Kevään ensimmäisellä Balkanin matkalla pääkohteenani oli Albania. Albaniaan matkustaminen tuli mieleeni jo viime vuoden puolella ja aloin suunnittelemaan matkaa jo hyvissä ajoin viime syksynä. Albania kohteena kiehtoi, sillä siellä ei ollut moni tuttu vielä käynyt, eikä vielä viime vuonna Suomesta tehty maahan pakettimatkojakaan (tosin  tänä keväänä Apollomatkat aloittivat nekin). Albaniasta olin kuullut vain hyvää; kauniita rantoja, vuoristoa, oma mielenkiintoinen historia ja ystävälliset ihmiset! Aluksi mietitytti kuinka Albanian sisällä pystyisi liikkumaan ilman autoa, sillä olin lähdössä matkalle seurassa, jossa kumpikaan meistä ei ajaisi autoa. Kuitenkin tarkoituksena oli päästä käymään enemmän kuin yhdessä paikassa, ja nähdä maata niin sisämaasta kuin rannikolta. Albanialla ei ole lainkaan mitään valmiita matkailusivustoja, joista voisi esim. katsoa maan sisäisten bussien aikatauluja. Yritin selvittää eri foorumeista ja muilta matkailijoilta julkisilla liikkumisesta – aina sain saman vastauksen; paikan päällä selviää ja paikallisilta ihmisiltä saa ja pitää kysyä.

Albaniaan ei ole vielä suoria lentoja Suomesta, mutta Tiranaan pääsee ainakin Istanbulin kautta Turkish Airlines- lentoyhtiöllä. Emme kuitenkaan lentänyt Tiranaan, sillä matkasuunnitelmissa oli nähdä myös mm. Montenegro. Matkustusreittinä päädyimme ensin lentämään Kroatiaan Dubrovnikiin, josta kuljimme bussilla Montenegroon ja siitä Albaniaan. Lennon Suomeen otimme Korfulta, jonne pääsee Albanian Sarandesta nopeimmillaan puolessa tunnissa lautalla.

Meillä oli noin viikko aikaa Albaniassa, ja tähän viikkoon piti mahduttaa paikat, joissa kerkeäisi tuona aikana käymään. Kohteiksi päätyivät Tirana, Berat, Vlore ja Sarande. Kaikkiin näihin kohteisiin pääsimme kuin pääsimmekin julkisilla kulkuneuvoilla, eli busseilla tai minibusseilla. Kaikki murehtiminen julkisista julkineuvoista oli melkein ollut turhaa, sillä ne toimivatkin tarpeeksi hyvin, mutta totta oli ettei aikatauluja paljoa etukäteen tiennyt, vaan ne oli selvitettävä aina saavuttua kohteeseen.

Tirana

Pisin bussimatka (n.5-6h) taittui Montenegron Budvasta bussilla Tiranaan. Bussi ei ollut täysikokoinen bussi ja auton laadun eron huomasi esim. Kroatia-Montenegro bussin välillä. Bussissa ei ollut kunnon ilmastointia ja bussikuski poltti vähän väliä tupakkaa sisätiloissa, oma ikkuna tosin auki. Hintaa tälle matkalle tuli n. 20€. Tämän bussin olimme vielä pystyneet ostamaan etukäteen netistä. Pitkältä kuulostava matka ei kuitenkaan tuntunut niin pitkältä kuin se oli, sillä matkalla pääsi ihastelemaan ihania maisemia! Ajoimme mm. Shköder-järven ohi, joka on myös suosittu kohde Montenegron ja Albanian rajalla. Tänne emme kuitenkaan omassa aikataulussamme kerenneet pysähtymään.

Tiranaan päästyämme suuntasimme heti hotelliin kävellessä rahanvaihtopisteelle – Albanian lekejä kun ei saa vaihdettua valmiiksi Suomessa. Hotellimme oli aivan keskustan alueella, joten kaikki Tiranan ”nähtävyydet” olivat lähellä. En voi kuitenkaan sanoa että Tiranassa olisi niin paljoa nähtävää. Kävimme kuitenkin Bunkart- museossa, jossa oli mielenkiintoista historiatietoa Albaniasta sen diktatuuriajalta. Diktaattori Enver Hoxhan tytär on myös rakennuttanut isänsä muistolle pyramidin, joka on nykyään autiona ja jonkinlainen Tiranan nähtävyys –  rumahan se oli kuin mikä!

Tiranan pyramidi

Skytower

Parasta Tiranassa oli mielestäni Skytower, näköalaterassi hotellin katolla, josta näki ympäri Tiranaa ja sen ympäröiviä vuoria. Oli myös outoa huomata, miten tällaisella hyvällä paikalla oleva terassi oli aivan tyhjillään. Joimme parin euron viinilasimme ja saimme ihastella maisemia ihan paraatipaikoilta – tunkua paikassa ei ollut! Muutenkaan Tiranassa ei näkynyt paljoa turisteja. Tämä saattoi myös johtua ettei toukokuussa ollut alkanut vielä kovin turistisesonki. Ravintoloista täytyy vielä yleisesti sanoa, ettei niitä liikaa näkynyt Tiranan katukuvassa – kahviloita sen sijaan oli joka kulmassa.

Berat – tuhannen ikkunan kaupunki

Tiranasta otimme bussin seuraavaksi Beratiin. Tiranasta Beratiin matkasimme ihan kunnonkokoisella bussilla, tosin aika vanhanaikaisen näköisellä. Bussilla ajellessa oli yleistä, että matkan varrelta (tien varrelta) hyppäsi kyytiin paikallisia, jotka osasivat odottaa bussia isonkin tien varressa. Kuskeilla on lähes aina rahastajat, jotka keräävät matkustajilta maksut matkan aikana. Tämä matka maksoi noin 3-4€ ja kesti reilu pari tuntia.

Berat on yksi Albanian Unescon maailmanperintökohteista. Se on kuuluisa ottomaanien aikaisesta vanhasta kaupungista, jonka talot ovat kaikki samannäköisiä tälle ajalle tyypillisiä taloja pienine ikkunoineen. Yövyimme täällä vain yhden yön ja keskellä vanhaa kaupunkia. Päivän aikana kiersimme katsomassa näitä hauskan näköisiä taloja sekä kiipesimme linnoitukselle, jossa oli näkymät ympäri kaupunkia. Berat sijaitsee myös vuorien ympäröimänä ja vuorimaisemat olivat kauniita. Beratiin on rakennettu myös uudempi keskusta, joka jäi kuitenkin näkemättä. Reissun ainoa sadepäivä sattui tälle päivälle, ja yöllä satoi kaatamalla. Aamulla kuitenkin paistoi kauniisti aurinko, ja heräsin  lintujen lauluun auringon noustessa. Myös aamiainen saatiin nauttia ihanalta terassilta.

Aamiainen majapaikan ihanalla terassilla

Vlore

Seuraava yhden yön stoppi oli Vloressa. Beratista pääsimme Vloreen minibussilla, jossa olimme ainoita turisteja. Minibussiin otettiin niin paljon väkeä kun matkalta kyytiin halusi – onneksi väkeä myös poistui samaan tahtiin. Vlore päätyi matkakohteeksemme, sillä ajattelimme sen olevan sopiva välietappi Beratin ja Saranden välillä. Halusimme sisämaan jälkeen suunnata kohti rannikkoa ja merta! Näimme Vlorea aika pintapuolisesti yhden päivän aikana. Vloressa oli pitkä rantabulevardi, jossa oli paljon ravintoloita –veikkaan että paremmalla kesäsesongilla nämä ravintolat ovat iltaisin täynnä. Ranta ammotti vielä tyhjyyttään, vaikka oli aivan lämmin ja aurinkoinen päivä.  Teimme myös kävelyretken täälläkin näköalaterassille, jossa oli samalla myös jokin pyhättö (Kuzum Baba). Tältä näköalaterassilta oli näkymät Vloren kaupunkiin ja merelle.

Kuzum Baban näköalaterassilla

sarande

Viimeisin matka Albaniassa taittui taas minibussilla Vloresta Sarandeen. Tämä matka kesti varmaan noin nelisen tuntia ja matkaa tehtiin Llogaran kansallispuiston ja mahtavien vuoristojen läpi. Llogaran kansallispuiston jälkeen saavuttiin taas jo kohti rannikkoa, ja serpentiinitie lasketteli pitkin huimia maisemia, joita ei voi mitenkään kuvin ikuistaa. Tämä oli ehdottomasti huikein automatka tällä reissulla.

Matkalla Vloresta Sarandeen

Minibussin ikkunasta otettu kuva, maisemat oli huikeat

Matkalla harmittelin hieman ettei meillä ollut aikaa ennen Sarandea jäädä mm. Himareen, joka näytti ihanalta paikalta matkan varrella rauhallisine tunnelmineen ja turkoosine vesineen. Saavuimme kuitenkin Sarandeen tämän ehkä yli 4 tunnin venyneen bussimatkan jälkeen. Sarandessa näkyi myös, ettei toukokuussa ollut vielä sesonki alkanut; ihmisiä ei ollut ruuhkaksi ja mm. hotellin uima-allas ei epäonneksemme ollut vielä käytössä. Hotelliltamme oli kuitenkin suora näkymä vastapäiselle Korfun saarelle, jossa myöhemmin yhden yön yövyimme (jos en Korfusta tee omaa postausta, voin jo nyt mainita että vahva suositus kauniille Korfulle <3).

Sarandesta näkyy suoraan Korfun saarelle

Sarande on varmasti se kaikista suurin turistipaikka Dürresin lisäksi Albaniassa, mutta saimme kuitenkin näin alkukesästä viettää rauhallista aikaa kohteessa. En tiedä oliko Sarandessa sen enempää mitään nähtävää, mutta se on hyvä rantakohde edullista lomaa kaipaavalle. Olisi Sarandessa jokin linnoitus ainakin ollut vuorella, mutta olimme niin väsyneitä jo matkustamisesta, että halusimme vain rentoutua nämä pari päivää Albanian rannikolla, eikä tehdä sen suurempia suunnitelmia. Saranden keskustan ranta ei näyttänyt niin viihtyisältä, mutta usealla hotellilla on varmasti yksityisiä rantoja. Viihdyimme myös oman hotellimme rannalla pientä maksua (viinilasia) vastaan. Keskustassa oli rantakatu täynnä ravintoloita, joissa sai iltaisin syödä ja katsella merelle.

Hotellin yksityinen ranta

Saranden keskustan ranta auringon laskiessa

Sarandesta olisi voinut tehdä myös päiväretkiä mm. kirkkaan siniselle lähteelle The Blue Eye tai läheiselle Girokasterin kaupunkiin – mutta tosin meillä ei ollut enempää tällä reissulla aikaa. Monipuolisesti matkalla tuli nähtyä Albaniaa, mutta tietysti aina jotain jää näkemättä 😉

Albaniassa on ehdottomasti matkailijan näkökulmasta vielä huiman edulliset hinnat! Ateriat maksaa 3-8€ riippuen missä kaupungissa ja paikassa syö, julkiset matkat maksavat muutaman euron, hyvässä hotellissa voi asua jopa alle 20€/yö/hlö jne. Tapasimme myös todella ystävällisiä ihmisiä ja totesimme maan olevan hyvin turvallinen maa matkustaa (matkassa kaksi naista). Suosittelen kaikkia kiinnostuneita matkustamaan Albaniaan, ennen kuin turismi kasvaa aivan valtavasti kohteessa ja hinnat nousevat! 🙂

Kuuluuko Albania sinun matkalistallesi? 🙂

–Saila