Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Australia

Viime viikot kuvina – Melbourne lockdownien välillä

Huh, kesäkuu oli ja meni ja nyt eletään jo melkein heinäkuun puoliväliä, eli paikallista talvikautta. En edelleenkään tajua mihin tämä kaikki aika kuluu, mutta sitten viime kuuleman tentit on nyt lusittu ja vaihto-opinnoista on jäljellä enää arvosanojen odottelu. Niistä pitäisi kai kuulua jotain ensi viikolla, mutta tällä hetkellä homma näyttää olevan paketissa ihan kiitettävin tuloksin. Viimeiset pari viikkoa olenkin sitten lomaillut, odotellut muiden tenttirupeaman päättymistä ja nauttinut hetkellisesti lievennetyistä rajoituksista. Suomen kesän ja helteiden seuraaminen täältä ”talven” keskeltä on herättänyt pientä kateutta lämmön ja vihreyden suhteen, mutta ei näissä oloissa ole pahemmin valittamista, kun suurimman osan ajasta ulkona pärjää kuitenkin hyvin ilman takkia.

Tenttien päätyttyä pystyin vihdoin myös hakemaan uutta viisumia opiskelijaviisumin erääntyessä ihan näillä näppäimillä, mutta näyttää siltä, että odotusajat sen suhteen venyvät tällä hetkellä koronan takia pahemman kerran. Onneksi sain väliaikaisen viisumin oikeaa viisumia odotellessa. Tarkoituksena olisi siis viettää täällä Melbournessa vielä muutama kuukausi ennen Suomeen palaamista, mutta saa nähdä mitä sen viisumin suhteen tapahtuu.

Olen myös viime viikkoina yrittänyt kunnostautua paremmin valokuvauksessa, joskin suurin osa otoksista on edelleen puhelimen ei-niin-laadukkaalla kameralla otettuja. Eilen kaivoin vihdoin esiin myös järkkärin, kun käytiin kierroksella Albert Parkissa. Melbourneen on muutenkin tullut tutustuttua nyt vielä paremmin, erityisesti koska olen auttanut ystäviäni asunnon etsinnässä, ja käynyt useissa asuntonäytöissä eri puolilla kaupunkia. House hunting on yllättävän hauskaa puuhaa, kun ei tarvitse itse stressata asunnon löytämisestä. Kilpailu on hieman taantunut koronan vaikutuksesta ja asuntoja on tarjolla jos jonkinlaisia, mutta ei sopivan löytäminen edes näissä olosuhteissa ole ollut helppoa. Olen kuitenkin yllättynyt, miten upeita asuntoja täältä löytyy kohtuuhintaan keskusta-alueilta, varsinkin jos etsii asuntoa kahdelle tai kolmelle. Tähän mennessä South Melbourne, Carlton ja Docklands ovat olleet suosikkialueitani nykyisen asuinalueeni, Parkvillen lisäksi. Tässä nyt joitain kuvia vähän sieltä sun täältä:

Princes Parkin näkymä kaupunkiin aiemmin syksyllä, kun auringonnousun aikaan tehdyt lenkit olivat vielä mukavan viileitä, eikä talvisen kylmiä. Nyt aurinko lämmittää lämpöasteet yli viidentoista mutta auringon laskiessa on jo melkein kylmä. Toisessa kuvassa näkyy yksi yliopistoalueen hienoimmista rakennuksista. Tämä on yksi monista collegeista yliopiston vieressä (Queen’s college?). Tekisi mieli käydä katsatamassa rakennusta myös sisältä, jos se joskus taas aukeaa opiskelijoille.

CBDssä on tullut käveltyä paljon niin asuntonäytöissä, Queen Victoria Marketilla ja jopa ravintoloissa niiden auettua hetkeksi. Melbournen pilvenpiirtäjät ovat upeita. En ikinä uskonut että voisin pitää kaupunkinäkymästä sen suuremmin, mutta Melbournen skylinessä on sitä jotakin. Ensimmäinen ylläolevista kuvista on Queen Victoria Marketin liepeiltä, toinen erään katsastamamme asuntonäytön olohuoneesta Docklandissa. Niin mieletön näkymä Marvel-stadionille, huvivenesatamaan ja pilvenpiirtäjille, eikä hintakaan ollut paha!! Jälkimmäiset kaksi kuvaa ovat juhannukselta, jolloin käytiin ihan oikein ravintolassa juhlistamassa juhannusta ja pitämässä pienet läksiäiset eräälle ystävällemme, joka palasi takaisin kotiin Yhdysvaltoihin. Melbourne on upea iltaisin, pilvepiirtäjien valojen valaistessa pimeää.

Pääsin vihdoin käymään National Gallery of Victoriassa (ilmainen sisäänpääsy!), ja olihan se ihan käymisen arvoinen paikka. Galleriassa on pysyviä ja vaihtuvia näyttelyitä ja suurinpaan osaan tosiaan pääsee ihan ilmaiseksi. Osa näyttelyistä on maalauksia, mikä itseäni kiinnostaa entien, mutta paljon löytyy myös muunlaista taidetta ja taide-esineitä ympäri maailmaa, esimerkiksi Kiinasta, Japanista ja Euroopan maista. Rakennus on valtava, mutta lopulta näyttelyitä oli kuitenkin yllättävän vähän, mutta ehkä sekin johtuu vain koronasta ja siitä, että uusien näyttelyiden rakentaminen on jäänyt kesken.

South Melbourne ja Albert Park & Lake. Käytiin South Melbournen torilla/kauppahallissa päivää ennen uuden korona lockdownin alkua. Porukkaa oli kuin pipoa ja itseänikin alkoi vähän jo hirvittää. Hipsittiinkin kiiren vilkkaan väljemmille vesille ja kiertelemään South Melbournen rauhallisia katuja, suunnaten Albert Parkiin. Melbournessa on ihan hirveästi kivoja puistoja, mutta Albert Park on ehkä suosikkini. Pieni järvi CBDn eteläpuolella, jonka yli on ihan mieletön näkymä keskustan pilvenpiirtäjille. Kiva kävelyreitti ja paljon erilaisia lintuja järven ympäristössä, muun muassa yllättävän iso joutsenpopulaatio. En tiedä olenko ainoa, mutta ennen Uudessa Seelannissa tai Australiassa matkustelua luulin, että mustat joutsenet on jotain harvinaislaatuisia luonnonoikkuja. Täällä niitä näkyy kuitenkin vähän kaikkialla, toisin kuin valkoisia joutsenia, joita olen nähnyt vain muutamassa paikassa.

 

 

-Rilla

 

 

Syksy on saapunut Melbourneen

Viime aikainen elo täällä Australiassa ei ole tarjonnut ihan hirveästi aihetta kuulumisten päivittämiseen, mutta kirjataan nyt kuitenkin muutama pointti parilta viime kuukaudelta ylös.

Ensinnäkin, koronaviruspaniikki on hiljalleen laantunut ja ulkona saa taas liikkua ihan oikein 10 hengen ryhmissä. Pari kuukautta tai ehkä vähän alle (?) taisi hurahtaa ohi niin, että ulkona sai liikkua vain ”välttämättömissä asioissa” tai urheilumielessä, ja vain kahden hengen porukoissa. Myös ei-välttämättömät liikkeet pistettiin kiinni määrittelemättömäksi ajaksi muiden jo ympäri maailmaa tavanomaisiksi muuttuneiden toimenpiteiden lisäksi. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en oikeasti edes tiedä mitä kaikkea on ollut meneillään, sillä oma arkeni on pyörinyt niin pienissä ja laiskoissa ympyröissä täällä Parkvillessä, etten noiden muutaman kuukauden aikana käynyt kertaakaan esimerkiksi Melbournen keskustassa, missä lockdownin vaikutukset varmaan olisi huomannut kaikkein selkeimmin. Sen sijaan olen istunut kotona opiskelemassa, hengaillut pitkin poikin rakennusta ystävien seurassa, ulkoillut viereisillä puistoalueilla ja muuten käynyt ihmisten ilmoilla vain läheisessä ruokakaupassa ja kauppahallissa. Puistossa on hillunut niin järjettömät määrät porukkaa urheilemassa, etten sen perusteella olisi ikimaailmassa arvannut, että jonkin sortin lockdown on meneillään. En ole myöskään paikallisia uutisia (tai muita uutisia sen puoleen) ihan hirveästi vaivautunut seuraamaan edelleenkään, koska se tuntui hyvältä valinnalta oman mielenrauhan säilyttämiseksi. Varmaan näistä syistä johtuen en ole myöskään kokenut koronan vaikuttaneen mitenkään sietämättömän häiritsevästi elämääni.

Toiseksi, koska Suomessa on ilmeisesti viimeisen kolmen viikon aikana ollut ainakin kesä, kevät ja kuusi takatalvea, pitänee varmaan säähavainnot päivittää myös tältä puolelta palloa. Australiaan on nimittäin saapunut syksy. Jos yritetään verrata Suomen ja Australian vuodenkulkua ihan suoraan, niin sen perusteellahan täällä olisi nyt marraskuun loppu ja arvatkaa vaan lämmittääkö mieltä, että marraskuu voi myös olla auringonpaistetta, lämpöä, kylmyyttä, satunnaista sadetta ja vähän lisää auringonpaistetta ikuisen pimeyden sijaan. Kylmyys täällä on aika ihmeellinen juttu, koska sama 14 astetta mikä voi Suomessa tuntua toukokuussa kesältä, tuntuu täällä julmetun kylmältä viimalta ja näyttää pipopäisiltä shortsi-ihmisiltä. Aussien huumori säänmukaisen pukeutumisen suhteen on aika erikoinen. Lämpötiloista viis, syksy myös näkyy täällä yllätyksekseni ruskana. En nimittäin ollut ollenkaan varma, kellastuvatko puiden lehdet täällä vai pysyykö kaikki vihreänä vuoden ympäri. Tiedä sitten, että koskeeko tuo esim. Sydneytä, mutta ainakin täällä Melbournessa osa puista on jo varistanut lehtensä kun taas ainakin eukalyptukset näyttäisivät pitävän pintansa viimaa vastaan. Onneksi myös palmut pitävät maisemaa vihreänä.

Kolmanneksi, yliopisto-opinnot lähenevät täällä loppuaan ja luennoissa on nyt meneillään toiseksi viimeinen viikko. Kesäkuu on täällä omistettu tenteille, ja sainkin juuri käsiini oman tenttiaikataulun, joka venyttää opintojani täällä melkein kesäkuun loppuun asti. En ole kuitenkaan tästä hirveän pahoillani, koska kurssit eivät luentojen loppumisesta huolimatta anna aihetta laiskotteluun esseiden ja projektien suhteen vielä hetkeen, ja tentteihin pitäisi lukeakin jossain välissä. Tuntuu etten oikeasti ole viimeisten kuukausien aikana tehnyt mitään muuta kuin kirjoittanut esseitä.

Lukukauden päättymisen lähestyessä monet vaihtariystävistäni ovat jo suuntaamassa takaisin kotiin muutaman viikon sisällä, mikä tuntuu jollain lailla erään aikakauden päättymiseltä. Täällä vietetty aika on hurahtanut ohi ihan järjettömän nopeasti, mutta samalla tuntuu, että olen viettänyt näiden ihmisten seurassa ikuisuuden. Toisaalta ei se ole kai ihmekään, kun ollaan varsinkin tämän koronahomman seurauksena vietetty niin paljon aikaa yhdessä. Kai meistä on muodostunut jonkin sortin pikku perhe, joka opiskelee, urheilee, kokkaa ja syö lounaat ja illalliset yhdessä saman pöydän ääressä. Onneksi läheisimmät näistä suuntaavat Skandinaviaan ja joulukuulle on jo suunniteltu jälleennäkeminen tanska-ruotsi-suomi -porukalle, mikä varmasti helpottaa eri teille lähtemistä. Koska omat suunnitelmani Kaakkois-Aasian kiertämisestä kosahtivat kiville, toivon itse voivani jäädä tänne hieman pidemmäksi aikaa, jos vain saan pidennettyä viisumiani muutamilla kuukausilla. Jos tämä koronatilanne alkaa tästä kohentua odotettuun tahtiin, saattaisin jopa ehtiä matkustamaan hieman vielä Australian sisällä, ennen kuin on pakko palata Suomeen. Pidetään sormet ja varpaat ristissä.

Ennen kaiken maailman rajoitusten hellittämistä ja osavaltioiden rajojen avautumista olen ottanut kuitenkin tavoitteeksi tutustua Melbourneen paremmin, nyt kun ulkona liikkuminen on taas vapaampaa. Uusia naapurustoja, puistoja ja ulkoilualueita täällä riittää kyllä koluttavaksi, joten ei tarvitse kuin ottaa jalat allensa ja lähteä tallustamaan. Pari viikkoa sitten käveltiin kaupungin halki pari tuntia Ikeaan, viime viikolla tutustuin tarkemmin Botanical Gardensiin ja lähialueiden puistot tässä onkin jo keretty ratsata läpikotaisin. Ehkä ensi viikolla pääsen vihdoin tervehtimään St Kildan pikkuisia pingviinejä.

 

 

-Rilla

Road Tripin viimeiset etapit: Sydney ja Canberra

Road tripin vikat stopit ennen Melbournea, let’s gooo!

Byronin myötä jätettiin viimeiset hyvästit pikkukylille ja otettiin suunta the isoihin kaupunkeihin. Byronista lähteminen oli, jos nyt rehellisiä ollaan, ihan syvältä. Ajatus siitä, että rantalomat oli nyt lusittu, kaikki suosikkipaikkani Ausseissa ohitettu ja koko road trip läheni todella nopeasti loppuaan ei napannut ei sitten yhtään. Tunnelmaa kuvasti hyvin paksut mustat myrskypilvet, jotka vyöryivät Byronin ylle sillä hetkellä, kun lähdettiin hostellilta ja hypättiin Sydneyn bussiin.

Matka Byronista Sydneyyn kesti jotakuinkin 12 tuntia. Alun perin tarkoituksena oli pysähtyä Coffs Harbourissa yhdeksi yöksi Byronin ja Sydneyn välillä, mutta maastopalojen ja muun sähellyksen vuoksi tulin siihen tulokseen, että ehkä olisi varmempi matkustaa Sydneyyn suorinta tietä ja nauttia Byronin auringosta yksi päivä kauemmin. Pitkä ajomatka ei kuitenkaan tuntunut pahalta, koska matkustettiin yön yli ja nukuin itse suurimman osan matkasta. Tarkoituksena oli saapua Sydneyyn joskus aamuseiskan jälkeen, mutta jostain syystä oltiinkin perillä jo kuuden maissa, eikä mikään paikka tietenkään ollut tuohon aikaan vielä auki. Kunnon backpacker-tyyliin leiriydyttiin keskusrautatieasemalle muutamaksi hetkeksi odottelemaan, että lähialueen kahvilat avaisivat ovensa ja voitaisiin kuluttaa aika hostellin aukeamiseen asti hieman miellyttävämmässä miljöössä. Löydettiinkin kohtalaisen läheltä Basket Brothers -niminen kahvila, jossa nautittiin parin tunnin aamupalat vähän vähemmän backpackerystävälliseen hintaan. Kahvilassa oli kuitenkin kiva tunnelma ja toimiva wifi, joten ei lainkaan hullumpi valinta.

Majoituttiin Sydneyssä The Pod -nimisessä hostellissa Chinatownin liepeillä kymmenen minuutin kävelymatkan päässä keskusrautatieasemalta. Yövyin Podissa jo viime vuonna ja totesin hostellin olevan epäilemättä yksi parhaita backpacker-hintaluokan paikkoja kaupungissa. Sijainti on riittävän keskeinen, jotta steissin lisäksi satamaan, oopperatalolle, botanic gardenseille, museoille ja muille nähtävyyksille on kävelymatka ja lähistöltä lähtee paljon busseja eri suuntiin. Hostelli on pieni, hiljainen ja rauhallinen, ja perus hostellipunkkien sijaan paikasta löytyy podit, eli omat seinillä vuoratut sivusta aukeavat ”kolot”, jossa saa hengittää rauhassa ilman jatkuvasti ympärillä pyöriviä randomeita.

Sydneyssä tarkoituksena oli oikeastaan vain kävellä ympäriinsä ja hengailla rauhassa pitkin maita ja mantuja. Kun saatiin kamat jemmattua hostellille ekana päivänä, lähdettiin tuhannen tokkurassa kuljeskelemaan botanic gardenseille. Matkan varrella pysähdyttiin Art Gallery of New South Walesiin, jonne pääsi ilmaiseksi sisään. Pakko sanoa, että taidemuseon näyttelyt olivat yllättävän kiinnostavia, vaikken taiteesta niin hirveästi yleensä innostukaan. Iso suositus siis jos ilmainen tekeminen (ja taide) kiinnostaa!

Aamupäivän kuljeskelun jälkeen saatiin vihdoin tsekattua itsemme sisään hostellille, otettiin pari tuntia välikuolemalle ja lähdettiin vielä illalla Bondi Beachille. Bondi Beachan on tunnettu erityisesti siellä kuvattavasta Bondi Rescue (Rantavahdit) -sarjasta ja hyvistä surffiaalloistaan. Ranta itsessään ei ole mitenkään erityisen hieno ja olikin hauska nähdä Rantavahteja jonkin verran seuranneen siskoni reaktio rannan todelliseen ulkomuotoon. En tiedä miten ohjelmassa oikein fiksataan aivan erilainen kuva paikasta, mutta Gn ilmeestä päätellen vastaavuus ei ollut kovinkaan ilmeinen. Tästä huolimatta suosittelen kyllä kaikkia suuntaamaan Bondille, sillä surffirantojen kyllästämällä rannikolla pääsee tekemään kivan kävelylenkin Bondilta Brontelle hienoissa maisemissa. Toinen ”nähtävyys” Bondilla on rantamuurin graffitit/muraalit, joita jäätiin ihailemaan hyväksi toviksi.

Oma suosikki pro tip Sydneyssä (tai missä tahansa kaupungissa) pyörimiseen on käyttää ilmaisista turistiesitteistä löytyviä karttoja, joihin on merkitty valmiiksi ydinkeskustan tuntumassa kulkevia reittejä eri nähtävyyksistä toiselle. Kartta, jota itse olen käyttänyt kattaa aika lailla koko keskusta-alueen antaen hyvän kuvan myös hieman ”syrjäisemmistä” paikoista, joista ei löydy perus oopperatalo-tyyppisiä nähtävyyksiä. Itse tykkään muutenkin kävellä vain ympäriinsä ilman turistirysissä kökkimistä. Käveltiin ympäriinsä mm. Chinatownin, Haymarketin, Darling Harbourin, Barangaroon ja The Rocksin tienoilla. Erityisesti pidin The Rocksista, sen katukaupoista, tunnelmasta ja ilmaisesta (!) The Rocks Discovery Museumista. Samalla reissulla noustiin Sydney Harbour Bridgelle ja käveltiin se päästä päähän. Sateen myötä ei kuitenkaan jääty tutustumaan sen enempää sillan toisella puolen häämöttävään pohjoiseen Sydneyyn.

Yksi Sydneyn suosikkialueistani on Manly, jossa käytiin kääntymässä toisena päivänä. Manly on Sydneyn lähistöllä sijaitseva rantakylämäinen paikka, jonne pääsee ainakin Circular Quayn satamasta lähtevällä lautalla. Itse lauttamatka on mielestäni jo riittävä syy lähteä retkelle, lautasta nimittäin aukeaa hieno näkymä oopperatalolle, Harbour Bridgelle ja satamaan, ja matkan varrella on kiva tiirailla Sydneyn rannikon asutuksia.

Viimeisenä päivänä tarkoituksena oli ihan ajan kanssa hengailla Hyde Parkin liepeillä sijaitsevassa Australia Museumissa, mutta huomattiinkin, että paikka oli pistetty säppiin jonkun sortin korjaustöiden vuoksi. Koska vettä tuli kuin saavista, päädyttiin randomilla suojaan St Maryn Cathedraliin, missä oli tietysti joku toimitus kesken kun pelmahdettiin sisään juuri järvestä nousseen näköisinä. Loppupäivä vetelehdittiinkin sitten keskustan kauppakeskuksissa koluten kolmikerroksista kirjakauppaa (!!) ja ruokapaikkojen jälkkäriosastoja. Joskus tällaiset suunnitelmista tyhjentyneet päivät tulevat enemmän kuin tarpeeseen.

Sydneyn jälkeen jäljellä oli enää yksi yhden yön pysähdys Canberrassa ennen Melbournea. Matka Sydneystä Canberraan kesti vain kuutisen tuntia, joten saavuttiin kohteeseen hyvissä ajoin iltapäivällä. Olin laskenut sen varaan, että yksi iltapäivä/ilta Canberrassa riittäisi vallan mainiosti kaupungin näkemiseen, eikä tämä ajatus paljoa mennyt vikaan. Australian pääkaupunki nimittäin esitteli itsensä järisyttävän harmaana ja masentavana aavekaupunkina. Kierrettiin kaikki kaupungin ”nähtävyydet” pikatahdilla ilmaisen turistibussin kyydissä, josta noustiin vain käväisemään National Museum of Australiassa. Nimen perusteella odotin museolta hieman enemmän, mutta senkin tarjoama viihdytys noudatteli samaa harmautta kuin koko kaupunki. Kaiken kukkuraksi sateen myötä lämpötila tippui Suomen kesän kalseisiin lukemiin ja maisema alkoi muistuttaa loppusyksyistä Keski-Suomea. Lähdettiin viimeisellä turistibussin vuorolla äkkiä lipettiin ja tsekattiin loput nähtävyyksistä turvallisesti bussin likaisten ikkunoiden takaa. En nyt halua Canberraa liikaa lynkata, sillä maisema oli epäilemättä hieman tavanomaista karumpi edltävien viikkojen maastopalojen seurauksena, mutta en siltikään kehottaisi ketään varaamaan kovin montaa hetkeä itse kaupunkiin tutustumiseen. Lähialueilta ehkä löytyy jotakin hieman kiinnostavampaa.

Canberran jälkeen lähdettiinkin viimeiselle Greyhound-etapille ja viiden viikon matkustamisen jälkeen vihdoin kohti Melbournea!

 

That Place – vihdoin Byron Bayssa

Koronan synkistämässä maailmassa on kiva palata hetkeksi takaisin yhden all time suosikkipaikkani Byron Bayn tunnelmiin muutaman kuukauden takaa. Juonipaljastuksena kerrottakoon, että luvassa on 100 % Byron-hehkutusta.

Koska olin tutustunut Byroniin jo vuosi sitten tiesin, että haluaisin viettää siellä mahdollisimman monta päivää ja päädyttiinkin hengailemaan pitkin kylänraitteja melkein viikoksi. Byronin taikaa on vaikeaa selittää ja kaikki selitykset asialle tuntuvat vähän ontoilta. Paikka on monen muun aussisurffikylän tavoin pieni, mutta pahuksen eläväinen ja täynnä menoa jokaisena viikonpäivänä. Vaikka en mikään rantaihminen oikein olekaan, Byronin rantaa on vaikea olla rakastamatta. Keskusta on täynnä söpöjä pikkuputiikkeja, ravintoloita, surffikauppoja, terveyskauppoja ja vähän kaikkea mitä nyt keksii kaivata. Majakalle päin suunnatessa pääsee lenkkipolkujen makuun ja majakalta on ihan mahtavat näkymät rannikolle. Luontoa, rantaa, rentoa surffitunnelmaa ja kiireetöntä elämää. Jos jossain päin Australiaa on kiireetöntä niin Byronissa! Ehkä kaikkein paras asia Byronissa on kuitenkin se, että joka ilta keskustassa pyöriessä pääsee nauttimaan ilmaisesta livemusiikista, kun lähialueilla asustavat lahjakkaat (oikeasti!) soittajat, laulajat ja taiteilijat pistävät esityksenä pystyyn kadunkulmiin. Ihmiset kerääntyvät joukolla kuuntelemaan ja tunnelma on vain ihan mielettömän hieno. Ja tämä tapahtuu valehtelematta joka ikinen ilta, vaikka viikonloppuisin esitykset saattavatkin olla hieman pidempiä. Eikä musiikista nauttiminen lopu tähän, vaan rannan tuntumasta löytyvältä aukiolta voi useimpina iltoina löytää silent discon! Niille, joille konsepti on tuntematon, kyseessä on siis disko, jossa kaikilla on kuulokkeet päässä ja musiikkityylin saa useimmiten valita itse muutamasta eri vaihtoehdosta. Tällöin ihmiset voivat bilettää suosikkimusiikkinsa tahtiin häiritsemättä muita vaikka julkisella paikalla tai rannalla tanssien! Silent discoa pitää Byronissa yllä pari tyyppiä pakussaan ranta-aukion parkkiksella ja autosta voi käydä vuokraamassa kuulokkeet itselleen 10 dollarilla/ilta. Vaikka itse haluaisikin sniiduilla ja säästä dollarinsa, paikalle kannattaa mennä vaan tsiigaamaan menoa. Oikeasti ihan hulvattoman hauskaa ja jotenkin mieltä lämmittävää nähdä kaikki ne iloiset ihmiset tanssimassa hiljaisuudessa ympäriinsä. Tämä myyntipuhe varmaan riitti jo vakuuttamaan kaikki Byronin hienoudesta?!

Voisin helposti viettää Byronissa pari viikkoa tai vaikka pari kuukautta ihan vain velttoillen, mutta koska alueella on myös paljon kaikkea tekemistä, niin järjestettiin ihan oikeaa ohjelmaa meille muutamaksi päiväksi. Perinteisesti Byronissa pitää tietysti päästä surffamaan, koska ranta on 6/5 ja surffitunnelma aina katossa. Itse en tällä kertaa kuitenkaan osallistunut surffitunnille, koska se ei varsinaisesti ole mitään ilmaista lystiä ja viime kerralla sain jo jonkinlaiset opit surffauksen alkeisiin. Sen sijaan vuokrasin parillakymmenellä dollarilla hostellin respasta laudan ja painelin rantaan. Kuten aika moni voi varmaan arvata, niin yhden vuodentakaisen surffitunnin opeilla ei ihan hirveän pitkälle pötkitä, mutta oli ihan hauskaa päästä takaisin laudan päälle. Aallot olivat tosin aika mitättömät tuona päivänä jopa minun kyvyilleni, tai juuri minun kyvyilleni kun en erottanut hyviä aaltoja huonoista, ja lisäksi kärvensin takajalat takamusta myöten oikein kauniin kirkkaan punaisiksi, joten täysin vaurioitta ei surffauksesta tälläkään kertaa selvitty.

Yhtenä päivänä otettiin vuorostaan Happy Coach alle ja köröteltiin steam punk -tyyliin pukeutuneen rastapäisen mummon kyydissä parin tunnin ajomatkan päähän Nimbiniin, aka Australian pössyttelypääkaupunkiin. Nimbin ei itsessään ollut mikään maailmanluokan nähtävyys, pikkuinen kylä täynnä ruohonpolttajia ja outoja ”yrttejä” myyvää porukkaa, mutta ajelu sinne oli sen sijaan oikein viihtyisä. Rastamummo soitti hyvää aiheeseen liittyvää (kröhöm) musaa, käytiin tsekkaamassa yksi vesiputous matkan varrella ja näkymät muistuttivat jotenkin erityisen paljon Seelannin kumpuilevaa maastoa. Nimbinissä käveltiin ensin muutama tunti edestakaisin kylän ainoaa katua vieraillen kaikissa oudoissa (ja semisti epäilyttävissä) kaupoissa, kunnes suunnattiin retkeen kuuluvalle bbq-aterialle ennen Byroniin palaamista. Buukattiin kyseinen retki hostellimme omasta ”matkatoimistosta” ja jos oikein muistan, hinta taisi olla noin 40 dollaria per naama. Reilun puolen päivän retkeksi kyyteineen ja ruokineen sanoisin, että ihan hyvä hinta-laatusuhde.

Yövyttiin Byronissa Backpackers inn on the beach -hostellissa, jossa yövyin jo edellisellä vierailullani. Hostelli ei sinänsä ole mikään luksusmesta huoneiden ollessa aika vaatimattomat ja ilman tehokasta ilmanvaihtoa (=kuuma), mutta netti toimii hyvin kaikkialla, yhteiset tilat ovat erinomaiset, pihalta löytyy uima-allas ja hitosti nurmea löhöttäväksi ja mikä p a r a s t a, pihalta pääsee suoraan junaradan yli rannalle. Itse arvostan myös tiluksilta löytyvää ”matkatoimistoa”, josta saa varattua kaikki retket ja surffitunnit sun muut härpäkkeet vähän normaalia halvemmin hinnoin. Hostelli on myös mielestäni verrattain siisti ja parina kolmena iltana viikosta tarjolla on erilaisia esityksiä ja ainakin yhtenä iltana myös (maksullista) grilliruokaa.

Oma henkilökohtainen suosikkini kaikista Byron -aktiviteeteista on läheiselle majakalle käveleminen auringonnousua katsomaan. Säästettiin tämä retki toiseksi viimeiselle Byron päivälle, mikä oikeastaan harmitti vähäsen jälkeenpäin, koska olisin mielelläni tehnyt saman vielä toistamiseen meidän Byron -viikon aikana. Lähdettiin matkaan hostellilta varmaan joskus aamuviiden jälkeen (en nyt enää muista yhtään) kipittämään kohti noin 40 minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevaa majakkaa. Majakalle pääsee paria eri reittiä, mutta päätin tällä kertaa pelata varman päälle välttääkseni eksymiset pimeässä ja seurattiin jotain toista majakalle suuntaavaa porukkaa koko matka autotietä pitkin. Majakalle voi siis myös ajaa ihan autolla, mutta eihän siinä olisi yhtään samanlaista tunnelmaa kuin aamuöisessä kävelyssä. Ehdittiin mestoille hyvissä ajoin ennen auringon nousua, mutta paikalle oli silti kerääntynyt yllättävän suuri määrä porukkaa. Aurinkohan täällä nousee ja laskee ihan älytöntä vauhtia, joten oli kiva olla paikalla ajoissa niin näki vähän myös auringonnousun värjäämää taivasta ennen sitä parissa minuutissa tapahtuvaa varsinaista auringonnousua. Katseltiin siinä aikamme maisemia, syötiin paikan päällä nutellaleivät aamupalaksi ja lähdettiin kävelemään rannikkoa pitkin kulkevaa vähän rauhallisempaa metsäreittiä pitkin takaisin Byroniin. Ehdittiin hostellille takaisin jo joskus kahdeksan jälkeen, mutta lämpötila oli jo tuohon aikaan hivunnut lähemmäs kolmeakymmentä, joten suuntasin itse suoraa päätä rantaan aamu-uinnille. Ihan paras tapa aloittaa päivä!!

En rehellisesti sanottuna taida keksiä Byronista yhtään mitään negatiivista sanottavaa, paitsi ehkä sen, että paikan suosio näkyy myös kauppojen ja palveluiden hinnoissa. Yleisesti ottaen ruoka on Australiassa ehkä hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta Byronissa aletaan olla Suomen hinnoissa. Sekään ei kuitenkaan minun vaakakupissa muuta ikuista rakkauttani Byroniin yhtään mihinkään ja tulen ihan varmasti palaamaan tänne vielä ennemmin tai myöhemmin takaisin, toivottavasti hieman pidemmäksi aikaa.

 

Ps. Yksi suosikkiesiintyjistäni Byronin katusoittajakarkeloissa oli tänä vuonna Tay Oskee, jonka ”keikkaa” seurattiin ainakin kolmena eri päivänä. Tyypin biisi That Place tulee varmasti olemaan vielä pitkään minun go to Byron Bay -biisini, jota kuunnellessa voin palata noihin täydellisiin päiviin kaiken arjen sähellyksen keskellä. That place löytyy myös  Spotifystä, joten käykää kuuntelemassa!