Suomen suurin matkablogiyhteisö

Trooppinen Pohjois-Australia yllätti monipuolisuudellaan

Tuntuu ihan uskomattomalta, että siitä on jo aikalailla tasan vuosi, kun palattiin takaisin Suomeen kolmen kuukauden maailmanympärimatkalta. Sen kunniaksi kaivelin kuva-arkistoista julkaisematta jääneitä otoksia reissun viimeisiltä päiviltä Pohjois-Australiasta. Viimeinen kohteemme oli Cairnsin kaupunki pohjoisen tropiikissa ja vuokrattiin käteväksi menopeliksi osoittautunut campervan viikoksi. Suurin osa viikosta meni kuitenkin siihen, että ajettiin sellaiset 600 kilometriä suuntaansa Airlie Beachiin, jossa hypättiin mukaan oikealle epäonnen purjehdukselle Whitsundaysin saaristoon. Viime hetken päätöksenä tehtiin vielä snorklailuretki Isolle Valliriutalle, joten Cairnsin ympäristön tutkimiseen jäi oikeastaan vain yksi päivä, mikä oli kyllä aivan liian vähän! Jälkiviisaana olisin ehdottomasti kierrellyt koko viikon tuolla Cairnsin lähialueilla ja jättänyt bilepurjehduksen amerikkalaisteinien kanssa väliin. Vaikka aikaa oli vähän, ehdittiin silti saada aika hyvä kuva siitä, miten monipuolista seutua tuo pohjoisen tropiikki oikein on. Etukäteen ei oltu selvitetty oikeastaan mitään, joten lähdettiin aika umpimähkäisesti vain ajelemaan Cairnsista pohjoiseen ja toivottiin, että päädyttäisiin jonnekin kivoihin paikkoihin. Ja kyllähän me päädyttiinkin!

Captain Cook Highway 

P1017874 P1017878 P1017889

Reitti Cairnista pohjoiseen kohti Daintreen sademetsää kulkee Captain Cook Highwayn maisemareittiä pitkin ja ihan sattumalta satuttiin ajamaan juuri tämä pätkä kohti pohjoista. Tie mutkittelee rannikkoa pitkin ja matkan varrelle osuu yksi jos toinenkin upea ranta. Me pysähdyttiin Ellis Beachilla, josta nämä kuvat on napattu, mutta yhtä upeat maisemat olivat muillakin rannoilla. Ja mikä parasta, olivat rannat ihan autioita, sillä meressä ei saa uida ellei halua päästä hengestään. Näissä vesissä nimittäin kuhisee hengenvaarallisia meduusoja, haita, krokotiileja ja muita mukavia uimakavereita. Yleensä rannalle oli verkolla rajattu pieni uintialue, mutta kymmenet rannoille sijoitetut varoituskyltit eivät suoranaisesti houkutelleet pulahtamaan veteen.

Daintreen sademetsä

P1017900 P1017903 P1017915 P1017916

Daintreen sademetsä on Australian laajin sademetsäalue ja levittyy Daintree River -joen molemmin puolin. Paremman suunnittelun reissulla matka olisi jatkunut lautalla joen yli Cape Tribulationiin asti, mutta kello oli jo melko paljon meidän ehtiessä joelle asti, ettei lopulta lähdetty jokea ylittämään. Yksi syy oli toki myös se, ettei vuokra-automme vakuutus ollut voimassa joen toisella puolella. Sen sijaan päädyttiin hetken mielijohteesta osallistumaan krokotiilibongausretkelle, joka starttasi jostain pienestä kyläpahasesta. Kylän keskustassa oli koju, jossa mainostettiin veneretkiä 28 dollarilla ja koska en ole koskaan nähnyt krokotiileja luonnossa, ajattelin, että tässä olisi nyt hyvä tilaisuus. Ostettiin liput päivän viimeiseen risteilyyn, joka lähtisi viiden minuutin päästä ja juostiin alas rantaan. Venekuski oli jo laittamassa pillejä pussiin siltä päivältä, kun luuli, ettei kukaan tulisi viimeiselle risteilylle. Pohjoisessa oli meidän siellä ollessa sadekausi, ja matkailun suhteen matalasesonki, joten noilla risteilyillä ei kamalasti tainnut olla osanottajia. Risteilylle kuitenkin päästiin ja eipä olisi voinut paljon huonommin dollareita tuhlata. Lipunmyyjä oli toki sanonut, että ei voi taata, että risteilyllä näkisi krokotiileja, mutta silti aikamoinen pettymys oli, ettei tunnin tiirailun jälkeen silmiin osunut yhtään krokoa. Ilmeisesti nekään eivät tykänneet sadekaudesta ja viihtyivät paremmin pinnan alla. Nähtiin kuitenkin pieniä sinisiä lintuja (miten kamalan kiinnostavaa krokotiileihin verrattuna…) ja alakuvan lisko, joka oli lähin krokotiilia muistuttava retkellä bongattu eliö.

P1017948

Mossman Gorge

P1017968 P1017984 P1017995 P1017999 P1018005

Sademetsämaisemia pääsee helpoiten ihailemaan Mossman Gorgen alueella, jonne on lyhyt ajomatka Port Douglasista. Mossman Gorgella on lyhyitä kymmenen minuutin kävelyreittejä, jotka kulkevat sademetsän siimeksessä ja alueen halki virtaavan joen varrella. Tuonne jokeenkaan pulahtaminen ei ollut suositeltavaa, sillä voimakkaat virtaukset voivat yllättää kokeneenkin uimarin ja tuonne on jopa kuollut ihmisiä. Ei siis päästy pulahtamaan tuollakaan, mutta onneksi alueen infokeskuksessa oli ilmainen suihku, joka oli ehdottomasti päivän paras löytö autossa yöpyjille. Tuo itse vierailualue sijaitsee muutaman kilometrin päässä infokeskuksesta ja väliä kulkee 9 dollaria maksava shuttlebussi. Puisto menee kiinni kuudelta ja me oltiin paikalla sen verran myöhään, että ei oltaisi ehditty enää viimeisen bussin kyytiin. Niinpä infokeskuksen työntekijät vinkkasivat, että sulkemisen jälkeen alueelle vievä tie avattaisiin liikenteelle ja puolisen tuntia odottelemalla voitaisiin ajaa itse perille asti ja vielä ilmaiseksi. Odoteltiin siis kuuteen asti, että joku tuli avamaan puomilla suljetun tien ja ehdittiin juuri kiertää lähimmät kävelyreitit ennen pimeäntuloa. Jos haluaa viettää alueella kauemmin, kannattaa ehkä kuitenkin tulla sen verran aikaisin, että ehtii tehdä retken shuttlebussilla molempiin suuntiin. Hämärän laskeutuessa tiheässä ja synkässä sademetsässä alkoi olla jo aika karmiva tunnelma.

Cairns ja Port Douglas

P1018323 P1018325

Cairnsin ja Port Douglasin kaupungit toimivat hyvinä tukikohtina alueen tutkimiseen ja molemmista tehdään veneretkiä Isolle Valliriutalle. Me tehtiin meidän retki Port Douglasista käsin ja sieltä matka uloimmille riutoille on lyhyempi, samoin Daintreehin on lyhyempi matka. Kummassakaan kaupungissa ei tosin ehditty juuri muuta kuin kokkailla ruokaa puistojen keittokatoksissa ja tuskailla parkkiongelmien kanssa. Cairns ei vaikuttanut mitenkään erikoiselta paikalta, rannan viereen rakennettu laguunikin sattui justiin olemaan huollossa meidän lyhyen visiitin aikana ja juuri muuta nähtävää ei löytynyt. Port Douglasista löytyy myös rantaviivaa, sillä siellä on pitkä Four Mile Beach, jonka nimi varmaan kertoo rannan pituudesta kaiken oleellisen. Pohjois-Australiaan ei siis kannata matkustaa kaupunkikohteiden perässä, vaan nimenomaan luontokohteet ovat se juttu. Auton vuokraaminen helpottaa liikkumista huomattavasti ja campervan-elämä oli sujui tuolla yllättävänkin helposti, sillä monille levähdysalueille sai jäädä yöksi ilmaiseksi. Sadekausi maaliskuussa tosin ei ollut ihan paras aika reissata tuolla, sillä sää oli harmaa ja pilvinen suurimman osan aikaa ja vettä satoi kuin saavista.

P1018015

Pohjois-Australialle vahva suositus, tänne haluaisin itsekin vielä palata! Kattavammin vinkkejä alueelle löytyy muuten jo pitkään Ausseissa asuneen Annan Muuttolintu-blogista.  Löytyykö muita samoilla seudulla matkanneita?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply