jossa myydään suomalaista muotoilua ja pientuottajien valmistamia elintarvikkeita.

Kenkäveron pappila on oma suosikkikahvilani, kun näille kulmille satun. On jotenkin juhlavaa siemailla kahvia posliinikupista pääsalin kristallikruunun alla. Tosin tällä kertaa vähän harmitti kahvilan vitriinin tyhjyys. Olin niin odottanut tätä kahvilakäyntiä. Oliko lie kävijämäärä yllättänyt vai eikö vielä uskottu, että asiakkaita riittäisi?

Ihailen aina Kenkäveron tapaa koristella ympäristöä vuodenajan mukaan. Jouluaikaan rakennukset pukeutuvat jouluasuun, nyt oli hurmaavien kesäkukkien aika. Visualisti näyttää asuvan myös täällä. 5-tieltä on paikkaan hyvät opasteet.

www.kenkavero.fi

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Retkeily Yleinen

Telttailun ihanuus ja kurjuus – yhden telttayön tarina

lauantai, 30 toukokuun, 2020

Telttailu on minusta hauskaa. Ainakin vähäisessä määrin silloin, kun keli on kohdallaan ja patja on paksu.

Telttailu vie jollain tasolla riisuttujen ja yksinkertaisten asioiden pariin. Miettikää nyt. Sitä vaan mennään maastoon, valitaan se kaikkein kaunein ranta- tai tunturimaisema ja päätetään, että tähän jäädään yöksi. Sitten kaivetaan pussista telttakangas esiin, laitetaan raudat niksnaks paikalleen ja majapaikka on valmis. Kömmitään makuupusseihin ja käydään nukkumaan. Kuinka simppeliä ja vapaata elämä voikaan olla.

Samalla voi tuntea olevansa osallinen ympäröivän luonnon elämässä. Vähän kuin oltaisiin metsän asukkeja siinä missä muutkin. Naapurusto piipittää, kujertaa, kirkuu, sirkuttaa ja surisee. Joskus myös epäilyttävästi rapistelee. Joka tapauksessa tulee sellainen hyvä fiilis siitä, että on yksi osanen luomakuntaa.

Telttailussa on minusta aina jonkinlainen pieni seikkailun tunne läsnä. Ehkä tämä juontaa jostain kaukaa lapsuuden ajoilta. Muistan vieläkin, miten jännittävää oli, kun kaverin isä pystytti teltan pihalle ja saimme nukkua siinä ihan keskenämme. Suuri seikkailu pienille ihmisille. Jotain samaa lapsenmielistä seikkailuhenkeä telttaöissä on edelleen.

Luksusmajoitus järvinäköalalla.

Tässä eräänä kauniina päivänä mies teki lähtöä kalaan lempikohteeseensa Ruunaan koskille Pohjois-Karjalaan. Kun säätiedotus lupasi loistavaa aurinkoista keliä, päätin lähteä pariksi päiväksi mukaan. Juu, ja ehdottomasti nukuttaisiin teltassa, kuinkas muuten.

Poutakelin lisäksi toinen telttailun perusedellytys on hyvä patja. Yritin aiemmin sopeutua parin sentin paksuiseen retkipatjaan, mutta sen päällä nukkuminen vei yöunet, vaikka hyvä nukkuja yleensä olenkin. En halua tuntea jokaista maaston muhkuraa selkäni alla ja toisaalta 50 sentin levyinen patja ei täti-ihmiselle yksinkertaisesti riitä.

Hankin itselleni kunnon ”retkeilypatjan”. Kävin ostamassa 80 senttiä leveän ja 12 senttiä paksun kunnollisen vaahtomuovipatjan. Tosin sen ongelmaksi tuli koko. Kaupassa tyhjiöpakattu patja oli vielä melko maltillinen kooltaan, mutta auta armias, kun paketti avattiin. Ei sitä saanut rullattua enää mitenkään järkeviin mittoihin.

Muutaman reissun patja kulki autossa täyttäen puolet tavaratilasta. Jossain vaiheessa meillä vaihtui auto pienempään ja mies ykskantaan ilmoitti, että patja ei sitten enää mahdu retkille mukaan. Tilalle hankittiin paksut pumpattavat ilmapatjat molemmille.

Kivat näkymät majapaikalta.

Mennäänpä tuohon Ruunaan telttayöhön. Koska tuttu kohde oli kyseessä, sopivan telttapaikan löytäminen oli helppoa. Tasainen kangasmaasto, rantatörmä hienolla järvinäköalalla, peseytymismahdollisuus rannalla, lähellä nuotiopaikka ja puucee. Siinäpä kaikki, mitä ihminen telttaretkellä tarvitsee.

Päivä oli ollut ihana. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli niin taivaallisen hienoa istuskella päivän päätteeksi teltan edustalla upeaa järvimaisemaa ihastelemassa. Tosin, mitä alemmas aurinko painui, sitä viileämmäksi ilma alkoi muuttua. ”Taitaa tulla viileä yö”, mies sanoi.

Onneksi meillä on kunnolliset makuupussit, joiden syvyyksiin hyvissä ajoin illalla kaivauduimme. Nauratti meidän kahden könyäminen makuupussiemme kanssa. Muistutimme norppia, jotka raskaan oloisesti raahaavat ruhonsa rantakiville.

Jossain lähellä käki oli intoutunut kukkumaan taukoamatta. Yritin laskea kuinka monta kertaa se kukkui, mutta nukahdin kesken laskujeni. Mutta vain hetkeksi.

Hyvää yötä.

Heräsin nimittäin siihen, että minua palelsi aivan jäätävästi huolimatta siitä, että päällä oli paksu lämpökerrasto ja fleecepusero. Makuupussini pitäisi riittää aina pieniin pakkaslukemiin asti, mutta siltikin olin aivan jäässä. Eikä ihme. Hengitys höyrysi ja jopa päätä palelsi. Eipä tullut mieleen ottaa pipoa mukaan. Saatoin tuntea maasta hohkaavan kylmyyden jopa patjan ja makuupussin läpi. Olipa lämpötila laskenut yllättävän alas.

Yritin mennä mahdollisimman pienelle sykkyrälle aivan makuupussin uumeniin, jotta saisin pidettyä itseni edes jonkin verran lämpimämpänä. Täytyy tunnustaa, että tässä kohtaa teltassa nukkuminen ei tuntunut enää niin hyvältä idealta.

Yö meni lähinnä horroksessa. Heräsin pienin välein ja aina samasta syystä. Palelsi. Luulenpa, että kovin kaukana ei oltu pakkasasteista.

Hyvää huomenta. Tokkurainen yön jäljiltä.Hyvä aamu sittenkin.

Kun jossain vaiheessa varhaisen aamun tunteina olin saanut jonkinlaisen unitilan päälle, heräsin naapureiden kovaääniseen mekastukseen. Lokeilla oli ilmeisesti alkaneet aamutoimet, sillä sen verran suurella desibelimäärällä ne ilmaisivat olemassaolostaan. Ummistin vielä silmäni ja pääsinkin uudelleen uneen. Mies sen sijaan oli hävinnyt viereltä.

Kun tokkuraisena vihdoin avasin teltan vetoketjun ja näin ensimmäiseksi auringossa kylpevän järvenselän, telttailun ihanuus muistui taas mieleen. Tosin sen päätin, että päiväsään lisäksi tästä lähtien tarkistan myös yösään. Tähän aikaan vuodesta päivä- ja yölämpötilojen erot voivat näköjään olla melkoisen suuret.

”Voitaisiinkohan kysyä, jos Ruunaan Retkeilykeskuksella olisi ensi yöksi mökkejä vapaana”?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Retkeily Suomi

Pala kauneinta Saimaata Puumalan retkeilyreiteillä

sunnuntai, 24 toukokuun, 2020

Oi Puumala, oi Saimaa! Ainakin kerran kesässä on tätä kauneutta saatava.

Kirjoitin aiemmissa blogijutussani Suomen kahdesta kauniista maisemareitistä, Punkaharjun Harjureitistä ja Karigasniemi – Utsjoki Tenojokilaakson reitistä. Tähän sarjaan on ehdottomasti lisättävä kolmas Suomen maisemahelmi, Puumalan saaristoreitti.

Yksi tämän tieosuuden ihanuuksista on Puumalan kunnan ylläpitämä retkeilyreitistö. Jos vähänkään vesistö ja Saimaa saa sydäntäsi hypähtelemään, täällä olisi tarjolla kolmen luontopolun kattaus, joista jokainen kulkee ainakin osittain pitkin Saimaan kauneimpia rantamaisemia.

Kaikki kolme retkeilyreittiä ovat rengasreittejä, jotka ovat yhdistettävissä toisiinsa. Kolmen kilometrin pituinen Kitulan lenkki kulkee enemmän metsän siimeksessä, kun taas neljän kilometrin mittainen Kaivannon Kieppi myötäilee lähes täysin Saimaan rantoja. Kolmas reiteistä, Kotkatsaaren kierros, on kolmisen kilometriä pitkä ja myös se kuljettaa suurimmaksi osaksi rantamaisemissa.

Me valitsimme Kaivannon kiepin reitin, joka on varmasti yksi hienoimmista retkeilyreiteistä, mitä olen näillä leveysasteilla kulkenut. Oma kivan lisänsä antoi toukokuinen heleys, kirkas sää ja kauniin sininen taivas. Aurinko sai Saimaan näyttämään niin kirkkaansiniseltä, että melkoisessa sinisessä Suomi-euforiassa kuljimme nuo kilometrit. Eipä olisi voinut parempaa säätä toivoa luontoretkeilyyn.

Rantoja kiemurteleva polku nousi väliin ylös kallioille ja laskeutui taas alas rannoille. Kaivannon kiepin varrella oli peräti kolme hiekkapohjaista uimarantaa ja lisää uintipaikkoja löytyy Kotkatsaaren reitiltä. Jos vesi vain olisi ollut hieman lämpimämpää, olisi ollut aika makeeta pulahtaa reippailun välissä Saimaan syleilyyn.

Reitin varrella oli myös kerrassaan hieno vastavalmistunut katos, jonka yhteydessä oli kaksi tulentekopaikkaa, jotka käyntihetkellämme olivat viimeistelyä vaille valmiita. Kyllä oli kunta rakennuttanut upean hirsirakennuksen kaikkien yhteiseen käyttöön. Sieluni silmin näin kuinka vaikuttavaa olisi kuunnella täällä Finlandia hymniä.

Jyrkkien nousujen ja laskujen takia reitti vaatii kohtalaista peruskuntoa. Suosittelen myös pitäväpohjaisia kenkiä. Huomasin itse, että melko sileäpohjaiset Skechersit eivät olleet tälle matkalle parhaat jalkineet.

Reitti oli hyvin merkitty punaisin täplin puihin, joten eksymisen vaaraa ei ole. Tästä selviäisin jopa minä suuntavammainen ihan yksinkin.

Olin varustautunut lähiobjektiivilla siltä varalta, että joku alueella elävistä norpista olisi näyttäytynyt. Näin hyvää tuuria ei tällä kertaa ollut, mutta ilman norppaakin reitti oli ihastuttava. Kun kiipesimme Pääskytvuoren näköalapaikalle, harmittelin, ettei mukaan tullut otettu kahvia termarissa. Olisi ollut aika hulppea paikka kahvitteluun. Tosin kävi mielessä, että tässä olisi myös hieno paikka nostaa lasi samppanjaa Suomi-neidolle.

Reittien lähtöpisteille on helppo löytää. Käänny Kantatie 62:lta läheltä Puumalan keskustaa Luukkolantielle. Reilun kilometrin päässä oikealla on retkeilyreittien ensimmäinen parkkipaikka Luukkolantien pysäköintipaikka, joka osuu Kitulan lenkin varrelle.

Me jatkoimme Luukkolantietä vielä noin 1,5 kilometriä eteenpäin ja jätimme auton tien oikealla puolella olevalle Kaivannon parkkipaikalle. Opastekyltti oli melko pieni ja huomaamaton, joten kannattaa olla tarkkana. Tälle parkkipaikalle kannattaa jättää auto myös, jos lähdet kulkemaan Kotkatsaaren reittiä.

Kaivannon parkkipaikalla on muuten juomaveden tankkauspiste. Hyvää vettä onkin, sillä pohjavesialue sijaitsee tällä kohtaa.

Koko reitistöä kutsutaan Norppareitiksi, jonka pituudeksi tulee yhteensä 13 kilometriä, mikäli lähdet matkaan jo Puumalan sillalta.

Tarkemmat tiedot kuvatuista reiteistä löydät täältä.

Jos haluat kokea lisää tuosta alussa mainitusta kauniista tieosuudesta, Puumalan saaristoreitistä, jatka matkaa Luukkolantietä eteenpäin kohti Niinisaarta. Ennen Hätinvirran lossia käänny oikealle Lintusalontielle. Lossin jälkeen alkaa viehko tieosuus, jossa ajat siltoja pitkin saarelta toiselta.

Niinisaaressa sijaitsee tasokkaita lomamökkejä vuokraava Okkolan lomamökit. Täältä voit vuokrata käyttöösi vaikka sähköpyörän, jolla on mukavaa jatkaa matkaa eteenpäin. Okkolan lomamökit emännöi myös kesäisin auki olevaa Ravintola Niinipuuta.

Okkolan naapurista löytyy kotimaisia marjaviinejä valmistava Temolan viinitila. Ja löytyypä Niinisaaresta myös kesäkuukausina auki oleva Liehtalanniemen museotila.

Tällä kertaa me jatkoimme matkaamme Puumalan satamaan. Kävimme ostamassa sataman vieressä olevasta Kahvila-Konditoria Soroppista take away kahvit ja täydelliset korvapuustit, jotka nautimme sataman penkillä ohi kulkevia veneitä ihmetellen.

Ystävä kävi vielä nappaamassa paikallisesta kaupasta herkullista lähiruokaa: maailman parasta Puumalan kylmäsavustettua kirjolohta ja Puumalan Sahanlahden valmistamaa mallaslimppua. Sopi näillä sitten evästää hetkeä myöhemmin mökkiterassilla.

Enpä yhtään ihmettele, että ainakin kerran kesässä tekee mieli pistäytyä Puumalassa.

visitpuumala.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Lappi Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Retkeily Suomi

Teno ja Juutua – Lapin upeat joet kutsuvat muitakin kuin kalastajia

tiistai, 19 toukokuun, 2020

Minne kannattaa suunnistaa, jos mies haluaa kalastaa ja vaimo kaipaisi jotain muutakin kuin pelkkää eräelämää?

Kesäkuukausia on vaikea kuvitella ilman veden läheisyyttä. Meillä matkustetaan kesäisin usein vesien äärelle myös miehen kalastusharrastuksen takia. Sopii minulle, kalastanhan vähän itsekin, mutta niin kauan, kun ei tarvitse päivätolkulla harrastaa telttaelämää.

Tässä jutussa mennään kahdelle minulle mieluisalle pohjoisen joelle. Jos ihan rehellinen olen, luonnonkauneuden lisäksi pidän näissä paikoissa myös siitä, että yöksi pääsee lakanoiden väliin ja illalla halutessaan hyvin syömään.

Blogiani seuranneet tietävät, että Lapilla on iso paikka sydämessäni ja Lapin luontoäidin syliin tulee ainakin kerran kesässä päädyttyä. Kun mies on intohimoinen kalastaja, vaimo kulkee usein kiltisti messissä ja sitä kautta monet kalamiesten (vai pitääkö nykyisin sanoa kalahenkilöiden) kohteet ovat tulleet tutuiksi.

Niin myös Lapin kaksi merkittävää kalastusjokea, Teno ja Juutua. Olen kerrassaan iloinen siitä, että olen saanut tehdä tuttavuutta näiden komeiden luonnontilaisten jokien kanssa. Minulle jo pelkästään kosken rannalla istuminen ja kuohuvan veden kokeminen on jotenkin hyvin terapeuttista ja voimaannuttavaa.

Minä nautin maisemista ja mies kalastaa. Joskus innostun vavan kanssa heilumaan itsekin.

Tenojoki – kuningasjoki

Jo ajomatka pitkin Suomen kauneimmaksi tieksi nimettyä Tenontietä Karigasniemeltä Utsjoelle on ihastuttava. Noin sadan kilometrin matkalla ajetaan välillä alhaalla Tenojokilaaksossa ja välillä noustaan ylemmäs törmälle.

Tenojoki on Suomen ja Norjan rajajoki. Yhteistä osuutta on reilun 150 kilometrin verran, mutta itse Tenolla on pituutta noin 360 kilometriä. Tosin lukemat vaihtuvat vähän sen mukaan, mistä kukakin katsoo varsinaisen Tenon alkavan.

Itse joen pääuoma alkaa jo käsivarren juuresta ja kulkee osan matkaa Inarijoen nimellä. Varsinaisen Tenojoen katsotaan alkavan Karigasniemeltä ja päättyvän Suomen puolella Nuorgamiin. Norjan puolella joki jatkaa vielä noin 50 kilometrin matkan ennen päätymistään Jäämereen.

Ylemmiltä osilta Teno on kapeampi. Mitä lähemmäksi Utsjokea tullaan, sitä leveämmäksi joki muuttuu.

Teno tunnetaan Pohjois-Euroopan parhaimpana lohijokena, tosin kalastussääntöjä on jatkuvasti tiukennettu. Siksi kannattaa tarkistaa lupatilanne ja rajoitukset etukäteen, jos mielit tänne hopeakylkisten perään.

Lohenkalastusta enemmän minua kiinnostavat Tenon kauniit maisemat. Pääosin kirkasvetinen ja hitaasti virtaava joki kulkee tuntureiden ympäröimässä jokilaaksossa. Rannat ovat kivikkoisia ja siellä täällä laajat hiekkasärkät nousevat veden pinnan yläpuolelle. Vaikuttavimmat kosket ovat Ylä- ja Alaköngäs.

Lohiveneparkki.

Oiva paikka Tenon majoitukselle on lähellä Utsjoen keskustaa oleva Lomakylä Valle. Tenon jokitörmällä sijaitsee niin yksittäisiä mökkejä kuin uudehko luhtihotelli. Olemme yöpyneet sekä mökissä että hotellissa ja molemmat ovat suositeltavia. Ikkunoista on mukavaa seurailla ohi lipuvia jokiveneitä ja kalastajien puuhia. Hotellilla on myös saamelaisiin ruokiin erikoistunut tasokas ravintola.

Kokemuksia Lomakylä Vallesta löydät täältä.

Utsjoen lähiretkeilyreiteistä löytyy tietoa täältä.

Juutuanjoki, Inarin ykkönen

Toinen Lapin lempijoistani on Inarijokeen laskeva noin 10 kilometrin pituinen Juutuanjoki. Jos Teno on yksi Euroopan parhaimmista lohijoista, Juutuaa pidetään yhtenä Euroopan parhaista taimenjoista. Juutua on Inarin taimenen tärkein kutujoki.

Pidän Juutuan erämaisesta tunnelmasta, vaikka ollaankin aivan lähellä kunnan taajamaa. Osa joesta virtaa peräti keskellä Inarin kirkonkylää. Kannattaa käydä katsomassa Juutuan vaikuttavia koskia, kuten Ritakoskea ja Haapakoskea.

Kosken jatkuvassa viratuksessa on jotain kumman kiehtovaa.

Jos et jaksa kävellä pitkiä matkoja, useimmille Juutuan koskille pääsee melko helposti. Joen varrella on useita parkkipaikkoja, joista rantaan on vain muutaman sadan metrin matka.

Mukava tapa tutustua Juutuanjokeen on tehdä vajaan kuuden kilometrin mittainen rengasreitti, jossa joen ylitys tapahtuu riippusiltaa pitkin Jäniskosken yli. Reitti on helpohko ilman suuria nousuja ja laskuja.

Muutenkin Inarin alue on ihanteellista kaiken tasoiseen retkeilyyn. Lähellä on mm. Lemmenjoen kansallispuisto ja Hammastunturin erämaa-alue. Ja jos näillä kulmilla liikut, kannattaa käydä tutustumassa saamelaismuseo Siidaan, jossa toimii myös Ylä-Lapin luontokeskus. Siidassa on muuten erinomainen museokauppa, jossa on myynnissä hienoja saamelaisia käsitöitä, kuten koruja ja laukkuja.

Juutua on sopiva niin kalastajalle kuin retkeilijälle.Juutuan yli pääsee Jäniskosken riippusiltaa pitkin.

Juutualla käydessämme olemme yöpyneet Inarin Kultahovissa, joka on toiminut perheomisteisena hotellina jo yli 80 vuotta. Hieman retrohenkinen päärakennus kunnostettiin täysin vuosina 2014-2015. Lisäksi hotellilla on joen rantamaisemissa erillinen koskihotelli, joka on ollut meille mieluinen. Huoneet ovat melko pelkistetyt, mutta telttayöpymisten jälkeen on ollut ihanaa päästä huoneeseen, jossa on oma sauna.

Kultahovissa kannattaa myös syödä, sillä hotellin Aanaar ravintola on kokemustemme perusteella hyvä. Useita palkintoja kerännyt ravintola valittiin hiljattain Suomen gastronomisen seuran toimesta vuoden ravintolaksi 2020. Erityisen iloinen olen siitä, kun tällaiset huomionosoitukset menevät kasvukeskusten ulkopuolelle.

Saamelaiskunnassa ollaan. Lähiruokaa parhaimmillaan. Kannattaa ehdottomasti maistaa Inarin siikaa.

Näissä molemmissa paikoissa pystyy yhdistämään hienosti luontoretkeilyn ja kalastuksen. Mies saa kalastaa sielunsa kyllyydestä ja minulle riittää omaa tekemistä ja tutkittavaa ympäröivässä luonnossa.

Illalla päästään yhdessä hyvin syömään. Tosin sen jälkeen, kun mies on ensin siivonnut päivän kalasaaliinsa. Sori Kultahovi. Viimeksi taisi jäädä vähän harjuksen suomuja jälkeemme.

Inarin retkeilyreiteistä löytyy tietoa täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista