Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

DUNEDIN – PALA EUROOPPAA UUDESSA-SEELANNISSA

sunnuntai, 29. syyskuun 2019

Viimeisiä kuukausia reissussa viedään! Meillä loppui työt viinitilalla Bendigossa noin viikko sitten, joten päätettiin ottaa tähän väliin vähän lomaa, ja reissata ainakin Eteläsaaren eteläisimmät kolkat läpi. Roadtripin ensimmäisenä etappina oli keskiverto uusi-seelantilaista kaupunkia suurempi, 130 000 asukkaan Dunedin, josta en ollut kuullut etukäteen mitään muuta, kuin että surffaamiseen paikka on oikein jees. Aalloille ei ihan tohdittu talvisten säiden vuoksi lähteä, mutta tekemistä ja näkemistä vilkkaan yöelämän omaavasta Dunedinista löytyi kyllä riittämiin meidän viikonloppureissun ajaksi.

Rakennukset kuin eurooppalaisesta vanhastakaupungista

Parkkipaikka löytyi koko päiväksi edullisesti rautatieasemaa vastapäätä, josta lähdettiin jalkaisin kiertelemään kaupunkia. Kirsikankukkien tuoksu, ja vasta avautuneet tulppaanit viestivät kovaa vauhtia lähestyvästä kesästä, jota onkin odotettu jo toukokuusta lähtien. Ensivaikutelma kaupungista paljasti, että rakennustyyliin liittyy historiaa eurooppalaisten kanssa – uskomattoman upea brittitaustaisen arkkitehdin 1900-luvun alussa rakennuttama barokkityylinen rautatieasema on poikkeuksetta yksi Uuden-Seelannin hienoimpia ja kuvatuimpia rakennuksia. Toinen toistaan upeammat renessanssia ja viktoriaanista rakennustyyliä jäljittelevät rakennukset koristivat katukuvaa matkalla rautatieasemalta ydinkeskustaan.

Kaupunkikierros katutaiteen muodossa

Ehkä paras tapa tutustua Dunediniin on kaupungin halki mutkitteleva Street Art Trail, joka tuo yhteen modernin katutaiteen ja tunnelmalliset kujat pikkukahviloineen. Street Art Trail kulkee yli 30 erilaisen taideteoksen läpi, ja niiden sijainnit paljastavan kartan voi etsiä netistä, tai kipaista hakemassa kaupungin info-pisteestä. Reitti johdattaa kävelijänsä pääaukion ulkopuolelle niihinkin kaupunginosiin, joihin ei ehkä muutoin tulisi eksyttyä.

Pienpanimo-oluita ja museokierroksia

Dunedin on mielestäni erittäin poikkeuksellinen ja vierailun arvoinen kaupunki Uudessa-Seelannissa vanhoine rakennuksineen ja värikkäine katutaiteineen. Aucklandin ja Wellingtonin moderniin arkkitehtuuriin ja lasipintaisiin pilvenpiirtäjiin verrattuna Dunedin tuntui todella eurooppalaiselta ja kotoisalta. Taiteen ja museoiden ystäville kaupungilla on myöskin paljon tarjottavaa – ilmainen taidemuseo, sekä Wellingtonin kattavaan Te Papa- museoon verrattavissa oleva Otago Museum ovat oivaa ajanvietettä sadepäiville. Viikonloppuiltaisin Dunedinin kadut täyttyvät ravintoloihin ja baareihin suuntaavista paikallisista. Kaupungin lukuisat paikallisia viinejä ja pienpanimo-oluita tarjoilevat pubit ovat täynnä tunnelmaa jo alkuillasta, varsinkin jos luvassa on rugbya. Vilskettä ja vilinää riitti yön pikkutunneille saakka, ja Uuden-Seelannin rugby-maajoukkueen All Blacksin voittoa juhlittiin näyttävästi kaupungin pääaukiolla – kuin kotona torilla konsanaan!

Valitsisitko sinä Dunedinin kohteeksi Uuden-Seelannin roadtripille?

VOIKO VAPAAPUDOTUKSEN AIKANA HYMYILLÄ? MENE JA KOKEILE!

tiistai, 24. syyskuun 2019

Heippahei ja mukavaa alkusyksyä!

Lämmin kiitos vielä kaikille onnitteluista. Vietin syntymäpäivääni muutama viikko taaksepäin, ja tänä vuonna päätin juhlistaa vanhenemista hieman poikkeuksellisella tavalla – perinteisen aamukahvin ja kakun jälkeen matka jatkui Wanakan lentokentälle, jossa hyppäsin lentokoneesta 4 kilometrin korkeudesta kiinnitettynä entuudestaan tuntemattomaan henkilöön. Ja oli kyllä elämäni ikimuistoisin syntymäpäivä!

Laskuvarjohyppy. Jo heti matkan alussa päätin, että Uudessa-Seelannissa sen teen. Nyt olen 400 euroa köyhempi, mutta tiedän ainakin millaista on leijua taivaalla vapaana kuin lintu – ja on muuten törkeän hauskat kuvat ja video siitä muistona! Kun kerta maksoin itseni kipeäksi viihdearvoltaan korkeasta todistusaineistosta, voisin jakaa sen täällä blogin puolella myös teidän lukijoiden kanssa. Voiko vapaapudotuksen aikana näyttää kauniilta, pitää silmiä auki, hengittää tai hymyillä? Minä en ainakaan pystynyt, mene ja kokeile.

1. Maan kamaralla – hermostunut hymy ja tutisevat jalat.

2. Tandem Instructor näyttää korkeuden sykemittaristaan – 12 000 feet, nyt mennään!

3. Voiko vielä perua? Ai et kuullut vai?

4. Pelon voittaminen, koneesta ulos astuminen – elämäni upeimmat ja sumeimmat 5 sekuntia.

5. Ja sitten haukataan happea! Koko 45 sekunnin vapaapudotuksen ajan tunsin olevani kuin kala kuivalla maalla – ilmavirta tunkeutui nenään valtavalla paineella, ja hengittäminen oli täysin mahdotonta. Mutta tämä on vain minun kokemukseni asiasta.

6. Liito-orava kuvien joukossa oli näköjään jopa yksi kuva, jossa silmätkin olivat auki! Ohjeistus kuului: ”muista banaaniasento, katso kameraan ja hymyile!” Banaaniasennosta sain ainakin kiitosta.

7. Sitten laskuvarjo aukesi, ja happi alkoi virrata. Helpotus on käsinkosketeltavaa.

8. Laskeutumisen jälkeen fiilis oli helpottunut, mutta tyhjä. Nytkö se on ohi? Uudestaan, uudestaan!

Siinäpä niitä! Jos siis mielit laskuvarjohyppäämään Uudessa-Seelannissa, suosittelen lämpimästi Skydive Wanakaa, upeiden maisemien, mielettömän ystävällisen henkilökunnan, sekä taitavien kuvaajien vuoksi. Ennen koneeseen nousua mua jännitti kovasti, mutta tandem-ohjaajani sai mun olon todella varmaksi ja rentoutuneeksi.  Ja se pahin vaihe, eli koneesta poistuminen sujui aivan silmänräpäyksessä – ihan kuin niin kuuluisi aina tehdäkin. Huh, nyt jos kysytään, niin hyppäisin uudestaan ihan koska tahansa – mutta vain happinaamarin kanssa.

Päätin hemmotella itseäni myös aikaisella synttärilahjalla, joten hankin reissukaveriksi GoPro-kameran käytettynä Facebookista. Oon ihan koukussa videokuvaamiseen, ja siitä inspiroituneena avasin blogille myös Youtube-kanavan. Kanava kulkee tutusti nimellä @Rinkkaprinsessa, ja latasin kanavalle nyt ensialkuun videon laskuvarjohypystä. Pääset videoon tästä.

Toivottavasti sait kuvista piristystä päivääsi. Aurinkoista viikkoa – muista nauttia kynttilöistä ja vuoden kauneimmasta ajasta, ruskasta. ♥

VIIKONLOPPU QUEENSTOWNISSA

sunnuntai, 01. syyskuun 2019

Aurinkoista sunnuntaita! Käytiin mutka Queenstownissa viime viikonloppuna, ja ajattelin jakaa kokemuksen tänne blogin puolelle muutamin kuvin ja sanoin.

Eteläsaaren eteläosissa sijaitseva Queenstown on ehdottomasti Uuden-Seelannin kutsuvin talvikaupunki. Katukuvaa koristavat alppihenkiset rakennukset, vanhoista lumilaudoista tuunatut penkit, sekä valoköynnöksin somistetut terassit, joihin rinnekansa kokoontuu iltaisin nauttimaan hehkuviinistä ja auringonlaskuista. Rantakadun vilinää tasapainottaa taustalla näkyvät lumihuippuiset vuoret ja turkoosina hohtava Wakatipu-järvi. Rakastuin heittämällä Queenstownin talviseen tunnelmaan, ja aiotaan ehdottomasti keretä sinne vielä jossain vaiheessa uudestaankin – Patagonian käsintehdyt suklaat ja gelatot kun jäivät tällä kertaa maistamatta.

Sää suosi koko viikonlopun ajan, joten päädyttiin pyhittämään sunnuntai auringonpalvonnalle ja talviurheilulle. Suunnattiin puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan The Remarkables- hiihtokeskukseen, josta hankittiin hissiliput ja varusteet puolen päivän ajaksi. Uuden-Seelannin laskettelukeskuksien hinnastot ja varustevuokrat saavat budjettimatkaajan hymyn hyytymään – rinnepäivän lopullinen hintalappu jäi kuitenkin alle sataan euroon, sisältäen kaiken hissilipuista toppahousuihin. Varusteiden vuokraus joko Queenstownista tai Wanakasta on huomattavasti järkevämpi ja edullisempi vaihtoehto jollekin, jolla on enemmän aikaa.

Vaikka en mikään himolaskettelija olekaan, nautin kyllä suuresti vuorilla laskemisesta, kuumasta kaakaosta ja auringonpaisteesta. Queenstownin rinteitä ei ole lähistöllä sijaitsevaan Cardronaan verrattuna liiaksi kehuttu, mutta me kyllä tykättiin – lunta oli riittävästi, ja aurauspuolikin hoitui omasta takaa! 😉

Viinin ja Voltarenin voimalla kohti viimeisiä työviikkoja viinitilalla. Rentouttavaa sunnuntaita ja tsemppiä alkavaan viikkoon!