6.–17.11.2022 LUGANO–INNSBRUCK–SALZBURG–SAKSA–TANSKA–RUOTSI-KOTI

Muutamat seuraavat päivät vietimmekin sitten vuoristomaisemissa ja jos Jyrkiltä kysytään, niin päästiin viimeinkin koko reissun parhaisiin maisemiin 😊 Itse en oikein osaa valita kummassa silmä ja sielu enemmän lepää, merimaisemissa vai vuoristomaisemissa. Molemmissa puolensa ja ihaninta on, että ylipäätään on hienoja maisemia ja luontoa, joita ihailla.

Comojärveltä lähdimme siis ajamaan Sveitsin puolelle Luganoon, jossa yöpyisimme yhden yön. Luganon kaupungista, ainakin rantakadusta, jäi pikaisen läpiajon perusteella melko ”öky” vaikutelma. Ympäröivät vuoret olivat ihan jees, mutta muuten paikassa ei sinänsä viehättänyt mikään. Bigatt hotelli sijaitsi hiukan keskustasta sivussa ylhäällä, paikassa nimeltä Paradiso, joka jälkeenpäin osoittautuikin omaksi pieneksi kunnakseen, eikä suinkaan Luganon kaupunginosaksi. Huoneemme ranskalaiselta parvekkeelta oli kiva näkymä alas kaupunkiin, järvelle ja vuorille 😊 Hotelli oli oikein siisti ja huone tilava, mutta ympäristö ei kovin viehättävä, sillä lähistöllä oli tarjolla vain tylsää asfalttitietä ylös ja alas.  Hotellin pihalla oli vähän nurmikkoa ja pieni oliivipuutarha, mutta muuten ilta- ja aamukävelyt täytyi suorittaa jalkakäytävillä, jotka kylläkin olivat erittäin siistejä, eikä tietoakaan lasinsiruista. Koirien kumitossuista olimme pystyneet luopumaan kokonaan jo manner-Italian puolelle Livornoon saapuessamme ja nyt Sveitsissä oli erittäin siivotun näköistä.

Seuraavana aamuna, levottoman yön ja vielä melko italialaisvaikutteisen aamiaisen jälkeen lähdimme etenemään syvemmälle Alppimaisemiin, kohti Itävaltaa ja Innsbruckia. Ja kyllä olikin katseltavaa ja kuvattavaa, kun lumihuiput tulivat lähemmäksi ja vuorien koko kasvoi! Varsinkin alkumatkasta oli taas mukavan kiemuraista tietä välillä ja paljon nousuja ja laskuja. Jossakin kohdassa (emme enää tarkemmin muista missä), alkoi lämpötila laskea nopeasti ja lunta oli aivan tien varressa; näkyi jopa auraamisesta jääneitä lumipaakkuja tien laidassa. Matalimmillaan lämpö oli +2 asteessa ja siinä vaiheessa alkoi hiukan jännittää kesärenkailla ajaminen, vaikka tie olikin ihan kuivan näköinen ja aurinko paistoi. Varjopaikoissa saattaisi silti olla kuuraliukkautta… Reitti kääntyi onneksi pian taas laskusuuntaan ja lämpötilat noususuuntaan, parhaimmillaan lämpöä oli jopa 16 astetta 😊 Olimme tehneet ihan oikean ratkaisun, kun olimme valinneet ns. varmat reitit Italia – Sveitsi – Itävalta Alppialueille! Olisi ollut hulluutta lähteä yhtään pienemmille tai kiemuraisemmille ja varsinkaan korkeammille maisemareiteille enää tähän aikaan vuodesta… Vähintään talvirenkaat tai lumiketjut olisi vaadittu ja osa alppiteistä oli jo suljettukin.

Raskaan liikenteen kannalta on varmaan aika mielenkiintoista tuo Alppialueella ajaminen… Esimerkiksi pitkissä alamäissä ja / tai niiden alussa oli välillä liikennemerkkejä, jotka varoittivat rekkojen jarrujen tuleen syttymisestä. Liikennemerkissä on siis kuvattuna rekka, jonka renkaat ovat liekeissä! 😀 Lisäksi saattoi olla raskaanliikenteen erillisiä nopeusrajoituksia alamäkiin, esim 50 km / h (joka tietenkin lisää riskiä jarrujen ylikuumenemiseen). Rekkojen välistä välimatkaa määrättiin myös liikennemerkein, välillä sen tuli olla jopa 150 metriä! Ja jossain päin oli alamäkien varrella lyhyitä erkanevia kaistoja, joihin oli tehty jyrkkä ylämäki… Ne ovat rekan hätäpysäyttämiseen tarkoitettuja kaistoja siltä varalta, että tulee ongelmaa jarrujen kanssa. Eli kaikenlaista tulee ottaa huomioon, kun niitä todella pitkiä alamäkiä lähtee rekalla laskeutumaan 😊

Monella tapaa mielenkiintoisen ajomatkan jälkeen saavuimme Innsbruckin laitamille vasta pimeän aikaan. Jälleen siis jäi yllätykseksi, millaisissa maisemissa majoitumme 😀 Asuimme kaksi yötä Hotel Wiesenhofissa, Miederes nimisessä kylässä aivan laskettelurinteen juurella eli aamulenkit teimme vielä tietenkin lumettomissa rinteissä. Rinteitä käytetään myös lampaiden laiduntamiseen ja ilmeisesti myös lehmienkin, ainakin vanhoista lantakasoista päätellen. Myyrien tms tekemiä koloja ja kasoja oli myös paljon. Eli koirille ja varsinkin Fialle varsin mieluisaa ja inspiroivaa lenkkimaastoa! 😀 Texas myös selvästi virkistyi, kun lämpötilat alkoivat mennä syksyisempiin lukemiin Sardinian lämpöihin verrattuna. Meidän kaksijalkaisten harmiksi hissit ylös rinteelle eivät olleet käytössä, joten emme päässeet korkeammalle maisemia ihailemaan.

Innsbruckin keskustassa, noin 10 km päässä hotelliltamme, oli joulukatujen ja -markkinoiden valmistelut täydessä vauhdissa; 15.11. alkavaa tapahtumaa varten viriteltiin jouluvaloja, pystyteltiin myyntikojuja ja oli tuotu lukuisia joulukuusia. Mikä harmi, että olimme viikkoa liian aikaisin paikalla! Innsbruck on varmasti hieno joulukaupunki lumihuippuisine vuorineen. Teimme hieman ostoksia keskustassa, söimme todella hyvät täytetyt sämpylät kauppakeskuksen kahvilassa ja kävelimme vanhassa kaupungissa hieman hyytävässä säässä alipukeutuneina. Varsinainen syy Innsbruckiin tuloon (vuoristomaisemien lisäksi) oli se, että Jyrki halusi ostaa itselleen uudet laskettelusukset… sellaiset, joita Suomesta ei kuulemma saa kuin erikseen tilaamalla ulkomaisesta nettikaupasta ja ilman hyviä alennuksia 😀 Oikeat sukset löydettyämme olimme sitten valmiita jatkamaan seuraavana päivänä matkaamme kohti Salzburgia.

Salzburgilta odotimme historian havinaa ja sitä saimme. Majoituimme tosin ihan tavallisessa hotellissa kaupungin uudemmalla puolella, mutta vanha kaupunki lunasti kyllä myöhemmin odotukset. Heti kaupunkiin saavuttuamme poikkesimme Mönchsbergin kukkulalle kävelyttämään koirat ja katsomaan kaupunkia lintuperspektiivistä. Kukkulalla kulki mukavia kävelyreittejä ja sieltä löytyy myös hotelli sekä modernintaiteenmuseo. Paljon muuta emme saapumispäivänä tehneetkään, syömässäkin kävimme vain hotellin ravintolassa ja sitten ihan vaan rentouduttiin huoneessa. Viipyisimme Salzburgissa kolme yötä, joten kaupunkiin ehtisimme tutustua myöhemminkin.

Seuraavana aamuna, hyvän aamiaisen jälkeen, etsimme itsepalvelupesulan pyykkipäivää varten ja illalla kävimme vähän kävelemässä vanhassa kaupungissa. Kuten Innsbruckissa, Salzburgissakin tehtiin jouluvalmisteluja kovalla tohinalla. Ehkä samasta syystä monet ravintolat ja kahvilat olivat suljettuina… Kenties ennen jouluhässäkkää pidetään vähän lomaa. Joka tapauksessa onnistuimme löytämään vain yhden avoimen kahvilan vanhan kaupungin puolelta, jossa joimme suomalaiseen makuun melko laihat kaakaot ja söimme tietenkin omenastrudelit 😀 Löysimme myös melkoisen joulukoristekaupan… Onneksi matkalaukuissa ja kattoboksissa ei ollut juurikaan enää tilaa lisätavaralle, sillä en tiedä millaisen määrän kuusenkoristeita olisimme sieltä haalineet 😀 Toki hintakin vähän rajoitti… Ja myös se, että mitä enemmän ihania koristeita, sitä suurempi pitäisi kuusenkin sitten olla! Joku raja siihenkin vedettävä! 😀 Myymälässä oli valokuvaaminen kielletty, joten sen vuoksi en tässä julkaise paria salaa siellä nappaamaani kuvaa 😉 Pääsiäinen on ilmeisesti toinen iso juhla-aika Itävallassa, sillä kahdessa löytämässämme joulukoristekaupassa oli tarjolla lähes yhtä paljon myös pääsiäiskoristemunia. Illan päätteeksi menimme vielä syömään Zwettler’s Wirthaus ravintolaan vanhankaupungin reunalle. Ravintolassa oli erinomainen asiakaspalvelu ja mukavan välitön tunnelma, eikä syömissämme annoksissakaan ollut valittamista 😊

Seuraava päivä oli sitten pyhitetty Hohensalzburg-linnoitukselle ja Mozartille. Linnoitus oli kyllä varsin vaikuttava ”pytinki”, niin ulkoa kuin sisältäkin. 360 asteen näkymät linnoituksen tornista alas kaupunkiin ja pitkälle ympäristöön ovat myös näkemisen arvoiset. Linnoituksen museokierros oli niin kiinnostava ja pitkä, että meinasi tulla hieman kiire ehtiä Mozartin synnyinkodin museoon. Tarkoituksemme oli käydä myös toisessa Mozartin kotimuseossa, mutta siihen ei aika enää riittänyt, sillä nämä suosituimmat nähtävyydet ja kohteet menevät loppusyksystä kaikki kiinni 17-17:30 aikaan. Mozartin synnyinkodissa oli mm. paljon kiinnostavia henkilökohtaisia asioita ja esineitä, kuten hänen kirjeitä sisarelleen ja upeita nuottisivuja, sekä muutamia hänen arkisia esineitään. Vaikka emme ole musiikillisesti mitenkään erityisesti klassisen musiikin kuuntelijoita tai Mozart-faneja, niin kyllä se silti on vaikuttavaa ja kiinnostavaa käydä tämmöisissä paikoissa; suuren taiteilijan ja poikkeuksellisen lahjakkuuden ”jalanjäljissä”… henkilön, jota ei ole koskaan voinut nähdä kuin maalauksissa, mutta jonka musiikki elää ja vaikuttaa ikuisesti. Kiehtovaa nähdä sellaisesta ihmisestä jotakin konkreettista ja todellista esineistöä, sekä tietenkin tutustua hänen elämänsä vaiheisiin ja ns. tavalliseen kuolevaisuuteensa. Harmi, että toinen museo jäi näkemättä, mutta ehkäpä vielä joskus palaamme Salzburgiin ja korjaamme asian 😊 Tajusin vasta jälkeenpäin, että yhtäkään kuvaa ei tullut otettua Mozart-museosta…! Ehkä se kertoo siitä, että tuli syvennyttyä itse asiaan ja kuvaaminen sitten unohtui. Mozart-krääsää oli tarjolla kaikkea mahdollista ja suurimmaksi osaksi niin mauttomasti toteutettua, ettei viitsitty ostaa edes Mozart-aiheista jääkaappimagneettia… Mikä siinä onkin, että kaikki tuollaiset oheistuotteet on usein niin kökköjä, että ihan ärsyttää?? Miksei voida tehdä jotenkin tyylikkäämmin?? 😀

Seuraavana aamuna matkamme jatkui Saksaan, Bayreuthiin. Salzburgista Puttgardenin lauttasatamaan on sen verran pitkä matka, että päätimme pätkiä sen kolmeen osaan ja yöpyä ensin Bayreuthissa ja seuraavaksi Hannoverin lähistöllä, jo tulomatkalla tutuksi tulleessa hotelli Henniesissä. Tämä loppumatka Salzburgin jälkeen tulisikin olemaan vain yhden yön pysähdyksiä ja kotimatkan tehokasta suorittamista… Itävallan jäädessä taakse jäi samalla taakse loputkin vuoret ja maisema vähitellen litistyi litistymistään. Bayreuthiin saavuimme alkuillasta, teimme iltalenkin, menimme hotellille, kävimme syömässä ja huilasimme hotellihuoneessa. Aamulla aamiainen, kiva puistolenkki ihanan aurinkoisessa syyssäässä ja sitten taas takaisin tylsälle lähes viivasuoralle moottoritielle. Suunta kohti Hannoveria. Alkumatkasta oli ihana aurinkoinen ilma, mutta sitten sää muuttui pilviseksi ja yhtäkkiä edessä näkyi harmaa seinä. Siellä joko sataisi kovaa tai sitten se olisi sumuseinä. Ja sumuahan se oli. Sekin vielä… pitkästyttävä suora moottoritie ja vielä harmaa sumuinen sää. Minulla apukuskin paikalla oli sentään mahdollisuus viihdyttää itseäni katselemalla tietokoneelta Masked Singeriä… banaanin puvusta ei paljastunut Kimi Räikkönen vaan Janne Ahonen, kuten olin veikannutkin 😀 Hannoveriin ja hotelli Henniesiin saavuttuamme toistui taas sama kaava: koirat ulos, syömään, huoneeseen lojumaan, nukkumaan, aamulenkki, aamupala, kamat ja koirat autoon ja tien päälle.

Puttgardenissa kävimme Border Shopissa katsomassa löytyisikö sieltä edullisesti Fazerin Sinistä suklaata 😀 Myymälässä kuulimme tämän vuoden ensimmäisen joululaulun, ja myös toisen, joka olikin Whamin Last Christmas! Se siitä Whamageddonista sitten 😀 😀 Ensin ei meinannut löytyä suklaita lainkaan, vaan kolme valtavaa kerrosta alkoholia! Ehkä siellä on tarjolla kaikki maailman viinit ja viinat ja oluet 😀 Lopulta löytyi herkkukerros, mutta ensinnäkin Fazerin valikoima oli erittäin suppea (ei Sinistä!) ja toisekseen kaikki suklaat oli paljon kovemmissa hinnoissa kuin ns. maissa. Ostimme vähän salmiakkia ja pari suht kohtuuhintaista Tobleronea, sekä yllättävän edullisen ison pussin kurpitsansiemeniä 😊 Sitten kohti Saksa – Tanska lauttaa ja mannereurooppa jäisi taakse…

Seuraava etappi oli sitten Tanskassa Maribo. Pieni kaupunki, jossa poikkesimme jo menomatkalla. Hotellihuoneesta oli kiva järvinäkymä ja hotellin pihalta pääsi aivan suoraan järven rantaan kävelemään, joten koirien kanssa loistava paikka. Kylpyhuonekin oli iso ja tassujen pesu hoitui erittäin kätevästi. Koiramatkustajille voin siis lämpimästi suositella Milling Hotel Söparkia. Tutun kaavan mukaan edettiin ja aamulla matka jatkui kohti Ruotsia harmaassa ja tihkusateisessa säässä.

Matkalla poikkesimme Helsingborgissa eläinlääkärissä antamassa koirille ekinokokkilääkitykset Suomeen saapumista varten ja sitten ajoimme Grännaan ystävämme suosittelemaan hotelli Gyllene Utterniin. Sää muuttui koko ajan sateisemmaksi ja harmaammaksi eli me vietimme Lonkeron harmaata päivää 15.11. 😀 ”Virallisestihan” vuoden harmain päivä oli jo 12.11., mutta meillä oli silloin vielä kiva aurinkoinen sää Salzburgista Bayreuthiin 😊

Harmaus ja tihkusade jatkui seuraavana aamuna, kun lähdimme kohti Tukholmaa. Laiva lähtisi vasta illalla klo 20, joten meidän täytyi kuluttaa muutamia tunteja jossakin. Ensin pysähdyimme Grännan keskustaan ostamaan Polkagriseneitä ja sitten päätimme lähteä maaseutureitille pitkin Vätternin rantaa kohti Vadstenaa ja Motalaa. Vadstenasta löytyi linna, jonka kävimme nopeasti valokuvaamassa ja ajoimme kaupungin läpi ja jatkoimme matkaa. Motalassa emme edes pysähtyneet vaan jatkoimme maalaismaisemissa ajelua. Tukholmaan osuimme sopivasti töistäpaluuruuhkaan puoli viiden aikaan. Kävimme ulkoiluttamassa koirat Sicklan rantapuistossa ja sitten ajoimme Viking Linen terminaalille odottelemaan.

Ja kun haukuin Grimaldi Linesin käytännöt Sardiniasta lähtiessämme, niin nyt sitten ylistän Viking Linen käytäntöjä! 😀 Kaikki sujui niin vaivattomasti ja riittävällä aikataululla, että oikein korostui se Grimaldin älytön epäkäytännöllisyys ja surkea aikataulutus. Laivamatka Viikkarilla sujui siis rattoisasti ilman stressiä 😊 Turussa meitä odotti pakkasaamu, mutta ei onneksi lunta, joten kävimme aamukävelyn linnapuistossa ja sitten kohti Vantaata ja kotia!!

Kotipihassa, mittarissa hiukan vajaa 13000 km takana ja pää ja sydän niin täynnä muistoja ja kokemuksia, että hetken kestää sitä kaikkea sulatella 😊 😊 Ja tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä, on Etelä-Suomeen, Ruotsiin ja Saksaan satanut jo reipas ensilumi, joten voimme vain todeta, että kotiinpaluun ajoituksemme oli enemmän kuin täydellinen! 😀