Vastoinkäymisiä matkassa: tuskainen sunnuntai

Kun ulkomailla sairastuu ja lääkäriin pitäisi päästä sunnuntaina, tulee kumman turvaton olo. Mistä ihmeestä vieraassa maassa löytää englantia puhuvan lääkärin pyhäpäivänä?

Tänään on ollut huono päivä. Vaikka Fuengirolan taivas on ollut kauniin sininen, minun taivaani ovat täyttäneet mustat pilvet. Olin aamusta niin harmistunut, että tulipa muutama kyynelkin vuodatettua niin kivusta kuin kiukusta.

Heräsin aamuyöllä järkyttävään selkäsärkyyn. Yritin ponnistaa sängystä hakemaan särkylääkettä ja tajusin, että alaselän viiltävä kipu on niin tuskallista, etten pääse omin voimin sängystä ylös. Pakko herättää mies ja saada apua.

Omituisinta tässä on se, että selkäni on lähes aina ihan kunnossa. Viime päiviä lukuunottamatta selkäsärky on minulle lähes täysin vierasta. Ensimmäinen ajatus oli, että tämä ei voi olla totta. En ollut tehnyt edes mitään poikkeavaa, kuten reväyttänyt selkääni tai nostanut painavia kantamuksia. Mitään sellaista ei ollut taustalla, johon olisin voinut yhdistää tämän yllättävän selkäsäryn.

Nyt kuitenkin viimeiset neljä päivää alaselän särky on haitannut elämääni jossain määrin. Olen napsinut satunnaisesti särkylääkkeitä ja kuvitellut, että kyllähän se nyt tästä asettuu. Mutta kun ei. Särky näytti vain kehittyvän pahempaan suuntaan päivä päivältä, kunnes oltiin tässä tilanteessa. Kipu esti liikkumisen ja normaalin toiminnan. Apua oli jostain saatava.

Meillä on kotivakuutuksiin yhdistetty molemmille jatkuvasti voimassa oleva matkavakuutus ja ensimmäiseksi tuli mieleen, että osaisikohan vakuutusyhtiömme auttaa. Vakuutusyhtiöillähän on suosituimmissa lomakohteissa usein omia sopimuslääkäreitä.

Onneksi en ole matkoilla usein sairastunut, mutta niinä harvoina kertoina, kun näin on käynyt, matkavakuutus on antanut toivottua turvaa hoitoon pääsystä. Mies soitti aamuvarhaisella Fennian ympärivuorokautiseen ulkomaan matka-apupalveluun ja apua saimme tälläkin kertaa.

Täytyy sanoa, että huolimatta siitä, että oli sunnuntaiaamu, saimme todella hyvää palvelua. Meille etsittiin Fuengirolaa lähinnä olevat päivystävät lääkäripalveluasemat, joista totesimme Benalmádenassa olevan yksityissairaalan olevan meitä lähin. Saimme tekstiviestillä tarkan osoitteen sekä maksusitoumusnumeron. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei meidän tarvinnut käyttää rahaa ollenkaan, vaan sairaala laskuttaa vakuutusyhtiötä suoraan.

Hetken päästä istuimme taksissa kohti naapurikaupunki Benalmádenaa ja sen kansainvälistä yksityissairaalaa Vithas Xanitia. Päivystyksen ilmoittautumistiskillä otettiin kopio passistani, luottokortistani ja matkavakuutuskortistani, täytin muutaman henkilötietolomakkeen ja ranteeseeni laitettiin potilasranneke potilasnumeroineen. Kutakuinkin saman tien taululle ilmestyi oma numeroni.

Ensin minut vastaanotti ilmeisesti hoidon tarvetta arvioiva hoitaja, joka kehotti odottamaan taululle tulevaa numeroa ja tietoa, mihin huoneeseen minun tulisi mennä. Viiden minuutin päästä tästä olin jo lääkärin vastaanotolla.

Vähän minulla oli vaikeuksia saada lääkärin englannista ja vaikeasta aksentista selvää, jos ei sitten omakaan kouluenglantini niin sujuvaa ole. Kovinkaan laajaa diagnoosivuoropuhelua lääkärin kanssa emme käyneet, mutta pienistä ymmärrysvaikeuksista huolimatta, asia saatiin selvitettyä. Kivun syynä on mitä todennäköisemmin tulehtunut lihas. Lääkityksenä vahvoja särkylääkkeitä ja lepoa.

Benalmádenan Vithas Xanit sairaala näytti uudehkolta.

Taksimatkalla takaisin kotiin katsoin alapuolella auringossa kimaltelevaa merta ja yritin ajatella itsekin aurinkoisia asioita. Vaikka tässä kohtaa ottikin kovasti päähän, lohdutin itseäni sillä, että tämä on hetkellistä ja pääsen pian normaaliin toimintakuntoon.

Vastoinkäymisiä välillä tulee, sille ei vaan voi mitään. Pitää päinvastoin miettiä, miten kiitollinen voin olla siitä, että olen pääosin perusterve eikä minun ole koskaan tarvinnut kärsiä pitkäaikaisista kiputiloista. Mitä sitten, jos tässä muutama matkapäivä menee pipariksi. Kokonaisuuden kannalta pieni juttu.

Näillä kuntoon.

Onnellinen olen myös siitä, etten ole matkassa yksin. Tuntuu hyvältä, kun lähellä on toinen, joka huolehtii ja hoivaa. Kummasti tuntui paremmalta, kun mies kokkaili iltapalaksi yhtä lempiruokaani, gambas pil pil, eli öljyssä, valkosipulissa ja chilissä tiristettyjä katkarapuja. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Ihmettelin muuten sitä, miten nopeasti täällä Aurinkorannikolla pystyi sunnuntaina pääsemään lääkärinhoitoon. Ei minkäänmoista pitkää ja turhauttavaa odottelua. Kymmenessä minuutissa sairaalaan tulosta olin lääkärin vastaanotolla. Täydet pisteet espanjalaiselle sujuvalle terveydenhoidolle.

Täydet pisteet myös vakuutusyhtiöni toiminnalle. Yksi asia on varmaa. En koskaan matkusta mihinkään ilman matkavakuutusta.

Parempia päiviä odotellessa.

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia Costa del Solin lääkäripalveluista?

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Tuhannen ja yhden tarinan Alhambra

Tiesitkö, että Alhambra on Espanjan suosituin nähtävyys?

Kolmisen vuotta takaperin seisoin aamuvarhaisella Alhambran lippujonossa vain kuullakseni, että päivän kaikki kiintiöliput olivat myyty. Nyt päätin toimia varman päälle ja ostin meille 14 euron hintaiset pääsyliput etukäteen netistä jo hyvissä ajoin. Alhambran lippuja pääset ostamaan täältä.

Alhambra on vanha Nasrid-dynastian palatsialue, josta kieltämättä ensi alkuun tulee mielikuva loisteliaasta ja upeasta itämaisesta palatsista. Nasridien dynastia ei kuitenkaan ollut mikään vauras dynastiasuku ja siksi Alhambra on jopa karumpi kuin etukäteen olettaisi. Rakennusaineina käytettiin mm. vaatimattomampia materiaaleja kuten stukkoa, puuta ja savea.

Historian käänteissä vuosisatoja rakennettu palatsi- ja linnoitusalue jopa hylättiin ja unohdettiin. 1600-luvulla kuninkaiden sijaan Alhambraa asuttivat kerjäläiset ja rikolliset. Toimipa se jossain vaiheessa myös ruutivarastona, jonka lukuisat räjähdykset tuhosivat omalta osaltaan palatsien rakenteita. Ikävä kyllä osa Alhambran vanhoista palatseista ja rakennuksista on muutenkin tuhoutunut tai ne on purettu aikojen saatossa.

Alhambran rakentaminen aloitettiin Nasrid-dynastian kuninkaiden toimesta 1238 vanhan linnoituksen pohjille ja samainen suku jatkoi rakentamista aina 1400-luvun puoliväliin. Rakentajina saivat kyseenalaisen kunnian toimia kristityt orjat.

Kristityt valtasivat Granadan takaisin maurien vallalta 1492, jolloin hallitsijapari Ferninand ja Isabella muuttivat Alhambraan ja jatkoivat sen rakentamista. Viimeisintä Alhambran rakennuksista, alueelle täysin sopimatonta Kaarle V:n renesanssipalatsia, alettiin rakentaa vuonna 1526, mutta se jäi lopulta kesken. Rakennus viimeisteltiin valmiiksi vasta 1900-luvulla.

1800-luvulla pariksi sadaksi vuodeksi unohdettu palatsialue löydettiin uudelleen ja sen kunnostus aloitettiin. 1870 Alhambra julistettiin kansalliseksi muistomerkiksi ja 1984 se merkittiin Unescon maailmanperintöluetteloon. Tänä päivänä on nähtävänä maailman ainoa säilynyt keskiaikainen muslimipalatsi, jossa vierailee vuosittain noin kolme miljoonaa turistia.

Alhambraan ei ole pitkä matka kävellä Granadan keskustasta, tosin nousu on jyrkkä. Ylös kukkulalle pääsee myös kätevästi minibusseilla. Pääsisäänkäynti oli hieman huonosti merkitty, mutta jatka vain rinteen kipuamista tarpeeksi pitkälle, kunnes tulet alueen päähän ja näet sisäänkäynnin vasemmalla puolella.

Muurien rajaama Alhambran alue on ollut kooltaan noin 14 hehtaaria ja siellä mahtui asumaan 40 000 ihmistä. Alhambra oli oma pieni kaupunkinsa, jossa toimi Nasrid-dynastian hovi ja haaremi.

Aluetta kierrellessä voi vain kuvitella millainen silkkien suhina on käynyt palatsien sisäpihoilla ja lukuisissa puutarhoissa. Puutarhoja oli kiva kierrellä. Vesi solisee joka puolella ja kasvillisuus oli hyvin hoidettua näin talvikautenakin, vaikka kukkivia kasveja oli tähän aikaan marraskuuta aika vähän. Luin jostain, että keväällä ja kesällä Alhambran puutarhojen kukkaloisto on yksi osa alueen hienoutta.

Rankkuudesta huolimatta kannattaa kiivetä Alcazaban linnoituksen jyrkkiä rappusia aina ylös asti vartiotorniin. Ylhäältä aukeavat huikeat maisemat lumihuippuiseen Sierra Nevadan vuoristoon ja alas Granadan valkoiseen kaupunkiin.

Alhambran parasta antia oli ehdottomasti Nasrid Palatsi Leijonapihoineen ja pitsimäisesti koristelluine katto- ja seinäpintoineen. Pihan sirot pylväiköt olivat kerrassaan kauniita. Huomioi muuten, että lipussasi on aika, jolloin sinun tulee olla Nasrid-palatsin jonossa päästäksesi sisälle. Palatsiin otetaan kerralla ainoastaan 300 vierailijaa ja vartijat näyttivät olevan tiukkoja aikojen suhteen.

Meillä meni aluetta kierrellessä vajaa neljä tuntia. Mielenkiintoista nähtävää oli paljon, vaikka Alhambra ei tarjonnutkaan ihan sellaista palatsiloistoa kuin etukäteen odotimme.

https://www.alhambradegranada.org/en/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Kurkistus meidän viikkoon – miten aika Fuengirolassa sujuu?

Miten te oikein saatte ajan siellä Fuengirolassa kulumaan? Onko ruvennut aika käymään jo pitkäksi?

Myönnetään, etukäteen vähän jännitin itsekin sitä, että tuleeko meille jossain vaiheessa ensihuuman laskeuduttua pitkästymisen tunnetta. Kun kotikulmat on tutkittu, elämä löytänyt rutiininsa ja miehen kanssa vietetään aikaa pääosin kahdestaan 24/7, alkaako tuntua siltä, että Aurinkorannikon elämän hohdokkuus häviää?

Tässä teille kuulumisia meidän menneeltä viikolta. Mitä itse luulette, olemmeko jo kovin puutuneita?

Maanantai

Flunssa vaivaa. Pukeutuminen on täällä ollut koko ajan yhtä vaikeaa. Auringossa on kuuma ja varjossa useimmiten tähän aikaan vuodesta viileää. Ja jos vähänkään tuulee ja on kosteutta, ilmassa on selvää raakuutta etenkin iltaisin. Tuntuu, että jokaiseen ulosmenoon olisi paras varustautua varmuuden vuoksi niin topilla kuin toppatakilla.

Kerroin aiemmin, että edellisellä viikolla lähdin Granadaan ihan turhan kesäisissä pukimissa. Sillä seurauksella, että sunnuntain sitten makasin petin pohjalla flunssaisena lähes koko päivän. Onneksi yhden päivän lepo teki ihmeitä ja maanantaina olo oli jo paljon parempi.

Tuleva joulu pääsee täällä Aurinkorannikolla välillä unohtumaan. Alkuviikosta mietin, että pitäisikö alkaa jollain lailla valmistautumaan. Hankkia kenties jotain? Pitäisikö joulufiilistä alkaa jotenkin nostattamaan?

Jouluvalot appelsiinipuissa eivät oikein saa joulutunnelmaa syttymään.

Kun paikalliset jouluseimiviritelmät eivät ihan vastaa omaa toivettani joulukoristelusta, päätimme tehdä täsmäiskun kotoiseen Ikean runsaudensarveen Malagaan. Ostoslistalle pantiin joulujuttuja, kuten servettejä, kynttilöitä, tuikkukuppeja ja jotain tuttuja jouluherkkuja.

En oikeasti ymmärrä kuinka Ikea pystyy tekemään sen aina. Vaikka tarkoitus ei olisi hankkia juurikaan mitään erityistä, jostain kumman syystä ostoskassiin kertyy tavaraa AINA enemmän kuin olit ajatellut. Vai mitä voitte päätellä siitä, että meillä oli suunniteltujen lisäksi tuomisena nojatuoli, jalkalamppu, wokkipannu, tuolien istuinpäällisiä, pussilakanat, juomalaseja, kahvimukeja, puisia leikkuulautoja, pannunalusia ja puolukkahilloa?

Olimme varmaan näky, kun mies raahasi kolmea Ikean maksikassia ja minä suurta neliskulmaista laatikkoa ensin Ikeasta juna-asemalle ja kotiasemalta vielä kotiin.

Mutta onpahan meillä nyt lisää asumismukavuutta. Saimme kotiimme kynttilöiden ja jouluservettien lisäksi kaivatun lukunurkkauksen nojatuolilla ja hyvällä lukuvalolla. On se mukavaa, että Ikea on olemassa.

Nyt passaa lueskella.

Tiistai

Tämä päivä oli pyhitetty kauneudenhoidolle. Olin sopinut kasvohoidoista Fuengirolan Glow Beauty kauneushoitolan kanssa. Kieltämättä oma ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat jäljet ottavat välillä päähän ja päätin, että nyt kun on aikaa, satsaan enemmän oman ulkonäköni hoitoon.

Kauneuskäsittelyihin menoa madaltaa Suomea selvästi halvempi hintataso niin hoidoissa kuin kampaamopalveluissa. Oikaiskaa, jos olen väärässä, mutta karkeasti arveltuna puhutaan jopa puolet edullisemmista hinnoista.

Siitä, mitä minulle tehtiin, pääset lukemaan täältä. Käsittelyn jäljiltä olin sen verran hummerinpunainen, että päätin jäädä tiistaina suosiolla loppu päiväksi kotiin.

Mies oli käynyt aamupäivällä jälleen hekumoimassa Mercadonan kalatiskillä. Meillä syötiin päivälliseksi vaaleita simpukoita, joita rakastan yli kaiken. En tiedä onko näille suomalaista nimeä, mutta espanjaksi nämä sydämenmuotoiset herkullisuudet ovat almejas. Niin muchos, muchos maukkaita.

Keskiviikko

Joulukuun viides ja meidän 22. hääpäivämme. Herättiin ajoissa ja kiirehdittiin aamulenkille ennen auringonnousua. Pilvettömänä päivänä aamut ovat täällä minusta ehdottomasti päivän parasta aikaa. Kultapallo nousee meren takaa, värjää hetken taivaanrannan ja hujauksessa kaikki kylpee valossa ja lämmössä.

Olimme päättäneet lähteä viettämään hääpäiväämme Malagaan, mikä tuntui lähinnä epätodellisen hauskalta. Käytännössä tämä tarkoitti vain noin 40 minuutin junamatkaa lähiasemaltamme.

Paloin halusta nähdä Malagan kehutut jouluvalot ja ennen kaikkea pääostoskadun Calle Larioksen maailmankuulun valo- ja äänishown. Spektaakkeli oli juuri niin vaikuttava kuin osasin odottaa. Koko pitkä ostoskatu oli katettu kauttaaltaan 600 000:lla led-lampulla, jotka ”tanssivat” musiikin tahtiin. Upeaa!! Menkää ihmeessä katsomaan, jos lähitienoilla olette. Valoshowta esitetään 6. tammikuuta saakka.

Malagan vanha kaupunki on täydellinen paikka kierrellä tapasbaareja tai istahdella lasilliselle kapeille kujille. Käytiin parissakin ravintolassa syömässä muutama tapasannos. Vanha lempparipaikkani KGB petti tällä kertaa. Hinnat olivat nousseet edellisestä kerrasta ja tuntui, etten enää löytänyt ravintolan tapasannoksista samaa innovatiivisuutta kuin ennen.

Jos vähänkään olet perso kuohuvalle, etsi käsiisi vanhasta kaupungista La Medusa niminen samppanjabaari ja ravintola (Calle Santa Maria 25). Enpä ihan äkkiä muista, (Champagnen maakuntaa lukuunottamatta) mistä olisin löytänyt näin hyvän valikoiman laseittain tarjottavia samppanjoita ja mihin hintaan! Ravintolasta saa myös laatucavoja lasettain ja ken ostereita rakastaa, tämä on sinulle must.

Väittäisin, että La Medusa on kuohuvan ystävälle löytö. Ainakin meistä oli mukavaa istua lämmitetyllä terassilla ja maistella erilaisia laadukkaita ja kohtuuhintaisia kuohujuomia.

Malaga on täynnä tunnelmaa.

Torstai

Pyhäpäivää vietettiin 6.12. täälläkin. Espanjalaisilla oli jokin perustuslainpäivä, jonka vuoksi kaupat olivat kiinni ja sellainen letkeä pyhäpäivämeininki vallalla. Ihmiset kuljeskelivat päämäärättä pitkin Paseon rantakatua, ja näiden kiireettömien yksilöiden joukkoon liityimme itsekin.

Taivalsimme keskustaan, pysähdyimme lempparikahvila Lorena Cafessa ja paluumatkalla lähiapteekissa. Röhäköhä vaivaa meitä molempia ja sen lisäksi toinen silmäni oli punoittava, vuotava ja kutiseva. Silmätulehdus ilmeisemmin.

Olen aina miettinyt, että mihin kummaan perustuu se, ettei Suomessa saa apteekeista ilman reseptiä mitään tehokkaampia lääkkeitä. Täällä saat saman tien vahvemmat ropit, kuten nytkin antibioottitippoja silmään. Sillä seurauksella, että seuraavana päivänä silmäni oli jo lähes kunnossa.

Mies jaksaa edelleenkin olla ihastuksissaan uusista ruokien raaka-aineista. Itsenäisyyspäivän menu oli meillä tänään valkoviinissä ja yrteissä haudutettua kania.

Illalla katsottiin telkkarista totuttuun tapaan linnanjuhlia ja kilisteltiin hyvää itsenäisyyspäivää cavalasillisilla.

Perjantai

Pilvinen päivä. Hypättiin bussiin ja ajettiin Miramar-ostoskeskukseen. Päämäärätöntä haahuilua vaate- ja kenkäkaupoissa. Lopuksi Carrefourin ruokaosastolle.

Minua taitaa selvästi vaivata jonkin sortin joulustressi. Vai pitäisikö sanoa, että stressi siitä, ettei joulun eteen tee yhtikäs mitään. Tuntisi itsensä ilmiselvästi paremmaksi ihmiseksi, jos edes valmistelisi joulua muutamalla aiheeseen sopivalla ostoksella.

Jotain pientä tuli kuin tulikin joulua varten hankittua. Paikalliseen tapaan ostimme lajitelman perinteisiä espanjalaisia joulumakeisia, niitä aitoja Estepeñan tekemiä. Carrefourin loistavasta viinitarjonnasta tarttui mukaan pari pulloa Juve & Campsin huippucavaa, jonka kanssa tehtiin tuttavuutta toissailtana Malagassa.

Illalla kävin naapurini kanssa viinilasillisilla. Sattui nimittäin niin hauskasti, että eräs blogini lukija oli tajunnut kuvista, että hyvänen aika, mehän ollaan ihan naapureita keskenämme. Asustellaan samassa talossa vierekkäisissä rapuissa. Oli äärimmäisen mukavaa saada naisseuraa ja ennen kaikkea tavata mukava uusi ihminen.

Lauantai

Varmaan yksi lämpimimmistä päivistä, mitä on kohdallemme sattunut täällä ollessamme. Huomasimme heti, että aamulenkille tuli laitettua tällä kertaa ihan liikaa päälle.

Istuttiin poikkeuksellisen pitkään lenkin päätteeksi lähikahvilassamme ja varastoitiin itseemme aimo annos auringon C-vitamiinia. Talvikuukausien aurinko tuntuu edelleenkin niin syvälle käyvän hyvältä.

Lounasta syötiin tänään parvekkeellamme. Piti oikein muistuttaa, että oikeasti, joulukuuta eletään. Yritin sinnikkäästi jaksaa istua auringossa vähän pidempään, jotta saisin naamaani edes himpun verran rusketusta. Korkeista suojakertoimista huolimatta punainen näyttää olevan minun rusketukseni.

Lounas parvekkeella joulukuussa on aika kiva juttu.

Iltapäivällä pelattiin tunnin verran pingistä. Meillä on kiva taloyhtiö, jossa asukkaiden käytössä on pingispöytä ja padelkenttä. Padelmailojen ostoa tässä kovasti harkitaan.

Illalla heiteltiin matkalaukkuun seuraavien päivien matkavaatteita. Sunnuntaina oli tarkoituksemme lähteä pariksi päiväksi yhteen Andalusian suosikkikaupunkiini, Córdobaan. Olin innoissani päästessäni miehen kanssa kaksistaan kaupunkiin, joka oli uusimpia Andalusian tuttavuuksiani viime syksyltä.

Röhinä ja yskä meitä molempia vaan edelleen vaivaa. Eikä tietysti ihme, liikutaanhan jatkuvasti suurissa lämpötilavaihteluissa kylmästä lämpimään ja toisin päin. Vilustumiselta on niin vaikea välttyä, sillä vetoa on vähän joka nurkalla. Toivottavasti päästään tästä röhästä molemmat pian eroon.

Aamu on ihmisen parasta aikaa.

Sunnuntai

Aamulla mies yski ja niisti huolestuttavan paljon. Olimme varanneet Córdobasta hotellihuoneen hinnalla, jota ei voinut peruuttaa, joten flunssasta huolimatta lähdimme matkaan. Ensin paikallisjunalla Malagan rautatieasemalle ja sieltä bussilla Córdobaan.

Reilun parin tunnin matkan jälkeen kävelimme hotelliimme Eurostar Patios de Cordóbaan. Olin majoittunut samaisessa hotellissa viime syksynä ja tykästynyt viihtyisiin hotellihuoneisiin, hotellin rauhalliseen tunnelmaan ja erinomaiseen sijaintiin vanhan kaupungin kupeessa. Nyt meillä oli vain himpun verran parempi superior-huone.

Sunnuntaipäivä ja pitkät pyhät olivat saanet córdobalaiset liikkeelle, sillä äänekäs paikallinen elämä näkyi ja kuului etenkin vanhan kaupungin aukioiden ja joenvarren ravintoloissa. Lounastimme eräällä terassilla syöden mm. paikallista salmojeroa, joka on paikallinen muunnos gazpachosta. Nauratti, kun joissain pöydissä viriteltiin laulua, jota seurue tehosti taputuksilla ja joku innokkain nousi seisomaan ottaen muutaman flamencoaskeleen. Córdoba jäi jälleen mieleen elämäniloisena kaupunkina.

Paikallista perinneruokaa salmojeroa.Córdobalaisia herkkuja joulumarkkinoilla.

Córdoban keskustassa oli meneillään joulumarkkinat. Musiikki soi, mandariinipuut oli koristeltu jouluvaloin, ihmisiä oli kaikkialla, paikalliset elintarvikkeet ja käsityöt tekivät kauppansa. Ihana tunnelma, tuli ihan jouluinen olo.

Päivän viimeinen yllätys tuli hotellihuoneessa. Olin juuri riisumassa vaatteita, kun silmäni naulautuivat pöydällä jäissä olevaan kuoharipulloon, – Kulta, mikä toi on? Mies oli yhtä hämmästynyt kuin minä. – Ei harmainta aavistusta.

Kiva ylläri hotellihuoneessa.

Eihän siinä mitään. Korkattiin pullo ja päätettiin päivä kuplivalla. Seuraavana aamuna tiedustelin respasta mysteeripullon taustaa. Superior-huoneisiin kuuluu kuulema pullo cavaa. Kiitos kovasti, meille kelpasi.

Tähän oli hyvä päättää mukava viikko ja kiva päivä yhdessä Andalusian elämäniloisemmista kaupungeista. Tähän mennessä jokainen viikko Fuengirolassa ja muualla Andalusiassa on tarjonnut pieniä mikroseikkailuja ja päiviä, joista olemme nauttineet niin suunnattomasti.

Elämä hymyilee yhdessä usein paistavan auringon kanssa.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Tukka hyvin ja naama kiittää – kauneuskäsittelyissä Fuengirolassa

Yhteistyössä Glow Beauty Fuengirola

Uudella paikkakunnalla on aina oma juttunsa löytää hyvä kampaaja. Mietin pitkään, että hakeutuisinko espanjalaiseen kampaamoon vai menisinkö tässäkin helpoimman kautta ja kääntyisin jonkin Fuengirolassa toimivan suomalaiskampaamon puoleen.

Omat hiukseni ovat pohjoismaalaisen ohuet ja hennot. Kun tätä materiaalia vertaa espanjalaisten runsaisiin kuontaloihin, katsoin turvallisimmaksi vaihtoehdoksi valita suomalaisomisteisen kampaamon, jossa ollaan totuttu käsittelemään omanlaistani hiuslaatua. Samalla eliminoisin myös mahdollisen kieliongelman mukanaan tuomat riskit.

Siskoni suosituksesta otin yhteyttä Fuengirolan bussikadulla (Avenida de los Boliches 62) toimivaan Glow Beauty kampaamo/kauneushoitolaan. Liikkeessä työskentelee yrittäjänä ja kosmetologina toimivan Minna Landénin lisäksi kaksi kampaajaa.

Hiukseni olivat Fuengirola-viikkojen aikaan päässeet kerrassaan huonoon kuntoon. Vesi on täällä hyvin kalkkipitoista, mikä saa hiukseni aivan tajuttomaan sotkuun. Tuntui, etten pärjännyt enää vanhoilla hoitotuotteilla. Pesun jälkeen edessä oli takkukimppu, jota selvitellessä hennot hiukseni vain katkeilivat. Lisäksi aurinko oli taittanut vaaleaksi raidoitetut hiukseni kellertaviksi.

Mitä ihmettä voi tehdä tälle takkupesälle?

Tällaisen ongelma-aineksen kanssa käännyin Glow Beautyn Alinan puoleen. Kampaaja ehdotti hiuksilleni ensimmäiseksi Olaplex-hoitoa, jolla saataisiin korjattua hiusteni haurastunutta rakennetta sekä suojattua hiusta tulevalta värikäsittelyltä.

Oli mukava asia löytää uusi kampaaja, jolla oli hyviä ehdotuksia niin hiusteni kunnon, värin kuin leikkauksen suhteen. Alinan ehdotuksesta hiuksiini laitettiin entisten raitojen joukkoon hieman tummempia raitoja, joiden sävy oli lähellä hiusteni omaa väriä. Näin hiukseni saatiin paksumman ja luonnollisemman näköisiksi.

En halunnut, että hiuksiani lyhennetään edestä paljoa. Sen sijaan niskaosaa lyhennettiin enemmän, mutta muuten malli pidettiin tasapitkänä ja napakkana. Näin huonokuntoista latvaa saatiin vähän pois ja kokonaisuus näyttämään tuuheammalta. Halutessa hiukset olisi helppo kääntää myös kiharoille.

Tyytyväinen asiakas kiittää. Hiukseni kunto parani silmissä, niissä on nyt enemmän kiiltoa ja pärjään kalkkipitoisen veden kanssa entistä paremmin. Oma osansa on myös mukaan lähteneellä kookoshoitoöljyllä, jota laitan hiuksiin muutaman tipan aina pesun jälkeen.

Lopputulos.

Seuraavalla viikolla käännyin iho-ongelmieni kanssa Glow Beautyn yrittäjän Minnan puoleen. Herkkä ja helposti palava ihoni tarvitsee kunnon suojakertoimet, mutta aurinkovoiteilla läträäminen on nostanut otsaani talimuhkuroita.

Minna tutki kasvoni ja totesi, että pintakuiva ihoni tarvitsee ensin kunnon puhdistusta ja kosteutusta. Ja sitten jotain järeämpää, jolla saadaan kasvojeni sävyä heleytettyä ja pintaverenkiertoa parannettua.

Aluksi ihoni puhdistettiin huolella ja käsiteltiin kevyellä happokuorinnalla. Pienirakeinen kuorinta tuntui aavistuksen kuumottavana kihelmöintinä. Kuorinnalla poistettiin kuollutta ihosolukkoa, jolloin iho pystyy paremmin ottamaan vastaan kosteuttavat hoitotuotteet. Kuorinta myös tasapainottaa talineritystä, jolloin finnit, mustapäät ja otsani talitukkeumat vähenisivät.

Olin kyllä aiemminkin kuullut mikroneulauksesta, mutta jo sanana neulaus on tuntunut aika rajulta toimenpiteeltä. Minna suositteli käsittelyä ehdottomasti ikääntyvälle iholleni. Kukapa tämän ikäinen yli viisikymppinen nainen voi kieltäytyä käsittelystä, joka lupaa heleyttää ihon väriä, tasoittaa kirjavuutta kuten pigmenttiläiskiä, ehkäistä ryppyjen muodostumista ja parantaa pintaverenkiertoa. Siispä tuumasta toimeen.

Minna on toiminut Fuengirolassa kauneudenhoitoalanyrittäjänä jo kahdeksan vuotta.

Kasvoni käsiteltiin kauttaaltaan mikroneulauskynällä, jossa on 12 steriiliä mikroneulaa. Käsittely tekee ihoon tuhansia mikroskooppisen pieniä reikiä, jonka seurauksena iho käynnistää oman korjausprosessin, joka aktivoi ihon omaa kollageenituotantoa. Edellä lueteltujen asioiden lisäksi kasvojen pitäisi myös napakoitua kollageenituotannon parantuessa.

Hoidon aikana iholleni levitettiin useamman kerran C-vitamiinia sisältää hoitoseerumia, joka rullauksen ansiosta imeytyy ihoon paremmin.

Kun neuloista puhutaan, tulee aina mieleen, että toimenpide on kivulias. Rouheaa nipistelyä lukuunottamatta mitään muuta en tuntenut. Ainut, että hoidon jälkeen ihoni oli aika tavalla punoittava ja kirjava, joten mitään menoja ei kannata samalle päivälle sopia. Kirjavuus kyllä tasaantui seuraavaan aamuun mennessä. Aurinkoa ja hikiliikuntaa tulee myös välttää hoitopäivänä.

Päätinkin jäädä täksi päiväksi kotiin.

Nyt jään sitten odottelemaan tuloksia. Ja tiedoksi vaan, että miehelle on sitten turha yrittää selittää, mitä sulle on tehty. ”Ai, että sun naama reijitettiin? Ja se nuorentaa, niinkö?”

Täytyy myöntää, että olen viime aikoina laiminlyönyt ihoni hoitoa. Tuntuu, että elämässä on ollut viime kuukausina niin paljon kaikenlaista, etten ole oikein jaksanut kiinnittää tarvittavaa huomiota kauneudenhoitoon. Mitä nyt olen iltaisin puhdistellut kasvoja jollain putsarilla ja taputellut kosteusvoidetta päälle.

Tänne muuttaessamme tavaraa oli matkalaukuissa sen verran paljon, että hankin kevennystä jättämällä osan purkkiarsenaalista kotiin. Ja arvatkaapa, mistä tuli kosmetiikka hankittua ensi hätään? No Mercadonasta tietysti, halpaa kun oli 🙂

Glow Beautyssa oli hyvät valikoimat kampaamo- ja kauneudenhoitotuotteita. Omistaja tuo itse maahan tuotteita.

Olen myös aina ollut äärimmäisen huono käyttämään erilaisia kosmetologipalveluja. Osittain siitäkin syystä, että ne ovat Suomessa minusta melko arvokkaita ja muut asiat on tullut priorisoitua omaa ulkonäköä tärkeämmiksi.

Kauneushoitolat saavat minut myös tuntemaan oloni jotenkin epämukavaksi. Hoitoloiden viimeisen päälle laittautuneet kosmetologit aiheuttavat lähes alemmuuskompleksia, joten epämukavuusalueella selvästi ollaan.

Kun Glown Minna kysyi, että milloin olen viimeksi käynyt kosmetologilla kauneushoidoissa, en oikeastaan enää edes muistanut. Niin pitkä aika viimeisimmästä käynnistä on. Tässä kohtaa ikääntyvän naisen elämää pitäisi kyllä ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa huolehtimaan hyvinvoinnin ohella enemmän myös ulkonäöstä.

Omalla kohdallani kynnystä varmasti madaltaa Fuengirolan kauneuspalveluiden Suomea selvästi edullisempi hintataso. Sekä aivan varmasti minulle sopivan matalan kynnyksen kauneushoitolan löytyminen.

Glow Beautyn naiset: Alina, Minna ja Angela. (Kuva Glow Beauty).

Glow Beautyn ajanvaraus onnistuu kätevästi netistä, josta näkee myös eri hoitojen ja kampaamopalveluiden hinnat. Kiitos Glow Beautyn ammattitaitoiset naiset hyvästä työstä ja ystävällisestä palvelusta.

https://www.glowbeauty.es/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Granada, kätketyn kaihon ja surumielisen intohimon kaupunki

Kapeita kiemurtelevia mukulakivikujia, joiden syvyksiin aurinko ei koskaan yllä. Äänekästä kaupunkielämää, tunnelmallisia tapasbaareja, rinteitä kipuavia valkoisia taloja.

Granada on juuri sellainen kaupunki, mikä tulee mieleen sanasta Andalusia. Flamencokaupunki, jossa tanssi ja laulu on kaikkea tärkeämpää. Vilkkaudesta huolimatta Granada on minusta jotenkin hieman surumielinen. Karhea ja mollivoittoinen kuin flamencolaulajan tulkinta, mutta samaan aikaan kuuma ja vaativa kuin kitaran hakkaava rytmi.

Kävin Granadassa toistamiseen ja ihastuin entisestään. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena, hankin meille liput Maurien linnoituspalatsiin Alhambraan etukäteen. Viime kerralla menin kaupunkiin vilkkaana viikonloppuna vain todetakseni, ettei lippuja saanut.

Jos mielit Alhambraan, liput pystyt ostamaan vaikka täältä. Jos vain suinkin voit, mene viikolla ja vältä vilkkaimpia turistikausia. Nautit käynnistä paljon enemmän. Kirjoitan Alhambra kokemuksistani erikseen vähän myöhemmin.

Eikä sitten marraskuussa kannata mennä Granadaan paljain varpain sandaaleissa, kuten minä tyhmä turisti. Lähtiessämme Fuengirolasta sää oli mitä kesäisin ja olin pukeutunut ohuisiin kesähousuihin ja t-paitaan. Lumihuippuisen Sierra Nevada -vuoriston kupeessa sijaitseva kaupunki otti meidät vastaan raikkaalla vuoristoilmalla ja 12 asteen lämpötilalla.

Paikalliset olivat varustautuneet toppatakein, villahuivein ja talvisaappain. Kiitin itseäni, että olin heittänyt matkalaukkuun farkut ja kevyttoppiksen. Niillä oli nimittäin käyttöä seuraavien päivien aikana.

Granadan vanha keskusta on melkoisen tiivis ja kävellen pärjää ihan hyvin, varsinkin jos pystyt kiipeilemään jyrkkiä rinteitä. Tosin kapeilla kaduilla kulkee myös edullisia pikkubusseja, joilla pääsee kätevämmin nousemaan ylös Alhambraan tai vanhaan arabilaiseen kaupunginosaan Albayziin.

Kannattaa myös käydä pyörähtämässä flamencoluolistaan tunnetussa Sacromontessa. Minibusseja eri puolille lähtee mm. Plaza Nuevan laidalta.

Tapaskulttuuri on viety Granadassa ihan omalle tasolleen. Joka paikassa viinilasillisen tai oluen kyytipojaksi tuotiin tapaksia. Kyse ei ollut mistään oliivikupeista, vaan ihan oikeasti laitetuista tapasannoksista.

Ruokailun voisi illan aikana hoitaa näinkin, sillä kaupunki on täynnänsä toinen toistaan viihtyisempiä ja tunnelmallisempia viinibaareja, bodegoita, joiden hämyyn voisin uppoutua vaikka koko illaksi.

Kaikki matkaoppaat kehottavat turistia suunnistamaan Calle Navas -kadun tapasbaareihin. Itselläni alkavat hälytyskellot soimaan siinä vaiheessa, kun kadunpätkällä seisoo vieri vieressä sisäänheittäjiä. Siksipä suunnistimme muualle, sillä tarjonnasta ei todellakaan ole pulaa lähikatujen varsilla.

Tässä muutama kokeilemisen arvoinen ravintolavinkki:

El Pescaito de Carmela

Kalaa ja mereneläviä. Ei ihan halvimmasta päästä, mutta kaikki mitä söimme oli hyvää. Peukkuja simpukoille ja friteeratuille katkarapupullille (croquetas).

Rosario Valera

Viihtyisä viinibaari. Täällä emme syöneet, mutta kuolailimme paikan kiinnostavan näköisiä ruoka-annoksia.

Bar Parraga Tres

Tylsän näköinen mesta, jossa palvelukin vähän hidasta. Jos kestät nämä, alle kympin hintainen päivän menu (menu del día) tarjosi kuitenkin hyvän hinta-laatusuhteen. Kokeile paikallista kylmää tomaattisosekeittoa salmojeroa.

La Bodega de Antonio

Vanha ravintola, joka on ollut tässä varmaan iät ja ajat. Käsittämätöntä, mitä kaikkea voi saada yhdeksällä eurolla. Menu del díaa ei turistille heti tarjottu, mutta kysymällä löytyi. Mitään menulistaa ei myöskään ollut, tarjoilija vain luetteli, mitä tänään on saatavana. Tässä kohtaa oli suuri apu muutamasta osaamastani espanjan ruokasanaston sanasta.

Alkuruuaksi vedettiin mittavan kokoiset paella-annokset, pääruuaksi miehelle entrecote-pihvi ja minulle paistettua päivän kalaa. Vain yhdeksän euroa alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, viini ja leipä.

Tähän aikaan talvea Granadasta saa majoitusta mukavaan hintaan. Yövyimme pari yötä vanhassa kaupungissa Nieves nimisessä hotellissa hintaan 31 euroa/vrk. Huone oli vähän kolkko, mutta siisti. Plussaa remontoidusta kylppäristä ja loistavasta sijainnista kävelyetäisyyden päässä Alhambrasta. Tosin meteliä kantautui huoneeseen vielä yömyöhällä, mutta tuohon hintaan on valmis jostain tinkimään. Majoitus kannattaa minusta ehdottomasti ottaa Granadan vanhasta kaupungista läheltä katedraalia.

Menimme Granadaan bussilla Malagasta. Matka kesti tunnin ja 45 minuuttia ja kustansi 12 euroa hengeltä. Bussiasema sijaitsee reilun kolmen kilometrin päässä vanhasta kaupungista, joten taksia tai keskustaan vievää bussia kannattaa käyttää.

Granadan kaltaisten kaupunkien vuoksi alan hyvin ymmärtämään, miksi niin paljon pidän Andalusiasta. Tällaiset sielukkaat vanhat kaupungit ovat minusta tämän alueen kirkkaimpia helmiä.

Aiempia tunnelmia Granadasta löydät täältä ja täältä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Fuengirolan ihastuttavat jouluvalot

Fuengirolan yli kaksi miljoonaa LED-valoa ovat hullaannuttaneet minut.

Viime viikolla Fuengirola puettiin jouluasuun. Yli 70 katua, yli 10 aukiota ja yli 100 julkista rakennusta ovat saaneet koristukset jouluvaloista, joissa loistaa kaikkinensa yli kaksi miljoonaa LED-lamppua.

Lähdettiin miehen kanssa sunnuntaina iltalenkille tarkoituksenamme käydä vähän fiilistelemässä jouluasuista kaupunkia. Niinhän siinä sitten kävi, että huomaamattamme tuli illan aikana kuljettua 13 kilometriä. Valo toisensa jälkeen johdatti meitä eteenpäin kuin Itämaan tietäjiä konsanaan.

Ensi alkuun Rafaelin aukion 18-metrinen valokuusi ihastutti. Väriä vaihtavan kuusikehikon sisäänkin saattoi mennä ihmettelemään valospektaakkelia, joka väliin yltyi tuikkimaan spektrin kaikissa väreissä.

Bussikatua, Avenue Los Bolichesia, oli valaistu kilometrien matkalta kadun päälle ripustetuilla tähtivaloilla. Katsetta kannatti kääntää myös pienemmille sivukaduille, sillä jouluvaloja näytti olevan vähän kaikkialla. Fuengirola oikeasti nyt loistaa!

Seuraava huikaiseva valopläjäys tuli vastaan Plaza de la Constituciónilla. Aukiota ympäröivistä puista roikkui valtaisa määrä valoketjuja, jotka hehkuivat melkoisena valomerenä. Jouluista tunnelmaa nostattivat lisäksi aukion pienimuotoiset joulumarkkinat ja kirkon viereen valoista rakennettu seimiasetelma.

Aukio oli minusta tosi kaunis. – Vain lumi puuttuu, totesi mies ja meitä vähän nauratti, kun tajuttiin, että tänä vuonna meillä on varmuudella musta joulu.

Varsinainen jouluvalohuipennus kohdattiin kaupungintalon edustalla Espanjalaisella aukiolla. Aukion yli kurkotti kiemuraisia ”valonauhoja”, jotka päätyivät jättikokoiseen välkkyvään ja valoa vaihtavaan kuusenpalloon. Kokonaisuus on kerrassaan hieno. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan.

Siinä vieressä muuten, Plaza Reyes Catolicosilla hotelli Casa Consistorialin edessä, on Belén, yksi Fuengirolan jouluseimistä. On mahtanut olla iso duuni rakentaa jeesusseimen lisäksi kokonainen kylä kaikkine toimintoineen ja pienine yksityiskohtineen.

Näissä jouluseimikokonaisuuksissa on minusta jotain todella hellyttävää. Espanjassa matkaillessani olen jossain kohdannut kauppoja, jotka myyvät pelkästään tällaista jouluseimissä käytettävää miniatyyritavaraa.

Joulutunnelmaan pääsi tällä reitillä virittäytymään ihan kunnolla. Ja jos jouluvalot ovat sinun juttusi, kannattaa käydä myös Malagassa. 30.11.2018 sytytetään Malagan Larios-kadun (Calle Larios) kuuluisat jouluvalot. 600 000 LED-lamppua, valospektaakkeli ja äänishow tarjoavat ihasteltavaa joka ilta klo 18.30, 20.00 ja 21.30.

Minun on ainakin ihan pakko mennä fiilistelemään. Nämä valojutut ovat vaan niin hurmaavia.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Onko ruoka Espanjassa halvempaa kuin Suomessa? Katso testin tulokset.

Espanjassa asumisen ensimmäisinä viikkoina olemme miettineet useasti onko ruoka Espanjassa oikeasti paljon halvempaa kuin Suomessa. Vai onko sittenkin kyse siitä, että alkuhuumassa näkee kaiken vähän ruusunpunaisten linssien läpi?

Oma tuntumamme on ollut, että samalla rahalla saa ruokakaupassa Espanjassa enemmän kuin Suomessa. Kassalla on tullut silloin tällöin hämmästeltyä odotettua pienempää ostosten loppusummaa. Mutta onko ruoka sittenkään Espanjassa halvempaa kuin Suomessa? Hämääkö asiaa vain tiettyjen tuoteryhmien, kuten vihannesten ja alkoholin, suuri hinnanero?

Oikeastaan rupesin asiaa toden teolla miettimään, kun joku blogini lukija kirjoitti, ettei ruoka Espanjassa ole niin halpaa kuin yleisesti luullaan. Hintaero Suomeen on kuulema pieni.

Asia alkoi sen verran kiinnostamaan, että päätin tehdä käytännön testin ja ottaa asiasta selvää. Tein listan tavallisista vähittäiskaupan ostoskoriin päätyvistä tuotteista. Halusin ottaa mukaan monipuolisesti lihaa, kalaa, vihanneksia, hedelmiä, pakasteita, leipä- ja maitotuotteita sekä myös alkoholia. Sellaisia tuotteita, joihin itse kaupan hyllyiltä tarttuisin.

Vertailukaupoiksi valitsin molemman maan suositut päivittäistavaramarketit, Suomesta Prisman ja Espanjasta Mercadonan. Tuotteissa pyrin valitsemaan mahdollisimman tavallisia tuotemerkkejä ja pääosin suosin molemmissa maissa oman maan tuotteita aina silloin kun se oli mahdollista.

Lähtökohtana oli, että vertailtavat tuotteet ovat mahdollisimman samankaltaisia niin laadullisesti kuin pakkauskooltaan. Tosin ihan saman kokoisia pakkauksia en kaikkien tuotteiden osalta löytänyt, sillä Mercadonassa monet pakkauskoot ovat Suomea suurempia. Mikäli painoero oli merkittävän suuri, olen muuttanut hinnat kilohinnan mukaan vastaamaan toisiaan tai maininnut eriävät pakkauskoot.

Todettakoon vielä, että tässä kohtaa tarkastelen asiaa vain normikuluttajan kannalta. En halua ottaa kantaa hintaan vaikuttaviin seikkoihin kuten palkkatasoon ja verotukseen. Halusin vain yksinkertaisesti selvittää, paljonko meidän viikon ostoskorin arvo on Suomessa versus Espanja. Säästämmekö Espanjassa päivittäistavaramenoissa?

Vaikka ilmakuivatun kinkun hintaa ei vertailtukaan, monissa lihatuotteissa hintaero oli yllättävän pieni.

Tässä vertailtavat tuotteet hintoineen. Ensimmäiset hinnat ovat Prismasta, jälkimmäiset Mercadonasta. Yllättääkö mikään?

Tomaatti, punainen, kotimainen, irtomyynti, 1kg 3,79/1,29

Munakoiso, espanjalainen, 1 kg 4,39/1,29

Kukkakaali, espanjalainen, 1 kg 3,25/1,29

Salaattisekoituspussi 180 g 2,19/0,99

Paprika, punainen, espanjalainen, 1 kg 2,69/2,09

Kesäkurpitsa, espanjalainen, 1 kg 2,75/1,49

Wok-vihannekset, pakaste, 750 g/600 g 3,29/1,40

Appelsiini, espanjalainen, 1 kg 1,65/1,19

Viinirypälerasia, vihreä, 500 g 3,50/2,25

Kirjolohi (Suomi)/norjanlohi (Espanja), kokonainen, 1 kg 10,90/8,95

Muikku (Suomi)/boquerones (Espanja), irtomyynti, 1 kg 6,90/3,95

Katkaravut isot, pakaste, 180 g 3,95/2,25

Porsaan sisäfile, maustamaton, 1 kg 12,95/9,09

Naudan ulkofile, maustamaton, 1 kg 21,90/21,50

Jauheliha, sika-nauta, 400 g/500 g 1,98/3,10

Broilerin fileleike, 800 g 7,29/4,65

Pekoni, 170 g/210 g 1,89/1,75

Raakamakkara, 240 g/382 g 2,95/2,27

Keittokinkkuleikkele, 250 g 2,75/1,49

Tuorejuusto, yrtit, 200 g 1,89/1,25

Salaattijuustokuutio, 200 g 2,49/1,60

Pakastepizza, kinkku, keskikokoinen 2,89/2,00

Ranskanperunat, pakaste, 1 kg 2,48/1,05

Vihreät oliivit, 185 g/150 g 0,87/0,84

Oliiviöljy, Extra Virgin, 0,5 l 6,98/2,35

Kermajäätelö, perus, 1 l 1,78/1,90

Hieno sokeri, 1 kg 0,83/0,69

Teepussit, Green tea, 25 /20 pussia 4,20/1,10

Suodatinkahvi, 500 g 3,89/2,46

Kananmunat 6 kpl (halvin) 0,98/0,95

Lihaliemikuutio, 168 g 1,75/1,25

Täytekeksi suklainen, 175 g/220 g 2,05/0,75

Vaalea leipä (monivilja), 500 g/750 g 3,49/1,95

Croissant 6 kpl, irtomyynti 2,58/2,28

Jyväsämpylä 6 kpl, irtomyynti 2,34/1,08

Vehnäpatonki 2,79/0,45

Kevytmaito 1 l 0,98/0.80

Jogurtti maustamaton, 4 kpl:een pkt 1,59/1,05

Voi 200 g 2,49/1,50

Maitosuklaalevy 200 g 2,05/1,50

Kivennäisvesi hapollinen (halvin), 1,5 l/1 l 1,07/0,23

Coca Cola 1,5 l/2 l 2,39/1,49

Appelsiinitäysmehu 1 l 2,09/1,30

Keskiolut 6×0,33 l tölkki 9,36/1,50

Punaviini, keskihintainen, espanjalainen El Coto Crianza 2014/2015 0,75 l 12,75/5,49

Kuohuviini, edullinen, espanjalainen Cava Jaume Serra Brut 0,75 l 8,98/2,90

Leipä on Espanjassa paljon Suomea halvempaa.

Ostoskorin kokonaishinnaksi tuli Suomessa 188,99 euroa ja Espanjassa 113,99 euroa. Elintarvikkeet ovat epävirallisen testini perusteella Espanjassa noin 40 prosenttia Suomea halvempia. Vaikka listalta pudotettaisiin pois alkoholipitoiset juomat, hintaeroa on vieläkin melkoisesti. Suomen ostosten yhteissummaksi tuli tällöin 157,90 euroa ja Espanjan 104,10 euroa.

Yllättävintä oli lihatuotteiden hintojen pieni ero. Sian- ja naudanliha ovat lähes saman hintaisia molemmissa maissa. Itseäni ihmetytti alkoholittomien juomien iso hinnanero, samoin kuin leipätuotteissa hinnaneroa on melkoisesti. Tässä kohtaa talvea vihannesten hinnanero on myös suuri. Uskoisin, että hintaero on pienempi kesäkuukausina, jolloin meillä on saatavilla kotimaista satoa.

Muistutettakoon vielä, ettei tässä ole kyse mistään virallisesta hintavertailusta, jossa on pyritty minimoimaan kaikki otokseen vaikuttavat satunnaistekijät. Keräsin ostoskoriin sellaisia tuotteita, joita tulisin itse molempien kauppojen hyllyiltä valinneeksi ja jotka itse mielsin vertailukelpoisiksi. Joka tapauksessa tulos on selvä. Elintarvikkeet ovat Espanjassa selvästi Suomea halvempia.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Elääkö auringossa viiniä lipittämällä pidempään?

Mitä luulette, kumpi kansa elää pidempään, suomalaiset vai espanjalaiset?

Itse olisin vastannut, että suomalaiset. Olemmehan pohjoismaalainen korkean elintason maa, jossa hyvä sosiaaliturva takaa kaikille kansalaisille jonkin asteisen työttömyysturvan, terveydenhoidon ja eläkkeen. Meillä on Espanjaa parempi tulotaso ja pienempi työttömyys. Meillä poltetaan tupakkaa vähemmän ja alkoholinkäyttömme on Espanjaa vähäisempää.

Väärin, oikea vastaus on espanjalaiset. Suomalaisten elinikä on 81,78 vuotta, kun Espanjassa vastaava luku on 82,83. Espanjalaisten tämän hetkinen eliniänennuste on maailman toiseksi korkein japanilaisten jälkeen.

Mitä ihmettä? Punaviiniä ryystävä ja kinkkua kaksin käsin vetävä kansako maailman kärkeä eliniän pituudessa? Mihin tässä nyt enää uskoa?

Liikkuva kansa

Kirjoittelin aiemmin blogissani ihmetteleväni hyväkuntoisia paikallisia eläkeläisiä, joita kohtaa Fuengirolan rantabulevardilla sankoin joukoin. Kävely näyttää olevan Espanjassa maan tapa. 76 % espanjalaisista ilmoittaa kävelevänsä vähintään 10 minuuttia neljästi viikossa.

Säännöllisellä liikunnalla on varmasti vaikutusta elinikään, mutta jäin miettimään mitenköhän suuri mahtaa olla auringon vaikutus. Ainakin on varmaa, että läpi vuoden jatkuva kesäkeli ja aurinkoinen sää houkuttelee lähtemään ulos.

Eipä ole itsellänikään ollut vaikeaa vetää aamuisin lenkkitrikoita päälle ja lähteä kuljeskelemaan pitkin Fuengirolan rantaa. Tähän aikaan marraskuuta vaivun Suomessa yleensä talvihorrokseen ja vedän lenkkikamojen sijaan peittoa syvemmälle korvia.

Onko aurinko sittenkin kaiken takana?

Välimeren ruokaa

Ruokavalion arvellaan olevan merkittävä syy espanjalaisten pitkään elinikään. Kala, kasvikset, hedelmät ja oliiviöljy kuuluvat espanjalaisten perusravintoon. Sydän- ja verisuonisairauksista johtuva kuolleisuus on espanjalaisilla koko maailman tasolla hyvin alhaista.

Välimerellinen ruokavalio on varmasti hyväksi, mutta omien havaintojeni mukaan espanjalaiset ovat myös melkoista lihansyöjäkansaa. Pihvilihaa ja ilmakuivattua kinkkua, jamónia, kuluu. Ja kaikenlainen uppopaistettu näyttää maistuvan. Selvä ristiriitahan tässä on.

Joku selittää asiaa sillä, että espanjalaiset syövät vähän prosessoitua ruokaa, mikä pitänee paikkansa. Sellaista määrää valmisruokia kaupoista ei löydy kuin vaikkapa meillä.

Oliiviöljy ja kinkku, siinäkö pitkän iän salaisuus?

Punaviiniä säännöllisesti

THL:n tilaston mukaan espanjalaiset ovat Euroopan ahkerimpia juomareita. Jopa 13 % maan kansalaisista käyttää alkoholia päivittäin ja vain 12 % juo harvemmin kuin kerran kuussa. Vastaavasti pohjoismaissa vain 2 % käyttää alkoholia päivittäin ja valtaosa juo harvemmin kuin kerran kuussa.

Alkoholin nauttimisen tiheyden lisäksi suuri ero espanjalaisten ja pohjoismaalaisten alkoholinkäytössä on kertakulutuksen määrässä. Vaikka Espanjassa käytetään alkoholia usein, sitä ei yleensä juoda kerralla suuria määriä.

Espanjassa juodaan eniten olutta, mutta hyvänä kakkosena tulee punaviini. Punaviinin antioksidanttien terveysvaikutuksista on paljon puhuttu. Varmastikin lasillisella punkkua silloin tällöin on myönteinen vaikutus terveyteen ja erityisesti sydän- ja verisuonisairauksien vähyyteen. Näin ainakin haluan uskoa tai muutenhan tässäkään kohdin ei olisi mitään järkeä. Miten ”juomarikansa” voi elää Euroopan pisimpään?

Onko punaviini maailman paras terveystuote?

Päästä tervettä kansaa

Espanjalaiset ilmeisesti voivat myös henkisesti hyvin. Maa on kuudenneksi alhaisimmalla sijalla itsemurhatilastossa kaikista OECD maista. Ikävä kyllä Suomi sijoittuu itsemurhissa Euroopan kärkikastiin Liettuan, Latvian, Unkarin ja Belgian jälkeen. Yli 400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä.

Valon vaikutuksella voidaan varmasti selittää psyykkistä hyvinvointia johonkin asti, mutta itse veikkaisin, että kyse on myös etelä-eurooppalaisesta stressittömämmästä elämäntyylistä. Vaikka työpäivät ovat Espanjassa pidempiä kuin meillä ja työpäivä päättyy usein vasta iltakahdeksalta, työpäivää jaksotetaan erilaisilla tauoilla kuten siestalla.

Onkohan sittenkin niin, että ”mañjana”-meininki onkin hyväksi? Kaataako meidän suorittava ja tehokas yhteiskuntamme heikommat elon tiellä?

Positiivinen asenneko ratkaisee?

Hyvä ei ole ihmisen olla yksin

Luulenpa vahvasti myös, että espanjalaisten vilkas sosiaalinen elämä edesauttaa henkistä hyvinvointia ja pidentää osaltaan elinikää. Siinä missä meillä hautaudutaan omien seinien sisään ja podetaan yksinäisyyttä, espanjalainen suuntaa ulos tapaamaan ystäviään ja sukulaisiaan. Perhekeskeisyys on tärkeää ja ravintoloissa istutaan useamman sukupolven voimin.

Itse olen kiinnittänyt huomiota etenkin eläkeläisten vireään elämäntyyliin. Meillä mummot ja papat istuvat illat yksin kotinurkissa, Espanjassa kokoonnutaan yhteen toisten kanssa. Sosiaalinen vireys on ihan eri tasolla.

Minusta on ihanaa viikonloppuisin katsoa parhaisiinsa pukeutunutta vanhempaa porukkaa, joka kokoontuu kahviloihin ja ravintoloihin ystäviensä kanssa. Eräässäkin kahvilassa oli käytävillä vähän ahdasta, kun sen täyttivät pöytien viereen parkkeeratut rollaattorit.

Sitten kun minusta tulee kukkahattumummo, juuri tuollaista sosiaalista elämää haluaisin itsekin viettää. Se, että yksin kätkeytyy mökkiinsä, taannuttaa ja sairastuttaa. Tarvitsemme ihmisiä ja elämää ympärillemme.

Vilkas sosiaalinen elämä, senkö avulla elää pidempään?

Minusta on alkanut vahvasti tuntua, että espanjalaisessa yhteiskunnassa on jotakin sellaista, mistä pitäisi ottaa oppia. Vaikka taloudellisesti on ehkä tiukempaa, näyttää siltä, että espanjalaiset ovat onnellinen kansa. Ainakin, jos mittarina on ympärillä hymyilevät ihmiset. Kaikkialla on läsnä rentoutta ja hyväntuulisuutta, joka tarttuu.

Suorittavasta suomalaisesta yhteiskunnasta olemme hypänneet nautiskelevaan espanjalaiseen yhteiskuntaan. Tiukkapipotädiltä vaatii hetken totuttelua vaihtaa moodi toiseen ja ymmärtää, ettei kaikki ole niin vakavaa. Hampaat irvessä puurtamisen sijaan elämä voi olla hauskaa ja rentoa.

Minun espanjankurssini ensimmäinen oppitunti on oppia makeasti nauramaan.

Kiinnostaisiko sinua kokeilla elämistä Aurinkorannikolla? Me tehtiin vähän uusia asumisjärjestelyjä ja sitä kautta vapautui alkuvuodesta Fuengirolan Torreblancasta kahden makkarin skandinaavisesti sisustettu asunto. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä sähköpostilla [email protected], niin välitän sinulle suomalaisen vuokranantajan yhteystiedot.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista