Suomen suurin matkablogiyhteisö

Vaihtarina Australiassa – Hakuprosessi ja mitä tehdä ennen lähtöä

Nyt kun vaihto-opinnot on saatettu maaliin onnistuneesti (erinomaisin arvosanoin whaat!), ajattelin viimein tehdä jonkinlainen yhteenvedon tästä koko prosessista, vielä kun siitä jotain muistan. Teksti meinasi kuitenkin levähtää aivan hirveisiin mittoihin, joten tässä selvitän nyt kaikki ennen vaihtoa tekemäni valmistelut, ja myöhemmin kirjoitan tarkemmin yliopistoon ja kursseihin liittyvistä hommista.

Vaihtoon hakeminen

Minun tapauksessani koko prosessi alkoi noin vuosi ennen vaihdon alkamista, sillä tarkoituksenani oli lähteä vaihtoon kevätlukukaudeksi 2020. Hain vaihtoon Helsingin yliopiston systeemien kautta maaliskuussa 2019, ja tuloksia hyväksynnästä odoteltiin parisen kuukautta. Minulla oli kolme eri vaihtoehtoa, joista kaksi oli Australiassa ja yksi Uudessa Seelannissa. Helsingin yliopisto valitsi minut ensimmäiseen vaihtokohteeseeni, eli University of Melbourneen, ja sain tiedon tästä muistaakseni toukokuussa. Kotiyliopiston hyväksyntä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan tämän lisäksi tarvitaan vielä kohdeyliopiston hyväksyntä sen omien hakuprosessien kautta.

Haku Melbournen yliopistoon (Semester 1/kevätlukukaudelle) aukesi vasta loppukesästä, muistaakseni elokuussa, ja sulkeutui lokakuun tienoolla, mutta tuloksia sai odotella lopulta aina marraskuun loppupuolelle asti. Minulla oli kyllä tiedossa tulosten lopullinen marraskuun deadline, mutta itse järkeilin, että kyllähän tieto valinnasta vaihtoon täytyy tulla aiemmin, mikäli hakulomakkeet täyttää heti haun auettua elokuussa. No, näinhän ei tietenkään käynyt, vaan vahvistus vaihdon toteutumisesta tuli ehkä päivää ennen viimeistä tulosten takarajaa. Olin itse lähdössä Ausseihin jo pian vuodenvaihteen jälkeen, joten vain puoltatoista kuukautta ennen tullut vahvistus koko vaihdon toteutumisesta tuntui hieman myöhäiseltä. Hyväksynnän jälkeen kun oli vasta mahdollista hakea viisumia ja asuntoa, sekä hankkia pankkitili, paikallinen vakuutus ja hoitaa kuntoon kaikki muu välttämätön. Koko hakuprosessissa varmaan vaikeinta olikin tämän epävarmuuden ja kaiken odottelun sietäminen prosessin venyessä maaliskuusta aina marraskuulle asti, ennen kuin minulla oikeasti oli varmuus siitä, että tulisin opiskelemaan kevään Australiassa. Syksyllä vaihtoon lähteville nämä odotteluajat ovat hieman inhimillisemmät, sillä kohdeyliopistoon haetaan ymmärtääkseni käytännössä heti oman yliopiston hyväksynnän jälkeen.

Vitsailin usein puolitosissani aiemmin vaihdossa olleiden ystävieni kanssa hakuprosessini aikana, että kaikki älyttömältä tuntuva byrokratia ja sääntöviidakko tuntuu osin olevan olemassa vain siksi, että voidaan jo ennalta testata onko porukalla kanttia selviytyä koko vaihdosta. Näin jälkeenpäin muistan, että välillä meinasi loppua usko kesken koko homman kanssa, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, etten edes muista enää miksi. Ehkä vähän ikävämmät muistikuvat ovat vain hälvenneet sitä mukaan, kun olen ymmärtänyt kuinka hyvä päätös vaihtoon lähteminen oli. Jokaisen turhautumisen hetken arvoista.

Asunnon etsintä

Asunnon suhteen punnitsin pitkään yksityisiltä markkinoilta vuokratun asunnon ja opiskelija-asuntolan välillä. Yksityisesti vuokrattu huone kimppakämpästä olisi tullut epäilemättä halvemmaksi, ja koska saavuin Melbourneen Aussi road tripin päätteeksi kolme viikkoa ennen lukukauden alkua, asunnon etsinnän olisi hyvin voinut hoitaa vasta tuolloin. Itse kuitenkin koin, että ylimääräisen stressin välttämiseksi voisin hyvin maksaa hieman ekstraa siitä, että saisin asuntoasian hoidettua jo Suomesta käsin.

Alkuun kaikki opiskelija-asuntolat mitä löysin, olivat hieman kämäsen oloisia hinnan ollessa hävytön (täällähän siis vielä mennään viikkovuokrilla…). Lopulta kuitenkin löysin The Student Housing Companyn ja heidän Parkvillen asuntolan, joka oli aivan vastikään valmistunut, lyhyen kävelymatkan päässä yliopistolta, puistoalueella ja huomattavasti halvempi kuin muut samantyyppiset asuntolat. Lisäksi vuokrasopimus oli mahdollista purkaa ilman mitään kuluja, mikäli opiskelupaikkaa tai viisumia ei lopulta irtoaisi. Paikkaan oli myös mahdollista järjestä virtuaalinen asuntonäyttö, mikä lisäsi omaa luottoani hommaan (vaikka en edes käyttänyt tuota mahdollisuutta, heh). Päädyin siis tekemään vuokrasopimuksen jo ennen tietoa opiskelupaikasta, ja prosessi oli ihan älyttömän helppo. Täytin parit hassut tiedot ja kun vihdoin sain kaikki tarpeelliset lippulappuset viisumiin ja opiskelupaikkaan liittyen, lähetin kopiot eteenpäin ja sain lopullisen vahvistuksen minulle jo aiemmin varatusta huoneesta asuntolasta. Asumista täällä ei oikeastaan enää helpommaksi voinut tehdä, sillä vuokraan sisältyy oman huoneen lisäksi vesi, sähkö, netti ja kaikki muu tarpeellinen ja vähän vähemmänkin tarpeellinen, kuten kuntosali ja opiskeluhuoneet.

 

Rahahommat

Pankkitilin tein Commonwealth pankin kautta, koska useat tuttuni ovat käyttäneet samaa pankkia ja pankki tarjosi opiskelijalle kulutonta tiliä opiskelujen ajaksi. Pankkitilin luominen oli helppoa netin kautta, mutta tilin käyttöönotto ja pankkikortin saaminen vaativat käyntiä konttorilla saavuttuani Australiaan. Itse ajattelin paikallisen tilin hankkimisen olevan semipakollinen homma, ja fiksuahan se varmasti onkin, mutta tiedän monia vaihtareita, jotka eivät ikinä vaivautuneet hankkimaan australialaista tiliä, joten eläminen täällä luonnistuu kyllä ilmankin. Olen kuitenkin itse käyttänyt täällä ollessani vain aussikorttia, sillä tällöin maksuista lähtevä siirtokulu (transaction fee, mikäköhän tämä on suomeksi?) on pienempi. Kaikista maksuista taitaa kuitenkin mennä jokin pieni prosentti, oli kortti sitten paikallinen tai ei. Kannattaa ottaa myös huomioon, että kaikki ulkomaiset kortit eivät toimi Australiassa. Esimerkiksi Visa Electron ei ainakaan viime vuonna toiminut minulla monissa paikoissa, minkä vuoksi mukana kannattaa aina olla luottokortti, varsinkin jos ei hanki paikallista pankkitiliä.

Paikallinen tili on osoittautunut myös siitä erinomaiseksi, että tällöin vuokranmaksu on mahdollista tehdä automaattiseksi direct debit systeemin kautta. Eihän se hirveästi tietenkään eroa siitä, että itse vain ajastaisi maksut suoraan tililtä, mutta täällä systeemit tuntuu olevan vähän erit pankkisiirtojen suhteen, joten koin direct debitin itseäni helpottavaksi asiaksi, kun vuokranantaja oli tavallaan vastuussa siitä, että vuokra tililtäni siirtyy heille oikeaan aikaan.

Rahan siirto suomalaiselta tililtä aussitilille onkin sitten vielä ihan oma tarinansa. Voi olla, että monille tämä on ihan itsestään selvää, mutta jostain syystä en ollut itse tullut lainkaan ajatelleeksi, että rahan siirtäminen ulkomaille pankkien omien järjestelmien kautta ei ole ehkä kaikkein yksinkertaisin tai halvin prosessi. Ylipäätään en ollut lainkaan tietoinen, miten rahaa kuuluu siirrellä ulkomaisilta tileiltä toisille. Googletin asiaa ja päädyin lopulta tutkimaan Transferwisen toimintaa. Kaikki tieto mitä löysin ei välttämättä ollut hirveän rohkaisevaa, rahan katoamisesta kaikenlaisiin maksusekoiluihin liittyen, mutta lopulta päädyin kokeilemaan. Transferwisen (ja varmaan kaikkien muiden samantyyppisten hommien) kauttahan rahan siirtäminen tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin pankkien kautta saman tekeminen. Prosessi on tähän mennessä ollut minulla huomattavan yksinkertainen ja ainoa etukäteen huomioitava seikka oli alkuun se, että rahan siirron yhteydessä henkilöllisyys piti todistaa passikopion avulla. Tämäkin täytyy kuitenkin tehdä vain ensimmäisen siirron yhteydessä, ainakin jos summat pysyvät kohtalaisen pieninä. Omat rahasiirtoni ovat olleet pääasiassa tonnin luokkaa, ja siirtokuluja tähän on tullut kuutisen euroa tai vähän päälle. Rahan siirtymistä pystyy helposti seuraamaan Transferwisessä, ja valuutta on siirtynyt yleensä yhdessä päivässä. Jos haluaa siirron tapahtuvan välittömästi, voi sovelluksessa valita myös muutaman euron kalliimman pikasiirron. Aika kätevää! Tähän asti minulla ei ole ollut mitään valittamista sovelluksen toiminnassa.

Overseas Student Health Cover

Yksi tärkeä asia, joka tulee tehdä ennen opiskelijana Ausseihin saapumista on paikallisen Overseas Student Health Cover -vakuutuksen hankkiminen. Tämähän siis vaaditaan sekä yliopiston puolelta, että opiskelijaviisumin ehdoissa, joten hommaa ei kannata unohtaa, vaikka matkavakuutus olisikin olemassa. OSHCn saa helpoiten hankittua yliopistoon ilmoittautumisen yhteydessä, ainakin University of Melbournen kohdalla, mutta itse hankin vakuutuksen suoraan Bupan nettisivuilta. Tällöin vakuutus oli hitusen halvempi, ja lisäksi sain muokattua sen voimassaoloaikaa, sillä vakuutus tulee olla voimassa koko sen ajan, jonka Australiassa viettää opiskelijaviisumin turvin, jolloin minun piti ostaa vakuutus aina tammikuusta viisumin erääntymiseen heinäkuussa. Bupan lisäksi tarjolla on useita muita vakuutusyhtiöitä, jotka myyvät OSHCitä, mutta yliopiston suosituksesta ostin Bupan vakuutuksen, ja totesin sen vaihtoni aikana erinomaiseksi valinnaksi. Bupan kanssa laskutus terveydenhoitopalveluista menee automaattisesti ainakin yliopiston terveydenhuollossa vakuutuksen piikkiin, eikä itse peruspalveluista tarvitse kustantaa senttiäkään missään vaiheessa.

Viisumi

Kaikkein eniten jännitystä aiheutti kohdeyliopiston hakuprosessin lisäksi viisumin hakeminen. Etukäteen yliopiston ohjeissa viisumin hausta maalattiin aikamoisia piruja seinille ja meitä ohjeistettiin valmistautumaan jos jonkinmoisten lomakkeiden toimittamiseen Australian maahantuloviranomaisille viisumia hakiessa. Lopulta prosessi oli kuitenkin ennakoitua helpompi, joskin kaikkiin kysymyksiin vastaaminen vaati aimo annoksen kärsivällisyyttä. Sen lisäksi, että viranomaiset tarkistavat hakijan taustat ja syyn maahan tuloon, on väliaikaisessa viisumin haussa myös tärkeää voida todistaa aikeensa poistua maasta viisumin päätyttyä, eli vaihtoon haettavan opiskelijaviisumin tapauksessa tarkoittaen esimerkiksi todistetta siitä, että opinnot jatkuvat Suomessa vaihtojakson jälkeen, pakottaen hakijan palaamaan Suomeen. Taustatietojen täyttäminen voi myös kaikessa yksinkertaisuudessaan olla hieman monimutkainen prosessi, sillä Aussien viisuminhaussa esimerkiksi vaadittiin täyttämään tiedot kaikista viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyistä ulkomaanmatkoista päivämäärineen kaikkineen. En oikein jaksa uskoa, että maahantuloviranomaisia hirveästi kiinnostaisi jokainen käynti Ruotsin rajan toisella puolen ja tarkat päivämäärät kustakin Espanjan lomamatkasta, mutta kyllä tähänkin kaikesta huolimatta tuhraantui tunti jos toinenkin.

Viisumihakemuksen yhteyteen liitin muistaakseni vahvistuksen vaihdon toteutumisesta UniMelbiltä (Confirmation of Enrolment, CoE), Helsingin yliopiston antaman Student Exchange Certificaten todisteena opinnoista Suomessa, passikopion ja mahdollisesti myös vahvistuksen OSHCstä ja jonkilaiset todisteet riittävistä varoista Australiassa oleskelulle (pankin Statement of Balance ja Kelan lausunto opintotuesta). Kaikki nämä tiedot minulla oli kuitenkin mukana myös paperiversiona, ja viisumihakemukseen toimitin vain ne tiedot, jota liitteinä erityisesti kysyttiin.

Vaikka viisumihakemuksen täyttäminen otti aikansa, ei prosessista kannata ottaa turhan suurta stressiä. Oman kokemukseni mukaan tuntuu, että suomalaiset pääsevät näissä hommissa yleensä todella vähällä, ja rehellisesti sanoen en ole ihan varma tarkastaako kukaan näitä hakemuksia, mikäli niissä ei ilmene mitään erikoista ja kaikki tiedot ovat suurin piirtein sitä mitä pitääkin. En tiedä yhtään vaihtaria, kenellä opiskelijaviisumin käsittelyssä olisi kestänyt normaalioloissa muutamaa päivää pidempään, ja itsekin sain perjantaina lähetettyyn hakemukseen vastauksen heti maanantaina.

Ennen kuin tein lopullisen päätöksen vaihtoon hakemisesta, yksi suurimmista huolistani oli koko prosessin kuormittavuus. Olin kuullut paljon tarinoita siitä, millaisia kaikkia vastoinkäymisiä haun aikana voi tulla vastaan, ja vaikka ei tulisikaan, elämän siirtäminen puoleksi vuodeksi ulkomaille voi tuntua kaiken byrokratian ja sekoilun myötä älyttömän monimutkaiselta. Asunnon alivuokraaminen, vaihtokurssien valinta ja hyväksyttäminen, uuden asunnon hankinta sokkona, kielivaatimukset ja yksin uuteen maahan asettuminen… Ei siitä pääse mihinkään, että prosessi voi olla työläs ja tuskallinen. Oma kokemukseni on kuitenkin se, että hakuprosessiin saa ainakin Helsingin yliopiston tapauksessa paljon tukea, jos, ja kun sitä tarvitsee, ja myös kohdeyliopiston puolelta vastassa on yleensä kokonainen osasto ihmisiä, joiden työnä on auttaa maahan saapuvia vaihtareita. Yksin huoliensa kanssa tuskin siis jää. Lisäksi, vaihto-opiskelu on juuri niin palkitseva ja mieletön kokemus kuin kaikki kertovat, ja pelkästään vaihtohaun ja käytännön seikkojen hoitamisen rasittavuuden takia kaikesta tästä ei todellakaan kannata jäädä paitsi!

 

-Rilla

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply