Suomen suurin matkablogiyhteisö
Elämäntaito Yleinen

Uusi vuosi toivoa täynnä. Ja myös kevyempää elämää.

sunnuntai, tammikuu 10, 2021

Vuosi vaihtui meillä selvästi rauhallisemmin kuin parina edellisenä vuonna Aurinkorannikolla. Kiva uusi vuosi tämäkin, vaikkakin erilainen. Ystävien kanssa vähän kilisteltiin ja pelattiin lautapelejä aamukolmeen.

Olin jo hyvissä ajoissa päättänyt laittaa heti alkuvuodesta stopin jatkuvalle lihomiselle. Viime vuosi teki minusta koronalohtusyöjän. Kaipasin ihan ylettömästi kaikkea makeaa ja herkutteluöverit tuli vedettyä turhankin usein.

Huomasin, että vaatekaapissa alkoi olla yhä enemmän vaatteita, jotka eivät enää mahdu kunnolla päälle. Peiliin katsomisen paikka oli muutenkin kuin noin konkreettisesti. Lisääntynyt läski sai enemmän aikaan itseinhon reaktioita kuin kehopositiivisia tuntemuksia. Eikä iällä voi kaikkea selittää. Nämä kilot oli ihan itse hankittu.

Siispä ottamaan läskiä jenkkakahvoista, mutta hellästi. En halunnut mitään yletöntä laihdutuskuuria, jossa jokainen suupala punnitaan ja kaikesta kieltäydytään. Enemmänkin lähtökohtana oli järkevöittää ruokailutottumuksia ja lisätä liikuntaa. Jos on liikakilot tulleet pikku hiljaa, kai sitä voi ottaa vähän aikaa niistä eroon pääsemiseksi.

Sokerin syönnin päätin laittaa katkolle joksikin aikaa. Nyt ei vähään aikaan suklaata eikä leivonnaisia. Viiniäkin rajoitetusti. Tosin satunnaisissa spesiaalitapauksissa säännöistä poikkeaminen sallitaan, sillä paljon paremmalta tuntuu henkisesti, kun laihduttamiseen ei kohdista jyrkkiä kieltoja. Ihmismieli on kummallinen. Mitä enemmän jotain itseltään kieltää, sitä enemmän sitä rupeaa haluamaan.

Ja sitäpaitsi, ruoka on niin ihana asia elämässä, että sen kanssa ei kannata olla liian tiukkapipo. Herkuttelulle on oltava tilaa, kunhan muistaa vähän katsoa sen perään, mitä suustaan alas laittaa. Suklaata ei tarvita kaikkiin päiviin.

Minusta on tullut vähän iltakukkuja ja sitä kautta myös iltasyöppö. Iltakymmeneltä alkaa kummasti tehdä mieli jotain pientä iltapalaa. Ehkä vähän juustoa ja viinirypäleitä, pari voikkua tai suklaata kirjan seuraksi. Iltasyömingeille päätin sanoa myös hyvästit.

Katsotaan, mihin saakka näillä eväillä päästään.

Se toinen puoli laihduttamista, liikunnan lisääminen, ei nyt lähtenyt ihan toivotulla tavalla liikkeelle. Kävelylenkkien lisäksi päätin tehdä yhden sykettä nostattavan liikuntasuorituksen kerran viikossa.

Ilokseni huomasin, että meidän lähelle oli ajettu hiihtolatu ja mikäpä sen parempaa liikuntaa kuin hiihtäminen. Tosin kouluvuosien jälkeen en ole ollut oikein sinut tämän lajin kanssa, mutta hiihto nyt kuitenkin on istumatyöläisen kropalle mannaa.

Siispä eräs kaunis päivä suunnistin ladulle heti aamusta. Reipas pieni lenkki ja sitten pirtsakkana työpöydän ääreen. Olisi ehkä pitänyt ajatella etukäteen, onko hyvä juttu lähteä näillä hiihtotaidoilla ihan ensimmäiseksi vaativaan mäkiseen maastoon. Mutta tapani mukaan jälleen kerran teko ensin ajattelua.

Pakkasta oli muutama aste ja luisto mitä liukkain. Niinhän siinä sitten kävi, että jyrkimmässä mäessä vauhdin kiihtyessä turhan kovaksi tupsahdin takapuolelleni sillä seurauksella, että alaselkä ja häntäluu saivat kunnon tällin.

Ehkä tämäkin on yksi iän mukanaan tuomista rasitteista. Kun ennen kaatui, ei tuntunut missään. Nyt kun kaatuu, sattuu joka paikkaan.

Voisiko joku kertoa, miten pitkään kestää, kun häntäluu paranee? Istuminen tuottaa tuskaa ja selkä kipeytyy entisestään, kun joutuu hakemaan parempaa asentoa epäergonomisista asennoista.

Eniten tämä ongelma vaikeuttaa töiden tekoa. Istumatyöläisestä on nyt pakon edessä tullut enemmin seisomatyöläinen. Samalla myös v-käyrä nousee, kun hankalaa on niin istuminen kuin liikkuminen.

Ajelin viikolla lähikaupunkiin tutkailemaan vähän alennusmyyntejä. Haussa oli uudet ulkoiluhousut ja uusi kevytuntuvatoppis. (Edelliset kutistuivat 🙂 ).

Vannon Haglöfsin ulkoiluvaatteiden nimeen. Vaikka hinta onkin korkea, nämä tuotteet kestävät. Hyvällä tuurilla onneksi joskus onnistuu löytämään hyviä tuotteita alennusmyynneistä.

Tällä kertaa harmittelin housujen ja takkien mallien sopimattomuutta. Mitoitukset olivat selvästi tarkoitettu timmivartaloille. Pyöristyneelle täti-ihmiselle ei löytänyt sopivia housuja eikä takkia. Jos housujen vyötärö oli sopiva, housut olivat muuten liian suuret ja pituutta tuhottomasti liikaa. Tai jos takki oli olkalinjasta ja hihoista sopiva, vetoketjun sai hädin tuskin kiinni.

Luulen, etten ole ongelman kanssa yksin. Voisi heittää toiveen ulkoiluvaatteiden valmistajille mitoitusten suuntaan. Me kaikki ulkoiluvaatteita käyttävät emme ole litteävatsaisia tai kirahvijalkaisia.

Helmikuussa tekisi niin vietävästi mieli jonnekin reissuun. Etelästä ei liene uskalla vielä haaveilla, mutta katsotaan kutsuuko pohjoinen. Yritämme joka tapauksessa siirtää koronan pois ajatuksistamme ja lähteä varovaisesti ja järkevästi avaamaan elämää kodin ulkopuolelle.

Ja selvitä tästä talvesta. Kevättä ja valoa kohden ystävät.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Elämäntaito Ikääntyminen Yleinen

Minun vuoteni 2020 aakkosina

torstai, joulukuu 31, 2020

Vuoden viimeisenä päivänä tekee mieli luoda vielä kerran silmäys monellakin tapaan kummalliseen vuoteen 2020.

Vuosi lähti valoisasti käyntiin aurinkoisissa fiiliksissä Costa del Solilla. Jossain kohtaa olin kuullut sanan korona, mutta siinä kohtaa se oli ongelma jossain kaukana Kiinassa. Muistan miettineeni, että miten ikävää, mutta onneksi ei kosketa meitä.

Sitten se tuli lähelle. Maaliskuun 5. päivä kuljimme miehen kanssa Malagan katuja ja ihmettelimme poikkeuksellista hiljaisuutta kaikkialla. Instagramissa kirjoitin näin: ”En ole koskaan nähnyt Malagaa näin rauhallisena. Vanhan kaupungin kadut ja aukiot, jotka normaalisti ovat täynnä ihmisiä ja elämää, olivat lähes typötyhjiä. Samoin ravintoloiden terassit, joista ei etenkään lounasaikaan meinaa löytää paikkaa, olivat oudon tyhjiä. Mitä ihmettä tämä oikein on?”

14. maaliskuuta Costa del Solille astui voimaan ulkonaliikkumiskielto. Kaupat, hotellit ja ravintolat sulkivat ovensa. Meidän Aurinkorannikon kevät päättyi kesken.

Mutta kerrataanpa taakse jäävää vuotta 2020 ja tunnelmia sen varrelta vähän tarkemmin. Lainaan Lähtöportti -blogin hauskaa ideaa, missä Mika on koonnut vuoden matkailuaakkoset. Koska minulla on matkoja ollut tänä vuonna poikkeuksellisen vähän, aakkostelin koko vuoteni enemminkin tuntemusten mukaan.

A – Andalusia

Matkarakkauteni, jonka kanssa suhteeni vain syveni alkuvuodesta. Ehdimme vuoden alkupuoliskolla käymään Malagan lisäksi Marbellassa, Torremolinoksessa ja lempikaupungissani Sevillassa.

Andalusiaan kiteytyy kaikki se, mikä matkailussa on minusta niin ihanaa. Sykkivät suurkaupungit, historialliset pikkukaupungit, valkoiset kylät, merenrannat, vuoristot, loistava ruoka ja espanjalaiset viinit unohtamatta tietenkään aurinkoa, joka paistelee suurimman osan vuotta.

B – Blogi

Rakas harrastus, joka vie valtavasti aikaa, mutta antaa niin paljon. Hämmästyin heinäkuussa kirjoittaneeni blogia jo viisi vuotta.

Blogi on minulle väline toteuttaa itseäni ja kokea luomisen ihanuutta kirjoittamisen ja valokuvaamisen kautta. Hetkinä, jolloin olen ahdistunut tai hetkinä, jolloin olen onnellinen, kirjoittaminen on ollut keino jakaa kokemuksia ja saada tunteet purettua kirjaimiksi. Kirjoittaminen on helpottanut oloa ja antanut mahdollisuuden jäsentää elämää ja tilanteita. Parasta tässä on tietysti se, että jossain joku lukee näitä riipustuksiani. Kiitos siitä sinulle.

C – Covid-19

Tätä vuotta ei voi ohittaa mitenkään mainitsematta koronaa. Tuo inhottava näkymätön uhka on ulottanut lonkeronsa oikeastaan vähän kaikkeen ja saanut maailman pois raiteiltaan. Ja onhan se muuttanut meidänkin elämää monella tapaa. Ilman koronaa tämä vuosi olisi taatusti ollut hyvin erilainen.

E – Epävarmuus

Päällimmäinen tunne tänä vuonna. Milloin tämä piina loppuu? Palataanko enää koskaan normaalisuuteen? Tuleeko aina vain uusi vaihe tai muuntautunut virus? Uskaltaako tulevaisuutta mitenkään suunnitella? Miten käy töiden? Uskaltaako lähteä mihinkään? Tehoaako rokote ja milloin sen saa?

Satoja kysymyksiä päivittäin, joihin kellään ei ole vastauksia. Epävarmuus on syönyt minua vuoden varrella paljon.

F – Fuengirola

Aurinkorannikon kaupunki, josta ollaan niin montaa mieltä. Meille tämä aurinkokaupunki on ollut toinen kotikaupunki kahden talven ajan ja hyvä kaupunki on ollutkin. Täällä on ollut helppoa ja seesteistä viettää erilaista talvea ja rakentaa toisenlaista arkea.

Juuri tässä kohtaa joulukuisessa pimeydessä koen suurta ikävää.

H – Herkuttelu

Jatkuva kotona olo käy selvästi painon päälle. Naurattaa joskus, että me syödessä jo suunnitellaan, mitä hyvää tehtäisiin seuraavaksi. Tänä vuonna on ollut poikkeuksellisen paljon aikaa kaikenlaiseen kokkailuun.

Työnjako meillä menee niin, että minä etsin reseptejä ja mies toteuttaa kokeilut. Tosin muutaman kerran olen yllätyksekseni eksynyt itsekin kakkuvuokien ääreen.

Ihan selvästi haen kaikenlaisesta herkuttelusta lohtua epävarmuuden täyttämään elämään. Ruoka on tuttua ja turvallista. Suuhun sulavan suklaan tuoma mielihyvä edustaa ehdottomasti turvallisuuden korkeinta tasoa.

I – Ikävä

Tunne, jota koen tälläkin hetkellä. Ikävöin matkoja ja maailmaa ympärilläni. Ikävöin matkojen suunnittelua, matkalaukun pakkaamista, lentokenttiä, sitä kihelmöivää tunnetta, kun astut uuteen matkakohteeseen, matkaseikkailuja, eksoottisia ruokakokemuksia, erilaista kauneutta ympärillä…

Ikävöin Espanjan talvea. Ikävöin takaisin vapautta. Ikävöin vakautta ja turvallisuuden tunnetta.

J – Joutilaisuus

Jos jotain tässä vuodessa on ollut paljon, niin vapaa-aikaa. Korona toi etelästä kotiin suunniteltua aikaisemmin, vei osan töistä ja loppuvuodesta napsahtivat päälle koko vuoden pitämättömät lomat. Onpahan saanut kerrankin maistaa, miltä tuntuu olla täysin jouten.

K – Kotoilu

Enpä muista, milloin viimeksi olisimme viettäneet näin paljon yhtäjaksoista aikaa vain kotosalla. Ei edes töiden takia tarvitse lähteä mökistä minnekään.

Villasukissa täällä vaan pyöritään päivät pitkät. Joskus on viikkoja, jolloin ulkoilun lisäksi poistutaan vain lähikauppaan. Välillä on tunne, että onpa meidän elämä kutistunut. Hyvinä päivinä tämä on ihanaa.

L – Luonto

Luonto on aina ollut minulle merkittävimpiä asioita hyvinvointini kannalta. Luulen, että tänä vuonna sen merkitys on vain korostunut entisestään. En voi elää ilman metsää. Luonto on minun masennuslääkkeeni, metsä turvallinen koronavapaa-alueeni.

M – Marjat

Jos olisi ollut normaali vuosi, M olisi ollut minulle aivan varmasti matkailu. Mutta koska nyt on ollut koronavuosi M kirjaimen paikan ovat saaneet pyhä yhdistelmä, metsä ja marjastus. Heinäkuun lakoista se mania alkoi ja tänä vuonna päättyi lokakuun karpaloihin.

Tämä oli käsittämättömän hieno marjavuosi. En koskaan elämäni aikana ole kerännyt niin paljon marjoja kuin tänä vuonna. Pakastin on pullollaan hilloja (suurin kiitos miehelle Pohjois-Karjalan tuliaisista), mustikoita, puolukoita ja karpaloita. Koska marjamaat ovat nyt ihan vieressä, saatoin päivällä pitää töistä pienen tauon ja käydä pikaisesti keräämässä muutaman litran vaikkapa puolukoita. Tämä on luksusta, jos mikä.

N – Nauru

Elämässä pitää olla naurua. Kun ilo katoaa, on jo paljon menetetty. Olen yrittänyt tänä vuonna nauraa mahdollisimman paljon.

O – Onni

Kun on vuoden aikana ollut paljon aikaa, on ollut myös paljon aikaa pohdiskella kaikenlaista. Kuten sitä, millaiset asiat tuovat elämääni onnea. Onnellisuutta on myös ymmärtää ihan tavallisissa arkipäiväisissä asioissa piilevä onni.

Ehkä suurin vuoden oppi on ollut onnen löytäminen kotona oleskelusta. En voi edelleenkään sanoa olevani mikään koti-ihminen, mutta jotain vietävän ihanaa tässä kotona hipsuttelussa on. Ainakin toisinaan.

P – Parisuhde

Onhan tämä ollut kummallista, että me molemmat vietämme kotosalla nyt ihan koko ajan 24/7. Täytyy myöntää, että törmäyskursseja välillä tulee ja parisuhde joutuu koetukselle. Kun on tottunut siihen, ettei olla koko ajan yhdessä, sitä kaipaa välillä enemmän omaa tilaa ja omaa aikaa.

Paljon on tarvittu sopeutumista, kompromisseja, vastaantuloa ja hyväksymistä. Välillä on sopuisaa, välillä räiskyvämpää. Onneksi toistaiseksi balanssi on aina löytynyt.

R – Retkeily

Koronavuosi on opettanut näkemään pienet asiat suurempina. Kuten esimerkiksi suuntaamaan matkoja lähialueelle ja kaivamaan sieltä retkeilykohteita, joihin ei ehkä normaali vuotena olisi tullut kiinnittäneeksi juurikaan huomiota.

On saatettu lähteä vain ajelemaan. Tehty köyhän miehen risteilyjä eli ajettu losseilla Saimaan saarille, tutkittu uusia rantoja, kuljettu retkeilyreittejä ja luontopolkuja. Käyty ongella, syöty eväitä kalliorannoilla tai etsitty metsän keskeltä laavu, jonne on voitu tehdä tulet. Ihan pieniä juttuja, jotka ovat tuoneet koronaturvallisesti vaihtelua arkeen.

S – Saimaa

Koen olevani kerrassaan etuoikeutettu voidessani asua tämän maailman hienoimman vesistön rannalla. Tuskin maltan odottaa ensi kesää ja meille (toivottavasti) rantautuvaa venettä, jolla päästään ajelemaan Saimaan saariston kauneuteen. Uskon, että tästä aukeaa ihan uusi ulottuvuus.

T – Terveys

Keväästä alkaen ilmassa on ollut joka ikinen päivä uhka terveyden menettämisestä. Ehkä vähän liiaksikin olen seurannut päivittäisiä koronalukemia ja huolestunut omasta ja läheisteni pysymisestä terveenä. Joka ikistä menoa on pitänyt punnita terveysriskin kannalta ja se, jos mikä, on pidemmän päälle aika syvältä.

Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän alkaa muutenkin miettimään terveyteen liittyviä asioita. Läheisten muistisairaudet, omat pikku kolotukset ja työkaverin äkillinen kuolema ovat saaneet kääntämään huomiota yhä enemmän terveyteen ja sen säilyttämiseen.

U – Uusi

Meidän vuotta ehkä eniten kuvaava adjektiivi on uusi. Tänä vuonna meille tuli uusi koti, uusi asuinpaikkakunta, uusi maakunta, uusi asumismuoto ja näiden muassa myös uusi elämäntapa.

Muutto kaupungista maalle oli iso muutos. Meidän tapaan päätös tehtiin nopeasti ja impulsiivisesti. Ehkä hyvä niin, sillä jos liikaa olisi jääty miettimään hyviä ja huonoja puolia, emme ehkä koskaan olisi olleet täysin valmiita ottamaan tätä askelta.

Täällä nyt kuitenkin ollaan metsän keskellä uudessa kodissa. Toistaiseksi tuntuu hyvältä.

V – Vanheneminen

Liekö pysähtymisellä kotiympyröihin vaikutusta siihen, että tunnen vanhenneeni tänä vuonna enemmän kuin koskaan aikaisemmin? Olen lihonut, olen kangistunut, olen hidastunut ja olen veltostunut. Mielestäni peilistä katsoo selvästi paljon vanhempi täti-ihminen kuin viime vuonna.

Tässä kohtaa kotinurkkiin pysähtyminen ei ilmiselvästi tee hyvää. Sanonnassa, vierivä kivi ei sammaloidu, taitaa olla vinha perä.

Y – Yhdessä

Juuri nyt yritän täyttää mieleni toivolla vaikka väkisin. Palauttakoon uusi vuosi valon ja tuokoon takaisin sosiaalisuuden. Tarvitsemme muita ihmisiä, tarvitsemme ystäviämme, tarvitsemme niitä, joiden kanssa jakaa tätä elämää. Tarvitsemme elämäämme takaisin kaikki mukavat asiat.

Koronavuosi on näyttänyt konkreettisesti sen, miten yhdessä olemme paljon enemmän. Korona-ongelma on yhteinen ja yhdessä tästä myös selvitään. Yhdessä mennään eteenpäin.

Onnellista ja huolettomampaa uutta vuotta teille kaikille.

 

Tällainen oli minun vuoteni. Entä millaiset ovat sinun elämäsi vuosiaakkoset? Löydätkö samanlaisia tuntemuksia?

Kuvat ovat Puumalan Liehtalanniemen museotilalta, joka oli yksi tämän vuoden päiväretkikohteistamme.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Elämäntaito Yleinen

Saako välillä olla ihan laiska?

keskiviikko, joulukuu 23, 2020

Piiiiitkä loma pidetty ja töihin paluu koittanut. Tämä olikin monella tapaa poikkeuksellinen loma.

Kun eilen istahdin työpöytäni ääreen, muistelin entistä työntäyteistä elämääni. Aikaa, jolloin jatkuvasti päällimmäisenä oli toive enemmästä vapaa-ajasta ja haaveissa mahdollisuus toteuttaa itseään sen kymmenillä tavoilla.

-Jos olisi enemmän aikaa, voisi opiskella espanjaa, kokeilla leipomista, neuloa elämänsä ensimmäiset villasukat tai askarrella omin pikku kätösin joulukranssin. Uppoutua japanilaisen kukkasidonnan saloihin, makrokuvaukseen tai astangajoogaan. Lukea Tuntemattoman sotilaan ja Sinuhe engyptiläisen. Opetella tuntemaan Suomen linnut tai taivaan tähtikuviot. Haaveilin kaikesta siitä, mitä hienoa voisikaan tehdä, jos vain olisi aikaa.

Mennyt vuosi on ollut poikkeuksellista aikaa. Ensin korona vei osan töistä ja sitten loppuvuodelle pukkasi koko vuoden pitämättömät lomat, jotka oli suunniteltu pidempää Espanjan matkaa varten.

Ostimme syksyllä uuden kodin, muutimme maalle ja kotoilusta on tullut niin keskeinen osa elämäämme, että kohta lähipuiden rungot kuluvat halailusta puhki. Vapaa-aikaa on ollut ruhtinaallisesti. Jos vaan olisi ollut puhtia, aikaa olisi ollut tehdä vaikka mitä.

En muista, että koskaan aikaisemmin olisin viettänyt lomaa vain kotinurkissa. Jo lyhemmilläkin lomilla Helsinki-Vantaa on kutsunut tai sitten on hypätty autoon ja porhallettu keula kohti pohjoista. Olen ollut vakaasti sitä mieltä, että loma on lomaa vasta silloin, kun sen viettää jossain muualla kuin kotona.

Toisin oli nyt. Heh, kotona tuli vietettyä koko loma, jos nyt mukaan ei lasketa paria yön yli reissua Savon maalla ja muutamaa päiväreissua lähikaupunkeihin. On poltettu kynttilöitä, sisustettu kotia, luettu kirjoja (Luojan kiitos, että tässä koronakurimuksessa edes kirjastossa käynti on sallittua), lenkkeilty luonnossa ja syöty suklaata kaksin käsin.

Voi tytöt, kuinka paljon vapaa-aikaa on ollutkaan. Niin paljon, että nyt olisi ollut hyvää aikaa tehdä kaikkea sitä, mistä joskus menneisyydessä haaveilin. Vaan kuinkas sitten kävikään? En edes pitkän lomani aikana tehnyt mitään kehittävää tai erikoista. Kunhan olin. Ihan laiskana. Päivästä toiseen.

Vaihtelun vuoksi käytiin sentään fiilistelemässä joulua Tertin Kartanossa. Ja ihan hiljattain piipahdin jouluostoksilla Mikkelin Kenkäverossa.

Keväästä lähtien olisi ollut aikaa kehittää itseään monella tapaa. Kaivaa esille kaappiin hautautuneet espanjan oppikirjat, opetella neulomaan ne villasukat tai lukea Sinuhe egyptiläinen. Ei nyt tullut kuitenkaan tehtyä mitään näistä. Taivaan tähtikuviot kirjakin kävi meillä kotona kääntymässä. Piti viedä takaisin, kun lainausaika meni umpeen.

Pöydälle kertyi sen sijaan Jojo Moyesin rakkaushömppää ja useampi suklaarasia. Telkkarin ääressä tuli vietettyä maratoni-istuntoja kokonaisten sarjojen tuotantokausien parissa. Ja puhelimeni muistutti siitä, että ruutuaikani oli lisääntynyt 39 prosenttia. Hups, Facebookissa vierähti taas tunti ja toinen Spider-pasianssia pelaten. Se siitä kehittävästä tekemisestä.

Vaan elämä on. Valintoja. Olisihan se hienoa, jos olisi tarmokas ja tulisi tehtyä niitä parempia valintoja. Lisättyä henkistä pääomaa painokilojen sijaan. Käännettyä huuhailu ylevämpään tekemiseen ja vietettyä ”laatuaikaa”, jolla panostaa omaan itseen. Mutta, kun ei nyt vaan oikein irronnut.

Joulun alla käytiin pikaisesti Savonlinnassa ja syötiin tunnelmallinen jouluateria Olavinlinnassa.

Tämä loma meni nyt näin. Ihan loppumetreillä tosin yritin tehdä jotain poikkeavaa. Mutta sekin meni pieleen. Kerronpa teille.

Leipominen on minusta jotenkin kiehtovaa. En osaa leipoa, mutta haaveilen siitä, että löytäisin joskus itsestäni sisäisen leipurin. Seuraan intensiivisesti suurella mielenkiinnolla Koko Suomi leipoo ja Koko Britannia leipoo ohjelmia, jotka pyörivät TV:ssä tälläkin hetkellä.

Näistä inspiroituneena päätin leipoa jouluisen glögijuustokakun, olihan meille tulossa ystäviä yökylään. Miten ihanaa olisi illalla vetäistä pöytään itse leivottu joulukakku. Röyhentää vähän rintaa ja kertoa, että ihan ite tekaisin.

Hyvä ohje löytyi ja homma käyntiin. Sain tehtyä keksipohjan ja sen päälle tuorejuustomassan liivatteineen. Sitten oli päällimmäisen kiillekerroksen vuoro.

Olin katsonut etukäteen opetusvideon You Tubesta, jossa selkeästi näytettiin kuinka kiillekerros saadaan tasaisesti levitettyä kakun päälle lusikkaa apuna käyttäen. Neste ikään kuin valutetaan varovaisesti hiljaisena norona lusikkaa pitkin. Lopputuloksena olisi tasainen ja kaunis kiillekerros.

Jeps, selvä homma siihen saakka, kunnes rupesin valuttamaan nestettä kattilasta kakun päälle. En ymmärrä, mitä tapahtui, mutta se neste vaan valahti kattilasta tuorejuustomassan päälle yhdessä hujauksessa, plops. Kaukana oli kuulakas kakun päällinen. Sekava lopputulos muistutti lähinnä mannapuuroa, johon oli kaadettu reippaasti mehukeittoa.

Ei auttanut. Kakku kylmään ja sillä aikaa olisi hyvää aikaa rakentaa päälle kakun koristeita. Koska vaatimustasoa pitää aina olla, päätin tehdä sulatetusta valkosuklaata jotain hienoa. Olin nähnyt leipomisohjelmassa jonkun pursottelevan kauniita lumihiutaleita, jollaisia päätin myös itse tehdä.

Ei siitä sen enempää. Lopputuloksen näette alla. Miehen mielestä ne muistuttavat Covid-19 virusta.

Koko kakku oli muutenkin ihan epäonnistunut. Lässähtänyt gelatiinilta maistuva rasvainen mössö. Ei tullut hyvä kakku tällä kertaa.

Poikkeuksellisen laiskan loman jälkeen jäin miettimään, että entäpä jos vain hyväksyisi itsensä epätäydellisenä kaikkine heikkouksineen. Jos ei pysty olemaan se tehokas ja kaikkeen pystyvä superminä, niin voiko hyvällä omallatunnolla olla vaan se tavallinen ja mukavuudenhaluinen oma minä.

Voisinko kerrankin tyytyä vaikka kaupan valmistaikinan joulutorttuihin sen sijaan, että painin hermostuksissani vaativien täytekakkujen mailmassa ja yritän suorittamisella todistaa itselleni jotakin?

Kiitos ihanat lukijani tästä vuodesta. Kiitos, kun olette jaksaneet seurata jorinoitani, vaikka matkoja on tänä vuonna ollutkin niukalti. Nautitaan joulusta täysillä ja ollaan armollisia itsellemme. Harvan meistä joulupöytä on Hans Välimäki -tasoa, mutta siltikään joulu ei ole pilalla.

Laiskoja ja leppoisia hetkiä teidän kaikkien jouluun. Ollaan taas ensi vuonna kuulolla.

Annemaria

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Yleinen

Uuden kodin sisustusjuttuja ja amatöörisisustajan oivalluksia

tiistai, joulukuu 15, 2020

Vaikka korona on tuonut mukanaan kaikkea ikävää, yhdestä asiasta olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen. En tiedä olisiko meillä tällä hetkellä uutta kotiamme ilman koronaa.

Korona toimitti meidät keväällä ennen aikojaan pois Espanjasta ja jumitti elinpiirin normaalia ahtaammalle. En muista koska viimeksi olisimme viettäneet niin paljon aikaa kotona ja vielä kaiken lisäksi yhdessä.

Lisääntynyt vapaa-aika, elämän keskittyminen kotiympyröihin ja yltiöpäiseksi kohonnut mökkikuume saivat meidät tarkastelemaan asumistamme uudella tavalla. Vaikka periaatteessa olimme ihan tyytyväisiä sen hetkiseen asuntoomme, silti mieltä kaihersi mahdollisuus kokea asumisen saralla jotain uutta. Koronan myötä kodin merkitys nousi entistä suuremmaksi.

Vuokramökkimme kautta Saimaa-rakkaus oli roihahtanut parin viime vuoden aikana huippuunsa ja muutenkin mahdollisuus viettää enemmän aikaa luonnon keskellä tuntui hyvältä ajatukselta. Pikku hiljaa meille alkoi kypsyä ajatus mökin ja vakituisen asunnon yhdistämisestä.

Olemme muuttaneet ja vaihtaneet asumismuotoamme elämämme aikana melko useasti. Koettua on tullut kerrostaloasuminen useaan otteeseen, rintamamiestalo, hirsitalo maalla ja viimeisimpänä rivitalo. Meille ei ole koskaan ollut vaikeaa vaihtaa kotia tai asuinpaikkaa, joten melko impulsiivisesti pystyimme nytkin tekemään muuttopäätöksen heti kun sopiva kohde tuli eteen.

Niin siinä sitten kävi, että loppusyksystä löysimme itsemme puutalosta Saimaan rannalta. Samalla meistä tuli maalaisia, pienen savolaisen kunnan vakituisia asukkaita.

Olin aina haaveillut suuresta yhteisestä keittiö-olohuonetilasta, jossa olisi katto korkealla ja suuret ikkunat luontoon. Yli kolmen metrin korkeuteen ylettyvä ikkunaseinä ja sieltä valtoimenaan tulviva valo teki meihin niin suuren vaikutuksen, että emme oikeastaan tutkineet uudesta talostamme juuri mitään muuta. Tämä oli se koti, jonka halusimme.

Jälkeenpäin käväisi mielessä, että olisikohan pitänyt tarkastaa vähän rakenteita tai jotain muuta ”vähemmän mielenkiintoista”. Tällä kertaa sydän vei meitä täysillä ja hyvä niin. Uskon itse vahvasti siihen, että joskus asioita kannattaa tehdä enemmän tunteella kuin järjellä. Silloin ehkä löytää enemmin sitä, millä on merkitystä.

Pääosin uusi kotimme oli melko hyvässä kunnossa. Maalasimme vähän pintoja, vaihdoimme tapetteja mieleisiksi ja parantelimme käytännön toimivuutta mm. uusimalla kylppärin ja vessan kalusteita.

Pehmeitä asioita olla pitää.

Uuden kodin sisustaminen on ollut huisin mukavaa. Onpahan saanut tässä koronatylsyydessä uutta mietittävää. Tosin minusta nyt muutenkin on aina kiva suunnitella kaikenlaisia asioita, etenkin niitä, jotka liittyvät visuaalisiin juttuihin.

Lähdimme siitä, että entiset hyväkuntoiset huonekalut saivat kelvata. Ainut, mitä hankimme uuteen kotiimme oli ruokapöytäryhmä, sekin käytettynä, sekä lisävaatekaappi ja muutama uusi matto. Turhaa tavaraa pyrittiin karsimaan ja saamaan sisustuksesta selkeää ja yhdenmukaista.

Nahkahuonekalut tuntuivat hieman kylmiltä koivuviiluisten seinien, mäntypaneelikaton ja metsämaisemien yhteydessä. Pyrin lisäämään kodikkuutta kaikella pehmeällä, kuten lampaantaljoilla, sohvatyynyillä, villahuovilla ja pehmeillä matoilla.

Olohuoneeseen toin luonnonläheisyyttä bambulyhdyillä ja -koreilla, viherkasveilla, heinillä sekä juuttimatolla. Tänne luonnon keskelle kaikki luonnonläheiset materiaalit sopivat mainiosti.

Huomasin miten erilaista on sisustaa korkeaa ja avaraa tilaa verrattuna vaikkapa tavalliseen kerros- tai rivitalon pieneen olohuoneeseen. Hankkimani viherkasvit olisivat saaneet olla paljon kookkaampia. Vaikka olin ostavinani vähän isommat kasvit, silti ne tuntuivat häviävän korkean huoneen nurkkaan. Onneksi ajan kanssa kasvavat, toivottavasti.

Lempipaikka.Häivähdys boho-tyyliä.Sama muotokieli toimii.

Matoissa mielestäni onnistuin. Koska huonetila on suuri ja lattiapintaa paljon, matoilta tarvitaan kokoa. Keittiön ja olohuoneen lattiapinta on myös kokonaisuudessaan kaakelia, joka tuntuu jalan alla miellyttävämmältä ja näyttää kodikkaammalta matoilla peitettynä.

Olohuoneeseen onnistuin löytämään kudotun villamaton koossa 200×290 cm, mikä juuri ja juuri riitti. Paksu matto toimii hyvin myös korkean huonetilan äänieristeenä. Keittiöön sen sijaan teetätin mittatilausmaton, sillä halusin mattoon sekä pituutta että leveyttä enemmän kuin valmismatoissa oli saatavana.

Huonekalumme pääsivät nyt selvästi entistä enemmän oikeuksiinsa, koska kukin kaluste sai riittävästi tilaa ympärilleen. Selväksi lempipaikaksemme tuli punainen lepotuoli, joka asetettiin takan viereen ikkunaan päin niin, että siitä pystyy hyvin tarkkailemaan maisemaa.

Onnistuneina ostoksina pidän myös keittiön pöydän yläpuolelle tilaamiani valaisimia. Halusin niiden materiaalin olevan puuta, joka sopisi seinien puupintaan ja bambua olevaan pöytäryhmään. Löysin verkkokaupasta kotimaiset käsityönä tehdyt Omppurinteen Harmonia-valaisimet, jotka on valmistettu koivuvanerista.

Mattojen pitää olla tarpeeksi suuria.

Pähkäilin kauan tapettien kanssa. Halusin niihin jotain luontoon liittyvää aihepiiriä. Työhuone puhkesi kukkaan Spring Garden -tapetilla. Makuuhuone sen sijaan täyttyi linnunlaulusta Midbecin Morgongåva tapetilla. Tästä tapetista pidän erityisesti. Sen ansiosta makuuhuone sai lämminhenkisen tunnelman.

Jos matot ovat sisustuksessa usein haasteellisia, niin ovat verhotkin. En halunnut missään nimessä, että isoja ikkunoita peitetään verhoilla, vaikka jonkinlaista aurinkosuojaa etelän suuntaan oleville ikkunoille tarvitaankin. Teetätimme korkeisiin ikkunoihin läpikuultavasta kankaasta olevat rullaverhot, joita ei juuri erota, kun ne näin talviaikaan ovat rullalla yläkarmissa. Pienempien huoneiden ikkunoihin hankimme mittoihin tehdyt vaaleanruskeat sälekaihtimet.

Tunnelmaa tapeteilla ja luonnonläheisillä väreillä.Muutama iältään vanha huonekalu ja esine sopivat hyvin joukkoon.

Pientä loppuhiomista vielä tarvitaan. Kaipaisin eteiseen jonkinlaista penkkiä ja olohuoneessa olisi sopiva tila kevyelle lipastolle tai hyllykölle. Meillä on vielä laatikossa purkamatta kokoelma pieniä patsaita, jotka olemme ostaneet matkamuistoina eri puolilta maailmaa. Niille en toistaiseksi ole keksinyt paikkaa. Emme haluaisi enempää reiittää kauniita koivuviiluseiniä, joten seinähyllyt eivät tule kyseeseen.

Olohuonekin kaipaisi ehkä lisävalaistusta, mutta millä tavoin toteutettuna, sitä vielä mietin. Ensi kesälle jää myös pienen pihan ja terassien laitto. Miehen kanssa käydään kädenvääntöä mm. siitä tuleeko palju vai ei.

Joka tapauksessa olemme kaikin puolin tyytyväisiä uuteen kotiimme. Mies vähän valittaa, ettei hän saanut sellaista keittiötä, josta unelmoi. Kotichef joutui nyt tyytymään kuulema riisuttuun versioon, mutta tämä kaikki on ehkä parasta, mitä meidän budjetilla sai.

Nyt passaa kotoilla. Täällä metsän keskellä ei korona luuraa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Suomen kaupungit Suomi

Viisi vinkkiä Kuopioon

torstai, joulukuu 10, 2020

Kuopio on minusta Savon ihanin kaupunki. Sopivan suuri ollakseen vireä ja eläväinen, mutta sopivan pieni ollakseen kotoisa ja helposti lähestyttävä.

Sitä paitsi Kuopio on kaunis kaupunki. Vettä ja rantaviivaa löytyy, kauniista vanhoista rakennuksista ei ole puutetta ja viheralueita on rakennettu sopivasti keskustaa somistamaan.

Kun pakettiin pannaan vielä hyvin suunniteltu kompakti keskusta, jonka keskiössä on vilkas torialue, ainakin tällainen satunnainen kävijä kokee kaupungin juuri passeliksi. Auto vain parkkiin torin alle ja kävelyetäisyydellä ovat niin nähtävyydet, hyvät ravintolat kuin erinomaiset shoppailumahdollisuudet.

Tekisi mieli myös sanoa, että kuopiolaiset ovat poikkeuksellisen ystävällisiä. Tosin tässä kohtaa aina mietin, että pohjaako käsitykseni sittenkin leveään Savon murteeseen, joka helposti ruokkii käsitystä savolaisesta lupsakkuudesta. Joka tapauksessa Kuopiossa asuu mukavaa porukkaa. Kokeilkaapa kysyä tietä Kuopiossa ja Helsingissä. Siinä on ihan vissi ero.

Voisin aivan hyvin viihtyä asumassa täällä Savon sydämessä, kuten lähes 120 000 muutakin kaupungin asukasta. Imagotutkimuksissa Kuopio on sijoittunut asukkaidensa tyytyväisyydessä kärkipäähän Suomen suurimpien kaupunkien joukossa.

Kuopio on kiinnostava matkailukaupunki jopa pikaiseen kaupunkimatkaan marraskuisessa harmaudessa. Tässä viisi vinkkiäni kaupunkiin.

1. Käy: Kuopion kauppahalli

Suomen kauneimmaksi valittu Kuopion kauppahalli on kuin värikäs karamelli kauppatorin laidalla. Kun ovesta astuu sisään, tuntuu kuin olisi astunut ajassa hieman taaksepäin. Partasen kalakukkoja myydään edelleen ja savolaisukot istuvat turinoimassa kahvilassa kuin vuosikymmeniä sitten. Kauppahallin tunnelma on lämminhenkinen sekoitus vanhaa ja uutta.

Kauniissa puodeissa on rivistö herkkukauppoja, paikallisten tuottajien leipää ja leivonnaisia, lihaa ja kalaa, juustoja, mausteita, kahviloita ja käsitöitä sekä tietysti niitä maan kuuluja kalakukkoja.

Meitä ilahdutti Espanjan herkut -kauppa, jonka tiskillä piti syödä parit pintxot ja siemailla lasit cavaa. Olohan tuntui ihan eurooppalaiselta. Sympaattinen Sevillasta kotoisin oleva kauppias naureskeli, että aluksi alkoholin tarjoilua kauppahallissa hieman vieroksuttiin. ”Espanjan mamu tulee myymään viinaa kauppahalliin”, mutta nyt siihenkin on jo totuttu, ”mitä nyt suomalainen katsoo kellosta, milloin on sopiva aika lasilliselle.”

Nurkasta bongasimme ”mustajalan” eli kinkkutelineessä olevan ilmakuivatun Iberico-kinkun. Tällaisen tammenterhoilla kasvaneen vuoristopossun kilohinta on aika ”sikamainen”, mutta siltikin piti ostaa tätä herkkua kotiin tuliaiseksi.

Tuliaiseksi lähti myös Irene Partasen kalakukko. ”Se ainut oikea” Kuopiossa syntyneen mieheni mielestä.

Kauniin jugend-henkisen kauppahallirakennuksen rakentaminen aloitettiin 1897. Kauppahallitoimintaa rakennuksessa on harjoitettu vuodesta 1902.

2. Kävele: keskustan vanhat puukorttelit ja jyhkeät kivirakennukset

Kuopion keskusta on kävelijän unelma etenkin, jos vanhat puurakenteiset kivijalkatalot kiinnostavat. Pienellä alueella on idyllisiä hyvin säilyneitä puutalokaupunginosia. Korkea hatunnosto Kuopion kaupungille näiden kauneuksien säilyttämisestä. Kannattaa katsastaa mm. Kuninkaankatu, Kirkkokatu, Minna Canthin katu, Puistokatu ja Sataman alue ympäristöineen.

Kuopion hallinnollisesta asemasta muistuttavat jämerät kivitalot kuten torin laidan mahtipontinen kaupungintalo (1885) ja lääninhallituksen rakennus (1882). Itseäni hymyilytti auton ikkunasta bongaamani vaaleanpunainen verotoimiston rakennus. Kaupungin, jossa on vaaleanpunainen verotoimisto, täytyy olla hyvä kaupunki.

3. Lounasta: Ravintola Urban

Sain useammalta taholta vinkin lounastaa torin tuntumassa sijaitsevassa ravintola Urbanissa. Chaîne des Rôtisseurs’n kilvin varusteltua ja useaan kertaan palkittua ravintolaa pyörittää Anssi Kantelinen, Suomen Top Chef 2015 kilpailun voittaja.

Urbanin miljöö on kivan rento ja 12 euron hintainen lounas niin hyvää kuin odottaa saattoi. Normipäivinä Urban toimii vain lounasravintola. Sen lisäksi viikonloppuisin järjestetään menuiltoja, joilla tarjoillaan viiden ruokalajin yllätysmenuita.

4. Yövy: Lapland Hotels Kuopio

Lapland Hotels Kuopio on lappitunnelmainen uudehko hotelli Kuopion keskustassa. Tyylikkyyttä, tunnelmaa, superystävällistä palvelua, erinomainen ravintola ja hyvä aamiainen. Lisää kokemuksia täältä.

4. Shoppaile: Matkus Shopping Center

Myönnetään, yksi syy Kuopioon tuloon oli Ikea. Tarvitsimme uuteen kotiimme kaikenlaisia pieniä juttuja, joita varten ei ole Ikean voittanutta.

Kuopiossa Ikea sijaitsee reilun kymmenen kilometrin päässä keskustasta Matkus-nimisen kauppakeskuksen yhteydessä. Ikean lisäksi ryppäästä löytyy lähes 80 muuta liikettä.

Tiedoksi muuten, että nyt joulun alla Matkuksessa on erilaisia pop up -puoteja. Esimerkiksi 11.-13.12.2020 ensimmäiseen kerrokseen tulee väliaikainen kauppa, jossa myydään savolaisten pientuottajien herkkuja ja muita tuotteita.

Shoppailuintoiselle Kuopio on hyvä kohde muutenkin. Torin ympäristössä on valinnanvaraa, kuten useampi tavaratalo, kauppakeskus ja persoonallisia kivijalkakauppoja.

Tällä kertaa meillä oli pikainen visiitti, mutta Kuopiossa riittäisi tekemistä ja näkemistä useammallekin päivälle. Harmitti ohittaa useampi mielenkiintoinen museo, joihin olisin halunnut poiketa. Ensi kerralla sitten. Toivottavasti jo heti alkuvuodesta.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Ruoka ja viini

Glögitasting – maistelussa talvikauden juomia Pohjois-Savosta. Lopussa glögiohje.

lauantai, joulukuu 5, 2020

Glögi on useimmille jouluun yhdistetty kuuma ja mausteinen juoma. Mutta voisiko glögikausi ollakin paljon pidempi? Entä sopiiko glögi tarjoiltavaksi yllättävällä tavalla, esimerkiksi kylmänä saunajuomana tai tervetuliaisdrinksuna?

(Juomat saatu)

Pohjois-Savossa on nyt melkoista pöhinää gastronomian saralla. Kuopion alue sai ensimmäisenä alueena Suomessa arvostetun European Region of Gastronomy -tunnustuksen. Vuosina 2020-2021 Pohjois-Savossa nostetaan esille paikallista elintarvike- ja ruokatuotantoa panostamalla ruokamatkailuun ja -kulttuuriin, alan koulutukseen ja kansainvälistymiseen.

Mukana hankkeessa ovat mm. Itä-Suomen Pro Agria & Maa- ja kotitalousnaiset, Kuopion kaupunki, Savonia Ammattikorkeakoulu sekä yli 70 elintarvikealan yritystä Pohjois-Savosta.

Tavalliselle kaduntallaajalle juhlavuosi näkyy erilaisina gastronomiaan liittyvinä tapahtumina. Kuluneen vuoden aikana on mm. järjestetty kuukausittain ohjelmaa kuten makumatkoja ja teemaviikkoja. Esimerkiksi Kuopion oppaiden järjestämien ruokaretkien aikana on tutustuttu paikallisiin yrityksiin ja saatu maistiaisia siitä, mitä kaikkea lähialueella on gastronomian puolella tarjottavanaan.

Itse osallistuin tällä viikolla hauskaan glögitastingiin, vaikkakin etäseuraajana. Vähän harmittelin, että jäin paitsi glögien kanssa tarjottavista herkullisista ”tapaksista”. Eipä ole itselleni tullut koskaan mieleen, että glögien seurana voi hyvin tarjoilla niin pientä suolaista kuin makeaa.

Olin saanut maisteltavat glögit etukäteen ja lämmittelin ne valmiiksi tastingin alkuun. (Viime hetkellä tastingiin oli tullut mukaan Iso-Kallan panimon mustaviinimarjaglögijuoma, jota en ennättänyt saamaan).

Omalta osaltani glögikausi oli tältä kaudelta vielä aloittamatta ja muistin taas, miten ihanan jouluinen tuoksu tulee pelkästä glögin lämmittämisestä. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun maistelin samalla kertaa useampaa erilaista ja ihan erityyppistä glögiä. Jo näinkin pienessä otoksessa maku- ja värimaailman kirjo oli laaja.

Tastingissa mukana olleet glögit olivat kaikki Pohjois-Savossa valmistettuja. Tiedoksi vielä, että kaikki alla mainitut kommentit ovat vain omia mielipiteitäni. Näitä maistelimme ja tätä mieltä olin:

Termariin luontoretkelle

Iltalypsy Oy: Talwimaku glögi, alkoholiton glögitiiviste

Tästä pidin: Kauniin tumma ja todella marjaisan mustaherukkainen. Aidon marjan tuoksu ja maku. Sopiva sokerimäärä, ei liian makea. Erinomainen juoma lämmittämään talviretkeä tavallisen mustaherukkamehun sijaan, vaikka hyvin toimisi lämmittävänä juomana vaikka koko vuoden. Mustaherukan makuinen glögi sopisi hyvin juuston seuraksi tai leivontaan esim. juustokakun kiillekerrokseen.

Tätä kaipasin: Jäin kaipaamaan enemmän glögimäisyyttä, kuten runsaampaa mausteisuutta.

Erityistä: Tuotetta saa myös kauniissa savipullossa, joka olisi kiva antaa lahjaksi.

Kesä tulee talven keskelle

Nenosen mansikkatila: Mansikkaglögi, alkoholiton glögitiiviste

Tästä pidin: Ihastuttava raikas mansikan tuoksu ja maku. Tuoksui ja maistui aidolle marjalle. Vaikka juotiin glögiä, tästä tuli hauskasti kesä mieleen. Sopisi vaikka kesän nuotioiltaan. Tämän glögin kanssa voisin nautiskella valkosuklaata. Erinomainen juoma erityisesti sille, joka ei ole glögin vannoutunut kannattaja. Koko perheen glögi. Voisin kuvitella, että tämä juoma on myös lasten mieleen.

Tätä kaipasin: Vähän liian makea omaan makuuni. Mausteisuutta kaipasin lisää. Glögiä voisi itse maustaa esimerkiksi vaniljalla ja tähtianiksella.

Aromikas maustekimara ennakkoluulottomalle

Lignell & Piispanen: Loimu glögijuoma, alkoholipitoisuus 5 %

Olin saanut tastingiin Loimu-sarjan glögeistä vahingossa väärän tuotteen. Muut maistelivat Loimu-sarjan perinteisempää kuumana tarjottavaa glögiä. Olin tästä sekaannuksesta toisaalta iloinen, sillä pääsin nautiskelemaan aika erikoisen laatuista tuotetta, jäähdytettynä tarjottavaa Loimu glögijuomaa. Kyllä, luitte aivan oikein. Kyse on glögistä, jota juodaan kylmänä.

Tästä pidin: Viilennettynä tarjottava, kevyesti hiilihappoinen glögi, joka tuntui aluksi vähän kummajaiselta. Kun pääsin eroon ennakkoluulostani, tämä tuote maistui ensin mielenkiintoiselta ja loppujen lopuksi pidinkin tästä juomasta. Tuoksussa mustikkaa, maussa maistuu hyvin jouluiset mausteet. Voisin kuvitella lorauttavani tätä jouluiseen tervetuliaismaljaan skumpan seuraan. Voisi olla myös aika kiva kuriositeetti joulusaunaan oluen sijaan (pullokoko 275 ml).

Tätä kaipasin: Toimisiko vielä paremmin vähemmällä sokerilla?

Erityistä: Loimu-glögien tuotesarjaan kuuluvat myös 15 prosenttiset Vuosikertaglögi ja Valkoviiniglögi. Molemmat näistä käsintehdyistä glögeistä ovat kauniissa lasipulloissa, jotka sopivat erinomaisesti lahjoiksi.

Tee se itse glögimestareille

ERG omena-hunajaglögi

Itä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija Marja Niskanen oli kehittänyt glögitastingiin ihan oman hunajankeltaisen glögin, jonka ainekset pohjautuvat kahden paikallisen pientuottajan tuotteisiin. Glögissä on käytetty Virtalan tilan Kuopio-hunajaa ja Hiekkalan tilan omenaa ja päärynäsiirappia.

Tästä pidin: Raikkaan hedelmäinen, mutta samalla lämpimän hunajainen tuoksu. Tuoksuu ja maistuu ihanasti joululle ja mausteille. Tässä juomassa oli minusta glögitastingin parhaat mausteet. Olen itse suuri inkiväärin ystävä ja tykkäsin erityisesti glögin inkiväärin mausta.

Tätä kaipasin: Vähäsokeristen juomien ystävänä itse vähentäisin hieman makeutta.

Erityistä: Tätä glögiä ei ole myynnissä missään, mutta oheisella ohjeella sen valmistus onnistuu ihan itse.

Gastrotontun omena-hunaja glögi

1 l Hiekkalan tilan omenamehua

2 palaa inkivääriä

6 tähtianista

6 kanelitankoa

10 kpl mustapippuria

18 neilikkaa

2 tuoretta rosmariinin oksaa

2 rkl Virtalan tilan Kuopio-hunajaa

4 rkl Hiekkalan tilan päärynäsiirappia

3 dl siideriä tai valkoviiniä

Mittaa kattilaan mehu ja mausteet. Keitä miedolla lämmöllä noin 15-20 minuuttia. Lisää joukkoon hunaja ja siirappi. Anna maustua. Lisää siideri tai valkoviini ja kuumenna höyryäväksi, mutta älä keitä. Siivilöi glögi ja kaada laseihin. Viimeistele manteleilla, rusinoilla tai hedelmänpaloilla.

Glögitastingin ja muiden mielipiteet pääset näkemään täältä.

Kuopio Region of Gastronomy 2020-21 on oiva esimerkki siitä, miten pienetkin yritykset pääsevät esiin, kun voimat yhdistetään ja lähdetään useamman tahon toimesta tuomaan osaamista ja tuotteita aktiivisesti esille. Hattua pitää nostaa innovatiivisistä ideoista ja lukuisten tapahtumien järjestämisestä.

Uskon itse siihen, että ruokamatkailu luontomatkailun ohella tulee olemaan yhä laajeneva ja kasvava osa matkailua. Kiinnostus lähiruokaa ja -juomaa kohtaan lisääntyy entisestään. Tuotteen alkuperä, vastuullisuus, ekologisuus, makujen aitous ja puhtaus ovat arvoja, joita me kuluttajat peräänkuulutamme yhä enemmän. Sillä on väliä, mistä ruokamme tulee ja mitä suuhumme laitamme.

Mikäli tuolla Pohjois-Savossa liikuskelet, ERG-hankkeessa mukana olevat yritykset tunnistat alla olevasta tunnuksesta.

Tulevista European Region of Gastronomy -tapahtumista löydät tietoa täältä: https://www.tastesavo.fi/tapahtumat

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomi

Lapland Hotels Kuopio on vuoden hotelliyllättäjä

perjantai, marraskuu 27, 2020

Kaupallinen yhteistyö: Lapland Hotels Kuopio

Koska korona, elämään tarvitaan entistä enemmän mukavia ja hyvää mieltä tuovia asioita. Kunhan muistaa kaikessa välttää riskejä ja toimia vastuullisesti. Me piipahdimme Savon ihanimmassa kaupungissa Kuopiossa ja kävimme vähän fiilistelemässä niin entisiä kuin uusia juttuja.

Oli elokuu ja vuosi 1984. Tyttö ja poika olivat tavanneet muutama viikko takaperin. Joku kumma taikaliima veti heitä toisiinsa. He molemmat tiesivät, että tässä oli jotain poikkeuksellista. Rakkaus syttyi ja roihahti liekkiin oikein kunnolla.

Sitten tyttö sai kirjeen. Hän oli saanut opiskelupaikan Kuopiosta, lähes 300 kilometrin päästä kotikaupungistaan. Se tarkoitti sitä, että hänen olisi muutettava kauas rakkaastaan. Syvällä sisimmissään tyttö tunsi huolta uutukaisesta suhteestaan, mutta päätti siltikin lähteä. Ei hänellä syksyksi ollut mitään muutakaan.

Poika lupasi lähteä viemään tyttöä uudelle opiskelupaikkakunnalle. He olivat varanneet huoneen Kuopion Cumuluksesta, sillä viimeinen ilta ennen eroa haluttiin viettää tiiviisti yhdessä vain kahdestaan.

Aamulla poika vei tytön opiskelija-asunnolle. Radio soitti matkalla biisiä ”Who’s gonna drive you home tonight”. Tyttöä itketti. Ikävä tulisi olemaan valtava.

Lapin lumoa Savon sydämessä

36 vuotta myöhemmin tyttö ja poika astuivat uudelleen tuon saman hotellirakennuksen ovesta sisään. Ulkoapäin hotelli näytti samalta, mutta nimi oli vaihtunut. Kyltissä luki Lapland Hotels Kuopio. Oven takana mikään ei sitten ollutkaan samaa kuin ennen.

Tyttö ja poika astuivat sisään tunnelmalliseen aulaan, jonka keskellä loimotti ledtakka, seiniä koristivat liuskekivet ja poronsarvet, houkuttelevilla sohvaryhmillä lepäsi porontaljoja, pöydillä paloi kynttilöitä ja taustalla soi saamelaismusiikki. Ulkona vallitsevasta marraskuisesta harmaudesta oli astuttu lämminhenkiseen tunnelmapesään.

Minä olen tuo tarinan tyttö ja mies vierelläni on tarinan poika, tosin nyt olemme herra ja rouva. Tuntui aika viehkolta palata ajatuksissa vuosikymmenten taakse tuohon kaihoisaan vuorokauteen. Onneksi nyt ei tarvinnut kokea sydänsuruja ja riipaisevaa ikävää. Olimme tulleet viettämään syntymäpäivääni ja juhlistamaan myös piakkoin tulevaa 24-vuotishääpäiväämme.

Oikeaan paikkaan olimme tulleet. Ilman mitään ylisanoja, reilun vuoden vanha Laplands Hotels Kuopio on ihastuttava. Tämä on niitä hotelleja, jotka on tehty viihtymistä ja nautiskelua varten. Onkohan liikaa sanoa, että tämä hotelli on Lapin lahja Savolle? Itse luokittelisin tämän hotellin jonkinlaiseksi elämyshotelliksi.

Hotelli ei ole mitenkään ylellisen hieno. Se on pikemminkin kotoinen ja lämmin kuin persoonallinen boutique-hotelli. Visualistina ja Lappia rakastavana ihastuin hotellin Lappi-teemaan, mikä tuli kivasti esille pienissä yksityiskohdissa. Ravintolan raaka-aineissa, sisustuksessa ja jopa Pentikillä hotellia varten teetetyissä keramiikka-astioissa Lappi tuli lähelle. Paljon harkittua kauneutta ja laadukkaita materiaaleja.

Rentoa lappifiilistä

Lappi on edustanut minulle aina rentoutumista ja hyvää oloa. Jotain samaa koin tässä hotellissa, jonka tunnelma vei syvälle pohjoisen tunturimaille. Minuun upposi niin täysin tämä lappifiilistely, kuten joikumusiikki, joka soi huoneessamme sinne saavuttuamme. Unohdin täysin, että tällä kertaa ulkona ei ollutkaan valkeaa hankea, poroja eikä tuntureita.

Majoituimme hotellin junior suitessa, joka oli kivan kokoinen ja harmonisesti sisustettu huoneisto. Iso plussa kylpyammeesta, johon oli ihanaa pulahtaa hyväntuoksuiseen vaahtokylpyyn ja sen jälkeen kääriytyä miellyttävään kylpytakkiin.

Huoneen sänky pitää mainita ihan erikseen, se oli nimittäin kerrassaan täydellinen nukkua. Myöhemmin kuulin, että vuoteet olivat varta vasten tälle hotellille valmistetut.

Yllätyksiä Gallá Kitchen & Barissa

Illalla menimme syömään hotellin Gallá Kitchen & Bar -ravintolaan. Olimme etukäteen tilanneet useamman ruokalajin yllätysmenun ja siihen kuuluvan viinipaketin. Arvuuttelimme, että jotain Lappiin liittyvää tulisimme varmasti saamaan, mutta meillä ei oikeasti ollut harmainta aavistustakaan siitä, mitä tuleman piti.

Oli kutkuttavan jännittävää istua pöydässä odottamassa vesi kielellä ruoka-annoksia, samoin kuin ylläriviinejä. Koska kyse on yllätysmenusta, en voi ikävä kyllä paljastaa paljoakaan siitä, mitä kaikkea herkullista söimme. Melkoista makujen tykitystä oli koko kolmetuntinen, jonka saimme kulumaan tähän yltäkylläiseen nautiskeluun.

Yllättävintä oli, että annos, jota en olisi pääraaka-aineen takia koskaan tilannut listalta, osoittautui meidän mielestä koko menun parhaimmaksi annokseksi. En muista vähään aikaan syöneeni makumaailmaltaan mitään niin mielenkiintoista ja monimuotoista. Muutenkin menusta välittyi melkoinen innovatiivisuus ja makumaailman harmonia.

Jos Gallá Kitchen & Barin ruoka oli huippua, täydelliseksi kokemuksen teki tarjoilijamme. En voi kuin ihailla tuollaista ammattitaitoa, jolla tehdään asiakkaalle ravintolakäynnistä hyvää mieltä tuottava elämys ilman turhaa pönötystä.

Aamiainen meidän makuumme

”Näytä minulle millainen aamiainen on, niin minä kerron sinulle millainen hotelli on.” Tämä sanonta pitää omien kokemusteni perusteella paikkaansa niin täysin.

Lappi tuli vahvasti lautaselle Lapland Hotels Kuopion aamiaisella. Tarjolla oli Lapin makuja perinteisinä herkkuina kuten poropateena, leipäjuustona, lakkahillona, savusiikana ja jääkellarin lohena, mutta myös hieman erikoisemmissa muodoissa. Vai mitä sanotte rautukukosta, poromustamakkarasta ja kuusenkerkkäshotista?

Pidimme molemmat tästä aamiaisesta tosi paljon. Huolella valittuja raaka-aineita kauniisti esille laitettuna. Iso lisäarvo oli kokki, joka paistoi munakkaita toiveiden mukaan. Pororouhemunakas hillotulla punasipulilla oli aamunaloitus minun makuuni.

Nautiskeluhotelleja neljässä eri kaupungissa

En varmaan pahasti erehdy, jos väitän, että Lapland Hotels Kuopio on Kuopion paras hotelli. Ainakin tämä perheomisteinen hotelliketju ja sen superystävällinen henkilökunta ovat pystyneet luomaan kokonaisuuden, jossa asiakkaan on helppoa viihtyä ja heittäytyä hyvään fiilikseen.

Lapland Hotels ketjulla on useita hotelleja eri puolilla Lapin lomakeskuksia. Lisäksi tällaisia Kuopion kaltaisia kaupunkihotelleja löytyy Helsingistä, Tampereelta ja Oulusta. Päätimme miehen kanssa kokea lähitulevaisuudessa nämä kaikki. Kun vain korona suo.

Haluatteko tietää, miten kävi jutun alussa kerrotulle opiskelulleni Kuopiossa? Kahden viikon päästä palasin maitojunalla kotiin. Olin sitä mieltä, ettei ala ollutkaan minulle yhtään sopiva. Liekö asiassa jotain tekemistä tulevalla aviomiehelläni, jonka kanssa pantiin hynttyyt yhteen sitten saman tien?

https://www.laplandhotels.com/FI/kaupunkihotellit/kuopio/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Yleinen

Kolme tapaa tehdä jouluna hyvää

lauantai, marraskuu 21, 2020

Enää vajaa kuukausi ja sitten joulu ihanainen saapuu jälleen. Ihanainen se ei kuitenkaan ole kaikille. Joulu, jos mikä nostaa tunteita pintaan ja kärjistää entisestään eriarvoisuutta, osattomuutta, köyhyyttä ja yksinäisyyttä.

Kaikkien joulupöydässä ei ole kystä kyllä, joulupukkia on turha odottaa, eikä lapsilla ole aamusta iltaan hauskaa, kuten joululaulussamme lauletaan. Hyvä ja lämmin mieli voi olla kateissa ja jouluntähtönen sammuksissa joko taloudellisista tai terveydellisistä syistä. Tai elämässä on muuten vaan sattunut ikäviä asioita, jotka ovat vieneet pohjan pois elämänhallinnalta ja jaksamiselta.

Onneksi meillä on monia luotettavia toimijoita tekemässä hienoa työtä, jotta mahdollisimman monessa kodissa olisi edes vähän parempi joulu. Voimme jokainen olla tukemassa näiden hyvää tekevien järjestöjen ja yhdistysten toimintaa.

Ainakin minua joulu herkistää ja lisää halua auttaa ja antaa omastaan. Miehen kanssa olemme luopuneet lahjojen ostamisesta toisillemme. Minusta parempi vaihtoehto on lahjoittaa lahjarahat hyväntekeväisyyteen, kuin miettiä pää kuumeisesti, että mitä ihmettä ostaisin jo liiaksi käyneen tavaramäärän jatkoksi. Jossain joku muu tarvitsee kipeämmin sitä lahjaa ja tulee varmasti paljon enemmän iloiseksi.

Nostin tähän kolme tahoa, joiden kautta on helppo auttaa lapsiperheitä, vähävaraisia tai yksinäisiä vanhuksia. Kaikille näille auttajatahoille on yhtenäistä se, että apu on konkreettista, se viedään henkilökohtaisesti perille ja sen kohteena ovat yksityiset ihmiset. Arvostan myös sitä, että kyse on hyväntekeväisyydestä ilman raskasta keruuorganisaatiota, jonka palkkakustannuksiin uppoaa turhan iso osa keruuvaroista.

Haastan meidät kaikki yhdessä mukaan luomaan edes vähän parempaa joulua niille, joille se ei sitä välttämättä muuten olisi. Tämä poikkeuksellinen vuosi on varmasti lisännyt entisestään avun tarvetta. On korona tai ei, joulu kuuluu kaikille. Voisiko se kaikkein paras joululahja itselle ollakin tänä jouluna antamisen ilo?

Pelastusarmeijan Joulupatakeräys

Pelastusarmeija on ollut oma suosikkini joulukeräyksissä jo vuosien ajat. Liikkeen motto ”soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa” toteutuu tosiaan käytännössä. Kristillisen yhteisön toiminnan pääpaino on pitkälti hyväntekeväisyystyössä vähävaraisten ja syrjäytyneiden parissa.

Pelastusarmeijan perinteiseen joulupatakeräykseen voi lahjoittaa netissä, tekstiviestillä, tilisiirrolla, mobilepayna tai pivolla. Ohjeet löytyvät osoitteesta: https://www.joulupata.fi/. Netissä on mahdollista perustaa myös oma nettipata ja haastaa sinne kavereitaan keräämään pottia. Tietoa löytyy täältä: https://oma.pelastusarmeija.fi/joulupata-2020 

Myös katujen varsille ilmestyvät perinteiset joulupadat 14.12.2020. Katukeräys jatkuu aina 23.12.2020 asti. Avun jakaminen on konkreettista. Saadut lahjoitusvarat jaetaan kotimaassa ruokana, vaatteina ja lahjakortteina vähäosaisille lapsiperheille, vähävaraisille ja syrjäytymisvaarassa oleville.

Nuorkauppakamarin Joulupuu-keräys

Eri puolilla Suomea toimivat Nuorkauppakamarit keräävät joululahjoja eriarvoisessa asemassa oleville lapsille ja nuorille, jotka muuten saattaisivat jäädä ilman joululahjaa. Tällaisia lapsia ja nuoria ovat esimerkiksi lastensuojelun piirissä olevat.

Joulupuu-niminen hyväntekeväisyyskeräys toteutetaan yhdessä paikallisten seurakuntien tai sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa. Nuorkauppakamari organisoi keräyksen ja alan ammattilaiset valitsevat saajat ja hoitavat lahjat perille.

Ideana on, että keräykseen osallistutaan ostamalla lahja, paketoimalla se ja viemällä paketti Joulupuun keräyspisteelle. Lahjojen tulee olla uusia tai itse tehtyjä. Lahjaan kiinnitetään pakettikortti, joka kertoo lahjansaajan sukupuolen ja iän. Mikäli kyse on lahjakortista, merkitään korttiin myös liike johon lahjakortti käy sekä summa.

Tietoa eri kaupunkien keräyspaikoista ja keräysajoista löydät täältä: https://joulupuu.org/ 

Iloa yksinäisille vanhuksille

Itselleni tuntemattomin joulukeräys on Kotona Asuen Seniorihoivan toteuttama Ole joulupukkina seniorille -hyväntekeväisyyskampanja. Kyse on joulukukkalahjoituksista, jotka toimitetaan perille tuottamaan iloa pääkaupunkiseudun, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen, Kotkan ja Oulun yksinäisille vanhuksille.

Olen itse kuunnellut kauhulla kuinka valtiovallan taholta kehoitetaan välttämään kaikenlaisia kontakteja joulun aikaan jopa perhepiirissä. Onko meillä nyt hyvä syy unohtaa vanhukset kotikoloihinsa? Jos minulta kysytään, koronaakin pahempi uhka voi olla yksinäisyyden ja unohduksen kokemus, etenkin näin jouluna.

Pienikin asia ja huomioiminen voi joskus olla merkityksellinen. Tämän joulukampanjan avulla ilahdutettiin viime vuonna yli 8000 ikäihmistä.

Kampanjaan voi osallistua kuka tahansa. Käy katsomassa keräyksen nettisivuilta https://www.kotonaasuen.fi/hoivapalvelut/ole-joulupukkina-seniorille keräykseen osallistuvat kukkakaupat. Jos tällainen löytyy läheltäsi, voit ostaa kaupasta haluamasi kukan, joka toimitetaan vastaanottajille joulunalusviikolla.

Kukkia myyvät mm. keräykseen osallistuvien paikkakuntien Stockmann-tavaratalot, Tampereen Sokos ja Prisma sekä lukuisat yksittäiset kukkakaupat. Lahjoittaja voi kirjoittaa kukan mukaan oman joulutervehdyksensä, vaikka kukan saajat ja lahjoittajat pysyvätkin tuntemattomina.

Keräykseen voi osallistua myös netissä. Suorat linkit kukkakauppojen verkkosivuille löytyvät edellä olevasta linkistä. Keräysaika jatkuu 17.12.2020 saakka.

Kampanjaan osallistuvien kaupunkien kotihoidot ja vanhuspalvelut valitsevat kukkalähetysten saajiksi alueidensa yksinäisiä vanhuksia. Kiva tapa tämäkin tuottaa hyvää joulumieltä.

Kuvat: pixabay.com

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista