REISSUSUUNNITELMISTA & ELÄMÄHUMALASTA

perjantai, 19. heinäkuu 2019

Voi häpeä! Siinä vaiheessa pitäisi varmaan jo huolestua, kun ei ole saanut yhtäkään postausta ulos kokonaisen kuukauden aikana? Se siitä reaaliaikaisesta matkapäiväkirjasta.                                       Bloggaamiseen, sometilien päivittämiseen, saati sitten sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen ei ole jäänyt aikaa viimeisen kuukauden aikana kovinkaan ruhtinaallisesti – eihän siellä kalenterissa ole ollut muuta, kuin ne 10 tuntiset työpäivät työmatkoineen, salitreenit, ja ruokien preppailut seuraaville päiville. Ja nukkuakin pitäisi kai keretä jossain välissä? Teidän lukijoiden onneksi jäin kuitenkin hiljattain työttömäksi, joten nyt on aikaa kirjoitella ja postailla myös aiempien kuukausien edestä! En tiedä pitäisikö tässä heittäytyä täysin elämän vietäväksi, vai yrittää vielä väsätä niitä suunnitelmia, jotka eivät sitten lopulta menekään suunnitellusti ja sitten pitää improvisoida ja suunnitella lisää, ja lopulta keksiä kokonaan uusi suunnitelma. Reissusuunnitelmaa voisi verrata matemaattiseen yhtälöön. Sen osia ovat budjetti, ajankäyttö ja matkustettava reitti, ja sen voi suunnitella helposti toimivaksi. Toisin kuin matematiikassa, elämässä ei valitettavasti voi luoda pomminvarmaa ja aukotonta yhtälöä. Sattuma on jatkuvasti läsnä, ja se voi kääntää aivan päälaelleen myös kaikista huolellisemmankin suunnitelman, varasuunnitelman ja varasuunnitelman varasuunnitelman.                                                                                                                      “Tehdään tätä työtä tämän verran, että saadaan sen verran rahaa, että voidaan sitten matkustaa sinne siksi ajaksi, ja sitten taas siellä tehdään jotain työtä sen verran, että voidaan taas matkustaa tänne täksi ajaksi” – sitten sitä työtä ei olekaan tämän verran, jolloin rahaa ei saada sen verran, eikä voida sitten matkustaa ja niin edelleen. Tai sitten se p*rkeleen auto päättää taas hajota.                                                                                                                                                         Pienellä matkakassalla reissaaminen on välillä melkoista stressiä ja säätämistä ja selviytymistä, mutta samalla kai myös kasvattavaa ja hyödyllistä, kun joutuu vähän joustamaan ja suunnittelemaan uusiksi ja olemaan lannistumatta ja niin edelleen – vai? Aika harvoin asiat lopulta menevät niin kuin haluaisi. Kaikesta stressistä, säätämisestä ja raha-asioista viis, minusta on jonkin aikaa tuntunut siltä kuin olisin humalassa. Don’t get me wrong – viimeisimmästä viinipullosta on kulunut pieni tovi. Silti, on niin kevyt olo, kuin leijailisi? Hymyilen itsekseni kuin idiootti? Tunnen vahvasti suuria, positiivisia tunteita? Tunnen olevani rohkea, kykenevä tekemään mitä tahansa? Kuin olisi humalassa, mutta elämästä.                                                                                                                                 Kylven inspiraatiossa ja uusissa ideoissa, innossa, ilossa ja valossa ja kaikessa siinä hyvässä mitä elämä antaa, vaikka se välillä tuottaakin myös pettymyksiä ja ottaa. Tunnen käsittämättömän suurta onnellisuutta, tyytyväisyyttä, ja kiitollisuutta. Tunnen olevani aidosti vapaa. En ole koskaan ollut näin koditon tai rahaton kuin tällä hetkellä olen, saati sitten löytänyt yhtäläisyyttä kuuman suihkun ja vedenkeittimen väliltä – mutta silti, tämä onnellisuus ja vapaus on jotain, mitä en ole kokenut koskaan aiemmin. Ihan kuin aurinko taas näyttäytyisi minulle sen paksun pilviverhon raosta, jonka takana se on piileskellyt vuosien ajan – vaikka ulkona sataa kaatamalla minkä kerkeää. Upeaa, mahtavaa, huumaavaa – en osaa pukea tätä tunnetta tai olotilaa sanoiksi. Toivon vain, että voisin antaa siitä palasen myös sinulle.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.