Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kotiinpaluu ja kulttuurishokki

Espanjaan saapuessa kirjoitin, miten kulttuurishokki suorastaan vyöryi päälle ensimmäisinä päivinä. Nyt viikon verran taas kotimaan kontuja tallattuani täytyy todeta, että kyllä se kulttuurishokki iski myös takaisin Suomeen palatessa. Eikä tämä taaskaan ollut ensimmäinen paluu Suomeen pidemmän ulkomailla vietetyn pätkän jälkeen, mutta niin vaan ne jotkut asiat pääsee kaikesta huolimatta unohtumaan, kun Suomesta on poissa jonkin aikaa. Miten se käänteinen kulttuurishokki sitten ilmeni ja mitkä asiat järkyttivät Espanjan elämään tottunutta?

 P1011852

Hiljaisuus

Ihan ensimmäiseksi jo lentokentällä havaitsin, miten hiljaista ja rauhallista joka puolella on. Kun Espanjassa sai välillä korviaan pidellä paikallisten kälättäessä vieressä kovaan ääneen, tuntui Suomen levollinen ilmapiiri jotenkin kummalliselta. Onneksi sentään lentokenttäjunassa viereen änkesi espanjalainen kovaääninen perhe, ettei vallan Suomen hiljaisuus päässyt liikaa hämmästyttämään. Näin talviaikaan Suomessa huomaa, etteivät ihmiset turhaan liiku ulkona ja kadut ovat ihan autioita.

Kylmyys

Viimeisen vuoden ajan olen onnistunut pakoilemaan talvea aika tehokkaasti, sillä viime talven kylmimmät kuukaudet vietettiin eteläisen pallonpuoliskon kesässä ja tänä syksynäkin kesäkelit jatkuivat Espanjassa oikeastaan marraskuuhun saakka. Siitä onkin jo kaksi vuotta, kun olen viimeksi kokenut Suomen talven kunnolla, joten nyt jo nämä -10 pakkasastetta tuntuvat aika extremeiltä. Varsinkin kun tässä ajassa on jo ehtinyt unohtaa, miten tällaiseen keliin kannattaisi itsensä vaatettaa. Onneksi ehdin viimeiset pari viikkoa Espanjassa hehkuttaa, kuinka Suomessa ei talven kylmyyttä edes tunne, kun talot ovat niin lämpimiä. Ovathan ne, ainakin verrattuna meidän espanjan kämppään, jossa sisälämpötila ei juuri ulkolämpötilasta eronnut, mutta olin ihan unohtanut, miten jo puolen tunnin pakkasessa kävelyn jälkeen varpaat ja reidet ovat aivan syväjäässä. Tässä pakkasissa värjötellessä olen jo ehtinyt useampaan otteeseen miettiä, että oikeastaan eläkepäivien viettäminen Espanjan aurinkorannikolla ei sittenkään olisi mikään huono vaihtoehto.

P1011922

Kalleus

Breaking news… Sen lisäksi, että Suomessa on kylmää ja hiljaista, on täällä myös hirvittävän kallista! Espanjassa ostin viikon ruuat yleensä noin kymmenellä eurolla, joten ruokakaupan kassalla hieman järkytyin, kun loppusumma lähenteli neljääkymppiä, vaikka en juuri mitään mielestäni ostanut. Espanjassa vihannekset ja hedelmät ovat käytännössä lähes ilmaisia, ravintoloissa syöminen ihanan halpaa ja viinilasi maksaa vähemmän kuin vesipullo. Eläkepäivät Espanjassa voittaa jo kaksi-nolla.

Totisuus

Asia, joka pisti silmään myös maailmanympärimatkalta palatessa, oli suomalaisen asiakaspalvelun totisuus ja vakavuus. Espanjassa ei mitään huippuhyvää palvelua saa, vaan välillä asiakaspalvelijat ovat suorastaan tympeitä ja heitä kiinnostaa enemmän työkavereiden kanssa höpöttely kuin edessä seisova asiakas. Keskimäärin Suomesta saa siis kyllä parempaa palvelua, mutta jotenkin tyyli on usein niin superasiallinen ja vakava, että se on jopa hieman jo koomista.

P1011969

Kaiken kaikkiaan kotiinpaluu sujui hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Toisaalta oli kiva, että harjoittelu yliopistolla päättyi ja nyt osaa taas iloita siitä, että asunnossa on lämmin, kraanasta tulee hyvänmakuista juomavettä ja kaupat ovat auki sunnuntaisin sekä iltapäivisin. Mutta toisaalta oli hirveän haikea hyvästellä kaikki kaverit, jotka vielä jäivät Valenciaan. Ja ikävä on niiden halpojen hedelmien lisäksi tullut jo Valencian lenkkipolkuja, lämmintä säätä sekä espanjalaista rentoa elämänmenoa. Hassua, miten nopeasti tottui kaikkiin Espanjassa ärsyttäneisiin asioihin, kuten myöhään syömiseen, ja nyt samat asiat aiheuttavat sitten käänteisen kulttuurishokin Suomeen palatessa. Ranskasta palatessa olin jo totaalisen kyllästynyt siihen jatkuvaan byrokratiaan, kämäiseen huoneeseen ja ranskalaisten tympeyteen, ja Suomeen palaaminen oli vain ihana helpotus. Mutta nyt on vähän sellainen fiilis, että olisi siellä Espanjassa voinut kauemminkin olla. En ehkä pysyvästi muuttaisi Espanjaan, vaikka voisihan siellä niitä eläkepäiviä sitten viettää.

P1011925

Mitenkäs elämä sitten jatkuu kotiinpaluun jälkeen? Tällä hetkellä mikään muu ei ole varmaa kuin epävarmuus. Hassu tilanne, että nyt ei elämää juurikaan pysty suunnitella eteenpäin, eikä minulla ole esimerkiksi mitään hajua siitä, missä menen vuoden päästä. Keväällä tarkoitus olisi suorittaa ne viimeiset kurssit yliopistolla ja vihdoinkin viimeistellä se kesän jälkeen roikkumaan jäänyt gradu, mutta valmistumisen jälkeiset suunnitelmat ovat aivan auki. Haaveissa olisi muuttaa pois Tampereelta lähemmäs kotiseutuja, mutta siinäkin suunnitelmassa olisi pari mutkaa matkassa. Reissuja onkin siis aika vaikea varailla, kun tulevaisuudesta ei tiedä mitään edes muutaman kuukauden päähän. Toisaalta nyt keväällä on kuitenkin paljon enemmän vapaa-aikaa tiedossa, sillä ennen Espanjaan lähtöä irtisanouduin osa-aikaisesta työstäni ja nyt olisi tarkoitus keskittyä vain näihin opintoihin. Mikä tarkoittaa toisin sanottuna tarkoittaa paljon enemmän mahdollisuuksia reissata, sillä opinnot eivät sido samalla tavalla kuin työt. Suunnitelmia riittäisi, mutta katsotaan, mitä kevät tuo tullessaan. Blogin puolelle olisi tulossa ainakin vielä tärppejä Valenciaan ja myös maailmanympärimatkaltakin olisi juttuja varastossa. Huikean nopeasti kyllä kuluu aika, sillä siitä on jo vuosi, kun seikkailtiin Etelä-Amerikassa!

 Pysykää siis kuulolla, esimerkiksi seuraamalla blogia Facebookissa!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply