Suomen suurin matkablogiyhteisö

Magneettinen Magnetic Island

Matkapäiväkirja jatkuu kuukauden jälkijunassa, mutta ei se mitään, palataan siihen mihin jäätiin.

Cairnsista lähdettiin tosiaan ensimmäiselle Greyhound-bussipassilla tehdylle etapille kohti Townsvilleä ja Magnetic Islandia. Kaikista kohteistamme odotin ehkäpä eniten juuri Magnetic Islandia ja sen tarjoamia mahdollisuuksia retkeilyyn ja erilaisten eläinten, kuten vallabien bongailuun. Cairnsista otettiin bussi siis Townsvilleen, sitten lautta Magnetic Islandin puolelle, ja vielä bussi hostellille. Saari on tosi pieni, mutta pahuksen mäkinen ja suosituimmat hostellit YHA ja Base sijaitsevat kumpikin turhan pitkän matkan päässä, jotta perille viitsisi kävellä. Varsinkaan jos mukana raahaa rinkkaa, 40 litrasta kassia, reppua ja ruokakasseja. Onneksi bussikyyti vei käytännössä hostellin pihalle asti.

Valitsin hostelliksi YHA:n Bungalow Bayn, jossa majoitus oli nimensä mukaisesti bungaloweissa. Hostelli sijaitsee muutaman sadan metrin päässä Horseshoe Bayn rannasta, eli aikalailla vastakkaisella puolella saarta lauttasatamaan nähden. Saapumisen jälkeen ei tarvinnut montaa hetkeä katsella ympärilleen ennen kuin olin jo valmis about muuttamaan hostelliin. Paikka oli rakennettu ihan mielettömän kivasti ikään kuin keskelle metsää camping-alueineen ja retkeilykeittiöineen ja luonto oli kaikkialla (onneksi pakettiin kuuluvia käärmeitä ja hämähäkkejä ei pahemmin näkynyt, heh). Kookaburrat lentelivät ympäriinsä, söin aamiaista vallabi seurassani ja toinen mokoma tuli illalla kurkkimaan terassimme viereen. Joka päivä parvi äänekkäitä sateenkaarenvärisiä pikkupapukaijoja (Australian rainbow lorikeet ehkä?) saapui hieman ennen neljää odottamaan päivittäistä ruokintahetkeä, johon vieraat saivat osallistua. Iltaisin oleskelualueen säkkituolien ympärillä koikkelehti hassun näköinen pitkäjalkainen utelias lintu. Hostellin yhteydessä on myös jonkinnäköinen koalien suojelualue, jossa vieraillessa pääsee pitämään koalaa sylissä, mitä en kyllä katso kovinkaan hyvällä koalojen ollessa kuitenkin villieläimiä, eikä mitään pehmoleluja.

Näiden hostellissa tavattujen tyyppien lisäksi päästiin näkemään pienenpieniä kalliokenguruja (rock wallaby), joita asuu Magnetic Islandilla Geoffrey Bayssa. Eniten vallabeja näkyy ilmeisesti aamunkoitteessa, mutta meillä oli tuuria vaikka kävimmekin paikalla keskellä päivää, sillä meitä tuli epäileväisesti tervehtimään yksi ystävä poikanen pussissaan. Ruuasta laumalla ei taida olla puutetta, sillä useimmat vievät mukanaan vallabeille ruokaa, mikä oikestaan ei ole lainkaan sallittua. Jos evästä kuitenkin vie mukanaan, on hyvä tarkistaa, mitä ruokia vallabeille voi antaa aiheuttamatta ongelmia tyyppien terveydelle.

Olin ennalta suunnitellut, että tekisimme muutaman eri kävelyretken saaren luonnonpuistossa, mutta en ollut näitä suunnitelmia tehdessä aivan ottanut huomioon sitä seikkaa, että lämpötila saattaa vaikuttaa yhden jos toisenkin intoon ja jaksamiseen vaeltelun suhteen. Myöskään keskipäivä ei ehkä ole kaikkein otollisin hetki lähteä kiipeämään mäkiä. Käveltiin läheltä hostellia lähtevä The Forts Walk ja meinasin kieltämättä tukehtua siihen kuumuuteen. Reitin varrella on hyvät mahdollisuudet nähdä koaloita lekottelemassa puissa, ja löydettiinkin lopulta kaksi kaveria, joista toinen ei näyttänyt ollenkaan arvostavan ihmisten pällistelyä. Matkan varrelta aukeava näkymä metsikköön oli välillä aika lohduton. Kuivuus oli mitä ilmeisimmin vaivannut saarta jo pitkän aikaa, sen verran karrelle kuivunutta puustoa näkyi ympärillä.

Yhtenä päivänä ostettiin päiväliput bussiin ja huristeltiin Picnic Bayhin saaren eteläkärkeen. Matkan varrella tsekattiin myös useampi upea ranta, joita yllätysyllätys löytyy lukemattomia tältäkin saarelta. Yksi suosituimpia aktiviteetteja Magnetic Islandilla on pienillä, melkein mopoautoiksi lukeutuvilla barbiavoautoilla ympäriinsä ajelu. Siihen me emme kuitenkaan tällä kertaa ryhtyneet. Autoja kuitenkin näkyi vähän kaikkialla ja epäilemättä ne ovat pahuksen kätevä keino tutkia saarta laajemminkin, vaikka koko saarta niillä ei voikaan kiertää pohjoisrannan ollessa lähinnä luonnonpuistoa.

Näin jälkeenkin päin ajateltuna sanoisin, että Magnetic Island kuului ehdottomasti suosikkikohteisiini tällä road tripilla. Vietettiin saarella kolme yötä, mutta muutama lisää ei olisi ollenkaan haitannut. Vähän viileämmillä keleillä retkeilyä voisi harrastaa enemmänkin ja pelkästään saaren lukuisten rantojen tsekkaamiseen voisi käyttää useamman päivän. Magnetic Island ei ehkä ole se kaikkein menevin paikka, mutta minulle sopi sen tunnelma kyllä erinomaisesti. Kolmen yön jälkeen meidän oli kuitenkin aika sanoa paikalle hyvästit ja siirtyä Townsvillen puolelle. Olin jossain mielenhäiriössä päättänyt, että Magnetic Islandin lautalta ei ole järkeä hypätä suoraan etelään vievän bussin kyytiin, minkä vuoksi olin varannut yhden yön Townsvillestä. No, paikkahan oli kuin aavekaupunki ja hostellin omistajakin akvaarioiden ympäröimässä pikku respassaan harvinaisen karmiva, joten en ehkä lämmöllä jää muistelemaan kyseistä paikkaa. Saatiin kuitenkin oma huone pilkkahintaan (wonder why…), mikä oli muuten ihan jees, mutta lämpötila kohosi siinä pätsissä varmaan viiteenkymmeneen. Jollei kuumuus olisi pitänyt hereillä niin yön ukkosmyrsky vähintäänkin teki työnsä sen suhteen. Ei muuten ollut kovinkaan virkeä olo viiden jälkeen aamulla kun piti lähteä tarpomaan bussipysäkille, josta matka jatkui kohti Airlie Beachia.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply