Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Synkistely saa nyt riittää tai muuten pimahdan

lauantai, maaliskuu 28, 2020

Ken muistaa enää maailmaa reilun kahden viikon takaa? Olinko todellakin silloin huoleton Aurinkorannikolla? Iloittiin upeista kesäisistä keleistä, kierrettiin Fuengirolan ja lähiympäristön katuja, testailtiin ravintoloita ja nautittiin elämästä sata lasissa. Haikeaksi vetää, kun tuota kaikkea muistelee.

Uusi normaali on tullut tilalle, niin kuin media on ottanut tavaksi sanoa. Sanonpa vaan, että paskat tämä mikään normaali ole. Tämä on totaalisen epänormaalia ja omituista. Maailma on ihan toinen. Tilalle on tullut suuri epävarmuus, huoli, ahdistus ja pelko. Korona on murskannut ihmisten toimeentuloa, terveyttä ja tulevaisuutta. Kasvomaskien lisäksi kysyntää olisi kristallipalloille, jos joku vaan niitä osaisi valmistaa.

Itse stressasin koronan myötä ensin Aurinkorannikolle jumiin jääneiden läheisteni puolesta. Sitten sain heidät viime sunnuntaina vihdoinkin kotiin. Siinä vaiheessa, kun kaikki kolme istuivat autossani kasvosuojissaan ja kumihanskoissaan, tunsin suurta helpotusta.

Sitten aloin murehtimaan yrittäjien puolesta. Olen itse entinen yrittäjä ja tiedän, miten puille paljaille moni yrittäjä jää, jos asiakkaat tai toimeksiannot loppuvat. Mietin, mitä tapahtuu kaikille pienyrittäjille, joiden liiketoiminta on pysähtynyt kuin seinään. Miten nämä ihmiset pärjäävät, kun rahaa ei tule mistään? Millä maksetaan vuokrat ja palkat? Entä millä saa ruokaa omaan pöytään?

Rupesin suurmarketin sijaan käymään pienemmässä ruokakaupassa ja vaihdoin meidän päivittäistavaraostokset kauppiasvetoiseen myymälään. Nyt jos koskaan jokainen yrittäjä tarvitsee kipeästi sinua ja minua.

Maailmaa ennen koronaa.

Mietin myös Aurinkorannikkoa, joka elää turismista. Kuinkahan moni matkailu- ja ravintola-alan yritys on ensi syksynä enää hengissä? Menettävätköhän yrittäjät pääsiäissesongin lisäksi myös kesäsesongin? Mitenköhän käy sille suomalaiselle yrittäjälle, joka ehti juuri ennen koronaa saamaan uudet tilansa auki ja joutui ne lähes samantien sulkemaan? Näin huonoa tuuria ei toivoisi kenellekään.

Entä mitä tapahtuu niille kaikille työttömille, joilta korona vie työpaikan alta kaikkialla maailmassa? Kuinka paljon heitä oikein tulee olemaan? Miten heidän perheissään selvitään?

Sitten murehdin kaikkia koronavirukseen kuolleita ja mietin heidän omaisiaan. Miten selvitä tietoisuudesta, että läheisesi kuolee yksin ilman, että kukaan välittää tai että pystyt jättämään jäähyväisiä? Millainen on surun määrä neljän seinän sisälle pakotettujen karanteenivankien? Entä miten ihmiset kestävät eri puolilla maailmaa viikkoja kestävää ulkonaliikkumiskieltoa? Entä miten jaksaa hoitohenkilökunta?

Sitten mietin, mitä tapahtuu Suomen taloudelle? Mitä tapahtuu verokertymille? Kuinka syvään lamaan sukelletaan? Miten maani oikein pääsee taas jaloilleen? Muistissa on vielä 90-luvun alun karmea lama ja sen pitkäaikaiset vaikutukset.

Kotiinpalaavien kevätmuotia 2020.

Korona. Korona. Korona. Pääni täyttyi liiaksi viruksen kurimuksesta, huolesta ja murheesta. Ahdistuksen määrä alkoi lumipallon lailla paisua liian suureksi mahtuakseen pieneen päähäni. Oli pakko hellittää. En pysty koko maailman murheita kantamaan.

Kerroin aiemmin, miten intensiivisesti olen seurannut kaikkea koronauutisointia. Roikuin jatkuvasti kiinni uutisissa ja sosiaalisessa mediassa. Minun oli pakko alkaa tietoisesti suojelemaan itseäni tai olisin ahdistunut liikaa. Koronan seuraamisesta oli tullut lähes pakkomielle, josta oli päästävä eroon.

Sen sijaan päätin keskittyä meihin ja etsiä päivistämme iloa tuottavia asioita. Meillä on miehen kanssa katto pään päällä ja koti, missä olemme turvassa. Meillä on ruokaa jääkaapissa. Meillä on toimeentuloa. Meillä on toisemme. Meidän tehtävämme on pitää itsemme terveinä ja hengissä. Oikeastaan tämän kaiken kaaoksen keskellä, onko millään muulla loppupeleissä merkitystä?

On vaikeaa ymmärtää, että vielä jokunen aika sitten harmittelin hiusteni väärää sävyä, muutamaa lisäkiloa ja työyhteisön ongelmia. Enää en jaksa murehtia edes menetettyjä matkoja. Miten pieniltä, kaukaisilta ja merkityksettömiltä monet asiat tuntuvat, kun niitä tarkastelee muuttuneessa tilanteessa. Asiat ovat saaneet aivan toiset mittasuhteet.

Jotta elämässä koronasta huolimatta pysyisi jonkinlainen tasapaino, pitää nostaa esiin iloisia ja hyvää mieltä tuovia asioita. Synkistely saa nyt riittää ja väistyä. Tämä tilanne on vaan pakko hyväksyä ja yrittää luovia niin hyvin kuin mahdollista.

Mies on karanteenissa ja muutenkin kotona olo on nyt paras vaihtoehto. Päätettiin tänään siivota koti perin pohjin, tehdä hyvää ruokaa, avata viinikaapin paras viinipullo, panna parhaat serviisit pöytään, sytyttää kynttilät ja sulkea paha maailma ulkopuolelle, edes hetkeksi. Nyt tarvitsemme asioita, jotka palauttavat elämään normaalisuutta.

Kannetaan epätoivoisina hetkinä toinen toisiamme. Muistetaan läheisiämme, noudatetaan annettuja viranomaisohjeita ja pysytään terveinä. Tartutaan arjen pieniin iloisiin asioihin ja pidetään toivoa yllä. Kyllä tästä selvitään!

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Yleinen

Sinä voit pelastaa jonkun hengen

lauantai, maaliskuu 21, 2020

Katson telkkarista Voice of Finland ohjelmaa. Ihmiset nauravat, halailevat ja suukottelevat toisiaan. Elämä on iloa täynnä.

Juuri tuota iloa kaipaisin niin kovin tällä hetkellä. Ihmisiä lähelle, kosketusta ja sitä, että joku halaa pois maailman pahuuden. Sanoo, että älä huolehdi, kyllä kaikki järjestyy.

Olen tällä hetkellä huolissani ja ahdistunut. Maailma on tulessa ja minä pelkään.

Reilu viikko on mennyt yksin karanteenissa ja tänä aikana olen käyttänyt aivan liikaa aikaa netin ääressä. Toiminut juuri niin kuin ei pitäisi. Etsinyt pää punaisena kaiken mahdollisen tiedon, mitä koronasta on saatavana. Lukenut uutiset ja seurannut sosiaalista mediaa on time. Yrittänyt suodattaa faktan fiktiosta ja oikean väärästä. Yrittänyt hallita kaaosta kontrollilla. Yrittänyt löytää vapauttavaa tietoa siitä, että nyt liioitellaan.

Päivä toisensa jälkeen huoli on kasvanut ja ahdistus lisääntynyt. Olen seurannut intensiivisesti niin Espanjan kuin Suomen tilannetta, verrannut ja suhteuttanut lukuja väkilukuun ja ajankohtaan. Mitä enemmän päiviä on kulunut, sitä kurjemmalta on tuntunut. Kuka tätä voi oikeasti ymmärtää? Onko tämä joku tosielämän katastrofielokuva?

Puhkean raivoon joka kerta, kun joku vähättelee tilannetta. Toisaalta, enpä minäkään olisi viime torstaina hurjimmissa kuvitelmissanikaan uskonut, millaista maailmaa elämme seuraavalla viikolla.

Uskokaa hyvät ihmiset, että nyt on tosi kyseessä. Tässä ei ole kyse siitä, mitä mieltä sinä olet tai kuinka välinpitämätön olet oman henkesi kanssa. Nyt on kyse siitä, että jokainen meistä voi omilla toimillaan vaikuttaa siihen, kuinka moni meistä säilyy terveenä ja peräti hengissä.

Luin jostain iltalehdestä juttua iäkkäämmästä rouvasta, jonka mielipide oli, että kyllähän täältä jossain vaiheessa joka tapauksessa joutuu lähtemään. Mutta hyvä rouva, nyt ei ole kyse vain sinusta. Mieti sitä, että sinä välinpitämättömyydelläsi voit viedä sen kipeästi tarvittavan tehohoitopaikan siltä, joka ei ole täältä vielä valmis lähtemään.

Tehdään jokainen velvollisuutemme ja liikutaan ihmisten ilmoilla vain sen verran kuin on välttämätöntä. On hyvä, jos meidän ei tarvitsisi mennä ulkonaliikkumiskieltoon kuten esimerkiksi Italiassa, Saksassa ja Espanjassa. Niin kauan kun voimme käydä vapaasti lenkillä raikkaassa ulkoilmassa, pää pysyy varmasti paremmin kunnossa. Kunhan muistamme välttää kontakteja muihin.

Kaikesta raskaudesta huolimatta on minulla myös iloinen asia, joka on vienyt yhden huolenaiheen pois. Saan sunnuntaina rakkaani ja muitakin läheisiäni kotiin Aurinkorannikolta. Kiitos valtiovallalle asian järjestämisestä ja Finnairille lisälentojen operoinnista.

Meillä jatkuu karanteeni siis vielä kahden viikon ajan. Muutama viikko kotona ei ole mitään, jos sillä säästetään niin omaa kuin muiden kanssakulkijoiden terveyttä. Vaikka mitään oireita ei olisikaan, jokainen meistä voi olla tietämättään tartuttaja. Siksi mikään varovaisuus ei ole nyt liikaa.

Vetoan teihin kaikki lukijat. Pidetään itsemme ja toisemme terveinä. Yritetään rakentaa sisäistä rauhaa ja löytää vakautta arjen tavallisista asioista vaikka maailma ympärillä myllertää. Soitelkaa niille, jotka ovat kodeissaan yksin. Viime päivät, paljon yksin olleena, on ollut helpottavaa, kun ystävät ovat soitelleet ja tuntemuksia on voinut jakaa toisen kanssa. Se rauhoittaa ihmeesti.

Tehdään myös jokainen omalta osaltamme kaikkemme, ettei palvelualoilla olevien ihmisten terveys vaarannu. Joku osuvasti kirjoitti, että nyt on kummasti huomattu pienipalkkaisten alojen työntekijöiden arvo. Kaupan myyjät, siivoojat ja elintarvikealan työntekijät ovat niitä, jotka pitävät yhteiskuntamme perustoimintoja yllä, oli tilanne mikä tahansa. Eikä näitä hommia voi tehdä etänä.

Ja erityisesti, supervoimia hoitohenkilökunnalle. Espanjassa ihmiset kokoontuvat joka ilta kello kahdeksan parvekkeille taputtamaan kiitosta ja myötätuntoa terveyden alan väelle, joka tässä tilanteessa on kaikkein kovimmilla. Kaunis ele, mutta arvostuksen lisäksi toivoisin kovasti, että kaikkia näitä ihmisiä, jotka joutuvat nyt työskentelemään valtaisan työmäärän alla, muistettaisiin myös lisäansioilla.

Voimia ja kärsivällisyyttä meille kaikille. Vaikka tänään on mustaa, jossain kohtaa valo saa taas vallan.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Yleinen

Maailma on sekaisin

lauantai, maaliskuu 14, 2020

12.3.1940 loppui talvisota. Siitä tuli toissapäivänä kuluneeksi tasan 80 vuotta. Ikävä kyllä Suomi on jälleen sodassa. Toisenlaisessa sodassa, jota käydään samaan aikaan kaikkialla maailmassa.

Uuden sodan vihollinen on näkymätön. Se on niin pieni, että sen voi nähdä ainoastaan mikroskoopilla, mutta niin suuri, että se saa koko maailman pois tolaltaan.

Tämä vihollinen ei tunnista maanosia, maita, kansoja eikä rajoja. Sitä ei pidellä aseilla, ei miesvahvuuksilla eikä pakotteilla. Salakavalasti se lähettää joukkojaan ympäri maapalloa, kaataa heikoimpia ja puolustuskyvyttömiä ja kylvää samalla pelkoa ja paniikkia.

Korona on saanut maailman täysin sekaisin. Niin sekaisin, että valtiovallat suunnittelevat poikkeuksellisia toimenpiteitä. Sellaisia, joita otetaan käyttöön vain silloin, kun maata uhkaa jokin suuri vaara. Suomen hallituskin suunnittelee valmiuslain käyttöönottoa.

Toissa aamuna Fuengirolan taivas hehkui oranssinpunaisena. Auringonnousun aikaan kipittelin juna-asemalle pirteässä aamusäässä. Linnut pitivät äänekästä kevätkonserttia, ilmassa tuoksui kesälle. Oli tulossa upea päivä. Kaikki oli hyvin.

Lähdin jälleen Suomeen töihin tarkoituksenani palata Semana Santalla, pääsiäisviikolla.

Sitten syttyi sota. Sota Koronaa, näkymätöntä vihollista vastaan. Aiemmin se oli ollut kaukaisen Kiinan ongelma ja yhtäkkiä se koskettaakin minua joka suunnalta.

Terveisiä kotirintamalta karanteenista. Pitäisi olla 14 vuorokautta poistumatta kotoa. En voi käydä asiakkaiden luona, en voi tavata ystäviäni, en voi mennä ihmisten ilmoille minnekään, sillä voin olla tietämättäni tartuttaja. Onneksi sentään voin tehdä töitä kotoa käsin. Tässä kohtaa se onkin pelastukseni. Ja toki onni on se, että ainakin tällä hetkellä tunnen itseni täysin terveeksi.

Vielä toissapäivänä luulin, että Koronasta huolimatta voisin elää ihan tavallista elämää, kunhan muistaisin huolehtia hyvästä käsihygieniasta ja välttää suuria yleisötapahtumia. Vaikka töihin ei niin mukavaa ollutkaan palata, lohdutin itseäni vielä yhdestä jäljellä olevasta mahdollisuudesta viettää kevättä Aurinkorannikolla.

Tänään Espanja julisti maahan hälytystilan. Maanantaista alkaen koko Espanjaan tulee ulkonaliikkumiskielto, mikä käytännössä sulkee 15 vuorokaudeksi koko maan lukuunottamatta ruokakauppoja ja apteekkeja.

Nyt kyllä käy suuresti sääliksi miestäni, jolla on aikamoisen yksinäiset viikot edessä. Samalla olen myös huolissani niin rakkaimpani kuin Fuengirolassa olevien muidenkin läheisteni ja ystävieni terveydestä.

Huolissani olen myös siitä, että mitä todennäköisemmin minä en lennä pääsiäiseksi takaisin Aurinkorannikolle. Nyt huhutaan myös Espanjan rajojen sulkemisesta. Jos huonosti käy, mieskään ei lennä Suomeen, koska siinä tapauksessa ei kaiketi ole enää lentojakaan. Milloinhan me seuraavan kerran oikein nähdään? Ja eihän meillä ole enää Espanjan asuntoakaan huhtikuun jälkeen.

Minusta tämä kaikki on niin outoa, etten voi edes oikein ymmärtää. Samalla myös pelottavaa ja huolestuttavaa. Kaikki valtiolliset toimenpiteet tuntuvat kumman ylimitoitetuilta. Väkisinkin olen alkanut miettimään, että onko tässä oikeasti kyse jostain sellaisesta, mitä en ymmärrä. Täytynee vain luottaa siihen, että minua viisaammat tekevät viisaita päätöksiä.

Minä niin toivon, että tämä sota voitetaan ja vihollinen nujerretaan mahdollisimman pian. Ja että tämä sota vaatii uhreja mahdollisimman vähän. Joka tapauksessa elämme poikkeuksellisia aikoja.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja

Malagaa monella tapaa

sunnuntai, maaliskuu 8, 2020

En meinaa millään aina muistaa, että asumme vain noin 40 minuutin junamatkan päässä vajaan 600 000 asukkaan Malagasta. Junia kulkee 20 minuutin välein ja siksi onkin lähes käsittämätöntä, miten helposti kaikki suurkaupungin herkut ovat saavutettavissa.

Suurkaupungin ihanuudet aivan vieressä

Meillä on välillä tapana lähteä Malagaan ihan vain höntsäilemään, niin kuin mies sanoo. Hypätään Fuengirolan Torreblancan asemalta aamupäivän junaan, jäädään pois Malagan keskustassa ja kuljeskellaan pitkin kaupungin katuja ilman päämäärää.

Malaga on mielenkiintoinen. Vanha ja vähän rosoinen, mutta ei missään nimessä mitenkään elähtänyt. Pikemminkin vireä, eloisa ja luonteikas. Toisella puolen kaupunki rajoittuu mereen, toisella puolen vuoristoon. Siinä välissä on ihastuttava kaupunki, josta voi poimia sellaisen setin kuin parhaimmalta tuntuu. Tarjolla on antia rantalomasta kaupunkielämään.

Malaga on kaupunki, joka on kuin pelikumppani, jonka luulit tuntevasi. Jokaisella pelikerralla se pystyy kuitenkin nostamaan yllättävät kortit tiskiin ja tekemään pelistä täysin ennalta arvaamattoman.

Kurkkaat avoimesta ovesta sisään ja hetken päästä nautitkin Malaga-viiniä paikassa, joka näyttää olleen siinä iät ajat. Tai löydät maailman kauneimman apteekin tai kauneimman viinimyymälän. Tai herkkukaupan, joka on valmistanut kaupunkilaisille suussa sulavaa samassa paikassa jo vuodesta 1890.

Luulit jo tuntevasi tietyn kaupunginosan tai tietyt kulmat. Sitten huomaatkin kadulta, mitä olet kävellyt jo ties kuinka monta kertaa, taas jotain aivan uutta ja mielenkiintoista. Malagassa käynti onkin minulle aina sellainen piristävä kaupunkiseikkailu.

Malaga, kerrankin hiljainen

Normaalisti Malaga on aina ruuhkainen ja äänekäs, oli viikonpäivä sitten mikä tahansa. Jos satut vanhan kaupungin kaduille iltapäivän lounasaikaan, yleensä ravintolat ja niiden terassit ovat täynnään asiakkaita, niin että vapaata pöytää joutuu jopa vähän haeskelemaan. Myös kapeimmille ja varjoisimmille kujille tuntuu aina riittävän niin paikallista kuin turistien loputonta virtaa.

Paitsi tämän viikon torstaina. En muista koskaan nähneeni Malagan vanhaa kaupunkia näin rauhallisena. Vilkkaimpana lounasaikana terasseilla oli reilusti tilaa, ravintoloiden henkilökunnalla oli aikaa seisoskella ovilla asiakkaita odottamassa eikä vilkkaimmallakaan pääostoskadulla Calle Larioksella ollut minkäänlaista väentunkua.

En keksi muuta selitystä tähän apatiaan kuin koronaviruksen ja sen myötä vähentyneen turismin. Liekö myös paikalliset alkaneet vältellä tilanteita, joissa ollaan tiiviissä kosketuksessa kanssakulkijoihin? Ensimmäistä kertaa aloin itsekin miettimään, että pitäisikö tässä olla jotenkin huolissaan.

Normisäpinä puuttui.Fuusiotapaksia yhdessä lempiravintoloistamme KGB:ssä.Löysin uudelleen jo unohtuneen viinibaarin, ravintolan ja viinikaupan Los Patios de Beatasin.Ihan vähän piti myös tällä käynnillä ihastella näitä ihanuuksia.

Toisaalta olipa kiva kierrellä vanhan kaupungin sokkeloisia kujia näin rauhallisena päivänä. Poiketa välillä tapaksille, viinilasilliselle tai kahville, bongailla kiinnostavia ravintoloita seuraavaa käyntiä varten ja ihastella sieltä täältä pulpahtelevia rakennuskaunokaisia.

Malaga on aina käynnin arvoinen. Tai kymmenen. Tai kahdenkymmenen. Sellainen kaupunki, josta ei myöskään koskaan saa tarpeeksi. Jos vaan joku osaa vihjata Malagasta asuntoa vuokralle vuoden lopulle tai ensi vuoden alkupuoliskolle, minulle voi laittaa mieluusti viestiä. Olisi kiva kokeilla malagalaiselämää kuukausi tai kaksi ihan paikan päällä.

Tällä reissulla huomasin kauppahallin kauniin takaseinän.Ja muutaman ihastuttavan rakennuksen.Ja sen, miten katedraali tupsahtelee näkyviin vähän joka puolelta.

Malagan uusi shoppailukeidas

Kävimme viikolla tutustumassa myös Malagan uusimpaan yleisömagneettiin, pari viikkoa sitten avattuun McArthurGlen Designer Outlet shoppailualueeseen. Aiemman Plaza Mayor ostoskylän viereen rakennetun outlet centerin piti aueta jo ennen joulua, mutta matkaan tuli joitain mutkia viranomaisten kanssa ja niin avajaiset siirtyivät näin pitkälle.

Kaikin puolin viihtyisä ja hienosti toteutettu alue olikin kyseessä, vaikka itse en mitenkään merkkien perään olekaan. Silmiin pisti mm. erinomainen valikoima kenkäkauppoja sekä vähän erilaiset tuotebrändit espanjalaista ja ranskalaista muotia.

Guessin liikkeessä huomasin selvästi edullisimmat näkemäni laukkujen hinnat. Tosin mies kysyi, että miten ne eroavat rantakaupustelijoiden versioista. Apua, toinen on aito ja toinen feikki, mutta huomaako kukaan eroa?

Ensin Plaza Mayorin alue toivottaa tervetulleeksi. Ja heti perään uusi Designer Outlet .Alueella on kivaa taidetta ja kauniita viheralueita.

Huono shoppailija minusta vaan on tullut. Jotenkin nykyisin harkitsen entistä enemmän kaikkia hankintojani ja toisaalta tällä kertaa ei myöskään mitään ihmeitä tarpeitakaan ollut. Huomasin, että kauppoja enemmän minua kiinnosti alueen mielenkiintoinen taide ja alueen taakse hienosti toteutetut viheralueet.

Käymisen arvoinen paikka joka tapauksessa. Perille pääsee näppärimmin paikallisjunalla. Jää pois Plaza Mayorin asemalla ja oletkin melkein sisäänkäynnin kohdalla.

Mukavastihan tuollakin sai päivän kulumaan. Ja voi näitä kesäisiä kelejä. Lämpöä ja aurinkoa on tarjoiltu päivä toisensa jälkeen. Ihana, ihana Aurinkorannikon kevät! Tuppaa niin väkisin hymyilyttämään. Joka ikinen päivä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Hyvää arkea Aurinkorannikolla

maanantai, maaliskuu 2, 2020

Hyppäsin Malagan lentokentältä paikallisjunaan kohti Fuengirolaa. Takana rankka työrupeama Suomessa, mutta työtäkin enemmän energiaani ovat vieneet viikon ikävät ja yllättävät tapahtumat. Olin väsynyt, murheellinen ja hämmentynyt. Luottamukseni ihmisiin on kokenut kovan kolahduksen.

Junassa istahdin pienen pojan viereen, joka katsoa napitti minua uteliaana, hymyili sitten leveästi ja tokaisi iloisesti ”HOLA!” Tuo iloinen tervehdys nostatti hymyn kasvoilleni ja vastasin takaisin: ”Hola, que tal?” – Moi, mitä kuuluu?”

Hyväntahtoisen pienen espanjalaispojan ele tuntui jostain syystä minusta käsittämättömän hyvältä. Tuli niin hyvä mieli, että lähes silmäkulma kostui. Miten mukavaa olikaan taas palata Aurinkorannikolle viettämään pätkä aivan erilaista arkea.

Kevät on tullut Andalusiaan ryöpsäyksellä. Viime päivien lämpöaalto on herättänyt kasvit kukkimaan ja linnut konsertoimaan. Talvikauden kiinni olleet ravintolat ovat alkaneet availla oviaan ja muutenkin lomailijoiden määrä näyttää lisääntyneen. Elämää on tullut katukuvaan selvästi lisää. Kaupunkia koristellaan kesäkukkasin.

Ja tuo siunattu aurinko on tarjoillut niin kesäisiä lämpötiloja, että jopa minä olen uskaltanut luopua toppatakistani.

Keltaiset mimosat värittävät teidenvarsia. Kukkia kaikkialla, ihanaa!

Pari viikkoa Suomessa meni taas lähinnä tietokoneen ääressä istuen ilman minkäänlaista liikuntaa. Niskat ovat jumissa ja paikat puuduksissa. Päätin, että täällä oloaikana pitää jälleen yrittää liikkua niin paljon kuin mahdollista. Ja mikäpä on liikkuessa. Aurinko iholla tässä kohtaa vuotta tuntuu balsamilta ja merenranta maailman parhaimmalta lenkkeilymaastolta.

Sunnuntaina päätettiin miehen kanssa kävellä Benalmadenasta Fuengirolaan. Viime keväänä teimme saman matkan ”bileperjantain” hengessä ja pysähtelimme matkan varrelle lasillisille muutamassa rantabaarissa. Kokemuksia tuolta taipaleelta löydät täältä.

Vaan nyt tavoitteena oli taivaltaa reitti ihan liikunnan näkökulmasta. Hypättiin ensin junaan ja ajettiin Benalmadenaan. Asemalta kuljettiin merenrantaan ja sieltä lähdettiin kulkemaan kohti Fuengirolaa.

Jos jaksat kulkea reilun kymmenen kilometrin matkan, tämä reitti on oikein mukava. Jos et halua ihan rantavesissä kahlailla ja könytä pitkin rantakallioita, rantareitiltä joutuu muutamia kertoja nousemaan ylös tavalliselle tieosuudelle, mutta pääosin matkan voi kulkea rannan tuntumassa.

Myös nudistiranta katsottiin parhaimmaksi ohittaa yläkautta, sillä täysissä pukeissa kulkeminen pitkin rantalinjaa olisi tuossa kohden tuntunut lähinnä tirkistelyltä.

Matkan varrelle jäi pieniä, rauhallisia rantapoukamia. Jos en olisi näin arka kylmälle vedelle, olisin voinut välillä pulahtaa virkistävään mereen. Tähän aikaan kevättä ikävä kyllä vielä liian kylmää minulle.

Rannoilla ja aurinkotuoleilla olisi nyt väljää. Kyllä tällä matkalla hien sai pintaan.

Jossain Torrequebradan ja Torremuellen välissä huomiomme kiinnittyi eriskummalliseen puurakennukseen, jota itse asiassa ihmettelimme jo rakennusvaiheessa viime keväänä. Uteliaisuuteni ajoi meidät sisälle kurkkimaan, mikä paikka tämä oikein onkaan.

Hetken päästä istuimme tämän uuden karhean ravintolan viihtyisällä terassilla. Kyse on Trocadero ravintolaketjun uusimmasta tulokkaasta. Ketjulla näyttää olevan kolme ravintolaa Marbellassa ja yksi Esteponassa.

Rantatörmäällä oleva puurakennus on lähes huomaamaton, mutta sisätilat kauniit, elleivät peräti hulppeat. Trocaderon sisustuksessa on haettu siirtomaahenkeä. Vaikuttava baaritiski ja baarin valkoiset nahkasohvat houkuttelisivat jo sellaisenaan uumeniinsa, mutta koska keli oli mitä parhain, nautimme oluet mieluimmin viehättävällä puuterassilla.

Trocadero on myös kalliin puoleinen ruokaravintola. Hintataso näytti olevan lähes kaksinkertainen normitasoon, mutta onhan paikka aika ainutlaatuinen. Selvästi isolla rahalla rakennettu ravintolakonsepti. Tämä on sinulle, joka kaipaat paikkaa romanttiselle illalliselle.

Kannattaa ehdottomasti käydä. Jäin kuolaamaan paikan näyttäviä drinkkejä.

Päivän saldo 12,2 kilometriä, 18038 askelta ja 23 kerrosta. Paita oli kyllä aika märkä, kun päästiin kotiin asti.

Trocadero – pysähdyksen arvoinen

Aurinkorannikon päivät ovat aina kaikkea muuta kuin ennalta-arvattavia ja etukäteen käsikirjoitettuja. Vaikka kuinka aamulla suunnittelemme tekevämme jotain, sitten saattaa tekemisiimme tulla hetken mielijohteita ja yllättäviä käänteitä.

Kuten viime lauantaina, kun olimme menossa ihan tavallisille viikonloppuostoksille Mercadonaan. En nyt enää muista, miten siinä niin pääsi käymään, mutta jostain syystä kauppaan menon sijaan päädyimmekin syömään paikalliseen kalaravintola El Chocoon.

Ympärillä oli iloinen paikallistunnelma, mikä käytännössä tarkoittaa korviin käyvää meteliä, sillä paikallisten tapa keskustella ei ole mitään kevyttä puheensorinaa. Kiva ravintola, suosittelen. Kohtuuhintainen, ruoka ihan hyvää ja palvelu ystävällistä. Ei me muuten sinne Mercadonaan, sitten tällä reissulla koskaan päädyttykään.

Parhaat pimientos de padrónit ikinä. Että mä rakastan näitä kärtsättyjä pikkupaprikoita.

Olen aina ollut vähän huono hoidattamaan itseäni. Sitä normiarjessa yleensä vaan pakerran sen, mitä pitää ja lähes laiminlyön oman itseni. Täällä Aurinkorannikolla olen päättänyt tehdä tähän asiaan korjauksen. Satsaan itseeni ja käytän niin kauneudenhoito- kuin hyvinvointipalveluita, joita Fuengirolasta löytyy melkoisesti, paljon myös suomalaisten yrittäjien toimesta.

Lähes luksukselta tuntui aloittaa viikko hierojalla. Kireä niska-hartiaseutu sai käsittelyn, joka sai koko kropan tuntumaan keveämmältä ja liikkuvammalta. Tätä ehdottomasti lisää.

Viime kerralla kokeilin muuten Fuengirolan hammaslääkäripalveluita. Olin etukäteen varautunut opettelemalla tarvittavaa sanastoa niin englanniksi kuin espanjaksi, mikä olikin ihan turhaa. Hammaslääkärin vastaanotolla selvisi suomalaisten vastaanottovirkailijoiden avustuksella ihan omalla äidinkielellään, vaikka paikallinen hammaslääkäriasema olikin.

Tarkastuskäynti, joka sisälsi röntgenkuvat, hammaskiven poiston ja hammaslääkärin tarkastuksen maksoi 40 euroa. Aika kohtuullista sanoisin. Aurinkorannikon edullisia palveluita kannattaa totta vie käyttää.

Valosta ja auringosta ammennan valtavasti hyvää oloa.

Pikku hiljaa alan saada taas pääni mukaan tähän rentoon elämänmenoon. Viime viikolla silmiini osui sosiaalisessa mediassa lainaus Eevi Minkkisen esikoisteoksesta ”Ole itsellesi armollinen”. Minusta tuntui kuin Eevi olisi kirjoittanut viisaat sanansa suoraan minulle:

”Sen sijaan, että vaadit itseltäsi liikaa, harjoittele armollisuutta.
Sen sijaan, että väheksyt itseäsi, harjoittele tuntemaan oma arvosi.

Sen sijaan, että etsit kaikkien hyväksyntää, harjoittele arvostamaan heidän rakkautta, jotka ovat oikeasti läheisiäsi.
Sen sijaan, että sinun pitäisi heti osata, salli itsesi harjoitella ja kompuroida.

Sen sijaan, että koittaisit pitää itsesi väkisin kasassa, anna sinun murtua.
Sen sijaan, että selittelisit muille, miksi olet sellainen kuin olet, ole vaan mitä olet.

Sen sijaan, että piilotat sitä, että koskee, anna kipusi tuntua.
Sen sijaan, että pyrit täydellisyyteen, pyri inhimillisyyteen.
Sen sijaan, että koitat pärjätä itse, uskalla pyytää tukea.

Sen sijaan, että koitat pysyä mielen vaatimuksissa, harjoittele joustavuutta.
Sen sijaan, että tekisit vielä vähän lisää, ota sittenkin tauko.

Sen sijaan, että suunnittelet liikaa, kysy, mikä toisi nyt sinua lähemmäs itseäsi.
Sen sijaan, että tilaat salaatin, jos haluat jäätelöä, tilaa kerrankin jäätelöä.

Sen sijaan, että yrität puskea väkisin, anna vaan olla. Ihan oikeasti. Anna vaan olla.”

Taidan tästä lähteä ostamaan jäätelöä. Mukavaa viikkoa teille kaikille, niin ystäville kuin vihollisille.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini

Ystäväbrunssilla Vennissä – All Day Brunch, brunssia silloin kun haluat

sunnuntai, helmikuu 23, 2020

Kaupallinen yhteistyö: Raflaamo ja Venn Lappeenranta

Viikonloppu ja järkyttävä ilma. Voisi olla tylsää, vaan eipä ollut.

Helmikuinen lauantai Lappeenrannassa. Taivas valuttaa vuoronperään räntää ja vettä, jonka tuuli pieksää vaakasuorassa vasten kasvoja. Sellainen koiranilma, että tekisi mieli vasta viimeisessä hädässä laittaa jalkansa oven ulkopuolelle. Normaalisti tässä kohtaa tylsistyisi kotinurkkiin ja voivottelisi ikävää keliä.

Onneksi nyt oli toiset suunnitelmat. Näkisin tänään kolmea ystävääni yhteisen ystäväbrunssin merkeissä. Tapaamispaikkana oli Lappeenrannan uusi Venn-viiniravintola. Olin saanut kutsun testaamaan Venn-ravintoloiden uutta All Day Brunchia ja ilokseni sain ottaa kolme ystävääni mukaan.

Lappeenrannan Venn sijaitsee Kauppakeskus IsoKristiinassa Sokos Hotel Lappeen yhteydessä. Viihtyisästi ja kodikkaasti sisustettu ravintola on kuin luotu seurusteluun ja mutkattomaan yhdessäoloon. Iloinen asia, kun kotikaupunkiini on tullut tällainen uusi kohtaamispaikka.

Kotoisa fiilis.Tervetulleita olivat myös nelijalkaiset. Turre oli tällä kertaa päättänyt ottaa emännän mukaan.

Istahdimme pehmeille sohville kuin olisimme jonkun olohuoneeseen tulleet. Pikainen silmäys ympärille, jossa leikittelevä sisustus lisäsi entisestään hyvää mieltä.

Lettipäinen tyttö ajaa vinhaa vauhtia seinälle nostettua polkupyörää. Vastapäätä Lappeenrannan tunnus Willimies oli saanut uuden habituksen. Baaritiskiltä löytyi karkkiautomaatti ja popparikone, kuin lastenkutsuilla konsanaan. Nurkassa oli kori täynnä torkkupeittoja ja takapöydällä odotti pino lautapelejä leikkijöitä. Venn on kerrassaan hauska ja hyväntuulinen kokonaisuus.

Mutta sitten itse asiaan. Venn-ravintoloiden All Day Brunch on juuri sitä, mitä lupaa. Brunssi ei ole sidottu aikaan, vaan sitä saa aina ravintolan aukioloaikana. Mietittiin ystävien kanssa, että on aika hyvä juttu, kun ei tarvitse suunnitella syömistään mihinkään kellonaikaan, vaan voit suunnistaa brunssille ihan oman aikataulunsa mukaan. Mukava tapa yhdistää ateria vaikka shoppailuun tai samassa rakennuksessa olevan elokuva- tai kaupunginteatterin näytösten jatkoksi.

Huumoria ja hyvää mieltä Vennin tapaan. ”Mitä, oliks tää kyltti tarkoitettu pöytää varten?”

Mitä meille sitten tarjoiltiin? Aloitimme lasillisilla kuohuviiniä. Sopi meille oikein hyvin. Sitten pöytään tuotiin raikkaat mansikka-raparperi-karpalo shotit. Shottien makua ja raaka-aineita kuulema vaihdellaan aika ajottain. Tätä ihanuutta olisi voinut juoda vaikka kolpakollisen.

Sitten päästiin itse asiaan. Vennin brunssi on kokonaisuus, jonka suolainen puoli on koottu kivasti lankkulaudalle. Laudalta löytyi kylmäsavulohta, aurinkokuivattua tomaattia, oliivia, Calabro-salamia, lämmintä Comte-juustoleipää ja paahdettuja lohkoperunoita piri-pirimajoneesilla sekä mansikka-avokadosalaattia tuomassa keveyttä. Kokonaisuus oli värikäs ja näytti herkulliselta.

Vaikka ensin ajattelin, että mahtaakohan tästä tulla täyteen, huomasin, että ainakin minulle laudallinen riitti hyvin. Eikä tässä kaikki. Brunssiin sisältyy myös tuhti jälkiruoka osuus. Vadelmat jaksoin syödä kaikki, mutta kinuskimunkkien ja pähkinäsuklaan kanssa teki jo tiukkaa. Kun minulta jää suklaata syömättä, siitä tietää, että olen aika täysi. Jälkkäreiden kanssa oli vielä kondensoidusta maidosta tehty paksu kinuskikastike. Ruokailu täydennettiin lopuksi reilulla kupillisella kahvia tai teetä.

Eipä jäänyt tällä setillä nälkä.

Mitä sitten tykkäsimme brunssista? Tykättiin vilpittömästi ja äänestettiin yksimielisesti jatkoon. Eikä varmasti tule jäämään meille ainoaksi kerraksi. Kombo oli monipuolinen, maukas ja kiva valinta niihin hetkiin, kun haluaa maistella samalla kertaa monenlaisia makuja. Samassa setissä löytyy kalaa, lihaa, kasvista, hedelmää, marjaa, leipää, juustoa, perunaa, suklaata ja makeaa leivonnaista. Moniosainen brunssi on myös mukava seurustelumuoto, vähän kuin ohjelmanumero, jota siivitti meillä ylen ystävällinen palvelu.

Lasi kuoharia kuuluu brunssiin, mutta jos haluat lisää skumppaa tai muuta viiniä, valittavana on vaikka S-ryhmän mukavan hintaiset asiakasomistajaviinit.

Pidimme brunssin hintaa hyvin kohtuullisena, hinta laatusuhteeltaan jopa erinomaisena. S-Etukortilla kokonaisuuden hinta on 19,90 euroa ja ilman korttia 21,50. Tuolla rahalla irtoaa minusta aika tavalla syötävää ja juotavaa. Kirjoittamishetkellä brunssia saa kuuden paikkakunnan Venn-ravintoloista: Lappeenrannasta, Jyväskylästä, Kotkasta, Helsingistä, Turusta ja Vaasasta.

Ihanaiset.

”Elämässä ei ole mitään niin arvokasta kuin ystävät ja viini” luki Vennin liitutaululla. Viinistä en nyt tiedä, vaikka siitä paljon pidänkin, mutta ystävät, ne ovat arvokkaita. Ja myös tällaiset tavallisen lauantai-iltapäivän hyväntuuliset ja piristävät tähtihetket.

https://www.raflaamo.fi/fi/tarjoukset/tarjous/venn-all-day-brunch/025284654_25710

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Pieniä juttuja ja kaupunkiretkiä

sunnuntai, helmikuu 16, 2020

Onpa aurinko hellinyt viime viikkoina Aurinkorannikkoa. Päivisin lämpötila on kohonnut sen verran kesälukemiin, että välillä on pitänyt laittaa jäitä hattuun. Siis tarkoitan noin niin kuin kuvaannollisesti.

Aamut ja illat muistuttavat yhä siitä, että talvikautta elellään, eikä passaa ihan kesähepenissä vielä keikistellä, vaikka mieli jo tekisi. Viime vuoden flunssakaudet ovat vieläkin hyvässä muistissa.

Sen sijaan huippuihanaa on näillä keleillä heittäytyä aurinkokylpyihin ja kuljeskella pitkin merenrantoja. Koska Fuengirolan rantapaseo on käynyt jo joltisenkin tutuksi, olemme vaihteeksi hakeutuneet ihan mielenkiinnosta uusille kulmille ja uusille rantareiteille.

El Pinillosta puiston kautta rantaan.

Torremolinos ja La Carihuela

Viimeisimpänä mielenkiintonamme on ollut Torremolinoksen La Carihuelan ranta-alue. Vanhaa kalastajakylämeininkiä täältä ei enää löydy, mutta rakennukset ovat kuitenkin selkeästi Fuengirolaa matalampia. Jonkin verran arkkitehtuurissa on havaittavissa myös iäkkäämpää rakennuskantaa, niin kuin Torremolinoksessa ylipäätään.

Huolimatta siitä, että rannan palvelut ovat pääosin turismille pyhitettyjä, siltikin alue on oikein viihdyttävä. Kivoja ja viihtyisiä kahviloita, rantabaareja ja muita ravintoloita. Paljon kauppoja ja siistejä hyvinhoidettuja rantoja. Verkkaisesti kuljeskelevia iloisia ihmisiä, palmupuita ja aurinkoa. Kaikki tämä aivan hiekkabiitsin tuntumassa. Täydellistä kesämeininkiä siis tarjolla.

Ja jos kurkistat seuraavalle saman suuntaiselle kadulle sisämaahan päin, lisää kävelykadun ravintoloita ja kauppoja olisi täällä tarjolla.

Carihuelan rannat ovat oikein viehättäviä.

Mukavan pituisen kävelyreitin, arviolta noin viisi kilometriä, saa, kun kävelee Carihuelan alueen päästä päähän. Alue alkaa Torremolinoksen rannan kallioniemekkeeltä ja päättyy Benalmadenan satamaan. Jää junasta pois Torremolinoksen asemalla, kävele siitä alas rantaan ja jatka oikealle aina Benalmadenan satamaan saakka. Tai sitten toisin päin.

Mikäli haluat lyhyemmän reitin, jää junasta pois El Pinillon asemalla. Suuntaa siitä lyhyehkö matka rantaan ja lähde kulkemaan rantakatua vasemmalle Torremolinoksen keskustan suuntaan. Rantakallioiden ja suuren Melia-hotellin jälkeen lähde nousemaan ylöspäin, niin tulet kaupungin keskustaan kohden juna-asema-aukiota.

Kauniina päivänä Carihuelan ranta-alue on minusta oikein viehättävä kaupunkiretkeilyyn tai ihan vaan kiireettömään chillailuun. Ainakin lomatunnelma on taattu.

Rantapaseon taidetta.Rantakadulla on vehreää.Mukavia kauppoja…ja ylemmällä kävelykadulla lisää. Rantapaseolla paistattelee yllättävän paljon kissoja. Että niin kuin PerSeet olalle?

Yllättävä poikkeaminen urbanisaatioon

Uteliaisuus on yksi luonteenpiirteistäni, jolla on taipumusta johtaa minua joskus tuiki tuntemattomiin paikkoihin. Niin kuin nytkin.

Oltiin itse asiassa tulossa miehen kanssa normilenkiltä, kun huomasin yhtäkkiä asuntomme lähellä kyltin: Las Islas, boutiquehotelli ja ravintola. Mitä ihmettä? Missä täällä on tuollainen hotelli ja ravintola, joista en tiedä yhtään mitään?

Asiastahan oli ihan pakko ottaa selvää ja lähteä kyltin osoittamaan suuntaan katsomaan, mitä sieltä löytyisikään. Suuntasimme siis ylöspäin kohti rinteiden paikallisasutusta. Hetken päästä kapealla kiemurtavalla tiellä tuli seuraava kyltti vastaan, mikä laittoi meidät kipuamaan yhä ylemmäs. Ja sitten taas seuraava ja sitten seuraava kyltti ja jossain vaiheessa huomasimme kavunneemme jo melko korkealle.

Mukavaa oli samalla tutkailla rinteiden kauniita taloja ja väliin jopa hulppeita huviloita. Nähdä kaikkialla kukkivia kasveja, vihreitä puutarhoja, kuunnella lintujen laulua ja nauttia urbanisaation rauhallisesta meiningistä. Ihan liian harvoin tulee kuljettua rinteitä ylös paikallisasutuksen keskelle.

Ja löytyihän se hotellikin lopulta. Tiukasti aidattu alue, jonka portilla oli kyltti: hotelli ja ravintola avautuvat 15.3. Sen verran kurkin suljetun portin raoista, että hotellin ”salainen” puutarha jäi kutkuttamaan. Tuonne ravintolaan on ihan pakko myöhemmin suunnistaa.

Rinteiden kerroksellista asutusta.Kylttien perässä yhä ylemmäs.Kukkia kaikkialla.

Ihania ihmisiä

Kaupunkivaeltelujen lisäksi viikolla on vietetty myös sosiaalisia hetkiä. Erityisen iloinen olen tutustumisesta mahtaviin tyyppeihin ja uusiin ystäviin. On hienoa, kun ihan tuosta vaan kohtaa kiinnostavia ihmisiä ja sitten lähdetään yhdessä syömään. Ei ainakaan meille ihan jokapäiväistä kauraa. Aurinkorannikolla asiat vaan ovat usein paljon yksinkertaisempia ja mutkattomampia.

Sen viimeisen viinipullon olisi kyllä voinut jättää väliin, mutta ehkä se kertoo siitä, miten mukaviin tyyppeihin olemme törmänneet. Iltaa teki mieli vain jatkaa. Kun on yhdessä hauskaa, sitä harvoin edes muistaa seuraavaa aamua… Vaikka pitäisi, mutta elämä nyt vaan on.

Minua odottaa taas kausi töitä Suomessa. Sitä varten päätin viimeisenä päivänä ennen lähtöä ottaa rantatuolini ja lähteä tavoistani poiketen istuskelemaan rannalle kirjani kanssa aaltojen humua kuuntelemaan. Päivä oli mitä kaunein. Sininen taivas ja silkkaa auringonpaistetta.

Yleensä huolehdin hyvin ihoni suojaamisesta aurinkorasvoilla, mutta nyt jostain syystä kertoimet unohtuivat. Vaan kuinkas siinä sitten kävikään?

Miksi olet noin kauhean punainen, kysyi naapurini kotona? Illan puna oli myös aamun puna. Ja myös seuraavan aamun. Ja sitä seuraavan. Jatkossa en sitten enää haluakaan väriä naamaan. Punainen ei selvästikään pue minua.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Espanja

Matkavinkkejä Sevillaan – uppoudu kaupungin ihanuuteen

maanantai, helmikuu 10, 2020

Miten matkustaa Sevillaan Aurinkorannikolta, missä kannattaa majoittua ja mitä kannattaa nähdä ja kokea? Tässä muutama käytännön vinkki kaupunkiin, joka sai ainakin minut täysin pauloihinsa.

Sain usealta lukijalta kysymyksiä siitä, miten Sevillaan pääsee Fuengirolasta parhaiten julkisilla kulkuvälineillä. Itse teimme menomatkan bussilla ja paluumatkan junalla. Nyt helmikuussa Fuengirolan ja Sevillan väliä kulkee päivittäin kolme bussivuoroa, junavuoroja Malagasta on useampia.

Bussi- ja junayhteydet

Lähdimme Fuengirolan linja-autoasemalta 8.50 bussilla ja olimme perillä Sevillassa puoli kahden maissa. Näin pitkään ei kuitenkaan Marbellan ja Rondan kautta kulkevassa bussissa tarvinnut istua. Rondassa pidettiin reilun puolen tunnin tauko, jolloin ehti hyvin vessaan, kahville ja jaloittelemaan. Matka maksoi hengeltä 21,65 euroa.

Paluumatkan teimme junalla Sevillan Santa Justan asemalta Malagaan. Yllätykseksemme edullisemmassa junassa (24,95 euroa), osa matkasta toteutettiin tällä hetkellä bussilla. En tiedä olisiko matka ollut sen kummemmin hankala, mutta päätimme sittenkin tulla Cordoban kautta kulkevalla suoralla yhteydellä. Vajaalle pari tuntia kestävälle matkalle tuli hintaa 46,70 hengeltä. Halvempi yhteys olisi kestänyt noin kolme ja puoli tuntia.

Sekä bussi- että juna-asema olivat kävelymatkan päässä vanhassa kaupungissa sijaitsevasta majapaikastamme. Rautatieasemalla kannattaa varata vähän ylimääräistä aikaa. Matkatavarat läpivalaistaan ja liput tarkistetaan kahdesti ennen junaan nousua.

Majoitus

Majoituksen ostin netistä booking.comin kautta. Tutkin eri vaihtoehtoja ja totesin, että hotellia paremman hinta laatusuhteen saan vuokraamalla huoneiston, joita Sevillassa näyttää olevan kerrassaan runsaasti tarjolla.

Sijainti oli meille tärkein kriteeri. Turistille merkittävimmät Sevillan nähtävyydet sijaitsevat vanhassa kaupungissa ja jos majoitut täällä, lähes kaikki on kävelymatkan etäisyydellä. Karkeana sääntönä voisi sanoa, että jos majapaikkasi sijaitsee maksimissaan parin kilometrin päässä katedraalista, sijaintisi on hyvä nähtävyyksien vinkkelistä.

Majoituimme vanhan kaupungin ytimessä erinomaiset arvioinnit saaneessa Suites Plaza del Salvadorissa. Talossa on yhteensä kuusi vuokrattavaa huoneistoa. Noin 50 neliön kokoinen, nykyaikaisesti kalustettu yhden makuuhuoneen, olohuoneen, keittiön ja terassin asunto maksoi kolmelta yöltä 173 euroa.

Sijainnin lisäksi parasta asunnossa oli sen rauhallisuus. Vaikka olimme aivan ostos- ja ravintolakatujen keskiössä, sisäpihalle päin olevaan asuntoon ei kuulunut yhtikäs mitään meteliä.

Jos haluat mieluiten majoittua hotellissa, tsekkaapa hotelli H10 Casa de la Plata. Kiinnitin huomiota tähän asuntomme läheisyydessa olevaan viihtyisän näköiseen hotelliin, joka näyttää myös saaneen erinomaista palautetta.

Suites Plaza del Salvador

Ravintolat

Espanjalaiset kaupungit ovat ylipäätään pullollaan ravintoloita. Eikä tehnyt tässä poikkeusta Sevillakaan. Meitä lähinnä ihmetytti kaupungin valtaisa ravintolatarjonta.

Saimme majapaikkamme isännältä muutaman ravintolavinkin, joista ehdimme testaamaan kaksi. Toinen näistä, La Escalona, oli meistä hinta laatusuhteeltaan erinomainen. Tilasimme erilaisia tapasannoksia, jotka jaoimme keskenämme. Kaikki mitä söimme oli hyvää. Ravintola tarjoilee fuusiotapaksia, joissa perinteiset tapakset on tuunattu uudella tapaa.

Aiemmalla Sevillan reissullani hotellini respa suositteli hyvää tapasravintolaa. Kokeilimme tätä samaista ravintolaa, Bodega Dos de Mayota, tälläkin reissulla. Taso oli ihan hyvä edelleenkin, eikä ihme, että pöytää sai vähän jonottaa.

Kokeilematta jäi suositeltu kalaravintola Canabota. Mutta kuten sanottu, Sevillassa on enempi vaikeuksia valita ravintolaa toinen toistaan houkuttelevan näköisistä paikoista.

La Escalonan tapakset maistuivat.

Nähtävyydet

Netti on täynnään tietoa Sevillan nähtävyyksistä ja niiden taustoista. Upeita rakennuksia kaupungissa on myös sen verran runsaasti, että ensimmäisen huuman jälkeen alkaa arkkitehtuurin hulppeus kokea jopa inflaatiota. Ei jaksa enää tehdä numeroa kaikesta ympäröivästä kauneudesta. Upeita rakennuksia tulee vastaan joka nurkalta.

Muutama nähtävyys Sevillassa on kuitenkin ylitse muiden. Maailman suurimman katedraalin jätimme tällä kertaa hyvin pienelle tutustumiselle yksinkertaisesti siitä syystä, ettemme viitsineet jäädä jonottamaan. Jääpähän meille seuraavaa kertaa varten jotain.

Jos haluat Sevillan suosituimmissa nähtävyyksissä välttyä pitkiltä jonoilta, mene heti aamusta paikan avauduttua tai varaa liput etukäteen netistä.

Tyydyimme tutkimaan huikean kokoista Katedraalia ulkoapäin. Sen verran livahdin messun alussa avoimesta ovesta sisään, että pääsin vähän kurkistamaan myös sisäpuolelle. Yhteislippu, jolla pääsee Katedraaliin, La Giralda kellotorniin ja Salvador kirkkoon maksoi 10 euroa. Lippuja voi ostaa ennakkoon täältä. Katedraalin katolle pääsee myös erillisellä lipulla.

Sevillan Katedraali on huikean kokoinen jättiläinen.Giralda on Sevillan tunnetuin maamerkki.Katedraali ei ole pelkkä nähtävyys. Siellä järjestetään messuja säännöllisesti.

Toinen Sevillan päänähtävyyksistä, Real Alcazar, sen sijaan tuli kierrettyä. Tämä kuninkaallinen palatsi oli alunperin maurien linnoitus, joka vuosisatojen aikana on saanut niin arabialaisia, goottilaisia kuin renessanssityylin piirteitä.

Linnan alueella on laajat ja hienot puutarhat, joten aikaa kannattaa varata myös näissä kiertelyyn. Sisäänpääsy palatseihin ja puutarhoihin maksoi 11.50. Lippuja ennakkoon voi ostaa täältä.

Tämä matka -blogista löytyy muuten kiinnostava juttu Sevillan katedraalista, La Giralda kellotornista ja Alcazarista. Postauksen löydät täältä.

Real Alcazarissa kannattaa kiinnittää huomiota hienoihin yksityiskohtiin.Alcazarin puutarhoissa asustelee riikinkukkoja.

Yksi Sevillan mahtavimmista nähtävyyksistä on Plaza de España, Espanjalainen aukio. Kaikessa mahtipontisuudessaan tämä aukio on häkellyttävän kaunis. 1928 iberoamerikkalaista maailmannäyttelyä varten rakennettu valtaisa kokonaisuus on jopa romanttinen. Kanaalin ylittäviä siltoja, suihkulähde, pylväikköjä, kauniita kaakeleita… Arkkitehti on selvästi ollut melkoinen romantikko. Ihailtavaa riittää täysi laidallinen.

Jokainen Espanjan maakunta on saanut aukiolla oman hienoin kaakelein koristellun nimikkopenkin. Pitihän se tietysti saada itsestä kuva missäpä muualla kuin Malagan penkillä. Lisää kauneutta löytyy aukion vieressä olevasta Maria Luisa -puistosta.

Plaza de España tekee vaikutuksen.Kannattaa piipahtaa myös kauniissa Maria Luisa -puistossa.

Aivan eri maailmasta sen sijaan on merkillinen rakennelma Metropol Parasol, 2011 valmistunut maailman suurin puurakennelma. Kuudesta sientä muistuttavasta osasta koostuva kokonaisuus on valmistettu suomalaisesta männystä.

Viiden euron hintaisella lipulla pääsee 26 metriä korkean rakennelman kattotasanteelle katselemaan näköaloja. Hissi ja lipunmyynti ovat katutason alapuolella olevassa kerroksessa. Näköalojen puolesta suosittelen kyllä ennemmin korkeampia torneja kuten Giraldia tai Torre del Oroa.

Suomalaista puuta maailmalla. Arkkitehdilla on ilmiselvästi ollut kanttarelli muotomallina.

Hienojen nähtävyyksien lisäksi minusta parasta Sevillassa on elämää sykkivä vanha kaupunki. Kannattaa kierrellä entisen juutalaiskaupunginosan, Santa Cruzin, kapeilla kujilla, aistia kauniiden aukioiden kuten Plaza del Salvadorin, Plaza Nuevan ja Plaza del Cabildon tunnelmaa tai vain ihailla Sierpes, Cuna, Tetuan tai Velásques -katujen kauniita liikkeitä.

Jos haluat maistaa ainakin minusta ehkä parasta koskaan syömääni jäätelöä, älä ohita Maria Limones -nimisiä jäätelöbaareja. Ja jos haluat mennä baariin, jossa kaikki kokoontuvat, käy Plaza del Salvador -aukiolla olevassa La Antiqua Bodequitassa. Paikallinen tunnelma on taattua. Viikonloppuna ravintolan terassin asiakkaat tuntuivat täyttävän puolet aukiosta.

Pelkästään vanhan kaupungin kaduilla saisin itse vietettyä varmasti kokonaisen viikon. Romantikon kannattaa suunnistaa Guadalquivirjoen varteen ihailemaan kaupunkia iltavalaistuksessa.

Santa Cruzin tunnelmaa. Kivoja tuliaisia.

Paras matkavinkki minusta on varata Sevillalle useampi päivä. Kyse on kuitenkin Espanjan neljänneksi suurimmasta kaupungista, joten päivässä eikä kahdessakaan tästä ihanuudesta saa paljoa irti.

Sevillassa on jotain kummaa kiehtovuutta. Tuntuu, että kaupunki jättää jonkinlaisen kaipuun päälle. Sevillaa on saatava lisää.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista