Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ensimmäinen viikonloppu Santiagossa

Terveiset Chilestä! Superpitkän ja puuduttavan lentomatkan pääsin vihdoin perille Santiagoon. Ensimmäinen päivä menikin aika väsyneissä tunnelmissa. Ensimmäisen viikon täällä vietän Valencian kämppikseni kotona Santiagossa ja on ollutkin mukava päästä kurkistamaan tavallisten chileläisten elämään. Perheen äiti on kokannut ruuaksi perinteisiä chileläisiä herkkuja ja kaverini on suunnitellut meille kunnon turistiohjelmat. En oikein keksinyt, miten tästä kaikesta olisin kirjoittanut blogiin, joten päätin, että ehkä ihan perinteinen matkapäiväkirja voisi olla paras vaihtoehto.

Ensimmäinen päivä sujui siis rauhallisissa merkeissä. Kaverini näytti minulle Santiagon eri kaupunginosia autolla ja kiersimme myös hänen kotikulmia Vitacuran kaupunginosassa. Chilessä luokkaerot ovat näkyvä osa yhteiskuntaa ja Santiagossa on selkeästi näitä parempia ja vauraampia kaupunginosia ja sitten hieman huonompia alueita. Viime reissulla ei ehditty paljon keskustaa kauemmas ja nyt olenkin jo nähnyt aivan erilaisen Santiagon kuin viime kerralla. Kaverini mukaan keskusta ei ole hyvää aluetta, vaan ihmiset asuvat mieluummin hieman keskustan ulkopuolella viihtyisimmillä asuinalueilla. Täällä Vitacurassa on paljon puita ja vihreää, viihtyisän näköisiä ravintoloita ja tyylikkäitä kauppoja. Järjestään kaikki talot on kuitenkin ympäröity korkeilla aidoilla ja joitain aitoja reunustaa vielä sähkölangat.

Toisena päivänä hyvin nukutun yön jälkeen jaksoi jo paremmin turisteilla ja heti aamusta suuntasimmekin Costanera-pilvenpiirtäjän huipulle näköaloja ihailemaan (opiskelijalippu 7000 pesoa). Costanera on koko Latinalaisen Amerikan korkein rakennus ja olihan sieltä mahtavat näköalat. Meillä oli myös hyvä tuuri, sillä taivas ei ollut kovin pilvinen ja edellispäivän sateen jäljiltä saasteetkaan eivät liiaksi blokanneet vuorimaisemia. Harmi vain, että koko näköalatasanne oli lasia ja toisella puolella tornia aurinko heijasti niin paljon, ettei kuvissa näkynyt juuri muuta kuin heijastuksia.

Vaikka Chilessä on jo syksy, tuntuu tämä Suomen ”kevään” jälkeen ihan kesältä. Päivällä auringon paistaessa lämpötila nousee jopa parinkymmenen asteen tienoille ja kotiinpalatessa tuli ihan hiki, kun satuttiin kävelemään suoraan auringonpaisteessa.

Iltapäivällä lähdettiin autolla vuorille kaverini siskon ja poikaystävän kanssa ja käytiin Santuario de la Naturalezan luontopuistossa El Arrayánissa. Viikonloppuisin paikalliset yleensä suuntaavat vuorille joko vaeltamaan tai sitten piknikille. Tuolla oli iso piknik-alue ja paikalla oli useampikin seurue, vaikka kesän kauneimmat päivät alkavatkin olla jo ohi. Meillä ei ollut piknik-eväitä, vaan käytiin kävellen hieman kiertelemässä alueella ja ihailemassa maisemia. Alueen keskellä virtasi joki ja vuoret ympäröivät paikkaa joka puolelta. Mitään kovin kummoisia vaelluspolkuja alueella ei ollut, yksi olisi lähtenyt jyrkkää rinnettä ylöspäin, mutta todettiin nopeasti, että meidän kenkävalinnoilla sinne ei kannata lähteä. Joenvartta pitkin päästiin jonkin matkaa eteenpäin, mutta pian polku muuttui taas niin vaikeakulkuiseksi, että jouduttiin kääntymään takaisin. Täällä on nyt paras ruska-aika ja eri väreissä loistavat vuoristomaisemat olivat upea näky.

Lauantai-illalla kaverini oli menossa häihin ja hän oli kutsunut kavereitaan tänne etkoille, jotta he pääsevät tutustumaan tähän eksoottiseen suomalaiseen. Kertoilin sitten parhaani mukaan Suomi-faktoja porukalle ja nyt muutama chileläinen tietää ainakin, että Suomessa on kaksi virallista kieltä ja täällä pelataan jääkiekkoa. Euroopan ulkopuolella useimmat eivät tiedä Suomesta mitään, mutta yllättäen yksi tyttö osasi kertoa, että Suomessa on maailman paras koulutus.

Tänään on ollut vähän rauhallisempi päivä ja aamupäivä vietettiin Pueblito de los Dominicos -käsityöläiskylässä. Vanhan dominikaanikirkon viereen rakennettu kylä oli täynnä erilaisia chileläisiä käsitöitä myyviä kojuja. Sateesta huolimatta paikka oli kiva ja muistutti vanhanajan chileläistä kylää. Mikäli kaipaa kotiinviemisiksi paikallisia käsitöitä, kannatta suunnata tänne. Paikalle näytti pääsevän myös metrolla, Los Dominicanos -asema sijaitsee ihan vieressä.

Iltapäivällä sää selkeni, luonnollisesti siksi, kun tällä kertaa varustauduin sateenvarjolla ja jätin aurinkolasit pois. Lähdettiin metrolla keskustaan ja kiivettiin Cerro Santa Lucian kukkulalle, josta myös on ihan kivat maisemat kaupunkiin. Viimeksi Santiagossa meidän hotelli sijaitsi ihan tuon kukkulan vieressä, mutta ei päästy käymään siellä, koska se sattui olemaan juuri kyseisenä päivänä suljettu jonkin tapahtuman vuoksi. Nyt kiivettiin ihan ylös näköalatorniin asti ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta tällä reissulla, kun alkoi turistimassat taas ahdistaa. Huomasi kyllä selkeästi, että oltiin keskustassa, koska muuten ei juuri muita turisteja ole näkynyt.

Tehtiin myös pieni kierros Lastarrian kaupunginosassa, joka on tällä hetkellä todella trendikäs alue Santiagossa. Siellä kadut olivat täynnä elämää, oli ravintoloita, kahviloita, katumyyjiä ja yksi jätskikoju, joka lukeutui maailman 25 parhaimman joukkoon. Pakkohan se oli testata, vaikka periaatteessa olenkin herkkulakossa.

Huomenna odottavatkin uudet maisemat, sillä suunnataan auton nokka kohti Santa Cruzia ja Colchaguan viinilaaksoa. Reissun etenemistä vähän reaaliaikaisemmin voi seurata Instagramissa @hannaranskatar.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Katja/Historia de Viajes maanantai, toukokuu 15, 2017 at 08:47

    Ekat päivät vaikuttaa niin kivalta siellä nuissa maisemissa! Nauti Chilestä ihan kunnolla 🙂 !

    • Reply Hanna maanantai, toukokuu 15, 2017 at 14:27

      Kiitos Katja! 🙂 Varmasti nautin reissusta, vielä on paljon kivoja kohteita edessä!

  • Reply Polola sunnuntai, tammikuu 19, 2020 at 13:22

    Varo joutumasta ryöstön tai varkauden uhriksi. Ja nauti epäkohteliaasta palvelusta ja huonosta ruoasta jos pystyt.

  • Leave a Reply