Pieni pala sydämestä jäi Sarajevoon

 

Kroatian rajan ylitettyämme Bosnia & Hertzegovina otti meidät vastaan ränsistyine pikkukylineen ja mutkittelevine vuoristoteineen.  Tyhjää maaseutua riitti vaikka millä mitalla, toisinaan ohitimme raunioituneita taloja tai bensa-aseman, joka näytti muinaismuistolta suoraan 60-luvulta.

Varsinainen kohteemme oli Mostarin kaupunki, mutta menomatkalla sinne koukkasimme Kravicen vesiputouksien kautta. Kravicessa oli jonkin verran matkakohteen tuntua, sillä alueella oli laaja parkkialue ja sen jälkeen sisäänpääsymaksu. Jotenkin kummasti tuntui mieltä lämmittävämmältä maksaa nähtävyydestä Bosnian puolella kuin kiiltokuvamaisessa Dubrovnikissa, josta kerroin viime postauksessa.

Kravicen putoukset oli kaunis paikka, suloinen vehreä keidas keskellä muutoin autiota maaseutua. Pieni pulahdus viileään veteen teki hyvää paahtavassa helteessä. Ei ehkä ihan Kroatian satumaisten luonnonpuistojen vertainen luontokohde, mutta aivan hyvä meille.

Mostar ja The Silta

Illansuussa saavuimme vihdoin Mostariin. Mostar on tunnettu Stari Most-sillastaan, jota kaikki (myös me) tuntuvat tulevan sinne katsomaan, ja jonka ympärille kaupunki on oikeastaan rakennettu. Silta ei ole pelkästään silmää hivelevä arkkitehtuurinen komistus, vaan sillä on vahva merkitys monikansallisuuden ja rauhan symbolina. Silta on alunperin rakennettu 1500-luvulla, pommitettu alas vuonna 1993 ja sittemmin kunnostettu uudelleen. Se on yhdistänyt eri kansojen asuttamia Itä- ja Länsi-Mostaria.

Koko Mostarin kaupunki on sodan runtelema ja kaupunkikuva hieman erikoinen uusien kunnostettujen talojen noustessa lyhistymispisteessä olevien raunioiden viereen. Luodinreikiä tai pommitettuja rakennuksia ei ole mitenkään erikseen täällä merkitty, sillä niitä on kaikkialla, minne silmä osuu. Kaupungin ulkopuolelle merkitsemättömille poluille ei ole suotavaa lähteä kävelemään, sillä maastossa voi edelleen olla miinoja. Sillan ympäristössä on kojumyyjiä ja ravintoloita ja varsinkin ilta-aikaan keskusta on aika vilkas. Tosin sen verran pieni kaupunki on kyseessä, että yksi päivä riittää tutustumiseen varsin hyvin.

Mostarissa majoituimme erään ihanan mamman yläkerrassa, en harmikseni nyt enää muista hänen nimeään. Mamma puhui paljon ja esitteli innolla meille kaupunkia pienen kävelykierroksenkin verran, vaikka mitään yhteistä kieltä meillä ei kylläkään ollut. Seuraavana aamuna maksoimme keittiön pöydälle hävettävän pienen summan ja lähdimme kiitellen kohti maan pääkaupunkia.

Sarajevo – ”Where East meets West”

Sarajevo onkin jo isomman tuntuinen kaupunki, sillä siellä asuu puoli miljoonaa asukasta. Sarajevoa luonnehditaan idän ja lännen kohtauspaikaksi ja eri kulttuurien sulatusuuniksi. Me satuimme erittäin karismaattisen oppaan pitämälle kävelykierrokselle, hänen sanojensa mukaan ihmiset ympäri maailmaa käyvät ihmettelemässä Sarajevoa, jossa niin monet eri kulttuurit ja uskonnot elävät sulassa sovussa. Kirkot, moskeijat, synagogat ja ortodoksiset kirkot sijaitsevat vierekkäin.

Itse ihastuin Sarajevoon aivan täysin. Siellä vallitsi jotenkin tietynlainen tunnelma, jota on vaikea edes selittää. Ihmiset ovat niin sydämellisiä, kohteliaita ja silminnähden ylpeitä omasta maastaan. Kaikki yli 30-vuotiaat asukkaat ovat kokeneet kaupungin neljä vuotta kestäneen piirityksen ja ovat näin ollen käveleviä historian tietokirjoja oman kokemuksensa kautta. Kaupunki on niin täynnä surua ja traagisuutta, mutta silti uudelleenrakentamisen riemua ja toivoa. Me ehdimme vain hetkeksi istahtaa puiston penkille tutkimaan karttaa, kun eräs nainen tuli kysymään ”Voinko auttaa jotenkin? Haluatteko että kerron teille jotain?” Nainen kertoi, että olimme parhaillaan lasten hautausmaalla. Hautausmaalla, jossa nyt lapset leikkivät iloisesti kiljahdellen ja aikuiset istuivat syömässä eväitä.

Valitettavasti hautausmaita on Sarajevossa joka kulman takana. Sen lisäksi sodasta muistuttavat ”Sarajevon ruusut”, eli paikat, joihin kranaatti on osunut, ja jonka jäljet on nyt maalattu punaisella. Usean tällaisen paikan vieressä on muistolaatta, jossa kerrotaan paikalla menehtyneiden nimet.

Sarajevossa on tietenkin yleisen maagisen tunnelman lisäksi useita nähtävyyksiä, jotka varsinkin historiasta kiinnostuneen kannattaa kiertää. Kuuluisten ”Sarajevon laukauksien” paikka on merkitty ja ostoskadun päässä palaa ”Ikuinen liekki”. Todellisille uskalikoille tarjolla on hieman kaupungin ulkopuolella ”Tunnelimuseo”.

Viimeisenä iltana kipusimme kukkulalle katsomaan auringonlaskua. Tänne nuoria oli kokoontunut jonkun verran istuskelemaan ja retkeilemään ja niin klisestä kuin se onkin, joku soitti kitaraa. Sieltä katselimme kun pikkuhiljaa vastakohtien kaupunki muuttui kirkkaasta punertavaksi, sitten sinertävän harmaaksi ja lopulta pimeäksi. Tämä on kaupunki, josta ei voi kertoa kuvin tai sanoin. Se täytyy kokea itse.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

27 Comments

  • Reply sailaway 30.9.2018 at 21:37

    Olipa hauska lukea, sillä olen tänä kesänä käynyt tismalleen samoissa paikoissa 🙂 Sarajevo kyllä yllätti, miten monien eri uskontojen ja kulttuurien risteys tuo kaupunki onkaan. Ja omalla tavallaan niin kaunis.
    Ihania kuvia! 🙂

    • Reply sannimaarit 4.10.2018 at 09:38

      Kiitos kommentista ? Vielä kauniimpana jäi muistoihin, kuin mitä pystyy kuvista välittämään ?

  • Reply heidi 1.10.2018 at 08:52

    Siis mikä onnen tunne läikähti sydämessä tätä lukiessa. Oltiin viime vuonna Sarajaevossa ja rakastuin niin täysillä! Olin pitkään haaveillut pääseväni sinne ja sitten kun se tapahtui, oli kaupunki kaikkea mitä toivoinkin ja enemmän 🙂 Oltiin Sarajevossa useampi päivä, joten ehdittiin tutusta myös ns. lähiöalueisiin, ja sekös vasta kasvatti ihastusta kaupunkiin. Voi että, kunpa pääsisi taas takaisin!

    • Reply sannimaarit 4.10.2018 at 09:39

      Oi että, itsellekin jäi olo, että olisipa ollut enemmän aikaa tuolla ja mahdollisuus tutustua muuhunkin kuin keskustaan!

  • Reply Sisko / Hieman_vino 1.10.2018 at 11:16

    Kuvailit todella kauniisti Sarajevoa. Se sai minut haluamaan sinne! 🙂

    • Reply sannimaarit 4.10.2018 at 09:40

      Kiitos kommentista ? Iso suositus, sinne kannattaa mennä!

  • Reply Pirkko / Meriharakka 1.10.2018 at 12:58

    Juuri olen julkaissut parikin juttua Sarajevosta ja tosiaan, hyvässä ja pahassa, Sarajevoa on vaikea unohtaa! Ehkä haluat lukaista meidänkin juttumme kaupungista – kävimme myös Tunneli-museossa ja War Hostelissa.
    https://meriharakka.net/tag/sarajevo/

    • Reply sannimaarit 4.10.2018 at 09:41

      Totta, hyvin sanottu! Kävinkin lukemassa, olet tosi tarkkaan ja mielenkiintoisesti kirjoittanut! ?

  • Reply Outi / Maa Quzuu 5.10.2018 at 14:30

    Sarajevo kiinnostaa kyllä historiansa puolesta erityisen paljon. Ja kuten sanoit, ne paikat pitää kokea itse! Taas yksi kohde siis omalle matkalistalleni. Kiitos!

    • Reply sannimaarit 7.10.2018 at 08:30

      Kiitos kommentista, hyvä jos sait vinkin! ?

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 5.10.2018 at 17:54

    En ole koskaan käynyt Sarajevossa, mutta palo Bosnia & Herzegovinaan tutustumiseen jäi, kun kävimme siellä päiväretkellä. Hienosti kuvasit Sarajevon tunnelmaa, vähän samanlaista haikeaa tunnelmaa oli mielestäni Mostarissa.

    • Reply sannimaarit 7.10.2018 at 08:31

      Totta, samanlaista tunnelmaa noissa. Sarajevo vaan isompi kaupunki ja nähtävää ja tutkittavaa riittää useammaksi päiväksi6

  • Reply Eeva /Eevagamunda-blogi 6.10.2018 at 07:32

    Sarajevo on jäänyt kyllä mieleen yhtenä mielenkiintoisimmista kaupungeista. Ainakin tämän vuosikymmenen alussa siellä vallitsi jotenkin kaihoisa tunnelma. Hautakivet olympiastadionilla piirtyivät ikuisesti mieleen.

    • Reply sannimaarit 7.10.2018 at 08:32

      Kyllä, juurikin näin, samat tunnelmat!

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA 6.10.2018 at 08:37

    ”esitteli innolla meille kaupunkia pienen kävelykierroksenkin verran, vaikka mitään yhteistä kieltä meillä ei kylläkään ollut” – Voi <3 Tulee mieleen muutamakin mamma matkojen varrelta, joiden suu on käynyt ja kädet viittoneet, mutta yhteistä kieltä ei ole ollut. Hyvin silti ollaan selvitty ja yleensä jopa ymmärretty, mitä yritetään meille kertoa.

    • Reply sannimaarit 7.10.2018 at 08:35

      Juu näitä on tullut vastaan ? Osatappa kaikkia maailman kieliä, niin elämö helpottuisi… Mutta tosiaan kyllä sitä aina kummasti jotain sieltä ymmärtääkin ?

  • Reply Suvi / Suvin matkassa 6.10.2018 at 08:50

    Todella hienosti kirjoitettu juttu! Sarajevo on itselläni vielä kokematta, mutta joku päivä sinnekin varmasti matka vie..

    • Reply sannimaarit 7.10.2018 at 08:35

      Kiitos kommentistasi! ?

  • Reply Merja / Merjan matkassa 6.10.2018 at 13:12

    Tämä postaus tuli hyvään saumaan, kun Sarajevon matka on ollut ajatuksissa. Reissu jäänee ensi kesään, mutta ahmin kaikki kirjoitukset jotka siitä löydän.

    • Reply sannimaarit 7.10.2018 at 08:36

      Noniin, hyvä jos tuli vinkkiä ?

  • Reply Travelloverin Annika 6.10.2018 at 16:24

    Olen muutaman kerran suhaillut Balkanilla, mutta pitäisi palata ajan kanssa uudelleen. Mostarin silta on nähty, mutta Sarajevo epäilemättä olisi näkemisen arvoinen. Itä-Eurooppa alkaa nousta matkailualueena voimaakkasti, joten pitäisi mennä ylipäätään vielä nyt, kun siellä ei vielä kaikkea ole uhrattu turismille. Krääsämyyntiä kun kuviesi perusteella kuitenkin on jo enemmän kuin tarpeeksi.

    • Reply sannimaarit 7.10.2018 at 08:43

      Totta, juurikin näin!

  • Reply Anna K. 6.10.2018 at 23:03

    Näyttipä Sarajevo yllättävän eksoottiselta kuvissa ja mielenkiintoiselta. Tuntemattomien ystävällisyys hämmästyttää ja ilahduttaa. Lasten hautausmaa nosti ihon kananlihalle, samoin granaattien jäljet.

    • Reply sannimaarit 7.10.2018 at 08:43

      Paljon kiitos kommentistasi! ?

  • Reply mamatravel 16.10.2018 at 21:26

    Voi mikä matkakuume tästä kirjoituksesta heräsi! Tosi hienosti kirjoitettu ja kauniit kuvat!

    • Reply sannimaarit 17.10.2018 at 08:41

      Voi kiitos kommentista! ?

  • Reply Piyya 27.10.2018 at 15:13

    Ihana kirjoitus ja kuvaus Sarajevosta. Sarajevo on vielä näkemättä mutta uskon vakaasti suuntaavani vielä sinne jonakin päivänä. Kaikki Balkanin pääkaupungit ja muutamat muutkin kaupungit kiinnostaa.
    Hautausmaa ja kranaatinisku paikat saa vedet silmiini ja tulee olemaan vaikeaa nähdä ne paikan päällä. Sota ja kertomukset tuli hyvin lähelle minua aikanaan työn kautta.

  • Leave a Reply