Suomen suurin matkablogiyhteisö
Espanja Kanariansaaret Luontomatkailu

Tätä ei Teneriffan kävijän kannata missata. Käynti Teidellä on kuin eri planeetalta.

lauantai, 28 tammikuun, 2023

Jos Teneriffalta pitäisi valita vain yksi nähtävyys, se olisi ehdottomasti El Teide ja sitä ympäröivä Las Cañadas kansallispuisto. Lumihuippuisen vuoren näkeminen jo alhaalta on vaikuttavaa ja tunnelmaa täydentää patikointi eriskummallisessa ”kuumaisemassa”.

Maailman kolmanneksi korkein tulivuori ja Espanjan korkein vuori El Teide on purkautunut viimeksi 1909, mutta hengetön se ei ole tänäkään päivänä. Teide kuuluu 16 muun tulivuoren ohella aktiivisesti seurattaviin tulivuoriin, joissa katsotaan olevan jonkin asteista toimintaa yhä edelleen.

Teidelle pääsee valmisretkillä ja omalla autolla, mutta myös paikallisen bussiyhtiön Titsan busseilla. Teneriffan eteläosasta Adejen ja Los Cristianoksen sekä pohjoisesta Puerto de la Cruzin linja-autoasemilta on Teidelle yhdet vuorot päivässä mennen tullen. Bussi lähtee aamulla yhdeksän jälkeen ja palaa takaisin iltapäivällä neljän kiepukoilla.

Perillä on kolme pysäkkiä: El Portillo, Teleferico ja Parador-hotelli. Matka kestää reilut 1 ½ tuntia. Aikataulut löydät Titsan-sivuilta täältä. Klikkaa kartassa Teiden kohdalla olevia bussinumeroita, niin saat näkyviin bussien ajoaikataulut.

Olin itse käynyt Teidellä aiemmin kansainvälisellä valmisretkellä. Järjestetty retki oli vaivaton vaihtoehto, mutta perilläoloaika jäi tuolloin vain kovin lyhkäiseksi. Nyt päätimme lähteä Teidelle omatoimisesti bussilla.

Teiden yllättävistä sääoloista kertonee parhaiten se, että olimme menossa Teidelle jo paria vuorokautta aiemmin, mutta sinne osuneen lumimyräkän takia kaikki kansallispuistoon johtavat tiet suljettiin. Olin kuullut ennakkovaroituksia siitä, että Teidelle tulee varautua lämpimin vaattein ja pakkasimmekin reppuun kaikkea mahdollista toppatakista hellehattuun. Siltikin se, että kansallispuistossa oli niin kylmä kuin oli, tuli yllätyksenä.

Puerto de la Cruzin linja-autoasemalla mittari näytti aamutuimaan 19 astetta. Perillä odotti kipakka tuuli ja lämmintä kuusi astetta. Onneksi meillä oli mukana fleecit, toppatakit ja hanskat, tosin hellehatussani kaipasin kunnollista villapipoa. Sääliksi kävi bussissa niitä, jotka olivat lähteneet matkaan shortseissa.

Aamupäivän aikana Teide piilotti huippuaan synkän pilvirintaman peitossa, joka onneksemme oheni päivän mittaan, kunnes iltapäivällä Teiden huippu tuli näkyviin auringon kera. Teide oli saanut lumipeitteen tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään, vasta joulukuun viimeisellä viikolla, eli juuri tuolloin kaksi päivää takaperin. Kauniilta näyttivät myös ympäröivät vuoret. Aivan kuin joku olisi ripotellut niihin tomusokeria.

Jäimme bussista pois Parador-hotellin pysäkillä ja suunnistimme ensimmäiseksi aamukahville hotellin ja opastuskeskuksen välissä sijaitsevaan kahvilaan. Ankean näköisessä sotkuisessa kahvilassa oli hirveä tungos, töykeää henkilökuntaa ja pöytiä tarpeeseen nähden aivan liian vähän. Vähän yllätti myös se, että vaikka asioi kahvilassa, vessaan joutui silti maksamaan euron verran. Koska kyse on Teneriffan suosituimmasta nähtävyydestä, jotenkin toivoisi vähän suurempaa panostusta palveluihin.

Meidän tavoitteenamme oli patikoida 3,4 kilometrin mittainen Roques de Garcia ympyräreitti, jonka lähtöpiste on kutakuinkin opastuskeskusta vastapäätä Mirador de Ruletan kohdalla. Vaikka reitillä oli melko paljon kulkijoita, suosittelen lämpimästi tätä kiinnostavaa ja melko helppoa reittiä.

Reitin varrella on jonkun verran nousua, mutta pääosin reitin kulku oli helppoa. Ehkä vaativin osuus oli reitin alkutaipaleella. Lumi ja jää tekivät laskeutumisesta liukkaan. Vähän heikosti tehty kivikkopolku oli hioitunut mutavelliksi ja ilman kunnollisia vaelluskenkiä jalat lipsuivat märillä kivillä. Kiitin mielessäni meidän Metsähallitusta, joka pitää niin hyvää huolta kansallispuistojemme suosituimmista reiteistä.

Olin todella iloinen, että tulimme Las Cañadasin kansallispuistoon ajan kanssa ja ennätimme ihmettelemään kaikessa rauhassa sangen erikoista maastoa, joka on muovautunut arviolta noin 150000 vuotta sitten räjähdyspurkauksen seurauksena. Järkälemaiset kivenlohkareet ja jähmettyneet laavavirrat tuovat kieltämättä fiiliksen kuumaisemasta.

Niille, joita korkeanpaikan kammo ei vaivaa 3718 korkeaa Teideä pääsee nousemaan kabiinihissillä aina 3555 metrin korkeuteen. Ja kenellä kunto riittää, ainahan voi ylös kiivetä myös jalkaisin. Mikäli mielii aivan huipulle asti, lupa tulee hakea erikseen. Lisätietoa lipuista ja luvista löydät kansallispuiston verkkosivuilta täältä.

Itse kärsin sen verran korkeanpaikan kammosta, ettei mikään mahti maailmassa saisi minua roikkumaan tuonne vaunuun maan ja taivaan välille. Tosin ei tuo kaapelivaunulla ajelu olisi onnistunutkaan meidän vierailumme aikana. Köysirata oli suljettu ylhäälle kertyneen jään takia.

Vielä ennen bussin lähtöä takaisin ennätimme ihailemaan Teiden valkoisena hehkuvaa huippua auringon valossa. Joku kumma lumo näissä ikiaikaisissa korkeissa vuorissa on.

Harmittelimme muuten taas tämän vilkkaan kansallispuiston huonoa palvelutasoa. Alueella ei edes opastuskeskuksen ja hotellin piha-alueella ollut yhtä ainutta penkkiä, joten istuskelimme aidan tolpilla bussia odottamassa. No, menihän se näinkin.

Joka tapauksessa, Teide ja sitä ympäröivä maasto ovat ihmeellistä katsottavaa ja koettavaa. Yksi esimerkki luonnonvoimien vaikuttavista aikaansaannoksista.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Espanja Kanariansaaret

Yksi saari, monta matkaa. Teneriffan kiinnostavimmat päiväretkikohteet.

sunnuntai, 22 tammikuun, 2023

Kuukauden päivät kiertelimme Santa Cruzista käsin Teneriffan eri puolia. Matkoilla tuli vastaan mukavia kaupunkeja ja ihastuttavia luontokohteita. Totesimme myös saaren bussiyhteydet niin mainioiksi, että jätimme lopulta auton kokonaan vuokraamatta.

Teneriffa on monipuolinen ja mielenkiintoinen. Saaren maasto on vaihtelevaa: meri ja vuoristo käyvät vuoropuhelua, samoin kuin upea luonto ja historialliset kaupungit. Lomasta kannattaa käyttää muutama päivä ja lähteä tutkimusmatkalle saaren muihin osiin. Tässä muutama herkku, joita kohtasimme retkillämme.

La Orotava

Puerto de la Cruzin naapurikaupunki La Orotava on minulle ehkä yksi eniten mieleen jääneistä pikkukaupungeista Teneriffalla. 400 metriä merenpinnasta sijaitseva kaupunki sijaitsee kulkijalle vähän kuin vinossa. Joko kuljet jatkuvasti ylös jyrkkää rinnettä tai sitten laskeudut alas mäkeä.

La Orotava on yksi Kanariansaarten vanhimmista kaupungeista. Tähän tekisi mieleni lisätä, että myös kauneimmista. Se perustettiin 1600-luvun alkupuolella. Laakso tarjosi erinomaisen kasvualustan kastanjoiden, rypäleiden ja banaanien kasvatukseen. Viljelykset vaurastuttivat kaupungin väestöä ja se rupesi keräämään hoteisiinsa varakkaita aristokraatteja ja kauppiaita.

La Orotavalla on edelleenkin aistittavissa sen vauras historia. Yläluokkaisia kartanoita ja palatseja putkahtelee esiin siellä täällä. Iloa silmälle tarjoilee myös perinteinen kanarialainen arkkitehtuuri puuparvekkeineen. Hyväkuntoisia kanariataloja on Orotavassa paljon.

Jälkimmäisistä ehkä merkittävin on 1662 rakennettu La Casa de Balcones, joka on hyvä esimerkki perinteisestä kanarialaisesta asumisesta. Rakennus on kaunis ulkoapäin. Niinkään varma en ole siitä, saiko viiden euron hintaiselle pääsymaksulle vastinetta sisätiloissa. Huoneita pääsi kurkkaamaan vain lasiseinien takaa ja oikeastaan mielenkiintoisinta oli viehättävä piha-alue.

Kannattaa käydä katsomassa hienostunutta Liceo de Taoron palatsia. Alunperin se on rakennettu Ascanio nimiselle suvulle kaupunkipalatsiksi ja myöhemmin se on toiminut mm. kouluna. Nyt rakennuksessa toimii kahvila/ravintola, jonka terassilla oli oikein mukavaa nauttia lasillinen cavaa. Sisätilat olivat joulun aikaan saaneet kauniit joulukoristelut. Yläkerrassa on taidenäyttelytiloja.

Kauniiden rakennusten lisäksi La Orotavalle tunnusomaisia ovat hienot viheralueet. Liceo de Taoron vieressä sijaitsee kaksikin viehättävää puistoaluetta: Jardin Victoria ja pieni kasvitieteellinen puutarha.

Ihmettelimme Jardin Victoriassa hautamausoleumin näköistä rakennusta. Asiaa tutkittuani ilmeni, että kyse oli Quinta Rojan markiisin itselleen rakennuttamasta hautapaikasta. Aktiivinen vapaamuurari ei ollut aivan varma pääsystä siunattuun maahan, joten hän päätti huolehtia itse loppusijoituspaikastaan. Tarina tosin kertoo, ettei häntä kuitenkaan koskaan haudattu tänne.

Kävimme La Orotavassa joulun alla ja mikä mukavinta, kaupungissa oli kymmeniä hienoja seimiasetelmia, Beleneitä, joihin olen vähän hullaantunut. Kaupungin pääaukiolle oli jopa rakennettu pieni kylä käsityöläisineen, jonka hahmot olivat oikean kokoisia. Tämä kannattaa muistaa, mikäli vierailet kaupungissa vuodenvaihteen aikoihin.

La Orotava oli oikein soma kaupunkikohde. Ehdoton paikka sinulle, mikäli puutarhat ja kauniit rakennukset saavat sydämesi sykähtelemään.

Candelaria

Teneriffan pikkukaupunkien joukossa toinen kiva päiväretkikohde on merenrantakaupunki Candelaria. Noin 20 kilometrin päässä saaren pääkaupungista Santa Cruzista sijaitsevassa kaupungissa ei minusta mitään niin ihmeellistä nähtävää ole. Sen sijaan siellä viehätti rauhallinen ja joutilas tunnelma, sellainen letkeä rantakaupunkimeininki ilman turismipainetta.

Kaupungin kuuluisin hahmo on Kynttilänpäivän Neitsyt, Virgen de Candelaria, jonka ansiosta Candelarialla on merkittävä asema pyhiinvaelluskohteena. Tarun mukaan virta kuljetti Neitsyen patsaan rantaan paikalle, jossa kaupunki nyt sijaitsee. Neitsyestä tuli myöhemmin koko Kanariansaarten suojeluspyhimys. Neitsyen patsaan löysivät alkuperäisasukkaat guanchit, joiden muistolle on tehty merenrantaan patsasrivistö.

Jonotin itsekin kirkon alttarin takana päästäkseni katsomaan Candelarian Neitsyen patsasta. Alkuperäisen patsaan kerrotaan kadonneen ja tämä uusi versio on vuodelta 1827. Ilmiselvästi pyhimyksellä on suuri merkitys paikallisille. Edessäni oleva rouva vuodatti pitkät tarinat Neitsyen patsaalle. Minun ja Neitsyen tapaamisesta sen sijaan selvittiin huomattavasti nopeammin. Enemmän minua viehätti kaunis kirkkorakennus.

Candelariasta jäi mieleen myös loistava lounaspaikkamme. Kalaruokiin ja mereneläviin erikoistuneeseen La Mariin joudut ehkä jonottamaan, mutta meidän mielestä kyllä kannatti. Kiva hintataso ja erinomaista street food -tyyppistä ruokaa.

La Laguna

Teneriffan toiseksi suurimman kaupungin virallinen nimi on San Cristobal de la Laguna. Se on saaren entinen pääkaupunki ja se sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä saaren nykyisestä pääkaupungista Santa Cruzista.

Kyse on vanhasta jo vuonna 1496 perustetusta kaupungista, jolla on tänä päivänä erityisen nuorekas ilme johtuen siitä, että La Lagunassa sijaitsee Teneriffan ainut yliopisto.

La Lagunan vanhakaupunki on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi, eikä ihme. Hienosti säilynyt ja yhtenäinen historiallinen keskusta on pääosin 1400-1700 luvuilta.

Entisenä pääkaupunkina ja uskonnollisena keskuksena toimineessa kaupungissa on suuri määrä vanhoja hallinnollisia ja uskonnollisia rakennuksia. Mutta ei La Laguna ole mikään museo. Yliopistokaupunkina sillä on erityisen vilkas ja elävä katukuva kävely- ja ostoskatuineen sekä lukuisine ravintoloineen.

Kävimme La Lagunassa kahdesti, osittain myös siksi, että Santa Cruzista Lagunan keskustaan pääsi helposti raitiovaunulla. Täytyy myöntää, että vaikka La Laguna oli ihan kiva kaupunki, siltikään en jostain syystä oikein saanut siitä otetta. Ihan kiva käydä, mutta jotenkin tämä kaupunki jätti minut vähän kylmäksi. Ainut mikä oikeastaan jäi erityisen mieleen, olivat kaupungin upeat jouluvalot.

Mietin, että mahtoiko syynä neutraaliin asenteeseeni olla sää. Ensimmäisenä kerralla La Lagunassa sateli vähän väliä. Toisella kerralla lämpötila putosi huomattavasti verrattuna Santa Cruziin, mistä lähdimme. Perillä harmittelimme sitä, että tuli pukeuduttua vähän turhan kevyesti. Tämä kannattaa muuten aina muistaa, kun Teneriffalla liikut. Kun menet rannalta sisämaahan ja ylöspäin, muista että sää voi olla perillä ihan jotain muuta. Yleensä viileämpää ja sateisempaa kuin rannoilla.

Playa de las Teresitas

Jos kaipaat vaihtelua rantaelämään tai haluat vain nähdä Teneriffan kauneimman rannan, suosittelen retkeä kullanväriselle Playa de las Teresitas -rannalle. Noin kahdeksan kilometrin päässä pääkaupungista Santa Cruzista sijaitsee ranta, jota turistit ehkeivät niinkään tunne, mutta joka on erityisesti paikallisten suosiossa.

Rannan hieno hiekka on tuotu Saharasta, mistä johtuu sen poikkeuksellinen kullan väri verrattuna vulkaanisen saaren muihin rantoihin. Noin 1,5 kilometrin mittaisella rannalla on paljon palveluita, kuten rantaravintoloita, suihkuja, WC:itä ja rantavahteja sekä hyvät parkkipaikat.

Rannan tyyneyden takaavat pitkät aallonmurtajat, joten vellovista laineista ei tarvitse täällä normikeleillä välittää. Tosin rantakivikoissa hyppelyä kannattaa välttää, ellei halua työntää jalkaansa keskelle rapuyhteisöä. Tämä varoituksen sanana eräältä äkkilähdön saaneelta 🙂

Teresitaksen rannalle pääsee Santa Cruzista helposti paikallisbussilla numero 910. Busseja kulkee usean kerran tunnissa. Rannan vieressä on piskuinen San Andrésin kylä, jossa kävimme myös pyörähtämässä.

Anagan luonnonpuisto

Ehkä eniten jäi tällä reissulla harmittamaan, että mielenkiintoinen Anagan luonnonpuisto jäi niin vähäiselle kokemukselle. Vaikka kuukausi tuntui etukäteen pitkältä ajalta, ei sitä näköjään ihan kaikkea ehdi siinäkään ajassa. Vaan tässäpä yksi hyvä syy tulla Teneriffalle uudelleen.

Sen verran kuitenkin kerkesimme Anagan luonnonpuistossa käymään, että ennätimme tekemään pari kevyttä patikointia. Matkustimme Santa Cruzista bussilla ensin La Lagunaan ja sieltä Cruz del Carmen nimiseen kylään, jossa sijaitsee luonnonpuiston opastuskeskus. Cruz del Carmen on myös monien patikointireittien lähtöpiste. Alueen karttoja saa opastuskeskuksesta.

Yllätyin Anagan luonnonpuiston laajuudesta. Kyse on 15 000 hehtaarin kokoisesta alueesta, joka ulottuu kolmen kaupungin, Santa Cruzin, La Lagunan ja Teguesten alueille. Patikointireittejä riittää vaativuustasoltaan kaiken kuntoisille. Alueen erikoisuus on subtrooppinen laurisilva metsä, joka on Anagassa koko saaren laajin.

Päätimme näin alkuun aloittaa helpoimmasta. Teimme vajaan kolmen kilometrin ympyrälenkin El Sendero de los Sentidoksen. Metsäisellä reitillä on pari kaunista näköalapaikkaa, joista toinen tarjosi näkymät Teiden tulivuorelle.

Helposti saavutettavalla reitillä oli aika paljon ihmisiä, joten päätimme jatkaa jollain rauhallisemmalla reitillä ja lähdimme vain kulkemaan yhtä merkatuista reiteistä. Aurinko porotti taivaalla kuumasti ja siksi oli kiva kulkea puiden varjostamaa reittiä pitkin. Ette usko, miten valloittava mustarastaiden konsertti tuolla metsässä olikaan.

Kuljimme muutaman kilometrin yhteen suuntaan ja palasimme takaisin samaa reittiä pitkin. Olisi kyllä voitu vähän paremminkin suunnitella patikointiamme, mutta kivaa oli näinkin. Bussilla pääsimme takaisin La Lagunaan. Aika kaunista katseltavaa on itse asiassa myös tuo bussimatkakin.

Suunnittelimme Teneriffan viimeisille päiville reissua vähän pohjoisempaan Anagan osaan Tagananaan. Tuonne vuoristoalueelle luvattiin sen sijaan jatkuvia sateita, joten tämä kohde jäi meiltä nyt seuraavaan kertaan.

Patikoimaan sen sijaan pääsimme Teiden tulivuoren alueella. Jokaisen Teneriffan kävijän pakollinen nähtävyys El Teide on kohde, jota ei kannata jättää väliin. Sen verran ainutlaatuinen alue on kyseessä, että tästä kirjoittelen myöhemmin ihan oman jutun.

Bussiverkosto Teneriffalla on kattava ja kokemuksemme perusteella erittäin toimiva.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Espanja Kanariansaaret

Las Palmas viehätti kauneudellaan

keskiviikko, 18 tammikuun, 2023

En olisi koskaan uskonut kirjoittavani tällaista otsikkoa. Odotin Kanariansaarten suurimman kaupungin, Las Palmasin, olevan jostain puolivälistä väsähtänyttä rantakohdetta ja nuhjuista satamakaupunkia. Se, mitä näin ja koin, olikin jotain ihan muuta.

Luulenpa, etten ole ainut, jolle tulee Las Palmasista mieleen Irwinin renkutus 70-luvulta. Seiväsmatkojen kosteanhuuruisella possujuhlakaupungilla on kaiketi joskus ollut hieman kyseenalainen matkailumaine. Tiedä sitten onko jutussa totta edes toinen puoli, mutta se on ainakin varmaa, että kokemani Oooo Las Palmas oli mitä miellyttävin kaupunkikohde.

Päädyimme Las Palmasiin aika sattumalta. Vietimme reilun kuukauden päivät Teneriffalla ja mietimme sopisiko aikatauluumme mitenkään, jos vielä loppulomasta kävisimme kurkkaamassa, miltä näyttää naapurisaari Gran Canaria. Piti ihan kartalta tarkastaa, missä se nyt oikein tarkalleen sijaitsee. Yllätys oli, että saari on vain 210 kilometrin päässä Afrikan rannikolta.

Saimme järjestymään sopuhintaiset lennot Las Palmasista takaisin kotiin. Vaikeaa ei ollut myöskään matkaaminen autolautalla saarelta toisella. Teneriffan ja Gran Canarian väliä liikennöi kaksikin eri laivayhtiötä ja vuoroja on useita päivässä. Tunnissa ja neljässäkymmenessä minuutissa Armas-yhtiön laiva kuljetti meidät Atlantia pitkin määränpäähämme. Hyvä niin, sillä juuri tähän kaupunkiin oli kiva päättää onnistunut lomareissu.

Ihastuttavat vanhankaupungin alueet, La Vegueta ja Triana

Gran Canarian koilliskulmalla sijaitsevassa lähes 400 000 asukkaan rantakaupungissa on erotettavissa ainakin kolme erilaista kaupunginosaa: ranta-alue, Santa Catalinan keskikaupunki ja vanhakaupunki, jonka osia ovat La Vegueta ja Triana. Ehkä juuri tämä monipuolisuus on Las Palmasin vahvuus. Samassa kaupungissa voi hyvin viettää niin ranta- kuin kaupunkilomaa.

Koska rannat ovat meille tärkeitä ainoastaan mukavina lenkkeilymaastoina, oli joltisenkin selvää, että hakeudumme loppulomaksi kaupungin kauneimpaan ja vanhimpaan keskustaan La Veguetaan. Löysimme täältä tosi kivan huoneiston, vaikka pieni pettymys oli, että asunnon yhteydessä mainittu terassi ei ollutkaan oma. Kyse oli yhteisterassista kahden muun asunnon kanssa. No, matkoilla saa usein tottua yllätyksiin.

Suosittelen niin lämpimästi Veguetaa tai viereistä Trianaa asuinpaikaksi, jos vähänkään innostut vanhojen kaupunginosien tunnelmasta. Mikäli asut kaupungin ranta-alueen puolella, näille hoodeille kannattaa tehdä ainakin päiväretki. Välimatkaa on reilut viisi kilsaa, mutta bussilla pääsee kätevästi. Jää pois joko pysäkillä Teatro tai Veguetan kauppahallin kulmalla.

Historian kerrostumia ja arkkitehtuurin helmiä

La Vegueta on kaupungin vanhinta aluetta, jonne ensimmäiset asukkaat tulivat jo 1400-luvun loppupuolella. Siitä lähti kehittymään ja laajenemaan Las Palmas. La Veguetan historiallinen keskusta on merkitty Unescon maailmanperintökohteeksi.

On hienoa, että Las Palmasin vanhakaupunki on säilynyt näin hyvin aina näihin päiviin. Mielenkiintoista on nähdä alueen historiakerrostumat. Sulassa sovussa ovat monet rakennustyylit ja aikakaudet. Kanarialaiset parvekkeet tervehtivät kotoisasti naapurin jugendpalatsia.

Eniten ehkä yllätti, miten paljon Trianan kaupunginosassa on hienostuneita ja ylen kauniita art nouveau -rakennuksia, jotka ovat loistavassa kunnossa. Lomakuvia purkaessani huomasin, että olin ilmiselvästi taas kerran keskittynyt kauniiden rakennustan kuvaamiseen. Olen niin koukussa näihin vanhoihin rakennuksiin, jotka ovat täynnään hienoja yksityiskohtia. Kauneusarvot olivat aikoinaan arvossaan.

Joka tapauksessa molemmat vierekkäin sijaitsevat alueet ovat ihastuttavia, ainakin niiltä osin missä me liikuimme. Olisin voinut viettää vaikka koko viikon noiden kauniiden katujen syövereissä.

Las Palmasin vanhassakaupungissa sijaitsevat myös kaupungin merkittävimmät historialliset nähtävyydet, museot ja teatterit. Itse piipahdin kauniissa Casa Colónissa eli Kolumbuksen talossa. Mielenkiintoinen näyttely Kolumbuksen löytöretkistä, tosin siitä ovat historiantutkijat eri mieltä, onko tällä talolla oikeasti mitään yhtymäkohtaa Kolumbukseen.

Santa Anan Katedraalin tornissa kannattaa käydä katsomassa kaupunkia yläilmoista käsin. Ihan kiva ja täysin ilmainen museo on Kolumbuksen taloa lähellä oleva nykytaiteen museo CAAM, Centro Atlantico de Arte Moderno. Tuntui hauskalta törmätä museossa Saimaan norppaan suomalaisen Tea Mäkipään teoksessa.

Toinen asia, mikä aiheutti minussa lämpimiä tuntemuksia olivat kahdeksan katedraalia vartioivaa koiraa. Erityisesti iltavalaistuksessa ne näyttivät kerrassaan kauniilta, jopa mystisiltä. Koira on Gran Canarian symboli, joka juontaa latinankielisestä käännöksestä Islas Canarias, koirasaari.

Ruokamatkaajan, rantafriikin ja shoppailijan kaupunki

Sekä Veguetan että Trianan kadut ovat täynnään viehättäviä ravintoloita ja terasseja. Voisin tähän lisätä, että hyviä ravintoloita. Täällä ei ole turistimenuita, joten parempaa hinta laatusuhdetta saat todennäköisemmin näillä kulmilla kuin ranta-alueella. Ja mikäpä on istuskella terasseilla, kun tammikuussakaan iltalämpötilat eivät juuri laskeneet alle 18 asteen.

Shoppailijan kannattaa suunnata Trianan pääkadulle Calle Mayor de Trianalle. Leveältä kävelykadulta löytyvät merkittävimmät ketjumyymälät, mutta kannattaa katsastaa myös sivukujat, joilla on mukavia ja persoonallisia pikkuputiikkeja.

Hyvä ostoskatu on myös kaupungin toisella puolella, lähellä Santa Catalinan puistoa, oleva Avenida de Mesa y Lopez. Kadun varrella on mm. El Corte Inglesin tavaratalo. Tällä alueella rannan ohella sijaitsee suurin osa kaupungin hotelleista. Jos olen ihan rehellinen, minusta tämä alue oli joltisenkin tylsää, enkä oikein löytänyt sieltä mitään omaleimaista.

Sen sijaan kaupungin pääranta, reilun kolmen kilometrin pituinen Las Canteras, on ihan viehättävää aluetta, ainakin rantakävelyn kannalta. Tie myötäilee rantalinjaa ja oli kiva kuunnella ja katsella kulkeissaan rantaan vellovia vaikuttavia aaltoja. Eikä ainakaan nyt tammikuussa näyttänyt olevan mitenkään ruuhkaista.

Las Palmasista jäi kaikin puolin positiivinen kuva. Kaupunki itse asiassa ylitti meidän odotukset. Se oli kauniimpi, siistimpi ja tunnelmallisempi kuin osasimme odottaa. Sellainen kaupunki, jossa viihtyy, oli sitten kaipuussa auringon palvonta, historian havina tai nautinnot lautasella.

Voi olla, että tämä mielikuva on täysin hullua, mutta kerron sen nyt kuitenkin. Minulle tuli monta kertaa Las Palmasissa tunne, että olen jossain päin Etelä-Amerikkaa. Värikylläiset talot ja useasti eri puolilla kaupunkia soiva salsa veivät aika tavalla lattaritunnelmiin. Kotiin palattua tammikuinen värittömyys iski vasten kasvoja aika kovalla kädellä.

Mies jäi itkemään monen hyvän ravintolan perään, jossa ei ollut tällä reissulla aikaa käydä. Itseäni jäi mietityttämään kaupungin kupeessa oleva kasvitieteellinen puutarha, jota hyvistä aikeistani huolimatta en koskaan tavoittanut. Erittäin painavia syitä matkustaa Las Palmasiin uudelleen 🙂

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Espanja Kanariansaaret Majoitus ulkomaat

Kannattaako hotelliyöstä maksaa yli 200 euroa? Kaksi hotellikokemusta Kanariansaarilta.

maanantai, 9 tammikuun, 2023

Onhan se vähän järjetöntä varata pidempiaikainen majoitus jostain kohteesta ja sitten lähteä sieltä päivän-kahden hotellikeikalle jonnekin muuanne. Mutta matkailu avartaa, tässä tapauksessa ainakin rahapussia. Kävimme hotellilomasilla Teneriffan Santa Cruzista käsin La Gomeran saarella ja Puerto de la Cruzissa. Joskus tekee hyvää nauttia pieni pala ylellisyyttä.

Pidän hyvistä hotelleista (kukapa ei pitäisi), mutta en ole valmis maksamaan ihan mitä vaan hotelliyöpymisistä. Yritän aina löytää mahdollisimman hyvän hinta-laatusuhteen ja hyödyntää kaikki saatavilla olevat tarjoukset. Tosiasia kuitenkin on, että silloin, kun haluat oikeasti hyvään hotelliin, pitää olla valmis avaamaan kukkaroa vähän enemmän.

Kaksisataa euroa on meillä ollut jonkinlainen kipurajahinta. Nyt oli vain kyseessä hieman poikkeuksellinen synttärimatka ja halusin tällä reissulla nautiskella edes hetken tasokkaan hotellin kahisevista lakanoista ja viihtyisästä tunnelmasta. Vaan millaisia kokemuksia irtosi yli kahdensadan vuorokausihinnalla?

La Gomeran Parador – kuin lomalla maaseutukartanossa

Oma synttärilahjani itselleni oli kahden vuorokauden hotellimajoitus La Gomeran saaren Parador-hotellissa. Olen aiemmin kertonut, että olen kovin tykästynyt Espanjan valtion omistamiin Parador-hotelleihin. Nämä majoituskohteet sijaitsevat usein poikkeuksellisen hienoissa luontokohteissa tai historiallisissa rakennuksissa.

La Gomeran Parador sijaitsee korkealla rinteellä pääkaupungin San Sebastianin matkustajaliikennesataman yläpuolella. Hotellin omasta puutarhasta sekä myös osasta huoneista aukeaa hienot näköalat niin alas kaupunkiin kuin ympäröiville vuorille.

Varasin meille superior-huoneen aamiaisilla. Mielestäni kannatti maksaa hieman ekstraa, sillä parvekenäkymät merelle olivat ihastuttavat.

Paradoreissa kannattaa myös aina ottaa aamiainen, sillä ne ovat olleet jokaisessa käymissämme Paradoreissa mielestäni erinomaiset. Ei niin valtavaa valikoimaa, mutta enemmänkin hyviä raaka-aineita. Mukavaa oli myös se, että erilliseltä listalta saattoi tilata lämpimiä annoksia.

Huoneemme oli melko tilava ja sisustettu kauniilla puuhuonekaluilla. Kylppäri oli myös suurehko ja varustettu kahdella altaalla. Suihkutilassa hotellin ikä näkyi eniten mm. kaakeleiden tummina pisteinä. Huone oli ihan ok, ehkä kuitenkin hieman kolkko, koska pehmentävät tekstiilit, kuten päiväpeitot ja matot puuttuivat. Huone ei mielestäni ollut ihan hintansa väärti.

Sen sijaan hotellin yleisistä tiloista kolkkous oli kaukana. En muista koskaan ennen nähneeni hotellia, jossa olisi sellainen määrä ihastuttavia oleskelutiloja kauniine huonekaluineen. Tuli tunne, että oltiin jossain maaseudun herraskartanossa. Tässä hotellissa todella löytää oman rauhallisen sopen joko käytävien nurkkauksista, erillisistä kabineteista, ulkotiloista tai veden solinalla säestetyistä sisäpihapatioista.

Hotellin tunnelma oli ihastuttava ja kotoinen. Tekisi mieli sanoa, että siellä oli menneen maailman siirtomaahenkeä hyvällä tavalla. Hotellin oma puutarha eksoottisine kasveineen vielä lisäsi viihtyvyyttä. Olisin hyvin voinut jäädä viettämään päivää vain hotellimiljööstä nauttien.

Tykkäsin myös siitä, että puutarhaan oli sijoitettu tuoliryhmiä näköalapaikoille palmujen katveeseen. Tämä hotelli huokui romantiikkaa. Lisäksi hotellilla on myös kivan kokoinen uima-allas ja auringonottotilat, joissa ei juuri ketään näkynyt vaikka sää oli melko lämmin.

Suosittelen illallista hotellin omassa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista, palvelu ystävällistä ja miljöö miellyttävä. Samalla myös vältti raskaan kipuamisen alhaalta kaupungista. Vaikka matka ei ollut pitkä, useat portaat ja jyrkät kadunpätkät ottivat voimille.

Maksoin syntymäpäivälahjastani 213 euroa yöltä. Hintaan sisältyi 2-hengen superior-huone merinäköalalla ja aamiaisilla. Hinnassa oli mukana Parador amigos -alennus (kirjautumalla kanta-asiakasohjelmaan saa pieniä alennuksia huonehinnoista).

Olisin ollut hotelliin kaikin puolin tyytyväinen ilman kahta heikentävää asiaa. Huonettamme ei käyty siivomassa lainkaan välipäivänä. En jaksanut valittaa asiasta, sillä tulimme huoneeseemme päiväretkeltämme aika myöhään. Siinä vaiheessa halusimme vain levähtää rauhassa ennen illallista. Tämä oli pieni asia, mutta huomattavasti suurempi haitta oli toisen yön hajuongelma.

Kun palasimme jälkimmäisenä iltana huoneeseemme illalliselta, nenään kävi paha viemärin haju. Avasin parvekkeen ovet ja ajattelin, että asia korjaantuu tuulettamalla. Ei nimittäin ole kovinkaan tavatonta, että espanjalaisissa hotelleissa, erityisesti kylppäreissä, saattaa välillä tuoksahdella.

Tuulettaminen auttoi, mutta vain hetkellisesti. Kun kävimme nukkumaan, huomasimme hajun vain jatkuvan. Siinä kohtaa väsyneenä ei oikein jaksanut asian kanssa enää pelehtiä. Ehkä olisi kannattanut valittaa, sillä kuvottava haju vaivasi meitä läpi yön, kunnes jossain vaiheessa aamua avasin jälleen parvekkeen ovet ja saimme huoneeseen raikasta ilmaa.

Aamulla kerroin hajuhaitasta respalle, mutta sain osakseni vain valittelua. Eipä siitä enää mitään hyötyä ollut. Olisi pitänyt kuulema tulla valittamaan illalla, niin olisivat vaihtaneet huoneen. Maksoimme ja kiitimme. Vähän tämä jäi kuitenkin miinustamaan muuten niin kivaa kokemusta.

Kyllä, menisin milloin vain uudestaan, sen verran viehko hotelli on kyseessä. Seuraavan kerran vain osaisin vaatia hajuttomuutta. Yli 200 euron hintaisessa hotellissa ei pitäisi joutua kärsimään tällaisesta ongelmasta.

Ihan hyvää kuvaa ei anna sekään, että huone unohtuu siivota. Hinta-laatusuhteessa hotellilla olisi parantamisen varaa. Gomeralla tosin on parempia hotelleja aika vähän, joten tulijoita taitaa riittää näilläkin hinnoilla.

Puerto de la Cruzin viiden tähden unelma

Tasokkaat hotellyöpymiset saivat jatkoa lomakaupunki Puerto de la Cruzissa. Tällä kertaa oli kyse miehen antamasta synttärilahjasta, tosin ihan itse valitusta.

Lahjatoiveenani oli päästä vuorokaudeksi oikein hyvään hotelliin, sellaiseen, jossa voi hetken lillua ylellisyyskuplassa. Viiden tähden hotelleja löytyy Teneriffalta useitakin, mutta halusin sellaiseen paikkaan, jolla olisi perinteitä ja tunnelmaa.

En oikeastaan tiedä miksi päädyin Puerto de la Cruzin Hotel Botanico y Oriental Spa Garden hotelliin. Jotain sellaista vanhan ajan aristokraattista henkeä olin aistivinani tässä hotellissa vai liekö sana botanico vienyt puutarhahullun mielenkiinnon?

Nauroin miehelle, että haluan sitten nauttia täysillä koko rahan edestä ja olimme hotellilla jo hyvissä ajoin. Onnistuimme saamaankin huoneemme hieman etuajassa. Täytyy myöntää, että olimme hieman pettyneitä nähtyämme itse hotellin. Itse rakennus oli tylsän näköinen, ehkä seitkytlukuinen, eikä näyttänyt lasinkaan viiden tähden hotellilta.

Miten kummasti sitä aina samaan aikaan nauttii ja on jopa hieman vaivautunut ylen huomaavaisesta palvelusta. Kun hyppää bussista matkalaukkuineen ulos ja hetken päästä kannetaan eteen virkistävää juomaa ja saa luovuttaa laukkunsa hotellin piccololle, on jopa ihan hämillään. Kyllähän me tämä itsekin saataisiin menemään…

Sisätiloissa ei näyttänyt enää yhtään tylsältä. Thai-henkinen orientaalityyli on ehkä joskus ollut hienoa ja eksoottista, nyt ihan kaunista, mutta pakostakin mietti, että miksi Espanjassa. Joka tapauksessa tietynlainen ylellisyys nousi esiin hotellin kaikista tiloista. Muhkeita sohvia, upottavia mattoja, kauniita kalusteita, paljon taidetta, koristeellisia yksityiskohtia…

Olimme varanneet huoneen merinäköalalla ja yllätykseksemme saimme sivunäköalan myös Teidelle. Itse merinäköala ei niin ihmeellinen ollut, koska ei oltu merenrannassa ja väliin jää asutusta. Merinäköalaa parempi oli Teiden näkeminen auringonlaskussa.

Huone oli viihtyisä ja kivan tilava. Vaikka iäkäs hotelli on kyseessä, itse en pitänyt huoneen sisustusta vanhanaikaisena, kuten joissain palautteissa näytti olevan. Minusta tämän hotellin tyyliin sopi erinomaisesti hieman vanhahtava tyylikkyys.

Kylpyhuone oli marmorinen, tosin suihkutiloissa näkyi myös täällä iän patina. Suihku ja wc-pönttö olisivat kaivanneet jo uudistusta.

Kierros hotellin tiloissa vahvisti tasokkuutta. Kaikki oli puunattua, hillityn viihtyisää sopivalla ripauksella luksusleimaa. Jäin tuijottamaan pitkäksi aikaa aulatilojen isossa altaassa uivia meduusojen kauneutta. Sen sijaan ennemminkin negatiivisen vaikutuksen tekivät aamiaistilojen isossa lintuhäkissä sirkuttelevat eksoottiset linnut. Vastustan tällaista eläinten vangitsemista ja minusta se ei ole enää tätä päivää.

Hotellin allasalue tuntui aika pienehköltä, mutta lisää altaita olisi löytynyt spa-osastolta, jonne en tällä reissulla ennättänyt. Tai no, miestä ei saa kirveelläkään kylpylään, joten en sitten viitsinyt sinne yksin lähteä. En tosin ole itsekään erityisesti kylpylöiden perään. Kylpylän käyttö olisi kuulunut huoneen hintaan.

Tälläkin hotellilla on oma puutarha lampineen ja suihkulähteineen, jopa hienompi kuin edellisessä Parador-hotellissa. Oli oikein viehkoa käyskennellä puutarhassa ja kuunnella mustarastaiden konserttia. Botanico-hotellin vieressä on myös kaupungin kasvitieteellinen puutarha, joten puutarhojen ystävälle tässä kohtaa on antia yllin kyllin.

Kun maksaa hotelliyöstä sievoisen summan, aina jossain kohtaa iskee pihiys. Kuten siinä kohtaa, kun katsoimme hotelliravintoloiden hintoja. Espanjalaisittain ne olivat kalliita, mutta aika tavallisia suomalaisten ravintoloiden hintoja. Suoraan sanoen meihin iski pihiys ja menimme kadun toiselle puolelle syömään ihan hyvän aterian intialaiseen ravintolaan. En tiedä tuliko tässä kohtaa säästettyä väärässä kohtaa?

Hotellin iltaravintolassa oli sen sijaan mukavaa istua iltaa. Vähän harmitti, ettei sinä iltana ollutkaan pianomusiikkia vaikka jostain olin lukevani, että sitä olisi joka ilta. Tilasimme Margaritat ja siirryimme vielä ulkotiloihin nautiskelemaan etelän lämpimästä illasta. Puutarha ja biotakka oli kiva yhdistelmä. Vielä pieni kierros valaistussa puutarhassa ennen nukkumaanmenoa. Voi jessus, miten enkelipasuunat tuoksuivat voimakkaasti etelän illassa. Täydellinen lopetus kivalle päivälle.

Aamiainen oli niin hyvä kuin tällaisessa hotellissa voi odottaa. Aamiaisen saattoi nauttia halutessaan myös ulkotiloissa.

Ihan tappiin me oltiin, otettiin niin sanotusti koko rahan edestä. Hieman ennen kahtatoista luovutimme huoneemme. Olisimme kyllä viihtyneet pidempäänkin. Tutkimme huoneessa ollutta joulunajan ohjelmaa ja jäi kyllä sellainen polte, että olisipa ihanaa joskus viettää joulu tällaisissa puitteissa.

Vuorokausi kustansi merinäköalalla 274 euroa. Kallista oli, mutta jos minulta kysytään, oli sen arvoista.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Espanja Kanariansaaret

Kumpi on parempi lomapaikka Teneriffalla – aito kaupunki vai saaren vanhin turistikohde?

perjantai, 30 joulukuun, 2022

Voiko oikeita ja suurehkoja kaupunkeja rakastava kääntyä sittenkin puhtaan lomakaupungin puolelle? Pari retkeä Teneriffan pääkaupungista Santa Cruzista saaren pohjoisosaan Puerto de la Cruziin kirvoitti pohtimaan molempien kaupunkien hyviä ja huonoja puolia. Kumpaa arvottaa enemmän: kaunista katukuvaa vai aitoa paikallistunnelmaa?

Olemme viettäneet lähes kuukauden päivät Teneriffan pääkaupungissa Santa Cruzissa ja viihtyneet loistavasti. Aidon espanjalaisen kaupungin mutkaton meno on sopinut meille. Joihinkin paikkoihin vain on helppo ankkuroitua ja Santa Cruz on juuri tällainen.

Elämä on asettautunut täälläkin osittain arkirutiinien ympärille. Kaupassa käynti, ruuanlaitto, pyykinpesu ja uutisten luku netistä raamittavat tavallista päivää kuin kotona konsanaan. Iltaisin katsotaan telkkarista espanjalaisia kanavia arvuutellen ohjelmien sisältöä. Ja tiirataan säätietoja. Yleensä aina paistaa.

Välillä on mukavaa jalkautua paikallisväestön joukkoon katukahviloihin tai ravintoloiden terasseille. Katsellaan paikallisten kovaäänistä meininkiä ja nautiskellaan Santa Cruzin erinomaisesta ravintolatarjonnasta, jos myös joulukuisista ”kesäkeleistä”.

Silloin, kun menojalkani alkaa vipattamaan (sitä tapahtuu aika usein), suuntaamme Santa Cruzin Intercambiadorin linja-autoasemalle, hyppäämme Titsan vihreään bussiin ja huruuttelemme jonnekin päin saarta.

Teneriffan bussiverkosto on hämmästyttävän hyvä. Kaikkialle pääsee kätevästi ja vuoroja on todella runsaasti. Suosittelen lämpimästi kaikille täällä lomaileville tutkimaan tätä monipuolista saarta myös oman lomakohteen ulkopuolelta. Teneriffalla on todella paljon nähtävää!

Pitkän poutajakson jälkeen Santa Cruziin saatiin vähän sateita. Säätiedotus lupasi päiväksi pilvistä ja kovaa tuulta. Päätimme lähteä toistamiseen saaren pohjoispuolelle, vajaan tunnin bussimatkan päähän, Puerto de la Cruzin lomakaupunkiin.

Kävimme täällä ensimmäistä kertaa reilu viikko takaperin ”hotellilomalla”. Olin saanut synttärilahjaksi hotelliyöpymisen, joten tuolla reissulla ehdimme vähän myös katsastamaan Puerto de la Cruzin ranta-aluetta.

Ilmeisemmin tuolloin osuimme siihen osaan kaupunkia, jossa suurin osa kalsean näköisistä hotelleista sijaitsee ja jossa suurin osa turisteista liikkuu. Ainakin minusta tuntui, että valtaosa vastaantulijoista puhui jotain muuta kieltä kuin espanjaa. Eikä mikään ihme. Kaupungissa lomailee keskimäärin 900 000 henkilöä joka vuosi. Vakituisia asukkaita on vain reilut 30000.

Tuolla pikaisella ensisilmäyksellä Puerto de la Cruzissa viehätti kaunis rantareitti, joka tuntui jatkuvan kilometrimitalla molempiin suuntiin. Ranta-alue muutenkin oli kivan eläväistä monine terassiravintoloineen ja kauniine viheralueineen.

Olisihan tuota kiva lenkkeillä rantamaisemista nautiskellen, ajattelin. Pääsee meillä Santa Cruzissakin kulkemaan pitkin rantoja, mutta rantareitti ei ole erityisen viehättävä tai kiinnostava, etenkään toiseen suuntaan, joka johtaa suoraan teollisuus- ja telakka-alueelle.

Toinen asia, mistä pidimme, oli Puerto de la Cruzin siisti katukuva. Turistin silmää ilahduttivat lukuisat viheristutukset ja hyvin hoidettu kaupunkimiljöö. Vehreää on Santa Cruzissakin, mutta kakkoseksi jäädään, ainakin mitä tulee siisteyteen. Eniten itseäni on vaivannut katujen siivottomuus, etenkin silloin kun poiketaan pienemmille sivukaduille. Kapeiden katujen varret ovat häiritsevän roskaisia ja likaisia.

Tällä toisella käyntikerralla suuntasimme Puerto de la Cruzissa hieman eri kohtaan kaupunkia, kutakuinkin Plaza del Charcon ympäristöön, kaupungin vanhimpaan osaan. Oli kiinnostavaa nähdä, että vanhasta kalastajakylästä on jäljellä vielä näinkin paljon viehättäviä katuja mataline taloineen.

Näiltä kujilta löytyi paljon kauneutta ja leppoisaa ”kylätunnelmaa”. Niin värikkäät talot kuin puiset kanarialaisparvekkeet toivat tuulahduksen menneiltä ajoilta. Olin aistivani jopa trendikästä bohotunnelmaa. Alueesta on kehittynyt tai kehittymässä artesaanileimalla varustettu kaupunginosa, vai olenko ihan väärässä?

Poikkesimme kahville erääseen viihtyisän näköiseen kahvilaan. Yritin sönkätä tarjoilijalle tilaukseni onnettomalla espanjallani, kunnes tajusin hänen olevan britti. Itse asiassa koko kahvila oli brittien omistuksessa. Ilmeisesti hinnoissakin oli brittilisä, sillä ne olivatkin meidän koko reissun kalleimmat kahvit. Omassa ”kotikaupungissamme” Santa Cruzissa saman setin saa halvimmillaan puolella maksamastamme.

Lähdimme etsimään lounaspaikkaa vilkkaammilta keskustan kaduilta. Pysähdyimme tutkimaan jonkun ravintolan ruokalistaa, kunnes tarjoilija tuli viereemme ja kysyi suomeksi: ”Oletteko suomalaisia? Terve, terve”. Emme jääneet syömään siihen paikkaan.

Sen sijaan menimme vähän matkan päähän suurehkoon kivasti sisustettuun ravintolaan. Palvelu oli sellaista liukuhihnameininkiä ja ruoka mitäänsanomatonta perusmättöä. Oltiin lomakaupungissa ja me olimme vain yhdet turistit tuhansien muiden joukossa. Tämä näkyi liian selvästi palvelussa ja ruuan tasossa.

Jonkinlaisena turistikusetuksena voi mielestäni pitää sitä, että laskun hintoihin napsahti seitsemän prosenttia lisää. Ruokalistassa oli kuulema mainittu, ettei alvi sisältynyt hintoihin. No olihan siellä mainittu, jos osasi katsoa. Teksti oli niin pientä, että helposti jää huomaamatta. Olisiko reilumpaa ilmoittaa oikea hinta? Pikaisen analyysin perusteella hintataso tuntui korkeammalta kuin Santa Cruzissa.

Mietin kaikkia mukavia ravintolakokemuksia, mitä olemme saaneet osaksemme Santa Cruzissa. Ruokalistoja ei ole saatavana sen kymmenellä kielellä, mutta palvelu on ollut useimmiten niin ystävällistä ja huomioivaa, että on jäänyt hyvä mieli jälkeen. Tarjoilijoilla on ollut hymy herkässä ja palveluhalu korkealla. Ravintoloissa selvästi välitetään siitä, että asiakas on tyytyväinen. Haluaisin tulla kohdelluksi juuri näin: en turistina vaan asiakkaana.

Toki Santa Cruzissakin turisteja riittää, mutta vain hetkittäin. Kaupunki on Atlantin vilkkaimpia matkustajasatamia ja päivittäin keskustan pääkaduille purkaantuu risteilyaluksista tuhansia päivämatkalaisia.

Iltaisin elämä paikallistuu. Eikä tarvitse keskustan valtaväyliltä kovin kauaksi poiketa, kun läsnä on aina aidon kaupungin tunnelma.

Ihannelomakohde minulle olisi varmaan jonkinlainen sekoitus Santa Cruzia ja Puerto de la Cruzia. Mutta koska tässä kohtaa ei ole mahdollista poimia rusinoita pullasta, aito kaupunki vetoaa minuun enemmän. Santa Cruzissa on mukava elää ja olla etenkin, kun kaupungissa viettää useamman viikon ja haluaa elää enemmän tavallista arkea kuin leijua lomafiiliksessä.

Kiroilen ajoittain katujen äänekkyyttä, koiranpaskoja katukivetyksillä ja roskaisia katuvieruksia. Samalla muistan lähikaupan kassan, joka haki minut pitkän jonon hänniltä avatakseen uuden kassan. Tai jäätelöbaarin myyjän, joka oli oikeasti pahoillaan, ettei heillä ollut kaipaamaani pistaasijäätelöä. Tai hymyilevän lounaspaikkamme tarjoilijan, jonka kanssa käymme huvittavaa keskustelua: hän onnettomalla englannillaan ja minä vieläkin huonommalla espanjallani. Tai tuntemattomat vastaantulijat, jotka tervehtivät toisinaan kaduilla.

Jos tulemme pidemmäksi aikaa, tulemme mitä todennäköisemmin Santa Cruziin. Jos kyse on viikon lomamatkasta, voisin silloin hyvin ajatella rantautuvani Puerto de la Cruziin. Asioilla on aina puolensa. Ja kullakin matkailijalla toiveensa ja tarpeensa. Se, mikä on paras minulle, ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle.

Joka tapauksessa, tässä on kaksi Teneriffan ihastuttavaa kaupunkia.

Jutun kaikki kuvat ovat Puerto de la Cruzista.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Yleinen

La Gomeralla luonto tarjoaa parastaan

lauantai, 24 joulukuun, 2022

Kanariansaarten toiseksi pienin saari La Gomera on melkoista silmäkarkkia luontoa rakastavalle. Valtaisan jyrkät rannat, pystysuoraan nousevat vuoristot ja vehreät pengerretyt rinteet piirtävät maisemaa, joka on kuin suoraan maisemapostikortista.

Muistan vuosia sitten ihailleeni jonkun matkanjärjestäjän esitteestä jylhiä kuvia yhdestä Kanariansaaren vähemmän tunnetusta saaresta, La Gomerasta. Mieleen jäi kummittelemaan tuo luonnoltaan omaleimainen saari, jonne päätin joku päivä vielä matkata.

Hyvä tilaisuus Gomeralle menoon tuli, kun meidän talven matkamme Teneriffalle vahvistui. Teimme miehen kanssa päätöksen mennä La Gomeralle pariksi päiväksi ja hyvissä ajoin varasin majoituksen saaren Parador-hotellista.

Olemme muutaman kerran aiemmin majoittuneet eri puolilla Espanjaa näissä valtion omistamissa kiinnostavissa hotelleissa. Yhteistä Parador-hotelleille on niiden poikkeuksellinen sijainti kauniilla paikoilla tai historiallisesti merkittävissä rakennuksissa.

La Gomeran Parador sijaitsee saaren pääkaupungissa San Sebastián de la Gomerassa korkealla jyrkänteellä, josta aukeaa hienot näkymät kaupunkiin ja merelle. Huoneet olivat yllättävän hintavat, mutta hotellin rauhallinen tunnelma ihastuttava. Tosin hotellissa oli jotain, joka pani miettimään oliko hintansa arvoista. Tästä kirjoittelen myöhemmin.

Mutta mennäänpä Gomeralle. Saarelle on laivayhteys Teneriffan Los Christianoksesta kahdellakin laivayhtiöllä. Hinnoissa, jos ei aikatauluissakaan, ollut juurikaan eroa. Valitsimme Armas-yhtiön lautan, jonka laivamatkaosuus kesti noin 50 minuuttia.

Hieno lisä oli ilmainen menopaluubussimatka asemapaikastamme Santa Cruzista Los Christianokseen, mikä teki matkasta tosi vaivatonta. Bussi vei Santa Cruzin bussiasemalta lähtöterminaaliin ja kuljetti takaisin Santa Cruziin laivan saavuttua satamaan. Edestakainen laivamatka kahdelta maksoi pyöreästi 145 euroa.

Jos vähänkään pohdit kannattaako La Gomeralle mennä, niin voin vilpittömästi suositella, mene! Uskomattoman hieno luonto hivelee silmää. Tällä saarella käyvät vuoropuhelua jylhät vuoret, vehreät rinteet ja sininen meri. Ja aina jostain välistä pilkistää pieni kyläkeskittymä.

Meitä hämmästytti se, miten ihmeellisiin paikkoihin jotkut ovat talonsa rakentaneet. Välillä lähinnä näytti, että rakennukset roikkuvat ilmassa. Samalla myös ihmettelimme sitä, miten noihin taloihin oikein ajetaan.

Autonvuokraus ei ole saarella kallista. Pikkuauto lähtee päiväksi vuokralle halvimmillaan kolmellakympillä, mutta moni ei tule ajatelleeksi, että saarella ajelee mukavasti myös busseilla. Reittejä löytyy saaren eri osiin jopa useita. Tosin vuoroja ei ole päivässä kuin muutamia, joten kannattaa olla tarkkana, ettei missaa sitä viimeistä bussia.

Hyvä vinkki La Gomeran bussimatkaajalle on varmaan sekin, että laivaterminaalin Guagua-bussiasema ei ole saaren pääbussiasema niin kuin me luulimme. Siitäkin pääsee kyytiin kunhan muistaa olla pysäkillä noin 15 minuuttia ennen bussin virallista lähtöaikaa. Virallinen bussiasema on kaupungin keskustassa. Bussien ilmoitetut lähtöajat ovat tuolta asemalta.

Me tykkäämme käyttää paikallisbusseja. Matkanteko on huoletonta ilman paikoitusongelmia ja kumpikin voi katsella rauhassa maisemia. Ensimmäisenä päivänä ajoimme aamubussilla Agulon kylään, jota kehuttiin yhdeksi saaren kauneimmista kylistä. Kylä itsessään ei minusta ollut erityisen poikkeuksellinen muun kuin sijaintinsa perusteella jylhien vuorten reunustamana, mutta bussimatka sinne oli sitäkin vaikuttavampi.

Bussimatkalla oli mielenkiintoista nähdä maastossa tapahtuvat muutokset. Mitä korkeammalle ajettiin, sitä vehreämmäksi ja metsäisemmäksi maasto muuttui. Saaren korkein huippu, Alto de Garajonay, nousee 1487 metriin. Alueelta löytyy harvinaista laakeripuumetsää.

Kuinka toivoisinkaan, että voisin korkeuksissa kulkevilla serpentiiniteillä olla täysin rentona ja vain nauttia huikeista vuoristomaisemista. Pienoista korkeanpaikankammoa tuntevana sen sijaan jännitin matkantekoa, täysin turhaan. Kuskit varmaan tuntevat teiden jokaiset mutkat ja uskaltavat siksi ajaa aikamoista haipakkaa, mikä taas sai minut puristamaan penkkini reunaa entistä tiukemmin.

Katsastimme ensin pienen Agulon kylän ja jatkoimme sieltä bussilla saaren pohjoisosaan Vallehermosan kaupunkiin. Pienten syrjäisten paikkakuntien ongelmat näyttävät iskeneen tännekin. Joka puolella kiinnitti huomiota suuri määrä hylättyjä taloja. Väki vanhenee ja nuoret muuttavat töiden perässä muualle.

Seuraavana päivänä punnitsemme vielä toista bussireissua saaren itäosaan Valle Gran Reyhyn. Vaikka La Gomera ei ole päästä päähän kuin 22 kilometriä, vuoristoisessa maastossa ajaminen ottaa aikansa. Hotellin respaneitosen mukaan matka sinne kestäisi bussilla yhteen suuntaan noin kaksi tuntia, joten päätimme luopua tästä reissusta. Aika menisi lautalle ehtimiseen liian tiukalle. Tällä kertaa voiton vei pitkä aamiainen ja rauhallinen nautiskelu viihtyisässä hotellissa.

Käytimme lähtöpäivän käyskentelyyn hotellimme puutarhassa ja kävelyyn San Sebastiánin keskustassa. Kaupungista on hienot näkymät Teidelle ja pitihän se jälleen kerätä lisää kuva-aineistoa sarjaan minä ja Teide. Gomeralla saa muuten melkoisen porrastreenin. Korkeuserot ovat suuret ja joka paikkaan joutuu joko nousemaan tai laskeutumaan pitkin portaita. Mikään liikuntaesteisen toivepaikka tämä ei todellakaan ole.

Laivalla olevien rinkkamatkaajien määrä kertoi La Gomeran suosiosta patikoijien keskuudessa. Meille maasto olisi varsin turhan vaativaa pidempiä vaelluksia ajatellen, mutta sellaisia lyhyempi maastoreissuja olisi tällä saarella kiva tehdä.

Kaksi yötä La Gomeralla oli meistä liian lyhyt aika. Saari oli sen verran kiinnostava, että olisi ollut mukavaa tutustua siihen perusteellisemmin jalkautumalla myös itse maastoon. Jos näille nurkille vielä toistamiseen tulemme, ehdottomasti Gomeralle uudelleen ja vähän tarkemmalla suunnitelmalla.

Loppuun vielä jouluinen kuva La Gomeran Paradorista. Sen myötä teille kaikki lukijani oikein ihanaa ja tunnelmallista joulunaikaa.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Espanja Kanariansaaret

Teneriffa ja pääkaupunki Santa Cruz – hyvä vai huono valinta matkakohteeksi?

sunnuntai, 18 joulukuun, 2022

Väärä ennakkoluulo on matkailun pahin vihollinen. Vuosikymmeniä kartoin Kanariansaaria. Kuvittelin, että väsähtäneillä turistikohteilla ja täyteen ahdetuilla rannoilla ei olisi minulle mitään annettavaa. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Tarvittiin ystävä, joka halusi lähteä viime keväänä viikoksi aurinkoon ihan minne vaan. Kriteereinä oli siedettävä lentomatka, lämmin kesäkeli ja rantareittejä, joita pitkin voisi kuljeskella nauttimassa merimaisemista.

Niin me lyylit sitten päädyttiin kevättalvella Teneriffalle, saaren eteläpuolen yhteen vilkkaimmista turistikohteista Costa Adejeen. Mukava miljöö viikon lomamoodiin, mutta en ehkä pidempään tuolla kolkalla viihtyisi.

Sen sijaan Teneriffa mielenkiintoisena saarena sai minusta otteen. Ensin koin wau-tunteen Teiden retkellä. Saaren monipuolinen luonto tarjosi melkoista herkkua vehreistä laakeripuumetsistä tulivuoriperäiseen karuun maisemaan. Puhumattakaan jyrkän vuoriston ja kaikkialla pilkottavan meren vuoropuhelusta.

Toinen asia, mikä sai minut kiinnostumaan Teneriffasta oli saaren ”tuntematon” pääkaupunki Santa Cruz. En ollut aiemmin kuullutkaan tästä kaupungista ennen kuin käväisin siellä bussilla haahuilemassa muutaman tunnin. Tajusin samalla, että tässä olisi juuri sellainen aito espanjalainen kaupunki, jossa voisi viihtyä pidemmänkin aikaa.

Kotona sain miehen innostumaan ”Tenskusta” ja täällä Santa Cruzissa sitä nyt ollaan oltu jo lähes kolme viikkoa ja viihdytty niin vietävän hyvin. Kaupungissa on tosiaankin mukava paikallismeininki. Päivisin suurten risteilyaluksien mukanaan tuomia päiväturisteja parveilee Espanjalaisen aukion, kauppahallin ja pääostoskadun välimaastossa, mutta muuten turismi ei tätä kaupunkia heiluttele.

Olen saanut täällä myös melkoista kielikylpyä. Englantia osataan melko heikosti, joten kaikki osaamani espanjan sanat ovat päässeet käyttöön. Ja taas kerran harmittelen, etten saanut aikaiseksi opiskella enempää.

En tiedä mihin perustuu kuulemani väite, että Santa Cruz olisi tylsä kaupunki. Ehkei tämä rakennusten osalta ole Espanjan somin kaupunki, sillä kaikkialla on aika tavalla huonokuntoisia autiotaloja ja kadut roskaisempia kuin silotelluissa rantakaupungeissa.

Sen sijaan täällä on aitoa paikalliselämää, ystävällisiä ihmisiä, hyviä ravintoloita ja paljon nähtävää. Puhumattakaan siitä, että ympärillämme on melkoinen kattaus upeita kyliä ja pikkukaupunkeja sekä Anagan valtaisa luonnonpuisto retkeilyreitteineen. Ja sitten on vajaan tunnin laivamatkan päässä uskomaton La Gomeran saari, josta kirjoittelen oman jutun myöhemmin.

Yksi syy turismin vähyyteen täällä on varmasti uimarannan puuttuminen. Santa Cruzissa uidaan joko merivesialtaissa tai seitsemän kilometrin päässä olevalla Playa de las Teresitas -rannalla, joka on itse asiassa koko saaren kaunein hiekkaranta. Rannalle pääsee keskustasta tosi kätevästi paikallisbusseilla.

Muutenkin Santa Cruzin bussiasemalta Intercambiadorilta on loistavat yhteydet eri puolille saarta. Kannattaa hankkia kahden euron hintainen Ten+ kortti, joita myydään joko päiväksi, viikoksi tai sitten voi vain ladata kortille haluamansa summan rahaa. Kortilla saa alennusta matkoista ja se käy kaikkiin Teneriffalla kulkeviin busseihin ja Santa Cruzista lähteviin raitiovaunuihin. Kortti luetaan aina kulkuvälineeseen tultaessa ja sieltä poistuttaessa. Kiinteähintaisissa paikallisbusseissa tai ratikoissa riittää kortin käyttäminen laitteessa vain tullessa.

Santa Cruzissa ovat ilahduttaneet mielenkiintoiset museot. Ehdottomasti kannattaa käydä luonnontieteellisessä museossa MUNAssa (Museo de Naturaleza y Arquelogía), jossa on kattava näyttely Kanariansaarten eri osien luonnon omaleimaisuudesta, eläimistöstä ja kasveista.

Taidemuseoiden ystävän kannattaa käydä tutkailemassa nykytaidetta TEAssa (Tenerife Espacio de las Artes). Toinen merkittävä taidemuseo Santa Cruzissa on Museo de Bellas Artes, jossa on esillä paikallisten taiteilijoiden töitä eri vuosisadoilta. Molemmat taidemuseot ovat ilmaisia.

Visualisti nauttii riemastuttavasta karnevaalimuseosta, Casa del Carnavalista. Santa Cruzissa vietetään tammi-helmikuussa mittavaa karnevaalitapahtumaa, jota jonkun lähteen mukaan väitetään maailman toiseksi suuremmaksi Brasilian Rion jälkeen. Tiedä sitten, mutta iso häppeninki on joka tapauksessa kyseessä. Karnevaalitalossa pääsee ihailemaan hienoja karnevaalipukuja ja tutustumaan eri vuosien karnevaalijulisteisiin. Hauska lisänsä oli pukineosasto, jossa voi itse pukeutua karnevaaliasuihin. Ihastuttaa varmasti lapsia ja minua.

Itseäni ovat ilahduttaneet myös Santa Cruzin kauniit puistot. Lähellä meidän majapaikkaa on García Sanabria -puisto, jonka valtavien kokoisten puiden kätköön on kiva paeta kuumana päivänä. Toinen kiinnostava puisto on palmupuisto Palmetum, jossa pääsee ihailemaan eksoottisia palmukasveja ympäri maailmaa.

Samalla voi tutkailla lähellä olevaa upeaa kulttuurirakennusta, Teneriffan audiotoriota (Auditorio de Tenerife Adán Martin). Valtaisan rakennuksen voisi kuvitella jonnekin suureen metropoliin ja siksi se kieltämättä tuntuu melkoisen suureelliselta tämän kokoiseen kaupunkiin, mutta upea rakennus joka tapauksessa. Musiikin ystävä huomio: auditorioon on tarjolla kohtuuhintaisia konsertti- ja oopperalippuja.

Santa Cruzin vilkkaassa siirtomaahenkisessä kauppahallissa, Mercado Municipal Nuestra Señora de Africassa, kannattaa käydä. Pakollisiin nähtävyyksiin kuuluvat myös Espanjalainen aukio, keskustan kauniit kirkot La Concepción ja St. Francis sekä kaupungin vanhin osa Calle de la Noria ympäristöineen ja kivoine ravintoloineen.

Varasimme Santa Cruzia varten yhden kuukauden, mutta jo nyt alkaa harmittamaan, että aika käy vähiin. Meillä olisi vielä niin paljon suunnitelmia päiväretkiin eri puolille saarta ja jäljellä nähtävää tässäkin kaupungissa. Ruokaihmistä myös kaihertavat lukuisat kiinnostavat ravintolat, joita olemme bongailleet siellä täällä kulkeissamme.

Kaikkea tätä ihanuutta ovat siivittäneet loistavat kelit. Ei ole ollut toppatakille käyttöä. Kuvittelin, että tähän aikaan vuodesta sää ei ihan jatkuvasti hellisi lähes hellelukemissa. Näin on nyt kuitenkin useasti ollut. Suloisen lämpimät illat ovat olleet meille myös iso ilon aihe.

Huomasin, että matkagarderoobini käsittää liian vähän helteeseen sopivaa kesävaatetusta. Olen kiertänyt vaatekauppoja etsimässä shortseja tai uutta kesämekkosta, mutta nyt onkin näille ihan väärä vuodenaika. Tarjolla olisi toppatakkia, neuletta ja pitkähihaista puseroa. En kyllä ihan ymmärrä, milloin noita täällä tarvitaan.

Vähän alkaa jo nyt tuntua, että olisiko meillä revanssin paikka ensi talvena. Vahvistunut on ainakin se, että Teneriffa on ollut loistava matkakohdevalinta.

Andalusia Costa del Sol Espanja Ravintolat ulkomailla Ruoka ja viini

Ravintolavinkkejä Malagaan. Minne kannattaa kulinaristin suunnistaa?

lauantai, 10 joulukuun, 2022
Jos jotain Espanjan kaupungeissa on paljon niin ravintoloita. Eipä tarvitse montaa askelta ottaa löytääkseen jonkinlaisen kuppilan janoa tai nälkää tyydyttämään. Poikkeusta tässä ei tee Malaga, minusta Sevillan jälkeen Andalusian toiseksi paras ruokakaupunki. Matkailijan päänvaiva on usein siinä, minkä valitsisi mittavasta tarjonnasta.

Reilun kahden viikon kokemus vieraassa kaupungissa ei vielä tee paikkakunnan ravintola-asiantuntijaa. Siinä ajassa kuitenkin ruuasta kiinnostunut matkaaja saa jo jotain käsitystä ravintoloiden tarjonnasta ja paikallisesta hintatasosta. Me syötiin Malagassa pääosin hyvin, mutta toki joukkoon mahtui myös pettymyksiä.

Kävimme kokeilemassa paikkakunnan ehkä tunnetuimman tapasravintolan El Pimpin, mutta meitä se ei oikein vakuuttanut. Perinnetapasten perussettiä, ei huonoa, muttei mitään mainittavaa, ei sen enempää. Siksi vähän ihmetyttikin jatkuva jono ravintolan ovella. Jos jotain hyvää voisi sanoa, niin ravintolan sisätilat ovat kivan perinteiset ja Andalusia-henkiset, sellaiset kuin ne varmasti ovat olleet iät ajat.

Tapasten ystävälle Malaga on melkoinen mekka, mutta ikävä kyllä ravintoloiden joukossa on myös melkoisia riman alittajia. Tapas sanaa voidaan näköjään käyttää mistä tahansa purkista lautaselle siirretystä valmisruuasta. Satunnaiselle matkailijalle piilee vaara saada eteensä koirankuppiroiskauksia, kuten itse näitä turistikusetuspaikkoja nimitän.

Onneksi nämä paikat ovat marginaalisia. Malaga on joka tapauksessa mahtava ruokakaupunki, jossa syö hyvin ja usein myös melko edullisesti. Tässä listaus meille mieleen jääneistä ravintoloista ja matkamme parhaista ruokakokemuksista.

33-45 Sound Restaurante Mitjana ja Gastro

Malagan vanhassa kaupungissa on itse asiassa kaksikin samalla nimellä toimivaa ravintolaa, joilla kummallakin on samanlainen musiikkiteemainen sisustus, mutta menuissa pientä eroavaisuutta.

Molempien ravintoloiden sisustus on ruokaravintolalle hieman yllättävä. Seinien kuvat kuuluisista artisteista, musiikkijulisteet ja tilassa soiva musiikki luovat kuvaa enemmän baarista kuin vakavasti otettavasta ruokaravintolasta. Tosin tämä on puhtaasti täti-ihmisen subjektiivinen mielipide.

Kävimme testaamassa molemmat ravintolat, 33-45 Mitjanan ja 33-45 Gastron. Meistä molemmat olivat loistavia. Suosikiksemme nousseeseen Gastroon menimme jopa toistamiseen. Molemmat ravintolat tarjoavat espanjalaisen keittiön muunneltuja tapasruokia hieman uudella twistillä ja totuttua tasokkaammin laitettuina.

Ylipäätään kaikki, mitä molemmissa ravintoloissa söimme oli herkullista. Annokset olivat kauniita, maistuvia ja tasoonsa nähden hyvin kohtuuhintaisia.

Suurin ero ravintoloiden välillä oli annoskoissa. 33-45 Sound Restaurant Mitjana -ravintola tarjosi hieman kalliimpia, mutta isompia annoksia. Suosikkimme 33-45 Sound Restaurant Gastron annoskoot olivat sen sijaan pienempiä, enemmänkin maistelumenutyyppisiä. Annoshinnat olivat 7-8 euron luokkaa. Kaikki annokset olivat jaettavissa.

Mikäli olet mustekalan ystävä, kokeile Gastron pulpoa. Annos oli pieni, mutta pulpo varmasti yksi parhaista, mitä olen Espanjassa syönyt. Hinta-laatusuhde molemmissa ravintoloissa oli minusta erinomainen.

La Alvaroteca

Jos olet kiinnostunut kokeilevasta ja mielikuvituksellisesta keittiöstä, tämä on sinun paikkasi. Söimme täällä ystäviemme kanssa varmasti yhden reissumme mieleenpainuvimmista aterioista. Tekisi mieli sanoa, että La Alvaroteca leikkii ruualla, mikä tekee annoksista äärettömän kiinnostavia ja tarjoaa makumaailmayllätyksiä.

Koska meitä oli koolla neljä ruuan suhteen uteliasta ja kaikkiruokaista nautiskelijaa, valitsimme ravintolan kiinnostavan White menun eli La Alvarotecan yllätysmenun. Idea on se, että jaettavia annoksia tuodaan pöytään niin kauan kunnes pöytäkunta sanoo riittävän ja sen jälkeen tulee vielä kaksi annosta. Annokset ovat pääosin normaalimenun osia, mutta asiakas ei etukäteen tiedä, mitä pöytään tuodaan.

Söimme kaiken kaikkiaan seitsemän annosta ja siihen vielä jaettavat jälkkärit päälle. Menu oli täynnä ylläreitä. Annokset olivat luovia, esillepano hauskaa, oivaltavaa ja visuaalista. Makumaailma oli kiinnostavaa ja tarkoin harkittua.

Välillä annosten ulkomuoto yllätti. Kuvittelit syöväsi ihan jotain muuta, mitä lautasella oletit olevan. Kannattaa muuten jälkkäriksi valita se muna. Varmasti yksi parhaista ja erikoisimmista jälkkäreistä, jonka olen koskaan syönyt.

Menu maksoi hengeltä ilman juomia kuudenkympin luokkaa. Ei ihan edullista, mutta hintansa väärti, mikäli haluat erilaisen ruokailukokemuksen. Ainut, mikä häiritsi kokemusta oli kiireen tuntu tarjoilussa. Annokset tuotiin pöytään turhan ripeästi. Olisimme haluneet pitää ruokien välillä pidempiä taukoja. Meille tämä ei ollut liukuhihnakokemus, ravintolalle ehkäpä. Tästä miinusta.

Restaurante Balausta

On tilanteita, kun ruokailulle tarvitaan vähän fiinimpiä puitteita. Mikäli kaipaat romanttista miljöötä illalliselle tai kaunista ympäristöä merkkipäiväjuhlaan, Malagan vanhan kaupungin ytimessä sijaitseva ravintola Balausta on oiva vaihtoehto.

Vietin tässä ravintolassa omia pyöreiden vuosien synttäreitä ja olin todella tyytyväinen kaikkeen. Ruoka oli erinomaista, palvelu ensiluokkaista ja kokemuksen täydensi juhlava miljöö 1800-luvun kaupunkipalatsissa.

Söimme meitä varten suunnitellun erikoismenun, joten en pysty sanomaan mitään ravintolan varsinaisesta menusta. Meidän viiden ruokalajin menussa kaikki oli todella hyvää. Erityisesti jäi mieleen merenelävistä tehty keitto ja täydellinen sisäfilepihvi.

Balaustan keittiömestarina toimii José Carlos García, joka pyörittää Malagan Malaguetan alueella Michelin tähditettyä ravintolaa.

KGB Malaga Gastrobar

KGB Malaga Gastrobar on vanha suosikkini Malagassa, tosin välillä kokenut pienen notkahduksen, mutta nostin sen jälleen suosituslistalleni.

Ravintolan on kehitellyt uudenlaisia fuusiotapaksia, jotka ovat voittaneet useita palkintoja alan kilpailuissa. Listalla on myös tapaksia, joiden makumaailma vie eri puolille maailmaa.

Ruokailu täällä on mutkatonta. Tapakset nautitaan tiskillä, josta tilataan annoksia sitä mukaa kuin mieli tekee. Helppo paikka vaikka nauttia vain alkupalat täällä. Kokeile kanaa Margarita drinkin tapaan. Kiva yhdistelmä makeaa ja suolaista.

Ravintolan nimi ei sitten viittaa mitenkään Venäjään. Nimen kirjainlyhenne tulee sanoista Kuartel Gastronomic Bar.

Muita kiinnostavia

Kävimme lounaalla vanhassa kaupungissa sijaitsevassa Restaurante Matizessa. Majapaikkamme emäntä piti tätä ravintolaa yhtenä kaupungin parhaimmista.

Hotellin yhteydessä toimivan ravintolan miljöö oli viihtyisä ja palvelu huippuhyvää. 17 euron hintainen menu del dia (päivän menu) oli tasokas. Hintaan sisältyi alkuruoka, pääruoka, juoma ja leipä. Jos lounaasta voi jotain päätellä, ravintola tarjoaa varmasti rahalle vastinetta myös dinnerillä.

Vanhan kaupungin pienen pieni ravintola La Barra de Zapata oli ravintola, josta ei oikein syntynyt selvää mielipidettä. Menimme ravintolaan heti sen avauduttua ja saimme viimeisen vapaan pöydän, kaikki muut olivat varattuja.

Menu oli hyvin suppea, mikä joskus on pelkästään hyvä asia. Alkuruokamme tonnikalatartar oli todella hyvä ja raikas, mutta sitten vähän sukellettiin. Kaikki loput tilaamamme annokset olivat omituisen raskaita. Liekö vain huonoja annosvalintoja vai oliko sittenkin niin, etteivät makumaailmamme kohdanneet? Yritystä ainakin tällä gourmet-tapaspaikalla oli paljon.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista