Junalla ja bussilla liikkuminen Fuengirolasta ja vähän muualtakin

Olen niin ihastunut Costa del Solin sujuvaan julkiseen liikenteeseen. Vuoroja on runsaasti, liikkuminen on helppoa ja ennen kaikkea matkustaminen on mukavan edullista. Esimerkiksi paikallisjunan pisin matka Fuengirolasta Malagan keskustan päätepysäkille maksaa vain 2,70. Ja mikä parasta, samalla junalla pääsee myös Malagan lentoasemalle (asema Aeropuerto) tai Maria Zembranon kansainväliselle juna- ja bussiasemalle.

Tuota liikkumisen helppoutta alleviivaisin eri toten. Olen itse väliin sellainen tumpelo kaikenlaisten käytännön asioiden kanssa. Erityisesti automaatit aiheuttavat minulle usein päänvaivaa ja niiden käyttö vähän hermostuttaa, etenkin jos takana on pitkä jono ja pitäisi toimia nopeasti.

Olen nyt tahkonnut muutaman kuukauden verran Aurinkorannikon julkisilla liikennevälineillä, joten enää ei tarvitse tätä puolta jännittää. Siksi päätin jakaa käytännön tietoni teille muille, jotka ehkä pähkäilette näiden asioiden parissa. Teille muille nohevimmille tiedoksi: vaihtakaa sivua pikaisesti. Nyt on nimittäin tulossa silkkaa rautalangasta vääntöä 🙂

Lentoasemalta Fuengirolan suuntaan

On kertakaikkisen hienoa, että Malagan lentokentältä pääsee näppärästi paikallisjunalla aina Fuengirolaan saakka. Minusta on ihan turha käyttää taksia, jos vaan lento saapuu junien kulkuaikaan tai majapaikka sijaitsee aseman lähettyvillä. Fuengirolan kaupungin alueella on neljä pysäkkiä: Carvajal, Torreblanca, Los Boliches ja päätepysäkki Fuengirola.

Kun tulet lentoaseman terminaalin ovista ulos, suuntaa etuvasemmalle kohti RENFEä eli paikallisen VR:n juna-asemaa. Juna-asema on ihan vieressä, ylität vain pari ajokaistaa.

Minusta tuo juna-asema on jotenkin huomaamaton. Itsekin olin eka kerralla vähän epävarma, vaikka kuinka tiesin mitä hakea. Muista, että aina voi kysyä. Sano RENFE, jokainen paikallinen kyllä ymmärtää. Espanjalaiset ovat muuten hyvin avuliaita auttamaan.

Paikallisjunan linja C1 kulkee välillä Malagan keskusta (Centro-Alameda) Fuengirolan keskusta.

Paikallisjunalla matkustaminen

Malagan ja Fuengirolan väliä liikennöivät paikallisjunat kulkevat pääosin kolme kertaa tunnissa noin aamu puoli kuuden ja ilta puoli kahdentoista välillä. Aikataulut voit tarkistaa syöttämällä päivän, lähtöpaikan ja kohteen tänne: http://www.renfe.com/EN/viajeros/cercanias/malaga/index.html

Lippu ostetaan aseman automaatista etukäteen. Kosketa näyttöä, valitse Billete ida (yhdensuuntainen lippu). Seuraavaksi kone kysyy haluatko käyttää jotain junakorttia. Vastaa tähän NO. Seuraavaksi näytölle ilmaantuvat kaikki asemat ja sieltä painat sitä asemaa minne olet menossa. Näytölle ilmaantuu matkan hinta. Sitten pudotat vain kolikoita koneeseen tai maksat setelillä. Pankki- tai luottokortillakin maksaminen onnistuu. Kone tipauttaa alas kouruun ensin lipun ja sitten mahdolliset vaihtorahat. Helppoa kuin heinänteko. Masiina hyväksyy kaikki kolikot viidestä sentistä alkaen.

Joillain automaateilla on käynyt, etten saa menemään kolikkoja sisään. Tuolloin on pitänyt ennen maksamista hyväksyä maksutapa näytön alaosasta.

Mikäli haluat vaihtaa laitteen kielen muuksi esimerkiksi englanniksi, se onnistuu painamalla näytössä vasemmalla alhaalla olevaa lipunkuvaa.

Junissa on selkeät näyttötaulut, joissa näkyy vuoron perään pääteasema ja seuraava asema. Lisäksi ennen pysäkkiä aseman nimi kuulutetaan sekä espanjaksi että englanniksi. Ja jos jostain syystä näyttö ei toimi tai et saa kuulutuksesta selvää, jokainen asema on kyllä hyvin selvästi merkitty.

Suurimmilla juna-asemilla (mm. Malaga, Aeropuerto, Torremolinos, Benalmadena ja Fuengirola) sinun tulee syöttää lippu laiturille mennessäsi lukijaan, ottaa ulos pompsahtava lippu laitteen päältä ja kulkea auenneesta portista. Kortti syötetään vihreällä valolla varustettuun laitteeseen lipun nuolien osoittamaan suuntaan.

Sama juttu tehdään myös määränpäässä, mikäli se on joku noista suuremmista asemista. Pienemmillä asemilla, kuten Los Bolichesissa ja Torreblancassa, näitä lipunlukijoita ei ole.

Junissa on muuten omat vaunut lastenvaunujen ja polkupyörien kanssa kulkeville. Näissä vaunuissa ei ole ollenkaan sisääntuloportaita.

Kultainen kortti 60 vuotta täyttäneille

Mikäli aiot matkustaa junilla enemmänkin ja olet 60 vuotta täyttänyt, sinun kannattaa hankkia kuuden euron hintainen Tarjeta Dorada alennuskortti. Tällä kortilla saat paikallisjunista 40 % alennuksen ja myös pitkän matkan junissa 25 – 40 %:n alennuksen riippuen viikonpäivästä ja junatyypistä. Alennuskortin voit ostaa joko Fuengirolan tai Malagan asemilta ja mukaan tarvitset passin. Kortti on vuoden voimassa.

Jos käytössäsi on Dorada-kortti, valitse lippuautomaatista lipputyypiksi T. Dorada ida. Sen jälkeen kone kysyy kortissasi olevaa numerosarjaa, jonka syötät näytölle.

Junalla pääsee Fuengirolasta näppärästi vaikka naapurikaupunki Torremolinokseen. Tai suosikikseni nousseeseen Malagaan.

Kaupunkibusseilla matkustaminen

Aurinkorannikon suurimmissa kaupungeissa liikkuu kiitettävästi paikallisbusseja, joilla on kätevää tehdä pieniä kaupungin sisäisiä matkoja. Itse olen tullut käyttäneeksi eniten Fuengirolan busseja, joilla pääsee Miramar-ostoskeskukseen. Tai sitten kun jalkoja on alkanut väsyttää, olemme joskus hypänneet bussin kyytiin Fuengirolan vanhasta keskustasta ja matkanneet lähimmälle pysäkillemme Torreblancaan.

Kaupunkibusseissa on aina kiinteä 1,15 euron taksa. Yritä varata mahdollisimman tasaraha.

Seuraavat tulevat bussit näet pysäkin valotaululta, jos ne vaan toimivat. Pysäkkitolpissa on myös aikataulut, mutta huomioi reittisi. Aikatauluissa on mukana sellaisetkin bussit, jotka eivät pysähdy kyseisellä pysäkillä.

Bussit muihin kaupunkeihin

Fuengirolan bussiasemalta pääsee melko mukavasti moneen suuntaan bussiyhtiö Avanzan kyydissä. Tosin vuoroja on pidemmälle meneviin kaupunkeihin aika vähän, joten kannattaa tarkistaa myös, mitkä ovat yhteydet Malagasta.

Alla olevasta linkistä näet, minne kaikkialle Fuengirolasta käsin pääset. Kun valitset origen kohdan listasta lähtöpaikan Ter.Fuengirola, niin destination kohdan kolmen viivan alta näet kohteet, minne täältä pääsee. Aikataulun saat näkyviin, kun laitat lähtöpaikan, määränpään, päivämäärän ja painat kohtaat search trips. Huomioi, että joidenkin kaupunkien edessä on kirjainlyhenne Ter. tarkoittaen terminaalia eli linja-autoasemaa.

Aina kun lähdet matkaan linja-autoasemalta, lippu tulee ostaa etukäteen. Joskus pidemmän linjan bussilippuihin on merkitty myös istumapaikka (asiento). Varaudu aina jonoihin lippuluukulla. Ihan viime tippaan lipun ostoa ei siksi kannata jättää. Isoimmilla asemilla bussilipun pystyy ostamaan myös automaatista. Fuengirolassa tätä mahdollisuutta ei ole. Älä ihmettele, kun automaatti kysyy postinumeroasi. Siihen kuulema kelpaa ihan mikä numero vaan.

Liput pystyy ostamaan myös netistä.

https://booking.avanzabus.com/web/index.php?lang=en

Fuengirolan linja-autoasemalta pääsee bussilla esimerkiksi huikeaan Rondan kaupunkiin. Tai rannikolla olevaan suloiseen Esteponaan.

Malagassa bussi- ja juna-asema ovat vierekkäin

Kauemmas mielivälle oikea osoite on Malagan Maria Zambranon rautatieasema. Tänne pääset suoraan Fuengirolasta tulevalla paikallisjunalla. Kun suunnittelet junamatkaa Malagasta huomioi, että samalla matkaosuudella saattaa olla melkoinen hintaero riippuen siitä onko kyseessä nopea luotijuna AVE vai normijuna AVANT.

Täältä löydät junien aikatauluja: http://www.renfe.com/EN/viajeros/index.html

Malagan rautatieaseman vieressä on bussiasema. Kävele asemarakennuksen läpi toiseen päähän ja ulos tultuasi edessäsi on kaupungin bussiasema. Täällä sinun tulisi etsiä käsiisi sen bussiyhtiön lippuluukku, jolla aiot matkustaa. Andalusian alueella se useimmiten on Alsa. Lipun saa ehkä kaikkein kätevimmin automaatista, sillä lippuluukuilla on kokemukseni mukaan aina pitkät jonot.

Alsan bussien aikatauluja löydät täältä: https://www.alsa.com/en/web/bus/bus-schedules

Sekä Renfen että Alsan liput pystyy ostamaan myös netistä.

Ja sittenhän on aina niitä vaihtoehtoisia liikkumismuotoja 🙂

Toivottavasti ei nyt ihan kauheasti tullut valehdeltua tai kerrottua muunneltua totuutta. Olen huomannut miten helposti muisti pettää, kun aikaa kuluu tapahtuneesta. Tai sitten vain luulee tietävänsä 🙂 Oikokaa minua ihmeessä, jos löydätte sellaista, mikä ei pidä paikkaansa tai itselläsi on jotain lisättävää.

Huh, tulihan tästä melkoisen pitkä sepustus, mutta toivottavasti jollekulle näistä neuvoista on apua. Haluan rohkaista teitä kaikkia liikkumaan upean Andalusian alueella laajalti ja käyttämään hyödyksenne tätä loistavaa julkisten liikennevälineiden verkostoa. Hypätkää ennakkoluulottomasti bussiin tai junaan ja huristakaa pienempiin tai suurempiin seikkailuihin.

Ja kenellä auto on alla, sille vasta herkkuja onkin tarjolla. Itse en ole oikein vielä keksinyt miten päästä ihanaisiin sisämaan pikkukyliin julkisilla, joten auto on siinä kohtaa paikallaan. Itse odotan erityisen innolla erästä lähiviikkoa, sillä pian meillä on vuokra-auto alla ja polkaisemme ystäviemme kanssa vähemmän tunnettuun keskiaikaiseen kaupunkiin ja yhteen Andalusian viehättävimmistä valkoisista kylistä. Pysykääpä kuulolla.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Malaga on oivallinen taidemuseokaupunki

Malaga hemmottelee taiteen ystävää. Kaupungissa on monta merkittävää taidemuseota, joissa saisi menemään useammankin päivän.

Hyppäsin Fuengirolasta yhtenä aamupäivänä junaan ja hurautin Malagaan viettämään yksikseni laatuaikaa taidemuseoissa. Olen huomannut, että nämä taidemuseokäynnit kannattaa tehdä yksin, sillä mitäpä sinne raahaamaan puoliväkisin miestä, joka lähtee mukaan lähinnä velvollisuudesta. Suurempi nautinto näin meille molemmille.

Taidemuseot on hyvin opastettu Malagan katukuvassa.

Picasso museo

Suuntasin ensimmäiseksi Malagan vanhaan kaupunkiin ja siellä Picasso museoon. Jotenkin tuntuu, että tuottoisan Picasson selässä ratsastaa yksi sun toinen kaupunki Espanjassa ja Ranskassa. Siksi vähän skeptinen olin myös Malagan Picasso museota kohtaan.

Vaikka Pablo Ruiz Picasso syntyi Malagassa 1881, kaupunki ei koskaan näytellyt merkittävää sijaa hänen urallaan. Picasso muutti vanhempineen Malagasta pois hänen ollessaan 10-vuotias. Viimeisen kerran taiteilija kävi Malagassa ainoastaan 19-vuotiaana palaamatta sinne enää koskaan.

Malagan Picasso museon näyttely pohjautuu taiteilijan pojanpojan ja miniän taidekokoelmaan. Yli 200 työtä tarjoavat läpileikkauksen Picasson tuotannosta ja tuovat hyvin esiin hänen monipuolisen lahjakkuuden niin taidemaalarina, kuvanveistäjänä kuin keramiikkataiteilijana.

Muistin vielä huikean Picasso-näyttelyn Ateneumissa vuonna 2009, joka oli minusta itse asiassa parempi kuin tämän museon anti. Mutta kannattaa Malagan Picasso museossa kyllä käydä, etenkin jos Picasso vähänkään kiinnostaa.

Käyntipäivänä museossa oli melkoinen ruuhka (ilmeisesti on vähän aina) ja se vähän häiritsi tauluihin tutustumista. Olisikohan parasta mennä heti aamusta museon avauduttua välttääkseen ruuhkaa?

Vaikka et raaskisi maksaa 8 euron pääsymaksua, käy kurkkaamassa museon laadukasta kauppaa. Myytävänä on kaikenlaista Picasso-kuoseilla varustettua käyttötavaraa.

Museon näyttelyitä ei saanut kuvata, joten siksi yhtään sisäkuvaa ei ole. Mukavia tuliaisia Picasso-kuosissa. Museon sisäpihalla oli pieni viehättävä kahvila.

Museo Carmen Thyssen

Lähellä Picasso-museota Plaza de la Constitucion aukion vieressä on kokoelmaltaan laaja espanjalaisen taiteen museo Carmen Thyssen. 1500-luvulta peräisin olevassa palatsirakennuksessa on yksityiskokoelmaan pohjautuvaa taidetta kolmessa kerroksessa.

Taulujen pääpaino on 1800-luvun teoksissa, erityisesti andalusialaista kulttuuria kuvaavissa maalauksissa. Olen käynyt tässä museossa joskus aikaisemmin ja nyt muistin, miksi runsaasta kokoelmastaan huolimatta tämä museo ei oikein tehnyt vaikutusta tälläkään kertaa.

Carmen Thyssen museossa on tajuton määrä romantiikan ajan maisemia sekä tauluja, jotka kuvaavat flamencotanssijoita, härkiä, andalusialaisia fiestoja ja patiopihoja. Kun nämä aihepiirit jatkuvat huone toisensa jälkeen, kiinnostus ei  jaksanut aivan täysillä pysyä yllä.

Loppua kohden kokoelma kuitenkin parani ja viimeisistä huoneista löysin omaan makuuni melkoisia helmiä. Laatumuseo tämä joka tapauksessa on. Pääsymaksu aikuiselta 10 euroa.

Näyttelyn lopussa tuli mm. tämmöinen helmi vastaan. Taiteilija Enrique Martinez Cubells.

Malaga museo (Museo de Malaga)

Matkailutoimiston turistineuvojan suosituksesta etsin käsiini melko uuden Malaga museon, joka sijaitsi katedraalin takana meren puolella puiston vieressä. Entisessä merenkulun tullitalossa sijaitseva museo on maakunnallinen museo, jonka ensimmäisessä kerroksessa on espanjalaisen taiteen museo ja toisessa kerroksessa arkeologinen museo.

Tämän museon maalauskokoelmasta pidin paljon. Erityisesti 1900-luvun taiteesta löytyi paljon tauluja, jotka olivat itselleni kovin mieluisia. Olipa täällä jokunen Picassokin. Mielenkiintoista muuten oli, että sain kulkea näyttelyhuoneesta toiseen aivan yksikseni. Vasta seuraavan kerroksen arkeologisella museo-osalla näin muitakin kävijöitä.

Kannattaa poiketa varsinkin, kun EU-maiden kansalaisilta sisäänpääsy on ilmainen.

Uudempi taide oli mieleeni.Picasso oli myös taitava keramiikkataiteilija.Yläkerran arkeologinen näyttely ei ollut ihan oma juttuni, mutta pätkän kaunista mosaiikkilattiaa sieltä löysin.

Nykytaiteen museo CAC Malaga (Centro de Arte Contemporáneo de Malaga)

Tarkoitukseni oli vielä tällä reissulla käydä tutustumassa 2015 avattuun Malagan Pompidou keskukseen, mutta väsymys iski tässä vaiheessa. Koska tuo nykytaiteen museo kiinnostaa sen verran paljon, päätin varata sille ihan oman päivän tai no, ainakin puolikkaan.

Sen sijaan suunnistin kierrokseni päätteeksi katsomaan kaupungin toista nykytaiteen museota Malagan CAC:ta. Varsinkin kun tämä museo sijaitsi paluumatkani varrella aivan paikallisjuna-aseman läheisyydessä.

Entisessä kauppahallissa oleva museo oli suppeampi kuin oletin. Luin aiemmista arvosteluista, että museossa on mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä, mutta ainakin tällä kertaa kokemus jäi vaisuhkoksi. Onneksi sisäänpääsy oli ilmainen. Muuten tämä näyttely ei ainakaan minua vakuuttanut.

Tuossa aiemmin mainitsin, että Malagassa on Pariisin Pompidou-keskuksen sivumuseo. Tiesitkö, että Malagasta löytyy myös Pietarin venäläisen museon ainut ulkomainen sivupiste? 2015 avattu Malagan venäläinen museo sijaitsee samassa rakennuksessa Malagan automuseon kanssa.

Tämähän on hyvä kombo. Mies voi mennä automuseoon, sillä aikaa kun itse herkuttelen taiteella. Seuraavalle kerralle jäi vielä paljon kiinnostavaa taidetta tutkailtavaksi.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen

Kun oman ikäinen ihminen kuolee, se vaan tuntuu niin kovin pahalta.

Nuorempana en koskaan ajatellut kuolemaa. Se ei juurikaan ollut läsnä kaksi-, kolme- eikä oikeastaan edes vielä nelikymppisellekään minälle vuosikymmenen alkupuoliskolla. Kukaan lähipiiristäni ei ollut kuollut ja jotenkin omassa vahvuudessaan elämää piti itsestäänselvyytenä. Kaikki ikävät elämää rajaavat asiat tapahtuivat aina jollekin muulle, jollekin paljon vanhemmalle, jossain ihan muualla.

Sitten kuoli isäni. Ja vuosi sen jälkeen täysin yllättäen äitini. Minä olin tuolloin keski-ikäinen 45-vuotias. Kuolema tuli lähelle ja yhtäkkiä tajusin, että täällä ei eletäkään ikuisesti.

Tuossa kohden aloin ensimmäistä kertaa miettimään elämän rajallisuutta. Tuntui kummalliselta ajatella, että yksi kaunis päivä sinulle rakasta ja tärkeää ihmistä ei enää olekaan. Hänen numeronsa löytyy puhelimestasi, hänen kuvansa albumistasi ja hänen tekemänsä ruoka jääkaapista, ja sitten hän vain poistuu. Lopullisesti. Sitä oli niin vaikeaa ymmärtää. Ja niin vaikeaa hyväksyä.

Sitä mukaan, kun itselle tuli vuosia lisää, lähipiiristä poistui muitakin. Vanhusten kohdalla kuolema tuntui luonnolliselta, mutta sitten kun lähtökäskyn sai lähes oman ikäinen läheinen, se pani miettimään. Elämä on kuin suurta korttipeliä. Kuka saa häviäjän kortit? Kuka joutuu jättämään pelin kesken ja poistumaan pelipöydältä?

Viimeisen viikon aikana olen tullut kahdesti surulliseksi. Ensin Matti Nykäsen kuolemasta. Vain vuoden minua nuorempi. Sitten Olli Lindholm, kaksi vuotta minua nuorempi. Ei hitsi, molemmat liian nuoria kuolemaan. Joutsenlaulun joutuivat laulamaan aivan liian aikaisin. Pani taas miettimään, ettei olekaan itsestään selvää, että tämän ikäinen täällä porskuttaa ja painelee täysillä vielä vuosikymmeniä.

Jäin pohtimaan myös näiden kahden lahjakkaan suurmiehen taustoja. Toinen vähät välitti terveydestään ja elintavoistaan. Ennuste oli huono ja huonosti kävikin. Toinen taas oli tehnyt ryhtiliikkeen elämässään jo ajat sitten. Huonosti kävi myös hyväkuntoiselle himoliikkujalle. Niin helposti sitä kuvittelee, että kaikki on omassa kädessämme. Loppu on kuitenkin arpapeliä. Millaiset kortit sinulle on jaettu käteen.

Yksi iän mukanaan tuoma ilmiö omalla kohdallani on huoli läheisteni terveydestä. En koskaan aiemmin miettinyt tälläisia asioita. Kun itse ikääntyy, sitä myös lähipiiri ikääntyy ja yhdelle sun toiselle alkaa tulla kaikenlaista vaivaa ja sairautta. Vaikka kuinka toivoisimme, emme vaan pysy samanlaisina.

Jollain heikkenee toimintakyky, toisella pettää muisti ja yhdellä uusii vakava sairaus. Kaikille heille voi vain toivoa hyviä kortteja. Sitä niin kovin haluaisi pitää jokaisen rakkaansa lähellään mahdollisimman kauan. Ja toivoisi, että elämä voisi jatkua ja rullata eteenpäin niin kuin aina ennenkin.

Yksi asia on varmaa omalla kohdallani. Elettyä elämää on enemmän takana kuin edessäpäin. En koskaan allekirjoita sitä, että pitäisi elää kuin viimeistä päivää. Mutta siihen pyrin, että jokainen loppu elämäni päivä olisi hyvä päivä. Ja että tämän annetun ajan käyttäisin mahdollisimman viisaasti. Sitten kun täältä on pakko lähteä, voisin lähteä niin, ettei tarvitse katua tekemisiään eikä tekemättä jättämisiään.

Jokainen terve päivä on hyvä päivä. Tunnen suurta kiitollisuutta ja onnellisuutta siitä, että saan istua tässä juuri nyt toimintakykyisenä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Elämä on ihana seikkailu ja suurin lahja, mitä ikinä voimme saada.

R.I.P. Matti Nykänen ja Olli Lindholm

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Miten onnistui Fuengirolassa lomailu huonosti liikkuvalta anopilta?

Asioita ja tekemisiä joutuu tarkastelemaan hyvin eri tavoin silloin, kun liikkuminen on vaikeaa. Tervejalkaisena ei tule juurikaan kiinnittäneeksi huomiota siihen, minkälaisia nousuja vaikkapa kulkuvälineisiin tai kauppakeskuksiin on.

Lonkkaleikkauksesta toipuva anoppini on ollut meillä Fuengirolassa vieraanamme viimeiset kaksi viikkoa. Koska liikkumiskyky ja jaksaminen on rajallista, päiväohjelmaa on pitänyt miettiä ensisijaisesti mahdollisimman esteettömän liikkumisen kannalta.

Samalla on tullut itsekin tajuttua, miten hienosti koko Aurinkorannikolla on liikuntaesteiset otettu huomioon. Kulkuväylät ovat kynnyksettömiä ja tasaisiksi päällystettyjä vaikka pyörätuolilla kulkea, junissa on vaunuja, joihin pääsee ilman portaiden nousua ja paikallisbussit pystyvät kallistamaan autoa niin, että huonojalkaisen on helpompi nousta kyytiin. Ja mikä parasta, lumessa ei tarvitse köpötellä tai jäisillä teillä liukastella.

Niin ja menipä täällä melkein mihin tahansa kaupunkiin, joka paikassa on iso osa keskustaa pyhitetty vain jalankulkijoille. Päällystettyjä autottomia kävelykatuja on neliömääräisesti melkoisesti.

Anoppi valitti sitä, että Suomessa on julkisilla paikoilla liian vähän penkkejä, missä voisi tarvittaessa levähtää. Costa del Solilla penkeistä ja istumapaikoista ei ole pulaa. Kun anopin kanssa kuljettiin niin kaupungin keskustoissa, ostoskeskuksissa kuin rantakaduilla, istumapaikkaa ei koskaan tarvinnut kaukaa hakea.

Etenkin Fuengirolan penkein reunustettu rantakatu Passeo Maritimo on ihanteellinen broadway huonosti liikkuvalle. Mukavaa on istahtaa merimaisemista ja auringosta nautiskelemaan aina silloin, kun jalkaa painaa. Tällaista menoa iäkkäämpikin jaksaa.

Köpöttelimme usein hiljakseen asunnoltamme pitkin rantakatua kohti Fuengirolan keskustaa. Pysähdyimme väliin kahville tai nälän vaivatessa johonkin ravintolaan. Joskus tilasimme listalta tapaksia, väliin söimme hinta laatusuhteeltaan loistavia päivämenuita (menu del día), joskus poikkesimme vain viinilasilliselle.

Kerran söimme Fuengirolan rantakadulla Bolichesin kaupunginosassa olevassa uudehkossa buffet-ravintolassa. Vaikka en juuri mikään buffet-pöytien suuri suosija olekaan, tätä ravintolaa voi suositella. Lisäarvoa perinteiseen buffet-pöytään toivat hyvät sushit ja tuoreet merenelävät.

Mustekalojen, simpukoiden ja kalojen valikoimasta pystyi kokomaan toivomansa setin ja kiikuttamaan sen kokin valmistettavaksi. Sama systeemi toimi myös kanavartaiden ja isohkojen pihvien kanssa. Lisäksi valittavana oli erilaisia salaatteja, lämpimiä ruokia ja jälkkäreitä. 15 euron hintaan sisältyivät myös viinit, oluet ja virvokkeet. Erinomainen hinta laatusuhde minusta, vaikka paikka ei itsessään mikään erityisen viehättävä ollutkaan.

Buffalla jaksaa.Ja välillä mentiin tapaksilla.

Huonosti liikkuvalle iloa on myös siitä, että Espanjassa taksilla ajaminen on melko edullista. Jos olimme kauempana kotoa ja anoppia alkoi väsyttämään, hyppäsimme taksin kyytiin ja hurautimme kotiin. Fuengirolan keskusta-alueella taksimatkan hinta kaupunginosasta toiseen liikkuu kuuden – kahdeksan euron hujakoilla.

Paikallisjuna on kätevä keino tehdä pieniä päiväretkiä lähikaupunkeihin. Torremolinos on yksi omista suosikeistani, jossa kävimme myös anopin kanssa vähän shoppailemassa. Keskusta-alue on tiivis ja helppokulkuinen monine kävelykatuineen. Pienellä alueella on paljon liikkeitä ja ravintoloita, joten kovin pitkää matkaa ei tarvitse näiden palveluiden perässä talsia.

Viimeisen lomapäivämme vietimme yhdessä Aurinkorannikon valkoisista kylistä Benalmádena pueblossa. Ihana aurinkoinen päivä houkutteli kuljeskelemaan kauniilla viherkasvein koristelluilla kujilla ja istuskelemaan kylän aukioiden terasseilla päivää paistattelemassa.

Taksilla päästiin jälleen kätevästi kotiin. Vielä ennätettiin hetkeksi omalle parvekkeellemme auringosta nauttimaan. Eilen ja tänään on ollut kovin kesäisen tuntuista ja lämpömittari kivunnut kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Jopa perhoset näyttivät ilmaantuneen maisemaan. Olisiko niin, että Costa del Solilla talven selkä alkaa taittumaan?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Kohti valoa

Muovimukissa helmeilee kylmä kuohari (samppanjaa ei SASilta saanut). Voi autuus. Istun lentokoneessa jälleen matkalla Fuengirolan talvikotiin. Takana kolme viikkoa töitä Suomessa. Kolme viikkoa epäterveellistä nysväyselämää ja kärvistelyä talvipakkasissa. Ihan oma vika.

Toiset meistä ovat talvi-ihmisiä, toiset eivät. Kuulun itse niihin, joille talvi on vuosi vuodelta käynyt yhä suuremmaksi rasitteeksi. Kylmyys jäytää, elämä rajoittuu seinien sisälle ja elämänlaatu heikkenee pimeään.

Kuvittelin, että kestän kylmää ja pimeää tänä vuonna paremmin, kun olen voinut viettää mukavan siivun talvea Espanjan auringossa. Tässä kävikin nyt päinvastoin. Suomeen tullessa mieliala kääntyi miinukselle vähän kuin ulkolämpötila. Nyt kun tiedän, millaista elämä talvikuukausinakin voi olla, kontrasti tuntui niin valtavalta ja paluu normaaliin entistä vaikeammalta. Talvi maistuu entistä vähemmän.

Vietin viimeiset kolme viikkoa Suomessa lähestulkoon seinien sisällä ja poistuin ulos vain tapaamaan muutamaa läheistäni tai kun oli ihan pakko. Asiakaskäynnit täytyi hoitaa ja välillä hankkia täydennystä tyhjyyttä kumisevaan jääkaappiin. Söin kaapeista miehen viime kesäisen Lapin reissun jäljelle jääneet retkimuonat sekä pakastimen annin vanhasta pullapitkosta haukifileisiin, joiden parasta ennen päiväys oli mennyt umpeen jo ajat sitten. Ei vaan tehnyt mieli mennä ulos muuta kuin pakon edessä.

Jumiuduin totaalisesti tietokoneen taakse niin työ- kuin vapaa-ajalla. Tiedän, tiedän. Olisi pitänyt mennä lenkille. Astua raikkaaseen ulkoilmaan saamaan happea ja liikuntaa. Punaposkisena ja reippaana nauttia talven kauneudesta.

Ja kaunistahan ulkona kieltämättä olikin. Aurinkokin näyttäytyi aika ajoin, puhtaan valkoinen hanki kimmelsi ja huuruiset puut lumikuorman alla olivat kuin veistoksia, jotka kutsuivat talvigalleriaan. En vaan halunnut ulos. Kylmyys tuntui epämiellyttävältä. Katselin tätä hyytävää kauneutta mieluiten lämpimän kotini ikkunoista. Herra paratkoon, siellähän oli välillä enemmän miinusta kuin meidän pakastimessa.

Jos ei pakkanen pitänyt luontoa kurimuksessaan, sitten satoi lunta. Ja kyllähän sitä satoikin. Lähes joka ikinen päivä. Valkoinen kurittaja vieraili tiheään ja lumipatja pihallamme vain kasvoi. Mietin kuinka pitkään keväällä menee, ennen kuin tämä kaikki lumi sulaa. Jos hyvin käy, minun ei tarvitse olla sitä katsomassa.

Sen sijaan vedin paketista suoraan kylmiä nakkeja, söin mielialalääkettäni tummaa suklaata, nukuin paljon ja kärvistelin. Kuivassa sisäilmassa iho hilseili ja päänahka kutisi. Kuin pieni lapsi laskin kuinka monta yötä piti vielä nukkua, että pääsen takaisin Aurinkorannikolle. Väliin tuntui, etten jaksa millään odottaa.

Ikävä kyllä kovin pitkää jaksoa en pysty tällä kertaa Fuengirolassa viettämään ennen seuraavaa työrupeamaa. Mutta jokaisesta päivästä, jonka voin Costa del Solilla viettää, olen onnellinen. Ja siitä olen niin iloinen, että edessä on taas jakso jos ei niin lämpimiä päiviä, niin ainakin aurinkoisia, toivottavasti. Anoppiani lainaten: lunta on vähemmän kuin kotona 🙂

Minun päiväni ovat hetken valoisia.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Mitä kannattaa huomioida, kun vuokraat asuntoa Fuengirolasta

Asuntojen vuokraus Fuengirolasta ensi talvikaudeksi käy kuumana. Jos mielit löytää asunnon, joka täyttää toiveesi mahdollisimman monelta osin, viimeistään nyt kannattaa olla liikkeellä. Hyvät ja kohtuuhintaiset asunnot eivät kauaa vuokraajien listoilla vanhene.

Minulle on tullut viime aikoina paljon yhteydenottoja asunnon vuokraamiseen liittyen ja siksi ajattelin vähän kirjoitella asian tiimoilta. En minä mikään asuntojen vuokraamisen asiantuntija ole, mutta joitain asioita on tullut käytännön kautta opittua. Ja myös omat oppirahat maksettua.

Mieti, mitä painotat eniten

Kun viime keväänä etsiskelimme asuntoa vuokralle syksystä alkaen, alkoi tulla jo vähän epätoivo. Matkustin Fuengirolaan varta vasten tutkimaan asuntojen tarjontaa ja toivoin, että olisin voinut myös käydä katsomassa kohteita paikan päällä.

Ikävä kyllä, siinä kohtaa olin jo auttamattomasti myöhässä. Pääosin välittäjät tarjosivat eioota puolen vuoden vuokra-ajalle lokakuusta seuraavan vuoden huhtikuulle. Tai jos jotain oli tarjolla, niissä oli  jokin keskeinen vika: syrjäinen sijainti, korkea vuokra tai huono kunto ja järkyttävä kalustus.

Palasin kotiin tyhjin käsin. Pian kuitenkin huomasin Tori.fi -sivustolta remontoidun asunnon noin kilometrin päästä ranta-alueesta ylöspäin. En olisi muuten uskaltanut vuokrata asuntoa tätä kautta, mutta Fuengirolassa asusteleva veljeni kävi asunnon toteamassa ja tarkastamassa.

Asunto oli remontoitu ja ihan asiallisesti sisustettu, tosin sijainti meni vähän turhan ylös rinteille. Hätäpäissäni tartuin kolmeksi kuukaudeksi tähän vaihtoehtoon, vaikka asunto oli vapaa vasta seuraavan vuoden alusta.

Hieman myöhemmin löysin paikalliselta kiinteistövälitysfirmalta vuokralle asunnon, joka pääosin vastasi toiveitamme niin sijainniltaan ja varustetasoltaan. Saimme tämän asunnon vuokralle vuoden loppuun kolmeksi kuukaudeksi ja sitten harmitti. Harmitti nimittäin sen suhteen, että olisimme niin mieluusti jääneet tähän samaan paikkaan koko ajaksi. Sijainti ja asunnon viihtyisyys olivat parempia verrattuna toiseen asuntoon.

Meitä kuitenkin onnisti. Saimme kuin saimmekin tämän asunnon vuokrasopimusta jatkettua kolmella kuukaudella eteenpäin. Olimme kotiutuneet tähän talvikotiimme sen verran hyvin, että teimme päätöksen olla vaihtamatta asuntoa. Siitäkin huolimatta, että menetimme toisesta asunnosta maksamamme 500 euron varausmaksun.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että mieti etukäteen, mitkä asiat sinulle vuokrattavassa asunnossa ovat kaikkein tärkeimpiä. Älä tartu ensimmäiseen vastaan tulevaan vaihtoehtoon, jos yksikään tärkeimmistä kriteereistäsi ei täyty.

Jos haluat mahdollisimman edullisen vuokran, joudut ehkä raahaamaan kauppakasseja vähän pidemmän matkan ylös vuorille, sietämään puhkikuluneita sohvia tai elämään ilman parveketta. Jos taas kaipaat mahdollisimman kodikasta miljöötä ja meren rantaa palveluiden äärellä, ole valmis maksamaan vähän kalliimpaa vuokraa.

Kokosin tähän muutaman vinkin, joihin minusta kannattaa kiinnittää huomiota, kun etsiskelet sopivaa asuntoa Fuengirolasta. Ja jälleen muistutan, puhun vain omista kokemuksistamme. Nämä asiat ovat tärkeitä meille, mutta joku muu voi olla ihan eri mieltä niiden merkittävyydestä.

Sijainti

Luulin, että kun jaksaa vielä kulkea, sillä ei ole niin väliä vaikka asunto sijaitsisikin vähän syrjemmässä. Fuengirolan osalta tämä tarkoittaa usein sijaintia ylempänä rinteillä ja samalla melko rankkaa nousua.

Jos käytettävissä ei ole autoa, tarkista missä sijaitsee lähin ruokakauppa. Jaksatko varmasti raahata jatkuvasti ruokakasseja ylämäkeen?

Kaikkien palveluiden läheisyys on ollut nykyisessä asunnossamme äärimmäisen mukavaa. Peruselintarvikkeet saa ihan vierestä ja lähin Mercadonakin on kävelymatkan päässä. Iltaisin voi piipahtaa ex tempore rantakahvilaan iltakahville. Tai suit sait mennä syömään jonnekin lähiravintolaan. Jos asuisimme kauempana, menoja täytyisi suunnitella tarkemmin ja tuskin viitsisi aina edes lähteä minnekään.

Rakastan myös meren läheisyyttä. Minulle on iso plussa, että muutamassa minuutissa olen meren rannalla.

Asunnon raikkaus, sisustus ja varustetaso

Kun etsin meille sopivaa vuokra-asuntoa, hylkäsin armotta kaikki kohteet, joissa asunnon sisustus oli jäänyt 70-luvulle tai joissa ei oltu tehty minkäänlaisia remontteja. Puoli vuotta on pitkä aika tuijotella raskaita kirjahyllyviritelmiä tai kestää montuille painuneita patjoja. Remontoimaton asunto myös suuremmalla todennäköisyydellä sisältää riskin homeesta.

Ikävä kyllä monilla espanjalaisilla on ilmeisesti tapana ajatella, että vuokra-asunto on kalusteiden poistopiste, jonne voi koota kaikki vanhat huonekalut ja tavarat, jotka eivät enää muuanne kelpaa. Itse tulen lähinnä äkäiseksi peitellyistä sohvista tai tunkkaisista vilteistä.

Tavallinen kodinomainen varustetaso minusta tarvitaan ja sellainen yleinen siisteys ja raikkaus. Ihan kivahan myös on, jos astiat ovat järkevällä tasolla normaaliin elämiseen. Eri pari astiat näyttävät myös olevan jonkin sortin maan tapa monissa vuokra-asunnoissa.

Espanjalaisissa keittiöissä uuni ei ole itsestäänselvyys. Jos aiot kokkailla, tarkista että uuni kuuluu keittiövarustukseen. Astianpesukoneitakaan ei monessa vuokra-asunnossa ole. Tästä toiveesta jouduimme itsekin luopumaan. Pyykinpesukone sen sijaan lähes kaikista kohteista löytyy.

Älä myöskään odota, että nettiyhteys olisi vakiovarusteena. Jos nettiyhteys löytyy, tarkista kuuluuko vuokraan vai joutuuko siitä maksamaan lisähintaa.

Lämmitys

Talvella Fuengirolassa voi olla kylmää, kosteaa ja kalseaa. Ilman jonkinlaista lämmitystä lämpimiin asuntoihin tottunut suomalainen ei tule talvikuukausina toimeen. Tarkista, miten asunnon lämmitys on järjestetty.

Väittäisin myös, että jos sinulla on useamman makuuhuoneen asunto ja neliöitä vähän enemmän, yksi ilmalämpöpumppu on aika vähän pitämään koko asuntoa lämpimänä. Hyvä olisi, jos jokaista makuuhuonetta kohden olisi oma ilmalämpöpumppu tai patteri.

Varaudu myös siihen, että lämmittäminen maksaa. Sähkö on Espanjassa kallista ja kylmimpinä kuukausina sähkölaskuun saattaa mennä pienessäkin taloudessa 100 euroa kuukaudessa. Yleinen tapa on, että sähkö ja vesi maksetaan vuokran päälle kulutuksen mukaan.

Asunnon ilmansuunta

Minulle ei aiemmin ole koskaan tullut mieleen huomioida asunnon ilmansuuntaa. Espanjassa sillä on merkitystä erityisesti talviaikaan. Jos suunta on pohjoiseen tai itään, talvikuukausina aurinko ei paljoa lämmitä. Länsi- tai eteläsuunta tarjoavat vuorokaudessa enemmän asuntoa lämmittäviä aurinkotunteja. Niin ja tarkeneehan aurinkoisella parvekkeella paremmin istuskella ja saahan ne pyykitkin paremmin kuivamaan.

Jotkut asunnot muuten sijaitsevat rakennusten alakerroksissa kapeilla kaduilla, jonne päivä ei koskaan pääse paistamaan. Itse en koskaan vuokraisi talveksi tällaista pimeää ja kylmää asuntoa.

Rauhallisuus

Ehkä kaikkein tärkein asia asumisessa on, että saa yönsä nukuttua rauhassa. Makuuhuoneen sijainnilla on merkitystä. Suurimmassa osassa espanjalaisten asuntojen ikkunoista on yksikerroslasit, joten ulkopuolelta tulevat äänet kantautuvat totuttua enemmän sisätiloihin. Myös asuntojen äänieristys on usein heikkoa ja äänet myös naapurista kantautuvat helpommin.

Tarkista onko alapuolella vilkasliikenteinen katu tai aamuyöntunneille auki oleva ravintola, josta kantautuu meteliä? Tärkeitä asioita, jotka kannattaa huomioida. Muistuu mieleen aikoinani Barcelonasta vuokraamani asunto. Muuten tosi kiva kämppä, mutta sijainti suuren sairaalan lähellä tuotti tuskaa. Yötä päivää huutavat ambulanssit häiritsivät yöuntani melkoisesti.

Turvallisuus

Jos olet Espanjassa käynyt aiemmin, olet varmaan pannut merkille, että alimpien kerrosten asunnoissa on kalterit ikkunoissa. Nämä eivät ole siellä turhan takia.

Mitä useamman lukon takana asunto on, sen turvallisemmalla mielellä voi olla. Useimmissa taloyhtiöissä on lukittu portti jo piha-alueelle, sen jälkeen lukittu alaovi ja usein tuplalukittava asunnon ovi. Tarkista, miten asunnossa on estetty ovelle pääsy ja alimmissa kerroksissa myös ikkunoista sisäänpääsy.

Kulkuyhteydet

Meillä on tällä hetkellä muutaman sadan metrin päässä bussipysäkki, juna-asema ja taksiasema. Liikkuminen on helppoa ja nopeaa joka suuntaan. Minusta tämä on iso etu. Joudun itse käymään aika ajoin Suomessa ja siksi myös lentokentän vaivaton saavutettavuus on tärkeää.

Luotettava välittäjä

Turuilta ja toreilta kuulee kaikenlaisia juttuja vuokrahuijauksista ja takuuvuokrien palauttamatta jättämisistä. Someaikakautena hyvä keino tarkistaa vuokraajan luotettavuutta on esimerkiksi googlata yritys tai välittäjä nimellä. Löytyykö minkälaista palautetta?

Pyri saamaan kaikesta mustaa valkoisella, äläkä koskaan jätä mitään suupuheen varaan. Jos et saa selkeää vuokrasopimusta, josta ilmenee vuokranantaja, vuokrakohde, vuokra-aika, kuukausivuokra ja mahdolliset muut kulut, kuten kuka maksaa veden ja sähkön ja paljonko on takuuvuokra, älä luota tähän tahoon. Kuulinpa, että joku vuokraaja oli käynyt maksamassa kuukausittain vuokran käteisellä välitystoimistoon, eikä minkään valtakunnan vuokrasopimustakaan oltu tehty. Sopii kysyä, onko puhtaat jauhot pussissa?

Käyn itse kaiken keskustelun sähköpostilla, jolloin kaikki on todennettavissa siinä tapauksessa, jos jostain asiasta tulee epäselvyyttä.

Huomasin muuten syksyllä, että lähempänä vuokra-ajankohtaa markkinoille tupsahtikin ihan hyviä vaihtoehtoja. Omien suunnitelmien kannalta tosin on aika riskaabelia uskoa hyvään tuuriin ja jättää vuokraaminen ihan viime tippaan. Mutta mahdotonta ei näköjään ole löytää hyvää vuokrakotia viime metreilläkään. Onnea hyvän vuokra-asunnon löytämiseen.

Tuleeko mieleesi vielä jotain muuta, mitä kannattaisi ottaa huomioon vuokra-asuntoa etsiessä?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Yhdeksän blogini omaa suosikkipostausta

Vanhoja blogikirjoituksia on veikeää lukea. Saa tehdä oman elämänsä aikamatkoja taaksepäin. Moni juttu nostattaa esiin menneiden hetkien ja tilanteiden tunnelmia ja mielialoja. Muistuu mieleen kuinka tuota kirjoittaessani podin selvästi matkaväsymystä, tuossa olin todella ärsyyntynyt, tuossa kohtaa niin onnellinen…

Voimakas tunneihminen kun olen, moniin juttuihin on virittynyt sellaista tunteenpaloa, joka näin jälkeenpäin jopa hymyilyttää. Rakastumiset matkakohteisiin tai nähtävyyksien aiheuttamat tunnelataukset on tullut riipustettua innostuksen hekumassa esiin.

Joukossa on muutamia sellaisia postauksia, joista pidän aivan erityisesti. Ne ovat henkilökohtaisia tunteenpurkauksia, haaveilua tai syvällisempää pohdiskelua ikääntymisestä, ihmisenä kasvamisesta ja tulevaisuuden haaveista.

Kaivelin blogiarkistoni kätköjä ja keräsin vanhoja aiemmin julkaistuja blogijuttuja, jotka ovat minulle edelleenkin tärkeitä. Vaikka sitä ajan myötä muuttuu ja asioista saattaa ajatella muutaman vuoden päästä jo eri tavoin, näiden juttujen takana seison, niin hyvässä kuin pahassa. S’il vous plaît, tässä omat suosikkipostaukseni.

Ihmisenä kasvamista

Uuden vuoden lupauksia en enää tee, mutta väliin tulee pohdiskeltua, onko kurssi oikea vai pitäisikö tehdä ryhtiliikkeitä puoleen tai toiseen. Joskus ajatuksille tarvitaan pieni irtiotto, kuten vuoden 2015 lopussa.

Onnellisuutta vähemmällä Pitkän matkan opetusLoman tarpeessa

Lappi sydämessä

Minä voin lähteä Lapista, mutta Lappi ei lähde minusta. Lappiin on joka kesä pakko päästä.

Puhdasta yksinkertaisuutta

Insipiroivat matkakohteet

Jopa runollista tunteenpaloa ja matkafiilistelyä.

9 tunnelmaa Gironasta Pariisi sinä olet kaunis

Tässä iässä jo uskaltaa

Heh, väliin pahasisuisemman täti-ihmisen tunteenpurkauksia.

Lupa mokataMiksi kukaan ei järjestä 50-ikäisille naisille (kulutus)juhlia

Mopo keulii

Ja joskus sitä vaan pääsee mopo vähän karkaamaan käsistä. Mutta kerranhan täällä vaan eletään.

Matkaöverit

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Aurinkorannikkokupla puhkesi

Kun aamulla huojuvat palmut merenrannalla ja illalla tarpoo lumikinoksissa, ei meinaa pysyä pää muutoksessa.

Pakko oli jättää Fuengirola hetkeksi ja suunnistaa työasioissa Suomeen. Vajaa viisi tuntia ja auringonpaiste ja palmupuut vaihtuivat valkoisiin kinoksiin ja pieneen pakkaseen. Meluisan Andalusian rinnalla kotimaa tuntui vähän kuin jonkin sortin retriittiin olisi tullut.

Mieli ei selvästikään suostunut samassa ajassa vaihtamaan maata toiseen. Tarpoessani rautatieasemalta bussipysäkille oli aivan pölmistynyt olo. Sellainen epätodellinen tila kuin näkisi unta, josta uskoo kohta heräävänsä.

Mutta ei tuo tunne yhtään huono ollut. Painajaisesta ei ollut kyse. Ei lainkaan. Vastasatanut lumi ja kaunis valkoisuus yhdistettynä pirtsakkaan pakkaseen tuntuivat pitkästä aikaa oikeastaan ihan hyvältä. Vaikka olin lähtenyt pakoon talven kylmyyttä ja pimeyttä, syvältä selkärangasta suomalaisuus puski esiin. Ihanaa, oikea valkoluminen kunnon talvi! Miten kauniita puut olivatkaan lumikuorman alla.

Siinä kävellessäni ehdin mietiskelemään kaikenlaista. Kuten sitä miten hienoa on, että voin muutaman kuukauden ajan kokea erilaista elämää Euroopan toisella laidalla. Elämässäni on tällä hetkellä kaksi totaalisen erilaista arkea: toinen Andalusian auringon alla, toinen lumisessa Suomessa.

Onhan se totta, että Fuengirola-elämä on vähän oma kuplansa. Elämämme on aika huoletonta ja ristiriidatonta, jos ei lasketa mukaan sitä, että messissä on sama mies ja tutut parisuhdejahinat. Fuengirola-arjessa läsnä ei ole työperäistä stressiä, kiireisiä aamuja, huonoja ajokelejä, ihmissuhdekiemuroita, riittämättömyyden tunnetta eikä hoitamattomia asioita.

Tunnen itseni lapseksi, joka herää jokaiseen aamuun kuin uuteen seikkailuun uteliaana näkemään, mitä kivaa päivä toisi tullessaan. Tarkoituksellisesti siirrän kaikki taka-alalle hiipivät huolet reilun 3000 kilometrin päähän Suomeen. Niiden miettimisen aika ei ole nyt.

Tiesin, että kupla puhkeaisi Suomeen tultaessa. Espanja-euforia ei jaksanut kauaa kantaa. Se toisenlainen arki hyökkäsi vaateineen armotta vastaan. Minua odotti selvitettävänä melkoinen työrupeama. Selviäisinkö ajallisesti kaikesta? Oliko poissaoloaikanani tullut taas sen sata muutosta? Työstressi pyrki pilaamaan seuraavan yön unen ja työntymään alkavaan työjaksoon. Huolettomuus oli tipotiessään.

Mitä sitten tulee siihen ihanaan lumivalkoiseen talveen, hmmmm, otetaanpa vähän takaisin. Seuraavan päivän aloitin raappaamalla autoni ikkunoita. Suhailin autollani työkohteesta toiseen lumipöpperöisillä ja jäisillä kaduilla, jotka muistuttivat kyntöpeltoa.

Pikku korealainen oli kovilla auraamattomilla tienpätkillä. Piti keskittyä kunnolla ajamiseen pysyäkseni tiellä ja päästäkseni ylipäätään eteenpäin. Taivaalta tuli valkoista ihanuutta tuulen kera lisää. Ei tehnyt mieli avata auton ovea. Pakkastakin oli reippaasti. Palelsi.

Muistin palmut, muistin auringon ja hiekkarannan. Muistin valon, meren ja tutun rantakahvilan. Muistin aamulenkit, lounaat parvekkeella ja lämmön tunteen.

Minulla on jo kova ikävä takaisin.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista