Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ihan(an) kummalliset espanjalaiset

Espanjalaiset. Tuo kummallinen kansakunta, joka päivisin vetäytyy viettämään siestaa ja iskee siksi ajaksi cerrado-laput luukulle. Kansa, joka ruokailee ihan ihmeellisiin aikoihin ja vaeltaa iltaisin tapasbaarista toiseen. Kansa, joka kaivaa talvitakin esiin heti, kun lämpötila laskee alle kahdenkymmenen. Kansa, jonka ei ole vaikea keksiä aihetta kunnon juhlaan, oli kyseessä sitten tomaattisota, härkäjuoksu tai jokin kylän oma karnevaali. Välillä ihan naurattaa, miten hyvin eri strereotypiat pitävät espanjalaisten kohdalla paikkansa. Kahden kuukauden aikana olen ehtinyt jo laatimaan pitkän listan espanjalaisten kummallisuuksista, joten tässäpä pilke silmäkulmassa tehty syväluotaus espanjalaisuuden ytimeen.

P1010742

Espanjalainen puhuu paljon ja äänekkäästi     

Espanjalaisella työpaikalla ei todellakaan ole hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Omalle työpisteelleni kuulen äänet kaikista ympärillä olevista työhuoneista ja välillä toivoo, että voisi hautautua johonkin hiljaiseen nurkkaan, jossa pystyisi keskittymään omiin juttuihinsa. Ääntä työkavereista nimittäin lähtee ja muiden puhelinkeskusteluja kuunnellessa tuntuu aina siltä, että meneillään on suuren luokan draama. Harvoin kuitenkaan niin on, espanjalaiset vain tuntuvat ilmaisevansa asiansa kovin suureellisesti ja kovaan ääneen. Toisinaan metromatkalla jatkuvaa mölyä kuunnellessa toivoo, että paikalliset laskisivat edes hieman desibelejään, jotta kanssaeläjien tärykalvot eivät puhkeaisi. Tyypillistä on myös se, että espanjalainen puhuu niin nopeasti ja vauhdikkaasti, että hidas suomalainen vastapuolena ei juuri kerkeä suutaan avata keskustelussa. Töissä useasti käy niin, että joku puhuu minulle ohikulkiessaan ja on jo kaukana siinä kohtaan, kun saan päässäni muodostettua jonkin järkevän vastauslauseen.

Espanjalainen tulee iholle

Hämmentävintä töissä on ollut se, että neuvoa kysyessä työkaveri tulee suomalaisittain epämukavan lähelle. Poskipusuihin alan jo tottua (eikä täällä kyllä yhtä paljon pussailla kuin Ranskassa), mutta edelleen on kummallista, jos joku tunkee ihan viereeni selvittämään tietokoneen näytöllä näkyvää asiaa. Etenkin jos kyseessä on 50-vuotias miespuolinen kollega. Henkilökohtainen tila ei taida olla espanjalaisille kovin tuttu käsite…

Espanjalainen ei väistä

Enimmäkseen tämä johtuu siitä, että espanjalaiset ovat monesti niin uppoutuneita keskusteluun, että eivät huomaa olevansa kaikkien muiden tiellä, esimerkiksi keskellä katua. Ruuhkaisessa metrossa tilaa annetaan usein juuri sen verran, että toinen mahtuu pujahtamaan ohitse eikä puhettakaan, että kapeilla käytävillä tajuttaisiin antaa ohikulkijoille tilaa. Lisäksi espanjalaiset tunkevat lastenvaunujen kanssa kaikkialle, myös ruuhkaisille markkinakaduille. Muualla maailmalla näkee paljon lasten kantosysteemejä, mutta espanjalaiset lapset matkustavat lähes poikkeuksetta vaunuissa.

P1010097

Espanjalaiselle hyvästeleminen on tärkeää

Minulla kesti hetken oivaltaa, että toimistolta lähtiessä on tärkeää toivottaa näkemiin, hasta luego. Sama pätee myös silloin, jos joku muu on lähdössä, ihan sama vaikka tyyppi oli vain käväisemässä eikä mitenkään ennestään tuttu. Samoin kaikkia tulijoita on tärkeä tervehtiä. Tässä kahden kuukauden aikana olen oppinut sen, että erotessa tervehdys on nimenomaan hasta luego, adíos-sanaa ei juurikaan kuule käytettävän. Yleisesti ottaen espanjalaiset eivät viljele kohteliaisuusfraaseja yhtä paljon kuin ranskalaiset, esimerkiksi anteeksi ei juuri pyydellä, mutta tervehtimistä ja hyvästelemistä ei sovi unohtaa.

P1019977

Espanjalainen osaa ottaa ilon irti arkivapaista

Espanja taitaa olla yksi maista, joissa on eniten juhlapyhiä vuodessa. Lisäksi täällä otetaan kaikki hyöty irti viikolle osuvista pyhäpäivistä, sillä työntekijöillä on usein vapaata myös pyhää edeltävä tai sen jälkeinen päivä, jolloin saadaan pitkä viikonloppuvapaa eli puente. Tätä tekstiäkin kirjoittelen junassa matkalla puenten viettoon Sevillaan, sillä maanantai ja tiistai ovat vapaapäiviä tiistaille osuvan pyhäinpäivän takia. Jos aikoo pyhien aikana reissata Espanjassa, kannattaa olla ajoissa asialla, sillä muutama muukin reissaa silloin ja esimerkiksi junat ovat täynnä.

Espanjalaisen englannin osaaminen on vähän niin ja näin

Espanjan ollessa kyseessä ei kenellekään varmaan tule yllätyksenä, että englannilla ei ihan joka paikassa pärjää. Hämmentävää on, että yliopistolla kansainvälisessä toimistossa voi olla töissä henkilöitä, jotka eivät puhu muuta kuin espanjaa. Toki niitäkin löytyy, jotka puhuvat englantia hyvin, mutta suurimman osan englannin taidot ovat kuitenkin aika perustasoa. Lisäksi mielestäni monet, jotka selviäisivät englannin taidoillaan, eivät halua kieltä käyttää, koska ajattelevat itse puhuvansa englantia niin huonosti. (Sama syndrooma täälläkin kielitaidon suhteen kuin Suomessa kaikissa kielissä enkkua lukuun ottamatta, vähäistä kielitaitoa ei uskalleta käyttää, jolloin se ei sitten kehity mihinkään.)

P1019953

Espanjalainen unohtaa lupaamansa hetkessä

Espanjalaisia saa muistuttaa lupauksistaan monesti ennen kuin mitään tapahtuu. Töissä kollega lupaa hoitaa asian heti, ja vielä tunnin päästäkin asia on hoitamatta. Tarpeeksi monen muistutuksen jälkeen sitä alkaa ajatella, että ehkä kyseinen asia ei ollutkaan niin tärkeä ja saa jäädä hoitamatta. Yliopistolla huomaa, miten paljon kommunikaation puute vaikeuttaa asioita. Yksi ei muista ilmoittaa asiasta kollegalle, ja sitten selvitellään samaa asiaa miljoona kertaa, eikä kukaan tiedä mistään mitään.

Espanjalainen on kuumaverinen

Espanjassa tunteiden näyttäminen ei ole outoa. Puistoissa näkyy rakastuneita pareja toisiinsa kietoutuneina, mutta kaikista eniten tunteet kuumenevat liikenteessä ja futismatseissa. Viime viikonloppuna kävin katsomassa Valencia-Barça -pelin ja yleisön reaktioiden perusteella olisi voinut kuvitella kyseessä olevan vähintään maailmanmestaruus. Vastapuolelle ja tuomareille huudettiin pienimmästäkin syystä alatyylisiä ilmauksia, katsojat pomppasivat pystyyn ja huitoivat käsillään Serranon perhe -tyyliin jokaisen taklauksen kohdalla ja pelin lopussa ratkaisumaalin tehnyttä Messiä heiteltiin pulloilla katsomosta. (Vinkkinä muuten kaikille futisfaneille, että Espanjassa kannattaa ehdottomasti suunnata katsomaan pelejä johonkin muualle kuin FC Barçan kotistadionille. Barcelonassa paikalliset loistivat stadionilla poissaolollaan ja tunnelma oli paljon laimeampi kuin täällä Valenciassa.)

P1010493

Espanjalainen on koiraihminen

Asun toki suositun koiranulkoilutuspuistokadun varrella, mutta siitä huolimatta espanjalaisilla tuntuu olevan paljon koiria. Ainakin siitä päätellen, miten tarkkana saa kadulla kävellessä olla, ettei astu pökälekasaan. Koirankakkapussit eivät nimittäin taida täällä olla jokaisen koiranulkoiluttajan vakiovaruste.

P1019599

On ne espanjalaiset vaan kummallinen kansa. Tosin kaikista pienoisista ärsytyksen aiheista huolimatta espanjalainen kulttuuri on rento ja epämuodollinen ja ihmiset enimmäkseen mukavia ja sydämellisiä. Paikallisten älämölöötäkin oppii sietämään, ja loppujen lopuksi on kiva, ettei kaikki ole täällä aina niin vakavaa. Mañana-elämäntyyli on tarttuvaa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Katja lauantai, lokakuu 29, 2016 at 11:41

    Hahhaha olipa mahtava postaus. Voin kyllä allekirjoittaa nämä kaikki jutut ja varsinkin tuon kovaäänisyyden! 😀 Voi jumpe sitä on monet kerrat ravintolassakin miettinyt että pääsisipä äkkiä ulos kun kuulo menee. Ja siitä päästäänkin siihen, että koska kaikki puhuu kovaa ja muiden päälle espanjalaisten kuulon heikentymisen näkee mm siinä, että ihan kotioloissakin telkkaria huudatetaan täysillä, että varmasti naapurikin kuulisi ellei siellä olisi samanlainen meno päällä. Ja niin ei toki riitä, että se televisio on maksimi tasolla, vaan toki täytyy vielä yrittää keskustella sen äänen volyymin päälle 🙂

    Kyllä siinäkin on vaan omanlainen kansansa ja kyllä siinä on välillä suomalaisella kestämistä. Toivonkin, että itsekin oppisin ensi keväänä mieluummin tuota manana asennetta, kuin että olisin vain koko kevään ihan hermona. 😀

    • Reply Hanna lauantai, lokakuu 29, 2016 at 21:12

      Haha onneksi meidän asunto on sellainen, ettei sinne kuulu naapurin tv:n möykkä, ihan riittävästi on jo kestettävää keittiöistä kantautuvissa äänissä. Suomalaista kaveriani on kuulemma pyydetty useasti puhumaan kovempaa, sillä espanjalaiset eivät häntä kuule. Eli pitkän päälle kovaääninen puhuminen selvästikin heikentää heidän kuuloaan. Välillä toivoo, että kaikille Espanjassa asuville ulkomaalaisille olisi sellainen kaukosäädin, jolla saisi äänenvoimakkuutta hiljaisemmaksi halutessaan… Mutta rennolla asenteella kun lähdet tänne keväällä, niin kyllä espanjalaiseen elämänmenoon tottuu! 🙂

  • Reply Sofia lauantai, lokakuu 29, 2016 at 13:12

    Hauska postaus! Osuit kyllä naulan kantaan. Työkulttuurin osalta valitsisin niin paljon mieluummin suomalaisen, mutta kyllä siellä varmasti oppii taas uutta, katse avartuu entisestään. 🙂

    • Reply Hanna lauantai, lokakuu 29, 2016 at 21:13

      Kyllä suomalaisessa työkulttuurissa on puolensa, ainakin asiat hoituvat vähän jouhevammin. Mutta kokemus tämäkin ja toisaalta on kivaa vaihtelua, että täällä työntekoonkin suhtaudutaan rennosti eikä jokainen asia ole niin nöpönnuukaa!

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa lauantai, lokakuu 29, 2016 at 15:15

    Espanjassa en ole kauheasti viettänyt aikaa, mutta samoihin asioihin olen kyllä kiinnittänyt huomiota. Muakin vähän riepoo toi äänekkyys, en tiedä osaisinko koskaan sopeutua siihen hälinään. Samaa kansakunnan kakofoniaa löytänyt myös Italiasta ja Ranskasta. Tuon kielitaidottomuuden allekirjoitan myös. Barcelonassa meidän hotellin respa puhui vain espanjaa. Reippaasti hän tsekkasi meidät majapaikkaan sisään espanjaa solkaten. Ihmeen hyvin sitä ymmärsi, kun tiesi mistä puhutaan. Siinä vaiheessa kun hän arveli, ettei enää pysytä kärryillä, hän käänsi asiansa google translatella espanjasta englanniksi ja luetutti tekstin meille ruudulta. Ihanan kekseliästä, jos ei muuta 😀

    • Reply Hanna lauantai, lokakuu 29, 2016 at 21:18

      Haha joo mölyäminen on selkeästi Etelä-Euroopan tapa kommunikoida, italialaiset ne vasta osaakin pitää ääntä. Ranskassa mölytaso ei ihan tätä luokkaa ollut, mutta kyllä hekin osaavat ääntä pitää, ainakin meidän yläkerrassa asuvat ranskalaiset, joiden keittiökeskustelut kuuluvat koko taloon. Haha ihana tuo teidän respa, yritystä espanjalaisilla riittää asioiden selvittämiseksi, vaikka kielitaito ei riitäkään. Toisaalta mielestäni on pienoinen mysteeri, että Espanjassa käy ihan järkyttävän paljon turisteja, mutta paikalliset eivät silti ole oppineet enkkua yhtään paremmin…:D

  • Reply Susanna keskiviikko, marraskuu 2, 2016 at 02:19

    Aika paljon samoja piirteitä kuin italialaisissakin. Tosin napolilaisista laivalta on oudoin kokemus, sillä laivan buffet oli täynnä huutamalla puhuvia napolilaisnaisia jotka eivät hiljentyneet hetkeksikään. Pahin oli yksi äiti joka puhui pojalleen pelkästään karjumalla ja poika vastasi takaisin karjuen! ihan uskomatonta käytöstä ja ite oon kanssa nähnyt aivan kaikenlaista kuten huutamista, mutta se karjuminen.. oli minullekin uutta, eivät olleet edes vihaisia vaan karjuminen kuului heidän ruokailutapoihin. Yhdessä vaiheessa korotin omaa ääntäni että olisin edes itse kuullut ääneni niin kerran se naislauma sitten hiljeni tosin vaan sekunneiksi. Tosin äänihän siinä itseltäkin menisi jos joutuisi aina puhumaan huutamalla. Aika hyvin oon jo tähän tottunut että Välimeren kulttuuriin kuuluu huutaminen ruokaillessa ja itse en halua sitä tapaa noudattaa mutta pakon edessä hyväksyn.

    Se ettei kukaan väistä se on tosi tyypillistä käytöstä myös saksalaisilla ja belgialaisilla. Muistan kun Belgiassa lähes kaikki ihmiset koko ajan juoksi kassalle toisten ohi ja monet jäivät myös kaupan eteen pitämään jotain sukukokousta tai rupattelutuokiota! ja Saksassakin aika paljon samaa menoa. Yksi inhottava kokemus väistämiseen liittyen on minulla myös Ruotsissa, kun junassa jotkut ihmiset raivosivat matkalaukusta joita minulla oli vain yksi ja monella raivoajalla oli itsellään useampi laukku/rinkka yms. No ruotsalaiset miehet yleensä rynnistivät ekana ulos junasta vaikka näkivät että toiset tulee matkalaukkujen kanssa. Kukaan ei koskaan ole auttanut Ruotsin junissa laukun kanssa junan rapuissa, tosin en ole kysynytkään. Toisin kuin etelä-italiassa moni auttoi aivan vapaaehtoisesti nostamaan matkalaukun alas junan suurista rapuista. Vanhat sivistystavat on jo päässeet unohtumaan Ruotsissa tai sitten vaan ajatellaan ettei niitä tarvitse noudattaa. Ite en kyllä ottaisi mieheksi semmosta miestä joka juoksee junan toiseen päähän tai ovien eteen kun näkee että naiset tulee laukkujen kanssa. Kenenkään ei ole pakko toisia auttaa ei tietenkään, mutta ei kuitenkaan ole kivaa käytöstä. Ruotsissa tai vaikkapa Wienissä ei tulisi kuuloonkaan että joku auttaisi vapaaehtoisesti nostamaan laukun junan rapuissa tai että joku pitäisi vaikka ovea auki, enkä niissä maissa edes kysyisi tai seurauksena voisi olla raivokohtaus että nosta ite kuule laukkusi ja avaa ovesi

    • Reply Hanna keskiviikko, marraskuu 2, 2016 at 13:49

      Joo en voi ymmärtää, miten nämä jaksaa pitää niin kovaa ääntä ruokaillessaan. Meidän koulun ruokalassa on ihan turha yrittää pitää mitään keskustelua yllä, kun vastapuolta ei kuule kuitenkaan.
      Onpas sinulla ikäviä kokemuksia Ruotsista. Suomessakaan ei kyllä kovin usein auteta matkalaukkujen kanssa, itsellä oli tänne Espanjaan lähtiessä mukana todella painava laukku, jota en saanut omin voimin junan ylähyllylle. Kyllä auttajia lopulta löytyi, kun pyysi, mutta vastaavasti Espanjan päässä junassa tultiin heti apuun, kun yritin laukkua saada telineeseen. Toisaalta taas täällä Espanjassa harvoin annetaan metrossa istumapaikkaa vanhemmille ihmisille, mikä omasta mielestäni kuuluisi kanssa peruskäytöstapoihin…

  • Reply Terhi / Muru Mou torstai, marraskuu 3, 2016 at 19:20

    Heheh, niin totta!! Voi että, on tämä erikoinen kansa 😀 Kielitaidottomuus on jotain todella erikoista Espanjassa: jos espanjalainen juttelee kieltä taitamattoman kanssa, ei hän ala puhua hitaammin ja selkeämmin tai yritä käyttää tietämiään englanninkielisiä sanoja, vaan toistaa lauseen espanjaksi yhtä nopeasti ja sekavasti. Töissä olen törmännyt siihen, että espanjalaiset ei puhelimessa muka kuule mitä sanon, ja ihmettelin tätä alkuun kun joka toisen puhelun aikana vastapuoli ei kuullutkaan mitä sanoin, vaikka minuutti sitten ei toisen henkilön kanssa jutellessa ollut ollut mitään ongelmaa. Työkaveri sitten valaisi minua, että se on vain espanjalaisten tapa sanoa silloin, kun ne ei ymmärrä vaikka työnkuvaan kuuluu englannin kielen taito 😀

    • Reply Hanna perjantai, marraskuu 4, 2016 at 14:07

      Joo oon huomannut saman, että espanjalaiset ei juurikaan mukauta puhettaan, jos toinen ei ymmärrä. Täällä töissä monesti ohjeet ladellaan sellaisella vauhdilla, että jälkeenpäin pitää vähän varmistella, että mitä nyt pitikään tehdä. Ehkä mun täytyy ottaa tuo sama kikka käyttöön puhelimessa, jos en ymmärrä ja esittää etten kuullut, mitä toinen sanoi 😀 Joo ei oo mitenkään itsestään selvää, että nekään työntekijät osaavat enkkua, joiden kuuluisi sitä osata…

  • Reply Marimente sunnuntai, marraskuu 6, 2016 at 21:19

    Jep, hyvin samankaltaisia piirteitä olen huomannut myös italialaisten suhteen, etenkin tuo äänekkyys, kuumaverisyys ja englannin taitamattomuus. Juuri ”avauduin” näistä ja muutamasta muusta jutussa blogissani, kun kaiken kaikkiaan pohdin omaa Venetsiaan sopeutumistani. Kuitenkin, kuten sanoit tuossa lopussa, mañana-kulttuuri on hyvin tarttuvaa ja joskus ihan jopa suotavaa 😉

    • Reply Hanna sunnuntai, marraskuu 6, 2016 at 22:21

      Haha joo italialaisissa ja espanjalaisissa taitaa olla paljon samaa 😀 Täytyypä käydä kurkkaamassa sun postaus myös, kulttuurieroista on aina hauska lukea! Ihan totta, että on tässä mañana-elämässä myös puolensa 🙂

  • Reply Bege lauantai, tammikuu 7, 2017 at 01:10

    Moukkia ovat, sivistymättömiä toiset ihmiset huomioimattomia moukkia. Kälättävät niin että korbissa soi, isojen kaupunkien kahviloissa töissä ihmisiä joiden englannin kielen taito on nolla, ylipäätään asiakaspalvelutaso vaihtelee hyvästä hyvin huonoon. Parhaiten homma toimii Aurinkorannikon ja Barcan alueella jossa turismia on harjoiteltu muutama vuosikymmen.

    Itse viihdyn Espanjaa paremmin esim. Portugalissa, palvelu ja englannin osaaminen hyvää, ihmiset on kohteliaita ja toiset huomioonottavia, huonommallakin kielitaidolla varustettu yrittää parhaansa mukaan asioida hyväntuulisesti turistin kanssa. Portugalissa homma toimii, ei mene pikkuasioidenkin kanssa säätämiseksi niinkuin Espanjassa usein. Rationaalisella suomalaisella menee hermo espanjalaisiin helposti, joskus tuntuu etteivät ole vain välinpitämättömiä vaan ehkäpä fakkiutuneita, vähän tyhmiä suorastaan.

    • Reply Hanna lauantai, tammikuu 7, 2017 at 18:00

      Portugalista ei olekaan itsellä kokemusta. Espanjalaisiin menee välillä kyllä hermo, mutta enimmäkseen itseä nämä kulttuurierot vain huvittavat. Englantia eivät tosiaan monet osaa kovin kummoisesti, toisaalta espanjalaiset eivät katso kielitaidotonta turistia samalla tavoin nenänvartta pitkin kuin ranskalaiset.

    Leave a Reply