Varaudu näihin Yhdysvalloissa – 7 asiaa, jotka yllättävät amerikkalaisissa ravintoloissa

1. Tarjoilijat ovat tuttavallisia

Suomalaiset odottavat ravintolan henkilökunnalta yleensä ystävällistä tervehdystä, pöytään ohjaamista ja päivän erikoisuuksien esittelemistä. Yhdysvalloissa kommunikointi asiakkaan kanssa on viety seuraavalle tasolle.

Tavallisissa perusravintoloissakin tarjoilijoilla on tapana esitellä itsensä nimeltä, kysellä asiakkaiden kuulumisia sekä kertoa ensikertalaisille ravintolasta ja sen ruokalistasta. Pöydässä käydään useamman kerran varmistamassa, että asiakkaat ovat tyytyväisiä.

2. Pidä henkilöpaperit aina mukana

Yhdysvalloissa ravintolaan tai baariin ei ikinä kannata lähteä ilman ajokorttia, passia tai muuta henkilötodistusta. Alkoholijuomien ikäraja on 21, mutta baarin ovella tai ravintolassa alkoholia ostettaessa paperit kysytään vielä pitkästi yli kolmekymppiseltäkin.

Jos yhdeltä henkilöltä on unohtunut henkilöllisyyspaperit, voi koko seurueen ilta katketa nopeasti ravintolan ovelle.

3. Yhdysvaltojen jäiset juomat

Amerikkalaiset rakastavat jääpaloja. Jos Euroopassa lasiin on tapana pudottaa pari jääpalaa ennen juoman kaatamista, ei tämä määrä riitä amerikkalaiselle mihinkään. Lasi täytetään aina ääriään myöten jääpaloilla, jonka jälkeen lasiin kaadetaan se, mikä sinne mahtuu.

Shutterstock

Ei olekaan sattumaa, että amerikkalaiskodeissa jääkaappi-pakastimien ovesta löytyy yleensä jääpalakone. Jos et halua jääpaloja, ilmoita asiasta tilausta tehdessä.

4. Juo niin paljon kuin jaksat

Free refills eli ilmaiset santsikupit ovat Yhdysvalloissa yleinen käytäntö. Erityisesti pikaruokaravintoloissa ja ketjuravintoloissa voi odottaa voivansa juoda yhden lasillisen hinnalla niin paljon kuin jaksaa. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä esimerkiksi hanavirvoitusjuomia, jääteetä ja kahvia.

Pikaruokaravintoloissa asiakkaalle annetaan yleensä vain pahvimuki, jota voi täyttää itse juoma-automaatista.

5. Hintoihin lisätään verot

Ravintolassa laskun loppusummaan lisätään Yhdysvalloissa verot, joiden suuruus vaihtelee osavaltion mukaan. Lopullinen hinta on siis aina hieman suurempi kuin ruokalistassa. Veroja ei tule sekoittaa palvelumaksuun – laskuun ilmestynyt vero ei ole henkilökunnan juomaraha.

Käytännöt vaihtelevat, mutta jos tilaat ravintolassa tai pikaruokapaikassa take away -annoksen, ei veroja välttämättä lisätä tai ne voivat olla pienemmät.

6. Älä unohda tippiä

Yhdysvalloissa tipin jättäminen ei ole vapaaehtoista, vaan se kuuluu asiaan kaikissa ravintoloissa ja kahviloissa, joissa syöt paikan päällä ja sinulle tarjoillaan pöytään. Sopiva määrä on 15–25 prosenttia laskun loppusummasta joko käteisenä tai korttimaksuun lisättynä.

Nykyään on yleistä, että ravintoloiden käyttämät maksupäätteet tarjoavat valmiita prosentteja loppusummaan lisättäväksi – ja käytäntö on yleistynyt myös tiskiltä tilatessa. Monesti matalin ehdotettu määrä on 18 prosenttia.

Shutterstock

Jotkut ravintolat kertovat ruokalistassa lisäävänsä automaattisesti palvelumaksun laskuun. Yleisintä käytäntö on isompia seurueita palveltaessa. Kuitti kannattaa aina lukea huolella läpi.

Palvelussa täytyy olla selkeitä puutteita, jotta voisit perustella ravintolasta lähtemisen ilman juomarahan jättämistä. Kolikkokukkaron tyhjäämistä tipiksi pidetään myös epäkohteliaana. Baaritiskillä juomia tilattaessa tippiä jätetään yleensä 1–2 dollaria juomaa kohden.

Pikaruokaravintoloissa ja itsepalvelutiskeillä tippiä ei tarvitse jättää, ellei niin halua tehdä.

7. Drinkit voivat olla petollisen vahvoja

Toisin kuin Suomessa, Yhdysvalloissa ei ole käytössä standardimittaa, jolla väkevä alkoholijuoma lisätään lasiin drinkkiä varten. Vapaa kaato tarkoittaa sitä, että juoman voimakkuus vaihtelee baarin ja kaatajan mukaan.

Usein alkoholipitoiset drinkit ovat Yhdysvalloissa todella vahvoja. Esimerkiksi viskicolan tilaava matkailija saattaa nähdä tiskillä, miten jääpaloilla täytettyyn lasiin mahtuu lähes pelkästään viskiä ja vain pieni tilkka Coca-Colaa. Myös snapsit ovat monesti isompia kuin Suomessa.

Lue myös: Yhdysvaltojen parhaat ketjuravintolat – nälkäisen matkailijan opas