Viikonloppu Helsingissä

Mikäs onkaan parempi keino piristää tätä pimeintä ja synkintä vuodenaikaa, kuin viikonlopun mittainen kaupunkiloma koto-Suomessa! Tällaisella irtiotolle onkin jo keksitty termi: ”Staycation”. Staycationin voi viettää ihan omassa kotikaupungissa turistiksi asettuen ja nähtävyyksi kierrellen. Meillä on kuitenkin ollut jo joitain vuosia tapana ottaa loka-marraskuussa kiireiden keskelle viikonloppuloma Helsinkiin. Turusta pääkaupunkiinhan matkaa näppärästi parissa tunnissa. Me körötimme matkan nyt Onnibussilla, johon onnistuimme kerrankin saamaan oikeasti ne 2 euron liput! 

 

Majoittumispaikkamme oli Bulevardin Klaus K-hotelli, joka oli perinteikkyydestä huolimatta itselleni uusi tuttavuus. Kävi vielä sellainen mäihä, että tarjoushintaan varattu huoneemme (110e) oli jostain syystä vaihdettu sviittiin! Huoneen oven avatessamme odotti siis melkoinen yllätys, kun saimmekin tavallisen huoneen sijaan supertilavan, värikkäillä seinämaalauksilla koristellun Taidesviitin. Taidesviittejä on hotellissa ilmeisesti muutama, tämän ”Tivoli”-huoneen suunnittelusta oli vastannut Katja Tukiainen. Hotellin palveluista on muutenkin vain hyvää sanottavaa; asiakaspalvelu hoidettiin ystävällisesti, kaikki tilat oli viihtyisiä ja siistejä ja aamupala oikein maukas. Sijainti hotellille on tietenkin erinomainen, varsinkin jos Punavuoren trendikkäät ravintolat ja illanviettopaikat kiinnostaa.

 

Aktiviteetteina meillä oli viikonlopulle osuneille Lakritsi- ja salmiakkifestivaaleille suuntaaminen, sekä tietenkin se Amos Rex. Lakritsifestivaalit oli hauska tapahtuma Helsingin Vanhassa Satamassa. Festivaaleilla sai maistella reilusti eri salmiakki- ja lakritsikarkkeja, ihailla niistä tehtyä taideteoksia, osallistua erään uutuustuotteen testimaisteluun tai osallistua työpajoihin. Erikoisempia makuelämyksiäkin oli tarjolla, näihin lukeutuivat mm. nestemäinen salmiakki, salmiakkijauheellapäällystetyt hyönteiset, Aura-juusto -jäätelö ja lakritsi-olut. Pakko ihmetellä muuten tuota hyönteisten syömiseen liittyvää asiaa: Meillä meni kotona ihan hyvin alas sellainen sirkkajauheesta tehty kastike, kun sitä hyönteistä ei siinä nähnyt mutta miten sitten taas tuollaisen kokonaisen sirkan/madon syöminen saattoi tuntua niiiin ällöttävältä…?

 

 

 

Sunnuntaina vuorossa oli sitten Amos rex, jonne pääsimme sisälle 45 min. jonottamisen jälkeen. Turhauttavaa joo, mutta samalla sisäinen kulttuuri-ihmiseni ei voinut olla iloitsematta siitä, että suomalaiset oikeasti jonottivat pakkasessa museoon. Olisi muuten hyvä liikeidea laittaa tuohon jonottajille pystyyn kahvin tai lämpimän mehun myyntiä…  ? Positiivinen yllätys koettiin myös hinnoittelun osalta, sillä alle 30-vuotiaille lippu kustantaa vain 5e (norm. 18e)! Vielä jossain voi kokea itsensä nuoreksi ? Museon näyttely oli vaikuttava ja moderni, aivan kuin olimme kuulleetkin. Mielestäni kyseessä oli enemmänkin kokonaisvaltainen elämys, kuin museo. Haluan säilyttää pienen jännityksen niille, jotka eivät ole vielä paikkaa kokeneet. Ideana kuitenkin tiivistetysti on, että museokävijät luovat yhdessä erästä teosta ja vaikuttavat siinä nähtäviin väreihin ja liikkeisiin. Teknologia ja interaktiivisuus ovat keskeisessä osassa.

 

 

 

Ruuan puolelta meillä meni testaukseen ne kuuluisat Skifferin liuskat. Olihan ne herkullisia joo, mutta edelleenkin oltiin molemmat sitä mieltä, että Turun ravintolatarjonta pesee hinta-laatu suhteeltaan Helsingin mennen tullen. Ei olllut Skifferistä siis Niskan tai Tintån pizzojen voittajaksi. Illanvietto jatkui Liberty or Death -baarissa niin ikään lähellä hotellia. Baari on salakapakkahenkeen piilotettu aika hyvin ulkoapäin. Sisältä pieni ja ahdas baari henkii yksityiskohtia myöten ensimmäisen maailmansodan aikaista tunnelmaa, tiskin takana heiluvat ammattitaitoiset baarimestarit. Baarissa on todella vihkiydytty cocktailien tekoon, jokaisella drinkillä on oma tarinansa ja lista vaihtuu aika ajoin. Pöytiin tarjoilu ja tarjoilijan asiantunteva palvelu juomia koskien kruunasivat kokemuksen.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply