Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

JUMISSA KESKELLÄ EI MITÄÄN

torstai, 28. helmikuun 2019

Suihku, internet, sähkö, pakastepizza – itsestäänselvyyksiä, mutta meille ne tuntuvat juuri nyt luksukselta. Epäonnistuneet autokaupat pakottivat meidät viettämään viikon Port Albertin leirintäalueella, keskellä ei mitään. Voisi jopa sanoa, ettei reissu alkanut ihan niin kuin kuviteltiin!

______________________________________________________________________________________

Tämä on ensimmäinen kerta aikuisiällä kun olen campingia harrastamassa. Toki tiedän, ettei karavaanarielämä ole aina mukavuuksissa kylpemistä. Kun lähdettiin matkaan, olin henkisesti valmistautunut siihen, ettei suihku tule olemaan jokailtainen rutiini kuten kotona, en ole kytkettynä WiFiin ympäri vuorokauden ja välillä täytyy syödä sitä kuuluisaa retkiruokaa, hernekeittoa peltipurkista. Kuitenkaan en ollut valmistautunut siihen, että kaksi päivää sitten ostettu uusi automme posahtaa tien varteen ja jäämme jumiin viikoksi leirintäalueelle, jossa ainoat mukavuudet ovat sisävessa ja ilmaiset osterit, jos vaivaudut itse niitä merestä poimimaan. 

Käytiin ennen matkaan lähtöä ruokakaupassa hakemassa mukaan kaikki tarvittava ja vähän ylimääräistä ikäviä yllätyksiä varten. Ostettiin ruokaa ja juomavettä sillä ajatuksella, että ollaan Port Albertissa yksi yö ja voidaan sitten täydentää varastoja matkalla seuraavaan kohteeseen. Ja täytettiinkö puhdasvesitankkia ennen lähtöä? No ei, koska olihan auton edellinen omistaja sinne jotakin jättänyt ja vedenottopaikkoja on tienvarret pullollaan ainakin jos Campermate-sovellusta on uskominen. Autossa oli kaikki muu tarvittava kaasukeittimestä lakanoihin, ainoastaan pieni pressopannu hyviä kahveja varten tarttui mukaan kauppareissulta. 

Kuinka pitkälle riittää kolme pulloa kaasua, 10 litraa puhdasta juomavettä, muutama säilyketölkki, puoli kiloa kaurapuuroa, leipäpussi, 200 grammaa kahvia ja pari pakettia nuudeleita? Kyllä me hengissä selvittiin, mutta voin jo nyt paljastaa, että auton mukana saatu onki tuli tarpeeseen ja kädet ovat haavoilla ostereiden terävistä kuorista. 😉

MIKSI JUURI UUSI-SEELANTI?

torstai, 14. helmikuun 2019

Kysymys johon olen päässyt jo monta kertaa vastaamaan, tietämättä kuitenkaan täydellistä vastausta itsekään. Reppureissaaminen oli pyörinyt mielessä jo pitkään ennen tänne päätymistä ja reissusuunnitelmia ehti kertyä Australiasta Kuubaan ja Indonesiaan. Kohteeksi valikoitui lopulta Uusi-Seelanti, josta ei koskaan ollut edes puhetta. Miksi siis Uusi-Seelanti, ja mitä Uudessa-Seelannissa itseasiassa edes on?

Noin 17 000 kilometrin päässä Suomesta sijaitsee tämä pikkuruinen saarivaltio Tyynenmeren syleilyssä. Uusi-Seelanti koostuu kahdesta pääsaaresta sekä pienemmistä ympäröivistä saarista ja on jopa Suomea pienempi: pinta-alaltaan alle 300 000 km² ja saarivaltiossa asuu vaivaiset 4,4 miljoonaa ihmistä. Aikaeroa Suomeen on 11 tuntia. Ilmastosta sanotaan, että kesät ovat takuuvarmasti lämpimiä, jopa trooppisia, mutta muutoin luvassa on joko lämpöä, kylmää, aurinkoa, sumua, lunta, räntäsadetta tai jotain siltä väliltä…you name it. Ja sateesta on kyllä varoitettu!

Eräs keskustelu siskoni kanssa sai Uuden-Seelannin vaivaamaan mieltä yötä päivää. Työnteko reppureissun kohdemaassa kiinnosti, koska Helsingissä asuessani matkakassaa ei tullut kerrytettyä päätähuimaavasti, enkä toisaalta halunnut antaa reissun enää odottaa. Uudessa-Seelannissa on suomalaisille ilmainen Working Holiday- viisumi, josta saa naapurimaassa Australiassa pulittaa jopa 300 euroa. Käsittääkseni Uuteen-Seelantiin työviisumilla matkaaville suomalaisille ei edes ole mitään kiintiötä, vaan kaikki jotka täyttävät viisumin ehdot saavat luvan tulla vuodeksi oleskelemaan, tietyissä määrin opiskelemaan tai tekemään töitä. Meno-paluu lentojen hinnat pyörivät halvimmillaan noin 600-1000 eurossa sesongin mukaan. Uusi-Seelanti vaikutti rennolta länsimaiselta kohteelta, jossa on kehittynyt infrastruktuuri ja helppoa tulla toimeen virallisen kielen ollessa englanti. Ja bonuksena valtavan ötökkäkammoiselle mainittakoon, ettei Uudessa-Seelannissa luultavasti tule törmäämään mihinkään pientä kärpästä tai hämähäkkiä ihmeellisempään! 😉

Instagram, matkablogit ja Googlen kuvahaku olivat viimeinen pisara matkakuumeelle – pieni selailu sai meidät tekemään lopullisen päätöksen ja varaamaan lennot Helsingistä Aucklandiin. Uusi-Seelanti lupaa uskomattomia ja henkeäsalpaavia maisemia tulivuorineen, rantoineen, jäätiköineen ja vuonoineen. Olen myös viimeaikoina innostunut ulkoilusta ja retkeilyistä, joihin tämä maa tarjoaa mahdollisuuksia kyllästymiseen asti. Millaista on herätä Aucklandin sykkeeseen tai pystyttää teltta turkoosin meren rannalle, kirkkaan tähtitaivaan alle? Näillä tiedoilla ja ajatuksilla lähdin matkaan. Lähtisitkö sinä Uuteen-Seelantiin?

Kuvien lähteet: bouncedphoton.com , Backpacker Guide NZ , Wikipedia , fondosni.com

TERVETULOA TUOREEN MATKABLOGIN PARIIN!

tiistai, 12. helmikuun 2019

Sisällöntuottaminen, suunnittelu, haaveilu, kirjoittaminen ja kuvaaminen ovat suurimpia intohimojani – miksi en siis toteuttaisi itseäni kirjoittamalla aiheesta, jota rakastan? Pitkän pohdinnan ja suunnittelun jälkeen, tässä se nyt on: Rinkkaprinsessa-matkablogi! Tervetuloa seuraamaan seikkailuitani lähellä ja kaukana, keräämään talteen matkavinkkejä erityisesti budjetti- ja omatoimimatkailusta sekä lukemaan omia ajatuksiani matkustamisesta.

Blogin kirjoittajasta vielä mainittakoon, että tottelen nimeä Emilia ja olen parikymppinen helsinkiläistynyt lappilainen. Olen melko spontaani ja harrastan päätöntä päätöksentekoa – kuten nyt tämä hullutus, että irtisanoin työpaikkani ja asuntoni, vein huonekalut varastoon, ostin menolipun maailman toiselle puolelle enkä tiedä mitä siellä ja milloin tulen takaisin, mukanani 45 litran rinkka ja rakas poikaystäväni. Että silleen!

Tästä päästiin nyt hyvään alkuun ja paljastan pian tarkemmat reissusuunnitelmat täällä blogin puolella. Reissun etenemistä voi seurailla myös Facebookissa ja Instagramissa, toki nimellä @Rinkkaprinsessa!