Suomen suurin matkablogiyhteisö

Chiloé – Chilen mystisimmät maisemat

Lauttamatka Chiloén saarelle tuntui samalla aikamatkalta muutama vuosikymmen ajassa taaksepäin. Vaikka lautat liikennöivät tiheästi, tuntui saaren hieman eristäytynyt sijainti kuitenkin vähentävän turistivirtaa huomattavasti. Paikalliset asustelivat pikkuisissa taloissaan ja tuntuivat tienaavansa elantonsa joko kalastuksella tai maanviljelyllä. Ja nimenomaan sellaisella maanviljelyllä, jota Suomessa harjoitettiin isovanhempieni aikaan. Jokaisella tilalla oli muutama lehmä, pari lammasta ja kanoja, sen verran, että pystyttiin olemaan omavaraisia. Chiloélla saattaa ihan hyvin törmätä tiellä ratsastavaan karjapaimeneen ja pahin liikenneruuhka syntyy lehmien siirtyessä lypsyn jälkeen takaisin laitumelle. Chiloén rauhaisassa tunnelmassa ja suurten vuorovesivaihteluiden hallitsemissa merimaisemissa oli jopa jotain mystistä.

P1013495

Me suunnattiin saarelle Puerto Monttista käsin, joka on lähin isompi kaupunki mantereen puolella. Vuokrattiin auto jo sieltä, koska ajateltiin, että saatavuus olisi parempi isommasta kaupungista. Saatiin kuitenkin kiertää aika monta vuokrausfirmaa läpi ennen kuin löydettiin ystävällisen Joaquín-nimisen miehen pitämä pikkufirma keskustan ulkopuolelta erään autokorjaamon yläkerrasta. Hänelläkin oli vain yksi auto vapaana seuraaville päiville, ja saatiin tehtyä hyvä diili, sillä Joaquín lupasi meille isomman camionetan pikkuauton hinnalla. Kun seuraavana päivänä tultiin hakemaan autoa, yllätys oli melkoinen, sillä olin ajatellut tuon sanan tarkoittavan pientä pakettiautoa. Meitä odotti kuitenkin lavamaasturi, jonka pikkuiselle takapenkille saatiin juuri ja juuri rinkat sullottua. Alkuperäinen ajatus oli ollut yöpyä jollain leirintäalueella autossa, mutta tuossa olisi ollut vaihtoehtona vain avolavalla nukkuminen, mikä ei kuitenkaan tuntunut hyvältä ajatukselta. Eipähän ainakaan näytetty auton perusteella heti turisteilta, sillä suurin osa paikallisistakin ajeli tuollapäin maastureilla. (Tosin neliveto-sellaisilla, eivätkä he juuttuneet autollaan rantahiekkaan, kuten eräät nimeltä mainitsemattomat turistit…)

P1013099

Chiloélle pääsee autolautalla Parguan kaupungista käsin. Paikka löytyy helposti, vaikka ei olisi kummoinenkaan kartturi, sillä tarvii vain ajaa koko Chilen (tai oikeastaan koko Amerikan mantereen) läpi halkovan moottoritien, Panamericanan, toiseen päähän ja ajaa siellä auto lauttaan. Autolauttamatkat Etelä-Amerikassa on muuten oivallisia tilaisuuksia merieläinten bongaamiseen, tällä kertaa päästiin näkemään merileijonia saalistuspuuhissa lautan ympärillä. Ensimmäinen etappi meidän reitillä oli Ancudin kaupunki saaren pohjoispäässä. Kaupungit tuolla ovat todella pikkuisia, eikä Ancudissakaan erityisemmin nähtävää ollut. Chiloén viehätys piili enemminkin maisemissa kuin kaupunkikulttuurissa, ja niinpä päätettiin jättää kaupunkien kiertäminen parin päivän roadtripin aikana vähemmälle.

P1013107 P1013137 P1013142

Oltiin kuultu reissun aikana tapaamaltamme saksalaiselta tytöltä, että Chiloélla pääsee näkemään pingviinejä jopa ilmaiseksi. Etelä-Amerikan pingviinit kun harvoin tuntuvat näyttäytyvän turisteille ilman kalliita pääsymaksuja, joten päätettiin etsiä nämä Chiloén mystiset ilmaiset pingviinit. Chiloélla mukana ei ollut kunnollista tiekarttaa, eikä puhelimen karttasovelluksen kartoissa näkynyt kaikkia pikkuteitä, eli saarella näytti puhelimen mukaan kulkevan tasan ne muutama isompaa tietä. Pingüinera Punihuilin viittoja seuraamalla löydettiin kuitenkin pigviinipaikkaan, mutta eivätpä olleet nekään ilmaista katseltavaa. Pingut asustelivat saarella, jonne päästäkseen täytyi osallistua maksulliselle veneretkelle. Etelä-Amerikan halvimmat pingviinit nuo kyllä olivat, eikä veneretki olisi ollut euroissa juuri kymppiä kalliimpi. Mutta koska oltiin jo maksettu pingviinien näkemisestä Argentiinassa (ja paljon oltiinkin) ei haluttu enää toista kertaa maksaa samojen eläinten töllistelystä. Lisäksi pingviiniretkeen olisi tuhraantunut muutama tunti kallista roadtrip-aikaa, joten lopulta päätös ei ollut kovin vaikea. Pumillahuen alueella oli kuitenkin muutama upea rantamaisema, joten ei koukkaus sinne ollut ollenkaan turha. (Tosin jos ei oltaisi koukattu sinne, ei oltaisi ikinä juututtu sinne hiekkaan, mihin vasta tuhraantuikin kallista roadtrip-aikaa…)

P1013153 P1013164 P1013171 P1013173 P1013182 P1013210 P1013214

Liikenneruuhka Chiloélla. Meidän matka jatkui saaren pohjoisosista kohti Dalcahueta, josta pääsi lautalla yli pienemmälle Isla Quinchaon saarelle. Pysähdyttiin Curaco de Vélezin ja Achaon kylissä, mutta muuten ajeltiin aika päämäärättömästi ympäriinsä. Päämäärätön haahuilu kuvasi kyllä hyvin tätä roadtripiä. Chiloésta oli etukäteen melko vaikea löytää tietoa netistä, suomeksi taisin löytää yhden blogipostauksen ja englanniksikin vain muutaman. Saaren majoituksista löytyy hyvin niukasti informaatiota netin ihmeellisestä maailmasta, mutta suurimpien kaupunkien ympäristössä on tiuhaan mökkimajoitusta mainostavia cabañas-kylttejä. Mekin luotettiin siihen, että illan tullen löydetään joku mökki noiden kylttien avulla, mutta sitten kun ruvettiin oikein etsimään majapaikkaa, olivat kyltit kadonneet kuin maan alle. Parin paikan portilla käytiin vain toteamassa, että paikka oli jo suljettu siltä päivältä, ja lopulta päädyttiin paniikissa ottamaan summanmutikassa ensimmäinen mökki, josta löytyi avoinna oleva vastaanotto yhdeksän jälkeen illalla. Kyseinen paikka Castron, saaren suurimman kaupungin, liepeillä pääsee kyllä ykköseksi elämäni karmeimmat majapaikat -listalle. Tunkkaisessa mökissä, tupakanhajuisissa petivaatteissa nukuttu yö vastasi samaa, jos olisi nukkunut tuhkakupissa. Aamulla yövaatteet ja hiukset haisivat siltä, kuin olisin polttanut tupakkaa 20 vuotta yhteen putkeen ja vaikka nukuttiin kaikki mahdolliset ikkunat auki, kerkesi yön aikana varmasti hengitellä itselleen pysyvän keuhkovaurion. Tupakanhajua pääsi kyllä karkuun kylppäriin, jossa tuoksumaailmana olikin vahva homeenhaju, ihan jo siksi, että suihkun seinä oli värjäytynyt homeesta siniseksi. Parasta oli vielä se, että pääsin ennen huoneen varaamista jopa kurkkaamaan sinne ja ensivilkaisulla paikka näytti olevan ihan ok. Olisi ehkä kannattanut hengittää kerran syvään sisään ennen kuin päättää, että me otetaan tämä. Cabañas Quilánin mökkejä Castrossa en siis suosittele Chiloélla majoittujille, enemmän mökkitarjontaa näytti olevan Castron keskustan jälkeen ison tien varrella kuin ennen kaupunkia.

P1013226 P1013241

Huomaatteko muuten yllä olevan kuvan oikeassa yläkulmassa mustan epäselvän pisteen? Kyseessä on chiloelainen vitsaus, ihmissyöjäpaarma. Jostain syystä ne tykkäsivät minusta ihan hirveästi, ja niitä kierteli välillä kymmenittäin juuri minun ympärillä, kun taas kaikki muut lähistöllä olevat ihmiset saivat olla rauhassa. Nuo paarmat olivat isojen sontakärpästen kokoisia, purivat kipeästi ja kiertelivät ihan jatkuvasti ympärillä. Vastatuuleen kävellessä ne sentäs pysyttelivät selän takana, mutta todistetusti niin kovaa ei pysty juosta, etteivät paarmat pysyisi perässäsi. You can run, but you can’t hide. Veikkaisin, että nuo ovat riesana vain kesäaikaan kuten paarmat meilläkin, mutta olin kyllä ihan iloinen siitä, että enimmäkseen ihailtiin maisemia autosta käsin. Aina jalkautuessa syöksyi heti lauma verenhimoisia herhiläisiä kimppuun, joten maisemista nauttimisen sai unohtaa.

P1013245 P1013247 P1013274

Chiloé on tunnettu erityisesti puukirkoistaan, joita löytyy lukuisia ympäri saarta. Nuo kirkot ovat myös Unescon maailmanperintökohde, sillä puusta rakentaminen on suhteellisen harvinaista tuollapäin maailmaa. Suurin osa kirkoista on aika samantyylisiä, kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt kaikki. Me ei erityisesti noita bongailtu, mutta Chiloélla käydessä on vaikea välttyä näkemästä niitä. Osa kirkoista oli hyvinkin isokokoisia, ja ilman julkisivun pylväitä ja tornia, rakennuksia olisi helposti voinut luulla isoiksi ladoiksi. Henkilökohtaisesti en ehkä ymmärtänyt kirkkojen viehätystä, toisaalta suomalaiselle nyt mikään puusta rakennettu tuskin voi olla kovin eksoottista. Toinen silmiinpistävä juttu Chiloélla on vuorovesivaihtelu. Päivän ajankohdasta riippuen merimaisemat näyttävät aivan erilaiselta sen mukaan, onko menossa nousu- vai laskuvesi. Laskuveden aikaan vedenraja pakenee satoja metrejä merelle päin, ja suuretkin merenlahdet voivat olla täynnä pelkästään matalia lätäköitä. Chiloén vuorovesivaihtelu onkin ilmeisesti yksi maailman suurimmista, ja kyllä se maisemaa muokkaa tuolla kovastikin.

P1013275 P1013277 P1013299 P1013302 P1013319

Tuhkakupissa nukutun yön jälkeen herättiin siis saaren pääkaupungista Castrosta, jossa ei sielläkään ihan kamalasti nähtävää itse kaupungissa ollut. Kuuluisin nähtävyys taitavat olla nuo paalujen päälle rakennetut kalastajien värikkäät talot. Aamulla laskuveden aikaan maisema oli aivan erilainen kuin palatessamme, jolloin vedenpinta ulottui ihan noiden terassien tasolle.

P1013330 P1013341 P1013357

Toisena päivänä suunnattiin kohti saaren länsirannikon kansallispuistoa. Ajomatkalla sinne ohitettiin myös yksi järvi, varmasti ainut vesistö Chiloélla, jossa ei vuorovesivaihtelu vaikuttanut. Asutus oli tuolla pelkkää pikkuista kylänpahasta, ja kansallispuiston vierailtava alue oli pikkuinen puisto, jossa pystyi kävellä kilometrin parin lenkkejä, mikäli ihmissyöjäpaarmojen hyökkäyksistä huolimatta koki ulkoilmareippailun mielekkäänä puuhana. Tuo kansallispuisto oli itse asiassa sen verran huomaamaton, että ensimmäisellä kerralla ajettiin sen ohi ja jatkettiin niin pitkälle kuin tie jatkui. (Mikä ei ollut kovin kauas, kartan mukaan kuljettiin jo loppuaika keskellä ei mitään.) Pienen asutuskeskittymän luota löytyi myös pitkä ja sumuinen ranta. Tällä kertaa oltiin viisaampia ja jätettiin auto tien varteen, ja käveltiin viimeiset sata metriä rannalle paarmapilvessä. Huvittavinta oli, että oltiin nähty erään talon pihalla kyltti ”Pääsy rannalle 2000 pesoa”, ja hieman kauempaa rannalle pääsi ihan ilmaiseksikin. Ilmeisesti tyypit olivat keksineet hyödyntää pihansa vierestä kulkevaa rantatietä perimällä sen käytöstä maksua.

P1013362 P1013375 P1013391

Miehellä oli äärimmäisen hauskaa naureskella vieressä, kun minun ympärillä pyöri armeijallinen ihmissyöjäpaarmoja. Tässä kuvassa menossa oikeaoppinen herhiläisenhätyytys, reippaat heilutukset pään ympärillä ja äkkiä karkuun. Hiljaisilla hiekkateillä törmättiin myös heppoihin, jotka laidunsivat vapaasti talojen ympärillä ja olivat päättäneet siirtyä toisille laidunmaille, siististi jonossa tienreunaa pitkin. Mutta melko surkean laiheliineja nuo kyllä olivat.

P1013399 P1013424

Kansallispuistokin löytyi lopulta, ja koska pääsymaksu ei ollut huikea, 1500 pesoa eli pari euroa, käväistiin sielläkin tutkailemassa paikkaa. Parhaimmat maisemat löytyivät rannan lähellä kulkevilta poluilta, josta löytyi myös näköalapaikka. Ranta oli sama pitkä kaistale, jolla oltiin käyty jo aamupäivästä, joten ei jaksettu enää toista kertaa sinne käppäillä (koska paarmat), vaikka suurin osa aamun sumuistakin oli jo hälvennyt ja rannassa olisi ollut enemmän nähtävää.

P1013439

Paluumatkalla pysähdyttiin vielä uudestaan Castrossa, tällä kertaa aamulla lätäköitä täynnä olleen merenlahden maisemat olivat aika erilaiset ja veneetkin kelluivat taas vetten päällä. Ja kun nyt Chiloélla oltiin, täytyi meidän päästä edes yhteen kirkkoon sisälle, ja Castron mahtipontinen Iglesia San Francisco oli siihen juuri sopiva kohde. Pikkukylien latokirkkoihin verrattuna tämä näytti omaan silmääni jo enemmän ”oikealle” kirkkorakennukselle.

P1013448 P1013483

Alla vielä meidän reitti Chiloélla. Pari päivää oli aika sopiva aika saarella kiertelyyn, yksi päivä mantereelta käsin olisi ehdottomasti ollut liian lyhyt aika. Reissun upeimpien paikkojen joukkoon Chiloé ei kuitenkaan yltänyt, enkä välttämättä saarelle lähtisi ihan varta vasten pitkän matkan takaa käymään. Mutta jos sattuu olemaan jo valmiiksi lähistöllä ja aikaa on, kannattaa ehdottomasti lähteä pariksi päiväksi tutkailemaan maisemia, jonne melko harva Chilessä käyvä turisti tuntuu suuntaavan. Mutta varokaa vaan, ihmissyöjäpaarmat ovat armottomia 😀

chiloe

Pari vinkkiä Chiloélle:

  • Bussilla pääsee ainakin Ancudiin ja Castroon. Auton vuokraus on kuitenkin paras tapa nähdä saarta, me vuokrattiin Puerto Monttista auto kahdeksi päiväksi hintaan 70 000 pesoa (eli n. 100€).
  • Autolautoilla maksu kerätään matkan aikana (kannattaa varata mukaan käteistä). Lautta mantereelta Chiloélle 12700 pesoa/suunta/auto ja lautta Quinchaon pikkusaarelle 3000 pesoa/suunta/auto. Mikäli on aikomus palata takaisin saarelta vielä saman päivän aikana, kannattaa matkaa maksaessa tiedustella, milloin lähtee viimeinen paluulautta, ettei tule ikäviä yllätyksiä.
  • Yleisin majoitusmuoto Chiloélla tuntuu olevan mökit, joita mainostetaan cabañas-kyltein ympäri saarta. Ancudin ja Castron liepeillä mökkejä on eniten. Me maksettiin neljän hengen mökistä yhteensä n. 70€. Paikallinen puhelinliittymä olisi ollut kätevä, jotta olisi voinut soittaa kylteissä olleisiin puhelinnumeroihin, kaikissa paikoissa kun ei tuntunut olevan mitään avoinna olevaa vastaanottoa. Huillincon lähellä järven rannalla näytti olevan kyllä myös jonkinlainen leirintäalue, ja Castrosta löytyy myös muutama hotelli sekä B&B-majoitusta.

Onko joku käynyt Chiloélla?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply