Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

PUOLI PÄIVÄÄ BRISBANESSA

perjantai, 22. maaliskuun 2019

Australia kenguruineen ja upeine rantoineen on ollut unelmakohteideni listalla niin kauan kuin muistan. Mahdollisuus pikavisiittiin Aussien puolella aukeni varattuamme lennot Uuteen-Seelantiin muutamalla (välttämättömällä) pysähdyksellä Singaporessa ja Brisbanessa. Vaihtoaikaa Aucklandin koneeseen oli hurjat 11 tuntia, joten päätimme hypätä junaan katsomaan miltä Australia näyttää – ja pakko sanoa, että maa teki meihin lähtemättömän vaikutuksen!

Lentomme oli perillä noin kuudelta aamulla paikallista aikaa, joten suuntasimme ensiksi etsimään kivaa kahvilaa aamiaiselle. Puolituntisen junamatkan aikana tehtiin pientä googlailua Brisbanen kahvilatarjonnasta, ja löydettiin läjäpäin hurmaavia pikkukahviloita, joihin tutustumalla olisin saanut hurahtamaan viikon jos toisenkin! Kaikista vaihtoehdoista meidän aamiaispaikaksi valikoitui Cawfee. Päivä lähti käyntiin milläpä muulla kuin Flat Whitella, Australiassa kun oltiin.

Meillä ei ollut mitään hajua Brisbanen nähtävyyksistä etukäteen, eikä kummallakaan ollut toiveissa edes mitään kaupunkikierrosta kummempaa. Päivä piti suunnitella tiukkaa aikataulua silmälläpitäen, joten ei valitettavasti keretty lähteä katsomaan koaloita Lone Pine Koala Sanctuaryyn tai viettämään rantapäivää Gold Coastille. Sen sijaan saatiin aika kulumaan koluamalla Brisbanen kaupunkia jalkaisin netistä löytyneiden vinkkien avulla.

Aamu näytti hieman siltä, että sateenvarjo olisi ollut aurinkorasvaa kaivatumpi matkakumppani. Sadepilvet onneksi väistyivät päivän mittaan, ja päästiin nauttimaan auringosta kaupungin sydämessä sijaitsevalle uimarannalle. Streets Beach on Brisbanen South Bankissa sijaitseva valkohiekkainen ja kirkasvetinen tekoranta, josta voi aurinkoa ottaessa ja uidessa ihailla kaupungin korkeita pilvenpiirtäjiä. Alueena Brisbanen jokivarsi on muutenkin kuvankaunis ja näkemisen arvoinen palmuineen ja kukkaistutuksineen.

Mies, jolta ostettiin junaliput lentokentällä suositteli meille paikallista Chinatownia nähtävyytenä, joten matkattiin sinne Southbankista junalla etsimään lounaspaikkaa. Brisbanen Chinatown oli oikeastaan ensimmäinen Chinatown jonka olen koskaan nähnyt, mutta fiilis oli hiukan pettynyt sinne päästyämme. Se ei juurikaan erottunut katukuvasta, eikä ollut verrattavissa niihin Chinatowneihin, joita joskus näkee leffoissa. Tulipahan käytyä. Ja herkullisia dumplingeja ainakin löydettiin, jos ei muuta! Chinatown-visiitin jälkeen olikin sitten jo aika jatkaa matkaa kohti lentokenttää.

Budjettimatkailijana Oseaniaan matkustamisessa mietitytti eniten kalliiksi mielletty hintataso, mutta Australia kyllä kumosi väitteen päätähuimaavasta rahanmenosta – rahaa kului päivän aikana jopa oletettua vähemmän! Ruokailuun meni noin 25 euroa per henkilö, sisältäen tukevan aamiaisen erikoiskahveineen, dumpling-lounaan lammasvartaiden ja juomien kera kiinalaisessa ravintolassa, sekä subin ja erikoiskahvin lentokentällä. Rajattoman määrän junamatkoja sisältävä lippu maksoi molemmilta yhteensä noin 30 euroa, käsimatkatavaroiden säilytys lentokentällä kaupunkikierroksen ajan 7 euroa. Tekemistä ja näkemistä Brisbanesta löytyy useammaksi päiväksi kuluttamatta pennin hyrrää!

Vaikka aikaa oli vähän, saatiin me puolikkaan päivän aikana kuitenkin pieni maistiainen suomalaisten suosiota nauttivasta Australiasta. Rennon elämänmeiningin ja suurkaupungin sykkeen yhdistävä Brisbane ansaitsee ehdottomasti paikan mun lempikaupunkien joukossa. Ja kuka tietää, ehkä Australia valikoituu välietapiksi myös paluumatkalla Suomeen!

OH NO, WE BOUGHT A LEMON!

keskiviikko, 06. maaliskuun 2019

Uusi-Seelanti – karavaanarin luvattu maa! Sekä paikalliset että turistit harrastavat täällä asuntoautoilua, tarjoaahan maa siihen uskomattomat puitteet ja maisemat. Lähes mikä tahansa kulkuneuvo taittuu yösijaksi: Uuden-Seelannin automarkkinoilla on tarjolla kaikkea tyyriimmistä suihkullisista asuntoautoista nukkumiskelpoisiksi tuunattuihin tila-autoihin ja pakuihin, jopa vanhoihin busseihin.

_______________________________________________________________________________________

Käytiin läpi kaikki vaihtoehdot liikkumiseen julkisesta liikenteestä vuokra-autoihin ja oman auton ostamiseen. Tultiin siihen tulokseen, että bussipassilla tai vuokra-autolla matkustaminen soveltuu ehkä paremmin lyhyemmälle tai tarkemmin suunnitellulle matkalle. Halutaan koluta Uusi-Seelanti läpi ihan perinpohjaisesti nyt kun ollaan tänne asti kerran tultu ja onhan meillä Working Holiday- viisumitkin vuodeksi. Oman kulkuneuvon hankkimista puolsi myös se, ettei pidetä tiukoista aikatauluista ja suunnitelmista, joista on vaikea joustaa. Ihastuttiin autoilun vapauteen jo viime kesänä Balkanilla, ja senkin reissun upeimmat maisemat löytyivät ihan sattumalta mutkittelevien vuoristoteiden varsilta. Kun päätös auton ostamisesta oli tehty, alettiin miettiä millainen kulkuneuvo me halutaan hankkia. Ajateltiin aluksi ihan tavallisen henkilöauton ja teltan komboa, mutta vaihtoehtoja tutkaillessa kävi ilmi, että olisi kaikista järkevintä ja edullisinta ostaa kulkupeli self contained- sertifikaatilla (sisältää vessan, sekä säiliöt puhtaalle ja likaiselle vedelle), koska sillä saa yöpyä lähes tulkoon missä tahansa. Järkeväksi saati sitten edulliseksi tämä kokeilu ei valitettavasti meille tullut…

Selailtiin autoja viikkojen ajan useilta eri sivuilta ja keskusteltiin autonomistajien kanssa. Huomio kiinnittyi lopulta Toyotaan, jossa oli reilu hinta ja kohtuulliset kilometrit. Myynti-ilmoitus meni joten kuten näin: “Oletko valmis matkaan? Olemme ensimmäiset reppureissaajat, jotka ovat käyttäneet tätä autoa yöpymiseen. Ostimme sen autokorjaamosta, jossa se oli muutettu tavallisesta tila-autosta self contained- sertifioiduksi asuntoautoksi. Koska auto kulkee dieselillä, sillä on mahdollista ajaa enemmän kilometrejä pienemmällä kulutuksella: auto kuluttaa vain 8 litraa 100 kilometriin! Auto on valmis tien päälle, se katsastetaan ennen myyntiä ja siitä vaihdetaan öljyt ja filtterit uutta omistajaa varten – sinulla ei ole mitään korjattavaa tai vaihdettavaa! Auto on vuoden 1996 neliveto Toyota Estima automaattivaihteistolla. Sillä on ajettu 289 000 kilometriä. On ilmastointi, tupakansytytin, verhot, astiat, säilytystilaa, hyvä patja, petivaatteet, retkikeitin…kaikki mitä reissun päällä tarvitsee!” 

Kuulostaa hyvältä, muttei liian hyvältä ollakseen totta, eikö? Auto oli kaupan hintaan 4000$, eli euroissa 2400€. Auton hinta oli suhteellisen suolainen verrattuna muihin samantapaisiin autoihin, mutta hyvä varustelu ja self-contained sertifikaatti oletettavasti nostavat auton arvoa. Oli myös kiva lisä, että omistaja lupasi käyttää auton katsastuksessa ja hoitaa kaiken kuntoon ennen kauppojen syntymistä. Saatiin auton mukana myös kaikki retkeilyyn tarvittava paistinpannusta telttaan. Pyydettiin myyjää perumaan muut tapaamiset ja järjestettiin ostotreffit hostellin parkkipaikalle. Luettiin etukäteen, mitä autosta kannattaa tarkistaa ja syynättiin auto läpi omien (vähäisten) tietojen ja taitojen puitteissa. Auton ulkokuori oli ottanut hieman osumaa, ilmastointi oli mitä oli, kierroslukumittari ei toiminut, eikä peilejä voinut kääntää sähkön avulla – auto kuitenkin vaikutti soveltuvan niihin kahteen tarkoitukseen, joihin me sitä tarvitsimme: yöpymiseen ja ajamiseen. Koska autolla oli jo ikää ja kilometrejä, ehdotettiin ostotarkastuksen tekemistä ja yritettiin tinkiä hinnasta pois muutama satanen. Myyjä vakuutteli ettei tarvetta tarkastukselle ole, onhan mekaanikko vasta tsekannut auton katsastuksessa. Eikä hinnassa kuulemma ollut tinkimisen varaa, auto olisi myyty seuraavalle jonossa jos meille ei olisi kelvannut – ja niin kaupat sitten syntyi. 

Pakko sanoa, että fiilis oli ihan sanoinkuvailematon kun sain ensimmäisen oman autoni avaimet käteen. Meidän uusi Toyota, ihan huippua! Kaksi päivää sitä lystiä tosin kesti. Oltiin ajamassa 70 kilometrin matkaa Aucklandin keskustasta Pohjois-Aucklandin Wellsfordiin, ja auto pamahti juuri ennen leirintäaluetta jonkun maajussin pihatielle. Savua nousi siinä vaiheessa muualtakin kuin konepellin alta, voin kertoa! 😀 Sen verran saatiin auto vielä käyntiin moottorin jäähdyttelyn jälkeen, että päästiin jatkamaan viimeiset metrit määränpäähän.

Leirintäalueelta onneksi sattui löytymään eräs mies, joka oli työskennellyt mekaanikkona juurikin Toyotan parissa. Pikainen vilkaisu riitti kertomaan, ettei ole kyse mistään yhdessä yössä syntyneestä pikkuviasta, vaan ongelmat ovat muhineet konepellin alla jo pidempään. Soiteltiin lähimmän kylän autokorjaamot läpi, ja pelkkä auton vilkaisu kustantaisi reilut 500 euroa, korjaaminen ongelmasta riippuen pahimmillaan jopa auton ostohinnan verran. Otettiin yhteyttä auton myyjään asiallisesti, kerrottiin autossa ilmenneistä ongelmista ja ehdotettiin kaupan purkua tai hänen osallistumista korjauskuluihin. Auton myynyt ranskalainen turisti ei tosin lämmennyt ajatukselle rahojen palauttamisesta, ja ilmeisesti hän nukkuu yönsä rauhassa huolimatta meidän ahdingosta. Vaihtoehdoiksi jäi siis ostaa uusi auto, korjata auto maksoi mitä maksoi ja toivoa ettei uusia ongelmia ilmene, tai myydä auto romuttamolle 200 euron hintaan.

Kaikki vaihtoehdot tuntuivat ehdottoman vääriltä, eihän hyväkuntoisena myydyn auton pitäisi hajota kahdessa päivässä ostohetkestä. Touché! Myyjän piittaamattomuus tilanteesta sai minut kiinnostumaan oikeuksistani kuluttajana. Uuden-Seelannin kuluttajainsuojalaki suojelee kattavasti epäonnistuneiden autokauppojen uhreja  –  vaikka tehtiinkin autokaupat yksityisen myyjän kanssa, on meillä oikeus vaatia korvausta, mikäli auto on myyty virheellisen tiedon valossa. Ei ostettu autoa siinä kunnossa kuin se ostohetkellä on, vaan ostettiin luotettava auto, josta ei tarvitse vaihtaa mitään osia. Tämän porsaanreiän löydettyäni laitoin tulille valituksen Uuden-Seelannin pieniä oikeusasioita käsittelevälle taholle, ja loppu jääkin sitten toivomisen varaan.

Ja kyllä, v*tuttaa!!! Tää reissu on muutenkin alkanut aika möykkyisesti. Matka meinasi tyssätä jo Singaporessa, kun ei oltu tajuttu hankkia Australian viisumeita välilaskua varten ja piti ehtiä saada sellaiset parissa tunnissa ennen koneen lähtöä. Lisäksi mun Uuden-Seelannin viisumissa luki sukunimi eri tavalla kuin passissa, joten piti siinä sitten viisumiongelman lisäksi selvitellä omaa henkilöllisyyttä. Ja hei, onnistuin myös sössimään yhden saman illan Booking-varauksen seuraavalle kuukaudelle, ja toki huomattiin varauksessa sattunut moka vasta paikan päällä kasseinemme. Entäs upouusien pyöriemme kohtalo? Jep, nekin varastettu.