Suomen suurin matkablogiyhteisö

Terveiset Pääsiäissaarelta

Reissun jälkeen aina havahtuu siihen, miten nopeasti aika kuluu. Siitä onkin jo kaksi viikkoa, kun lensin Pääsiäissaarelta takaisin manner-Chileen ja nyt olen ehtinyt olla jo viikon verran koti-Suomessakin. Pahin jet lag alkaa olla selätetty, ylppäriviikonlopun kakkuövereistä toivuttu ja valmistumisen jälkeiset työttömyystukiasiatkin jotenkuten selvitetty. Chilen reissun aikana postista oli kolahtanut filosofian maisterin tutkintotodistus ja perjantaina suuntaan viimeistä kertaa Tampereelle viettämään valmistuneiden juhlaa. Sitä ennen olisi kuitenkin hyvä aika palata Pääsiäissaaren tunnelmiin täällä blogin puolella. Kirjoittelen saaresta tarkemmin vielä myöhemmin, nyt vain ensi alkuun päiväkirjamainen kurkistus meidän kolmeen vuorokauteen tuolla maailman syrjäisimmällä saarella.

Lähdin Pääsiäissaarelle suomalaisen Viña del Marissa vaihdossa olevan kaverini kanssa ja mukaan lähti myös hänen chileläinen ja kanadalainen kaverinsa. Vaikka saari onkin pieni, noin 20 kilometriä päästä päähän, järkeiltiin auton vuokraamisen ainakin yhdeksi päiväksi olevan kätevin tapa tutustua paikkoihin. Lopulta saatiin hotellin kautta auto vuokrattua edullisesti kolmeksi päiväksi ja chileläisen vahvistuksemme toimiessa kuskina säästyin itse ajohommilta. Ei Pääsiäissaaren liikenne kyllä kovin vilkasta ollut, joten ehkä minäkin olisin saarella ajamisesta selviytynyt. Suurin huolenaihe oli, ettei törmää vapaana liikkuviin hevosiin ja lehmiin kylän ulkopuolella. Vaikka saarelle lennätetään päivittäin iso koneellinen turisteja, ei missään kohtaa tullut samanlainen turistiahdistus kuin monissa Euroopan suurkaupungeissa. Jotenkin ne ihmiset vain katoavat sinne saarelle ja varsinkin omalla autolla nähtävyyksiä sai ihailla välillä ihan omassa rauhassa. Saarella on yksi ainoa kylä, Hanga Roa, jonka laidalla mekin majoituimme, ja ensimmäisenä päivänä lähdimme heti autolla ajelemaan kylän vieressä kohoavalle tulivuorelle. Ihailimme Ranu Kaon tulivuoren kraatteria ja kävimme Orongossa, joka on ollut tärkeä seremoniapaikka Pääsiäissaaren asukkaille.

Pääsiäissaaren tunnetuin nähtävyys ovat tietysti kiviset moai-patsaat, joita näkee joka puolella saarta. Moait esittävät Pääsiäissaaren esi-isiä, jotka suojelevat saaren asukkaita. Saaren ylikansoittamisen ja luonnonvarojen loppumisen vuoksi käydyn sodan aikana toisten sukujen moai-patsaita kuitenkin kaadettiin ja nykyisin pystyssä olevat patsasrivit ovat kaikki restauroituja. Sitäkin enemmän on juuri niitä maassa makaavia moaita ja osittain tuhoutuneita patsaita. Kylää lähimpänä sijaitsevat patsaat ovat Ahu Tahailla, jonne kannattaa suunnata ihailemaan auringonlaskua. Chileläisen kaverini serkku antoi minulle neljän A4:n mittaisen vinkkilistan Pääsiäissaarelle, ja hänen neuvostaan suuntasimme tuonne juuri ilta-aikaan. Ja olihan se maaginen kokemus nähdä auringon laskevan moai-patsaiden taakse horisonttiin. Muutenkin Pääsiäissaarella vallitsi jännä tunnelma, jota on vaikea pukea sanoiksi. Kannattaa siis mennä itse paikan päälle kokemaan se!

Toisena päivänä pidettiin kunnon turistipäivä ja suunnattiin tutkimaan saaren toisella puolella olevia nähtävyyksiä. Huono puoli omalla autolla liikkumisessa oli se, ettei meillä ollut opasta, joka olisi kertonut saaren historiasta ja eri paikkojen merkityksestä. Esimerkiksi Akahangassa pysähdyimme ja ihastelimme maisemia, mutta muuta emme paikasta oppineet kuin sen, että siellä oli kasa kiviä. Matka jatkui Rano Rarakun tulivuoren rinteille, joka on se paikka, missä kaikki moai-patsaat on valmistettu. Kiviukkoja olikin tuolla pitkin poikin rinnettä ja osan louhiminen oli jäänyt jostain syystä kesken. Yksi moai-patsaiden mysteereistä onkin se, että niistä tiedetään niin vähän. Patsaat on louhittu suoraan kalliosta, mutta edelleenkään ei tiedetä varmaksi, miten ne on kuljetettu eri puolille saarta. Rano Raraku oli yksi upeimmista paikoista saarella, vuoren rinteeltä näkee myös hyvin alas rannalle Ahu Tongarikiin, jossa komeilee rivissä 15 moaita.

Ahu Tongariki on kaikista patsasrivistöistä upein ja parhaiten kunnostettu. Jos olet nähnyt kuvia Pääsiäissaarelta, olet todennäköisesti nähnyt juuri nämä patsaat. Kuvista on vaikea edes hahmottaa, miten isoja nuo moait todella ovat. Wikipedia tiesi kertoa, että patsaat voivat painaa jopa yli 20 tonnia.

Säät suosivat meidän reissua ja saatiin osaksemme vain yksi lyhyt sadekuuro. Näin talviaikaan Pääsiäissaaren ilmasto oli suomalaiselle juuri sopiva, sillä lämpötila oli koko ajan noin 20 asteen kieppeillä, eli mukavan lämmin, mutta ei paahtavan kuuma. Saaren ainut ranta, Anakena, sijaitsee kylästä katsottuna toisella puolella saarta, ja aamupäivän nähtävyyskierroksen jälkeen suunnattiin rannalle ottamaan aurinkoa. Merivesi ei tuolla ollut mitään trooppisen lämmintä, vaan lähinnä vastasi Suomen järviä heinäkuussa. Kai tuolla pulahtaminenkin siis lasketaan talviturkin kastamiseksi?

Kaverini serkku suositteli Kari Kari -tanssiesitystä, joten illalla suunnattiin sitten katsomaan show’ta. Ennen näytöksen alkua turistien naamat maalattiin perinteisin kasvomaalein ja kalliimman lipun ostamalla olisi päässyt myös illallistamaan. Me tyydyttiin halvimpiin lippuihin, mutta koska katsomo oli hyvin pieni, näki joka puolelta hyvin lavalle. Ja ei voinut kyllä kuin ihailla, miten taitavasti esiintyjät tanssivat. Näytöksen jälkeen käytiin keskustelua, kummat tanssivat paremmin, miehet vai naiset, eikä seurueemme miespuolinen jäsen meinannut millään uskoa, miten vaikeaa on pyörittää lantiota yhtä nopeasti ja monella eri tapaa kuin tanssiryhmän naiset tekivät.

Viimeisenä kokonaisena päivänä Pääsiäissaarella herättiin kukonlaulun aikaan (tosin Pääsiäissaarella kukot kyllä kiekuvat kaiken aikaa) ja ajettiin pimeydessä hevosia väistellen Ahu Tongarikille katsomaan auringonnousua. En tiedä, miksi saarella on niin paljon hevosia ja osa tuntuikin elävän ihan puolivillinä. Oli hieman hauska kävellä kylän keskustaan yhtenä iltana, kun yhtäkkiä huomasi tien vieressä hevosen laiduntamassa ihan rauhallisena. Jos aikaa saarella olisi ollut vielä enemmän, olisin varmasti halunnut käydä vielä ratsastusretkellä.

Viimeiselle päivälle jäivät loput nähtävyydet, jotka meillä oli vielä kiertämättä. Keskustan laidalla sijaitseva museo, Ahu Akivin moai-patsaat, ainoat merelle päin katsovat, ja Puna Paun vuori, jossa patsaiden punaisia päähineitä valmistettiin. Koko saari on siis tulivuorta ja välillä maisemat muistuttivat ihan Uuden-Seelannin pohjoissaarta, jossa myös näkee vanhoja sammuneita tulivuoria. Toisaalta välillä saaren vihreys toi mieleen Irlannin, kun taas rannalla palmujen katveessa ei ollut epäilystäkään siitä, että oltiin Tyynellämerellä.

Viimeisenä iltana käytiin vielä uudestaan Anakenan rannalla, tällä kertaa auringonlaskua ihailemassa. Päivät Pääsiäissaarella olivat kyllä lomaa parhaimmillaan. Santiagon kiireen ja vilinän jälkeen saaren ilmapiiri oli ihanan rauhallinen ja leppoisa. Oltiin saarella myös juuri sopivan aikaa, sillä ehdittiin rauhassa kiertää päänähtävyydet, eikä lähtiessä ollut sellainen fiilis, että jotain olennaista olisi jäänyt tekemättä tai kokematta. Voi olla, ettei tuonne kauaksi maailman toiselle puolelle tule lähdettyä enää toista kertaa, mutta ehdottomasti Pääsiäissaari on paikka, joka kannattaa kerran elämässä ainakin kokea! Käytännön vinkkejä ja budjettia saarelle on luvassa myöhemmin, parhaiten pysyt kärryillä uusista jutuista seuraamalla blogia Facebookissa.

Haaveiletko sinä matkasta Pääsiäissaarelle? 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Veera torstai, kesäkuu 8, 2017 at 16:32

    Kiitos postauksesta! Mun sisäinen löytöretkeilijäni on haaveillut paikasta vuosia, mutta realistisesti ei ihan heti ole mahdollisuutta lähteä. Thor Heyerdahlin jutut on siis aikanaan aiheuttaneet kipinän Tyynenmeren saarista…

    • Reply Hanna perjantai, kesäkuu 9, 2017 at 11:12

      Kiitos kommentista! 🙂 Mullekin Pääsiäissaari oli pitkään sellainen kaukainen kohde, jonne ajattelin, ettei ikinä tule mahdollisuutta lähteä. Mutta yllättäen tilaisuus tulikin eteen, eikä mahdollisuutta päästä käymään saarella vaan voinut jättää käyttämättä! Toivottavasti sinäkin pääset vielä joskus käymään saarella 🙂

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa sunnuntai, kesäkuu 11, 2017 at 19:52

    Mä en malta odottaa, että pääsen käymään tuolla <3 Pääsiäissaari on paikka, joka on kiehtonut mua pienestä asti. Se tosiaan on "vähän" kaukana, niin sinne ei tule tuosta vaan lähdettyä. Musta tuntuu, että saaren luonnon upeus on jäänyt kivipatsaiden jalkoihin. Vaikka olenkin Pääsiäissaaresta jonkun verran lukenut, niin en silti ollut tajunnut, että se on muutenkin aika kauniin näköinen saari! Odottelen innolla sun muitakin postauksia täältä. Niin ja onnea vielä valmistumisesta! 🙂

    • Reply Hanna maanantai, kesäkuu 12, 2017 at 13:05

      Kiitos Noora! 🙂 Haha joo, onhan tuo tosiaan ”vähän” kaukana ja ehkä nimenomaan sellainen kerran elämässä -kohde. Mä en tiennyt saaresta etukäteen paljoa muuta kuin kivipatsaat, joten yllätyin siitä, miten paljon muutakin siellä oli. Ja nimenomaan upeat maisemat! Vaikka noita patsaita ei olisi ollutkaan, olisin silti tykännyt Pääsiäissaaresta. Tosin ilman patsaita ei ehkä olisi tullut lähdettyä pienelle saarelle keskelle ei-mitään…:D

  • Reply Sisko perjantai, kesäkuu 16, 2017 at 10:02

    Olipas kiva postaus! Maisemat on kyllä kivat ja vaihtelevat, kuvailit niitä hyvin. Samassa paketissa on siis Suomen kesän vedet, Irlannin vehreys, Uuden-Seelannin vuoret ja Tyynenmeren rannat. 🙂

    • Reply Hanna maanantai, kesäkuu 19, 2017 at 12:28

      No juurikin noin sen voisi tiivistää! Näin pieneksi saareksi Pääsiäissaari oli yllättävänkin monipuolinen 🙂

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA keskiviikko, heinäkuu 26, 2017 at 15:55

    Upean näköistä tuolla Pääsiäissaarilla, mitä maisemia – vielä joku päivä päästävä tuonne! Kiitos nojatuolimatkasta.

    • Reply Hanna torstai, heinäkuu 27, 2017 at 11:15

      Kiva kuulla, että tykkäsit! Pääsiäissaari oli todellakin upea 🙂

    Leave a Reply