Suomen suurin matkablogiyhteisö

Eisriesenwelt – Jääluola vuoren huipulla

Yksi Itävallan reissun hienoimmista paikoista oli lähellä Werfeniä sijainnut Eisriesenweltin jääluola. Kyseessä on maailman suurin jääluola ja kesäaikaan luolassa järjestetään opastettuja retkiä. Oltiin edellisenä iltana ajeltu alhaalla laaksossa ja huomattiin ylhäällä vuorenrinteellä mökki. Ihmeteltiin kovasti, miten joku oli saanut päähänsä rakentaa talon sinne ylös, eihän sinne mennyt edes tietä. Seuraavana päivänä luolalle suunnatessa saatiin huomata, että mökki olikin hissin yläpäähän rakennettu ravintola. Luola ei ole ihan helpoiten saavutettavissa, vaan parkkipaikalta täytyy kävellä vielä parikymmentä minuuttia ylös hissille ja hissiltä on vielä toinen parikymmenminuuttinen reippailua kapeaa polkua pitkin. Maisemat reitillä ovat kyllä ihailemisen arvoiset, tuolla oltiin taas vaikka kuinka korkealla. Jääluola on kai suosittu nähtävyys erityisesti sadesäällä, mutta paljon kivempi tuolla on käydä hienolla ilmalla, kun näkee maisemat alas laaksoon.

Kuten muuallakin Itävallassa, oli täälläkin reilusti turisteja. Olin lukenut etukäteen, että heinä-elokuussa paikka on niin suosittu, että vierailukeskuksen parkkipaikka tulee täyteen, jolloin autot täytyy jättää alas kylään ja jatkaa sieltä bussilla. Me satuttiin yöpymään lyhyen ajomatkan päässä luolasta, ja päätettiin lähteä sinne heti aamupalan jälkeen. Oltiin noin yhdeksän aikoihin perillä ja silloin oli vielä kohtuullisen rauhallista. Poislähtiessämme ylös tuli koko ajan enemmän ja enemmän porukkaa, joten ehdottomasti kannattaa olla matkassa heti aamusta. Aamussa oli myös se hyvä puoli, että silloin on vielä viileämpi kiivetä ylös. Luolassa sisällä luonnollisesti on hyvin kylmä, eihän se jää siellä muuten pysyisikään, joten pitkät housut ja takki olivat ehdottomasti tarpeen. Kuumalla ilmalla pitkät housut jalassa ylös kiipeäminen olisi kuitenkin ollut täyttä tuskaa, joten aamun viileät tunnit kannattaa ehdottomasti käyttää siihen. Lippu luolaan maksoi 24€ aikuiselta ja 22€ opiskelijalta, tuohon lippuun sisältyi myös hissilippu. Jos haluaisi säästää, niin hissin sijaan voisi kiivetä koko matkan ylös ja vaikka me yleensä suositaankin kaikkia tällaisia säästötoimenpiteitä, niin Eisriesenweltillä kannattaa suosiolla nöyrtyä ja mennä sillä hissillä. Meidän kanssa samassa hississä olleet espanjalaiset sen tiivistivätkin, polku ylös oli camino de cabra, vuohien polku. Todella jyrkkä, kivinen nousu vaatii kunnon kengät ja vaellussauvat, ja itse ainakin polkua hissistä katsoessa ajattelin, miten helposti kivistä rinnettä pitkin lähtisi vierimään alas. Joku hullu siellä näkyi kiipeävän ylös, mutta itse jättäisin tuon pätkän suosiolla niille vuohille.

Viimeinen pätkä luolalle kulki katettua polkua pitkin, sillä ylhäältä oli tullut ihan reippaasti kiviä alas. Luolan suuaukko näkyykin polun yläpäässä. Kierroksia luolaan lähti tasaiseen tahtiin sitä mukaa, miten ihmisiä saapui paikalle. Kielivaihtoehtoina oli saksan- tai englanninkielinen opastus, ei-niin-yllättäen englanninkielinen ryhmä oli runsaslukuisempi ja harmittelin taas, kun en osannut saksaa. Luolassa ei ole valoja, joten lähtiessä ryhmälle jaettiin kynttilälyhdyt. Kaikki niistä tosin sammuivat jo heti sisälle mennessä, sillä luolan oviaukolla käy järkyttävän kova tuuli. Opas kehottikin pitämään kiinni päähineistä ja pienistä lapsista ovesta kulkiessa. Luolan sisällä oleva kylmä ilma pyrkii aina oven avatessa ulos ja tuuli syntyy siitä. Heti luolaan astuessa tuuli rauhoittuikin nopeasti.

Luolan sisällä ei saanut ottaa kuvia, joten kaivoin tähän kuvan Eisriesenweltin sivuilta antamaan vähän osviittaa siitä, mitä siellä näkee. Kierros kestää noin tunnin ja heti alkuun noustaan tsiljoona porrasta ylös. Ihan heikkokuntoisimmille luolavierailu ei siis sovi. Luolassa on toinen toistaan upeampia jäämuodostelmia ja tämä olikin kivaa vaihtelua niihin tippukiviluoliin, jotka olen nähnyt. Karmiva fakta on se, että luolasta löytyy myös hauta. Luolaa tutkinut tutkija halusi kuoltuaan tulla haudatuksi luolaan ja kierros kulkeekin hänen hautapaikkansa ohi. Luola on yhteensä 42 kilometriä pitkä, mutta kierros kulkee vain kilometrin verran luolan sisäänkäynniltä eteenpäin.

(kuva täältä)

Takaisin tullessa ihailtiin vielä maisemia, tällä kertaa enimmät pilvet olivat jo kadonneet. Werfenissä näytti olevan myös linna, mutta jätettiin se väliin. Ohiajaessamme linnan parkkipaikka olikin jo täynnä autoja, joten sekin vaikutti olevan suosittu nähtävyys.

Mikäli reissaa Salzburgin lähistöllä, on Eisriesenwelt ehdottomasti piipahtamisen arvoinen kohde!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Hanneli / duunireissaaja lauantai, elokuu 12, 2017 at 21:22

    Toi paikka on niin upea! Kiva nähdä miltä siellä näyttää noin pilvettömänä päivänä. Meidän viime kesän vierailulla kun näkyvyys oli ihan onneton.
    https://www.rantapallo.fi/duunireissaaja/2016/09/15/eisriesenwelt-jaajattien-mailla/

    • Reply Hanna maanantai, elokuu 14, 2017 at 15:55

      Alpeilla on kyllä ihan tuurista kiinni, näkeekö vuorenhuipulta mitään! Meillä kävi hyvä säkä täällä, mutta joissain paikoissa taas oli niin paljon pilviä, ettei paljoa vuoria näkynyt.

    Leave a Reply