Suomen suurin matkablogiyhteisö

Arjen sattumuksia ja luontohavaintoja

Normaalistihan lomalle lähdetään irtautumaan arjesta, mutta tällä reissulla arki seurasi melko vahvastikin mukana koirien ja oman auton muodossa. Autoa jouduimmekin korjauttamaan jo heti saarelle päästyämme, kun jarrupalat vetelivät viimeisiään; siitä kirjoittelinkin jo tuolla aikaisemmin. Muita autoon liittyviä haasteita tai tilanteita ei onneksi ole kohdalle osunut, vaikka potentiaalisia kolari- ja kolhiintumistilanteita on riittänyt eli pientä stressiä kuitenkin. Vuokra-autosta saa rahalla poistettua kaikki vastuut ja sitä myöten huolet, mutta oman kanssa on vähän eri homma plus että toki se ottaisi päähän, jos omalle autolle jotakin kävisi.

Yksi välillisesti autoon liittyvä tapaus oli, kun Fonnin kaupungissa käydessämme päätimme käydä katsomassa läheistä hiihtokeskusta. Olisi varmasti kivat maisemat sieltä käsin. Googlemapsiin luottaen lähdimme matkaan ja löysimme myös laskettelukeskukselle opastavia kylttejä Fonnista, joten mikäpä voisi mennä pieleen. Sattui sitten kuitenkin niin, että missasimme yhden risteyksen ja sen sijaan, että olisimme kääntyneet takaisin ja palanneet oikealle reitille, päätimme jatkaa Googlemapsin neuvomaa uutta reittiä, koska selvästi näytti siltä, että perille vie kaksi tietä. Virhe!

Siihen loppui matkanteko

Siinä vaiheessa, kun tie muuttuu yhden auton levyiseksi, tai ihan viimeistään siinä vaiheessa kun se muuttuu kehnoksi yhden auton levyiseksi hiekkatieksi, pitäisi kääntyä takaisin… jos siihen vain on tilaa… Ei oikein ollut tilaa, eikä viitsinyt peruuttelemaankaan alkaa, joten eikun eteenpäin; perillä on sitten tilaa kääntyillä. Kuopat ja urat pahenivat pikkuhiljaa ja sitä mukaa myös heräsi epäusko koko hommaan… Ja sitten olikin edessä sellaiset kraaterit, että niistä ei ihan pienellä maasturilla mentäisi, eikä varsinkaan tavallisella farmarilla! Ja tilaa u-käännökselle oli hyvin vähän ja peruutettavaa matkaa liian paljon. Minä sitten hyppäsin ulos autosta ja alettiin yhteispelillä sahaamaan autoa ympäri. Kokemusta siitä hommasta oli jo, sillä Cane Malulla käydessämme täytyi tehdä melkein yhtä huonossa paikassa täyskäännös. Taas siis täytyi kurkkia auton alle, että ottaako pohja jostakin kiinni ja kuinka paljon pystyy renkaita kääntämään ennen kuin putoavat kuoppaan tai voiko puskuria vähän työntää pensaikkoon ym ym 😀 Mutta hyvin siitä selvittiin ilman raapaisuja ja niin jäi Sardinian laskettelukeskus näkemättä.

Sataa sataa ropisee…

Luonto tuli lähelle myöskin eräänä yönä, kun satoi ja tuuli vähän vinhammin. Puuskatuuli oli jo illalla viskellyt parveketuoleja ja kaatanut parvekekasveja, ja sade ja kova tuuli jatkuisi ennusteen mukaan läpi yön. Yhtäkkiä yöllä herään ihmeelliseen lorinaan ja yllättävän nopeasti unen pöpperössä tajuan, että vettä lorisee makuuhuoneen ikkunasta lattialle! Tai siis ikkunan välistä… Nopeasti isoja pyyhkeitä seinän viereen, ja eipä siinä kai sitten muuta… Kesä kuivaa minkä kasteleekin ja onneksi kivilattiat ei vedestä hätkähdä 😀 Eräällä aiemmalla italianreissullamme tulvivat sadevedet sisälle ulko-oven alareunasta ja kun hätäännyksissämme ilmoitimme viipymättä asunnon omistajalle, ei hän ollut moksiskaan. Siitä opimme, että ei lienen kauhean epätavallista, että vettä tulee välillä vähän sisäänkin 😀

Säiden osalta olimme varautuneet siihen, että vesisadetta tulisi olemaan varsinkin lokakuussa jo selkeästi enemmän, mutta toisin kävi. Saimme kokea poikkeuksellisen lämpimän syksyn, sillä syyskuussa lämmöt olivat lähes poikkeuksetta yli 30, usein 35 asteen hujakoilla, ja lokakuussakin lähes 30, vähintään 26-28 melkein joka päivä. Sadetta saatiin käytännössä vain yhtenä viikkona ja sekin melko yöpainotteisesti.

9.10. kuivaa ja villisikojen tonkimaa maata…

…ja 27.10. lähes samasta kohdasta kuvattuna

Lokakuun aikana oli ihana nähdä kuinka se pienikin sade ja yökasteen määrän lisääntyminen vaikutti luontoon! Kun tulimme saarelle, oli luonto hyvin kuiva, selvästi kuuman ja kuivan kesän kurittama. Mutta lokakuussa ilmestyi joka puolelle heleän vihreää uutta kasvua! Tienpientareet, puistot ja heinäpellot ja eläinten niityt viheriöivät kuin keväällä ikään. Hentoja kesäkukkia ilmestyi sinne tänne ja julkisten alueiden istutukset olivat yhtäkkiä kukassa! Muistan joskus lukeneeni, että Sardinia on vehreimmillään keväällä ja syksyllä ja silloin ihmettelin, että mitenkä niin syksyllä… että tuossa lienee jokin painovirhe tai jotakin. Mutta todellakin, syksy on uuden vehreä kasvun aikaa ja tottakai aivan loogisesti, kun sade ja kosteus lisääntyy, niin kesän kuivaama luonto herää uuteen kasvuun. Me vaan olemme tottuneet siihen, että syksy on luonnon ”kuolemisen” aikaa ja siksi se oli hämmästyttävää.

Ilmeisesti lämpö ja kosteus ovat syyllisiä myös siihen, että molempien koirien korvat alkoivat oireilla. Silmä- ja korvaoireiden vuoksi kävimme kolmesti eläinlääkärillä ja maksoimme siitä lystistä noin kolmanneksen siitä mitä se olisi Suomessa maksanut. Toisaalta, tutkimuksia tehtiin vähemmän kuin Suomessa. Ei tehty kertaakaan rutiininomaista perustutkimusta, jossa kuunnellaan sydän & keuhkot ja tarkistetaan päälisin puolin silmät korvat ikenet ja tunnustellaan imusolmukkeet. Texasin oireileva silmä katsottiin mikroskoopilla vasta toisella käyntikerralla ja korvavaivoihin saatiin ensin puhdistusohjeet viikoksi ja vasta seuraavalla käynnillä otettiin näytteet ja todettiin hiiva ja saatiin lääkkeet. Usein olen miettinyt sitä, että suomalainen perustutkimus-käytäntö on vain rahastusta, mutta nyt kun mitään sellaista ei tehty, niin tuli vähän epävarma olo, että tutkittiinkohan tarpeeksi, oliko lääkäri nyt oikeasti huolellinen, pitkittyykö vaivat yms. 😀 Mikään ei pitkittynyt ja kyseessä oli varsin simppelit ja selvät vaivat ja lääkitykset tehosivat, joten ei varmaankaan mitään merkitystä puuttuvilla perustutkimuksilla meidän tapauksissa 😊

Itsekin sain tutustua lääkäripäivystykseen, kun tulin toiseksi viimeisellä Sardinia-viikolla kipeäksi. Kokemuksesta ei sen ihmeempiä jäänyt kerrottavaksi, koska homma toimi jouhevasti ja varsin nopeastikin siihen nähden, että oli lauantai. Meillä oli oppaina ja tulkkiapulaisina läheisessä kylässä asuva suomalaisnainen ja hänen italialainen miehensä, joten päivystykseen sisäänkirjautuminen ja alkuhaastattelukin meni todella näppärästi, suurkiitos heidän avuliaisuudelleen! 😊 Odotusaika jonossa oli kolme tuntia eli erittäin kohtuullinen, kun vertaa millaisia uutisia on kuulunut Suomesta, että on voinut joutua odottelemaan 7-8 tuntiakin päivystyksessä ja ambulanssitkin jonoutuvat päivystyksiin ☹ Meitä jonossa olevia potilaita oli noin kymmenen sinä aikana, kun odotusaulassa istuin ja ambulansseja tuli tasaiseen tahtiin. Ilmeisesti perhelääkärisysteemi toimii Italiassa niin hienosti, että päivystykseen ei tarvitse joka asiasta lähteä jonottamaan edes viikonloppuisin, ja veikkaisin myös, että humalaisten tapaturmat loistavat melko lailla poissaolollaan… Kylistä ja kaupungeista löytyy myös pieniä terveydenhuollon toimipisteitä, jotka ainakin jossain määrin ovat auki myös lauantaisin / viikonloppuisin eli kaikkea toimintaa ja päivystyksiä ei ole keskitetty vain harvoihin isompiin yksiköihin.

Minun loppuaika meni siis enempi vähempi kipeänä ja toipilaana ja se jonkin verran rajoitti tekemisiä ja osa suunnitelmista täytyi pyyhkiä yli. Ihan kämpillä en sentään joutunut olemaan, enkä varsinkaan eristäytymään, kun koronasta ei ollut onneksi kyse. Kävimme mm. ajelemassa hienon maisemareitin, josta kerron seuraavan kirjoituksen yhteydessä 😊

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 5.11.2022 at 02:19

    Aika usein tulee toimitua juuri noin, että jos risteys menee vahingossa ohi, niin sitten valitsee navigaattorin neuvomaan uuden reitin. Yleensä on toiminut ihan hyvin. Heh, itselle ei tulekaan vastaavia kokemuksia äkkiseltään mieleen, että vetä olisi satanut sisälle missään, kyllä sellaisessa. Tilanteessa aika ihmeissään olisi. Ja o neksi en ole joutunut myöskään lääkäri palveluihin turvautumaan ulkomailla.

    • Reply marjopirita 9.11.2022 at 21:23

      Tällä reissulla on ainakin oppinut sen, että aina pitää tarkistaa ja varmistaa Mapsin tarjoama reitti. Välillä se ehdottaa itsepäisesti u-käännöstä ja toisinaan keksii mitä ihmeellisimpiä uusia reittejä… 😀

    Leave a Reply