Aloitin edellisessä postauksessa viime kesän Italian matkani alustuksella, jossa kerroin missä kaikkialla tällä kiertomatkalla tuli käytyä. Matkalla olin kaksin mieheni kanssa, ja tosiaan matka alkoi Napolista, jonne saavuimme Roomasta junalla. Meillä oli siis edestakaiset lennot Roomaan, vaikka Napoliinkin olisi mahdollista lentää, mutta löysimme melko edulliset Norwegianin suorat lennot Roomaan. Junalippujen hinnat vaihtelevat Italiassa sen mukaan, kuinka nopeasti haluaa päästä perille. Muistaakseni nopeimmin Roomasta Napoliin pääsisi yhdessä tunnissa, mutta se näkyi junan hinnassa kesäsesonkina (olisiko ollut 50€ luokkaa) ja hitain juna olisi kestänyt noin kolme tuntia, mutta itse päädyimme siihen keskivaiheille eli kahden tunnin junaan (hinta ehkä  reilu 20€).

Napoli oli kyllä omanlaisensa paikka, sen huomasi heti lähdettyä juna-asemalta kohti majapaikkaa. Liikenne oli kyllä kaaosmaista ja suojatien ylittäminen oli aina yhtä jännittävää;  liikennevaloja tuskin noudatettiin tai ne ei toiminut useissakaan risteyksessä. Majoituimme sympaattisen miehen B&B- paikassa, jossa oli myös näkymä parvekkeelta Vesuvius-tulivuorelle. Paikka sijaitsi lähellä keskustaa ja kävelymatkan päästä satamasta – satama oli meille tärkeä tukikohta, sillä matka jatkui Napolista eteenpäin meritse.

Olimme Napolissa pari päivää ja ehdimme hieman tutustua sen kapeisiin, ränsistyneisiin kujiin vanhassa kaupungissa sekä illalla ihailimme juhannuspäivän auringonlaskua Castel dell`Ovon linnakkeella.

Ensimmäinen illallinen Napolissa ei sisältänyt pizzaa

Joka paikkaan kun katsoi, oli tuo Vesuvius horisontissa

Auringonlasku Castel dell`Ovolta ihailtuna

Toisena päivänä Napolissa otimme jo kuitenkin ensimmäisen kerran lautan alle ja suuntasimme päiväretkelle Procidan sympaattiselle saarelle. Olin lukenut Procidan saaresta ennen matkaa muistaakseni Mondo-lehdestä, ja päättänyt että siellä täytyy käydä!  Ja olihan se käymisen arvoinen paikka. Lautan jälkeen kun lähti rantakadulta kävelemään syvemmälle kujille, sai kyllä kävellä melko yksinään!  Otimme suunnaksi yhden saaren rannoista ja seikkailimme pienillä värikkäillä kujilla kohti saaren toista puolta ja meren rantaa. Löytyihän se ranta, ja sieltäkin löysimme oman pienen sopen, jossa oli vain muutama ihminen eli sai olla taas aika rauhassa. Rannalta lähtiessä jäimme upealle näköalapaikalle pizzalle ja olimme taas lähes ainoat asiakkaat – ja pizzat maksoivat n. 4€! Tämä uinuva saari oli kyllä oiva retkikohde Napolista.

Nuo 4€ pizzat!

Parin yön jälkeen Napolissa matkamme jatkui Caprin saarelle. Niin kuin B&B isäntämme sanoi ”Procida is bella but Capri is bellìsima”  – olin aivan samaa mieltä saavuttuamme Caprin saarelle. Hotellistamme sai tilata ilmaisen kuljetuksen hotellille, joten olimme varanneet kuskin hakemaan meitä satamasta. Heti auton lähdettyä pitkin kapeita, jyrkkiä teitä ylemmäs maisemat sykähdyttivät kauneudellaan- niin upeaa! Hotellimme sijaitsi Anacaprin kaupungissa, joka on pienempi ja rauhallisempi kuin itse Caprin kaupunki. Olin todella iloinen, että valitsimme tämän paikan, ja voisin tässä kohtaa myös suositella hotelliamme nimeltä Hotel Girasole II. Hotelli oli ihanan rauhallisella paikalla, huoneiden ulkopuolella oli viihtyisät terassit ja saimme huoneen merinäköalalla, sekä uima-allaskin löytyi – eikä ollut täynnä lapsia tms. sai siis uida aivan rauhassa.

Hotel Girasole II

Hotellikin sijaitsi ikään kuin rinteessä, ja viiniköynnökset kasvoivat pihalla.

Olimme myös Caprilla pari yötä ja kiersimme saaren lähes läpikotaisin (bussilla ja jalkaisin). Ensimmäisenä kiipesimme 589m korkeuteen Monte Solarolle. Tuonne olisi päässyt tuolihissillä, mutta me päätimme reippailla jyrkkää hiekkatietä 30 asteen helteellä 😀 Ylhäällä odotti aivan UPEAT maisemat, ettei hetkeen ole sellaista kokenut. Hieman päätä huippasi astua reunalla olevalle valokuvastasanteelle..

Saimme Caprilla kartan jonne oli merkitty eri kävelyreittejä ja toisen päivän kävelimme pitkän matkan niitä reittejä kiertäen. Tiet olivat ajoittain jyrkkiä ja kapeita, joten hyvillä kengillä pärjää aina parhaiten! Aikomuksemme oli piipahtaa päivällä jossain rannalla, mutta lähes kaikki rannat olivat maksullia, ja eräs maksuton poukama oli äärimmäisen täynnä ihmisiä – onneksi hotellilla odotti rauhallinen uima-allas.

Arco Naturale

Päivän päätteeksi oli kyllä aivan parasta ihailla tuota mahtavaa Caprin auringonlaskua omalta terrasilta, tai jopa omasta ikkunasta! Oli se vain sykähdyttävän kaunista 🙂

Lämpimiä muistoja!

-Saila