Menu, jonka perässä kannattaa matkustaa

Silja Linen Menu Nordicin maistelutilaisuus lehdistölle.

Joskus minusta tuntuu, että olenkohan ihan täysipäinen. Miettikää nyt. Olen valmis istumaan vapaaehtoisesti aamuvarhaisella kaksi tuntia junassa vain yhden aterian tähden. Ja iltapäivällä sama takaisin päin. Matkustin siis edestakaisin 460 kilometriä käydäkseni syömässä Helsingissä muutaman ruokalajin. Ehkä tämä kertoo jotain kiinnostuksestani ruokaan.

Siinä vaiheessa, kun istuin Silja Linen Serenade-laivalla ja olin syönyt ensimmäiset annokset viisiosaisesta Menu Nordicista tiesin, että matkani oli täysin tämän herkuttelun arvoista. Tämä menu oli yksi parhaista, mitä olen naismuistiini syönyt viime vuosina.

Intiimi Bon Vivant on täydellinen miljöö pitkälle illalliselle.

Olin maistelemassa Silja Linen Bon Vivant -ravintolan uutta Menu Nordicia, joka on tällä kertaa täysin Siljan oman keittiötiimin suunnittelun tulos. Kiitos vaan taitavat, hienon kokonaisuuden olitte ideoineet ja valmistaneet. Menu oli kiinnostavan monipuolinen, makumaailma vivahteikas ja annosten visuaalisuus kauniin huoliteltua.

Lähiruoka ja raaka-aineiden puhtaus ovat päivän sana. Vähän jopa niin trendikästä, että tuntuu välillä termejä viljeltävän ilman, että niille oikeastaan on mitään katetta.

Menu Nordic täytti nimensä mukaisen lupauksensa tässäkin suhteessa. Pohjoiset raaka-aineet ovat päässeet niille kuuluvaan kunniaan. Menun hauki on kotimaista ja tulee pääosin Saimaalta. Peura ja villisorsa tulevat Siljan laivojen toisesta ”kotisatamamaasta” Ruotsista. Mukaan menuun on päässyt myös pohjoisen sieniä ja marjoja.

Hienoa, että menun kalaksi oli valittu hauki. Olen aina ollut sitä mieltä, että kotoinen haukemme on aivan aliarvostettu kala. Tässä menussa maastopukuinen taimen nousi sille kuuluvaan asemaan ja myös omaksi suosikikseni.

Ihastuin myös kalan seuralaiseksi valittuun ranskalaiseen Viré-Clessé valkoviiniin. Chardonnayt eivät ole koskaan kuuluneet suosikkeihini, mutta voihan persikka, miten hyvä valkkari tämä olikaan.

Keittiöpäälliköt Jonas Niklasson ja Jyrki Tulkki voivat syystä olla tyytyväisiä.Menuun valitut viinit tukivat hienosti ruokien makumaailmaa.

Ehkä kuitenkin iloisin olin pienen puolankalaisen yrityksen Ärmätti Oy:n nokkosten päätymisestä Siljan lautasille. Iloinen ensinnäkin siitä syystä, että kainuulainen pientuottaja on päässyt suuren yrityksen toimittajaksi. Ja iloinen myös siitä, että oli rohkeasti lähdetty etsimään puhdas, terveellinen ja vähän poikkeava raaka-aine yhdeksi menun komponentiksi. Tiesittekö, että nokkosessa on nelinkertainen määrä rautaa verrattuna pinaattiin?

Tällaista ihanuutta siis tarjoillaan Silja Serenaden ja Silja Symphonyn Bon Vivant -ravintoloissa 9.1.2020 saakka.

Salmon & Nettles: Lohta, tillissä paistettua meriravunpyrstöä ja 64 asteen luomumuna nokkospestolla.

– Mehukasta ja maukasta. Vaikka raaka-aineita on annoksessa paljon, ne ovat keskenään sopusoinnussa. Nokkonen ja muna toimivat hyvin yhteen.

Venison & Roe: Peuratartar ja suomalaista muikunmätiä, luomumunan keltuaista, kapriksia, sinappia, sherryviinietikkaa, sipulia ja smetanaa.

– Tartar vähän toisella tapaa. Annos oli kaunis kuin perhonen. Rakastan muikunmätiä, mutta mietin oliko tässä kohtaa sille oikea paikka. Kaikki meni. Lopuksi totesin, että oli.

Pike & Lobster: Voissa paistettua haukea, hummerihaukikvenellejä, hummerikastiketta, pinaattia ja puikulaperunapyreetä.

– Oma suosikkini. Hyvä osoitus siitä kuinka monipuolinen hauki taipuu fine dining -lautaselle. Kastike oli jumalaisen hyvää.

Wild duck & Calvados: Paistettua villisorsanrintaa ja sieninyyttejä, omenavaahtoa, puolukoita ja Calvadoskastiketta.

– Ja minä kun olin joskus kuvitellut, että sorsa on aina kuivaa. Linnulla oli täydellinen kypsyysaste ja se oli mehevää kuin mikä. Ihana annos, kuin tuulahdus pohjoista luontoa.

Almond & Cloudberry: Mantelileivos, lakka- ja valkosuklaakreemiä, sokeroituja lakkoja ja mantelijäätelöä.

– Jäkiruokafriikki oli tästä annoksesta täpinöissä. Simpukan muotoisissa leivoskekseissä maistui mukavasti karvasmanteli, joka sopi hienostuneesti mantelijäätelön ja lakan makuun. Ihan täydellinen kombo.

Jos vähänkään emmit kannattaako Menu Nordicista maksaa 118 euroa (Club One kortilla 109 euroa), olen täysin sitä mieltä, että kannattaa. Etenkin, kun hintaan kuuluu myös viisi laadukasta ja taiten valittua viiniä.

Eikä tarvitse tämän menukokonaisuuden osalta kantaa huolta siitä jääkö nälkäiseksi. Annoskokoja pitäisin jopa reiluina. Jälkkärin kohdalla teki jo aika tiukkaa. Mutta koska kuulun niihin ihmisiin, ettei jälkiruokaa jätetä, söin kiltisti kaiken.

Kasvissyöjille keittiötiimi on toteuttanut myös oman Menu Nordic Veganin. Kyse ei ole siitä, että Menu Nordic olisi muokattu kasvisversioksi, vaan tämäkin menu on suunniteltu ihan omaksi kokonaisuudeksi. Kolmen ruokalajin vegemenun hinta ilman viinejä on 49 euroa.

Kiitos Silja Line. Menu Nordicin takia kannattaa tehdä vaikka vähän pidempi reissu. Milloin viimeksi olet muuten käynyt Tukholmassa? Tässä olisi aika hyvä syy.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Hotelliviikonloppu omassa kotikaupungissa – kokemuksia Lappeenrannan Boutique Hotel Old Spasta

Majoituksen ja menun tarjosi Savon Mafia

Tehtiin miehen kanssa staycationit eli lähdettiin viettämään hotelliviikonloppua kotikaupunkimme Lappeenrannan vanhimpaan ja romanttisimpaan hotelliin.

Vähän huvitti, kun heitin laukun automme takaboksiin ja starttasimme pihaltamme hotelliviikonlopun viettoon. Kymmenen minuuttia ja olimme majapaikkamme, Boutique Hotel Old Span pihassa. Enpä ole koskaan aiemmin yöpynytkään hotellissa näin lähellä kotiani.

Ensi-ihastus syttyi jo alkukesällä

Idea tähän juttuun lähti jo alkukesästä. Tapasimme ystäviemme kanssa Lappeenrannan satamassa ja mietimme jossain vaiheessa iltaa, minne voisimme mennä yhdessä syömään. Lopputulemana päädyimme Lappeenrannan kylpylän kupeessa olevaan Bistro Lähteeseen, josta kukaan meistä ei tiennyt yhtikäs mitään. Sattuma oli tässä kohtaa puolellamme, sillä ravintolan ruoka yllätti meidät iloisesti.

Samassa syssyssä ystäväpariskunta keksi, että miksi heidän oikeastaan kannattaa ajaa taksilla kotiin, kun he voisivat sen sijaan jäädä yöpymään mukavaan hotelliin. Huone järjestyi kaksiosaisen kylpylän vanhemmalta puolelta, Boutique Hotel Old Spasta.

Pitihän meidän muidenkin nähdä millainen hotellihuone kätkeytyi tuon kauniin jugendrakennuksen sisuksiin. Ja niinpä koko poppoo istui hetken päästä viehkossa hotellihuoneessa nauttimassa minibaarin antimia.

Wanhan kylpylärakennuksen suloista charmia

Hotellista ja sen ravintolasta inspiroituneena otin yhteyttä hotellia ja ravintolaa pyörittävään Savon Mafiaan, jonka monet tuntevat maineikkaana savonlinnalaisena hotelli-, ravintola- ja panimoyrityksenä.

Da daa, niin järjestyi miehen kanssa tilaisuus päästä kokeilemaan, millaista on viettää hotellivuorokausi muutaman kilometrin päässä omasta kodista.

Kyllähän kaikki lappeenrantalaiset tietävät kaupunginlahden rannalla olevan vanhan kylpylän. Onhan tuo komistus tuijotellut Saimaalle jo vuodesta 1913. Kummallista minusta sen sijaan on, etten ole aiemmin tehnyt tuttavuutta kyseisen yrityksen kanssa.

Ehkä syynä on menneille vuosikymmenille jämähtänyt käsitykseni kuntoutuskylpylästä, jonka palvelut on suunnattu lähinnä vanhemmalle väelle. Mutta ajat muuttuvat. Tuli todettua, että Lappeenrannan kylpylä on muuntautunut hemmotteluhoitoihin keskittyväksi nykyaikaiseksi kaupunkikylpyläksi.

Vanhassa kylpylärakennuksessa on todella ihastuttavaa boutiquehotellin henkeä. Kahden kerroksen 28 huonetta ovat kaikki erilaisia ja kauniisti jugendhenkeen sisustettuja. Meillä oli pieni minisuite, jossa oli erillinen tila nukkumiselle ja oleskelulle. Mies tykkäsi siitä, että huoneessa oli kaksi telkkaria, joista toista saattoi katsoa sängyssä pötkötellen.

Minä taas kuolasin huoneemme lämmintä värimaailmaa, kauniita tapetteja ja erityisesti huikean ihanaa näköalaa Saimaalle. Aivan hotellin edustalla on yksi Lappeenrannan sataman vierasvenelaitureista. Oli hauskaa seurailla huoneemme ikkunoista ohi kulkevia ja rantautuvia paatteja.

Kuntoutuskylpylästä hemmottelukeitaaksi

Kävin tutkailemassa Lappeenranta Day Span esimiehen Viivin kanssa kylpylän erilaisia hoito- ja virkistysmahdollisuuksia. Paikan vanhoja hoitoperinteitä vaalivat Suomen ensimmäinen suolahuone sekä kiehtova 8-asteinen aito luonnonlähde. Mietin miten hyvää kaltaiselleni tukkoiselle nuhanenälle oleskelu suolahuoneessa voisi tehdä.

Päätin laittaa hemmottelupäivän omalle must to do -listalle. Mukavaa olisi nauttia niin hieronnasta, kasvohoidosta kuin jostain kylpylän hoito-osaston monista turvekylvyistä. Hotelliasiakkaille vastapäisen kylpylän uuden osan, Lappeenranta Span, sauna- ja uima-allasosasto ovat maksuttomia.

Saimaa on parasta Lappeenrantaa

Olimme illalla menossa syömään kylpylän Bistro Lähde -ravintolaan, mutta sitä ennen teki mieli lähteä pienelle lenkille Lappeenrannan satama-alueelle. Boutique Hotel Old Spa sijaitsee minusta kaupungin hienoimmalla paikalla Saimaan rannalla, kuitenkin aivan keskustassa.

Tässä kohtaa on ihan pakko ylistää oman kotikaupungin ranta-alueiden kauneutta ja hulppeita lenkkeilymaastoja. Lähdit hotellilta sitten oikealle tai vasemmalle pystyt kulkemaan Saimaan rantaa melkoiset matkat. Katsokaa nyt näitä kuvia miten upeaa täällä onkaan, etenkin syksyn hulppeassa värikylläisyydessä.

Jotenkin kiehtovaa viettää tällaista yhteistä aikaa, vähän kuin lomalla olisi oltu. Saatoimme tehdä tuikitavallisesta arkipäivästä vähän juhlavaa. Tässä kohtaa syyslauantaina meillä yleensä suunnataan Prismaan, pestään pyykkiä tai siivotaan.

Sen sijaan nyt vaeltelimme kiireettömästi pitkin Saimaan rantabulevardia ja poikkesimme keskellä päivää lasilliselle. Vielä tarkeni auringossa terassillakin istuskella. Tuli samalla katseltua kotikaupunkia vähän kuin turistin silmin.

Bistro Lähteen yllätysmenussa hyvä hinta-laatusuhde

Rakastan yllätyksiä, ja siinä varmaan yksi syy, miksi halusin valita Bistro Lähteen tarjonnasta yllätysmenun. Olen hyvin kaikkiruokainen. Oikeastaan ainut asia, mitä en syö enkä koskaan ravintolassa tilaisi, on maksa.

No, vähän meinasi etukäteen harmittaa, kun alkuruuaksi pöytäämme tuotiin poronvasan maksaa. Annos oli kaunis kuin mikä, joten päätin ainakin maistaa. Vaan kas kummaa, söinkin koko annoksen. Se oli nimittäin todella herkullista. Makea puolukka sopi miedon makuiselle maksalle erinomaisesti ja mukava lisuke lautasella oli rapsakka jäkälä. Täydet pisteet tälle.

Pääruokana oli paistettua siikaa rapukastikkeessa, hyvää sekin. Jälkiruoka sen sijaan jätti vähän toivomisen varaa. Annos oli kauniisti rakennettu, mutta tyrnimarjapossetin maku oli meistä hieman tunkkainen. Liekö syynä marjoissa maistunut tervan maku, joka vei raikkauden marjoista?

Kokonaisuudessaan Bistro Lähde on varteen otettava vaihtoehto. Kolmen ruokalajin yllätysmenun 34 euron hinta on minusta hyvin kohtuullinen.

Otimme myös menun ruokiin valitut viinit, joista meitä eniten ihastutti australialainen Weemala Pinot Gris. Tuhti valkkari, joka olisi mennyt hyvin vaikka poronmaksankin kanssa. Kiitos ravintolalle myös ystävällisestä palvelusta, tullaan toistekin.

Loppuillasta kävimme kurkkaamassa vielä Lappeenrannan iltaelämää, mutta kovin myöhään emme jaksaneet kukkua. Soma hotellimme veti tällä kertaa pidemmän korren. Aamulla oli nautinnollista nukkua vähän pidempään ja aloittaa päivä valmiilla aamiaisella.

Erityisen kiva juttu tässä oli, ettei edessä ollutkaan pitkää ajomatkaa. Vajaa kymmenen minuuttia ja olimme jälleen kotona. Staycationissa on ideaa.

https://lappeenrantaspa.fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Ja ihmisillä hyvä tahto, vai onko sittenkään?

Rakkaat ihmiset. Tällä viikolla Ilta-Sanomien toimittaja otti minuun yhteyttä. Oli kuullut, että olen asustellut viime talvena useamman kuukauden tuolla Etelä-Espanjan Fuengirolassa. Kaupungissa, mistä kaikilla näyttää olevan jonkinmoinen mielipide. Vaikkei olisi siellä kuuna päivänä käynytkään.

Toimittaja halusi tietää, mitä tykkäsin talven vietosta Aurinkorannikolla. Blogini lukijani tietävät, että kyllähän minä tykkäsin. Paljon. Enemmän kuin uskoin. Tämän kerroin toimittajalle. Meidän paras talvi koskaan.

Kerroin, kuinka valo ja aurinko tekivät hyvää. Kuinka rakastin lenkkejämme pitkin meren rantoja. Kuinka arjen vietto sujui kaikin puolin jouhevasti. Ja kun emme lomalla olleet, oli mukava lisäarvo, että erilaisia palveluja sai myös omalla äidinkielellään. Mukavaa oli myös, että tarvittaessa sosiaalista elämää oli tarjolla ilman kielimuuria.

Kerroin kuinka edulliset elinkustannukset pitivät taloutemme kurissa, vaikka olinkin pitkiä aikoja pois työstä.

Jos Ilta-Sanomien lukijoiden mielipiteisiin on uskomista, tällaisia asioita ei pitäisi kertoa. Fuengirola on ensinnäkin ihan väärä valinta, ihan pelkkä turistirysä. Siellä on myös liikaa suomalaisia (minä en vieläkään ymmärrä, mitä pahaa suomalaisissa on).

Ja talvella siellä on ihan liian kylmää. Saa vain palella homeisissa ja kylmissä asunnoissa. Pahimmassa tapauksessa saa keuhkokuumeen.

Ja jos se ruoka on edullisempaa, sähkö ainakin on kalliimpaa.

No niin. Lähes 180 kommenttia, joista suurimmasta osasta välittyi raskassoutuinen negatiivisuus. Tuli vain mieleen, että tarvitsevatkohan nämäkin ihmiset aurinkoa enemmän? Ehkä kyse on sittenkin D-vitamiinin puutteesta? Olen kuullut, että se voi aiheuttaa masennusta.

Vai mitä mieltä olette näistä? Uskallan lainata blogissani muutamaa Iltiksen jutun kommentoijaa.

Suomalaisuudesta

Sitten kokoonnutaan suomibaareihin ryyppäämään ja syömään suomalaista ruokaa illasta toiseen, eikä osata muualle mennä. En nyt halua nimeä mainita, mutta pari tv:stäkin tuttua siivotonta räkälää kerää illasta toiseen porukkaa katsomaan suomalaisia urheilukanavia, ja syömään hirvittävän kallista huonolaatusta suomalaista ruokaa! Käsittämätöntä!”

Ei ole tullut käytyä, enkä osaa sanoa mitään Suomi-baarien ruuasta. (Olen kuullut, että jotkut ovat kehuneet jonkun Suomi-baarin pizzoja erinomaisiksi). Usko tai älä, mutta espanjalaiset ovat melkoista ruokakansaa. Hyvistä ravintoloista ei Fuengirolassa ole pulaa.

Itse olen valinnut Etelä-Euroopasta toisen paikan asuinpaikakseni. Paikkaa en paljasta, koska en halua nähdä täällä kieltä osaamattomia, kulttuuria ymmärtämättömiä ja sivistyksen sekä käytöstapojen puutteesta kärsiviä suomalaisia.”

Minä näen kyllä suomalaiset ihan toisessa valossa. Maailmanlaajuisesti olemme kielitaitoinen ja korkeasti koulutettu kansa.

Valitettavasti täälläkin (Nizzassa) kuulee joskus suomen kieltä. Muutoin tämä olisikin täydellinen alue.”

Mitä ihmeen pahaa on Suomen kielessä? Mitä enemmän olen matkustanut, sitä mukavampaa minusta on kohdata maailmalla maanmiehiä ja -naisia.

Katukuva rumaa ja suomituristeja ja asukkaita aivan liikaa. Siellä sitten suomalaiset ryyppäävät ja rellestävät, hyi.”

No, jotkut ryyppäävät kansallisuuteen katsomatta myös Montpellierissä, Kööpenhaminassa, Berliinissä ja Firenzessä. Myös minun kotikulmien lähiökapakassa. Mutta mitä tekemistä minulla on niiden kanssa?

Sitten kun ostan kämpän Espanjasta, niin en ainakaan mistään suomi-kommuunista.”

Se on hyvä asia, että jokainen voi ostaa asunnon omien toiveidensa ja tarpeidensa perusteella.”

En ikinä matkusta paikkaan missä menut ovat Suomeksi.”

Minä valitsen matkakohteet aika erilaisten kriteereiden perusteella.

Hintatasosta

Jos pääomaa löytyy ei tarvitse hehkuttaa halvoista hinnoista lainkaan.”

Näkyy olevan köyhien, ruokamenoja laskevien paikka. Ei ole ruokamenoja tarvinnut laskea Suomessakaan.”

Ollaan tällaisia ihan taviksia ja joudumme välillä kyllä katsomaan vähän menojemme perään.

Huolenpitoa

”Voi kyllä käydä niinkin, että viimeistään usean talven jälkeen Suomi säineen alkaa tuntua ihan kivalta. Viimeistään kun katsoo rypistynyttä ja aurinkokeratoosin pilkuttamaa naamaansa.”

”Kannattaa muistaa, että jos muuttaa sinne yli kuudeksi kuukaudeksi, Suomen sosiaaliturva katkeaa heti.”

”Oottehan ilmoittanut espanjan verottajalle, jos omistatte omaisuutta suomessa tai muualla yli 50 tuhannen arvosta.”

”Miten se sanonta kuuluu…ja raukat menkööt merten taa. Ja monet tulee metalliarkussa takaisin kotiin.”

”Surkea sisäilma homettakin varmaan. Suomalaisissa sairaudet jyllää, keuhkokuume näytti olevan eniten pinnalla. Herkästi pöpöt tarttuu, hygieniataso ihan eri luokkaa, meidän kotomaahan verrattuna.”

”Tuon ikäisenä ihan jees ja suotavaa kun alkaa olla elämä ehtoopuolella ja vanhoja luita kolottaa.”

Ihan liikuttavaa tällainen huolenpito. Sen verran itsekäs ihminen olen, etten jaksa itse tuntemattomista ihmisistä välittää näin paljon. Kiitos paljon. Olen otettu.

Yhteiskunnallinen kannanotto

”Kaikki, huom. kaikki olette riippuvaisia kotimaasta ja sieltä tulevista tuloista. Ihan turha hehkutella kun kaikki on pelkkää matkailua ja kyllä routa aina porsaan kotiin ajaa.”

”Paitsi että näiden ilmastovälinpitämättömien takia kirpakoita ilmoja ei enää pian ole, vaan ilmasto vastaa Suomessa Britteinsaarten nykyistä. Onneksi lentohäpeä tulee kohta Suomeenkin. ”

”Tämä hiilidioksiidin suurtuottaja joutas jäädäkin espanjaan.”

Lapsuudenkodissa ei matkusteltu, köyhiä kun oltiin. Nuorena ei taas ollut rahaa matkustaa opintotuen ja -lainan varassa kun elelin. Sitten meni parikymmentä vuotta lähinnä työn teossa. Silloin ei ollut juuri aikaa matkustamiseen, lomia kun ei paljoa ollut.

Mutta tulipahan pantua oma kortensa kekoon yhteiskunnan hyväksi yrittäjänä, veronmaksajana ja myös työllistäjänä. Ja nyt kun vihdoin olisi aika toteuttaa unelmia, ei saisi matkustaa, koska maailma tuhoutuu. Huolimatta siitä, että herätän pahennusta, päätin tässä kohtaa olla ahdistumatta.

Ja jotta kaikki ei olisi näin synkkää, loppukevennyksenä Juhan kommentti.  Jossain on ihminen, jolla on hyvä tahto. Kiitos Juha.

On ihanaa kun on paikka, missä aurinko paistaa aina. Siellä iltaisin tosiaan tulee viileää, mutta se ei niinkään haittaa. Sitähän voi olla ilman suomihypetystä sielläkin ihan hyvin. Tai sitten siitä voi nauttia. Seuransa voi valita. Ei ole pakko tehdä kuin muut. Ole oma itsesi. Kaikkialla missä olet. Se on paras vinkki minkä voi antaa. Espanja on upea paikka, suosittelen! ”

Jos haluat lukea tuon Ilta-Sanomien haastattelun, täältä löytyy.

Onnellisuutta teille kaikille! Toivottavasti löydätte oman mansikkapaikkanne.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Mitä blogistani luetaan? 10 luetuinta juttua viimeisen vuoden ajalta

Kiitos lukijani, olette pelastaneet monta huonoa päivää. Palautteella on enemmän merkitystä kuin uskottekaan.

Blogin kirjoittaminen on ihanaa monella tapaa. On kiinnostavaa pureutua erilaisiin asioihin ja jäsennellä kokemuksiaan ja ajatuksiaan muiden luettavaksi. Mitä enemmän olen blogiani kirjoittanut, sitä enemmän olen myös rakastunut kirjoittamiseen.

Kun huomaa kehittyvänsä niin kirjoittajana kuin valokuvaajana, se motivoi. Kaikkein palkitsevinta kuitenkin on lukijoilta saatu kannustava palaute. Erityisesti silloin tulee kerrassaan hyvä mieli, kun tuntematon ihminen kertoo matkavinkkieni perusteella kohdanneensa jotain mieleenpainuvaa tai saaneensa huippukokemuksen.

Tekee iloiseksi, kun on konkreettisesti voinut auttaa jotakin. Miten se sanonta menikään, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Onnelliseksi tekee myös se, jos olen teksteilläni pystynyt jotakuta rohkaisemaan, antamaan toivoa tai tuomaan hyvää mieltä. Sellaisina alavireisinä päivinä, kun ei edes itse jaksa uskoa itseensä, päivän on voinut pelastaa yksittäisen lukijan kiitos. Positiivisella palautteella on kumman suuri vaikutus.

Tässä muutama päiväni pelastanut lukijakommentti. Kiitos teille ihanat!

”Kiitos Annemaria ihanasta reittikuvauksesta. Vihdoinkin sain toteutettua tämän kuvaamasi viimeisen reitin ja nautin suunnattomasti. Kiitos myös muista Espanjanelämän kuvauksista ja postauksista. Nautin teksteistäsi paljon ja toteutan niitä lomallani myös käytännössä, KIITOS.”

”Fuengirossa 20 vuotta käyneenä ja toisena kotina sitä pitäneenä, sain mahtavia vinkkejä mitä siellä voi tehdä. Hääpäivänä käytiin ranta kävely Benalmadenasta Fuengirolaan. Otettiin lasilliset skumppaa Yakasin terassilla, aivan upeissa maisemissa… Tehtiin myös yön yli reissu Rondaan, jossa yövyttiin Parador hotellissa, joka oli aivan mahtava!! Syötiin hotellin ravintolassa, jossa ruoka ja palvelu erinomaista. Suuri kiitos sinulle näistä vinkeistä.”

”Idean tähän mahtavaan retkeen antoi Sampanjaa muovimukista -blogi.”

”Ihana kirjoitus! Tässä töiden ohella klikkailen sattumanvaraisesti blogeja auki, ja kirjoituksesi oli ensimmäinen, jota viitsi lukea paria riviä pidemmälle.”

”Tällä viikolla olen viihdyttänyt itseäni lukemalla blogiasi ja olen niin pystynyt eläytymään ja samaistumaan kokemuksiisi ja tuntemuksiisi! Näyttää siltä, että meidän molempien ”onneen” kuuluu samankaltaisia asioita. ”

”Voi kiitos ihanista jutuista, joilla toit Espanjan aivan ihon alle. Jään kaipaamaan kertomuksiasi, tulen kyllä tarkasti hyödyntämään niitä ensi syksynä.”

”Kiitos matkasta, minkä olen saanut kulkea kanssasi/kanssanne! Nuo tunteet on niin samat itsellä, mutta kun vielä osaat ne niin hyvin sanoittaa, ne kaksinkertaistaa omat hienot kokemukset.”

”Kyllä taas olin niin kertomuksesi sisällä, että aamukahvitkin jäi jäähtymään, mutta sitähän saa lisää ja tätä lukemistaan voi uusia kerta kerran jälkeen. Kiitos taas tästä.”

”Olen niin täpinöissäni kirjoituksistasi että en tiedä mitä tehdä ja mihin mennä.”

”Kylläpä kirjoitat upeaa tekstiä …”

”Olipa tosiaan ihana löytö tämä blogisi! Natsaa kyllä niin yksiin nuo juttusi omien ajatusteni kanssa.”

Sen lisäksi, että tällaiset sanat tuntuvat hyvältä ja motivoivat jatkamaan, on toinenkin asia, josta olen kiitollinen. Nämä kommentit ovat opettaneet minua ymmärtämään kannustuksen merkityksen. Tuntuu hyvältä, kun joku sanoo, että olet onnistunut. Tätä hyvää pitäisi jakaa eteenpäin huomioimalla lähipiirin kyvyt ja kertomalla se myös ääneen. Pienillä sanoilla voi olla iso merkitys. Minä voin omalta osaltani olla pelastamassa jonkun päivää.

Mitä sitten Samppanjaa muovimukista -blogista luetaan kaikkein eniten? Kokosin tähän viimeisen 12 kuukauden kymmenen eniten luetuinta postausta. Näyttää Fuengirola kiinnostavan teitä kaikkein eniten. Hyvä asia sinänsä, sillä tätä genreä on tulossa myöhäissyksystä alkaen rutkasti lisää.

Top 10 ajalla 26.9.2018 – 26.9.2019:

1. Kokemuksia asunnon vuokraamisesta Fuengirolasta

2. Junalla ja bussilla liikkuminen Fuengirolasta ja vähän muualtakin

3. 10 kysymystä ja 10 vastausta Fuengirolassa asumisesta

4. Helsinki-Vantaan edullisin lentoparkki

5. Uusi arki Fuengirolassa lähti käyntiin

6. Rahtilaivalla Saksaan – ei ihan sellainen paatti kuin odotin

7. Kurkistus meidän viikkoon – miten arki Fuengirolassa sujuu

8. Särkitunturi, ei niin korkea, mutta julmetun kaunis

9. Onko ruoka Espanjassa halvempaa kuin Suomessa? Katso testin tulokset.

10. Fuengirola on tarjonnut lisämaustetta elämään

Ihanaiset lukijat, teitä on jo reilut 20000 joka kuukausi! Minusta se on ihan käsittämättömän suuri määrä pienelle blogille.

Myöhäissyksyllä elämä siirtyy taas joksikin aikaa Espanjan Aurinkorannikolle. Sitä ennen lähiviikkoina odotettavissa hotelliviikonloppu omassa kotikaupungissa, Silja Linen Bon Vivant -ravintolan uuden huippumenun maistelua ja matka Tallinnaan ruuan ja kulttuurin perässä. Toivottavasti pysytte mukana matkoissa.

Uusia kuplia kohden. Love you!

Annemaria

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Alavireinen syyskuu ja tulevia matkoja

Syksyllä on kumma vaikutus. Niin paljon kuin syksyn pirteistä keleistä ja väreistä pidänkin, syksy saa minussa aikaan tunnepuolella jonkinasteista alavireisyyttä. Syksy enteilee kesän kuolemaa ja kantaa mukanaan tietoisuuden talven tulosta. Pimeys ja kylmyys ottavat vallan.

Vaikka en missään nimessä ole masennukseen taipuvainen, tämä syksy on ollut poikkeuksellinen. Olen huomannut itsessäni piirteitä, jotka eivät ole käyttäytymiselleni tyypillisiä. Se, että aamuisin on vaikeaa nousta ylös, on tavallista. Mutta se, että heräilen öisin miettimään kaikenlaisia asioita, on outoa. Kaikki te, joita yö valvottaa tiedätte, että yleensä asiat saavat yöaikaan tumman sävyn.

Toinen asia, jota en tunnista omakseni, on tietynlainen tarmottomuus. Valon vähenemisen myötä tuntuu kuin valo sisälläni myös vähenisi. En jaksa innostua asioista samaan tapaan kuin aiemmin. Lenkille meno on pakkopullaa, en oikein saa aikaiseksi tavata edes ystäviä ja parisuhteessakin mennään kuin parasta ennen päiväys olisi ohitettu.

Oma olemus tuntuu nuhjuiselta ja harmaalta kuin syksyinen sadepäivä. Peilistä tuijottaa takaisin kaksi väsynyttä silmää. Vanhenemisen tuomia muutoksia omassa kropassa on entistä vaikeampaa hyväksyä. Eikä mielialaa yhtään nosta vyötärölle kertyneet makkarat.

Parantaakseni tilannetta edes jotenkin päätin kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä suustani laitan sisään. Makeanhimoon söin sokeria ihan turhan paljon ja siksi aloitin karkkilakon. Sillä seurauksella, että suklaata, mielialalääkettäni, tekee aivan kamalasti mieli. Siis aivan järkyttävän paljon. Saapa nähdä kuinka kauan pystyn pitämään mielihaluni aisoissa.

Olen varma, että tämä alavireisyys on ohimenevää. Elämä on sellaista, ettei aina jaksa mennä täysillä ja olla tarmokas. Ehkä me vaan tarvitsemme välillä aikalisiä, joilloin voi taivaltaa ilman tehopisteiden vaatimusta. Vetäytyä hetkeksi omaan poteroonsa omassa rauhassa tutkailemaan omia mielentilojaan ja tuntemuksiaan.

Ehkä tässä syksyssä kaikkein parasta on tietoisuus tulevista mukavista matkoista. Tarkimmat blogini lukijat ovat varmaan rivien välistä joissain kohdin huomanneet, että muuttolintuvaihe Espanjaan koittaa meille jälleen tänä syksynä.

Niin, olemme vuokranneet Fuengirolasta saman asunnon kuin vuosi sitten ja loppusyksystä marraskuinen ankeus vaihtuu Andalusian auringon alle. Viime vuotinen kokemus talven vietosta Costa del Solilla oli niin hyvä, että päätimme ottaa homman uusiksi.

En olisi koskaan voinut uskoa, että menemme toistamiseen samaan paikkaan. Ehkä tämä kertoo omalta osaltaan siitä, kuinka hyvin Fuengirolassa viihdyimme. Menimme kokeilemaan sillä periaatteella, ettei meillä ole mitään hävittävää, vaikka Fuengirola-aika olisi osoittautunut huonoksi päätökseksi. Toisin kävi. Viihdyimme paremmin kuin osasimme odottaa.

Jotensakin on vapauttaa mennä tuttuihin ympyröihin uudelleen, vähän niin kuin kotiinsa menisi. Kun laukut on purettu, voi asettautua taloksi ja siirtyä kotoisaan elämään.

Odotamme innolla myös näkevämme uusia puolia Andalusiasta. Vaikka viime talvena kiersimme monessa uudessa paikassa, paljon jäi näkemättä. Andalusia jäi matkailullisesti kesken.

Loppuvuoden aikana aiomme käydä Atlantin puolella Cadizissa. Olen käynyt yksin muutama vuosi takaperin tuossa kaupungissa, mutta silloin en vaan jotenkin päässyt sinuksi paikan kanssa. Päätin antaa Cadizille uuden mahdollisuuden. Katsotaan miltä kaupunki tuntuu nyt kaksistaan.

Toinen toivekohteemme tänä vuonna on ihana, ihana Sevilla. Aiemmalla reissullani Sevillaan tarkoitukseni oli viettää siellä vain muutama päivä. Tykästyin kaupunkiin kuitenkin niin paljon, että siellä vierähtikin kokonainen viikko. Palan halusta viedä mieheni moniin Sevillan mielenkiintoisiin kaupunginosiin.

Talvea tässä siis odotetaan ihan innoissamme. Uskaltaako oikein sanoakaan kuinka hyvältä tuntuu tietoisuus siitä, että pimeydestä voi astua valoon ja kylmyydestä aurinkoon. Tästä on alavireisyys kaukana.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

10 hyvää syytä matkustaa Muhuun ja Saarenmaalle

Kun kerran käy Saarenmaalla luulenpa, että monelle käy samoin kuin minulle. Tekee mieli palata saarelle uudelleen. Tällä reissulla löysin myös idyllisen Muhun.

Lehdistömatka: Tallink Silja, Visit Estonia ja Visit Saaremaa

Jotain ainutlaatuista menneen maailman sulokkuutta ja charmia kätkeytyy noille Viron kahdelle saarelle, Muhulle ja Saarenmaalle. Vaikka lauttamatka Viron länsirannikon satamasta Virtsusta Muhun Kuivastun satamaan kestää vain noin puolisen tuntia, laiva tuo maailmaan, joka on totaalisen erilainen. Tuntuu siltä kuin kaikkinainen kiire olisi jäänyt mantereen puolelle. Ymmärrän jotenkin paikallista sanontaa: ”jos sinulla on kiire, mene nukkumaan”.

Ohitse vilahtavat vanhat lehtipuumetsät, hyvinhoidetut maatilat ja sammalpeitteiset kiviaidat. Pienet idylliset perinnekylät ruokokattotaloineen tuovat tuulahduksen historiaa. Haikara pesii jonkun talon piipun päällä, lampaita näyttää laiduntavan siellä täällä, vehreys pistää silmään ja joka puolella on kukkia.

Saarista ensimmäinen, Muhu, on Viron kolmanneksi suurin saari. Pienestä koostaan huolimatta saarella on peräti 52 kylää, joissa asustelee noin 2000 asukasta.

Olimme aiemmilla reissuillamme ajaneet suoraan Muhun läpi Viron saarista suurimmalle, Saarenmaalle. Muhulle kannattaa kuitenkin antaa aikaa, sillä saari on kuin oma pieni maailmansa, etenkin jos satut rakastamaan maalaisromantiikkaa.

Pysähdyimme ryhmämme kanssa Koguvan kylässä, jossa tutustuimme mm. Muhun museoon ja Vanatoan perinnetilaan. Bloggaajakollega kutsui Muhua hauskasti satumaiseksi Hobbittien maaksi ja kieltämättä jotain sellaista tarunomaisuutta siellä selvästi on. Koko pieni kylä on kuin yhtä ulkoilmamuseota.

Viehättävä Vanatoan perinnetila Muhulla.

Määränpäämme oli Saarenmaan pääkaupunki Kuressaari, johon olin tutustunut jo parilla aiemmalla automatkalla. Kuressaari on saaren ainut kaupunki, jossa asukkaita on vajaat 15.000.

Voisin nimetä vaikka kuinka monta hyvää syytä, miksi Muhuun ja Saarenmaalle kannattaa mennä. Tässä omasta mielestäni näiden saarten kymmenen parasta asiaa.

1. Tunnelma

Jos pitäisi luonnehtia Muhua ja Saarenmaata vain yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti aitous. Saaristolaisten elämä kulkee niin kuin on aina kulkenut. Vierailija kokee olevansa tervetullut, mutta paikallista elämänmenoa hän ei juurikaan hetkauta. Ihmiset ovat teeskentelemättömiä, tunnelma välitön ja hyvällä tavalla vanhanaikainen.

Maaseudun vanhat perinnetalot ja Kuressaaren kauniit puutalot vievät ajassa taaksepäin, jonnekin kauas vuosikymmenten taakse. Ja saarilla kun ollaan, meri ympärillä tuo oman pikantin saaristolaistunnelman.

2. Luonto

Saaristojen luonto on usein vähän karua, mutta Muhu ja Saarenmaa tekevät tässä poikkeuksen. Rehevät vanhat lehtimetsät ovat maisemalle tyypillisiä. Alueelta löytyy mm. 35 erilaista kämmekkälajia. Saarenmaan länsiosan Vilsandin kansallispuisto on erinomainen kohde retkeilyyn.

Saaren eteläisin kärki Sääre on lintubongareiden paratiisi, sillä alue osuu miljoonien lintujen muuttoreitille. Nyt syyskuussa sinne näyttivät kokoontuneen sadat joutsenet. En ole eläissäni koskaan nähnyt yhtä aikaa niin montaa joutsenta.

Säären kärkeen kannattaa mennä katsomaan myös Sörven majakkaa. 248 porrasta johtavat ylös majakkatorniin, josta aukeaa 360 asteen kaunis rannikkomaisema.

3. Hintataso

Saarenmaa on edelleenkin edullinen, halvempi kuin Tallinna. Puhutaan sitten majoituksesta, ravintolahinnoista tai tuliaisostoksista, kaikkea tätä saa minusta kohtuuhintaan. Etenkin paikalliset elintarvikkeet ovat edullisia tuliaisia.

Jos pystyt matkustamaan kesäsesongin ulkopuolella, majoitusta saa usein yllättävän halvalla.

4. Majoitus

Persoonalliset majapaikat ovat aina olleet mieleeni. Muhulla ja Saarenmaalla on lukuisia vanhoja perinnetiloja, jotka tarjoilevat maalaisromanttista majoitusta. Tällä reissulla kuolasin mm. Vanatoen tilan ihastuttavia ruokokattoisia mökkejä. Tällaisissa paikoissa olisi ihastuttavaa yöpyä. Itelleni tuli ajatus kokonaisen mökin vuokraamisesta pienellä porukalla. Tai millaistahan olisi viettää joulua tuollaisella tilalla?

Mikäli kaipaat tasokkaampaa majoitusta, saarilta löytyy vanhoja herraskartanoita. Näistä ehkä kuuluisin on Muhun Pädasten kartano, joka on koko Viron ainut viiden tähden hotelli.

5. Kylpylät

Kuressaari on Viron vanhin kylpyläkaupunki. Kylpylöihin ei voinut olla törmäämättä katukuvassa, niitä tuntui olevan vähän kaikkialla. Viron matkailusivuston mukaan kaupungissa on peräti yksi kylpyläpaikka kymmentä asukasta kohti.

Tällä reissulla yövyimme Georg Ots Spassa, jota voin lämpimästi suositella. Hotelli oli vasta remontoitu, raikkaasti sisustettu ja se sijaitsee mukavasti merenrannalla Kuressaaren piispanlinnaa vastapäätä. Ikävä vain, että tiukan aikataulun vuoksi kylpylä jäi minulta tällä kertaa kokematta.

Georg Ots Spa Hotel

6. Tapahtumat

Kuressaaressa järjestetään vuosittain noin kymmenkunta erilaista festivaalia. Teematapahtumia on rakennettu mm. kamarimusiikin, oopperan, elokuvan, ruuan ja ralliautoilun ympärille. Hauskalta kuulosti toukokuun lopussa järjestettävä katufestivaali, jolloin keskustan kadut valtaavat mm. kauppiaat, taiteilijat ja pop up -ravintolat.

Heinäkuun lopussa Saarenmaalla on omat oopperapäivänsä. Mikäpä muu paikka sopisi oopperalle paremmin kuin Kuressaaren piispanlinnan piha-alue.

Meidän matkamme huipennus oli osallistuminen Kuressaaren katupiknik -tapahtumaan. Tämä tapahtuma on päätös joka syksyisille viikon kestäville ruokafestareille. Kyse olikin paljon suuremmasta happeningistä kuin osasin odottaa. Keskusta täyttyi yli 500 pöydästä ja lähes 6000 osanottajasta.

Katupiknikin tunnelma oli ihan huikea. Jos vain suinkin on mahdollista matkustaa Kuressaareen syyskuun alussa, tätä tapahtumaa ei kannata jättää väliin.

7. Lyhyet välimatkat

Muhu ja Saarenmaa ovat autoilijalle oivallisia road trip kohteita. Jo päivässä ehtii paljon, sillä välimatkat ovat lyhyet. Esimerkiksi Muhun satamasta Kuivastusta Saarenmaan eteläisimpään Säären niemimaan kärkeen tulee matkaa ainoastaan noin 130 kilometriä. Vaikka koko Saarenmaan kiertäisi ympäri, pitkiä aikoja ei tarvitse istua autossa.

8. Ihmiset

Tätä kohtaa on vaikea kirjoittaa ilman ylisanoja. Mutta kun nuo paikalliset vaan ovat niin ihania. Aitoja, sydämellisiä, vieraanvaraisia, ystävällisiä, maanläheisiä …

Kuva: Noora Näppilä, OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva: Noora Näppilä, OLYMPUS DIGITAL CAMERA

9. Käsityöperinne

Perinnekäsitöihin et voi olla törmäämättä kumpaisellakaan saarella. Kansanperinne on niin muhulaisille kuin saarenmaalaisille selvästi tärkeää ja kotiseuturakkaus näkyvää. Omista juurista ollaan ylpeitä ja käsityötaitoja vaalitaan. Ja kieltämättä kauniitahan nuo alueen värikkäät käsityöt ovat.

10. Ruoka ja elintarvikkeet

Jos olet kalaruuan ystävä, olet tullut oikeaan paikkaan. Meri on vieressä ja sieltä lähtee monipuolisesti kalaa. Kävimme syömässä Kuressaaren Ku-Kuu -nimisessä kalaravintolassa, jossa on päivittäin tarjolla tuoretta lähialueilta pyydettyä kalaa. Vähän hiljaiseksi vetää kalanystävän, jolla on valittavana tuoretta ahventa, purotaimenta, kampelaa tai haukea.

Tihemetsan maatilalla söimme savustettua kampelaa, joka oli kerrassaan herkullista. Paikallinen tapa näyttää olevan tarjota kala aina kokonaisena, joten pientä näpertelyä tarvitaan ennen kuin aterian saa suuhun asti.

Maista myös maukasta Muhun omaa saaristolaisleipää. Tämä on minusta ehdottomasti parasta kaikista saaristolaisleivistä. Kannattaa huomioida myös paikalliset alkoholijuomat, kuten Pöiden pienpanimon artesaanioluet.

Kuva: Noora Näppilä, OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva: Noora Näppilä, OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei ihme, että saarilla viettämieni päivien aikana päässä soi Georg Otsin iki-ihana Saarenmaan valssi. Jotain samanlaista leppoisaa ja hyväntuulista fiilistä Muhulta ja Saarenmaalta tavoitin.

Muutaman vuoden takaisista Kuressaari-kokemuksistani voit lukea täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Jotta emme unohtaisi

Tallinnan Patarei paljastaa palan synkkää naapurimaan historiaa.

Olen halunnut matkoilla suojella itseäni historian julmuuksia esittäviltä nähtävyyksiltä. Herkkänä ihmisenä tuntuu, että niistä tulee liian paha mieli ja ahdistus, enkä halua reissussa tieten tahtoen kokea sen kaltaisia ikäviä tuntemuksia.

Siltikin historian kauheuksista kertoviin museoihin pitäisi mennä. Ihan sen takia, että ihmiskunnan pelottavat käänteet ja tapahtumat eivät unohtuisi. Siksi päätin kerrankin uhmata rohkeasti tunnekynnystäni ja suuntasin viime viikolla Tallinnan pahamaineiseen Patarein vankilaan.

Menin Patareihin myös uteliaisuuttani. Bloggaajakollegat olivat jutuissaan kertoneet Patarein vaikuttavuudesta ja kuvauksellisuudesta ja halusin itsekin nähdä, mitä tiilimuurien sisään oikein kätkeytyy.

Vankila on avattu yleisölle nyt kesäajaksi toistamiseen. Hyvä näin, sillä melkoisen poikkeuksellinen ja hiljentävä matkailukohde se kieltämättä oli.

Patarei on entinen linnoitus ja sotilaiden kasarmi, jonne perustettiin Viron keskusvankila vuonna 1920. Viimeiset vangit siirrettiin pois vasta vuonna 2002, jolloin vankila lakkautettiin. Kun näki, missä kunnossa vankila tiloiltaan oli, ei voinut kuin ihmetellä miten pitkään vankien täytyi selviytyä noissa kelvottomissa ja iljettävissä tiloissa.

Vankila on käynyt läpi Viron itsenäisyyden ajan, Neuvostoliiiton miehityksen ajan ja kansallissosialistisen Saksan ajanjakson. Järkyttävin aika osui vuosiin 1940-1991, jolloin ensin Saksa, sitten Neuvostoliitto, käytti Patareita poliittisten vankien säilytys-, kidutus- ja teloituspaikkana.

Joidenkin arvioiden mukaan tuolloin vangittiin ideologisin syin arviolta jopa 45 000 Viron kansalaista ja asukasta. Myös suurin osa Viron juutalaisista teloitettiin Patarein vankilassa vuonna 1941.

Oli mitä kaunein alkusyksyn päivä, kun tallustelin noin parin kilometrin matkan Tallinnan keskustasta Kalamajan alueella sijaitsevaan vankilakompleksiin. Ihastelin matkalla meren rannalle nousevia kauniita uudisrakennuksia ja nautiskelin auringonvalossa kylpevästä merenrantamaisemasta.

Sitten astuin vankilan portista sisään. Siitä eteenpäin maailma oli totaalisen erilainen. Synkkä ja lohduton. Pimeä ja kalsea. Likainen ja luotaantyöntävä.

Patarei on paikka, jonka tiiliseinät osasivat puhua. Minusta lähes tuntui, että kuulin tuskaiset huudot ja tunsin puistattavan karmivuuden, mitä noiden kylmien kiviseinien sisään on kätkeytynyt. Pimeisiin selleihin, ankeisiin tutkintahuoneisiin ja synkkiin käytäviin oli liimautunut kärsimys ja kuolema.

Patarei on täynnä tarinoita ihmisen hädästä ja aatteen julmuudesta. Noiden seinien sisällä ei ole tunnettu toivoa eikä inhimillisyyttä. Ihmisyydellä ei ole ollut minkäänlaista arvoa.

Vankilan historiallista merkitystä ja vaikuttavuutta lisäsi sen autenttisuus. Näytti siltä kuin viimeinen vanki olisi siirretty rakennuksesta pois aivan äskettäin. Tunnelma oli todentuntuinen ja siksi julmuus tuntui niin käsin kosketeltavalta.

Patarei oli se paikka, jonne vietiin Viron poliittisten mielipiteiden perusteella vangitut ja jonne näiden syyttömien matka yleensä myös päättyi. Järkyttävää ajatella, että vankilan teloitusosasto oli toiminnassa aina vuoteen 1991.

Turvassa ei ollut kukaan. Riitti, jos sinulla oli ”väärä” kansallisuus, väärä uskonto, väärä asema, väärä koulutus tai väärä mielipide. Tai vaikka olisit ollut kommunistisen puolueen aktiivijäsen, sinusta saatettiin silti tehdä maanpetturi. Kansaa hallittiin pelolla ja oikeus oli korvattu mielivallalla.

Vankilan sokkeloita ja kerroksia kulkiessa ahdistuksen määrä vain kasvoi. Selli toisensa perään kertoi vangittujen lohduttomia tarinoita. Minusta tuntui kuin olisin katsonut kauhufilmiä, jota oli pakko katsoa vaikka en olisi halunnut. Mutta minun piti saada tietää.

Patarei on raskas pala historiaa, jota ei tulisi koskaan unohtaa. Se on oppitunti ihmisarvon ja vapauden puolesta. Oppitunti siitä, mitä on seurannut, kun nämä ihmisyyden arvot on yhteiskunnasta riisuttu. En voinut välttyä ajatukselta kuinka onnekkaita olimme, ettei tämä historia ollut osa meidänkin historiaa. Tämä kaikki on tapahtunut niin lähellä ja vasta niin vähän aikaa sitten.

Huokaisin syvään, kun astuin vankilarakennuksesta ulos aurinkoon. Mietin pitkään kuinka monen syyttömän ihmisen elämä päättyi noiden synkkien tiiliseinien sisälle. Kuinka järkyttävän paljon oli heitä, joilla ei ollut enää koskaan mahdollisuutta nähdä päivän valoa ja astua ulos vapauteen.

Jos haluat käydä Patareissa, pidä kiirettä.”Kommunismi on vankila” -näyttely Patareissa on avoinna enää syyskuun 2019 loppuun, jolloin vankila sulkeutuu toistaiseksi.

https://patareiprison.org/en/visit/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Kyllä on hyvä sana

Kumpia sinulla on enemmän, mahdollisuuksia vai uhkia?

Tällä viikolla minua kosketti pieni teksti ja kuva jollain Lappi-ryhmän Facebook-sivustolla. Kuvassa oli kivi, johon oli kaiverrettu miehen nimi sekä syntymä- ja kuolinvuosi.

”Isäni ei ehtinyt eläessään käydä Lapissa. Tänään äiti, joka on itse liikuntarajoitteinen ja muistisairas, vei kiven hänen puolestaan Saanan huipulle. Koko matka sinne ja takaisin kesti yli 7 tuntia, mutta hän teki sen. Ollaan niin ylpeitä.”

Jäin miettimään tuota kuvaa ja tekstiä pitkän aikaa. Siinä oli minusta kiteytettynä jotain sellaista periksiantamattomuutta, josta jokaisella meistä olisi opittavaa. Oli olemassa haave ja päämäärä. Oli olosuhteet, jotka eivät tehneet tavoitteeseen pääsyä helpoksi. Siitä huolimatta äiti päätti yrittää. Tytär voi olla syystäkin ylpeä.

Saanan huipulla käyneenä tiedän, että matka on liikuntarajoitteiselle varmasti pitkä ja raskas. Moni olisi varmasti tuossa tilanteessa sanonut ne tavalliset sanat: ei onnistu. Tätä ei voi tehdä. En pysty.

Tämä rouva ajatteli toisin. Unelma toteutui, vaikka etukäteen oli tiedossa, ettei matka ehkä tulisi olemaan helppo. Samalla toteutui kaksi unelmaa. Hänen miehensä muisto jäi elämään yhdelle Lapin hienoimmista tuntureista. Tähän vaadittiin sinnikkyyttä ja paljon mahdollistava sana kyllä.

Oletko koskaan miettinyt, kuinka paljon enemmän käytämme sanaa ei kuin kyllä? Ja samalla jäämme todennäköisesti monta hyvää kokemusta köyhemmiksi. En jaksa, en halua, en osaa, en opi, en uskalla, en ehdi, ei kannata, ei onnistu, ei ole aikaa… kuulostaako tutulta?

Olemme mestareita keksimään erilaisia syitä ja selityksiä, miksi jotain asiaa ei voi tehdä. Olosuhteita on aina helppo syyttää niin isoissa kuin pienissä asioissa. Tiedäthän, sää on joko liian kylmä, liian kuuma, liian tuulinen, liian sateinen… Entäpä, jos seuraavalla kerralla ennen selityksiä toteaisitkin, että sää on juuri sopiva.

Jos et pysty muuttamaan olosuhteita, omaa käyttäytymistäsi ja asennettasi pystyt. Onko pakko ensimmäiseksi ajatella asioita huonoimman kautta? Mitä tapahtuisikaan, jos useimmin ajattelisimme asioita ensin onnistumisen kautta? Olisiko meillä tällöin myös enemmän onnistumisia?

Ei sanalla suojelemme usein itseämme epäonnistumisilta. Kun sanoo ei, ei tarvitse yrittää, ei tarvitse ponnistella, ei tarvitse ottaa riskiä ja kohdata epäonnistumisen häpeää. Ei myöskään saavuta yhtään mitään.

Lupasin itselleni, että seuraavan kerran kun tekee mieli ensimmäiseksi sanoa ei, sanonkin kyllä. Tai edes lupaan kokeilla ja katsoa kuinka käy. Oikeastaan siitähän elämässä on juuri kyse. Onnistumisista ja epäonnistumisista.

Yksi asia on varmaa. Harvoin voi onnistua, jos ei ota epäonnistumisen riskiä. Ja jos ei yritä. Ensin tarvitaan vain onnistumisen mahdollistava sana kyllä.

Kuvat ovat Pyhä-Nattaselta Sodankylästä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista