Suomen suurin matkablogiyhteisö

Santa Cruzin viinitiloilla

Holahola ja terveiset Viña del Marista. Saavuttiin eilen Pääsiäissaarelta tänne suomalaisen kaverini kämpille ja nyt olisi tiedossa pari hieman rennompaa päivää. Pääsiäissaari oli todella upea paikka, mutta tunnelmia sieltä kirjottelen lisää sitten hieman myöhemmin, kun olen saanut käytyä läpi kameran muistikortin sisällön. Palataan tänään viikon takaisiin tunnelmiin, jolloin chileläisen kaverini kanssa lähdettiin Santiagon savusumuja pakoon maaseudulle, Santa Cruziin. Santa Cruz on Colchaguan viinilaakson tärkeimpiä kaupunkeja ja yövyttiin tuolla kaupungin laitamilla kaverini tädin maatilalla. Heidän talonsa oli perinteinen chileläinen maalaistalo, jossa U:n muotoisen talon sisäpihaa reunustavat pylväskäytävät ja jokaiseen huoneeseen on kulku erikseen sisäpihalta. Vuoden 2010 maanjäristyksessä tuo vanha talo oli kuitenkin tuhoutunut niin pahoin, että sen kunnostustyöt olivat edelleen käynnissä, ja perhe asui väliaikaisessa talossa takapihalla. Talon korjaukset on nyt kuulemma tehty niin, ettei sen enää pitäisi sortua maanjäristyksissä. Jännä sinänsä, että chileläiset osaavat kyllä rakentaa talonsa niin, että ne kestävät isotkin maanjäristykset, mutta täkäläiset putkistot menevät vessapaperista hetkessä tukkoon ja keskuslämmityksistä taloissa on turha haaveilla.

Santa Cruzin kaupunki itsessään ei varmasti ole Chilen kaunein paikka, mutta vuorten ympäröimät viinitilat ovat se juttu, jonka takia Colchaguan laaksoon kannattaa poiketa. Viinitiloja on useita ja kätevin tapa liikkua tuolla paikasta toiseen on autolla, sillä tilat sijaitsevat hieman syrjemmällä keskustasta. Me saavuttiin maanantaina sen verran myöhään, ettei ehditty muuta kuin kiertää kaikki kaverini sukulaiset läpi, mutta heti seuravana päivänä suunnattiin aamutuimaan Viu Monentin viinitilalle. Koska nyt on jo turistisesonki ohi, oltiin me ainoat koko kierroksella ja saatiin kiertää tilalla kolmistaan oppaan kanssa. Viiniviljelmillä kierreltiin hevoskärryillä ja välillä pysähdyttiin viinikellarille tutustumaan viinin valmistusprosessiin. Kierroksen lopuksi päästiin luonnollisesti maistelemaan tilan viinejä.

Kaverini vei minut myös toiselle läheiselle viinitilalle, Montesiin. Kyseinen tila sijaitsi ihan vuorten vieressä, joten maisemat sieltä olivat hiukkasen upeammat, mutta muuten puitteet olivat modernimmat ja tykkäsinkin ehkä enemmän Viu Monentin miljööstä (ja hevosista). Montesin tilalla vaelsi vapaana lauma laamoja, joiden tehtävänä oli syödä rikkaruohoja viiniviljelmiltä. Tuolla ei käyty kierrokselle, vaan päästiin sisälle sillä verukkeella, että sanottiin olevamme menossa ostoksille tilan viinikauppaan. Viinitiloilla kiertelyn jälkeen oli jo nälkä ja suunnattiin lounaalle Santa Cruzin Clubille, jossa tarjotaan perinteistä chileläistä ruokaa edulliseen hintaan, sillä paikka on nimenomaan paikallisten suosiossa.

Iltapäivällä suunnattiin Lololin pikkukylään ylemmäs vuorille. Santa Cruzin kaupunkiin verrattuna paikka oli idyllinen ja kahta pääkatua reunustivat perinteisten talojen pylväskäytävät. Jotain aavemaista tunnelmaa kylässä kuitenkin oli, sillä ihmisiä näkyi vain kourallinen ja kunnostettujen talojen seassa näkyi useampi maanjäristyksen jäljiltä purkukuntoinen rakennus. Koko Lololin kylä meni kuulemma maan tasalle 2010 ja vaikka paljon on ehditty jo restauroida, on urakkaa vielä jäljellä.

Lähtöpäivän aamuna ehdittiin vielä käydä El Huiquen museossa. El Huique on alun perin ollut rikkaan suvun kesäasunto, ja nykyään se toimii museona. Rakennus on taas perinteiseen chileläiseen tapaan rakennettu ja sisäpihan pylväskäytäviltä on kulku huoneeseen. Taloon kuuluu myös oma kappeli ja talon takana on lisää patioita. El Huiqueen pääsee vain opastetulle kierrokselle, joka täytyy varata etukäteen. Oltiin taas kierroksen ainoat osallistujat, mutta meidän jälkeen saapui useampi koululaisporukka.

Santa Cruzissa pääsin näkemään hieman toisenlaista chileläistä arkielämää kuin kaverini kotona Santiagossa. Maalla näkyi myös huasoja, eli chileläisiä cowboyta, myös kaverin tädin maatilalla työskenteli yksi huaso, joka on kuulemma asunut tilalla jo neljäkymmentä vuotta ja jonka puheesta en onnistunut saamaan paria sanaa enempää selvää. Syksy oli ehdottomasti parasta aikaa vierailla viinitiloilla, sillä viiniköynnökset loistivat kaikissa ruskan väreissä ja muita turisteja ei enää ollut juurikaan liikkeellä. Mikäli haluaa tutustua Chilen viinialueisiin, kannattaa ehdottomasti suunnata Colchaguan laaksoon!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply