Suomen suurin matkablogiyhteisö

Maailmanympärimatkan topit ja flopit

Maailmanympärimatkan parhaiden (ja kamalimpien) juttujen listaus on vaatinut hieman aikaa, jotta kokonaisuutta pystyisi tarkastella hieman objektiivisemmin. Reissun päätyttyä ne viimeisimpinä koetut jutut olivat tietysti vahvimpina mielessä, mutta nyt kun aikaa kuluu, hahmottaa paremmin myös alkureissun upeat kokemukset suhteessa loppupäässä koettuihin. Parhaat paikat ajattelin myös listata, mutta koska se on sellainenkin työmaa, ajattelin, että olisi helpompi aloittaa muistelemalla reissun parhaimpia ja myös niitä kamalimpia hetkiä. Upeita hetkiä matkan varrelle mahtui niin monta, että niistä oli vaikea valita vain muutama paras, kun taas kamalimmat hetket tuntuivat paljon selkeämmältä päätökseltä. Lennolla takaisin Suomeen listasin näitä vihkoon ja nyt kahden kuukauden jälkeen jotain juttuja oli jopa päässyt unohtumaan. Varsinkin kamalimpien hetkien listalla olevat asiat lähinnä naurattavat tässä kohtaa, vaikka siinä hetkessä tilanne on tuntunut maailmanlopulta.

Reissun parhaat hetket top 10:

  P1011322

1. Ensimmäinen valloitettu vuori Ushuaiassa

Meidän piti tehdä vain kiva ja helppo päiväretki Ushuaiassa Martielin jäätikölle, mutta kevyt viiden tunnin vaellus taittui vaatimattomasti seitsemässä tunnissa ja ylös kiivetessä alkoi välillä usko loppua. Ensin talsittiin kaupungin toiselle puolelle, siellä iäisyys autotietä ylöspäin, sitten laskettelurinteen huipulle ja sieltä vasta löytyi jäätikölle johtava polku. 800 metriin kohoava polku oli reissumme ensimmäinen kunnon vaellus ja huipulla olo oli todellakin voittajafiilis, eikä yhtään haitannut, että maisematkin olivat ihan tajuttoman hienot. Todellakin kaiken tuskallisen kiipeämisen arvoiset!

2. Roadtrip Ruta de los Siete Lagosilla

Argentiinan Barilochessa otettiin auto alle, ja suunnattiin Ruta de los Siete Lagosin maisemareitille. Maisemat olivat huikeat, keli oli ihana ja aivan parasta oli se, että pieni poikkeaminen reitiltä johdatti meidät aivan täydelliselle rannalle kirkasvetiselle Lago Traful-järvelle. Sille rannalle olisi voinut jäädä vaikka koko päiväksi, mutta reitin varrella nähtiin myös muita tajuttoman kauniita paikkoja. Maisemapysähdyksiin meni niin kauan, että toisessa päässä 100 kilometrin reittiä oltiin vasta iltakuuden maissa ja takaisin tullessa jouduttiin vähän vähentää maisemapysähdysten määrää.

P1012617

3. Tähtitaivas Australian outbackilla

Australian punainen erämaa oli huikea muutenkin, mutta illalla pimeän laskeutuessa se tähtitaivas oli jotain ihan käsittämätöntä. Koska valosaaste ei ollut riesana, tuikki taivaalla miljoonia pieniä tähtiä ja Linnunrata näkyi ihan selkeänä valkoisena juovana. Vielä jos paikalla olleet kiinalaiset turistit olisivat tajunneet olla hiljaa, olisi hetki ollut taianomainen.

4. Helikopterilento Isolla Valliriutalla

Ensimmäinen helikopterikyyti olis varmasti ollut siisti ihan missä vain, mutta juuri Isolla Valliriutalla se oli ihan mahtava kokemus. Kun alhaalla levittäytyi silmänkantamattomiin upeita koralliriuttoja, tuli kuvia räpsittyä ihan jatkuvalla syötöllä.

P1018113

5. Joulu Chilessä

Torres del Painen vaellukselta palattiin sopivasti jouluaattona takaisin Puerto Natalesin pikkukaupunkiin ja kaikkien ravintoloiden ollessa kiinni osallistuttiin hotellin jouluillalliselle. Ruoka oli chileläiseen tapaan melko lihapainotteista, mutta seura sitäkin parempaa. Muiden hotellin vieraiden kanssa tuli juteltua niin ydinjätteiden loppusijoituksesta, kansallispuistossa nähdyistä puumista kuin Patagonian autiomaassa liftaamisesta, ja kellon lyödessä kaksitoista illalla vaihdettiin koko porukan kesken poskipusut, mikä oli ilmeisesti chileläinen tapa. Kun tähän asti on viettänyt kaikki joulut Suomessa joulupukkia odottaen, oli joulu Chilessä omalla tavallaan kivaa vaihtelua.

6. Rennot rantalomapäivät Fidzillä

Fidzillä otettiin rennosti kaikkien seikkailujen jälkeen ja riippumaton, ruokapöydän ja rannan välillä tasapainotteleva lepoloma osui juuri oikeaan saumaan. Vaikka yleensä en ole rantalomailun suurin ystävä, niin tuolla oli ihana viettää päivät joko oman bungalowin terassilla tai rannalla kirjaa lukien ja pulahtaa välillä mereen. Loppuaika Fidzillä toki ei enää näin rennosti sujunutkaan, mutta siitä voikin sitten lukea lisää tuolta kamalimmista hetkistä.

7. Reissun ensimmäinen ilta Brasiliassa

P1010968

Pitkän lentomatkan jälkeen Brasialian Foz do Iguaçuun saavuttaessa oltiin aika väsyneitä reissaajia, ja pienen kaupunkikierroksen lisäksi ei juuri muuta jaksettu ekana päivänä tehdä. Huonekaverinamme ollut saksalainen tyttö houkutteli kuitenkin meidät mukaan hostellin kattoterassille, jossa tarjoiltiin ilmaisia caipirinhoja. Ensimmäisenä iltana tuntui ihan konkreettisesti, että seikkailu on alkamassa, kun katseli auringonlaskua tropiikin lämmössä ja jutteli muiden hostellin asukkaiden kanssa Etelä-Amerikassa reissaamisesta. Vähänpä siinä kohtaa vielä tiesi, mitä kaikkea seuraavat kolme kuukautta toisivat tullessaan.

8. Tulivuoren valloitus Pucónissa

Jos oltaisiin päästy Villarrica-tulivuoren huipulle Pucónissa, voisi tämä kokemus olla hieman korkeammallakin listalla. Mutta sääolosuhteiden takia huippu jäi näkemättä, ja retki oli sen suhteen pienoinen pettymys. Toisaalta itsellä oli aluksi niin paljon ongelmia ohueen vuoristoilmaan tottumisessa, että oli vaikea uskoa mitenkään jaksavansa huipulle asti. Niinpä se, että muutaman tunnin kapuamisen jälkeen homma alkoi tuntua paremmalta ja aloin uskoa jaksavani huipulle asti, sai kuitenkin aikaan itsensä voittamisen olon. Minä pystyin siihen, vaikka aluksi epäilin omaa jaksamistani. Tarina ei tietysti kerro, miten olisin oikeasti jaksanut, jos kiipeämistä olisi jatkettu vielä pari tuntia, mutta ainakin vaelluksesta jäi päällimmäisenä hyvä fiilis, vaikka taisin kyllä tuon jälkeen vähän pohtia, täytyisikö jaksaa Suomessa vähän kohottaa tätä kuntoa.

P1013582

9. Tongariro Alpine Crossing Uudessa-Seelannissa

Varmasti Uuden-Seelannin huikein paikka oli Tongariro Alpine Crossing -vaellus Taru Sormusten Herrasta -leffasta tutuissa tulivuorimaisemissa. Kurjien säiden ja huonojen sääennusteiden takia melkein jätettiin koko vaellus välistä, mutta onneksi kuitenkin mentiin. Tulivuorien kupeessa kulkevan vaellusreitin maisemat ovat kuin ulkoavaruudesta ja reitin varren kraatterit, ihmeellisen väriset järvet ja maasta syöksyvät kaasut antavat hyvän käsityksen Uuden-Seelannin tuliperäisestä toiminnasta.

P1014307

10. Kuutamouinti Uudessa-Seelannissa

Vaikka campervan-elämä ei ollutkaan mitään luksusta, niin hyviäkin puolia hommasta löytyy. Uudessa-Seelannissa nimittäin ilmaiset leirintäalueet sijaitsivat usein luonnonkauniissa maisemissa ja monesti järven tai muun vesistön rannalla. Yhtenä iltana jossain yövyttiin jossain Rotoruan ja Waitomon luolien välimaastossa joen (tai järven) rannalla ja pimeän laskeuduttua saatiin päähänpisto käväistä uimassa, kun nähtiin useiden paikallisten lapsienkin vielä polskimassa rannalla. Vaikka vähän ehkä pelotti sukeltaa sysimustaan veteen, niin kuunvalossa uiminen oli aika siisti kokemus. Ja varmasti olisi jäänyt kokematta, jos ei oltaisi yövytty autossa kunnon budjettimatkailijoina.

+ Burger Kingin löytyminen Fidzillä

Bonuksena hyvien hetkien listalle täytyy vielä lisätä se hetki, kun pyörremyrskyn jälkeen lähdettiin Nadissa aikamme kuluksi kävelylle ja löydettiin kaupungin keskustasta Burger King. Kävelymatka keskustaan toki kesti reippaan puoli tuntia paahtavan auringon alla, mutta oli ehdottomasti sen arvoinen, sillä Burger King taisi olla ainut paikka koko Fidzillä, missä korttimaksut toimivat pari päivää myrskyn jälkeen. Meillä alkoi olla käteiset hyvin vähissä ja ilman tätä kävelyretkeä oltaisiin viimeisenä päivänä Fidzillä syöty kirjaimellisesti kynsiämme. Nyt saatiin kuitenkin hampurilaisateriat ostettua kortilla, ja käteistä jäi säästöön seuraavan päivän ruokailua varten. Toinen juttu, mikä Burger Kingistä teki tuossa tilanteessa aivan mahtavan paikan, oli se, että siellä toimi ilmastointi! Sähköntuotanto oli saarella pelkkien generaattoreiden varassa myrskyn katkaistua sähköt, eikä ilmastointi toiminut juuri missään. Tropiikin kuumankosteassa ilmastossa olisi kuitenkin välillä kiva viilentyä ja Burger King tarjosi tähän ihan mahtavan mahdollisuuden. Samalla reissulla löytyi myös supermarketti ja leipäkauppa, joten saatiin eväitäkin ostettua halvalla. Nadin keskustaan tuli tehtyä vielä toinenkin kävelyretki seuraavana päivänä, mutta valitettavasti silloin Burger Kinginkin korttimaksupääte oli vaipunut muun saaren tavoin horrostilaan.

Reissun kamalimmat hetket top 6:

P1016704

1. Pyörremyrsky Fidzillä

Tarviiko tämä listan ykkönen edes perusteluja? Siinä missä kaikille muille tämän listan jutuille pystyy jo jälkikäteen nauramaan, niin vitoskategorian hurrikaani Winstonin iskeytyminen Fidzille ei vieläkään ole mikään kevyellä olankohautuksella ohitettava juttu. Yleensä reissuun lähtiessä tiedostaa kohteen mahdolliset luonnonkatastrofiriskit, mutta todennäköisyys, että sellainen osuisi omalle kohdalle on kuitenkin niin tajuttoman pieni, ettei asiasta jaksa tosissaan murehtia. Vaikka loppujen lopuksi meillä ei ollut tukevassa hotellissa mitään hätää myrskyn aikana, ja suurin ongelma oli hurrikaanin jälkeinen elämä ilman sähköja ja mahdollisuutta nostaa lisää käteistä, niin kyllä tuo oli kokonaisuudessaan sellainen kokemus, jota ei tarvitse kokea uudestaan. Pahinta oli myrskyä edeltävä epätietoisuus siitä, miten kovalla voimalla myrsky iskee ja samalla ajatus siitä, että tilanteesta ei oikeasti pääse pois, vain täytyisi vain pysyä sisällä ja toivoa parasta.

2. Viimeinen yö campervanilla Australiassa

Viimeinen campervan-yö Australian pohjoisosissa oli harvinaisen tapahtumarikas. Kun ensiksi oltiin saatu auto liikkeelle Port Douglasin satamasta, jossa akku oli päivän aikana tyhjentynyt (koska valot olivat unohtuneet päälle, hups), oltiin vasta melko myöhään Cairnsin laitamilla leirintäalueella. Paitsi että WikiCamps-sovelluksesta bongatun lepoalueen pihalla olikin kyltti No camping. Mutta koska kielto oli samassa kylttihässäkässä muun muassa kyltin No motorcycles kanssa, ajateltiin sen tarkoittavan vain parkkipaikan viereistä ruohoaluetta. (Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin sanoin kyllä miehelle, että ei niitä sakkoja kirjoittavia poliiseja varmaan kiinnosta, miten ollaan kyltit tulkittu. No camping tarkoittaa no camping ja piste. Tunnelma oli siis kaikkea muuta kuin leppoisa, kun lopulta päätettiin, ettei jakseta ajaa niin myöhään enää 50 kilometriä seuraavalla leirintäalueelle.) Yöllä herättiin siihen, että joku auto kaahasi parkkialueelle, poltti kumia ihan meidän auton vieressä ja jäi parkkiin ihan viereen. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt ne tulee ja ryöstää meidät, mutta sitten näinkin auton ikkunasta, miten poliisi kävelee kohti autoa ja perässä tuli sitten poliisiauto. Ei se näky tilannetta helpottanut, kun mietin vain, että nyt tulee sakot. Reipas tunti saatiin auton ikkunasta kurkkia pidätystilannetta, joka päättyi siihen, että reipasta ylinopeutta ajaneiden poikien auto tultiin hinaamaan pois ja pojat saivat hypätä maijan kyytiin. Meidän sakottaminen ei (onneksi) poliiseja kiinnostanut ja jatkettiin unia. Aamulla herättiinkin siihen, että kaupungin työntekijät koputtivat ikkunaan ja sanoivat, että alueella ei saisi leiriytyä, vaan siitä saisi 600 dollarin sakot. Ilmeisesti he eivät kuitenkaan olleet paikalla sakottamassa, vaan ainoastaan häätämässä nukkujia pois, sillä jo toista kertaa samana yönä selvittiin ilman sakkoja. Ja seuraavan kerran netin ääressä päivitin tuon offline-tilassa käyttämäni WikiCamps-sovelluksen, jonka kommenteissa kerrottiinkin, että alueella ei saisi leiriytyä ja meidän yötä edeltävänä yönä poliisit olivat käyneet paikalla häätämässä campervanissa nukkuneet pois alueelta.

3. Hydrospeed-koskenlasku Pucónissa

IMG_0507

Chilen adrenaliinipääkaupunki Pucón tarjosi tulivuorikiipeilyn lisäksi muitakin extreme-aktiviteetteja ja kun kaikki kehuivat Hydrospeed-koskenlaskua, päätettiin mekin kokeilla. Jos extreme-lajit eivät lähtökohtaisesti tunnu omalta jutulta ja uimataito on mitä on, niin ei varmaan ole paras idea lähteä laskemaan koskea mahallaan pienen kelluntalautan kanssa? Niinpä sitten löysin itseni kouhuvasta koskesta yllytyshullujen israelilaisten kanssa, eikä minulla ollut hajuakaan kuinka lautaa ohjataan saatika että olisin saanut itseni takaisin laudan päälle kerran sieltä tiputtuani. Ei todellakaan mun juttu ja kaksi koskea laskettuani ja laudalta pudottuani pyysin päästä turvaveneen kyytiin, jossa kyyti oli ihan tarpeeksi hurjaa tällaiselle nössölle.

4. Monsuunikauden purjehdusretki Whitsundaysin saaristossa

Avauduinkin tästä retkestä jo tässä postauksessa, joten todetaan tässä kohtaa enää, että upea Whitsundaysin saaristo ei todellakaan ollut parhaimmillaan kaatosateessa, eikä halvin mahdollinen risteily kirkuvine amerikkalaisteineineen ja kännäävine brittipoikineen ollut ihan meidän juttu. Olipan reissu ja tulipahan tehtyä, mutta voi kun kuitenkaan ei oltaisi lähdetty Cairnista ajamaan 600 kilometriä suuntaansa pelkästään tuon (meripahoinvoinnin) takia. Reissun varmasti pahimpia pettymyksiä, kun odotukset ja todellisuus eivät todellakaan kohdanneet.

P1017760

5. Vuorokauden bussimatka El Calafatesta Puerto Madryniin Argentiinassa

Etelä-Amerikassa ei pitkiltä bussimatkoilta oikein voi välttyä, ja nopeasti niihin jopa tottuukin. Reissun pisin matka El Calafatesta Rio Gallegosin kautta Puerto Madryniin oli kuitenkin sellainen rutistus, että lähes vuorokauden ympäri kestäneen matkan jälkeen ei perille päästessä paljon naurattanut. Ärsyttävintä oli kuitenkin se, että puoli tuntia ennen Puerto Madrynia Trelew’n bussiasemalla kaikkien matkustajien käskettiin vaihtaa bussia, vaikka vuoron olisi pitänyt olla suora Rio Gallegosista, jossa oltiin jo kolme tuntia odoteltu vaihtoyhteyttä. Trelew’ssä kellään ei ollut tietoa, mistä jatkobussi lähtisi ja koska, ja epätietoista odotusta kesti useampi tunti. Aluksi kaikki jäivät odottamaan laiturille, mutta kun bussia ei ruvennut kuulumaan, niin siirryttiin lopulta bussiaseman puolelle ja itse kävin jokaisen saman firman bussin ovella näyttämässä lippua, että onko tämä meidän bussi. Hämmentävintä oli, kun osa bussissamme olleista matkustajista käskettiin yhteen bussiin, mutta osaa ei siihen päästetty, vaan jouduttiin odottamaan vielä seuraavaa. Ei tuntunut paikallisillakaan olevan mitään hajua tilanteesta, mutta loppujen lopuksi tuo oli aika perusmeininkiä Etelä-Amerikassa bussilla matkustaessa. Viivästystilanteissa kun ei koettu tarpeelliseksi informoida matkustajia ollenkaan asiasta, eikä kyseessä todellakaan ollut ainut kerta, kun odoteltiin epätietoisia matkan jatkumista.

6. Vuokra-autolla juuttuminen hiekkaan Chilessä

Miehen mielestä tämä asia on niin nolo, ettei sitä saa kenellekään kertoa, mutta luultiin tosiaan, että Chilessä meidän vuokramaasturimme oli neliveto. Kuuluisat viimeiset sanat olivatkin, että onpa kiva kun on tällainen neliveto, niin voi ajella vähän offroadilla. Ja seuraavaksi oltiinkin tukevasti jumissa rantahiekassa ja tämä siksi, ettei ollut jaksettu kävellä 100 metriä siitä parkkipaikalta rannalle, vaan noudatettiin paikallisten esimerkkiä ja ajettiin ihan hiekkadyyneille asti. Selvisi siinä sitten ainakin se, ettei auto todellakaan ollut neliveto. Yritettiin aluksi kaivaa autoa pois ja saatiinkin 10 metriä liikuttua, kun kaivettiin hiekkaa aina renkaiden alta, jolloin auto peruutti metrin. Saatiin lopulta paikallinen nuorisoporukka työntämään, mutta ei sekään auttanut. Kaiken huippu oli, kun yksi paikallinen mies tuli kokeilemaan, josko hän saisi auton irti. Ei tarvi olla mikään järjen jättiläinen tietääkseen, että auto ei lähde hiekasta irti painamalla kaasun pohjaan. Tuo mies sai auton lopulta niin syvälle jumiin, ettei käsillä kaivaen ollut enää mitään saumaa saada autoa irti. Onneksi tämä mies oli liikkeellä nelivetomaasturilla ja veti meidät lopulta irti, vaikka vähän sai jännätä vetoköyden kestävyyttä. Meidän esimerkkiä oli myös seurannut yksi ihan tavallinen henkilöauto, joka oli myös juuttunut hiekkaan, ja sama maasturikuski sai tämänkin auton hinata pois. Melkoisen kuumottava tilanne oli miettiä, miten tuolta ikinä päästään pois, onneksi ystävällisiä kanssaihmisiä löytyi, eikä ranta ollut autio. Poislähtiessä meidät hinannut mies vieltä totesi, että Don’t play Niki Lauda, vaikka ei tuon jälkeen kyllä enää käynyt mielessäkään tieltä poistuminen. Tämä juttu meni kyllä täysin oman tyhmyyden piikkiin ja samaisella Chiloén saaren roadtripillä löytyi myös reissun hirvein majapaikka. Törkykallis mökki, jonka suihkun seinät olivat homeen peitossa ja koko mökki lemusi tupakalle, vuodevaatteita myöten. Kirjaimellisesti tuntui siltä, että olisi nukkunut tuhkakupissa ja yön jälkeen kaikki vaatteet haisivat ihan hirveille.

P1013212

Aikamoisia kokemuksia reissuun mahtuikin. Kommenttiboksissa olisi kiva kuulla, millaisia mahtavia ja toisaalta myös kamalia kokemuksia teillä lukijoilla on reissuilta! 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Maarit Johanna maanantai, toukokuu 16, 2016 at 09:09

    Mitä kaikkea voikaan sattua kolmessa kuukaudessa! Hyvässä ja pahassa 😀 Mulla ainakin näistä jäi mieleen kaikki huiputukset ja vaellusretket. Eniten ihastuttaisi nähdä tuo Linnunrata ilman valosaastetta. Kovasti se täälläkin on ollut yrityksessä, mutta Lapissa on silti jonkun verran aina valoa jossain.
    Omilla retkillä ei taida ihan tämän tyyppisiä tapahtumia ollut, mutta ehkä ihanin ja kamalin reissu ikinä oli ajaa myrskyssä Islannin ympäri neljässä päivässä. 😀

    • Reply Hanna maanantai, toukokuu 16, 2016 at 10:31

      Niinpä, eikä tähän listaan mahtunut kuin murto-osa kaikista sattumuksista! Vaellukset ovat kyllä jääneet mieleen, sillä jokaisen jälkeen fiilis itsensä voittamisesta on ollut aina mahtava 🙂 Lapissa kyllä varmasti tähtitaivas on upeampi kuin täällä etelässä, itse haluaisin joskus päästä näkemään ne revontulet! Myrskyssä ajeleminen on varmasti jännittävää ja vähän pelottavaakin. Mekin ajeltiin kaatosateessa Australiassa se 600 kilometriä ja aika tarkkana siinä sai koko ajan kuski olla.

  • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY maanantai, toukokuu 16, 2016 at 19:46

    No huh huh, voin kuvitella fiilikset tuon hirmumyrskyn aikaan. Olisin ollut ihan paskana varmasti. Mietin, että miten Burger King voi olla parhaimmissa hetkissä, mutta nyt ymmärrän täysin! Pelottavan kokemuksen jälkeen jonkun todella tutun brändin nimen näkeminen voi edustaa turvallisuutta. Whopper (vai mikä se niiden suosituin hamppari onkaan?) maistuu aina kaikkialla samalta. 🙂

    • Reply Hanna tiistai, toukokuu 17, 2016 at 09:07

      Haha joo ei Burger King päässyt listalle itsensä takia, sillä en hirveästi tykkää niiden hampurilaisista edes, vaan juuri siksi, että tuossa tilanteessa paikan löytäminen oli pelastus. Jos ei tuota paikkaa olisi löytynyt, eikä siellä olisi korttimaksu toiminut, niin viimeisenä päivänä meillä ei olisi ollut enää käteistä ruokaan, ja oltiin jo kyseisen päivän aamupäivä venytetty ruokailua mahdollisimman myöhään, että pärjättäisiin koko päivä yhdellä ruualla. Mieluummin sitä Whoppereita syö kuin näkee nälkää kuitenkin 🙂

    Leave a Reply