Suomen suurin matkablogiyhteisö

Bussilla Etelä-Amerikassa – selviytymisopas

Bussi köröttelee kuoppaisilla hiekkateillä tuntitolkulla neljääkymppiä. Ikkunasta näkyy silmänkantamattomiin ruskeaa erämaata ja laumoittain laamojen sukuisia guanakoja. Magalhãesin salmea ylitettäessä bussi ajetaan lautalle, jonka vierellä hyppivät mustavalkoiset pikkuiset delfiinit (tai valaat).

Alkumatkasta bussi pysähtelee jokaisen liftarin kohdalle, ja kuskit hankkivat hieman lisätienestejä tarjoamalla kyytiä pikkurahalla jonkin matkaa eteenpäin. Yksi mies hyppääkin kyytiin ja hänet jätetään parin tunnin matkan jälkeen huoltoasemalle jatkamaan matkaa liftaten. Koko matkan ajan bussissa raikuvat cumbian rytmit, ja loppuvaiheessa tuntuu siltä kuin olisi kuunnellut samaa biisiä putkeen viisi tuntia.

Illalla matkaan lähteneen bussin reissu tyssää jo alkumatkasta, kun auto ajetaan tiensivuun, jossa odotellaan reipas tunti. Missään vaiheessa kukaan ei informoi matkustajia millään lailla, mutta tarpeeksi kauan odotettuaan osa matkustajista käväisee ulkona haukkaamassa happea ja samalla selviää sekin, että bussista on jokin osa rikki. Kun matka lopulta jatkuu, ajetaan bussi seuraavassa kaupungissa varikkohalliin matkustajineen, joille tarjoillaan eväsleivät samalla kun bussia korjataan. Bussin lopulta kiitäessä halki yön pitkin Argentiinan erämaita pysähdellään välillä jopa tunnin välein tuppukylien kioskeille ja bussiasemille, joilla matkustajat pääsevät tekemään tuttavuutta melkoisen epämääräisten toilettifasiliteettien kanssa.

Alkumatka bussissa sujuu hyvin mukavasti, kunnes kuski alkaa yhtäkkiä vaikuttaa erittäin hermostuneelta. Bussi ohjataan pois moottoritieltä rampille, ja bussin nokka suunnataan takaisin tulosuuntaan päin. Kävi nimittäin niin, että kuski oli unohtanut poiketa erääseen kaupunkiin matkan varrella hakemaan lisää matkustajia. Puolen tunnin koukkauksen jälkeen palataan takaisin isolle tielle, jonka varrelta kuski nappaa kyytiin vanhan paapan. Papparaisella on korissaan myynnissä eväsleipiä, joita hän kaupittelee matkustajille. Jokusen kilometrin bussissa matkattuaan vaari jätetään kyydistä takaisin tienvarteen, jonne hän jää epäilemättä odottelemaan seuraavaa bussia.

Koko yön kestäneen matkan jälkeen määränpää alkaa häämöttää, mutta hieman ennen perille pääsyä matkustajien käsketään poistua bussista edeltävällä bussiasemalla. Koko porukka jää laiturille laukkuineen odottelemaan epätietoisena jatkoa, samalla kun busseja tulee ja menee, mutta mikään ei ole oikea. Odotus venyy lopulta tuntien mittaiseksi ennen kuin vihdoin saapuu bussi, joka kuljettaa matkustajat matkan viimeiset puolituntia määränpäähän.

P1012088

Jos Etelä-Amerikassa bussilla matkustamisessa ei ole seikkailun tuntua, niin ei sitten missään. Lähtökohtaisesti voi olettaa, että ihan mitä vain voi matkan aikana tapahtua, eikä bussiin kannata hypätä sillä ajatuksella, että on tasan aikataulun mukaisena ajankohtana perillä määränpäässä. Pikemminkin sääntö kuin poikkeus tuntui olevan, että jotain häikkää matkalla varmasti ilmenee, mutta siitä huolimatta bussit ovat ihan loistava tapa liikkua ympäriinsä Etelä-Amerikassa. Koska lentäminen on kallista ja raideliikennettä ei juurikaan ole, ovat bussit myös budjettimatkailijalle lähes ainoa järkevä tapa tehdä pidempiä siirtymisiä. Loppujen lopuksi bussimatkailu on Etelä-Amerikassa helppoa, edullista ja vaivatonta, ja bussin ikkunasta näkee maisemia ihan eri tavalla kuin lentokoneesta. Bussilla matkustaessa käsittää myös sen, miten valtava maanosa Etelä-Amerikka on, sillä välimatkat ovat äärimmäisen pitkiä. Bussimatkustus vaatiikin hieman istumalihaksia, sillä 20 tunnin bussimatkat ovat ihan arkipäivää tuolla, esimerkiksi Argentiinan matkustaminen päästä päähän kestäisi useita päiviä.

Mikäli suunnitelmissa on reissu Etelä-Amerikkaan, kannattaa lukaista tämä kaikenkattava selviytymisopas läpi. Itselle kertyi tosin kokemusta bussimatkailusta vain Chilessä ja Argentiinassa, mutta veikkaisin, että samat lainalaisuudet pätevät myös muualla Etelä-Amerikassa. Kaikkeen kannattaa varautua, matka-ajat ovat pitkiä ja bussit firmasta riippuen ihan hyväkuntoisia tai sitten jo parhaat päivänsä nähneitä.

P1012108

Lipun ostaminen

Todennäköisesti netin ihmeellisestä maailmasta löytyy sivustoja, joilta pystyy tutkailla aikatauluja ja jopa ostamaan lippuja. Itse en juurikaan netistä busseja etukäteen katsellut (paitsi mahdollisia reittejä Rome2Rio-sivun kautta), sillä bussifirmoja on useita, ja jokaisella omat nettisivut, joten vaihtoehtojen vertaileminen olisi ollut aikaavievää hommaa. (Enkä kyllä kamalasti luota näihin eteläamerikkalaisiin nettikauppoihin, Uruguayhin netistä ostetusta laivalipuista ei ole vieläkään hyvitystä kuulunut, vaikka satamassa todettiin, että maksu oli mennyt, mutta lippuja ei ikinä saatu.) Helpointa on ostaa bussilippuja aina suoraan bussiasemilta, joilla on eri firmojen kojut ja vertailu suhteellisen helppoa. Me ostettiin aina uuteen kaupunkiin saapuessa heti liput seuraavaan paikkaan, ja yleensä busseissa oli tilaa hyvin parin päivän päähän. Rajan yli menevät bussit kannattaa varata ajoissa, sillä niitä vuoroja ei välttämättä ole ihan hirveän usein. Esimerkiksi Valparaíso-Santiago -välillä taas bussit kulkevat niin tiuhaan, että riittää, kun ostaa lipun bussiasemalta seuraavaan mahdolliseen bussiin, joka saattaa olla hyvinkin 10 minuutin päästä lähtevä. Eri kojuissa on usein selkeästi esillä, mihin kohteisiin firma ajaa, ja monilla on myös aikataulut ja hinnatkin esillä. Mikäli näin ei ole, voi kojusta kysyä tiedot vuoroista ja niiden hinnoista, ja monet kirjoittivat ne ihan paperille ylös turistille. Mikäli on ostamassa lippuja toiseen maahan, tarvii lippua ostaessa olla kaikkien matkustajien passit mukana, Argentiinassa niitä tosin kysyttiin ihan maan sisäistenkin matkojen varaamiseen, silloin tosin riitti usein, jos mukana oli edes kopio toisen matkustajan henkkarista. Monissa kojuissa kävi maksuvälineenä vain käteinen, joten kannattaa huolehtia, että rahaa on tarpeeksi mukana lipun ostamiseen. Isoimmilla bussiasemilla (Buenos Airesin Retiro) kojuja on useita kymmeniä, joten siellä on hyvä selvittää etukäteen, millä firmalla aikoo matkustaa, sillä oikean kojun löytyminen kiireessä ei olekaan mikään helppo homma. Tietoa Buenos Airesista lähtevistä busseista löytyy Omnilineas-sivustolta.

Joissain kaupungeissa bussiliikenne on kätevästi keskittynyt yhdelle bussiasemalle, mutta tyypillistä on myös se, että eri firmoilla on omat asemat. Silloin hintavertailu lippua ostaessa on vähän haastavampaa, varsinkin kun bussiasemat voivat olla ihan eri puolilla kaupunkia. Me ei kyllä jaksettu tällaisissa tilanteissa lähteä koko kaupunkia juoksemaan ympäri, vaan ostettiin aina tuloasemalta liput seuraavaakin kohteeseen, jos samalla firmalla oli sinnekin reittejä. Me ei myöskään tietoisesti suosittu mitään tiettyä firmaa, vaan ostettiin usein halvin mahdollinen lippu. Varsinkin Chilen puolella suurin osa busseista on ihan siistejä, joten firmalla ei ole niin merkitystä. Pitkänmatkan busseissa oli kaikissa myös vessat, joten senkään perusteella ei tarvinnut valintoja tehdä. (Mutta olen kuullut kauhutarinan, että kaverin kaveri on matkustanut 12 tuntia bussilla, jossa ei ollut vessaa, joten oman mielenrauhan vuoksi sen voi selvittää.) Andesmar, Tur Bus, Pullman Bus ja  Via Bariloche ovat ainakin isoja yhtiöitä, joilla on useita eri reittejä. Myös paikallisia pienemmillä alueilla operoivia yhtiöitä löytyy, me reissattiin sen verran monen eri firman kyydissä, että yksittäisistä busseista ei juurikaan ole jäänyt muistoja (paitsi Tramat oli huono!). Andesmarin busseissa oli viihdykkeenä matkalla bingo, ja ruokaakin sai usean eri firman kyydissä. Joissain busseissa näytettiin jopa leffoja, espanjaksi dubattuina totta kai.

IMG_0313

Oikean bussin löytäminen

Pienemmillä bussiasemilla on melko helppo löytää oikea bussi, odottelee vain laiturilla, että paikalle kurvaa oikean firman auto, jonka kyltissä lukee haluttu päätepysäkki. Lippua ostaessa virkailijat yleensä alleviivaavat lipusta päätepysäkin nimen, varsinkin jos olet jäämässä välipysäkillä. Epäselvissä tilanteissa voi käydä joka bussin ovella näyttämässä lippuaan, kyllä kuskit sitten kertovat, jos bussi ei ole oikea. Espanjankielen taidosta toki on bussilla matkatessa hyötyä, mutta uskoisin, että ilmankin pärjää. Kaikissa ongelmatilanteissa on kyllä ollut hyvä, kun on osannut kanssamatkustajilta selvittää, miksi bussi seisoo tienposkessa ja millä asemalla täytyy jäädä. Toki kuskit kyllä yleensä käyvät huutamassa aseman nimen aina saavuttaessa, jotta porukka osaa jäädä oikealla pois.

Isot laukut laitetaan bussiin noustessa tavaratilaan, siinä kohtaa täytyy osata kertoa, missä kaupungissa jää pois. Monet firmat laittavat laukkuun kiinni numerolapun, jonka toisen kappaleen saa itselle ja jota vastaan saa sitten laukun takaisin määränpäässä. Useimmiten nämä kyllä taisivat olla vain muodon vuoksi, sillä ei niitä numerosarjoja kovin tarkasti syynätty, pääasia, että oli esittää joku tosite. Chilen puolella bussikuskit heittelivät (kirjaimellisesti) laukut säilöön, mutta Argentiinassa paikalle saapui aina joku bussiasemalla kioskia pitävä tai vastaava tyyppi, joka nosteli laukut kyytiin. Tämä henkilö odotti tippiä palveluksistaan, joten kannattaa pitää mielessä Argentiinasta lopullisesti lähtiessä, että pesoja on hyvä säästää jonkin verran tippeihin, eikä tuhlata viimeisiä pennosiaan Barilochen suklaaseen kuten allekirjoittanut. Onneksi laukkutyypit kelpuuttavat muidenkin maiden valuuttoja, joten taskun pohjalta löytyvät Chilen pesot pelastivat meidät tilanteesta, mutta saatiin todistaa vierestä, miten eräät bussimatkustajat, joilla ei ollut penniäkään käteistä tipattavaksi, saivat kuulla kunniansa. Chilen puolella taas bussiaseman vessat olivat usein maksullisia tai niissä oli annettava tippiä siivoajalle, joten ei kannata sielläkään lähteä bussimatkalle ilman käteistä. Argentiinassa tipattiin yleensä 10 pesolla per kaksi rinkkaa, tipin määrä riippuu laukkujen määrästä ja painavuudesta. Kannattaa silmäillä, paljonko paikalliset tippaavat ja ottaa heistä mallia.

P1012075

Mukavuudet bussissa

Matka-ajat ovat siis Etelä-Amerikassa pitkiä. Vaikka ei aikoisikaan matkustaa mannerta päästä päähän, niin kartalla lyhyeltä näyttävän välimatkan köröttelyyn bussilla voi hyvinkin mennä se 15-20 tuntia. Suurin osa pitkän matkan busseista kulkee yöllä, eli lähtevät illalla ja ovat perillä seuraavana aamuna. Tämä on ihan kätevää, sillä matka menee nopeammin nukkuessa (tai ainakin yrittäessä) ja samalla säästää yhden yön majoituksen. Toki bussissa nukkuminen on mitä on, ja harvoin bussiyön jälkeen on seuraavana päivänä mitenkään pirteänä. Ei siis kannata suunnitella bussissa nukutun yön jälkeiselle päivälle mitään päikkäreitä kummempia aktiviteetteja. Itsellä menivät jalat totaalisen jumiin aina bussissa nököttämisestä, ja totesin näppäräksi keinoksi sen, että pidin lentosukkia myös bussimatkoilla. Heiluvassa bussissa jumppamahdollisuuksia on vielä vähemmän kuin lentokoneissa, mutta ihan yhtä lailla siitäkin istumisesta haittaa on kropalle.

Busseissa on kaksi ”mukavuusluokkaa”, semicama tai cama ejecutiva. Cama ejecutiva on ns. ykkösluokka, jossa penkit ovat vähän isommat, jalkatilaa on enemmän ja hintaan kuuluu myös lämmin ruoka. Me reissattiin eka yö tuolla paremmalla puolella, mutta sen kokemuksen jälkeen ei enää toista kertaa maksettu moisesta ”luksuksesta”. Nuo semicama-penkit saa sellaiseen puolimakaavaan asentoon säädettyä, eivätkä paremman puolen penkit mainittavasti eronneet kallistuskulmaltaan, sillä ei niistäkään sänkyä saanut tekemälläkään. Tuo lämmin ruokakin oli sellainen hirvitys, muusia sekä vetinen ja mauton lihanpala, että lentokonesapuskat tuntuu ihan gourmetruoalta siihen verrattuna. Sitä paitsi usein myös semicama-puolella sai jotain syötävää, leipää, kahvia, keksiä ym., että tuntui tyhmältä maksaa extraa tuosta ykkösluokasta, joka ei kuitenkaan tarjonnut juuri mitään eroa halvempaan luokkaan.

P1011791

Bussit eivät muuten pahemmin pysähtele, muuta kuin kaupungeissa jättämään ja ottamaan lisää matkustajia. Kuskeja on yleensä mukana vähintään kaksi, usein kolmekin (joista tosin yksi on sellainen bussi-isäntä, joka jakaa ruuat ja huolehtii matkustajien viihtyvyydestä), ja bussit tosiaan paahtavat koko yön pysähtymättä. Kannattaa siis varata mukaan tarpeeksi evästä koko matkalle, sillä siihen ei kannata luottaa, että bussissa saisi tarpeeksi ruokaa mahansa täyttämiseen. Meillä oli mukana hedelmiä, keksejä, eväsleipiä (20 tunnin matkan jälkeen aamupalaleipien koostumus oli tietty vähän vetinen ja juustoakin juuri ja juuri tohdi syödä ilman ruokamyrkytystä, mutta pääasia, ettei ollut nälkä) ja mitä milloinkin. Kannattaa huomioida, että mikäli matkustaa toisesta maasta Chileen, ei mukanaan saa tuoda mitään kasvi- tai eläinperäistä tuoretta ruokaa. Niinpä hedelmät täytyy syödä ennen Chilen rajaa ja loppumatka pärjätä myslipatukoilla ja kuivalla leivällä.

Tauottomuus on hieman kurja juttu myös, mikäli sattuu olemaan tällainen hienohelma, joka karsastaa bussin vessoja viimeiseen asti. 20 tunnin matkalla siellä bussin haisevassa koppivessassa kuitenkin on vain pakko käydä, kun muutakaan ei ole tarjolla, mutta mikäli johonkin pysähdytään kannattaa aina hyödyntää tilaisuus käydä jossain muussa vessassa. Bussiasemilla pysähdykset toki ovat sen verran nopeita, että sellaisen aikana en ikinä uskaltanut juosta vessaan. Mutta rajanylityksissä menee aina sen verran aikaa, että vessassa ehtii hyvin käydä, ja kannattaa kyllä käydä, jos raja-asemalta vain vessa löytyy, aina ei nimittäin niin ole. (Ja ei kannata jättää käymättä vessassa siellä ekalla raja-asemalla sillä ajatuksessa, että kohta ollaan jo toisella rajalla, ja käyt sitten siellä. Siinä kun saattaa mennä tunti jos toinenkin, ennen kuin molemmat rajat on ylitetty, eikä siellä toisella asemalla sitten tietenkään sitä vessaa ole…) Yksi yöbussi pysähteli tosiaan tunnin parin välein kioskeilla ja bussiasemilla, ja itsekin epätoivoisena juoksin pikkuisen kahvilan vessaan, ja päädyin lopulta käymään miesten vessassa, jonka lukko ei toiminut, ihan vain siksi, että se oli parempi vaihtoehto kuin naistenvessa, jossa ovi lähti saranoiltaan sitä avatessa. Lähtiessä sanoin miehelle, että käyn vessassa, pidä huolta, etten jää bussista, ja takaisin tullessa tuo nukkui niin sikeästi, että olisi varmasti vasta perillä määränpäässä huomannnut puuttumiseni. Onneksi yksi kanssamatkustaja näki minun juoksevan vessaan, ja odotteli ulkona bussin vierellä siihen asti, että juoksin takaisin. Vessapaperia ja käsidesiä kannattaa muuten pitää bussimatkoilla koko ajan mukana, sillä yleensä bussien tai noiden köppäisten välipysäkkien vessoista ei paperia löydy ja käsienpesumahdollisuudetkin ovat aika rajalliset (eli niitä ei ole ollenkaan).

P1011803

Rajan ylitykset

Mikäli bussimatkaan sisältyy rajanylitys, kannattaa huomioida, ettei se ole mitään nopeaa touhua. Kaksi tuntia taisi olla aika vakioaika, mikä kului rajanylittämiseen bussilla, mutta mikäli rajalla oli ruuhkaa jouduttiin ensin körötellä bussilla autojonossa, ja sitten vielä odotella passintarkastusjonossa. Molemmilla rajoilla kaikki matkustajat siis jalkautuvat bussista hakemaan leimat passeihin, ja jos paikalla on useampikin bussi yhtä aikaa, niin jonot ovat aikamoiset. Mahdolliset maahantulokaavakkeet jaetaan täytettäväksi jo bussissa, joten käsilaukussa kannattaa olla mukana myös kynä, jota voi sitten lainata kanssamatkustajillekin. Chileen saapuessa täytetään myös tulli-ilmoitus siitä, ettei kuljeta mukanaan mitään kiellettyä tavaraa, kuten eläinperäisiä tuotteita, tuoreita vihanneksia tai hedelmiä, siemeniä, räjähteitä sun muita. Rajatarkastus Chileen saavuttaessa viekin eniten aikaa, sillä sen lisäksi, että passit tarkastetaan, täytyy mukaan bussista ottaa myös ihan kaikki käsimatkatavarat, jotka tarkistetaan myöskin. Chilen rajavartiolaitoksella on koiria, jotka haistelevat kaikki matkustajat ja heidän laukkunsa läpi, ja ilmoittavat epäilyttävistä hajuista. Samoin kaikki laukut puretaan tavaratilasta koirien haisteltavaksi, ja mikäli ne merkkaavat jonkun laukun, täytyy koko sisältö penkoa läpi. Varmaan itsestäänselvyys, mutta kaikki arvotavarathan täytyy toki laittaa muualle kuin tuonne tavaratilaan menevään laukkuun. Eräälläkin raja-asemalla laukut paiskattiin vain bussin vierelle hiekkaiselle tienpenkalle, jossa suoritettiin niiden tarkastus. Ei se ole niin nöpönnuukaa siis, kuinka ihmisten omaisuutta käsitellään. Chilen rajalla kannattaa siis varautua kunnon ruljanssiin, muualla homma sujuu vähän sutjakammin.

IMG_0332

Bussimatkojen hintatietoja

Kuten aiemmin jo totesinkin, on bussimatkustus edullisin tapa reissata Etelä-Amerikassa. Superhalpaa se ei kuitenkaan ole, ja varsinkin pitkänmatkanbussit kyllä maksavat ihan kohtuullisesti. Erityisesti harvaanasutussa Patagoniassa lippujen hinnat tuntuivat olevan kalliita, myös Argentiina vaikutti olevan tuohon aikaan jonkin verran Chileä kalliimpi myös bussilippujen osalta. Listasin alle meidän tekemät bussimatkat hintatietoineen ja matka-aikoineen, ja niistä saakin varmasti hieman osviittaa hintatasosta.

  • Buenos Aires – San Antonio de Areco 2h: 105 ARS (7€)
  • Ushuaia – Punta Arenas 12h: 900 ARS (65€)
  • Punta Arenas – Puerto Natales 3h: 6000 CHP (8€)
  • Puerto Natales – El Calafate 5h: 15000 CHP (21€)
  • El Calafate – Puerto Madryn 20h: 1817 ARS (132€) Tämä matka meni ”ykkösluokassa” (cama ejecutiva)
  • Puerto Madryn – Bariloche 15h: 874 ARS (63€)
  • Bariloche – Puerto Montt 6h: 500 ARS (36€)
  • Puerto Montt – Pucón 5h: 9700 CHP (14€)
  • Pucón – Valparaíso 12h: 25000 CHP (35€)
  • Valparaíso – Santiago 2h: 3000 CHP (4€)

P1011689

Näiden vinkkien myötä toivotan kaikille mukavia bussimatkoja Etelä-Amerikassa! Kellon ympäri bussissa istuminen ei loppujen lopuksi ole niin kamalaa ja aina voi ruveta juttusille kanssamatkustajien kanssa, varsinkin jos käy ilmi, että heillä on suomalaisia sukulaisia (luulen kyllä, että minun ja bolivialaisen käsitys tädistä hieman eroaa, sillä tyypillä tuntui olevan tätejä jokaikisessä Euroopan maassa…). Ja kun on kerran istunut 12 tuntia bussissa, tuntuu viiden tunnin matka ihan lastenleikiltä ja hurahtaa ohi hetkessä. Joustonvaraa suunnitelmiin, mukaan reipasta retkimieltä, eväitä ja vessapaperia, niin bussimatkustaminen Etelä-Amerikassa sujuu kuin (salsa)tanssi! Vamos vamos 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Anna | Muuttolintu.com sunnuntai, kesäkuu 12, 2016 at 02:14

    Loistava tietopaketti, täytyy palata tähän juttuun sitten kun Etelä-Amerikan reissu tulee ajankohtaisemmaksi. Huhhuh mitä matkantekoa nuo bussimatkat, kuulostaa siltä että istumalihaksien lisäksi meikäläisen kärsivällisyyttä koeteltaisiin 🙂 Meillä on edessä ensi vuonna Väli-Amerikan reissu, siellä varmaan saa jo vähän harjoitusta bussissa istumiseen.

    • Reply Hanna sunnuntai, kesäkuu 12, 2016 at 14:16

      Haha joo istumalihaksia tuossa vähän vaadittiin! Väli-Amerikassa välimatkat ovat varmasti lyhempiä, mutta tiet saattavat olla sielläkin huonossa kunnossa ja matka-ajat venyä pitkiksi. Mutta kyllä tuohonkin tottuu, vaikka etukäteen ajatus noin pitkistä bussimatkoista kauhistutti 🙂

  • Reply Matkailija Matti keskiviikko, helmikuu 28, 2018 at 03:36

    Täytynee vielä noista busseista todeta, että hinnat ovat jonkin verran tuosta kallistuneet ja vaihtelevat hyvinkin paljon sesongista riippuen… Esimerkiksi välimatka Rio Gallegos-Las Grutas (maan kesäkuukausina suosittu rantakohde) kustansi joulukuussa 2017 noin 1500 pesoa ja tammikuun lopussa sesongin alettua noin 3000 pesoa. Ja esimerkiksi välimatka Ushuaia-Buenos Aires kannattanee taittaa lentäen sillä hinnat bussilla ovat lähestulkoon samaa luokkaa ja sekin vähä mitä bussimatkan hinnassa säästää kuluu taatusti matkan varrella leipiin sun muuhun.

    • Reply Hanna lauantai, maaliskuu 17, 2018 at 14:18

      Hyviä pointteja sinulla! Meidän reissusta alkaa olla jo useampi vuosi, joten hinnat ovat takuulla muuttuneet ja sesongit toki vaikuttavat. Buenos Aires-Ushuaia -väli vaatisi kyllä sellaiset istumalihakset, että lentäminen varmasti on kaikin puolin mukavin tapa matkata tuo pätkä 🙂

    Leave a Reply