Sekoilua Sarajevossa – Nötköttiä neljän tähden hotellihuoneessa

Nautittuani Belgradista päätin seuraavaksi matkustaa Bosnia Ja Hertsegovinaan. Hostellini oli juuri sopivasti bussiasemaa vastapäätä, eikä lippu Sarajevoon maksanut juuri mitään. Joten syötyäni lounaaksi vielä viimeisen annoksen Serbialaista läskimuhennosta oli aika hypätä linja-auton kyytiin!

Vaikka tykkäänkin bussilla matkustamisesta niin alkumatka Belgradista maaseudulle oli kieltämättä varsin tylsä. Maisema koostui ainoastaan pelloista, pelloista ja pelloista. Jokainen joka on ajanut moottoritietä Helsingin ja Hämeenlinnan välillä tietää miten tylsää voi olla tien ollessa suora kuin viivoittimella vedetty ja aistiärsykkeiden puuttuessa maisemista kokonaan. Onneksi tähän saatiin vaihtelua maantien muuttuessa pieneksi kylätieksi. Nyt joka suunnassa näkyikin kauniita kyläkirkkoja sekä hyvinhoidettuja pieniä taloja joiden pihalla tepasteli yleensä kanoja tai lampaita. Bussikuskin hieman puutteelliset suunnistustaidot toivat myös lisäjännitystä matkaan, ja me matkustajat saimmekin todistaa pari kertaa että iso bussi pystyy kääntymään aika ahtaissakin paikoissa. Ylitettyämme rajan Bosnia Ja Hertsegovinaan saimme vähän aikaa nauttia erittäin hienoista vuorimaisemista, mutta illan pimetessä vaihtui näkymien ihailu varsin nopeasti e-kirjan lukemiseen.

Linja-auto oli perillä Sarajevossa keskiyön aikaan. En ollut tutkinut hostellivaihtoehtoja netistä aikaisemmin, eikä täällä luonnollisesti ollut wifi-yhteyttä missään. No, pärjättiinhän sitä ennenkin ilman nettiä, ajattelin. Belgradissa oli ollut lukuisia hostelleja bussiaseman ympäristössä ja tuumin että niin olisi varmasti Sarajevossakin. Ei muuten ollut. Koska en tuntenut kaupunkia ollenkaan päätin vain alkaa kävelemään johonkin sattumanvaraiseen suuntaan toivoen löytäväni hostellin. Mutta minne tahansa meninkin huomasin kuitenkin olevani kauempana ja kauempana mahdollisesta keskustasta. Välillä olin jossain isossa puistossa, välillä taas Helsingin Lauttasaarta muistuttavalla alueella. Hostelleja ei kuitenkaan näkynyt missään. Eikä edes hotelleja. Argh!

Kävellessäni rättiväsyneenä vaikka kuinka monetta katua pitkin näin naisen joka oli menossa taksin kyytiin ison matkalaukun kera. Utelin oliko hän, eh, kenties sattunut asumaan hotellissa jossakin lähistöllä, ja riemukseni hän neuvoikin läheisen hotellin sijainnin! Kävelin sinne ja marssin respaan kysymään paljonko huone maksaa. Ai, 90€. Selitin respatyöntekijälle olevani matalan budjetin reppureissulla ja etsiväni hieman huokeampaa vaihtoehtoa. Hän neuvoikin ystävällisesti mihin kannattaa suunnata, ja niin jatkui yöllinen vaellukseni. Onneksi löysin toisen hotellin, ja soitettuani ovikelloa pääsin sisään jonkinlaiseen kerrostaloaulaan. Mutta missä oli itse hotelli? Kävelin kahdeksan rappua ylös löytämättä mitään hotelliin viittaavaa. Kävelin samat raput alas (porraskäytävän valojen sammuessa usean kerran kesken kaiken), ja olin jo lähdössä kiukkuisena pois kun huomasin että kappas, täällähän onkin hissi. Ja hissillä pääsee YHDEKSÄNTEEN kerrokseen! Siellähän se hotellin vastaanottotiski oli, ja tiskin takana oli mies joka kertoi huoneen maksavan 80€. Nähdessään ilmeeni sekä rinkkani kertoi hän että samalla ketjulla on huokeampi vaihtoehto aivan lähellä. Vaellettuani taas vähän matkaa löysin kolmannen hotellin, ja kuullessani hinnan olevan 72€ hymyilin ja nyökyttelin päätäni. Kello oli lähes puoli kolme, eikä enään kiinnostanut etsiä edullisempaa vaihtoehtoa.

Huone oli hieno ja rauhallinen, varsinkin kun olin alkanut tottumaan Serbialaiseen ryhmämajoitukseen jossa omistajan kissat juoksivat öisin rallia pitkin käytäviä. Pikaisen suihkun jälkeen huomasin kuitenkin että minulla on aivan kamala nälkä. Ainoa syömäkelpoinen asia rinkassani sandaaleitten lisäksi oli purkki lihajalostevalmistetta. Avasin purkin, ja työntäessäni ensimmäistä lusikallista suuhuni muistin että en yksinkertaisesti pysty syömään tätä tavaraa. Maku on vaan liian hirveä ja keinotekoinen. Olin jo heittämässä purkkia pois, mutta tajusin samalla ettei nukkumisesta tule mitään jos vatsa kurnii. Joten siinä sitten istuin, kolmelta aamuyöllä hienossa hotellihuoneessa tunkemassa intistä tuttua lihavalmistetta väkisin kurkustani alas. On tämä matkustaminen välillä aika mielenkiintoista.

Ai niin, tarkastellessani seuraavana päivänä alueen yöpymisvaihtoehtoja hotellin wifi:n voimin huomasin että muutaman minuutin lisäkävelyllä olisin säästänyt kymmeniä euroja, sillä about puolen kilometrin säteellä oli hostelleja vaikka muille jakaa. Kuinkas muutenkaan? 😀

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply