Matkailuaiheiset kirjat 2: Islantilainen voittaa aina

Missä maassa….

– ei ole lainkaan junaratoja

– ei ole lainkaan rajanaapurimaita

– tapahtuu murhatapauksia 1-2 vuodessa

– ei ole sukunimiä käytössä

– lampaita löytyy enemmän kuin asukkaita

– presidentti saattaa kävellä kadulla vastaan ja kutsua kahville

– on kehitetty deittisovellus, jolla voi tarkistaa kuinka läheistä sukua on treffikumppanilleen

– voidaan järjestää ”geenibileet” mikäli avioituu ulkomaalaisen kanssa ja näin ollen rikastuttaa kansan geeniperimää

 

Ehkä otsikostakin saattoi jo päätellä, että kyseinen maa on tosiaan Islanti. Maahan liittyy monta erikoista faktaa, joihin itse tutustuin tässä esiteltävän kirjan luettuani. Tänään esittelyssä on siis Satu Rämön kirja: ”Islantilainen voittaa aina – elämää hurmaavien harjojen maassa”. Kirja on vahvasti kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva, sillä hän on itse asunut Islannissa vuodesta 2003 lähtien. Satu Rämö muutti aikanaan Islantiin ensin vaihto-oppilaaksi ja on sittemmin perustanut perheen sinne. Satu kirjoittaa myös hersyvän hauskaa Salamatkustaja -blogia, johon tutustumista suosittelen ehdottomasti! Satun kirjoitustyyli on jotenkin tosi samaistuttavan maanläheinen ja tuttavallinen ja silti osuvan humoristinen. Tämä on juuri niitä kirjoja, joita lukiessa hihkaisee useamman kerran vieressä istuvalle; ”Hei kuuntele, tää on hyvä kohta!”

”Islantilainen voittaa aina” avaa muualta muuttaneen näkökulmasta pohjoisen saarivaltion salaisuuksia. Kirjan mukaan islantilaiset ovat paitsi kaikki sukua toisilleen, myös mentaliteetiltaan melko yhteneväistä porukkaa. Islantilaista mielentilaa leimaa rentous ja vahva itsetunto. Suurien sääolosuhteiden vaihtelun vuoksi maassa voi periaatteessa milloin vain purkautua tulivuori tai alkaa hirmumyrsky, mutta islantilaiset eivät anna tällaisten pikkuseikkojen stressata. Islantilaisten mielestä maailmassa ei ole mahdottomuuksia, on vain järjestelykysymyksiä. Vai miten on, muistatteko vuonna 2010 tapahtuneen Eyjafjallajökullin purkautumisen ja siitä seuranneen tuhkapilven, joka peitti pariksi viikoksi koko Euroopan alleen ja sotki lentoliikenteen? Tapahtuma tuntui olevan suurempi ongelma kaikille muille, kuin islantilaisille itselleen. Samoin vuoden 2008 pankkikriisikin oli ilmeisesti vain järjestelykysymys.

Suomalaiset voisivat ottaa mallia islantilaisten vahvasta kansallisesta itsetunnosta, jota ei tunnu mikään horjuttavan. Jos islantilaiset päättävät selvitä talouskriisistä, he selviävät. Jos he päättävät päästä jalkapallon arvokisaturnaukseen, he pääsevät. Puhdasta tuuria vai aitoja saavutuksia yhteen hiileen puhaltamisesta? Sen päättää varmasti tulkitsija. Mutta onhan tuo pieni kansa selvinnyt ihmeellisistä asioista. Tätä islantilaisten päälle laskeutunutta onnea kuvattiin kirjassa ”kultaiseksi auraksi” ja maata luonnehdittiin ”Euroopan hannuhanheksi”. Tiivistetysti ja vaatimattomasti siis: islantilaiset haluavat olla maailman parhaita kaikessa.

Itseäni innosti islantilaisessa elämäntyylissä se, että periaatteessa kaikki tuntevat toisensa jotenkin ja toisista pidetään oikeasti huolta. Ehkä osittain tästä johtuen Islanti on harvinaisen rauhallinen ja turvallinen maa. Huume- ja henkirikoksia tapahtuu todella harvoin, eivätkä edes poliisit  kanna mukanaan asetta. Samoin tasa-arvoasiat tuntuvat olevan Suomea edellä: Islannissa on täysin normi, että myös isät voivat jäädä pienten lasten kanssa kotiin ja tavata toisiaan puistossa ollessaan vanhempainvapaalla.

Oman osansa kirjassa saa tietenkin Islannin ainutlaatuinen luonto, sekä siihen liittyvät tarut ja saagat. Myös islantilaisten pilkuntarkka tapa viettää joulua esitellään kirjassa. Varoituksen sana kaikille Islanti-kuumetta poteville – tämä kirja ei todellakaan helpota sitä!

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply