Malta

Ensivaikutelmani Maltasta

Tässäkin tekstissä aikamatka vuoteen 2017 tulee jatkumaan. Nimittäin ensivaikutelman merkeissä.

Viime tekstissä päästiin jo muuttamaan tälle piskuruiselle Maltan saarelle, mutta en vielä kertonut, miltä kyseinen saari näytti ensikertalaisen silmin.

En ollut käynyt tässä maassa yhtä ainoaakaan kertaa ennen muuttoa, vaan Google oli antanut mulle kaiken mahdollisen tiedon tulevasta asuinmaasta.

Malta ei ole mikään tyypillinen Välimeren saari, vaan se on karun kaunis kokonaisuus.

Näin sitä sanottiin kaikkialla. Juha Vuorisen Maltan mieleni-kirjassa tosin saarta ei turhaan kehuttu, vaan saaren kerrottiin muistuttavan Lähi-Itää.

No onneksi meilläkin oli edelleen sitä seikkailumieltä ja innostusta takataskuissa kun hypättiin lentokoneesta keskelle aurinkoista Välimeren pikkusaarta. Okei, tässä vaiheessa jo ajatukset ikuisesta auringosta ja lämmöstä kuoli, kun pääsinkin lasten kanssa keskelle kaatosadetta ja tulvivaa saarta.

Meidän uusi elämä noudettiin matkalaukkuhihnalta ja lähdettiin taksilla kohti tuntematonta. Ironista sinänsä, mutta sen tuntemattoman nimi olikin koti. Meidän perheen uusi koti.

Malta auringonlasku

Taksimatkan varrella ehti jo hitusen tsekkailemaan maisemia. Ja ai että miltä ne näyttikään. Omassa päässä sitä ehtii maalailemaan kaikenlaisia ajatuksia ja omia haavemaailmoita, mutta tuon taksimatkan aikana päähäni kyhäilemä idylli sortui yhtä nopeasti, kuin korttitalo tuulessa.

Ensimmäisenä katse suuntautui tienvarsiin, jotka olivat täynnä valkoisia suuria roskapusseja. Ihanko tosi, kaatopaikalleko me päätettiin lapsetkin roudata? Sittemmin sainkin tietää, että tässä maassa jätehuolto on kuin kivikaudelta ja roskat noudetaan katujen varsista, jonne ne viedään aamuisin.

Jälleen kerran sai lähteä antamaan uuden mahdollisuuden ja pohtimaan, että ehkä tästä tuleekin vielä jotain, ehkä minun täytyy antaa Maltalle vielä aikaa vakuuttaa mut.

Taksimatka päättyi pomppuiselle kadulle, jonka puolessa välissä se pysähtyi. Oltiin betonilähiössä, joka ei taatusti muistuttanut tippaakaan sitä vehreää naapurustoa, josta olimme lasten kanssa vain pari päivää aiemmin lähteneet.

banaanipuu
Kuinka usean naapurustossa kasvaakaan banaanipuita?

Vaikkakaan ensivaikutelma saaresta ei ollut hääppöinen, on Malta onnistunut kahden vuoden aikana vakuuttamaan jopa mut useaan otteeseen. Saari näyttää silloin tällöin parastaan, välillä taasen tekisi mieli hypätä seuraavaan koneeseen kohti ihan jotain muuta valtiota.

Hei mutta paljastan loppuun vielä pienen salaisuuden – Malta ei ole oikeasti sen hassumpi paikka! Tämän pystyi toteamaan heti sen jälkeen, kun oli kyennyt toipumaan omasta kulttuurishokista.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Tanja keskiviikko, marraskuu 6, 2019 at 14:34

    Haaveilemme perheen kanssa ulkomaille muutosta ja sattumalta löysin blogisi. Tykkään sun kirjoitustyylistä. Jään seuraamaan mielenkiinnolla.😊

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.