Suomen suurin matkablogiyhteisö

Harjoittelussa espanjalaisessa yliopistossa

Eilen oli viimeinen päiväni Erasmus-harjoittelua yliopistolla, ja ajattelin nyt summata vähän kokemuksia kolmen kuukauden työharjoittelun jälkeen. Alunperin tarkoitukseni oli löytää harjoittelupaikka kielten apuopettajana, mutta hain myös yliopiston kansainvälisten asioiden toimistoon tänne Valenciaan, jonne sitten loppujen lopuksi päädyin. Erasmus-harjoittelupaikkaa Espanjasta ei ollut kovin vaikea löytää, ja tässä pieni tietopaketti niille, joita työharjoittelumahdollisuudet espanjalaisessa yliopistossa kiinnostaa.

Miten paikkoja löytää?

Itse selailin avoimia paikkoja erasmusintern.org-sivustolta, josta löytyy aika kattavasti eri alojen harjoittelupaikkoja. Monet ovat myös ottaneet itse yhteyttä eri organisaatioihin ja kyselleet harjoittelupaikkoja, vaikka heillä ei olisikaan avoin haku päällä. Mikäli nimenomaan yliopistossa työskentely kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä eri yliopistojen kansainvälisiin toimistoihin ja kysellä, onko kielitaitoiselle suomalaiselle tarvetta. Hakuvaiheessa lähetin cv:n ja motivaatiokirjeen suoraan tuon erasmusintern-sivuston kautta ja kerroin hakemuksessa kielitaidostani ja aikaisemmista Erasmus-kokemuksista, koska ajattelin niistä olevan hyötyä, kun mitään aikaisempaa kokemusta alalta ei ollut. Tein hakemuksen englanniksi, koska ilmoituskin oli englanniksi, tosin pohdin aika pitkään tuota kielivalintaa. Ajattelin, että englanninkielinen hakemus kuitenkin osoittaisi kielitaitoni tason, sillä ilmoituksessa korostettiin, että työssä vaaditaan hyvää englanninhallintaa. Hakuprosessi oli helppo, sillä sain tosiaan jo samana päivänä myöntävän vastauksen pelkästään hakemuksen perusteella, eli mitään puhelinhaastattelua ei edes ollut.

P1011917

Mitä vaaditaan?

Tärkein kriteeri on varmasti hyvä kielitaito, siitä lisää seuraavassa kohdassa. Toki harjoittelijoilta edellytetään oma-aloitteisuutta, joustavuutta, kykyä työskennellä itsenäisesti ja tiimissä sun muita lähes jokaiseen työpaikkaan vaadittavia ominaisuuksia. Kuten sanottu, hakuvaiheessa kannattaa keskittyä tuohon kielitaidon korostamiseen, mikä ei tarkoita pelkästään kyseisen kielen puhumista, vaan tärkeää on myös, että kirjallisen viestinnän taidot ovat hanskassa. Itse kirjoitin ja käänsin erilaisia tekstejä espanjaksi, enkuksi ja ranskaksi, ja kyseissä hommassa auttoi suuresti, että vieraalla kielellä kirjoittamista on aika paljon harjoitellut. Lisäksi virallisia sähköpostiviestejä kirjoittaessa täytyy myös hallita kohteliaisuusfraasit ja esimerkiksi opiskelijoiden vanhemmille viesteihin vastaaminen on välillä aivan oma taiteenlajinsa. Ja koska espanjalainen yliopisto ei ole toimintatavoiltaan mikään selkeyden ja järjestelmällisyyden perikuva, niin multitasking-kyvyt ovat aika tarpeellisia. Ei puhettakaan, että asiat tehtäisiin yksi kerrallaan huolellisesti, vaan tyypillisesti kaikki hommat roikkuvat tekemättöminä yhtäaikaisesti. Joku puhuu multitaskingistä, itse sanoisin, että kaaoksenhallinta on lähempänä totuutta.

Millainen kielitaito on tarpeen?

Ihan ensiksi täytyy todeta, että itse en muuttaisi Espanjaan missään nimessä ilman edes jonkinlaisia espanjan perutaitoja. Vaikka monet enkkua jo osaavatkin, niin espanjan osaaminen helpottaa arkea huomattavasti. Yliopistolla oli muutama harjoittelija, jotka eivät oikeastaan osanneet yhtään espanjaa, ja he tekivät sellaisia työtehtäviä, joissa pelkkä englanti riitti. Mutta vaikka kollegoiden kanssa kommunikointi sujuisikin englanniksi, niin yliopiston ulkopuolisessa maailmassa pelkällä englannilla ei kovin pitkälle pärjää. Ja kyllä se töissäkin aika paljon auttaa, jos espanjaksi pystyy perusjutut viestimään. Meidänkin toimistossa oli useampi työntekijä, jotka eivät enkkua osanneet. Suurin syy siihen, miksi yliopistoilla on kansainvälisiä harjoittelijoita onkin juuri se, että henkilökunnassa olisi myös englannintaitajia. Espanjalaisiin verrattuna suomalaisten enkuntaidot ovat huippuluokkaa, joten ei kannata todellakaan olla liian vaatimaton omaa kielitaitoa kuvaillessa. Minuakin luultiin englantilaiseksi, vaikka itse olen sitä mieltä, että en mä nyt niin kovin hyvin osaa kieltä. Hieman yllättäen ranskantaidoista on ollut todella paljon hyötyä myös tuolla yliopistolla. Tämä tosin varmasti on yliopistokohtaista, sillä täällä joitain tutkintoja opetetaan myös osittain ranskaksi, ja ranskalaisia opiskelijoita on runsaasti. Joihinkin yliopiston toimistoihin toivottiin nimenomaan ranskaa osaavia harjoittelijoita ja esimerkiksi ne kaksi toimistoa, joissa itse olin, olivat molemmat sellaisia, joissa ranskalle oli tarvetta. Ranska tuntui olevan sellainen kieli, jota moni meistä harjoittelijoista oli jossain kohtaa lukenut, mutta harvan taidot riittivät oikeasti käyttämään sitä töissä. Kaikki kielitaito on kuitenkin plussaa, varsinkin jos pystyy kommunikoimaan sujuvasti. Jopa ruotsia pääsin töissä käyttämään, joten ehdottomasti kannattaa mainostaa kaikkea kielitaitoaan.

P1011891

Mitä odottaa?

Espanjalainen työyhteisö on aika paljon rennompi ja epämuodollisempi kuin suomalainen. Pukukoodi etukäteen hieman mietitytti, mutta onneksi mitään jakkupukulinjaa ei vaadittu, vaan normaalit arkivaatteet toimivat hyvin. Helteillä ei edes tarvinnut paahtua pitkissä housuissa, vaan polven yläpuolelle ulottuva hame oli ihan ok. Espanjalaiset ovat hyväntahtoisia, mutta asioiden organisointi ei aina mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi työtehtäviin ei juuri perehdytetty etukäteen, vaan menetelmä oli enemmänkin tekemällä oppii. Oma-aloitteinen sai todellakin olla ja välillä ihan kauhistutti, miten paljon vastuuta harjoittelijoille annettiin. Itse olin jo ensimmäisillä viikoilla paljon yksin toimistossa auttamassa opiskelijoita ja välillä olisi kaivannut, että vieressä olisi ollut kollega, jolta kysyä neuvoa. Yliopistolla työskentelyn hyvä puoli on, että työaika on aina arkisin toimistoaikaan ja viikonloput ja pyhäpäivät aina vapaita. Toki toimistoaika täällä tarkoittaa yhdeksästä viiteen ja arkisin illat jäivät vähän lyhyiksi. Mutta vuorotyöhon tottuneelle tuo oli ihan unelma.

Työtehtävät

Työtehtävät vaihtelevat sen mukaan, missä toimistossa työskentelee. Itse vuorottelin suurimman osan ajasta kansainvälisen toimiston ja tiedekunnan kanslian välillä. Kansainvälisessä toimistossa vastataan muualta kuin Espanjasta tulevien tutkinto-opiskelijoiden kysymyksiin ja heitä autetaan akateemisten dokumenttien ja oleskelulupa-asioiden kanssa. Erasmus-toimisto oli sitten erikseen ja siellä hoidettiin kaikkia vaihtoihin ja harjoitteluihin liittyviä asioita. Tiedekunnan homma oli huomattavasti rauhallisempaa, ja siellä harjoittelijat tekevät sitä, mitä kansainvälinen koordinaattori heiltä pyytää. Itse kirjoitin blogitekstejä ja tein käännöksiä, ja välillä pyörittelin peukaloita, kun hommia ei ollut. Muita mahdollisia harjoittelijoiden sijoituspaikkoja olivat yliopiston kielipalvelut, viestintäosasto ja vapaa-ajan aktiviteettejä järjestävä osasto. Omaan sijoituspaikkaan ei saanut oikeastaan vaikuttaa, vaan ekana päivänä meidät jaettiin eri toimistoihin sen mukaan, montako kuukautta ollaan ja mitä kieliä osataan. Pääsääntöisesti homma on pitkälti tietokoneella istumista ja erilaisten dokumenttien käsittelyä, eli kunnon paperinpyörittelyä. Itse tykkäsinkin eniten siitä, että kansainvälisessä toimistossa sai jutella opiskelijoiden kanssa myös ihan kasvotusten, joten ei taida minusta olla toimistohommiin. Puhumattakaan siitä, miten jumiin koko kroppa on mennyt kolmen kuukauden istumisesta.

Sopeutuminen osaksi työyhteisöä

Kuten sanottu, espanjalaiset ovat enimmäkseen mukavia ja harjoittelijat otettiin hyvin vastaan. Osa työntekijöistä oli kuitenkin hyvin kiireisiä omien työtehtäviensä kanssa, eivätkä he kerinneet harjoittelijoita juuri neuvomaan. Oma ohjaajani esimerkiksi totesi olevansa ihan liian kiireinen, kun pyysin häneltä lisää hommia edelliset tehtyäni. Harjoittelijoita tuolla myös tulee ja menee jatkuvalla syötöllä, joten osaa vakkarityöntekijöistä ei välttämättä kiinnostanut niin paljoa jutella vain kolme kuukautta viipyvän kansainvälisen opiskelijan kanssa. Mutta enimmäkseen kaikki kollegat olivat hurjan mukavia ja korostivat, että tee ihan rauhassa hommat, ei ole mikään kiire. Kulttuurieroihin kannattaa varautua, ja tosiaan aikakäsitys on Espanjassa aika joustava. Monesti se on harjoittelija, joka saapuu ensimmäisenä toimistolle ja vakityöntekijät valuvat pikkuhiljaa paikalle seuraavan puolentunnin aikana.

P1011802

Millainen maku sitten jäi kolmen kuukauden harjoittelusta yliopistolla? Kuten jo aiemmin olen sanonut, niin toimistotyö ei tuntunut omalta jutulta, ja vaikka työpaikan kansainvälinen ilmapiiri olikin kiva, niin en näe itseäni tekemässä tuollaista työtä vuosikausia. Kolme kuukautta oli oikein sopiva aika, ja nyt on aika suunnata kohti uusia haasteita (eli palauttaa vihdoin gradu ja yrittää saada paperit ulos ensi keväällä). Espanjalainen yliopistobyrokratia on asia, johon ei tämän kokemuksen perusteella tarvi tutustua enempää, välillä kommunikaation puute ja prosessien monimutkaisuus sai ihan koomisiakin piirteitä.

Enää jäljellä onkin muutama päivä Valenciassa ja sunnuntaiaamuna lennän takaisin Suomeen. Tällä hetkellä Espanjan talvi ei todellakaan näytä parastaan, sillä viimeiset päivät on satanut koko syksyn edestä. Itse asiassa en oikein pysty edes poistumaan asunnosta juuri nyt, sillä kaikki kenkäni ovat läpimärkiä tämän päivän ulkoilujen jäljiltä. Oikeastaan odotan jo Suomeen paluuta, vaikka totta kai myös Valenciaa ja tänne jääviä kavereita tulee ikävä. Suomessa on kuitenkin kivoja juttuja edessä ja kaikista eniten odotan sitä, että tulevana keväänä minulla tulee vihdoin olemaan vapaa-aikaa, sillä aion keskittyä vain opiskeluihin, eli jokainen viikonloppu ei tule sujumaan töiden merkeissä niinkuin viimeiset puolitoista vuotta.

Adíos España y hasta pronto Finlandia!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Maarit Johanna tiistai, marraskuu 29, 2016 at 21:23

    Huh mie en varmaan kestäis noin joustavaa systeemiä ja vähän hällä väliä-meininkiä perehdytyksessä ja aikatauluissa 😀 Aloitin just uudessa työssä valtiolla ja kyllä on strukturoitu kuukauden mittainen perehdytys äärimmäisen täsmällisine harjoituksineen ja luentoineen! That I like :p
    Toimistotyö osaa kyllä olla omanlaistaan. Ite tulen tekemään päätehommia, mutta täytyy sitten suunnitella vapaa-ajalle vastapainoksi jotain liikkuvampaa tekemistä. 🙂

    • Reply Hanna tiistai, marraskuu 29, 2016 at 21:43

      Haha no arvaa vaan, onko välillä ollut tuossa menossa kestämistä! 🙂 Mutta joo, Ruotsissa mulla oli harjoittelussa kanssa todella hyvä perehdytys, joten täällä oli vähän eri meininki… Mä huomasin, että vapaa-ajalla ei oo nyt tehnyt yhtään mieli avata konetta, vaan lenkki tai ulkoilu on tuntunut paljon paremmalta vaihtoehdolta! Olisi hirveästi juttuja, mitä olisin voinut kirjoitella blogiin, mutten yksinkertaisesti ole pystynyt istumaan koneella yhtään enempää.

  • Reply Sofia tiistai, marraskuu 29, 2016 at 21:29

    Odotamme sinua kovasti täällä! <3

    • Reply Hanna tiistai, marraskuu 29, 2016 at 21:38

      Mäkin odotan kovasti teidän näkemistä! <3

  • Reply Sunna keskiviikko, marraskuu 30, 2016 at 11:27

    Mullakin loppuu harjoittelu ihan muutaman päivän sisään, olen aika samoissa fiiliksissä kuin sinä. Oli hienoa päästä kokeilemaan toimistorotan elämää ja päätteellä kykkimistä, mutta ei tästä kyllä ammattia halua sitten millään. Ainakaan vielä. Eikä täällä kolmea kuukautta pidempään olisi ilolla jaksanut.

    Yllättävää kyllä norjalaiset ovat ihan yhtä joustavia työajan kanssa. Tänään päästiin hommiin 1,5 tuntia työajan alkamisen jälkeen, kun oli niin hyvät jutut kahvipöydässä 😀

    • Reply Hanna keskiviikko, marraskuu 30, 2016 at 19:34

      No juurikin näin, että kiva oli kokeilla, mutta kolme kuukautta riitti ihan hyvin ja jatkossa tietää suunnata enemmän sellaisiin työtehtäviin, joissa saa tehdä muutakin kuin tuijottaa ruutua päivät pitkät! Enpä olisi norjalaisista uskonut, että sielläkin aikakäsitys samalla tavalla venyy. Toisaalta oman kokemukseni mukaan myös Ruotsissa työpaikoilla meno on suhteellisen rentoa ja tunnin ruokatauko ei ollut mikään ihmeellinen asia sielläkään 🙂

    Leave a Reply