Älä jätä väliin näitä herkkuja: 16 ruokaa, joita kannattaa maistaa Turkissa

ILMOITUS

1. Kebab

Kebab on yksi nykyaikaisen turkkilaisen keittiön kulmakivistä, ja se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan hiilillä grillattua ruokaa.

Kebab-annokset voivat olla hyvin erilaisia, eikä niitä välttämättä tarvitse valmistaa lihasta. Esimerkiksi talvipäivien katuruokasuosikki, paperipusseissa myytävät kastanjakebabit eli paahdetut kastanjat ovat hyvä esimerkki kebabin monipuolisuudesta.

Kaikkein tunnetuimpia kebab-annoksia ovat kuitenkin liha-annokset, joita on tarjolla alueesta riippuen monenlaisia. Esimerkiksi mausteinen adana, täyteläinen antep, paksujen munakoisoviipaleiden välissä tarjottu kebab ja yksinkertainen dürüm-rulla ohuessa lavaş-leivässä kuuluvat lihapitoiseen kebab-valikoimaan.

Kaikkein tunnetuin kebab-annos on iskender kebab, eli ohueksi leikattu lampaanliha, joka peitetään jogurtilla, tomaattikastikkeella ja voilla. Suositun annoksen kehitti bursalainen İskender Efendi vuonna 1867.

2. Maraş dondurma

Turkkilainen jäätelö on suomalaiselle erikoinen kokemus, sillä jäätelö eroaa huomattavasti perinteisestä suomalaisesta kermajäätelöstä. Turkkilainen jäätelö maistuu hieman savulta, ja sen koostumus on melko sitkeä. Paksu koostumus saadaan aikaiseksi käyttämällä valmistuksessa tärkkelyspitoista salepjuurta. Vaikka savun maku ja sitkeä koostumus saattavat kuulostaa oudoilta asioilta jäätelössä, on turkkilainen jäätelö niin suosittua, että tutkijat pelkäävät harvinaisen salepjuuren vaarantuvan.

Maraş dondurma -tötterön ostaminen perinteiseen maraş-asuun pukeutuneelta myyjältä sisältää poikkeuksetta silmänkääntötemppuja sisältävän esityksen, jota ei kannata jättää väliin.

3. Simit

Simit on seesaminsiemenillä peitetty ohut rinkeli, jonka juuret ulottuvat 1500-luvulle saakka. Silloin Istanbuliin suuntaavat ja sieltä pois matkustavat karavaanarit täyttivät varastonsa herkullisilla leipärenkailla kaupungin lähettyvillä sijaitsevassa İzmitin kaupungissa. Pikaruokaa edeltävän herkun nimi onkin peräisin juuri İzmitistä.

Nykyisin seesamilla peitetty simit on paitsi yleinen herkku aamiaispöydässä, myös suosittua katuruokaa.

4. Jogurtti

Turkkilaiset jumaloivat jogurttiaan, ja he lusikoivatkin tätä valkoista herkkua yli kahden miljoonan tonnin edestä joka vuosi. Alun perin vuosituhat sitten Keski-Aasiassa kehitetty jogurtti oli tärkeä raaka-aine alueen kiertolaiskulttuureille erityisesti hyvän säilyvyytensä vuoksi.

Nykyisin jogurttia syödään paitsi yksinkertaisesti jogurttina, myös osana muita ruokia. Jogurtti toimiikin mainiosti pohjana keitoille ja salaateille, esimerkiksi cacıkille. Jogurtista valmistetaan myös turkkilaisten suosikkijuomaa, viileää ja suolaista ayrania.

5. Kahvaltı

Turkkilainen aamiainen tekee jopa kaikkein omistautuneimmasta yökukkujasta aamuihmisen. Turkkilainen aamiainen on hyvin monipuolinen, ja tavallisesti uunituore leipä tarjoillaan hunajan ja turkkilaisen paksun kerman tai kaymakin, säilykkeiden kuten ruusu- tai viikunamarmeladin, lampaanmaitojuustojen sekä oliiviöljyssä mehustettujen tomaatin ja kurkkujen kanssa. Jokaisella alueella on kuitenkin omat erikoisuutensa.

Jos haluat kokeilla turkkilaisella aamiaisella jotain uutta, maistele menemeniä eli juoksevaa munakokkelia, joka tarjoillaan sipulin, vihreän paprikan ja tomaatin kera.

6. Ruusu

Turkkilainen marmeladimakeinen lokum saa usein makunsa ruusuvedestä, jonka herkkä ja makea tuoksu oli aikoinaan ottomaanikokkien arvostama. Ruusuveden suosio on laskenut ajan kuluessa, ja nykyisin sitä lisätään vain muutamaan jälkiruokaan, kuten esimerkiksi güllaçiin.

Turkki on maailman merkittävin Damaskoksen ruusun viljelijämaa, ja tämän ruusun palkittua öljyä käytetään useiden hajuvesien pääraaka-aineena. Sen lehdistä valmistetaan herkullista marmeladia, mutta niitä voidaan sekoittaa myös omenaviinietikkaan ja oliiviöljyyn. Turkin tärkein ruusunkasvatuksen keskittymä sijaitsee Ispartan kaupungissa Antalyan pohjoispuolella.

7. Baklava

Baklava on alun perin peräisin Keski-Aasiasta, mistä se levisi Turkkiin ottomaanien mukana.
Lopulta baklavan tie kulki Eurooppaan, missä wieniläiset muokkasivat siitä struudelin. Nykyisin baklavan kiistaton pääkaupunki on Gaziantepin kaupunki, jossa maitomaisessa hunajassa uitetut ja pistaasipähkinöillä päällystetyt filotaikinan makeat kerrokset ovat oma saavuttaneet jo aseman lähes taidemuotona.

8. Pähkinät ja hedelmät

Jos olet Nutellan ystävä, sinunkin purkkisi on todennäköisesti peräisin turkkilaisesta hedelmätarhasta Mustanmeren Giresun tai Ordu -maakunnista, sillä 75 prosenttia maailman hasselpähkinöistä tulee juuri Turkista.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan Turkki on yksi maailman viidestä suurimmasta tuottajasta monien herkkujen osalta. Maan monipuoliseen satoon kuuluvat esimerkiksi viikunat, kirsikat, mansikat, persikat, melonit, vesimelonit, klementiinit, omenat, kastanjat, maapähkinät, pistaasit, oliivit, linssit, kikherneet, vihreät pavut, paprikat, tomaatit, kurkut, munakoiso, punajuuret ja hunaja.

9. Pide

Turkkilainen pizza eli pide on ohut leipä, joka on paistettu puu-uunissa. Sitä tarjoillaan useilla erilaisilla lihatäytteillä: turkkilainen makkara sucuk, pastrami sekä jauhettu (kıyma) tai paloiteltu (kuşbaşı) lampaanliha ovat yleisimpiä täytteitä. Myös juusto ja kasvikset ovat suosittuja.

Monet turkkilaiset ravintolat tarjoilevat pelkästään pidejä. Usein kokki rikkoo kananmunan piden päälle otettuaan sen ulos uunista, mikä pitää annoksen erittäin mehevänä.

Lahmacun on pideä yksinkertaisempi versio, sillä se on vain ohut leipätaikina, joka on täytetty jauhelihalla ja yrteillä. Muita jauhopohjaisia paistettuja herkkuja ovat esimerkiksi baklavan suolainen serkku börek sekä gözleme, juustolla, pinaatilla tai lihalla täytetty käsin rullattu taikina, joka paistetaan kypsäksi. Parasta gözleme on nautittuna rannalla uinnin jälkeen.

Katso videolta, kun julkkiskokki Arda Türkmenin kertoo lisätietoa tästä perinteisestä turkkilaisesta herkusta.

10. Turşu

Turkkilaiset säilövät miltei kaikkea: munakoisoja, tomaatteja, kaalia, luumuja, ja huhujen mukaan jopa männynkäpyjä. Raaka-aineet upotetaan happamaan etikkaan, minkä jälkeen herkut purkitetaan ja säilötään perinteisten turşucu-kauppojen hyllyille. Värikkäät säilykkeet ovat melkein liian kauniita syötäviksi – mutta vain melkein.

11. Mantı

Melkein jokaisessa maassa Puolasta Japaniin on jonkinlainen oma versio höyryävään taikinaan kääritystä lihasta. Italialaiset kutsuvat sitä ravioliksi, georgialaiset syövät khinkalia, ja turkkilaiset käyvät käsiksi mantı-lautasellisiin.

Turkkilaisessa versiossa mykyt valellaan voisulalla ja tarjoillaan jogurtin, hienonnettujen yrttien ja chilin kanssa. Kokonaisuus maistuu niin hyvältä kuin se kuulostaakin.

12. Dolma ja sarma

Turkkilainen dolma on ruoka, jossa riisi ja liha lisätään ontoksi koverrettuun paprikaan, tomaattiin, kesäkurpitsaan tai kuivattuun munakoisoon, ja sen jälkeen haudutetaan hitaasti. Sarmassa samat raaka-aineet taas rullataan viinin tai kaalin lehteen.

13. Kurufasulye

Kurufasulye on vaatimaton tomaattiliemessä valmistettu papuannos. Vannoutuneimmat kurufasulye-fanaatikot kykenevät jopa tunnistamaan minkä papuravintolan mestari on valmistanut valkoisista pavuista ja tomaattiliemestä koostuvan aterian.

14. Kestane şekeri

Turkkilaiset ovat hyvin persoja makealle, ja sokeroidut kastajat eli kestane şekerit ovat vain yksi esimerkki Turkin laajasta karamellisoitujen hedelmien, kasvisten ja pähkinöiden valikoimasta.

Kestane şekeri -herkulla on erityisen pitkä historia, joka ulottuu aina 1200-luvulle ja muinaiseen ottomaanien pääkaupunkiin Bursaan saakka.

15. Tavuk göğsü

Ottomaanien yleisin jälkiruoka oli tavuk göğsü, eli kanan rintafileestä valmistettu vanukas. Omituiselta kuulostava yhdistelmä keitettyä kanaa, maitoa ja kaneli-sokeria on kuitenkin yllättävän herkullinen.

16. Lokum ja turkkilainen kahvi

Turkkilaiset kutsuvat makeita marmeladikuutioita lokumiksi. Nimitys on peräisin arabiankielisestä suupaloja tarkoittavasta sanasta. Herkusta on tarjolla valtava valikoima makuja, muotoja sekä värejä. Se tarjoillaan tomusokerin tai kookoshiutaleiden kera ja myydään kauniissa laatikoissa.

Lokumia tarjoillaan usein turkkilaisen kahvin rinnalla aterian päättyessä, eikä lokumista voi puhua mainitsematta kahvia.

Aina ensiesiintymisestään 1500-luvun Istanbulin keisarillisessa pääkaupungissa lähtien kahvi on ollut osa turkkilaista elämää. Kahvi on lainannut nimensä paitsi aamiaiselle, sillä nimi kahvalti tarkoittaa “ennen kahvia” myös turkin kielen ruskea-sanalle kahverengi.

Turkkilainen kahvi ei tarkoita pelkästään kuumaa juomaa. Se on paitsi maku, myös menetelmä. Aito turkkilainen kahvi vaatii taitavan baristan pitämään juoman riittävän kuumana jokaista kuppia varten. Turkkilaisessa kahvissa juoman lisäksi myös muut elementit ovat tärkeitä: vaahto kuuluu juoman päälle, kahvinpurut pohjalle.

Kun kahvi on juotu, hyvä turkkilainen isäntä tai emäntä kääntää kupin ylösalaisin ja ennustaa vieraan tulevaisuuden mukin pohjalle jääneiden kahvinpurujen perusteella.

Lähde ja kuvat: Turkin matkailutoimisto

ILMOITUS