Suomen suurin matkablogiyhteisö

26 faktaa minusta

Näin vuoden tärkeimmän päivän (synttäripäiväni, jee) kunniaksi, ajattelin listata ikävuosieni verran faktoja itsestäni, koska ainakin itse tykkään lukea muiden bloggaajien henkilökohtaisia paljastuspostauksia 🙂 Tähän kunnioitettavaan 26 vuoden ikään päästyäni täytyy kai vihdoin hyväksyä, että nuoruus on ohi. Enää ei saa interrail-lipusta nuorisoalennusta eikä pääse ilmaiseksi Pariisin nähtävyyksiin (onneksi olen kiertänyt jo lähes kaikki useampaan kertaan).

  1. Aloitetaan listaus matkateemalla. Nimittäin ensimmäisen ulkomaanmatkan lentäen tein vasta 16-vuotiaana, jolloin perheen kanssa lennettiin Ryanairilla legendaarisesta kämäisestä Tampere-Pirkkalan kakkosterminaalista Frankfurt-Hahniin kentälle Saksaan. Sitä ennen meidän perheen perinteiset kesälomamatkat sujuivat niin, että ajettiin auto laivaan Turun satamassa, autoiltiin pari päivää Ruotsissa ja vähintään yksi lapsista (yleensä minä) oksensi tai sairastui muuten vaan. En yhtään ihmettele, etteivät vanhempani halunneet meidän kanssa lähteä mihinkään Ruotsia kauemmas, sillä matkojen vakiovarusteeksi muodostunut oksennussanko olisi ollut hieman haastava saada lentokoneessa käsimatkatavaroihin.
  2. Muutamaa kansalaisopiston tanssi- ja pianotuntia lukuunottamatta en ole nuoruudessani juurikaan harrastanut muuta kuin ratsastusta. Tampereella asuessa ratsastamassa tuli käytyä todella harvoin, sillä suurin osa talleista oli hankalasti saavutettavissa julkisilla. Viime viikolla päätin, että eiköhän olisi jo aika elvyttää vanha harrastus ja varasin vakitunnin eräältä tallilta. Kyllä sitä vaan heppatyttö on onnellinen, kun pääsee laukkaamaan ympäri kenttää.                                                                                      IMG_6246
  3. Edelliseen kohtaan liittyen on minulla ja siskollani ollut myös oma shetlanninponi. Clara oli oikea kahlekuningatar ja karkasi varmasti lähemmäs sata kertaa aitauksestaan, sillä tunnetusti ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kun itse olin jo liian suuri ponilla ratsastamaan, taluttelin sitä pitkin kyliä niin kuin koiraa, ja aika moni taisikin kauempaa ihmetellä, että onpas siinä tytöillä isokokoinen koira.
  4. Suomen lisäksi puhun sujuvasti ruotsia, englantia, ranskaa ja espanjaa, mutta kyseisten kielten lisäksi olen opiskellut myös katalaania, italiaa, norjaa, serbiaa ja hiukan venäjää. Italiaa, norjaa ja katalaania pystyn ymmärtämään muiden kielien pohjalta, mutta serbiasta mieleen on jäänyt ehkä pari sanaa ja venäjässä yritän edelleen tankata niitä kyrillisiä aakkosia.
  5. Olen asunut seitsemässä eri osoitteessa, joista kolme on ollut ulkomailla. Blogia kauemmin lukeneet varmaan tietävätkin, että ulkomaankodit löytyivät Ranskasta, Ruotsista ja Espanjasta.                                     
  6. En ole ikinä värjännyt hiuksiani. Oma tummanruskea tukkani on aina ollut mielestäni ihan kiva, joten en ole viitsinyt lähteä kalliiseen värjäyskierteeseen, jossa juurikasvua täytyy olla värjäämässä parin kuukauden välein. Muutenkin olen laiska parturissa kävijä, ja yleensä tukanleikkuu tulee ajankohtaiseksi vasta sitten, kun latvat alkavat muistuttaa kuivaa hamppua.
  7. Pelkään koiria. En oikein osaa olla koirien kanssa tai käsitellä niitä, sillä pelkään koko ajan, että ne purevat tai hyppivät päälle. Inhoankin sitä, jos koiranomistajat pitävät lemmikkejään irti, sillä useammin kuin kerran olen lenkkeillessä joutunut vastakkain isojen irrallaan olevien koirien kanssa, joiden omistajat tulevat kaukana perässä.
  8. Kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa viisi laudaturia ja yhden eximian. Kouluaikoina olin kunnon hikari ja vasta vaihtovuoden myötä olen oppinut ottamaan löysin rantein koulunkäynnin kanssa. Jos jotain tekisin elämässä toisin, niin varmasti vähän vähemmälläkin lukemisella olisi lukiosta selvinnyt hyvin tuloksin. Varsinkin kun tänne Tampereen ranskan laitokselle opiskelemaan pääseminen ei ole mikään lääkikseen tai oikikseen verrattava ylitsepääsemätön nakki.                                                                         yo-juhlat, minnan italian reissu 199
  9. Olen ihan kamalan nirso. Lihaa syön todella valikoivasti ja kalaan en oikeastaan edes juuri koske. Tosin ansaitsen mielestäni urhoollisuusmitalin siitä, että tänä vuonna olen syönyt jo kaksi kertaa lohta (johon tosin oli tungettu niin paljon mausteita ja soosseja, että kalanmaku varmasti peittyi). Kaksi kala-annosta tähän vuoteen on kuitenkin enemmän kuin mitä olen kalaa syönyt kymmenen viime vuoden aikana yhteensä. Reissatessa nirsoilu vähän rajoittaa, ja usein valitsenkin tuttuja ja turvallisia ruokia, kuten pastaa ja pizza margaritaa, ettei vaan joudu syömään mitään ällöttävää.
  10. Herkkujen suhteen en sitten olekaan yhtään niin valikoiva. Kaikki käy, varsinkin suklaa. Oikeastaan olen jopa addiktoitunut herkkujen syöntiin niin pahoin, että jos niitä on, en pysty lopettamaan niiden syömistä. Siksi meillä ei olekaan kaapissa ikinä mitään vierasvaraa eikä muutenkaan osteta herkkuja kotiin, koska pystyn ihan helposti syödä suklaalevyn tai purkin jätskiä yhdeltä istumalta. Ainoa, mikä itsellä toimii, on totaalikieltäytyminen, sillä herkkujen kohtuukäyttäjäksi minusta ei ole. Heti, kun meille suklaaholisteille perustetaan AA-ryhmiä, niin olen ensimmäisenä jonossa!                                                     IMG_0584
  11. Vanhana koululiikunnanvihaajana olen hieman yllättänyt, että näin vanhemmalla iällä olen täysin hurahtanut hiihtämiseen. Minulla on surkea kunto ja vanhat papatkin ohittavat minut ladulla, mutta tykkään silti hiihtämisestä hirveästi. Ostin tänä vuonna uudet sukset ja voi että, miten on harmittanut, kun lumitilanne on ollut ihan onneton. Onneksi Seinäjoelta löytyy tykkilumilatu, niin pääsee edes pientä rinkiä hiihtämään.
  12. Toinen urheilulaji, jota olen jaksanut säännöllisesti harrastaa jo useamman vuoden, on zumba. Yleensä ärsyttää, kun liikunta on sellaista hampaat irvessä puurtamissa, mutta zumba taas on pelkästään hauskaa ja ihan huomaamatta siinä pomppiessa tulee hiki. Suurin valmistumiseen liittyvä huolenaiheeni on, missä rupean zumbaamaan, kun en enää voi osallistua yliopistoliikuntaan.
  13. Kuuntelen oikeastaan vain espanjankielistä lattarimusiikkia. Ehkä sekin innostus juontaa juurensa zumba-tunneilta, mutta reippaita latinorytmejä kuunnellessa tulee aina hyvä mieli. Enrique Iglesiasin uusin biisi, Subeme la radio, on ollut viime päivinä ahkerassa kuuntelussa. Viime aikoina olen alkanut kuunnella lattarimusiikkia myös vähän reggaetonia ja poppia laajemmalla skaalalla, ja soittolistalta löytyy niin Prince Roycen bachata-biisejä kuin uruguaylaisen Rombain modernia cumbiaa.                                            IMG_4754
  14. Suomen lisäksi olen käynyt 26 maassa. Täytyy jatkossakin pitää tavoitteena vähintään yksi uusi maa per ikävuosi, vaikka monesti tuntuu samat maat vetävät puoleensa. Matkustan mieluummin maissa, joissa osaan paikallista kieltä, joten ranskan- ja espanjankielinen maailma on aina ensimmäisenä mielessä uusia matkoja suunnitellessa.
  15. Kuuluin lukiossa myös oppilaskuntaan, ja vaikka meidän kaudella saatiin oppilaskunnan talous kuralle ja hankittiin lukion bileille porttikielto keskustan nuorisoseuralle, niin tarttui sieltä mukaan matkaan kuitenkin nykyinen aviomies. Joten ehkä kyseessä olikin elämäni tärkein luottamustehtävä 🙂
  16. Olen korkkarifriikki ja omistan aikamoisen kasan korkokenkiä. Aiemmin käytinkin niitä paljon enemmän, mutta tämä vanhuus aiheuttaa senkin, että mukavuus ajaa tyylikkyyden edelle. Korkkareiden käyttö laantui oikeastaan Ranskassa, jossa juuri kukaan ei sellaisia käyttänyt ja kun joka paikkaan käveli, ei itsekään huvittanut jalkoja väsyttää korkokengissä. Hääkenkien jälkeen en ole tainnut enää yksiäkään korkokenkiä ostaa, ja vanhojakin olen yrittänyt myydä pois.                                             IMG_0431
  17. Ensimmäinen kesätyöni oli kaksi viikkoa nurmikonleikkuuta kotipaikkakuntani urheilukentällä samana kesänä, kun pääsin ripille. Työsuhde-etuna sai aina kivan rusketuksen, jos nyt ei sattunut satamaan vettä kuin aisaa, jolloin ruohonleikkuu oli luonnollisesti vähän vähemmän mukavaa.
  18. En osaa laulaa. Tykkäisin kyllä laulamisesta, mutta kukaan ei oikein tykkää kuunnella sitä. Yläasteen laulukokeesta en saanut ikinä seiskaa parempaa, ja se kylmä tosiasia sitten aikanaan romutti haaveeni laulajan urasta. Olen kyllä osallistunut laulukilpailuihin (olin viimeinen) ja laulanut myös koulun bändissä (joissain kappaleissa opettaja ehdotti, että mikrofoni olisi hyvä kääntää pois päältä ja vain esittää laulavansa).
  19. Sen lisäksi, että haaveilin nuorempana laulajan/näyttelijän/muotisuunnittelijan urasta, olen jo aika nuoresta lähtien halunnut opettajaksi. Kun opinto-ohjaaja torppasi korkealentoisemmat haaveeni toteamalla ”tiesitkös, että teatterikorkeakouluun on aika vaikea päästä”, päätin, että ehkä minulla olisi enemmän lahjoja opettajan uralle, ja sillä tiellä ollaan edelleen.                                                                P7240017
  20. Luen paljon kirjoja, mutta useimmiten joko ruotsiksi tai espanjaksi. Olen niin nopea lukemaan, että suomenkieliset kirjat ahmisin parissa päivässä läpi, joten ruotsiksi lukiessa yhden kirjan parissa saa sentään kulutettua vähän kauemmin aikaa. Ja kun lukunopeus ruotsissakin alkoi kasvaa liikaa vuosi sitten, siirryin espanjankielisen kirjallisuuden pariin. Kirjoja lukemalla myös kielitaito kehittyy ja monesti olenkin valinnut kirjan kielen sen mukaan, mitä kieltä haluaisin petrata sillä hetkellä. Kumma kyllä, en oikeastaan ole lukenut ranskaksi kuin pari kirjaa, sillä minua ärsyttää passé simple -aikamuoto, jota ranskassa käytetään vain kirjallisuudessa, mutta joka kukaan ei oikeasti käytä.
  21. Lempivärini on aina ja ikuisesti vaaleanpunainen, kaikissa sen eri sävyissä. Lapsuudenkodin yläkerran remontin yhteydessä sain valita oman huoneeni tapetit, ja niistä tulikin, ylläriylläri, pinkit.
  22. Minulla oli nuorena myös mopo, joka oli näppärä kulkuväline, kun sivukyliltä piti päästä esimerkiksi vaikka sinne kesätöihin nurmikkoa leikkaamaan. Muut tytöt ajelivat skoottereilla, mutta itse halusin nimenomaan pikkumopon, jolla toivoin pysyväni paremmin pystyssä.
  23. En ole yhtään taiteellinen. Sen lisäksi, etten osaa laulaa tai soittaa, en myöskään osaa piirtää mitään hymynaamaa kummoisempaa. Toisaalta en myöskään osaa arvostaa korkeakulttuuria, vaan kierrän taidemuseot ja oopperat kaukaa.                                                 P5090482
  24. Lempielokuvani on Titanic. Historiallinen ja samalla ihanan romanttinen, ja samalla myös hirveän liikuttava. Toisaalta myös Slummien miljonäärin olen nähnyt vaikka kuinka monta kertaa, ja aina se on yhtä hyvä. Tykkään myös ranskalaisista komedioista, koska ne ovat monesti jollain tapaa raikkaampia kuin samoja loppuun kuluttuja aiheita käsittelevät Hollywood-hömpät.
  25. Olen pihi, tai itse sanoisin ehkä mieluummin tarkka rahankäyttäjä. En pysty elämään ilman, että tekisin menoista ja tuloista excel-taulukkoa, enkä yleensä tuhlaa rahojani turhanpäiväisyyksiin. Kun on seitsemän vuotta ollut opiskelijana, on jo tottunut siihen, että rahaa ei ikinä ole liikaa ja osaa priorisoida, mihin rahansa käyttää. Käytän vaatteita monesti siihen asti, että ne kirjaimellisesti kuluvat puhki, enkä vielä silloinkaan raaski heittää niitä pois, kun tätä voi vielä käyttää vaikka yöpaitana. Matkaillessa valitsen aina ne budjettiratkaisut, hostellit, halvat ravintolat, hitaat yöbussit tai lentokentällä nukkumisen, mutta toisaalta mukavuustasosta tinkimällä pääsee sitten monesti reissaamaan pidemmälle.
  26. En juo kahvia. Olen elämässäni ehkä kahdesti maistanut tuota kamalan karvasta juomaa, enkä ymmärrä, mikä hinku ihmisillä on litkiä sitä litrakaupalla. Näin aikuisena tuntuu, että monen mielestä on jo outoa, kun aina juhlissa ja kyläillessäni haen juomani sieltä lastenpöydästä, mutta en ole keksinyt vielä yhtään hyvää syytä aloittaa kahvinjuontia. Rahatkin säästyy ja hampaat eivät kellastu, kun ei kehitä itselleen kahviriippuvuutta.

P1017549

Siinäpä ikävuosien verran paljastuksia tämän ranskattaren elämästä ja kuvathan olivat niitä paljon puhuttuja arkistojen aarteita. Viime vuonna synttäreitä juhlittiin muuten vähän erilaisissa maisemissa, keskellä Australian takamaita. Mutta nyt ei muuta kuin Joyeux anniversaire pour moi ja mikä onkaan yhtä hyvä tekosyy olla tekemättä kouluhommia kuin omat synttärit! 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Katja/historiadeviajes keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 14:46

    Hurjasti onnea! Olipas mielenkiintoisia uusia faktoja 😀 tuon kielivaraston kun saisi niin olisin tyytyväinen. Ja kahvi…ei sitä ei vaan kykene juomaan. Ja samalla linjalla mennään myös nirsouden kanssa!

    • Reply Hanna torstai, maaliskuu 2, 2017 at 14:52

      Kiitos! 🙂 Joo mä en ymmärrä, miten siitä kahvista voi joku edes tykätä, ihme homma 🙂 Ja eiköhän sun kielivarasto ainakin espanjan osalta tänä keväänä kehity, mulla ainakin parantui jo kolmessa kuukaudessa hirmuisesti kielitaito!

  • Reply Marimente keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 15:32

    Ah lattarimusiikki! Ja mulla kesti hyvin pitkään ennen kuin ”opin” juomaan kahvia – ensimmäisen siedettävän cappuccinokupposen sain alas Venetsian reissulla vuonna 2009 ja sen jälkeen silloisesta opinnäytetyön tekemisestä ei olisi tullut mitään ilman jatkuvaa kahvin kittausta. Ja niin, pinkki on juurikin aina myös pop! 🙂

    • Reply Hanna torstai, maaliskuu 2, 2017 at 14:56

      Kun mä en jotenkin edes haluaisi oppia juomaan kahvia 😀 Jos se on niin pahaa, että siihen täytyy opetella, niin eikö olisi vain parempi jättää välistä 🙂 Toisaalta varmaan tuo piristävän vaikutuksen takia monet sitä kiskoo, mutta toistaiseksi itse yritän vielä pärjätä pelkkien yöunien voimalla. Jos joskus aion opetella kahvia juomaan, niin italialainen cappuccino kuulostaa sellaiselta, josta voisi myös aloittaa.

  • Reply sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 16:49

    Olipas hauska kurkkaus ihmiseen blogin takana. Onnea synttärin johdosta!

    • Reply Hanna torstai, maaliskuu 2, 2017 at 14:56

      Kiitos! 🙂 Hauska tätä oli tehdäkin!

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 16:57

    Onnea! Hauska postausidea! Sun kielivalikoima herättää kyllä suurta kunnioitusta! 🙂 Laitoin sulle muuten sähköpostia, käyhän katsomassa!

    • Reply Hanna torstai, maaliskuu 2, 2017 at 14:58

      Kiitos! 🙂 Vielä, kun osaisi kunnolla kaikkia noita kieliä, joita on joskus tullut opeteltua! Hei hyvä kun vinkkasit, oon vähän laiska lukemaan tuota sähköpostia, täytyypä käydä kurkkaamassa 🙂

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 20:48

    Paljon onnea! 🙂 Oon ihan samanlainen kahvinjuonnin suhteen. En juo sitä, enkä ymmärrä miten muut voivat. Juon sitten teetä, vettä, mehua tai muuta. Kerran olin jossain tapahtumassa, jossa saatiin hakea maksutta evästä ja juomaa. Juoma oli joku jääkahvi tai muu (mutta kahvijuoma kuitenkin) ja sain oikein väen vängällä vääntää, että sain jonkun muun juoman.

    • Reply Hanna torstai, maaliskuu 2, 2017 at 15:00

      Kiitos 🙂 Siis just toi, että joissain sosiaalisissa tilanteissa tuntee olonsa ihan oudoksi, kun ei sitä tarjottua kahvia halua ottaa. Mä pärjäisin ihan hyvin pelkällä kraanavedellä, koska en kummemmin tykkää teestäkään ja sitäkin juon vain pakon edestä flunssassa. Kahvikonvehdit on myös yökyök. Hyvä kuulla, etten kuitenkaan ole ainut outo kahviton 😀

  • Reply Susanna tiistai, maaliskuu 7, 2017 at 00:18

    Kiva kooste. Minäkään en ole vielä koskaan värjännyt hiuksia, muistan kun koulussa oli se värjäusbuumi ja aina kyseltiin ”koska sinäkin” mutta en lähtenyt kaikkeen mukaan mitä muut teki. Rastastusta harrastin myös lapsena. Kahvia en minäkään juonut koskaan ennen, mutta Saksassa ja Itävallassa löysin latte macchiato karamelli kahveja ja niihin tykästyin

    • Reply Hanna keskiviikko, maaliskuu 8, 2017 at 12:46

      Joo kouluaikoina taisin olla aikamoinen kummajainen minäkin, kun en värjäysbuumiin lähtenyt mukaan 😀 Mutta olen kyllä tyytyväinen päätökseen edelleen, onpahan säästynyt pitkä penni! Ainoat kahvit, mitä voisin edes joskus kuvitella maistavani ovat juuri nuo erikoiskahvit. Mieluusti mitä vähämmän maistuisivat kahvilta, sen parempi 🙂

    Leave a Reply