Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ajatuksia Erasmus-elämästä

Espanjan syksy pääsi yllättämään, sillä tällä viikolla iltaisin on ollut jo yllättävän viileä (eli vain 20 astetta, hyi miten kylmä!). Hellelukemiin tottuneena ei kuitenkaan vielä tajunnut, että iltaisin olisi suotava kekkuloida ulkona vähän hellemekkoa lämpimämmissä pukimissa. Niinpä tälle viikonlopulle suunnitteilla olleet päiväretket lähialueelle täytyi jättää seuraaville viikonlopuille, ja keskittyä nyt vain parantelemaan orastavaa flunssanpoikasta. En välttämättä haluaisi tehdä sen tarkempaa tuttavuutta espanjalaisen terveydenhoitojärjestelmän kanssa, joten tänään tarkoitus olisi etsiä aukioleva ruokakauppa ja ostaa teetä ja hunajaa. Ja mikäli se ei auta, täytyy varmaan suunnata apteekkiin jotain troppeja ostamaan. Ehkä täällä myydään samaa luontaistuotejauhetta, jota apteekin tädit tyrkyttivät minulle Ranskassa ja joka järkyttävän pahasta mausta huolimatta ihan oikeasti tepsi.

IMG_5128

Ranskasta puheen ollen, yllätin itseni tässä yhtenä päivänä selailemasta junalippuja välille Valencia-Montpellier. Lokakuun lopussa on meidän ainut vähän pidempi loma harjoittelusta, kun sekä maanantai että tiistai ovat pyhäpäiviä. Silloin olisi kovasti tarkoitus lähteä reissuun, mutta kohde on ihan arvoitus. Espanjassa reissaaminen ei olekaan osoittaunut ihan niin helpoksi kuin kuvittelin, sillä esimerkiksi moniin Valencian lähialueiden pikkukyliin ja muihin hienoihin paikkoihin on erittäin hankala tai jopa mahdoton päästä julkisilla. Esimerkiksi bongasin Montañejosin kuumat lähteet ja olin ihan jo lähdössä sinne tänä viikonloppuna. Kunnes tajusin, että bussi Valenciasta lähtee puoli viisi illalla ja paluubussi aamulla kuudelta. Että noilla aikatauluilla päiväretki on aika mahdoton toteuttaa. Pohjois-Espanjaa harkitsin myös pitkään lomareissun kohteeksi, mutta sekin on aika kaukana Valenciasta ja luontokohteisiin päästäkseen tarvisi melkeinpä vuokrata auton, enkä ihan näe itseäni ajamassa täällä Espanjassa. (Kaverin kanssa asiasta juteltuani vitsailin, että minulla on vain maaseutuajokortti, ja hän kysyi, että onko Suomessa oikeasti sellaisiakin, heh…) Oikeastaan päätin jo, että lähtisin Andalusiaan reissuun ja tekisin yhdistelmämatkan Granada-Sevilla. Mutta junalla matkaan sinne ja takaisin menisi koko päivä ja varsinkin Granadaan yhteydet tuntuivat olevan kohtuullisen heikot. Matkakohteista jäljelle jää siis Madrid (jonne menisin mieluummin ehkä vain viikonlopuksi), Barcelona (jossa olen käynyt jo kolme kertaa, eli ehkä ei) tai yllätysyllätys, Montpellier. Hetken harkitsin ihan vakavastikin jo Ranskaa, mutta junat sinnekin ovat kalliit ja hankalat ja toisaalta Montpellier on niin hyvin koluttu, että ehkä olisi kivempi reissata paikkaan, jossa ei ole vielä ollut. Ehkä lähden kuitenkin vain sinne Andalusiaan, nämä on taas näitä maailmanluokan ongelmia.

Täällä Espanjassa elämä on enemmän taas sitä samanlaista Erasmus-elämää kuin Ranskassakin, joten välillä on vaikea olla vertaamatta näitä kahta kokemusta toisiinsa. Alkukankeuden jälkeen tänne Espanjaan on kuitenkin ollut paljon helpompi sopeutua kuin Ranskaan aikanaan. Tosin en usko, että ero johtuu nimenomaan siitä, että Espanja olisi jotenkin helpompi asuinmaa, vaan enemminkin siitä, että itse on tällä kertaa valmiimpi sopeutumaan ulkomailla asumiseen. Ranskassa elämä saattoi kaatua jo siihen, ettei kaupasta saanut ostettua herne-maissi-paprikaa, jota ilman ei sitten ollenkaan voinut tehdä jotain tiettyä ruokalajia. Samat puutteet Espanjan ruokakaupoissa on, mutta oma asenne vain on muuttunut. Jos jotain juttua ei kaupasta löydy, jätetään se sitten vain pois ruuasta, tehdään jotain muuta ruokaa tai tsekataan, josko tuote löytyisi toisen kaupan valikoimasta. Jos Ranskassa kaihoten haaveilin ties mistä Suomi-herkuista, ei täällä ole tarvinnut ottaa jokaviikkoista lihapullapyhiinvaellusta Ikeaan ohjelmaan. Veikkaan, että osittain tämä sopeutuvuus on perua maailmanympärimatkalta, jolloin välillä joutui olemaan todella kekseliäs ja luova ruuanlaiton suhteen. Jos Uudessa-Seelannissa evästeltiin kolme viikkoa ilman mahdollisuutta kylmäsäilytykseen ja Argentiinan ruokakauppojen valikoimista puuttui noin puolet tutuista raaka-aineista (esim. fetajuusto tai tortillalätyt), ei kokkailu Espanjassa tunnu ollenkaan hankalalle.

IMG_1629

Ranskassa olin myös ihan innoissani koko ajan reissaamassa jonnekin, mutta tuntuu, ettei täältä käsin jaksa ihan joka viikonloppu olla menossa. Koska viikot menevät pitkälti töissä, on myös Valenciaan tutustuminen jäänyt melko vähäiselle ja ihan kiva on myös viettää viikonloppuja täälläkin. Tämä viikonloppu on mennyt pitkälti kotosalla, ja on kyllä ollut ihana, kun on vaan saanut olla eikä ole tarvinnut tehdä mitään erikoista. Osa kämppiksistäkin on ollut Barcelonassa, joten asunnossa on ollut ihanan hiljaista ja rauhallista. Huomaa, että jurona suomalaisena kaipaa välillä myös sitä, että saa olla ihan yksikseen eikä tarvi koko ajan olla sosiaalinen. Ranska-vuoteen verrattuna ei enää kiinnosta hypätä kaiken maailman vaihtarikarkeloissakaan, vaan rauhallinen hengailu on enemmän mun juttu. Harjoitteluporukka alkaa yleensä jo maanantaina suunnitella, mille klubille tulevana viikonloppuna suunnataan ja tunnen olevani ihan vanha ja tylsä, kun minua ei enää baarissa ravaaminen jaksa innostaa. Lähinnä ulkonakäynti on ollut kämppisten kanssa terasseilla istuskelua, mikä tuntuu sekin jo valtaisalta yöunien uhraukselta. Toisaalta järkeilin, että miksi ihmeessä sitä täytyisi raahautua klubeille, jos se ei kiinnosta pätkän vertaa eikä tunne menettävänsä mitään, vaikka ei mukaan lähdekään.

IMG_2208

Vaikka etukäteen mietin paljon, jaksanko enää kolmatta Erasmus-kokemusta, niin nyt muutaman viikon jälkeen olen iloinen, että kuitenkin vielä lähdin. Niinkuin Ranskassakin, on täälläkin parasta se vapaus, kun ei ole mitään velvollisuuksia. Suomessa tapaamisia kavereiden kanssa sovitaan aina kalenterit kourassa kahden kuukauden päähän, koska kaikilla, myös minulla, on työmenoja, harrastusmenoja, sukulointimenoja, mitä milloinkin. Erasmus-kuplassa saa halutessaan seuraa vaikka tunnin varoitusajalla ja monesti ei vielä aamulla tiedä, mitä samana päivänä tulee tekemään. Toisaalta tällainen huoleton elämä on niin mahtavaa ehkä juuri siksi, että tietää sen olevan vain väliaikaista ja osaa siksi nauttia siitä täysillä. Loputtomiin en varmasti jaksaisi samaa menoa, vaan näidenkin kolmen kuukauden jälkeen olen varmasti iloinen siitä, että saa taas palata tuttuun ja turvalliseen arkeen Suomessa. Mutta kun paluu takaisin Suomeen koittaa, niin tiedän olevani onnellinen, että uskalsin lähteä toteuttamaan tätäkin unelmaa. Eipä tarvi sitten siinä vaiheessa kun on asuntolainat ja vakityöpaikat ainakaan harmitella, kun ei silloin lähtenyt, kun oli mahdollisuus.

Tästä taisi tulla taas tällainen ajatustulvaoksennuspostaus, sillä en lopulta tainnutkaan kirjoittaa yhtään siitä, mistä oli tarkoitus. Sairastaessa on ehtinyt miettimään asioita ja lopputulema taitaa olla se, että kaikki nämä ulkomailla asumiset ovat kasvattaneet hirveästi ihmisenä ja en vaihtaisi yhtäkään kokemusta pois. Omaa elämää Suomessa osaa arvostaa paljon enemmän, kun on elänyt arkea myös vieraassa maassa. Loppujen lopuksi kaikkeen on mahdollista sopeutua ja arki on arkea myös palmujen katveessa. Erasmus-seikkailut ovat opettaneet sen, että kyllä maailma kannattelee, kunhan vain uskaltaa hypätä.

IMG_1002

Kuvat ovat ihanasta Montpellieristä, sillä vaikka Valenciasta kovasti tykkäänkin, niin Montpellier on aina Montpellier <3

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply säppä tiistai, syyskuu 20, 2016 at 20:33

    Hei, en muista mainitsinko sulle blablacaria, mutta sillä on kätevä matkustaa jos junat tai bussit ei osu aikatauluihin! On tosi suosittu matkustusmuoto täällä ja usein varsin edullistakin. 🙂 Kannattaa tsekata!

    • Reply Hanna torstai, syyskuu 22, 2016 at 19:20

      Ei muuten tullut puheeksi, täytyy tutkia tuotakin vaihtoehtoa 🙂 Ranskassa tosin kerran kokeilin kyseistä palvelua ja vannoin että ei enää ikinä, mutta ehkä nekin traumat alkaa jo hälventyä. (Jouduttiin meinaan lopulta hätäpäissä ostaan junaliput, kun paluukyytiin ei saatu yhteyttä…)

    Leave a Reply