Suomen suurin matkablogiyhteisö

Akaroa – Pala Ranskaa Uudessa-Seelannissa

1800-luvulla Akaroa, pieni satamakaupunki Uudessa-Seelannissa, oli vähällä päätyä ranskalaisten haltuun. Ranskalainen kapteeni solmi paikallisten maorien kanssa sopimuksen maan ostamisesta, mutta sillä aikaa, kun kyseinen kapteeni seilasi takaisin patonkilandiaan hakemaan lisää maanmiehiään asuttamaan tuota kaukaista maailmankolkkaa, kerkesivät britit asettumaan ensiksi Uuteen-Seelantiin. Akaroaan saapneet ranskalaiset kuitenkin jäivät kaupunkiin ja tämän seurauksena Akaroassa on aistittavissa edelleen ranskalaisvivahteita. (Tosin tämän ranskattaren mielipide on, että ne, jotka Akaroaa nimittävät ranskalaistyyliseksi kaupungiksi, eivät ikinä ole käyneet lähelläkään Ranskaa. )

P1016365

Akaroan pikkukaupunki löytyy Banks Peninsulan niemimaalta läheltä Christchurchiä, ja myös tuolla niemimaalla on kiinnostava historia takanaan. Alue on nimittäin muodostunut muinaisten tulivuortenpurkausten seurauksena ja merenlahti ja sitä ympäröivät huiput tuovatkin heti mieleen tulivuoren kraaterin. Vuoret kiertävät merenlahden lähes ympäri ja huipuilta aukesi upeat näkymät alas merelle jo Akaroaan ajellessa.

P1016381

Päivä Banks Peninsulalla ja Akaroalla oli yksi meidän viimeisimpiä Uudessa-Seelannissa ja näitä maisemia osaa kyllä kunnolla arvostaa näin jälkikäteen kuvia katsellessa. Tuolloin taidettiin olla jo niin väsyneitä ja kyllästyneitä campervan-elämään, etteivät kauniit maisemat jaksaneet kiinnostaa. Akaroan kaupunki oli kuitenkin kiva tuttavuus. vaikka sen ranskalaisuudesta voikin olla montaa mieltä. Ranskalaisuus näkyi lähinnä siinä, että teiden nimet ova Akaroassa edelleen ranskankielisiä ja ravintoloiden, kauppojen sun muiden nimet niinikään ranskaksi. Muuten kaupungin arkkitehtuuri ei omaan silmääni ollut yhtään ranskalaista (ainakaan eteläranskalaista), ihan jo siksi, että Ranskassa paikat tuppaavat olla vähän rempallaan ja epäsiistejä. ”Ranskalaiseksi” kaupungiksi Akaroa on ihan liian siisti ja hyvänä pidetty, esimerkiksi koirankakkaläjät nyt vain kuuluvat ranskalaiseen katukuvaan yhtä kiinteästi kuin patonkeja kantavat vanhat papat. Vaikka toisaalta pisteet siisteydestä ja viihtyisyydestä menevät kyllä Akaroalle 1-0, Ranskan puhtaanapitolaitokset voisivat tehdä tuonne luokkaretkimatkan ja ottaa hieman oppia uusiseelantilaisista.

P1016382 P1016376 P1016384

Vaikka visiitti Akaroaan ei viekään mielikuvamatkalle Pariisin bulevardeille tai Rivieran pikkukyliin, niin kyllä kaupungin pastellinväriset puutalot (puutalojakaan ei Ranskassa juuri näe) ja kadun puolelle tunkeutuvat kukkapuskat olivat söpöjä kuin karkki. Jos monet Uuden-Seelannin kaupungit olivat kuin toistensa kopioita mitäänsanomattomine liikekeskustoineen, oli Akaroa ehdottomasti piristävä poikkeus.

P1016387 P1016392 P1016394 P1016404 P1016405 P1016415

Sen kummempia nähtävyyksiä Akaroassa ei kamalasti ollut. Kaupungin vanhimmassa talossa toimi pieni museo, satamasta löytyi söpö (kaikki Akaroassa on selkeästi söpöä) majakka ja hieman keskustan ulkopuolelta taidehässäkkä Giant’s House. Rantakadun varrelta löytyi monta kivaa ravintolaa, muun muassa suosittu Akaroa Fish&Chips, jossa kävi syömässä meistä se kalaasyövä osapuoli.

P1016420 P1016426 P1016434

Giant’s Housen ovella käytiin kääntymässä ja ensivilkaisulla paikka muistutti hieman Gaudín mielikuvituksellisia luomuksia Barcelonassa. Sisäänpääsymaksu tuonne oli sen verran suolainen (muistaakseni 20-25 dollaria), että ei viitsitty sellaista summaa paikasta maksaa. Tuo oli taas hyvä osoitus niistä kiskurihinnoista, joita Uudessa-Seelannissa joutuu joka nähtävyydestä pulittaa. Ajattelisi, että tällainen vähemmän tunnettu nähtävyys hyötyisi siitä, että pääsymaksu olisi mahdollisimman pieni ja houkuttelisi paikkaan paljon kävijöitä.

P1016447

Takaisin päin ajeltiin maisemareittiä huippuja pitkin, ja olihan sieltä kyllä mahtavat näköalat. Tuolla olisi mennyt erilaisia vaellusreittejä, mutta meillä ei ollut sellaiseen aikaa (tai oikeasti en jaksanut enää vaeltaa). Eräältä taukopaikalta lähti joku kävelyreitti ylemmäs, ja jaksettiin sitä kävellä 10 minuuttia, ja löydettiinkin sattumalta ihan huikea näköalapaikka. Joskus upeimmat paikat löytyvät täysin sattumalta päämäärättömän harhailun jälkeen.

P1016459 P1016465 P1016484

Näköalapaikalla oli kuin tilauksesta pieni kallionkieleke kuvien ottamiseen. Banks Peninsulan kauniit maisemat olivat aika hyvä päätös kolmelle viikolle Uudessa-Seelannissa.

P1016488 P1016494

Aika kultaa muistot ja ehkä se Uusi-Seelanti oli sittenkin aika mahtava paikka, vaikka välillä reissun päällä ei siltä tuntunutkaan. Takataskussa olisi vielä paaljon kerrottavaa Uuden-Seelannin kohteista, pistäkääs blogi seurantaan Facebookissa tai Bloglovinissa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply