Barcelona Espanja Yleinen

#STORYTIME SAIRAALASSA ULKOMAILLA

Kipeänä ulkomailla? Nojuu, siihen oon aika tottunut. Mun tapauksissani oon kuitenkin yleensä ollut vain muutaman päivän kipeänä ja harvoin tarvinnut lääkäriä. Jos ei oteta mukaan viimeisimpiä Espanjan matkojani. Mikä siinä Espanjassa on, kun tulen siellä aina kipeäksi?

Anyways, kaikki alkoi Barcelonassa vaan pienestä päänsärystä ja kurkkukivusta. Seuraavana päivänä tunsin oloni tosi voimattomaksi ja kurkkukipu oli muuttunut yhä pahemmaksi. Kärsin jäätävistä lämpötilavaihteluista. Toisena hetkenä kirjaimellisesti hikoilin kuin pieni possu ja toisina taas tärisin kylmyydestä. Silti aattelin, että ei tässä mitään kaikki on fine. Muutama burana ja oon taas menossa, muistan tekstanneeni mun isälle. No eipä mennyt ihan niin. Nukahdin illalla ja kun heräsin sain viestin mun isältä joka oli soittanut mun vakuutusyhtiöön. Ne oli antanut ohjeet lähimpään sairaalaan. Muutamaa minuuttia myöhemmin sain puhelun ja puoli tuntia sen jälkeen istuttiin jo kaverin kanssa taksissa matkalla sairaalaan.

Barcelonan kadut näytti sinä iltana tosi kiireisiltä. Vettä satoi taivaan täydeltä. Itseasiassa koko päivän oli satanut kaatamalla ja kadut vaan tulvivat. Oli pilkkopimeää, vaan hämärät katuvalot valaisivat sitä pimeyttä. Muutaman tuhannen punaisissa valoissa pysähdyksen jälkeen oltiin vihdoin perillä. Ilmoitimme itsemme luukulla ja pääsin heti lääkärin vastaanotolle. Huonekaverini ei päässyt yhtä nopeasti lääkärille, sillä hänen piti ensin soittaa vakuutusyhtiöön. Jossa muuten luultiin, että mä olisin soittanut heille uudestaan ja kysyivät mua kuulemma nimeltä. Siinä oli mun huonekaverilla vähän selittelyä, että eip sama sairaala, mutta ei olla sama henkilö :- D

Kutakuinkin lääkärinvastaanotto meni tosi nopeasti. Lääkäri ei osannut paljoa englantia, mutta ymmärsin jokseenkin kaiken mitä multa kysyttiin. Kuten allergioista. Jonkunlaisen tarkistuksen jälkeen mun käteeni tungettiin niminauha ja luulin siinä vaiheessa et jaaha joudunkohan nyt sitten leikkauspöydälle tai jotain. Noh ei onneksi. Mut ohjattiin toiseen huoneeseen, mutta olin niin  ryytynyt, että unohdin varmaan sekunnissa huoneen numeron mikä mulle sanottiin espanjaksi. Toisessa huoneessa sain jonkun ruiskeen suoraan lihakseen. En tiennyt yhtään mikä tää piikki edes oli, koska lääkäri ei tosiaan puhunut sanaakaan englantia. Sain vielä mukaani reseptin antibioottilääkkeisiin ja tadaa a- valmista. Kun oltiin molemmat päästy pois vastaanotolta tilasimme taksin ja lähdettiin apteekin kautta hotellille.

Odotitte varmaan jotain toisenluokan kauhutarinaa, mutta onnekseni kaikki meni hyvin. Olin ihan huippu tyytyväinen palveluun, mitä sairaalassa sain. Ainoa ongelma oli kielimuuri – osaanhan perus espanjaa, mutta lääkesanasto meni ihan täysin ohi. Joten vinkkinä opettele ainakin muutama sana espanjaa tai kanna sanakirjaa mukanasi, ihan varmuuden vuoksi.

Haluatte muuten varmaan tietää miten tarina jatkui? Ehkä ette, mutta kerron silti. Nielutulehdus ei ottanut Suomessakaan loppuakseen. Suomessa menin lääkäriin ja noh.. lääkärit oli aika ihmeissään siitä, että mulle oli kirjoitettu resepti antibiootteihin , joita käytetään yleensä hiivatulehduksiin… joo.. No sainpa oikeat lääkkeet ja toivuin pikkuhiljaa takaisin elävien kirjoihin.

______________________________________________________

Being sick abroad? I’m kind of used to that. In my case, I have always been sick just a few days of the trip and never really needed a doctor. Until my last trip to Barcelona, Spain. 

It all started as a sore throat and a tiny headache. The next day, I was feeling kinda dizzy and the throat ache had gotten worse. In the evening I even got a fever. I had terrible temperature variations – one minute I was freezing, another sweating my clothes wet. Still, I made myself believe that I really don’t need a doctor and that I’d be fine. I had earlier texted my parents and they tried to convince me that I needed to go to a hospital, but as self-willed I was, I just tried to survive with painkillers and some Strepsils. I had fallen asleep on the bunk bed of the hostel when I heard a beep on my phone, my dad just announced me that he had called to our insurance company. They had given him instructions to the nearest hospital – right after that a lady of the insurance company called me and half an hour later me and my hostel room mate were sitting on a taxi on our way to the hospital. 

The streets of Barcelona seemed busy – even though the weather was really bad. It had rained all day and the streets were basically flooding. After at least ten thousand stops at red lights, we were finally at our destination – a hospital called clinique Barcelona. We signed up at the hatch and I got almost immediately into the doctors room – my room mate’s visit didn’t go as smooth. She had to call her insurance company first, who asked was it me who was calling. She has laughed and said ’nope – that’s my friend and I am here with her, I also need a doctor though. Nevertheless, I got to the doctors room quite quickly. The doctor didn’t know much English, but I somehow understood that she asked me about my allergies. Penicillin – yeah. After doing some basic examination I was being sent to another room. I was so exhausted and tired that I immediately forgot the room number the doctor said, so I just waited in the hallway. Five minutes later someone was yelling my name (At least tried to) and I went to the other room.

I got an injection – don’t really know what that was, since the doctor didn’t speak any English. Then I got a prescription to antibiotics and voilá – it was over. After we both got out of the hospital we ordered a taxi and went to the drug store to pick up our meds. I was quite confused about the injection since the doctors never told me what was in it – nor about the antibiotics and their content. But I was still satisfied ’cause the meds started to help instantly and I felt a lot better for a while. 

You all probably waited for a horror story – Nope. I’m actually really satisfied about the service I got at the hospital. Only bad thing was the language barrier – I knew Spanish, but all the medicine glossary was over the top. So tip one – learn the basics of the language or carry a dictionary with you – just in case. And you all probably want to know how the story continued? Well,my pharyngitis just continued and I went to the hospital again back in my home country. They were really confused that I was given antibiotics that are commonly used to treat yeast inflammation… But anyways I got finally well, after three weeks of being sick. I couldn’t be any happier. 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply