Suomen suurin matkablogiyhteisö

31.10. – 6.11.2022 SARDINIA – LIVORNO – PISA – FIRENZE – YM YM

Kotiinlähtöaamuna herätys oli klo 07, jotta päästäisiin matkaan viimeistään klo 12 aikaan. Edellisenä päivänä ja iltana oli ollut vähän haikeita fiiliksiä, kun katseltiin maisemia ja ”kotinurkkia” viimeisiä kertoja. Päätin sitten, että yritän olla vellomatta liikaa niissä ajatuksissa ja menneen ajan muisteloissa… Nokka kohti uusia seikkailuja vaan, eikä mitään liikoja tunteiluja! Myöntää täytyy, että kyllä parissa kuukaudessa jo ehtii kotiutua jollain ohuella tasolla ainakin. Meidän lähtöhaikeutta varmasti helpotti se, että oli tiedossa pitkä kotimatka ja paljon uutta kiinnostavaa nähtävää. Jos olisi pitänyt vain hypätä lentokoneeseen ja olla kotona muutaman tunnin päästä, niin ikävä olisi varmasti tuntunut enemmän. Mutta nyt meillä oli edessä ensin merimatka Olbiasta Livornoon ja sitten seikkailuja pitkin Italiaa ja Keski-Eurooppaa 😊 Joten pienestä haikeudesta huolimatta olimme täysin valmiita lähtemään reissun seuraavalle ja viimeiselle etapille.

Laiva Olbiasta Livornoon oli yölautta, joten meillä oli vähän aikaa aikaa pyöriä Olbiassa ennen lähtöä. Automatka saaren länsirannikolta itärannikolle tehtiin rauhassa ja koiria välillä ulkoiluttaen ja Olbiassa vielä käveltiin kaupungin isohkossa puistossa vajaan tunnin verran. Täytyy sanoa, että vähän oli shokki tulla isompaan kaupunkiin, jossa meno maanantai-iltana oli kuin lauantai-iltana! 😀 Värivaloja, äänekkäitä ihmisiä, autoja joista soi poppi ulos, puistossa paljon lenkkeilijöitä…  Kaksi kuukautta hiljaisessa pikkukylässä ja länsirannikon rauhallisilla rannoilla oli tehnyt tehtävänsä ja Olbia tuntui aivan liian hälyisältä 😀 Äkkiä laivalle rentoutumaan!

Vaan millainen laivamatka siitä sitten tulikaan…! Kaikkea muuta kuin rentouttava. Ensimmäinen hermojen kiristely tapahtui jo autokannella, kun yritimme kaikkien tavaroidemme ja koirien kanssa mahtua luovimaan autojen väleissä pois autokannelta. Autokansi oli nimittäin erittäin tiukkaan pakattu! Monista väleistä oli aivan turha yrittää mahtua kulkemaan lainkaan ja monista väleistä mahtui juuri ja juuri menemään autojen kylkiä hinkaten. Kun olimme saaneet hytin avaimet ja pääsimme hyttiin, huomasimme, että mm. koirien kuivamuonapussi oli unohtunut autoon. Jyrkin täytyi siis vielä lähteä tekemään toinen sokkelokävely autolle ja takaisin… Mutta laivan henkilökuntapa yrittikin torpata Jyrkin, että autokannelle ei enää saa mennä! Jyrki sanoi, että koiriemme ruuat ovat autossa, mutta ei, autokannelle ei saa enää mennä. Mutta Jyrkipä vain meni, eikä henkilökunta sentään käsiksi käynyt ja saatiin kuin saatiinkin koirille iltaruuat.

Yö meni huonosti, kun sängyt olivat huonot ja tietenkin myös liian ahtaat ihminen + koira yhdistelmälle 😀 Siljalla meillä oli ollut neljän hengen hytti, jossa minä ja Jyrki pääsimme yläsänkyihin omaan rauhaan ja koirille oli alapedit. Mutta Grimaldin vastaava ratkaisu oli, että kaksi ihmistä voi varata vain kahden hengen hytin, edes rahalla ei saanut isompaa hyttiä…

Laivan saapumisaika Livornon satamaan oli 7:30 ja olimme laittaneet kännykät herättämään klo 6. Ehkä ehtisimme käydä nappaamassa jonkun aamiaissämpylän ja mehun ja sitten tavarat kasaan ja odottelemaan, että autokannet avataan. Joopa joo! Klo 6:15 alkoi hytteihin tulla toistuvia kuulutuksia, että hyteistä pitää poistua ja kaikkien matkustajien täytyy siirtyä kansille 10 ja 11 odottamaan laivan saapumista satamaan. Jahas, olimme siis näemmä erehtyneet laivan aikataulusta ja satamaan saapuminen onkin jo 6:30, joten ei muuta kuin kamat nopeasti kasaan ja pari kerrosta ylemmäs kannelle 10 aulaan odottelemaan. Jyrki kävi tietenkin heti katsomassa, että joko autokansille pääsee, jotta voisi alkaa jo kuskata tavaroita autoon, koska yhdellä kertaa kaiken vieminen olisi vähän turhan hankalaa siinä ahtaudessa. No eihän autokansille tietenkään vielä päässyt, vaan ärsyyntynyt henkilökunnan edustaja hätisti takaisin kannelle 10 tai 11 odottamaan.

Ja sitten me odotimme… ja odotimme… Laiva ei siis selvästikään saapuisi satamaan klo 6:30. Sitten joskus klo 7 jälkeen alkoi kuulua kuulutuksia autokansien 3 ja 5 autoilijoille, että saavat alkaa siirtyä autokansille. Ja tätä jatkui varmasti noin puoli tuntia… autokansia 3 ja 5 kuuluteltiin ja kuuluteltiin ja me muut senkun odoteltiin ja odoteltiin. Meidän automme oli kannella 7, joten voisi mennä vielä tovi… Mutta eipäs mennytkään, vaan jo seuraavaksi tulikin kuulutus autokannelle 7 (ilmeisesti kuutoskantta ei edes ollut) ja Jyrki lähti viemään ensimmäistä tavarasatsia autoon ja minä jäin odottelemaan autokannen ovelle, että Jyrki tulee takaisin ja sitten viedään pari viimeistä kassia ja koirat autoon. Mutta sitten Jyrkiä ei kuulunutkaan takaisin! Odottelin varmaan 5 minuuttia ja aika tuntui ikuisuudelta… ajattelin, että onkohan se eksynyt vai missä vika. Yritin tähyillä autokannelle automeren sekaan, että näkyykö missään tuttua miestä ja missähän päin meidän auto ylipäätään siellä mahtoikaan olla, jotta voisin yrittää lähteä etsimään sitä; parin kassin ja koirien kanssa autojen kylkiä raapimaan… Kun enhän voi laivaankaan jäädä!

Sitten Jyrki juokseekin paikalle, mun selän takaa laivan sisältä päin… Oliko siis eksynyt?! Ehei, vaan meidän auto oli ollut koko kannella ensimmäisten siirrettävien joukossa, eivätkä olleet päästäneet Jyrkiä enää pois autolta, vaikka hän oli yrittänyt selittää, että vaimo ja koirat ja tavaraa odottaa vielä laivan sisällä! Ei auta, auto on ajettava pois heti, se tukkii koko autokannen! Jyrki sitten joutui siirtämään auton pari kerrosta alaspäin ja jättämään sen sinne odottamaan ja juoksi hakemaan meitä. Ja sitten juostiin nopeasti autoon ja ajettiin ulos laivasta! Jestas mitä touhua…

Päätin pyhästi, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta Grimaldilla! 😀 Ensin ihmiset ajetaan hyteistään ulos yläauloihin odottelemaan yli tunniksi, autokansia ei avata yhtään etukäteen, joillekin autokansille on aikaa puoli tuntia siirtyä ja kuskata tavaroita yms ja jotkut autokannet pitääkin pysytä purkamaan pikavauhtia, varsinkin jos satut olemaan kriittisessä kohdassa parkissa, ja autot tosiaan pakataan niin tiukkaan, että käsilaukkua tai pikkukoiraa suurempien tavaroiden kanssa olet pulassa. Ei niin mitään järkeä…

No, siitä selvittiin ja ajettiin suoraan satamasta Livornon rantakadun puistoon aamukävelylle ja pidimme siinä myös aamiaispiknikin 😊 Sitten lähdimme kohti Pisaa ja kaltevaa tornia. Ja olihan se kalteva! Ja myöskin kaunis 😊 Kiersimme tornin ja katedraalin ja sitten lähdimme kohti seuraavaa majapaikkaamme Firenzeä.

Firenzessä majoituimme tosi kivassa puistomaisessa kaupunginosassa, sopivan kävelymatkan päässä historiallisesta keskuksesta, hotelli Villa Carlotassa. Huone oli tilava ja siellä oli myös lisäsänky, joten pari seuraavaa yötä nukkuisimme taatusti paremmin kuin edellisenä laivayönä! 😊 Hotellin lähellä oli pari yleistä puistoa eli koirien kanssa oli tosi hyvä kulkea siellä ja samalla ihailla hienoja isoja ”villoja” korkeiden rauta-aitojen ympäröiminä. Pienen automatkan päässä oli kirkko Abbazia di San Miniato al Monte, josta on hieno näkymä yli Firenzen ja kirkon portailla istuikin muutamia ihmisiä piirtämässä ja maalaamassa kyseistä näkymää. Kirkon pihapiirissä oli myös mielenkiintoinen pieni puoti, jossa myytiin kaikenlaista rukousnauhoista kirjepapereihin ja karamelleihin. Kirkon portilla oli pari nuorta naista keräämässä avustuksia paikallisen huumevieroitusklinikan hyväksi ja hetken juttelimme heidän kanssaan mm. afgaaninvinttikoirista, sillä yhdellä heidän ystävällään oli vaalea pitkäturkkinen afgaani 😊 Muutaman sanan suomen kieltäkin osasi toinen naisista, jostakin syystä, ja hän kertoi myös omasta huumevieroittumisestaan ko. klinikan avustuksella ja niin me sitten annoimme lahjoituksen heidän edustamalleen klinikalle.

Keskustassa kävimme Galleria dell’Accademiassa katsomassa Michelangelon kuuluisan David-patsaan ja sitten vaan kuljeskelimme pitkin Firenzen vanhaa kaupunkia. Olin alunperin ajatellut, että olisimme varanneet liput myös Uffizin galleriaan katsomaan Botticellia, Da Vincia jne, mutta päätimme sitten, että jätämme vähän löysemmän aikataulun, jotta jää aikaa ihan vain olla ja katsella kaupunkia rauhassa. Ja se olikin ihan hyvä päätös. Suurimman vaikutuksen minuun teki ehdottomasti Firenzen tuomiokirkko Santa Maria del Fiore! Kuinka kaunis ja valtava rakennus (mahdoton valokuvata kokonaisuudessaan)! Ehdottomasti kaunein, mitä tähän asti olen missään nähnyt. Kun se yhtäkkiä oli silmien edessä, ei sitä voinut katsella liikuttumatta hieman…

Kaiken kaikkiaan pidimme kovasti Firenzestä ja paljon jäi näkemättä, joten ehkäpä vielä joskus palaamme sinne 😊 Vanha kaupunki oli erikoinen yhdistelmä turistimaisuutta ja kiehtovaa aitoutta ja puhuttelevaa historiaa. Siellä oli aivan tietynlainen tunnelma, ainakin tähän aikaan vuodesta.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme Firenzen jälkeen poikenneet Bolognassa lounaalla ja jatkaneet sitten Parman kautta seuraavaan majapaikkaamme agriturismo le Quercioleen, lähelle Borgo val di Taron kaupunkia. Italian kaupungeissa on kuitenkin usein riesana zona traffico limitato eli ztl-alueet, joihin ei saa autolla ajaa kuin erillisellä luvalla. Comojärveltä olemme aikoinaan yhden virhemaksun saaneet, kun ajelimme vahingossa luvattomalla kadulla Leccon kaupungissa ja siitä oppineena selvitimme nyt ztl-alueet jokaisesta kaupungista etukäteen. Siihen tarkoitukseen on olemassa kätevä sivusto www.accessibilitacentristorici.it jonka karttamerkintöjen väreistä emme tosin ottaneet ihan täysin selvää, mutta tulkitsimme, että millä tahansa värillä merkityt alueet on turistin viisainta kiertää, tai pysäköidä auto ko. alueen ulkopuolelle. Ja Bolognassa ongelmaksi tuli juuri se, että kaikki kiinnostavat ravintolat olivat sen verran syvällä ztl-alueilla ja kaukana mahdollisista pysäköintialueista, että ei huvittanut alkaa käyttämään aikaa siihen, että kävellään puolisen tuntia suuntaansa jonnekin ravintolalle. Poikkesimme sitten vaan kaupungin laitamilla sämpylällä ja colalla ja jatkoimme matkaa kohti agriturismoa.

Parmankin päätimme aikataulu- ja ztl-syistä johtuen ohittaa ja kuitata vain nopealla ruokakaupassa käynnillä, sillä koirille täytyi ostaa vähän lihaa ja itsellekin pientä välipalaa loppumatkan ajaksi. Toscanan ja Emilia-Romagnan maisemiakaan emme juurikaan nähneet Firenze – Bologna välillä, sillä ajoimme suurimman osan matkasta tunneleissa, kuten myöskin Bologna – Parma välin 😀 Emme halunneet olla liian myöhään perillä majoituspaikassa, sillä majoitukseen kuuluva illallinen odotti siellä 19-20 aikaan. Parman jälkeen matka jatkui pienempiä teitä ja vähän ehdittiin maisemiakin nähdä, kunnes aurinko laski viiden nurkilla ja ajelimmekin sitten pilkkopimeässä pitkin pikkutietä ylös agriturismollemme. Ehdimme juuri sopivasti illalliselle ja koirat ulkoilutimme lyhyesti otsalampun valossa ja painelimme petiin. Aamulla sitten näkisimme, millaisiin maisemiin olimme saapuneet 😊

Ja olihan ne maisemat varsin mukavat! Ja ilma ja luonto ihanan syksyistä ja kirpsakkaa. Hyvin vaatimattoman peri-italialaisen aamiaistarjoilun jälkeen lähdimme koirien kanssa metsälenkille ja voi että miten olikin kiva päästä ns. oikeaan metsään pitkästä aikaa! Ja maisematkin olivat mitä parhaimmat 😊

Majoituimme agriturismo le Querciolessa kaksi yötä ja lähdimme sitten kohti Genovaa ja pestoravintolaa…

Tai niin luulimme 😀 Kun taas tutkimme ztl-karttaa, totesimme, että jälleen ongelmaksi muodostuu ravintoloiden, parkkipaikkojen, ztl-alueiden ja myöskin siesta-ajan muodostama ongelmallinen yhdistelmä 😀 😀 Ei jaksanut enää vaivata päätä moisilla asioilla ja päätimme käydä ruokakaupan kautta (koirille taas lihaa) ja ajaa hyvissä ajoin seuraavaan majapaikkaamme agriturismo la Costaan Genovan pohjoispuolelle.

Ja olipahan ajoreitti… viimeiset noin 10 km niin kapeaa ja mutkikasta tietä ylös, että pari kertaa jouduimme peruuttamaan ja väistämään vastaantulijaa. Olin taas aivan hermoraunio auton vuoksi ja on ihme, että kertaakaan ei osunut toiseen autoon eikä tietä reunustavaan kivimuuriin tms! Perillä meitä odotti symppiksen oloinen hiukan vanhempi pariskunta ja edelliseen verrattuna hyvin pieni huone, sekä yhteiskeittiö. Tiesimme, että illallista siinä paikassa ei tarjoilla, mutta olimme ajatellut, että bongataan joku ravintola lähikylästä ja mennään sinne. Mutta kun selvisi, että myöskään aamiaista ei talo tarjoa (paitsi maitoa, voita, teetä, kahvia), niin eipä ollut vaihtoehtoa kuin lähteä uudestaan ruokakauppaan ostamaan aamupalatarvikkeita, ja sama sitten ostaa myös illallistarvikkeet ja tehdä ruoka itse majoituspaikan keittiössä. Joten ei muuta kuin takaisin sille hermojani raastavan kapealle ja mutkaiselle tielle! Selvittiin kuitenkin taas naarmuitta, kiitos taitavan kuljettajan! Ja söimme kelvollisen illallisen erittäin siistissä ja hyvin varustellussa yhteiskeittiössä ja pian olimmekin jälleen valmiita petiin.

Aamulla olikin kiva yllätys keittiössä, kun talon puolesta olikin katettu tarjolle kananmunia, leipää ja tuoremehua 😊 Niistä ja omista ostoksistamme saimme tuhdin aamiaisen aikaan ja eipä sitten muuta kuin bändi taas autoon ja jatkamaan matkaa kohti Milanoa ja tuttua pinsapaikkaa 😊 Se ei olisi millään ztl-alueella, eikä olisi siestan aikaan suljettuna, joten onnistuminen olisi taattu! 😀

Jos aiemmat ajoreitit oli olleet tylsiä ja suurimmaksi osaksi tunnelissa, niin nyt päätettiin valita todellinen maisemareitti niin pitkästi kuin oli mahdollista. Ja voi että, millaiset jylhät maisemat ja kiehtovat kylät olivat Ligurian maakunnan puolella! Tie oli loistavassa kunnossa, erittäin mutkainen, mutta ei kapea, ja kyliä ja kaupunkeja jyrkissä rinteissä. Jotenkin todella viehättävän näköistä, vähän ränsistynyttä, mutta kaunista ja konstailematonta, jotenkin niin täydellisen italialaista. Aivan ihanaa ja hurmaavaa! Harmillisesti ei tullut otettua yhtään kuvia tältä pätkältä, sillä mutkaisella tiellä pysähtyminen parhaisiin maisemakohtiin oli hankalaa tai usein jopa mahdotonta, ja pari kertaa kun yritettiin, niin eipä se maisema tai kylä ja sen fiilis oikein välittynyt kameran kautta. Ja sitten kun ylitettiin maakunnan raja Piemonten puolelle, alkoi tylsyys 😀 Maisema tasoittui, kurvit oikenivat ja pian lähdettiinkin piiiitkälle moottoritielle kohti Milanoa. Ja kohti ravintola Rossoa, jonka pinsa ei pettänyt tälläkään kertaa 😊 Jälkiruuaksi vielä gelatoa Comojärvellä ja sitten olisimme valmiit, tai ainakin pakotetut, poistumaan Italiasta Sveitsin puolelle.

Mutta, vielä pieni mutka tuli tietenkin matkaan… Tai aika montakin mutkaa ja ahdasta kohtaa, kun kurvailimme pitkin rantareittiä Como-järven puoliväliin Menaggion kylään vain todetaksemme, että tuttu jäätelöbaari ei ollutkaan auki! No, järjellä ajateltuna, kuka muka syö marraskuun alussa jäätelöä ulkona, ”vain” 15 asteen lämpötilassa?? Ei kai kukaan muu kuin suomalainen 😀 Mutta tulihan tehtyä koirien kanssa pikkukävely rantakadulla ja otettua kiva kuva palmuista ja lumihuippuisista vuorista. Ja sitten olikin aika jättää Italia taakse ☹ ja lähteä Sveitsiin Luganoon, Lugano-järven rannalle seuraavaan majapaikkaan…

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 10.11.2022 at 02:43

    Huh, mikä laivamatka! Jotenkin ihmetyttää, että miksi asiat on tehty niin hankalaksi, kun eihän nuo käytännöt kuulosta siltä, että se olisi edes laivayhtiön näkökulmasta sujuvaa. Fitenze on kaupunki, jossa haluaisin päästä käymään, se kuulostaa hienolta kaupungilta.

    • Reply marjopirita 10.11.2022 at 09:00

      Kyllä tuntui, että Siljalta tai Viikkarilta olisi syytä tulla ottamaan vähän oppia 😀 Mutta ehkäpä tuo kaikki sitten on laivayhtiön kannalta jotenkin toimivaa ja matkustajamukavuus on siinä sivuseikka… Ehkäpä laivasiivoojat olivat laivassa valmiiksi ja siksi hytit piti tyhjentää yli tunti ennen satamaan saapumista, jotta pääsevät siivoamaan, tai jotain… Etukäteisinfo tästä olisi ollut ihan kiva. Kannelta toiselle juoksuttamista en tajunnut yhtään 😀 Auto oli kannella 7 ja hytti kannella 8, mutta silti piti odotella kannella 10 tai 11 ja sitten sieltä lähteä siirtymään kannelle 7 kun käsky kävi, ja äkkiä! 😀 😀 No, nyt kaikelle voi jo nauraa, mutta silloin kyllä kävi hermoille. Eihän siinä jos olisi matkustanut ilman koiria ja normaalin yhden kassin / pienen matkalaukun kanssa, mutta se meidän tavaramäärä… Ja kun ei tiedetty näistä hankalista käytännöistä etukäteen.
      Firenzeä voin kyllä suositella, mutta turistikautena se on varmasti kammottavan ruuhkainen, kuten niin moni muukin paikka tietenkin 😀

    Leave a Reply