Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kun reissun must-juttu olikin pettymys – Whitsundays purjehtien

Olen tainnut jo aika monta kertaa mainita, ettei purjehdusreissu Whitsundaysin saaristossa Australiassa suoranaisesti mennyt putkeen. Kun oli ajatellut, että viimeisenä Aussi-viikkona pääsee viimeistelemään reissurusketuksen purjeveneen kannella auringossa makoillen, kauniita rantoja ihaillen ja värikkäillä koralleilla snorklaillen, ja todellisuus ei olisi voinut vähemmän vastata tätä mielikuvaa. Koko 600 kilometrin ajomatkan ajan Cairnsista Airlie Beachille satoi kuin saavista kaatamalla, ja vaikka kuinka pidimme sormet ja varpaat ristissä, että seuraavana päivänä sää selkenisi, niin monsuunikaudella toive ufojen näkemisestäkin olisi ollut realistisempi. Kahden päivän ja kahden yön purjehdus Habibi-laivalla alkoi siis kaikin puolin kosteissa merkeissä, varsinkin kun mukana ollut lauma brittipoikia ja parikymppisiä amerikkalaistyttöjä alkoi heti laivan irrottua satamasta kiskoa miestä väkevämpiä oikein urakalla. Eipä aikaakaan, kun meno laivalla alkoi muistuttaa käsistä karannutta teinien limudiscoa ja volyymitasot kohosivat samalle tasolle kuin lauantai-illan yöbussissa. Olisi pitänyt lukea rivien välistä, että jos retki oli loistava valinta 18-30 -vuotiaille backpackereille, jotka haluavat sosiaalisoitua muiden reissaajien kanssa, niin se tarkoittaisi suomeksi parikymppisten sinkkujen bileristeilyä, ja tällaiset ikäloput häämatkalaiset olisivat porukan outolintu. Oonko jo maininnut, että opin reissulla sen, ettei halvalla saa hyvää? Laivan valintaan vaikutti nimittäin tasan kolme syytä: halvin hinta, meille sopivat päivät ja se, että retkellä käytäisiin Whitehaven Beachillä.

P1017819

Sää on toki sellainen tekijä, ettei siihen voi millään tavoin vaikuttaa. Paitsi ehkä siten, ettei matkusta minnekään sadekaudella, jolloin rankkasateen todennäköisyys on 99 prosenttia. Positiivinen asenne ratkaisee ja ei ole huonoa säätä, on vain huonoja varusteita ja niin edelleen. Mutta fakta on se, että vaikka joku paikka olisi kuinka upea, vaikuttaa kurja sää mielikuviin koko paikasta negatiivisesti. (Esimerkkejä tästä muuten löytyy, esimerkiksi loskainen Tallinna ja läpimärät kengät, hyytävän kylmien öiden Marrakech ja hotelli ilman lämmitystä, luihin ja ytimiin puhaltava kolea tuuli talvisessa Etelä-Ranskassa tai vaikka hurrikaani Fidzillä. Minä ja hyvät lomasäät ei oikein taida mahtua samaan lauseeseen :D). Tästä taitaakin tulla kunnon valituspostaus, eli jos klikkasit itsesi tänne lukemaa hehkutusta yhdestä maailman kauneimmasta saaristokohteesta, niin kannattaa varmaan lopettaa lukeminen tähän, koska sitä ei ole luvassa 😉 Campervan-postaukseen liittyen sain jo kommentin, että ”Jos elämä on noin vaikeaa, ei varmaan kannata poistua koto-Suomesta”, mikä oli aika hupaisaa 😀 Omasta mielestäni myös negatiiviset kokemukset kuuluvat matkailuun, eikä kaikesta tarvi tykätä, mutta silti on ihan hyödyllistä poistua omalta mukavuusalueeltaan. Tässä blogissa haluan nimenomaan kertoa oman kokemukseni ja mielipiteeni, ja jos oikeasti jostain jutusta jää paha maku suuhun, niin miksi ihmeessä kaunistella asiaa täällä? Koska eihän kaikki voi aina olla ihanaa, upeaa, mahtavaa, eeppistä, huikeaa ja sairaan makeeta?

 P1017758

Mutta takaisin Whitsundaysille, tai oikeastaan Wetsundaysille, kuten laivamme miehistö osuvasti paikkaa nimitti. Perjantai-iltapäivänä lähdettiin seilaamaan Airlie Beachiltä ja ensimmäinen päivä kuluikin vain matkatessa yöpaikkaan suojaisaan poukamaan Whitehaven Beachin tuntumaan. Ihan koko reissun aikaa ei onneksi satanut kaatamalla, vaan välillä sade taukosi sen verran, että sai otettua muutaman kuvan ja hengailtua laivan kannella. Vene oli tosiaan melko kompakti ja meitä oli joku 25 henkeä muistaakseni, joten sadesäällä katolliset oleskelutilat olivat aika ahtaalla, varsinkin kun vaakasuoraan tuulen mukana tuleva sade löysi aika hyvin tiensä myös katoksen alle. Vaikka lämpötilat tuolla tropiikissa ovatkin korkeat myös sadekaudella, niin kun koko päivän joutuu olla nihkeillä vaatteilla (tai bikineillä useamman eri snorklauspaikan välillä siirtyessä), alkaa pikkuhiljaa vilukin vaivata. Aurinkoahan ei tosiaan nähty koko kaksipäiväisen purjehduksen aikana, joten haaveet ruskettumisesta sai haudata romukoppaan. Laivan miehistökin totesi, että tämä taisi olla märin risteily, jolla olivat ikinä olleet, eli ehkä muilla Whitsundayn purjehtijoilla käy parempi tuuri kuin meillä.

P1017772

Habibi-alus oli tosiaan pikkuinen, jo elämää nähnyt purjevene. Tosin sääolosuhteista johtuen me matkattiin enimmäkseen moottorin voimin ja purjeet nostettiin ylös vain pari kertaa ihan hetkeksi. Koska tilat kannen alla ovat ahtaat, ei majoitustiloilta todellakaan ollut odotettavissa mitään luksusta (tai yksityisyyttä). Periaatteessa kaikki majoitustilat olivat jaettua majoitusta, koska pikkuisissa hyteissäkään ei ollut ovia. Me saatiin käytäväpaikka vessan vierestä, mikä ei ollut kovin rauhallinen nukkumapaikka, koska porukka ramppasi vieressä vessassa ja lisäksi ilmastointiputkia pitkin kuuluivat äänet kannelta todella voimakkaasti. Vaatteiden vaihdon kannalta tuo paikka oli hieman ongelmallinen, koska helpointa oli vain vaihtaa vaatteet nopeasti siinä käytävällä ja toivoa, ettei kukaan satu juuri silloin tulemaan vessaan. Mitään näköestettä siinä ei tosiaan ollut, ja tavaroillekaan ei ollut muuta paikkaa kuin ennestään kapean sängyn jalkopäässä. Laivalle ei mukaan kannata edes hirveästi roudata kamaa, koska tila on tosiaan hyvin rajallinen. Varausvaiheessa saa kyllä hyvät ohjeet pakkaamista varten, huomionarvoista on se, ettei mukaan saa ottaa vetoketjullista kassia, vaan esimerkiksi kangaskassi tai muovipussi on parempi. Kenkiä ei laivalla käytetä liukastumisvaaran takia, vaan ne kerättiin heti satamassa laatikkoon, josta ne kaivettiin esiin vain Whitehaven Beachille rantautumista varten. Ainut asia, mitä kannattaa kantaa mukanaan on juomavesi. Laivalla toki on vesiletkut, joista tulee ihan juomakelpoista vettä, jos muuta ei ole saatavilla, mutta maun perusteella vesi oli kunnolla rikastettu kloorilla. Tuo laivavessa oli muuten melkoisen erikoinen kapistus ja itseäni vähän järkytti tieto, että kaikki mikä vessasta vedetään alas päätyy suoraan mereen. En toki ole aiemmin veneellä ollut, enkä tiedä, ovatko tuollaiset vessat ihan yleisiä vesikulkupeleissä, mutta tuntui jotenkin kamalalta ajatella, että seilataan hyvin lähellä Isoa Valliriutta, joka on maailmanlaajuisesti aika merkittävä ja herkkä ekosysteemi, ja laivoista vain surutta lasketaan jätteet mereen. Ehkä tämänkokoisen purjeveneen jätökset ovat vain pisara valtameressä ihan kirjaimellisesti, mutta ei myöskään ollut kovin mukava ajatus lähteä aamulla veneen viereen snorklailemaan, kun oltiin koko yö vietetty ankkurissa snorklauspaikan vieressä ja jokainen laivalla olija oli varmasti ehtinyt käväistä vessassa useammin kuin kerran. (Kai tämän verran saa edes olla hienohelmaprinsessa? :D)

P1017788

Ensimmäinen päivä tosiaan meni pelkästään seilatessa ja esimakua kovista aallokoista saatiin jo loppumatkasta. Pahin keikkuminen tuntui vähän hillitsevän porukan bilehaluja ja meno veneellä rauhoittui hetkellisesti. Itse olin sataman kaupan ovessa nähnyt kyltin Buy your sea sickness tablets now or regret it ja ostanut varmuuden vuoksi kaksi pakettia inkivääritabletteja. Meripahoinvointi Fidzillä oli vielä tuoreessa muistissa ja ensimmäisenä päivänä söin näitä inkivääritabletteja niin paljon, että säästyin pahoinvoinnilta täysin. Todistetusti ne siis toimivat, mutta olisi täytynyt toisena päivänä jatkaa samalla tahdilla, koska huonosti nukuttu yö, herätys puoli seitsemältä aamulla ja hyvin vähäiseksi jäänyt aamupala eivät sitten  olleet mikään paras yhdistelmä seuraavaan päivään. Jotenkin hassua, että tiedän voivani pahoin, jos en saa kunnolla syötyä, mutta siitä huolimatta on vaikea pakottaa itsensä syömään, jos olo on jo kamala. Niinpä toisen päivän merimatka aallokkoineen kuluikin taas vanhan tutun pahoinvoinnin kanssa taistellessa, onneksi toinen yö vietettiin merenkäynnin suhteen rauhallisemmassa paikassa, eikä oksennusta tarvinnut pidätellä kuin laivan ollessa liikkeellä. Inkiväärin lisäksi meripahoinvoinnin huomasin helpottavan kannella raittiissa ilmassa, horisonttiin tuijottaen seisten, jolloin ei keinunut ihan niin holtittomasti laivan mukana. Itselle olisi ehdottomasti riittänyt yksikin yö veneessä, ei nimittäin paljon lohduttanut tieto, että keinuntaa olisi kestettävä vielä toinenkin yö.

P1017825

Whitehaven beach, joka löytyy aina kaikilta maailman kauneimmat rannat -listoilta, oli ehdottomasti se syy, miksi Whitsundaysille haluttiin. Olin nähnyt ihan tajuttoman upeita kuvia tuolta rannalta, mutta sanomattakin selvää, ettei hiekka hehkunut valkoisena ja vesi kirkkaanturkoosina noissa olosuhteissa. Oltiin ensimmäisiä tuolla rannalla, mikä oli toisaalta kiva juttu, koska saatiin hetkeksi saari vain itsellemme, mutta toisaalta siellä olisi kannattanut olla vähän myöhemmin, jolloin olisi nähnyt kaikki laskuveden paljastamat hiekkadyynit veden alta. Kukkulan päällä olevalle näköalatasanteelle kiivettiin kaksi kertaa, koska ensimmäisellä kerralla satoi sen verran lujaa, etten tohtinut kaivaa järkkäriä esiin. Onneksi koettiin rannalla myös muutama hetki, jolloin sade vähän taukosi, ja saatiin jonkinmoiset kuvat napattua. Vedenkestävälle kameralla oli kyllä täällä käyttöä muutenkin kuin veden alla kuvatessa. Rannalla nähtiin myös muutama rausku ja pikkuinen hai, lemon shark, eli ainakin eläinbongausten osalta visiitti oli onnistunut, jos ei se muuten sitä ollut. Meidän porukka palasi tuntia aiemmin laivalle, koska kukaan ei jaksanut enää läpimärkänä ihailla kaatosadetta rannalla. Olihan tuo hieno paikka, mutta minun silmiini se ei ollut maailman kaunein, ainakaan tällä kelillä, mutta ei ehkä muutenkaan.

DSCN0122P1017797 P1017805 DSCN0130

Meduusapuku toimi ihan hyvin lämmittävänä bolerona. Kuvatekstiksi sopisi vaikka: ”Ja meillä kaikilla oli niiin muukaavaaa!”

DSCN0136

Rantaretken jälkeen vuorossa oli pari snorklauskohdetta ja viimeisenä aamuna tosiaan käväistiin vielä yksi nopea snorklaus. Omasta mielestäni korallit tuolla eivät olleet kovinkaan erikoisia, ja pilvisyyden takia ne eivät olleet yhtään värikkäitäkään. Nähtiin kuitenkin joitain jättikokoisia kaloja, kuten tuo alakuvan ”George”. (Osaakohan joku kertoa, mitä lajia George oikein edustaa?) Mies näki myös kilpikonnia, mutta itse olin siina kohtaa jo lähtenyt takaisin veneelle. Huomasin nimittäin, että tällä uimataidolla ei kannata lähteä veteen ilman kelluntaliiviä, joita ei Habibilla tainnut edes olla tarjolla. Lötköpötkön kanssa lilluessa joutuu kuitenkin aika paljon kannatella itseä pinnalla ja 10 minuutin jälkeen olin aina ihan väsynyt ja valmis lähtemään takaisin. Iltapäivän viimeisessä snorklauksessa korallit olivat laskuveden vuoksi myös hyvin lähellä pintaa, joten sai olla tarkkana, ettei raapinut itseään niihin. Itse tykkäsin paljon enemmän snorklailusta Valliriutalla, jossa myös veteen oli helppo vain pulahtaa eikä tarvinnut ensiksi änkeä kaikkine kamoineen kumiveneeseen ja hypätä sieltä sitten itse koralleille.

DSCN0191

Jos nyt oikein jossitellaan, niin näin monen snorklailun sijaan olisi ehkä ollut kivempi, jos reissulla olisi rantauduttu Whitehavenin lisäksi jollekin muullekin rannalle. Kauniit saaret nähtiin nyt lähinnä etäisinä pisteinä ulapalla. Purjehdusretkien suhteen oli jotenkin vaikea löytää tietoa siitä, minne kaikkialle reitti kulkee, joten mekään ei Whitehaven beachin lisäksi oikein tiedetty etukäteen, mihin muualle ollaan menossa. Saattaisin käydä pikaveneellä päiväseltään tuolla Whitehavenilla, mutta purjehdus sopii ehkä enemmän niille, jotka tykkäävät laivalla hengailusta ja muiden reissaajien kanssa sosiaalisoitumisesta. Kyseinen purjehdusretki olikin saanut paljon hyviä arvosteluja TripAdvisorissa ja varmasti se sopiikin juuri kohderyhmälleen, eli niille parikymppisille bilettäjille. Oma purjehduskokemus olisi taas ollut varmasti erilainen, jos olisi ottanut asioista selvää ja valinnut paremmin omia kiinnostuksenkohteita vastaavan retken. Erinäiset juomapelit (joissa muun muassa läiskittiin toisia takapuolelle räpylällä), eivät välttämättä vastaa omaa käsitystä hauskanpidosta. Ja kun lähtökohtaisesti laivalla tulee helposti itselle huono olo, niin ei välttämättä tee mieli yhtään pahentaa tilannetta millään vettä väkevämmällä.

  P1017850 P1017853

Me oltiin kyllä äärimmäisen iloisia, kun kahden päivän seilaamisen jälkeen saatiin taas tukevaa maata jalkojen alle ja päästiin meidän laivaan verrattuna ihanan tilavaan campervaniin. Purjehdusretki ei ehkä ollut meidän juttu, mutta saatettiin valita väärä laiva ja ehdottomasti väärä vuodenaika sellaiselle tai sitten ei vain viihdytä merillä. Ollaanpahan ainakin yhtä kokemusta rikkaampia, vaikka retken jälkeen mies pistikin pahan kysymyksen. Päätin nimittäin, että purjehtimaan mennään, jos saan hääpukuni myytyä, koska ne myyntirahat voidaan sitten sopivasti käyttää tähän ihan must-kokemukseen. Kun retken jälkeen kysymys kuului, että kumpi lämmittäisi mieltä enemmän, puku roikkumassa kaapissa henkarilla ja muistot tästä retkestä, niin en osannut vastata. Periaatteessa haluaisin sanoa, että matkailuun käytetyt rahat maksavat itsensä moninkertaisina takaisin koettuina elämyksinä, mutta olisin ehdottomasti selvinnyt ilmankin tätä kokemusta. Nyt vain kävi näin, että yksi reissun eniten odottamistani jutuista oli reissun suurimpia pettymyksiä. Ehkä ei kannatakaan ladata mihinkään juttuun liian suuria ennakko-odotuksia.

P1017864

Purjehdusretket Whitsundaysilla

  • Airlie Beachiltä lähtevissä retkissä riittää valinnanvaraa, Sailing Whitsundays -sivuilta löytyy kattavasti ja selkeästi tiedot kaikista vaihtoehdoista. Vaihtoehtoja on päiväretkistä useamman päivän mittaisiin purjehduksiin, katamaraaneista perinteisempiin purjeveneisiin.
  • Meidän retki Habibi-aluksella maksoi 315 AUSD/hlö (n.210€), ja hintaan sisältyi kaikki snorklausvehkeet, ruuat ja jaettu majoitus. Kasvisruokailijat oli otettu suhteellisen hyvin huomioon myöskin, vaikka uunissa lämmitetyt valmispiirakat eivät ihan yhtä herkullisia olleetkaan kuin muille grillatut pihvit. Habibille sai myös tuoda omat juomat (wuhuu, olisi pitänyt jo tajuta tämän asian jatkuvasta mainostamisesta retkeä varatessa, että ei kiitos) ja ne sai kylmäboksiin kahden dollarin nimellistä maksua vastaan. 
  • Purjehduksen ajaksi auton saa parkkiin satamaan hintaan 8 AUSD/vrk. 
  • Vaihtovaatteiden, uikkareiden ja pyyhkeen lisäksi mukaan kannattaa pakata lämmin paita, flipflopit kengiksi, aurinkorasvaa, hyttysmyrkkyä, hattu, matkapahoinvointilääkkeet ja pari pulloa juomavettä. 
  • Ainakaan halvimmilta retkiltä ei kannata odottaa luksusta. Meidän laivassa suihkuna toimi puutarhaletku laivan kannella, elektroniikkalaitteiden lataamiseksi oli pari USB-laturia (ei mene kameran akkuun), ja yksityisyyttä ei siis juurikaan pienellä aluksella ole. Ja jos haluaa välttyä bileristeilyltä, niin kannattaa valita vaihtoehto, jota ei suositella backpackereille.

Onko teillä lukijoilla ollut kohteita, joita kohtaan olette ladanneet hirveät ennakko-odotukset ja sitten koko paikka on osoittautunutkin pettymykseksi?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY tiistai, huhtikuu 19, 2016 at 16:39

    Voin kuvitella tuon pettymyksen, olisi muakin ottanut ihan suunnattomasti päähän. Ja mun mielestä matkablogeissa pitää käsitellä myös niitä negativiisia matkakokemuksia, vaikka ne olisikin jonkun mielestä valittamista.

    Tsekkasin tuolta sailing-sivuilta, että mikä se olikaan se oma laiva silloin kaksi vuotta sitten. Se oli tuo Anakonda III https://sailing-whitsundays.com/WhitsundaySailing.php?id=7

    Se on kalliimpi kuin tuo teidän bilebotski, mutta se oli musta hintansa väärti todellakin. Siellä oli omat huoneet, todella hyvää ruokaa, hinta sisälsi yhden ilmaisen sukelluskokeilun (siis rantavedessä tosin), siinä oli yksi yö enemmän kuin teillä…

    Jos menette koskaan enää takaisin, suosittelen Anakondaa lämpimästi. Oli meidänkin laivalla suurimmaksi osaksi alle 30-vuotiaita, mutta ehkä kännäämistä hillitsi se, että juomat maksoivat eikä saanut olla omia.

    Yksi kritiikki kyllä minulle tulee mieleen. Laivan henkilökunta ohjeisti meitä säännöstelemään suihkuveden ja vessanvetoveden käyttöä. Valitettavasti kaikki eivät pystyneet välttämättä tinkimään pitkistä suihkusessioistaan, eikä sille henkilökunta tietenkään voi mitään. Tuntui silti hieman oudolta, että viimeisenä päivänä vesi todella sitten loppui kesken. Ajatuksena kauhistutti se, että vessan vetäminen ei esimerkiksi enää onnistuisi. Entä jos vesi olisi loppunut jo edellisenä päivänä?

    • Reply Hanna keskiviikko, huhtikuu 20, 2016 at 09:09

      Joo ei tuo ihan vastannut sitä, mitä purjehdusretkeltä odotti, ja kun ajettiin se 1200 km edetakaisin Cairnista vaan tämän takia, niin harmitti myös ne kaksi hukkaan mennyttä ajopäivää… Kiva kuulla myös positiivisia kokemuksia purjehdukselta, ei se meidänkään budjetti olisi enää kaatunut vähän kalliimman laivan valintaan, olisi vain pitänyt selvitellä noita enemmän. Toisaalta meillä hommaa vaikeutti se, että haluttiin lähtö juuri tuolle päivälle, kun aikaa Pohjois-Australiassa oli hyvin rajallisesti ja siksi tuo kolme yötä olisi ollut ehkä liian pitkä aika. Ja toisaalta pelkkä ajatus siitä, että olisi täytynyt kestää meripahoinvointia vielä yksi yö, saa kauhunväreet kulkemaan pitkin selkää 😀

      Meilläkin oli rajallisesti vettä mukana ja ohjeistettiin käymään vain kerran päivässä suihkussa. Ihan kamalaa kyllä, jos vesi olisi loppunut! Mutta porukan suihkutteluintoa kyllä vähensi se, että ainut suihkumahdollisuus oli tosiaan se vesiletku siinä laivan kannella, joten täytyi peseytyä uikkkareilla ja näki koko ajan, kuinka moni muu odotti siinä vieressä pesuvuoroa. Yksi tyttö taisi pestä tukkansakin, mutta periaattessahan oltiin saatu jo kunnon suihku taivaan täydeltä Whitehavenillä, että suurin osa taisi vain huuhtaista suolavedet pois. Mutta kyllä tuollaisella ahtaalla laivalla isolla porukalla täytyy osata ottaa muutkin huomioon, juuri vaikka noissa vesiasioissa, ja kurjaa, jos se ei kaikilta onnistu :/

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta tiistai, huhtikuu 19, 2016 at 17:57

    Plääh, harmi että kaikki meni noin pieleen. No, kokemuksia kokemuksia. 🙂

    • Reply Hanna keskiviikko, huhtikuu 20, 2016 at 09:10

      Haha no nimenomaan, kokemus se on huonokin kokemus 😀

  • Reply Noora tiistai, huhtikuu 19, 2016 at 21:28

    Hui tota säätä, mä varmasti olisin ollut tuolla kärsimässä! Mulla ei ole koskaan tainnut mikään ns. unelmakohde olla totaalinen pettymys, onneksi. Mutta toki jotkut etukäteen ajatellut reissukohokohdat onkin jääneet yllärijuttujen jalkoihin. Ja niinhän se kyllä on että sää vaan vaikuttaa asioihin. Eihän se aina haittaa niin paljoa jos vaikka sataa, mutta ei tuollainen auringossa kauniina kylpevä ranta nyt varmasti ole sama juttu harmaana päivänä. Eikä tuollaiset niin harmittaisi, jos sinne voisi helposti mennä paremmalla säällä uudestaan. Mutta maailman toiselle puolelle ei tuosta vaan lähdetä ottamaan revanssia.

    • Reply Hanna keskiviikko, huhtikuu 20, 2016 at 09:16

      Tuo on muuten hyvä pointti, että ei varmasti harmittaisi, jos tietäisi pääsevänsä helposti ja nopeasti uusintavisiitille. Tallinnassa olen ollut vain kamalassa loskasäässä, ja vaikka se ei mikään unelmareissu ollut, niin ei se niin paljoa harmittanut, kun ajatteli, että tänne on helppo tulla myöhemmin vaikka kesällä. Whitsundaysille tuskin tulee kovin äkkiä lähdettyä uudestaan, joten sen takia olisi ollut kiva, jos säät olisivat suosineet. Monesti muuten käy niin, että jotkut yllärijutut nousevat reissun kohokohdiksi, ja ehkä se johtuu juuri siitä, ettei niille ole osannut asettaa niin suuria odotuksia kuin unelmapaikoille 🙂

  • Reply Saija perjantai, joulukuu 16, 2016 at 20:22

    Muutama vuosi sitten käytiin päiväpurjehduksella Whitsundayksella. Itseäni jo harmitti pilvinen päivä, vaikkakin oli tosi lämmintä eikä satanut :). Tammikuussa oltiin siellä suunnalla. White haven beach on kyllä yksi upeimmista näkemistäni.

    • Reply Hanna sunnuntai, joulukuu 18, 2016 at 10:54

      Kiva kuulla muidenkin kokemuksia Whitsundaysilta! Voin vain kuvitella, miten upea Whitehaven beach voisi olla kivemmalla säällä, sillä kaikki näkemäni kuvat ovat olleet kauniita. Mutta sääolosuhteille ei mitään tietenkään voi :/

  • Reply Sisko perjantai, maaliskuu 10, 2017 at 17:30

    Kuulostaa niin tutulle! Meillä kävi Halong Baylla samoin: bileristeiltylle päädyttiin rauhallisen perheristeilyn sijasta.. http://hiemanvino.blogspot.fi/2017/01/halong-bay.html?m=1

    • Reply Hanna perjantai, maaliskuu 10, 2017 at 21:58

      Aina ei voi onnistua näissä valinnoissa, mutta toivon, että olisin itse selvitellyt näitä hieman enemmän etukäteen. Jos ei muuta, niin ainakin jäi hyvä tarina kerrottavaksi, niin varmasti teillekin 🙂

  • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, elokuu 2, 2018 at 18:16

    Kiinnostaisi tietää mihin aikaan vuodesta olitte tuolla kun sää oli noin ankea? Oma reissu on nimittäin mietinnässä niin yrittäisin ainakin vältellä pahinta sadekautta 😀

    • Reply Hanna sunnuntai, elokuu 19, 2018 at 08:19

      Me oltiin tuolla maaliskuun alussa, jolloin sadekausi ilmeisesti alkoi, eli paikallisen syksyn aikaan. Varmaankin silloin kun tuolla on kesä, eli joulu-helmikuussa, sää voisi olla ihan kiva!

    Leave a Reply