Suomen suurin matkablogiyhteisö

Mañana mañana ja muuta Espanjassa opittua

Elämästä Valenciassa ei oikeastaan ole kummempaa raportoitavaa, arki on alkanut soljua täällä omalla painollaan ja viikot tuntuvat kuluvan ihan pikakelauksella. Tuntuu hassulta kirjoitella blogiin pelkästään kuulumisia, mutta kun matkailullisempaa asiaa ei Espanjasta toistaiseksi ole, niin näillä mennään. Muutaman espanjalaisen elämänmenon perusjutun olen jo alkanut sisäistää, vaikka välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa näiden paikallisten tapojen kanssa. Mitä elämä Espanjassa on sitten tähän mennessä opettanut?

Huomenna on uusi päivä. Mañana es el otro día. Kaikki vaikeat ja epämukavat asiat voi siirtää huomiselle. Jos töissä ei tiedä vastausta jonkun opiskelijan kysymykseen, käske häntä tulemaan takaisin huomenna. Todennäköisesti et tiedä vastausta vielä huomennakaan, mutta ei se haittaa, aina voi pyytää opiskelijaa palaamaan ensi viikolla asiaan. Itse olen onnistuneesti siirtänyt juoksulenkkiä viikolla eteenpäin ajatellen, että huomenna sitten menen. Pyykkiä täytyisi pestä, mutta huomenna sitten pesen. Roskat täytyisi viedä ulos, ehkä huomenna. Elämä on helppoa, kun kaiken voi tehdä mañana.

P1019680

Espanjalainen aikakäsitys on joustava. Suomalainenhan tunnetusti repii hiuksia päästään, kun ihmiset eivät ole sovittuna aikana paikalla, mutta espanjalaiset eivät tunnu edes huomaavan olevansa myöhässä. Itselle on käynyt täällä jo niin, että olen ollut illanvietossa paikalla jopa ennen illan emäntää. Vaikka nimenomaan varmistin, että onko tapaaminen kello 8 Espanjan aikaa vai ihan oikeasti kasilta. Itse haluan olla töissä aina ajallaan, mutta täällä on jo oppinut, että mikään katastrofi ei ole se, jos saapuua minuutin pari myöhässä, kun harvoin nuo vakituisetkaan työntekijät vielä toimistolla ovat tasan silloin, kun kello lyö yhdeksän. Ruokatuntikin helposti voi venähtää 20 minuuttia pitkäksi, sillä täytyyhän sitä kaikkien tuttujen kanssa ehtiä vaihtamaan kuulumiset ja poskipusut ja helposti siinä unohtuu itse pääasia eli se syöminen.

Suunnitelmat muuttuvat lennosta kymmenen kertaa. Töissä ohjeistetaan, että tehdään asia A tällä tavalla. Siinä selittäessä yhtäkkiä keksitäänkin, että oikeastaan olisikin parempi tehdä näin, eli unohdetaan aiempi. Kun olet päässyt alkuun asian A kanssa, joku tulee taas sanomaan, että oikeastaan pitäisi tehdä sittenkin eri tavalla. Ja lopulta päädytään siihen, että ei tehdä asiaa A ollenkaan, sillä asia B on kuitenkin parempi tehdä ensin.

P1019715

Työtehtäviin perehdyttäminen on ihan turhaa. Minunhan piti tällä viikolla aloittaa varsinaisessa harjoittelupaikassani terveystieteiden tiedekunnassa. No maanantaina sanottiinkin, että mun täytyy kuitenkin olla pari viikkoa kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden toimistossa, koska siellä on tällä hetkellä niin paljon tehtävää. Niinpä olen tämän viikon yrittänyt auttaa espanjalaiseen yliopistobyrokratiaan turhautuneita opiskelijoita paperijuttujen hoidossa, ilman että minulle on oikeastaan kerrottu mitään siitä, miten kyseiset paperit täytyy olla täytetty ja mitkä paperit opiskelijoilla ylipäätään pitää olla mukana. Joka toiseen kysymykseen joudun vastaamaan en tiedä, ja kun yritän kollegoilta selvittää asioita, niin yksi vastaa yhtä ja toinen toista. Olenkin käännyttänyt opiskelijoita pois väärien papereiden takia, kunnes toinen työntekijä onkin sanonut, että kyllä kyseiset paperit käyvätkin. Elämässä pitää olla haasteita ja nyt muutaman päivän jälkeen alkaa perusjutut hahmottua, mutta silti ärsyttää, kun on vielä niin paljon kysymyksiä, joihin en osaa vastata.

Kaikki tapahtuu myöhään illalla. Toisaalta ymmärrän, miksi Espanjassa valvotaan niin myöhään ja ihmiset pyörivät kaupungilla vielä kahdeltatoista illalla, sillä onhan täällä päiväsaikaan ihan sietämättömän kuuma tehdä mitään. Mutta kun aamuisin kuitenkin herää suhteellisen aikaisin, tarvin itse enemmän unta kuin espanjalainen päivärytmi antaa myöten. Toistaiseksi vain viikonloppuisin on mennyt nukkumaanmeno myöhälle, kun ollaan kämppisten kanssa lähdetty illalla kaupungille, mutta vähän sitä miettii, että joskus voisi illanvietot alkaa vähän aiemmin kuin vasta kymmeneltä tai yhdeltätoista. Mutta plussaa on ainakin se, että ulos lähtiessä ei tarvi raahata mukana toppahaalaria vaan samoilla vaatteilla tarkenee sisällä ja ulkona.

P1019691

Mites sitten se kolmen kuukauden päätavoite, eli espanjan oppiminen? Tällä hetkellä puhun harjoittelusta varmaan yli puolet ajasta ranskaa, koska noin joka toinen kansainvälinen opiskelija on ranskalainen. Itselle ranska on melkein se helpoin kieli ilmaista itseäni (tällä hetkellä ruotsi on vähän ruosteessa), ja töissä huomaan kysyväni kollegoilta monesti kiireessä neuvoa ranskaksi, kun molemmat kuitenkin osaavat kieltä hyvin. Ranskalaistenkin kanssa lähes automaattisesti puhun ranskaa, vaikka monet heistä varmasti pystyisivät keskustelemaan espanjaksi. Nyt kun meno toimistolla on ollut sen verran kaoottista, niin on tullut tuon kielen suhteen mentyä monesti siitä, mistä aita on matalin, eli ranskalla. Espanjaa tulee onneksi puhuttua chileläisen ja tällä viikolla saapuneen portugalilaisen kämppiksen kanssa. Tosin pikkuhiljaa alkaa tuntua, että espanjantaidoistani on kovaa vauhtia tulossa aikamoinen sekasotku. Opintojen alussa opeteltiin nimenomaan Espanjan espanjaa, mutta maailmanympärimatkalla omaksuin puheeseeni paljon juttuja Chilen ja Argentiinan murteesta. Esimerkiksi vosotros-sanan käyttö on jotenkin vaikeaa, kun Etelä-Amerikassa käytetään teitittelymuotoa ustedes koko ajan. Ruokien nimet ovat ihan hukassa täällä Espanjassa, tänään kaupassa etsin persikoiden vaakanumeroa hintalapuista ja ihmettelin, kun tuttua sanaa ei tullut vastaan. Koska persikka onkin täällä melocotón eikä durazno, samoin mansikka on fresa eikä frutilla, puhumattakaan avokadosta joka ei olekaan palta niinkuin Chilessä vaan ihan aguacate. Täällä Espanjassa olen joltain osin palannut takaisin Espanjan espanjaan, mutta toisaalta helposti juuri kämppiksen kanssa jutellessa alkaa käyttämään Etelä-Amerikassa yleisiä ilmauksia, jotka tarttuivat maailmanympärimatkan aikana puheeseen. Katsotaan siis, millaisella kielitaidolla täältä palataan, ainakin selväksi on tullut se, että verbimuodot täytyisi kerrata kommunikaation helpottamiseksi. Onneksi me harjottelijat saadaan osallistua espanjankurssille yliopistolla, jospa tuo kielioppikin siitä vielä muistuisi mieleen.

P1019659

Siinä siis vähän ajatuksenvirtaa elämästä Valenciassa. Kiinnostaako teitä lukijoita tällaiset höpinäpostaukset vai olisiko parempi kirjoittaa vain sitten, kun olisi oikeasti jotain kirjoitettavaa? Kuvituksena satunnaisia otoksia Valenciasta, vihdoin olen päässyt käymään sekä rannalla että tiede- ja taidekaupungissa keskustan ulkopuolella. Nyt onkin hyvä ruveta suunnittelemaan reissuja Valencian ulkopuolelle, sillä kaupunkiin syksyn aikana tulevat vieraat pitävät varmasti huolen siitä, että turistinähtävyydet tulee kierrettyä useampaan otteeseen.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Elisa sunnuntai, syyskuu 11, 2016 at 11:47

    Ehdottomasti höpinät kiinnostaa! 🙂

    • Reply Hanna sunnuntai, syyskuu 11, 2016 at 12:45

      Kiva kuulla! 🙂 Höpisen siis jatkossakin lisää ;D

  • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa sunnuntai, syyskuu 11, 2016 at 12:49

    Kiinnostaa ihan arki ja siihen sopeutuminen. Ja tuo työelämä tuolla manana-maassa, josta olet jo antanutkin kivoja esimerkkejä. Pitäisi myös täällä tarttua imurin, mutta ehkä huomenna?

    • Reply Hanna sunnuntai, syyskuu 11, 2016 at 21:14

      Kiva kuulla, että kiinnostaa 🙂 Huh tuo työelämä on täällä kyllä niin erilaista kuin mihin on Suomessa tottunut, sekä hyvässä että pahassa. Toisaalta kiva, että on rento meininki, toisaalta epäjärjestelmällisyys ärsyttää. Huomenna on aina hyvä päivä siivota, täytyisi ehkä itsekin ryhdistäytyä huomenissa tämän siivouksen suhteen…

  • Reply Marimente sunnuntai, syyskuu 11, 2016 at 18:56

    Täälläkin ehdottomasti kiinnostaa arjen ”höpinät” ja kokemukset! 🙂 Uloslähtemisistä tuli mieleen, että meillä oli päinvastainen meininki toimistotöiden jälkeen Italiassa: suoraan töistä aperitiivoille iltakuudelta ja baarikierroksen jälkeen osalle alkaa riittää meno puoleen yöhön asti, jolloin siirrytään suosiolla kotia nukkumaan 😀 Poikkeusiltojakin tosin on ollut, mutta kun oot vireessä kuudesta lähtien niin puolilta öin oli joskus ihan ookookin jo lopetella 🙂

    • Reply Hanna sunnuntai, syyskuu 11, 2016 at 21:16

      Jatkan siis höpinöiden kirjoittamista 🙂 Meidän työpaikka sijaitsee tosiaan Valencian ulkopuolella, joten aperitiiveille lähtö tarkoittaisi aina Valencian keskustaan siirtymistä. Täytyy ehkä pitää tämä mielessä ja ehdottaa joskus, että suunnataan johonkin heti töiden jälkeen. Vaikka siinä on silti se vaara, että ilta venyy aamuun asti, ainakin perjantaina 😀

    Leave a Reply