Riia was here

Sveitsissä on nyt sadonkorjuuaika

tiistai, 26 syyskuun, 2017

Viini on valmista

Tältä näyttää elämä sveitsiläisessä viinikylässä juuri nyt. Rypäleet ovat kypsyneet ja vihdoin on päästy sadonkorjuuseen. Loppukesä on ollut aika sateinen ja sadonkorjuuseen pääsyä on jouduttu odottelemaan. Jotkut viljelijät ovat aloitelleet jo pikkuhiljaa aiemminkin, mutta toden teolla hommaan tartuttiin vasta viime viikonloppuna.

Työt alkavat aikaisin aamulla. Viininkorjuukoneiden murinaa ja pörinää aamukuudelta makuuhuoneen ikkunan alla voisi varmaan verrata Suomen oloissa yli-innokkaana aamua aloittavaan lehtipuhaltimeen tai pilkkopimeässä töihinsä tarttuvaan lumilinkoon. Mutta en valita, sen verran mielenkiintoista seurailtavaa tämä on. En tiedä noiden metelilaitteiden virallista nimeä, mutta ihan tavallisia traktoreita ne eivät ole. Olen jonkinlainen viini-intoilija, mutta viljelyasioissa täysi maallikko, joten kaikenlainen sadonkorjuuseen liittyvä tekeminen on tietenkin mielestäni jännittävää. Seuraan silmä tarkkana kylän touhuja aina kun olen paikalla.

Luinsin kylä on yksi Sveitsin La Côte -viinialueen keskuksista. Takana näkyy Genevenjärvi
ja sen takana Ranskan puolella sijaitseva Mont Blanc, joka säilyy valkohuippuisena ympäri vuoden. Täällä viljeltävät rypäleet ovat pääosin valkoista chasselas-lajiketta.

Pörräävä viinikone sahaa jyrkkiä viljelmiä ylös-alas. En tarkalleen tiedä mikä se on ja mitä se tekee, ehkä jonain päivänä rohkaistun ikkunan takaa lähempään tutustumiseen.

Viini korjataan edelleen osittain käsin. Tien varrella näkyy tauolle lähteneen korjuuseurueen välineitä: vanhanajan punotut korit ja puiset selkäreput on korvattu muovisilla versioilla, mutta täysin koneellisesti näitä töitä ei 2000-luvullakaan hoideta.

Sveitsin syksyyn kuuluvat myös koreat lehmät. Vuoristolehmät laiduntavat eri korkeuksilla vuodenajan mukaan. Kesällä jopa parissa kilometrissä tai korkeammalla. Syksyllä ne tuodaan takaisin laaksoon, jossa lämpöä riittää vielä hyvän aikaa. Siirtymä vuorilta tapahtuu juhlallisena kulkueena, tietenkin kukkaseppelein koristeltuna. Tapahtuma on ranskankielisella alueella nimeltään désalpe, tämä kuva Charmeyn kylästä viime lauantailta.

Kukkapäisestä lehmäkulkueesta löytyy muuten blogin Facebook-sivulta hauska video, käykää kurkistamassa!

9 Kommenttia

Lennossa

Tiedän mitä teit tänä kesänä

sunnuntai, 24 syyskuun, 2017

Punavuoresta Andorraan ja takaisin

Tämän kesän lomat jäivät lyhyiksi, mutta ne tuli vietettyä sitäkin tehokkaammin. Tuoreena yrittäjänä en ihan hirveän moneksi viikoksi raaskinut poistua sorvin ääreltä, mutta matkailemattomuutta se ei suinkaan tarkoita. Läppäri on kätevä keksintö.

Pariin viime kuukauteen on mahtunut paitsi rauhallisia viikkoja Punavuoressa, myös roadtrippausta Saksan Romantische Straßella, paljon Alppeja Sveitsissä, Pyreneiden kivisiä huippuja Andorrassa, monta pientä piipahdusta Ranskan puolella ja vähän jopa rantaelämääkin Espanjan auringossa. Niin ja vilaus Itävaltaa, mutta se taisi olla noin puolituntinen, joten en laskisi suureksi meriitiksi tällä listalla.

Varsinaista lomaa pidin vain pari viikkoa ja se meni Andorra-Katalonia -akselilla. Ensin viisi päivää Andorrassa, sitten pitkä viikonloppu paahtavan kuumassa Barcelonassa ja lopuksi viikko huvilalomailua Costa Bravalla Blanesissa. Barcelonan terroristi-isku ei ihan osunut kohdallemme kaupungissa, mutta monella päivällä se ei mennyt ohitse. Kieltämättä uutisia tuli seurattua tavallista kiinnostuneempana kun juuri oli itsekin tallannut samoja katuja.

Tämän postauksen pääkuvasta voisi ehkä päätellä Costa Bravan -keikkamme olleen lapsiperhelomailua, mutta ei… kaikki osallistujat yli kolmekymppisiä. Uskomatonta, minkä lapsekkaan innon muutama allaslelu voi herättää. Olivat nimittäin ahkerassa käytössä. Tässä muutamia poimintoja lomaviikkojen muusta saldosta. Ruoka on tärkeää, joten aloitetaan ruoasta.

La Riba -ravintola on vakkarini Gironassa. Aina kun olen kaupungissa, syön täällä. Eli tähän mennessä kahdesti. Molemmilta kerroilta arvosana erinomainen plus. Sijainti Placa Independencia eli aivan joen kupeessa vanhassakaupungissa.

Katsokaa näitä! Barcelonassa on mahdoton jäädä nälkäiseksi. Paitsi hmm, niin pääsi itse asiassa kertaalleen käymään, kun illallisristeilyn gluteeniton valikoima oli olematon. Tilanne saatiin onneksi paikattua risteilynjälkeisellä risotolla.

Katalonian lippu liehuu Gironalaisen talon katolla, kuten hyvin monessa muussakin paikassa näillä seuduin. Itsenäisyysaate on vahva ja kannattajat pitävät äänensä kuuluvilla. Kiinnostavaa nähdä syksyn vaalitulos – jos vaaleihin saakka päästään.

Blanesin rantakatu näyttää juuri siltä, miltä Costa Bravan rantakadut näyttävät. Leveä ranta, korkeat palmut. Snorklausretki Blanesista käsin oli yksi loman hauskimmista kokemuksista.

Figueresin Dali-museo on yksi Costa Bravan kiinnostavimmista kulttuurikohteista. Olitpa Dalista mitä mieltä tahansa, kannattaa niellä ennakkoluulonsa ja käydä tsekkaamassa. Niin minäkin tein ja kuvani Dalista muuttui aika paljon.

Nämäkin hontelot pikkuelefantit asuvat Dali-museossa.

Seepra ei pääse raidoistaan

Elefanteista seeproihin. Matkailualalla työ ja loma kulkevat usein käsi kädessä joko tarkoituksella tai vahingossa. Usein siten, ettei sitä oikein edes huomaakaan. Virallisen loman aikana pysyin tietokoneesta kaukana, mutta sen jälkeen naputtelin Costa Bravasta kohdeoppaan myös Rantapallolle. Kannattaa siis vilkaista tuonne toimituksen puolelle osoitteeseen www.rantapallo.fi/espanja/costa-brava, jos seutu ja laajemmat vinkit Costa Bravalla lomailuun kiinnostavat.

Niin, ja jos mietitte, mitä kaikkea muuta nykyisin puuhailen – tosiaan tuon oman firmani kautta teen edelleen aika paljon matkailuaiheista sisällöntuotantoa sekä markkinointiprojekteja, mutta myös esimerkiksi tätä: www.gluteenittomatreseptit.fi. Vielä kaukana valmiista, mutta jo hyvässä porskeessa ja aiheena selvästi ajankohtainen. Ja herkullinen.

0 Kommenttia

Saksa

Matkalla erilaiseen juhannukseen

torstai, 22 kesäkuun, 2017

Mitä juhannuksena kuuluu tehdä?

Terveisiä satamasta. Täällä odotellaan M/S Finnstarin lähtöä kohti hieman epäperinteistä juhannusta.

Suomalaiset ovat harvassa asiassa niin yksimielisiä kuin juhannuksen vietossa. Mökille on päästävä. Tarvitaan sauna, tarvitaan makkaraa, tarvitaan olutta ja uimassa on pakko käydä – järvi tai meri sopii kumpi tahansa. Onkimisesta plussaa, juhannustaioista vielä enemmän. Mansikkakakku kruunaa kaiken. Kokko poltetaan vaikka salaa.

Ihania asioita kaikkineen. Minäkin pidän mansikkakakusta ja juhannuskokko on komeaa katseltavaa. En kuitenkaan suhtaudu asiaan kovin ehdottomasti, mistä kielii sekin, mitä tänään parhaillaan tapahtuu. Olemme juuri nyt matkalla kohti Saksan Travemündeä. Vietämme keskikesää jo toisena peräkkäisenä vuotena siten, että juhannus kuluu Itämeren aalloilla Finnlinesin hyvässä huomassa. Viime vuonna lähtöpäivä oli juhannusaatto, tällä kertaa aatonaatto. Parhaillaan odotellaan satamassa laivan lähtöä.

Miksi näin, miksi lähteä Suomesta juuri keskellä kauneinta kesää? Tavallaan se onkin hieman nurinkurista. Yksi syy on varmasti se, että sekä minä että mieheni olemme kumpikin vuorollamme olleet niin monta vuotta Suomesta poissa, että juhannus ja vappu ehtivät menettää ns. pakkojuhlan luonteensa. Kun ympärillä kukaan muu ei niitä juhli, niin itsekin vähitellen lakkaa kaipaamasta vappupalloja ja unohtaa, että juhannusaattona ei kannata yrittää tavoitella ketään. Nykyisin ajattelen, että molempia näistä on mukava juhlia jos sattuu olemaan silloin Suomessa, mutta kumpikaan ei tunnu enää mitenkään välttämättömältä.

Juhannuksessa on erikoista – ja jollain tavoin sympaattista – mielestäni se, kuinka yksimielisesti koko maa pysähtyy lähes neljäksi päiväksi. Juhannusta edeltävällä viikolla jo keskiviikko on monella puolitehoinen ja viimeistään torstai-iltapäivällä työsähköposti hiljenee. Jokainen, joka suinkin voi, poistuu toimistolta pian puolenpäivän jälkeen. Mikäs siinä. Tässä kiireisessä maailmassa tekee hyvää välillä jarruttaa ja ottaa hengähdysaikaa. Kukin voisi tehdä sen oma-aloitteisesti milloin tahansa, mutta suomalaisten tapa on hoitaa asia tehokkaasti yhteisellä sanattomalla päätöksellä. Vaikka sitten räntäsateessa! Vuoden pisimmistä päivistä kannattaa ottaa kaikki irti.

Laivaan nousua odotellessamme ukkosti ja satoi kaatamalla. Siksi postauksen kuvana viime vuoden juhannusviikonlopun kuva autobaanalta, samaiselta joka nytkin odottaa kun pääsemme Saksan päähän. Keski-Euroopassa on juuri nyt hurja helle.

Ihanaa juhannusta kaikille. Toivottavasti sää suosii ja aurinko kurkistaa Suomessakin pilvipeitteen takaa. Kiinnostaisi muuten kuulla muiden ulkomailla pitkään asuneiden (tai vieläkin asuvien) kokemuksia juhannuksen vietosta! Kaipaatko vai etkö kaipaa?

Klikkaa tästä Riia was here seurantaan myös Facebookissa

1 Kommentti

Sveitsi

IGTT: Murmelit ovat tärkeitä – yhdeksän kuvaa Alpeilta

torstai, 1 kesäkuun, 2017

Tänään vien teidät vuorille!

Instagram Travel Thursdayn kunniaksi kurkistus toiseen elämääni ja muutama maisema Sveitsistä. Alhaalta Alppien juurelta pitää tietenkin säännöllisesti päästä vaihtamaan perspektiiviä ja haukkaamaan vuoristoilmaa vähän korkeampaan ilmanalaan, joten valitsin tähän koosteeseen otoksia muutamilta korkeimmilta huipuilta, joilla viimeisen noin vuoden aikana olen käynyt. Aaaaah. En ole mestarikuvaaja, mutta oma mieleni täyttyy vapaudesta ja auringosta kun katson näitä kuvia ja ajattelen noiden vuoristopäivien tunnelmaa. Tervetuloa Sveitsiin, täällä lehmänkellot soivat ja juusto sulaa.

1. Murmeleita

Murmelit ovat tärkeitä, joten aloitetaan murmeleista. Rochers de Naye, 2042 m. Alemmassa kuvassa alhaalla laaksossa häämöttää Genevenjärvi ja Montreux. Rochers de Naye on yksi lempihuipuistani tällä seudulla. Ylös pääsee kätevästi aloittamalla hammasratasjunalla Montreux’n asemalta. Tälle vuorelle voi mennä ihan vain turistimielessä ja visiitin ei tarvitse olla mikään koko päivän hikiretki.

Rochers-de-Naye. Marmottes Paradis, murmeliparatiisi! ??

A post shared by Riikka Krenn (@riikkakrenn) on Jul 3, 2016 at 6:47am PDT

Murmelien bongaaminen Alpeilla ei ole aivan helppoa. Onneaan voi kokeilla esimerkiksi Rochers de Nayen rinteillä Montreux'n kupeessa. ⛰??? #marmotte #murmeli #rochersdenaye #suisse #alpit #alps #swisslife #switzerland #travelgram #instatravel #suisseromande #wanderlust #lifewelltravelled #lifewelllived #sveitsiviikko #vuorilla #mountains #alpenliebe #alpensonne #alpensommer #montreux

A post shared by Riikka Krenn (@riikkakrenn) on Jul 26, 2016 at 1:15am PDT

2. Aurinkoa

Seuraavaksi La Berneuse, 2048 m. Aurinkotuolissa Alpeilla. Vuoristoretken suunnittelun henkilökohtainen askeleeni numero yksi: varmista, että tulossa on aurinkoinen päivä. Askel numero kaksi: eväät. Kolme: matkaan. No ookoo, ei se ehkä ihan joka kerta näin helppoa ole. Usein kaikkein vaikein vaihe on päättää, minne mennä. Usein vielä lähtöaamuna istumme aamukahvin ääressä sohvalla ja selaamme kuumeisesti karttoja, nettiä ja sääennusteita.

Alpit ja aurinkotuoli. La Berneuse, 2048 m. ☀️

A post shared by Riikka Krenn (@riikkakrenn) on Dec 27, 2016 at 7:39am PST

Über den Wolken. La Berneuse, 2048 m. #laberneuse #leysin #alpspitze #mountains #lacleman #genfersee #lakegeneva #instatravel #travelgram #swisspics #swisslife #alppitalvi #alpit #auringossa #travellife #suisse #swissalps #sun #instapassport #travel #swissmade #myswitzerland

A post shared by Riikka Krenn (@riikkakrenn) on Dec 27, 2016 at 7:47am PST

3. Matterhorn

Kaksi edellistä kohdetta olivat Vaudin kantonista, mutta nyt hypätään Valaisin puolelle. Tai oikeastaan nyt voisi sanoa saksaksi Wallisin, sillä tässä ollaan sellaisella vuorella, jossa pääkieli on saksa. Vietimme viime vuodenvaihteen reilun parin kilometrin korkeudessa. Eggishorn, 2869 m ja Fiescheralp, 2212 m. Kun oikein tarkkaan katsoo, tuolla tämän sarjan kolmannessa kuvassa näkyy myös Matterhorn. Se on tuo pieni mutta terävä yksittäinen nypylä kahden isomman välissä – nelikilometriseksi ei uskoisi.

Eggishorn ??#alps #suisse #sveitsi #swisslife #swissalps #swisspics #alpit #vuorilla #travelgram #instatravel #instapassport #travellife #switzerlandwonderland #swissmade #travel #snow #achtung

A post shared by Riikka Krenn (@riikkakrenn) on Dec 31, 2016 at 7:26am PST

Eggishorn 2869 m. ?

A post shared by Riikka Krenn (@riikkakrenn) on Dec 31, 2016 at 5:41am PST

Matterhornblick ?? #swissalps #travel #fiescheralp #matterhorn #alpeilla #swissmade #swisspics #switzerlandwonderland #suisse #valais #wallis #instapassport #instatravel #travelgram #travellife #myswitzerland #visitswitzerland #snow #ski #mountains #wintersun #snowday #auringossa #alppimökki #ihanaa

A post shared by Riikka Krenn (@riikkakrenn) on Jan 1, 2017 at 9:51am PST

4. Narsisseja

Takaisin Suisse Romandeen. Tässä ollaan nousemassa narsissipolun eli Chemin des Narcisses -nimisen haikin aloituspisteeseen. Sveitsin vaellusreitit ovat todella hyvin merkittyjä ja dokumentoituja. Esimerkiksi sivustolta Wanderland.ch löytää hyviä ideoita ja reittikarttoja. Les Avants – Sonloup, 1184 m.

Yli sata vuotta vanha rata: rakennettu vuonna 1910. Matkaa on 531 m ja vauhti huimat 1,8 m/s. Tämän funikulaarin erikoisuus on se, että yläasemalla kuka vain voi kurkistaa konehuoneeseen. #lesavants #sonloup #funiculaire #funicular #sveitsiviikko #alps #alpensommer #alpenliebe #alpensonne #switzerland #suisse #vaud #montreux #lacleman #mountains #alppielämää #travelgram #instatravel

A post shared by Riikka Krenn (@riikkakrenn) on Jul 31, 2016 at 1:42pm PDT

5. Yksi kuva naapurista

Sveitsi-otosten joukkoon mahtunee myös yksi vuori naapurin puolelta: Aiguille du Midi, Chamonix, 3842 m. Tämä on minun ”olen vuorella!” -ilmeeni. Aiguille du Midin erikoisuus on lasilaatikko, jossa pääsee seisomaan ns. tyhjän päällä noin kilometrin korkeudessa. Siitä en ole postannut instaan yhtään kuvaa, ehkäpä siitä syystä, että siellä kilometrin korkeudessa keikkuessaan ei ole ihan helppo keskittyä valokuvaamiseen.